Kun on ollut naimisissa 25 vuotta ja avioero tulee.
Minulle on käynyt näin. Omasta halusta halusin lähteä tästä suhteesta.
Se on kamala tunne kun ei kertakaikkiaan tunne toista kohtaan mitään, ei mitään.Hän on kuin joku tuttu, ei muuta.
Kerokaa hyvät ystävät oletteko tehneet tässä
iässä vielä avioeropäätöksen ja kuinka se vaikutti elämäänne.
Oletko nyt onnellinen jos erosit?
Vai vieläkö harkitset sitä, että haluaisit lähteä, mutta et ole löytänyt rohkeutta siihen.
minulla on kyllä tässä kohtaa helpttunut olo.
Eroni on uunituore.
Mitä jatkossa sitä en tiedä, siis miltä tuntuu kun aika kiitää eteen päin....
Kaduttaako?
Jos Sinulla on kokemuksia kerrothan...
Minulle on käynyt näin. Omasta halusta halusin lähteä tästä suhteesta.
Se on kamala tunne kun ei kertakaikkiaan tunne toista kohtaan mitään, ei mitään.Hän on kuin joku tuttu, ei muuta.
Kerokaa hyvät ystävät oletteko tehneet tässä
iässä vielä avioeropäätöksen ja kuinka se vaikutti elämäänne.
Oletko nyt onnellinen jos erosit?
Vai vieläkö harkitset sitä, että haluaisit lähteä, mutta et ole löytänyt rohkeutta siihen.
minulla on kyllä tässä kohtaa helpttunut olo.
Eroni on uunituore.
Mitä jatkossa sitä en tiedä, siis miltä tuntuu kun aika kiitää eteen päin....
Kaduttaako?
Jos Sinulla on kokemuksia kerrothan...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kirjoituksesi vaikuttaa ihan vain kirjoittamiselta. Miten nämä samat kysymykset tulee esiin lähes joka palstalla? Evvk!
Viestissä ei selvinnyt kirjoittajan sukupuoli?
Älä lue tätä palstaa, että muutakaan. Pitäisi saada kuulemma parisuhde kuntoon ilman tietokonetta.
OLEN VASTA 42 V. JA TÄNÄÄN TULI TÄYTEEN 6 KK HARKINTA-AIKA JA TÄYTYY SANOA ET EN OLE KATUNUT PÄIVÄÄKÄÄN. HUOMENNA HAEN EX-MIEHEN ALLEKIRJOITUKSEN II-VAIHEEN PAPERIIN JA KOHTA OLEN ERONNUT MUT OLEN ONNELLINEN JA NAUTIN JOKA HETKESTÄ. MIETIN EROA N. 2 VUOTTA JA TUNNEN TEHNEENI OIKEAN RATKAISUN. TOIVOTTAVASTI MUUTKIN HARKITSEE TARKKAAN ETTTEI TARVITSE KATUA JÄLKEENPÄIN
Eli kuulut taas jengiin hunaa hunaa hunaa..
Ehdit vaan ensin kohta sutkin olisi jo muutenkin laitettu Kellumaan pankki termi.hunaa hunaa hunaa,.
Sanoisin..
omaa elämääsi,ole iloinen!!!
Erosin siis 42-vuotiaana 18 avioliittovuoden jälkeen. Väliltämme oli kuollut miehen ja naisen välinen tunne ja yhteiselämä. Koska eroon ei liittynyt kolmansia osapuolia ja meillä oli yhteinen lapsi, eroprosessi oli kivuton. Jälkeenpäin ei ole kaduttanut, vaikka vaikeaa oli meillä kaikella kolmella jälkeenpäin, eniten lapsella. Jos olisin sen silloin niin tarkaan tiennyt, olisi vielä enemmän yrittänyt takoa mieheni päähän, että hänellä on vapaus mennä, mutta en voi olla hänen vaimonsa sanan täydessä merkityksessä enää.
Mieheni löysi sitten uuden vaimon aikanaan, ja täytyy sanoa, että he sopivat toisilleen paljon paremmin kuin minä ja mieheni aikanaa. Olemme vaivattomissa ja normaaleissa väleissä. Koska minulla on todella vähän sukulaisia, tuntuu entinen mieheni minusta sukulaiselta. Ei sitä tunne hyvin kovin monia ihmisiä, jotka on tuntenut jo vuodesta 1975. Lapsi on sanonut, että on ollut tosi kiva, että isän ja äidin riidat loppuivat eroon ja että osaamme olla mukavissa väleissä vuodesta toiseen.
Inhottavaa valehtelua, lapsikaan ei mitään kysellyt.
Kokemuksia on lapsen näkökulmasta: olin 13 v. kun vanhempani erosivat 22 vuoden avioliiton jälkeen. Kärsin suunnattomasti lapsena siitä.
Itse olen ollut aviossa 42 vuotta (menin 18-vuotiaana!) ja käynyt läpi kaikki vaiheet: senkin, etten tuntenut mitään toista kohtaan, korkeintaan vihaa ja inhoa...
Mutta en halunnut antaa periksi! Jollet olisi vielä eronnut, sanoisin: ÄLÄ EROA! Kumppanuus ja kaveruuskin on ihan hyvä olotila...pitkässä suhteessa olotilat vaihtelee. Jollei suhde muutu kumppanuudeksi ja kaveruudeksi, se ei ole terve. Intohimon roihut eivät voi kestää vuosikymmeniä, mutta rakaastaminen on TAHDON asia. Pappihan kysyy: TAHDOTKO...eikä: RAKASTATKO.. Pitää tahtoa rakastaa. Toivottavasti en masenna sinua, mutta kerroin oman totuuteni. Kaikkea hyvää!
kolme vuotta sitten 25 vuotta kestäneestä avioliitosta.
Olen toisinaan hyvin surullinen, koska ex-puolisoni hylkäsi myös omat lapsensa.
Hän meni melkein heti naimisiin uudestaan, muutti toiselle paikkakunnalle.
Puolisoani mulla ei ole yhtään ikävä, ainoastaan kaipaan niitä aikoja kun lapset olivat pieniä ja talo kuhisi elämää.
Nyt on vain loma-ajat ja joulu vilskettä ja tohinaa, muuten on liian hiljaista.
Koska jo 13-vuotiaana koin vanhempien eron niin raskaasti; se vaikutti kaikkeen elämäämme, juhlapyhistä puhumattakaan, päätin, etten koskaan "anna vahingon kiertää".
Jos mies/vaimo ei ole patologinen hakkaaja ja /tai alkoholisti - kaikki ON VIELÄ MAHDOLLISTA! Unelma jostain muka"vapaasta elämästä ja uudesta rakkaudesta" osoiottatuu tuota pikaa suureksi harhaksi! Siinä sitten kääkkäännytään issekseen ja koskeintaan haetaan seuraa chatista tai naistentansseista.UnelmA ONNESTA...MIKÄ SE ON? kUPLA, JOKA HAJOAA HETI ENSIMMÄISEEN PUHALLUKSEEN! tAHTOKAA RAKASTAA ENEMMÄN....