Minulla on tapana käydä lähes päivittäin eräällä kaupungin uimarannalla. Ranta sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä kotoani, ja on pienten lenkkipolkujen päässä, joten lenkkeilen uintimatkat.
Olin tänään lopettelemassa noin tunnin kestänyttä uintiani, kun näin rannalle saapuvan boheemin näköisen polkupyörämiehen. Tällä miehellä oli päällä aurinkolasit, tiukat shortsit, kirjava, hihaton t-paita ja lenkkarit, selässä hänellä oli reppu. Varsin harmittoman näköinen kaveri, ajattelin, enkä kiinnittänyt häneen sen enempää huomiota.
Puolisen tuntia aurinkoa palvottuani -ja rantabeibejä sivusilmällä tiirailtuani- lähdin juoksemaan kotia kohti. Polkupyörämies lähti samalla hetkellä samaan suuntaan kuin minä, sattumaa, ajattelin.
Parin sadan metrin päästä rannasta alkaa rantapuiston pieni kävelytie. Polkupyörämies kääntyy perääni, enää en uskonut sattumaan. Pidennän askeltani, mutta hän ottaa minut kiinni ja sanoo; "Terve!". Vastaan; "No moi.". En tunne häntä, mutta hän käyttäytyy aivan kuin olisimme tavanneet ennenkin, kiusaannun entisestään.
Mies ohittaa minut ja kääntää pyöränsä tielle poikittain. Tie on kapea, joten en pääse ohi. Hän sanoo; "Mentäiskö tuonne runkulle?". Olen pari sekuntia sanaton tyrmistyksestä. Vastaan; "Sinä menet tuohon suuntaan, (näytän kädellä tietä etäänpäin) ja minä tuohon suuntaan!" (nyt viittelöin vastakkaiseen suuntaan).
Poistun paikalta juosten, mutta hän ei tainnut käsittää viestiäni, vaan kääntyy perääni. Juoksen rantaan vievälle autotielle, ja otan kumpaankin käteen nyrkin kokoiset kivet, joita alan hakata vihaisesti yhteen. Tämä sanoma on kaiketi jo riittävän yksiselitteinen, ja mies poistuu paikalta. Heitän vielä kivet hänen peräänsä, mutten osu, näin jälkikäteen onneksi en osu, sillä heitän kivet aikamoisella voimalla.
Otan pienen -parin kilometrin- spurtin kotia kohden pohtien miksi Suomessa avohoito on retuperällä ym. mielisairaisiin liittyviä kysymyksiä...
Kommentoikaa!
Olin tänään lopettelemassa noin tunnin kestänyttä uintiani, kun näin rannalle saapuvan boheemin näköisen polkupyörämiehen. Tällä miehellä oli päällä aurinkolasit, tiukat shortsit, kirjava, hihaton t-paita ja lenkkarit, selässä hänellä oli reppu. Varsin harmittoman näköinen kaveri, ajattelin, enkä kiinnittänyt häneen sen enempää huomiota.
Puolisen tuntia aurinkoa palvottuani -ja rantabeibejä sivusilmällä tiirailtuani- lähdin juoksemaan kotia kohti. Polkupyörämies lähti samalla hetkellä samaan suuntaan kuin minä, sattumaa, ajattelin.
Parin sadan metrin päästä rannasta alkaa rantapuiston pieni kävelytie. Polkupyörämies kääntyy perääni, enää en uskonut sattumaan. Pidennän askeltani, mutta hän ottaa minut kiinni ja sanoo; "Terve!". Vastaan; "No moi.". En tunne häntä, mutta hän käyttäytyy aivan kuin olisimme tavanneet ennenkin, kiusaannun entisestään.
Mies ohittaa minut ja kääntää pyöränsä tielle poikittain. Tie on kapea, joten en pääse ohi. Hän sanoo; "Mentäiskö tuonne runkulle?". Olen pari sekuntia sanaton tyrmistyksestä. Vastaan; "Sinä menet tuohon suuntaan, (näytän kädellä tietä etäänpäin) ja minä tuohon suuntaan!" (nyt viittelöin vastakkaiseen suuntaan).
Poistun paikalta juosten, mutta hän ei tainnut käsittää viestiäni, vaan kääntyy perääni. Juoksen rantaan vievälle autotielle, ja otan kumpaankin käteen nyrkin kokoiset kivet, joita alan hakata vihaisesti yhteen. Tämä sanoma on kaiketi jo riittävän yksiselitteinen, ja mies poistuu paikalta. Heitän vielä kivet hänen peräänsä, mutten osu, näin jälkikäteen onneksi en osu, sillä heitän kivet aikamoisella voimalla.
Otan pienen -parin kilometrin- spurtin kotia kohden pohtien miksi Suomessa avohoito on retuperällä ym. mielisairaisiin liittyviä kysymyksiä...
Kommentoikaa!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kiihoittiko tuo ilmiselvä fantasia itseäsi kovinkin paljon? :)
Ei kiihottanut, vain pelotti, vaikken minä mikään riisitautinen olekkaan.
...Toivottavasti viestisi ei ole niin yleistävä kuin ymmärsin. Tuo otsikko "kohtaaminen homon kanssa" kalskahti aika pahasti korvaan. Luuletko törmänneesi elämäsi ensimmäistä kertaa homoseksuaaliin, kun tapasit miehen joka hyökkäävästi ehdotti seksuaalista kanssakäymistä. Kyseessähän on ollut joku "perus-runkku-perverssi", jolla ei ole mitään tekemistä seksuaalisen suuntautuneisuuden kanssa. Tai jos näin on, niin siellä rannalla ja elämässäsi on varmaan iso liuta naisia, jotka pitävät sinua homona, kun et mene suoraan heidän eteensä ehdottelemaan törkeyksiä...Tai ainakaan toivottavasti et mene!
Tunnekuohun vallassa taisin olla viestiä laitaessani, myönnän toki sen.
Joskus keski-ikäiset naiset ovat tulleet juttelemaan tyyliin "Huh, huh täällähän ihan sulaa!". Tuollaiset, vaikkakin karkeat kiinnostuksen osoitukset, ovat ihan jees :)
Mieleltään "horjahtaneeksi" luulen tämänpäisväistä ahdistelijaani.
Homot ovat yleensä aivan tavallisia ihmisiä. Tietenkin joillain "alistuvilla" homoilla on hieman neitimäiset käytöstavat, mutta ymmärrän heitäkin. Cross-dressing:kin on okei, hätkähdyttävää aluksi, mutta okei.
"perus-runkku-perverssi":t ovat niitä joita en sulata. Tällä uimarannalla on aina myös lapsiakin. Tiedä mitä tikkareita sekin pervo kuljettelee repussaan!
Kävinpä tässä pari viikkoa takaperin kotikaupungissa ja juttelin serkkuni kanssa (nainen), joka oli ollut ulkoiluttamassa koiraansa läheisessä metsässä. Kaikki oli mennyt hyvin siihen saakka, kunnes erään isomman kiven takaa oli yhtäkkiä ilmestynyt keski-ikäinen lihavahko mies ja alkanut esittelemään elintään... Poliisin mukaan tässä samassa paikassa on tapahtunut tällaista aikaisemminkin. Kertokaapa te heteromiehet, mitä mieltä olette tästä asiasta?
Kastraatio mielisairaille!
Spooky...oikeesti mä olisin menny ainaki paniikkii jos joku olis vaa tollee ehottanu runkkuja ja viel seurannu sen jälkee...
Hänen taholtaan tullut henkinen väkivalta olisi saattanut heijastua takaisin fyysisenä.
Vai pitäisitkö sinä siitä, jos tiesi tukittaisiin ja sinua alettaisiin uhkailla törkeyksillä?