mutta haluaisin kaiken olevan samoin kuin ne olivat, ennen kuin lähdin. Asiat eivät kuitenkaan ole enää niin. Kaverini eivät enää ole siellä. He ovat jo lähteneet. Missäköhän he ovat? Luultavimmin jossain opeassa kodissa nauttien rauhallista kotielämää ja minä.. Olen täällä jumissa. En pääse pois. Kaikki muut ovat lähteneet ja enää minä olen täällä. Miksi olen yksin? Miksi en lähtenyt muiden mukana? Miksi..?
--------------------------------------------------
Vaikuttaako tutulta? Keksin juuri äsken. Oikeasti. Onko kukaan (staring yours truly) kokenut saman kuin minä? Eli jättänyt koulun kesken ja pari vuotta myöhemmin halunnut palata takaisin? Ja kertokaa mielipiteitä tuosta pätkästä.
--------------------------------------------------
Vaikuttaako tutulta? Keksin juuri äsken. Oikeasti. Onko kukaan (staring yours truly) kokenut saman kuin minä? Eli jättänyt koulun kesken ja pari vuotta myöhemmin halunnut palata takaisin? Ja kertokaa mielipiteitä tuosta pätkästä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voi, kun aloin lukemaan tarinaasi tuntui tosi oudon tutulta. Tarinasi oli koskettava. Olen ajatellut että olen ainoa joka on kyseisessä tilanteessa. Itse pääsin viime vuonna kouluun, mutta keskeytin sen puolen vuoden päästä. Nyt harmittaa tosi paljon, kun muistuu mieleen viime syksy. Ja myös minun parhaat kaverit ovat menossa pois sieltä koulusta, eli mikään ei ole niin kuin ennen. Ajattelen myös että jos olisin jäänyt, ehkäpä nämä kaveritkin olisivat jääneet. Ikävä on myös sitä paikkakuntaa. En tiedä mitä voisin tehdä, takaisin en ainakaan enää voi mennä, koska mikään ei olisi samaa. Aina menee vähintään vuosi ennen kuin näkee tilanteen selvästi. Jälkiviisautta... Ehkäpä voisin hakea uuteen kouluun, ja olla viisaampi ja vahvempi. Uudet muistot pyyhkii vanhoja pois, ei ne vanhatkaan häviä mutta eivät ole enää niin tärkeitä. Toivottavasti vaan en ala vertailemaan kouluja.