Leijuu usva,
päällä järven tyynen
kohtalomme se sulkee,
ei siitä vireelläkään kerro
Kerran niin lämmin oli vesi sen,
ihoillamme samettia
Sen viereltä löysimme sielumme,
emme toisiamme
Sen syliin heittäydyimme,
annoimme itsemme sen huomaan
Aina myrskyn jälkeen,
löysimme järven tuon huolettoman
Sen viileydessä huojentuivat tunteemme,
niin kuumat, kiivaat
Tunteissa ilon,
sen vesi kostutti, raikasti
Tunteissa kiihkon,
sen veden tummuuteen,
oli hyvä piiloutua
Nyt rannalla sen,
syksyisenä, sateisena,
seison yksinäin
Halusi omansa järvemme,
sulkee se salaisuutemme,
syvyyteen pohjattomaan, ikuiseen
päällä järven tyynen
kohtalomme se sulkee,
ei siitä vireelläkään kerro
Kerran niin lämmin oli vesi sen,
ihoillamme samettia
Sen viereltä löysimme sielumme,
emme toisiamme
Sen syliin heittäydyimme,
annoimme itsemme sen huomaan
Aina myrskyn jälkeen,
löysimme järven tuon huolettoman
Sen viileydessä huojentuivat tunteemme,
niin kuumat, kiivaat
Tunteissa ilon,
sen vesi kostutti, raikasti
Tunteissa kiihkon,
sen veden tummuuteen,
oli hyvä piiloutua
Nyt rannalla sen,
syksyisenä, sateisena,
seison yksinäin
Halusi omansa järvemme,
sulkee se salaisuutemme,
syvyyteen pohjattomaan, ikuiseen
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuli kylmä...
Mitä kuuluu runoniekalle ?
Mistä moinen tunnelma?
Mitäs muuta kuuluu?
No nyt historia toistaa itseäään...
Viestit ei kulje...