Kaupungin hetkiä, kun kaikki on kiinni

Onhan nuo juottolat auki, viina ja olutta saat, astu vain sisään.
Astun kynnyksen yli, peremmälle en aio.
Kuulostelen tunnelmaa.
Porinaa ja tutinaa, kiiltäviä silmiä ja puhuvia suita.
Hajukaan ei ole parasta, ja poistun.
Ovella törmään humalaiseen naiseen, puoli alaston ja ilta
on viileä.

Kävelen puistoon jonka taustalla näkyy kaupungin kirkko.
Kirkon ovet ovat kiinni, mutta joku sanoi, etä sinne pääsee sisään.
Siellä on opas.
Puison penkillä istuuiäkäs pariskunta. He katsovay minua vaiti, mutta toivotan heille hyvää iltahetkeä. Rouva nousee ja kysyy, voisinko minä auttaa. Hän rohkeni kysyä, koska näki etten ole vaarallinen, että voisin olla avuksi.
Tietenkin, autan aina kun pyydetään, tarjoudunkin, kun näe että apuani voitaisiin tarvita.
Nyt en sellaista tarvetta huomannut.
Kuuntelin rouvaa ja siitä alkoi sammuneen kaupungin hetki.