Alamäelle

Yleensähän tällä palstalla kirjoitetaan hyvistä kokemuksista ja pettyneet jättävät kirjoittamatta. Samahan tässä itselläkin on vaivannut. Suurin pettymys Havannan suhteen oli se, että paikka ei ollut mielestäni mitenkään erikoisen erillainen. Olin kuvitellut kaippa virhellisesti, että löytäisin jotain erikoista. Tosin voihan olla, että olen jo matkaillut jo "liikaa maailmalla" ja on hyvin vaikea löytää jotain todella erilaista.
No mitä tästä matkasta nyt sanoisin. Turistibisnes toimi mainiosti. Kaikki mitä turistille Havanatur lupasi kyllä toteutui täsmällisesti. Hotelliasiat oli ok ja kuljetukset toimivat erinomaisesti. Sevilla hotelli oli aivan ok. Tosin tuskin mainitun 4 tähden tasoa. huoneet olivat hieman kuluneet, vaikka huonekalut olivat tuliteriä. Hotellin ongelma on onnettomat hissit, joita odotellessa saa kyllä kulumaan tunteja, kun sinänsä hupaisesti portaitakaan ei saanut käyttää (lukittuja). Uima-allas oli varsin mukava ja alueella oli koko ajan hyvin tilaa. Eli mitoitus oli hyvä. Buffetti oli valitettavan onneton (lähes surkea), joten kerta sitä riitti. Hintakin tälle oli kova eli 15 CUC. Yläkerran ravintolassa taso ja hinta tietysti parani huimasti. Hotellin palvelu oli erittäin hyvä. Eli kokonaisuutena Sevilla mainioine sijaineineen on hyvä hotelli perhematkailijoille. Tosin välillä huoneemme vaatekomerossa satoi. Aluksi ajattelin, että ilmastointi kondensoi vettä ja siksi katto vuosi komeroon, kun lopuksi ymmärsin, että yläkerran kylpyhone vuosi vettä alakertaan, koska sade liittyi yläkerran suihkuääneen. No tämä ei meitä haitannut.
Turvallisuustilanne oli jo palstalla herättänyt mielenkiintoni, joten kirjoitanpa siitä. Meidät yritettiin "putsata" kerran. Capitolista 200 m Maleconille päin keskellä päivää pari heppua liimautui seuraamme. Toinen höpötti koko ajan "tappituntumalla" ja toinen änkäsi kättä reppuumme. tavoitteena oli kameramme, mutta vaimoni karjaisu karkotti varkaat kuin sisiliskot, joten ns. tavallinen varkausyritys ei mitään väkivaltaista, joten sepä siitä. Poikammekin totesi, että olipa surkeita varkaita. Muuta rikollista emme havainneet. Tietysti näitä "laittomia" kauppamiehiä/naisia riitti joka väliin eli lähinnmä sikareita oli tarjolla (myös tämä maitojauhehuijaus esiintyi), mutta ei kauppamiehet meitä haitannee, koska he kyllä tyytyivät helposti kun sanoit, että ei kiitos! Tätä jinitero ongelma oli mielestäni paisuteltu liikaa. Samanlaista kauppahommaahan se on muuallakin kehitysmaissa kuten Intiassa. Mutta se, että uudet lait turistikontaktien kitkemisestä olivat tehneet tehtävänsä paikallisiin ei tuntunut saavan minkäänlaista aitoa kosketusta. Asukkaaat lähinnä tuijottivat hiljaa. Ja ainoat kontaktit olivat jiniteroja. Tämä teki olon hieman tylsäksi. Valaistusolot olivat tunnetusti surkeat, mutta Obisbolla ja keskuspuiston tienoilla tuli iltaisin mentyä. Muutenkin vanhan kaupungin keskusta tuntui aivan turvalliselta. Tosin sivukujille ei juuri tehnyt mieli hiippailla.
No entäpä huijaukset, joista kovin palstalla varoiteltiin. Niitä meille ei sattunut, koska en suostunut niihin. Esim. tilasin baarissa 2 kinkku-juustosämpylää ja kysyin ensin hinnan. hinta oli 2 CUC ja kun sämpylät tuli oli hinta 6 CUC. No siispä totesin, että hinta oli 2 CUC ja lähdin pois. Eipä perään huudeltu. Polkupyörätaksi sovittiin 2 CUC ja matkan lopussa se olikin 4 CUC, mutta hieman agressiivisesta polkijasta huolimatta pistin kouraan 2 CUC ja lähdimme pois. Eipä perässä juossut. Eli näin kun piti päänsä aiemmin sovitusta homma kyllä sujui. Siis huijausyrityksiä kyllä oli, mutta niistä selviää aivan kunnialla.
Rahan vaihto: sikamainen 10% vaihtoveroa oli väistämätön visalla. Vaikka pyysit että euromääräinen nosto, niin se konvertoitiin väkisin dollarin kautta, joten aina 10% vero komissio 2,5%. Eli Havanna oli tavalliselle turistille erittäin kallis paikka.
Entäs kaupungin nähtävyydet: tarkoitus oli nähdä Havanna kertaheitolla ja siksi olimmekin siellä koko viikon. Kuitenkin huomasimme, että ei Havannassa ollut niin paljon nähtävää, kuin olimme arvioineet. Itse vanha kaupunki oli nähtävän arvoinen loistossaan ja rappiossaan. Rommimuseo hieman suppea kierros, mutta lapsille kiinnostava entisen rommitehdas-alueen pienoismalli oli aivan kiva pojastakin. Vanhojen autojen museo oli aika pieni, mutta ihan kiinnostavaa oli nähdä, miten isoja ennen aikaan autot olivat ja miten yksinkertaisella tekniikalla ne olivat liikkuneet. Katedraali oli kuten muutkin katoliset kirkot, joita on tullut muutama sata jo nähtyä, joten eipä juuri säväyttänyt. Vallankumousmuseo oli tosi pettymys. Vain vallankumousfriikki sais siitä jotain irti. Mieluimmin olisin mähnyt talon Batistan aikaisena presidentin linnana. Nyt talo oli ilman valokuvia muuten lähes autio ilman mitään kalustusta. Capitolio oli myös pettymys. Olikeastaan joudut vain kävelemään autioita käytäviä ja ainut nähtävä on aulan patsas. nykytaiteen museo oli laaja näyttely, josta moni taiteen ystävä varmaan nauttii. Vallankumousaukio kertoi maan todellisesta alennustilasta. Maan paraatipaikka muistutti lähes perunapeltoa. Olisi kuvitellut, että edes tämä maan "näyteikkuna" olisi ollut kunnossa. Martin muistomerkki oli ihan kiva paikka kurkistella kaupunkia yläkantista. Colonin hautausmaa oli matkan eräs kokokohta. Eräänlainen hiljainen saareke, jossa sai lähes rauhassa tutustua erikoisiin hautamuistomerkkeihin. Sinänsä huvittava tämä erillinen valokuvausmaksu tietysti peritiin täälläkin kohteessa. La Rampa hieman ihmetytti, mitähän siellä oikein oli tämän Coppelian lisäksi. Matkaoppaissa kun tätä paikkaa hehkutetiin. Mutta emme kyllä oikein löytäneet täältä mitään erikoista. tosin kävimme katsomassa National hotellia, joka olikin aika pramea paikka.
Mukavimpia muistoja jätti muutama juttu: proosallinen Ladataksi matka Morron linnoitukselle. Taksikuski oli mukavan puhelias ja neuvoi miten toimia linnalla. Samoin takaisintulo Morrolta 1950 vuoden Dodgen ylpeän omistajan kyydissä. Itse Morro oli aurinkoisella säällä kuin leivänpaahdin. Hiki tuli noin 0,5 sekunnissa. Morrokin oli hieman pettymys, koska sieltä puuttui varsinainen sisus vain muutama tykki. Hienoin nähtävyys oli Partagasin sikaritehdaskierros. Tätä suosittelen kaikille. Toinen, jota suosittelen kaikille on Coco-takseilla huristelu. Se oli kivaa saightseeniä ympäri kaupunkia.

Loppuarvioina Havanna: vaimo (romanttisesti rempallaan, keskinkertainen kohde), poika 10v. totesi jo kolmantena päivänä, että olisi menty mieluimmin Intiaan, itseni mielestä Havanna jää ns. suoritettu matka listalle, josta ei jääne erityisiä muistoja mieleen. Ilmeisesti Havannaan olisi ptänyt tulla jo 20 vuotta sitten. Nyt se oli lähes tavallinen latinalaisen-amerikan turistirysä. No olin myöhässä ja siksi petyin aika lailla. Tosin sellaiselle, joka on matkustanut vain vähän paikka voi olla aivan mielenkiintoinen, mutta kuten alussa jo totesin, minun on jo vaikea löytää mitään erikoista tältä maapallolta.