Kysymys on noussut täällä esiin monta kertaa. Elääkö transsukupuolinen mielikuvitusmaailmassa, niinkuin hänen omaisensa usein väittävät....vai elävätkö nämä omaiset mielikuvitusmaailmassa, kun eivät näe metsää puilta?
Mikä on totuus? Meillä on jokaisella oma totuutemme ja käsittääkseni vain jumala tietää absoluuttisen totuuden.
Sanokaa mielipiteitänne.
Natsku
Mikä on totuus? Meillä on jokaisella oma totuutemme ja käsittääkseni vain jumala tietää absoluuttisen totuuden.
Sanokaa mielipiteitänne.
Natsku
Vastaukset 9
Vanhimmat
...paljastuu transsukupuoliseksi, sitä vaikeammin ihmiset erottavat metsän puilta. "Ei meidän lapsemme!"-asenne on valitettavan yleinen.
Transsukupuolisia syytellään mielisairaudesta ja koko asia psykologisoidaan. Mielestäni psykologia ei kuulu transsukupuolisuuden syiden pohdintaan, jos omaiset tarvitsevat selityksen, vaan heidän täytyy tutustua biologiaan. Mutta vaikka he saisivatkin lisää tietoa, tunteet elävät sitkeässä - "ei meidän lapsemme.."
Ei tämä ole mitään mielikuvitusmaailmaa, tämä on minun omaa todellista elämääni.
Dikotomia tuskin pätee itsenäisinä olemisina.
"Ajattelen, olen siis olemassa", tätä mieltä oli tämä, tämä, ei se (hän), joka pelehti muistaakseni kunigatar kristiinan kanssa, vai olikohan se nyt niin... ollut kafka ? Himppe sentään olen unohtanut aivan perusasian. Onneksi kukaan ei tunnista minua :O Kyllä nyt hävettää :(((
Siis niin tuota mieli tuskin tulee toimeen ilman ruumista ja päinvastoin ? Missä mieli sitten sijaitsee onkin jo toinen kysymys, oletettavasti korvien välissä, tai toisaaltaan ei ehkä niinkään. Usein kuulee miesukukunnan puhuvan,"että se on aina mielessä". Silloin voisi ajatella, että mieli voisi sijaita kives-aivolisäke-hypotalamus- veitikka välillä, joka saa ärsykkeen tästä aina-mielessä olevasta mielikuvasta. Eli mieli olisikin kuva naisesta, joka on mielessä. Tätä tukee laajast tunnustettu metaforakin,"mies on perheen pää, mutta nainen on se joka sen pään kääntää."
En tiiä...voisko olla perrää...????
Eikö ollut Descartes, joka päätyi eksistentiaalisissa pohdinnoissaan pelkistämään: ajattelen, siis olen olemassa?
Kovin filosofinen kysymyshän se on, että kuka viime kädessä hahmottaa todellisuuden "oikein". Varsinkaan sosiaalisen todellisuuden, jos sellaisesta voi edes puhua.
Jos TS:n (tai entisen sellaisen, nykyisen taviksen tms.) käytännön elämä toimii hyvin tai ainakin itseä tyydyttävästi, sen pitäisi mielestäni riittää. Sukupuolen kriteerithän ovat tunnetusti mitä suurimmassa määrin makuasia. Muut ihmiset, sukulaisetkin, ovat joka tapauksessa jäävejä määrittelemään _sinun itsesi_ elämän laatutekijöitä.
Kafka on jäänyt mieleen varmaan tarinasta "trapertsitaiteilija". Kertomus sopii tännekin ja ainakin joillein sieluille.
Klovnin sielunelämä löytyy uskoakseni myös ainakin muutamilta ts-ihmisiltä, ainakin jossain vaiheessa muutoksen taivalta.
Nii'i, ajatus, "että vain itse tunnistat ja määrittelet ,kuka olet", varmaan osittain pitää paikkansa, mutta, "mutta kukaan ei ole kuitenkaan vapaa kulttuurimme ja yhteiskuntamme arvomaailmnoista" tai sinne päin.
Ts-ihmisellä ja erityisesti prosessissa olevalla ihmisellä ei juurikaan ole mitään henkilöhtaista mahdollisuutta omaaan itseensä, siinä mennään tarkalleen lain ja asetuksen mukaan. Jos et toimi tämän järjestelmän mukaan, niin mahdollisuus omaan itseen karkaa valovuosien päähän.
Surullista mutta realistista.
(Trapetsi)taiteilija....
Ehkäpä hyvinkin voi elää. Lapsesta jää kokemuksia tyttönä olosta. Kun tuntee lapsena olleensa tyttö, testosteroni valtaa ruumiin murrosiässä. Totuus paljastuu - oletkin mies. Kun olet aikuinen mietit asiaa jatkuvasti. Sorrut helposti päihteisiin ja työnarkomaniaan. Olosi helpottuu, kun et ajattele asiaa. Totuus paljastuu kun katsot seksiaktia. Kuvittelet olevasi juuri tuo tyttö, jota mies jyystää. Kiihotut. Ajatus vain karkaa siihen naiseen. taas. taas.
Sinulla on aikaa nyt. Olet lomalla. Otat ihan rennosti, mietit mitä elämässäsi on tapahtunut. Lapsuus, murrosikä palaavat mieleesi. Tunnet olevasi nainen ja voimakkaasti. Menet kauppaan ostamaan naisten vaatteita. Et pysty siihen, et todellakaan. Ympäristön paine vangitsee sinut. Näet naisten vaatteita ja naisia, jotka ostaa niitä. Tunnet itsesi pelleksi, joka itkee, mutta kaikki nauraa sinulle.
Ihastut naiseen. Et pysty tekemään alotetta. Itket olet yksin. Jos pystyt, niin nainen tarjoaa pelkkää ystävyyttä. Haluat rakkautta, rakastelua. Nainen pitää sinua kahjona ja jättää sinut. Näet miehen. Tunnet vetoa ja pidät itseäsi naisena. Katsot peiliin. Näet parran sängen. Katsot alas. Mikä se on, kysyt itseltäsi. Koitat rintojasi, mitä rintoja, missä ne on. Olet umpikujassa.
Ikäsi karttuu, näet rakkautta ympärilläsi - et saa sitä. ET! ET! ET! Joku nainen antaa sinulle säälistä ja jättää sinut yksin. Kuluu vuosi ja toinen. Taas sama juttu. Olet turta.
Päätät: "haluat muuttua naiseksi!". Näet edessäsi ystävät, perheen, työpaikan, opiskelupaikan. Kuvittelet mielessäsi menet kertomaan kaikille näille tahoille, että olet nainen. Kuvittelet kuinka kaikki vedetään jalkojesi alta. Olet voimaton.
Suljet silmäsi, itket yksin ja ajattelet, että juokset niityllä pitkät kauniit hiukset hulmuavat tuulessa. Rintasi pomppivat kuin hedelmät punaisen kukikkaan kesämekkosi alla ja tunnet tuulen vireen jaloissasi ja sen kuinka tuuli hulmuttaa hamettasi. Tunnet olevasi vapaa. Avaat silmäsi ja ajattelet elänkö haavemaailmassa?
Klovni on yleisön edessä, häntä itkettää. Yleisö nauraa. Nauraa. Nauraa. Mies hassuissa vaatteissa kävelee ohi naisten, miesten, rakastavien parien. Katu kimmeltää neonvaloissa, sataa. Pelle häviää ihmisten vilinään. Tytöt kikattaa, joku kaljupäinen roteva mies potkaisee sinua perseeseen ja hörähtää nauruun.
"Päätät: "haluat muuttua naiseksi!". Näet edessäsi ystävät, perheen, työpaikan, opiskelupaikan. Kuvittelet mielessäsi menet kertomaan kaikille näille tahoille, että olet nainen. Kuvittelet kuinka kaikki vedetään jalkojesi alta. Olet voimaton."
Tätä minäkin pelkäsin, että kun muut kuulevat prosessistani, kaikki jättävät. Näin suurin osa TS:sta odottaa. Mutta kaikki ovatkin suhtautuneet hyvin ymmärtävästi. Jollakin on asian ymmärtäminen ollut vaikeaa, mutta mattoa ei olekaan vedetty jalkojen alta. Työpaikka on säilynyt ja työtoverit suhtautuneet hyvin. Sukulaiset ja tuttavat eivät ole hylänneet. Ystäväpiirikin on säilynyt, suhtautumistapa on tietenkin muuttunut sukupuolen mukaiseksi. Kaikkiaan elämäni ei romahtanutkaan ja tällainen lopputulos on tullut monelle muullekin. Suhteellisesti vähemmän on tullut ongelmia, kuin mitä pelätään.
Siis rohkeutta päätöksiin, päätäthän omasta elämästäsi, johon muilla ei ole sananvaltaa!
Minä myös pelkäsin, että prosessiin lähtiessäni menettäisin perheen, työn ja ystävät. Juuri niin myös kävi, mutta myöhemmin sain uudet ja paremmat, kuin Piplian Job. Ja ennen kaikkea sain ihan ikioman elämän.
Kaiken menettämisen pelosta ja valheessa jatkamisen mahdottomuudesta olin tappamassa itseäni. Ei onnistunut, ja sen jälkeen tajusin: jos on valmis kuolemaan, ei ole oikeasti mitään menetettävää. Voi tehdä mitä tahtoo seuraamuksia pelkäämättä. Voi ainakin kokeilla sitä mitä olisi aina halunnut tehdä - kuolla ehtii myöhemminkin.
Olet rohkea, minulle sanotaan joskus. Pyh, onko se rohkeutta, jos toimii ainoan mahdollisen vaihtoehdon mukaan?
"Elääkö transsukupuolinen mielikuvitusmaailmassa, niinkuin hänen omaisensa usein väittävät....vai elävätkö nämä omaiset mielikuvitusmaailmassa, kun eivät näe metsää puilta?
Mikä on totuus? Meillä on jokaisella oma totuutemme ja käsittääkseni vain jumala tietää absoluuttisen totuuden."
Vastasit itse varsin hyvin.
Totuus on yhdentekevää, tärkeintä on että ts-yys TOIMII ja parantaa elämänlaatua ko. henkilön kohdalla.