Jokainen haluaa kai ensisijaisesti tulla tulla kohdatuksi ihmisenä - ei vanhuksena

Itse käytän mieluummin sanaa iäkäs kuin vanhus. Eteeni sattui (omasta mielestäni) mielenkiintoinen artikkeli miten vanhuuteen suhtaudutaan eri kulttuureissa. Artikkelissa on vain viisi maata ja linkissä tarina on vielä pitempi.

Millaista on ikäihmisten elämä Boliviassa, Venezuelassa, Kolumbiassa, Nepalissa, Senegalissa ja Tansaniassa? Lähetyssanomien laaja reportaasi kertoo vastauksen.

https://felm.suomenlahetysseura.fi/vanha-ihminen-on-kuin-kirjasto-nain-vanhuuteen-suhtaudutaan-eri-kulttuureissa/

- Bolivia, Venezuela & Kolumbia:
Perhe on vanhuuden turva
Lähetysseuran työskentelymaissa Latinalaisessa Amerikassa ihminen mielletään vanhaksi noin 60-vuotiaana. Esimerkiksi Kolumbiassa vanhuus alkaa lain mukaan 60-vuotiaana eikä silloin voi enää virallisesti tehdä töitä. Vanhat ihmiset kuitenkin työskentelevät epävirallisen talouden piirissä maaseudulla ja kaupunkien reuna-alueilla.

-Boliviassa monet vanhukset työskentelevät iäkkäänäkin maataloudessa. Heillä on paljon työkokemusta, mitä ei kuitenkaan aina arvosteta. Arviolta 80 prosentilla vanhoista ihmisistä ei ole virallista ammattia, vaan he ovat työskennelleet tai työskentelevät epävirallisella sektorilla. Ikäsyrjintää on paljon. Syrjinnän syynä voivat olla esimerkiksi vanhojen ihmisten teknologisten taitojen puute.

-Myös Kolumbiassa vanhukset kokevat ikäsyrjintää työelämässä. Vanhuuteen liitetään mielikuvia sairauksista, laiskuudesta ja alhaisesta tuottavuudesta. Venezuelassa yli 35-vuotiaat eivät ole enää työmarkkinoilla haluttuja. Toisaalta nuorille, 18–20-vuotiaille, voidaan maksaa erittäin vähän. Ikäsyrjinnässä myös sukupuoli vaikuttaa: jos vanhempi nainen hakee työtehtävää samaan aikaan miehen kanssa, miehellä on aina paremmat mahdollisuudet saada työpaikka.

-Isovanhempia kunnioitetaan kumartaen
“Boliviassa perheet yleensä arvostavat vanhoja ihmisiä”, kertoo Boliviassa työskentelevä Lähetysseuran asiantuntija Marjo Paavola. “Ikäihmiset neuvovat lapsiaan omalla elämänkokemuksellaan. Bolivian evankelis-luterilaisessa kirkossa vanhat ihmiset auttavat pastoreita ja muita kirkon työntekijöitä rukouksissa ja muussa kirkon toiminnassa.”

-Kolumbiassa vanhuksiin suhtautuminen vaihtelee alueittain ja kulttuureittain. Alkuperäiskansojen parissa ja joissain kirkollisissa yhteisöissä vanhuksilla on usein tärkeä asema, koska heillä on tietämystä historiasta ja kulttuuriperinnöstä. Esimerkiksi Cundiboyacensen ylänköalueella tai Paisa-alueella isovanhempia saatetaan kunnioittaa kumarruksella, mutta isoimmissa kaupungeissa näin ei usein ole.

-Senegal: Vanha ihminen on kuin kirjasto
“Vanha ihminen on kuin kirjasto. Jos istut hänen kanssaan ja kuuntelet tarkasti, voit onnistua elämässä”, sanoo 67-vuotias senegalilainen pastori
Sédar Ndiaye.

Senegalissa vanhempiin ihmisiin suhtaudutaan kunnioittavasti. Esimerkiksi sereerit, yksi maan etninen ryhmä, tapaavat sanoa toivovansa vastasyntyneen lapsen elävän vanhaksi ja tulevan tärkeäksi.

Vanhempien kunnioitus näkyy konkreettisesti siinä, että heitä totellaan ja he saavat ruokaa ensimmäisinä. Juhlien virallisissa osuuksissa vanhemmat ihmiset pitävät yllä keskustelua ja pitävät puheita – toisinaan miehet ja naiset omissa ryhmissään, toisinaan kaikki yhdessä.

Tavat ovat kuitenkin muuttuneet viimeisten vuosikymmenten aikana, Ndiaye kertoo. Nykyisin joku nuorempi saattaa myös keskeyttää, kun vanhempi ihminen puhuu.
”Koulut ovat muuttaneet asiaa. Aiemmin koti, kylä ja muu ympäristö toimivat lapsen kouluna, mutta nyt kun lapsi menee oikeaan kouluun, vanhemmat eivät enää ehdi opettaa lastaan”, Ndiaye sanoo, mutta huomauttaa heti perään, että koulut ovat kuitenkin tärkeitä.

-Tansania: Vaarallinen ja kunnioitettu vanhuus
Irene Mushin, 28, mukaan Tansaniassa vanhuuteen suhtaudutaan syvällä kunnioituksella, joka näkyy tavoissa ja kielessä.
”Et voi esimerkiksi istua, jos ikääntynyt ihminen seisoo. Bussissa annat aina paikkasi ikääntyneelle, ja jos et tervehdi ikäihmisiä asianmukaisella tavalla, he raportoivat vanhemmillesi, että lapsenne ei osaa käyttäytyä,” Mushi kertoo.
”Tansaniassa perhe pitää huolta omistaan, ei ikinä kukaan vieras ihminen"

Kun tansanialaiseen perheeseen syntyy uusi lapsi, on tärkeää, että suvun vanhimmat tulevat tervehtimään vastasyntynyttä ja antavat tälle siunauksensa.

Perhekeskeisessä kulttuurissa suvun vanhimmilla on merkittävä rooli niin omassa perheessä kuin koko kyläyhteisössä. He ovat yhteisön kokeneimpia ja viisaimpia jäseniä, joita kuunnellaan päätöksenteossa ja joihin turvaudutaan vaikeissa tilanteissa.

VAARALLINEN VANHUUS TANSANIASSA
Vanhuus voi olla Tansaniassa myös vaarallinen ikäkausi varsinkin, jos sattuu asumaan maaseudulla, jossa taikauskolla on pitkät perinteet.
Tansanian väestöstä vain viisi prosenttia on yli 65-vuotiaita. Eliniänodote on 66 vuotta, kun esimerkiksi Suomessa se on 82 vuotta. Tansaniassa on epätavallista elää esimerkiksi 70-vuotiaaksi tai vanhemmaksi. Siksi iäkkäimpien ihmisten ajatellaan harjoittavan noituutta, joka takaa pitkän iän ❗️