Elämässä täytyy olla mielenkiintoja ja aktiviteettejä.

Menee pää sekaisin jos ei ole harrastuksia, ohessa minun.

==========================================================================================

Kattilapäinen-Kuksa-Kustaa seisoi keskellä Zittarin parkkipaikkaa, vaippa napakasti vyötäröllä ja pallo-maha ylväästi eteenpäin työnnettynä. Hänen päässään nököttävä emalikattila kiiltäen aamuauringossa, ja vyölaukussa ollden luottomainen koivukuksa.

Yhtäkkiä hänen eteensä rullasi jotain outoa. Se oli matala, pyörillä kulkeva valkoinen laatikko – Starship-kuljetusrobotti, joka toimitti ruokaostoksia. Robotti pysähtyi Kustaan eteen, vilkutti valojaan ja sanoi mekaanisella digi-äänellä: "Este havaittu. Ole hyvä ja väisty.

"Kustaa korahti ja kopautti kuksaansa kattilan reunaan. Bing! "Vai että este! Minä olen Kustaa, tämän Simonkylän suojelijasensei! Mikä sinä olet miehiäsi, sinä puhuva leivänpaahdin?

"Robotti raksutti hetken ja vastasi: "Olen tekoälyohjattu jakelurobotti. Reittini on optimoitu. Siirry 50 senttimetriä vasemmalle."

"Tekoäly?" Kustaa puuskahti niin, että pallo-maha hytkyi. "Minun kattilani alla on aitoa, suomalaista luonnonälyä! Ja minun vaipassani on painetta enemmän kuin sinun akuissasi!

"Robotti yritti kiertää Kustaan oikealta. Kustaa astui eteen. Robotti yritti vasemmalta. Kustaa torppasi sen vatsallaan. Robotti meni hämilleen, jäi paikoilleen ja alkoi soittaa ilmoitusääntä: Piip-puup-piip-tuut-tuut.

"Haastatko sinä minut kaksintaisteluun?" Kustaa karjaisi. Hän otti vyölaukustaan kuksan, kauhaisi sillä ilmaa ja huusi sotahuutonsa: "Kattila kumahtaa, konna kumartaa!"

Kustaa ryntäsi eteenpäin, mutta asfaltti oli liukas. Hänen jalkansa lipsahtivat, ja suuri mies kaatui rytisten suoraan robotin päälle. Kattila irtoaa päästä ja lensi maahan (KOLINAA!).

Kustaan suuri pallo-maha peitti koko robotin, ja vaippa toimi täydellisenä iskunvaimentimena.

Robotti suoritti järjestelmäanalyysin: "Ylipaino havaittu. Kriittinen virhe. Sensoreiden näkyvyys estetty. Käynnistetään hätäkeskeytys." Robotti sammui ja päästi pienen suhauksen.

Kustaa nousi ylös, pyyhki pölyt vaipastaan ja asetti kattilan takaisin päähänsä. Hän katsoi liikkumatonta robottia ylpeänä, otti kuksaansa taskulämpimän huikan vahvaa Toroa ja totesi: "Siinä näit, konepaskiainen. Kyllä perinteinen suomalainen puserrukseen perustuva äly aina yhden digilaatikon voittaa."