mitä mä oon täällä valittanu et joku jätkä ei musta tykkää ja mä tykkään siit ihan helvetisti, enkä ees tunne!!!!!!!! se sattuu.. mut oon nyt ymmärtäny et se sattuu varmasti enemmän jos joku jättää jota oot rakastanu! en oo ikinä ollu suhteessa enkä tiedä elämästä paljon mitään.. ja siks oon tällanen tavallinen teini valittaja!!!! osaatteko kuvitella että ihminen jota ei edes tunne ja josta pitää kovasti, ei pidä sinusta että se sattuisi? koska se sattuu ainakin minua.. ja must tuntuu ettei kukaan ymmärrä eikä usko mua!uskooko kukaan täällä!? kukaan ei myöskän usko sitä etten koskaan lakkaa välittämästä tästä henkilöstä! tiedän että kun mul on taas niin hyvä tuuri täs elämäs.. et tää jää sit tähän en saa sitä ja itken koko loppu elämäni sitä, tai sit päätän elämäni lyhyeen!!! miksi.. onko tämä typerä pieni ongelma joka ratkaisee itse itsensä? vai pitääkö minun tehdä töitä sen eteen että unohtaisin hänet! joskus tuntuu etten edes tahdo unohtaa.. menen nyt ysille.. eli vuoden päästä nään sen viimeisen kerran! ja pelkään..pelkään niin helvetisti! mitä mulle tapahtuu????? :(
eihän tämä ole edes ongelma!!!!!
rakastunut...
3189
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos todella välität niin paljon kuin annat olettaa niin kannatta ainakin yrittä tehdä asialle jotain. Eli teet vain aloitteen rohkeasti. Jos saat kieltävän vastauksen niin helpompi unohtaa kuin ettei koskaan olisi mitään yrittänyt. Äläkä nyt elämääs mee lopettaa, siitä pääsee yli vaikka se vähän aikaa voikin viedä.
Itselläni oli nuorena sama ongelma, olin rakastunut erääseen tytöön ja olin kamalan mustasukkainen.
Ja sitten tajusin että elämän päättäminen ei ole ratkaisu. Nyt olen 28 ja onnellisesti naimisissa.
Mulla oli itelläni sama ongelma vielä vähän aikaa sitte, mä tykkäsin jätkästä joka ei tykänny musta. Tuntu etten koskaan voisi olla kenekään muun kanssa kun sen, mutta en voinut kuitenkaan saada häntä. Vaikka tiesin että häntä ei kiinnosta, niin jatkoin silti yrittämistä. Mutta totuus on että rakkaus ei tule pakottamalta..
lopulta tajusin että vaikka hän nyt yhtäkkiä kiinnostuisikin jostain syystä, niin ei se voisi olla mitään aitoa. Ei siihen mennyt paljoakaan aikaa kun jo onnistuin unohtaa hänen ja ajatella muita..tottakai vieläkin pidän hänestä ja jos hän joskus osoittaisi pienintäkään kiinnostusta, niin en varmasti antaisi pakkeja..! =)
mut onnea sulle, koita pärjäillä..