Mikä on teidän mielestänne sopiva ikä muuttaa omaan asuntoon, ja jos asutte jo niin minkä ikäisenä muutitte.
Ei muuten mutta kiva olisi kuulla mielipiteitä asiasta.
Ei muuten mutta kiva olisi kuulla mielipiteitä asiasta.
Ihmiset..
Poikavompatti89
152399
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei varmaan oo olemassa mitään sopivaa ikää itsenäistymiseen, kun kaikki me kasvetaan ja aikuistutaan niin eri aikoihin. Varmaan kannattaa odottaa ainakin täysi-ikäiseksi asti ennen kuin lentää pesästä pois. Ja kyllähän jotkut asuu melkein kolmikymppisiksi asti vanhempiensa luona. Eiköhän sen itse tunne kun on aika kokeilla omia siipiään.
Ite muutin kotoa pois 18vuotiaana eli vajaa vuosi sitten.
Sopiva ikä on silloin kun pystyy huolehtimaan itsestään ja kokee poismuuton järkeväksi eli 16-35 vuotiaana. Jos asuu yli 35 vuotiaaksi ei enään osaa muuttaa omaan osoitteeseen.
muutin jo 16 vuotiaana, tosin mielestäni sopiva ikä on 18-19- vuotta
pois vanhempieni luota 22-vuotiaana kun sain haluamani opiskelupaikan yliopistosta(toiselta puolelta maata). Jos olisin päässyt ko. tiedekuntaan aikaisemmin, olisin tietysti muuttanutkin aiemmin. OMAAN asuntoon eli omistusasuntoon muutin just ennen kuin täytin kolmekymppiä.
Muutin 16-vuotiaana pois kotoa. Jälkeenpäin ajatellen tuntuu siltä, että se oli ehkä liian aikaisin. Silloin tietysti oli vaan tosi innoissaan, että nyt se vapaus alkaa, mutta sitten semmoinen vastuu siitä omasta olemisesta ikään kuin jysähti myöhemmin, kun semmoinen alkuhuuma oli mennyt ohi. En sitten tiedä, miltä olisi tuntunut, jos olisin myöhemmin muuttanut, mutta olen vähän miettinyt, että ehkä en ollut silloin kuitenkaan ihan valmis muuttamaan.
Ensimmäinen nyrkkisääntö on tietysti, että pystyy maksaan vuokran ja elämisensä itse. Toki vanhemmilta tulee lainailtua suurimmassa hädässä. Toinen on, että selviytyy itsenäisesti kaikista kotihommista, ainakin suurinpiirtein. En mä ainakaan kehtais pyytää äitee siivoon tai jotain. Neuvoja saa/pitää pyytää vanhemmilta, ei voi tietää tai osata ihan kaikkee heti.
Eli kun oot tarpeeks itsenäinen, en kuitenkaan lähtis 16-v vielä. Lähdin 18-v kun oli työpaikka.
Itte muutin 19 vuotiaana,ja se on mun mielestä paras ikä.On jo tarpeeks itsenäinen ja osaa hallita kunnolla ja fiksusti elämäänsä.On tietysti aika yksilöllinen asia koska on siinä iäs,mut mä olin ainaki lukion jälkee ready.
Mielestäni sopiva ikä omaan kotiin muuttoon on jotain 18-30 vuoden paikkeilla. Itse muutin 20-vuotiaana,joka mielestäni oli hyvä ikä,kun kerkesin olla pari vuotta täysi-ikäinen. Toisekseen kerkesin koulussa oppia kaikki arkielämän perustaidot,joita nyt sitten käytän omassa kodissani. Se on ihanaa,kun on oma rauha,ketään ei ole häiritsemässä,saa itse hoitaa omia asioita. Vanhemmat toki auttaa,mutta eivät kuitenkaan tee puolestani. Toinen mikä kanssa ratkaisee kotoa muuton,on taloudellinen tilanne. Pystyykö maksamaan vuokran ym. elämisen kulut,onko työpaikka...tämmöiset kannattaa kanssa ottaa huomioon,kun lähtee vanhempien helmoista pois. Itselleni ei tulisi mieleenkään pyytää äitiä siivoamaan,tai laittaa ruokaa,vaan teen kaiken itse.
Ei siihen varmaan ole mitään sopivaa ikää se riippuu ihan ihmisestä ja monista asioista. Minä olin 15-vuotias kun muutin pois kotoa opiskelun takia ja kokoajan siirtynyt kauemmas vanhemmistani.Itse olen huomannut sen mitä nopeammin muuttaa sen nopeammin oppii vastaamaan itsestään ja omista asioistaan.
Muutin pois kotoa parin viikkoa 18-vuotispäiväni jälkeen. Se oli ihan sopiva aika, mutta oli se kyllä iltaisin yksinäistä... ennen kun olin asunut viiden muun ihmisen kanssa. Vähän ennen kuin täytin 19, muutinkin sitten jo toiseen asuntooni, ukkokullan kanssa saman katon alle.
Minun kotoamuuttoa oli hoputtamassa juuri se, että joskus olisi päässyt avovaimoakin leikkimään =) Halusin kuitenkin asua vuoden yksin, joten ei tuota enää paljoa kauemmas olisi voinut lykätä.
Mikä on sopiva ikä? Silloin, kun asiaa ei enää ota puheeksi aina, kun on riitaa vanhempien kanssa =) Ja silloin, kun vanhemmatkaan eivät pistä enää kynsin, hampain vastaan. (Valitettavasti heillä on usein hyvä aavistus jälkeläisen selviytymiskyvyistä.)
kiitos kaikista vastauksista:)
juup..
Niinhän se on että sopiva ikä on kuin siltä tuntuu ja pystyy pärjäämään itsekseen :)
Mähän pärjäisin muttei oo rahaa:D
Monella varmaan sama tilnne.. mutta ei tässä kiireitä.. Ite meinaan muuttaa pois kun saan työpaikan...
Ja vielä saa vastailla.
Mielestäni ei ole mitään oikeaa ikävää. Itse muutin 16-vuotiaana ja se oli mulle täysin sopiva ikä. Opin ottamaan yhä enemmän vastuuta itsestäni ja muista ja sain muutenkin aivan upeita kokemuksia. Tein töitä kesät ja muulloin opiskelin ja tietysti tuista sai rahaa ja vanhemmilta myös jonkin verran. Itsenäistyin muutamassa kuukaudessa enemmän kuin koko elämäni aikana. :)
Ai jaa, että eivät pistä kynsin hampain vastaan... Tiedän kyllä useita tapauksia ja kuulun itsekin niihin, joissa vanhemmat (omalla kohdallani äiti) suorastaan haluavat eroon lapsistaan. Joillekin se vanhemmuus kun tarkoittaa vain kivoja lapsia, jotka potkitaan sitten heti tilanteen tultua pihalle. Sairastahan se on, mutta joskus myös näin.
itse muutin 18 vuotiaana omaan ensimmäiseen vuokra-asuntoon. Tulin toimeen ihan itse. Maksoin kaiken itse. kelalta sain opintotukee syksystä lähtien. itse muutin siis maaliskuussa. Opinto lainaa en ole koskaan ottanut.
vähän ajan päästä sen aikanen poikaystäväni muutti sinne. erottiin puolen vuoden yhteisasumisen jälkeen. asuin puolitoista vuotta yksin, tapasin uuden ja muutin pois asunnosta. asun nyt poikaystäväni kanssa.
nyt olen 21.
Siitä on nyt aika tarkalleen 5 vuotta kun muutin kotoa pois. Lapsuuden kotini on maalla ja sieltä olisi täysi mahdottomuus kulkea viereiseen kaupunkiin, n. 80km, opiskelemaan. Siitä asti olen ollut omillani, äiti on kyllä auttanut pahimman yli. Nyt ostamassa omaa asuntoa kihlatun kanssa. :)