Palautetaan. Kuolleista herättäminen. Ei mitään uutta

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg


Kauheata uskoon käännyttämistä...
Anonyymi-ap
2024-08-31 10:10:58

Lääkärilehdessä hypnoosiin erikoistunut lääkäri kauhisteli lahkosaarnaajien käyttämiä keinoja saada ihminen tulemaan lahkon uskoon.

Ensin uhri kaadetaan ja sitten käännetään ja viedän luolastoon, eikä pois päästetä, ennenkuin olet maksanut lahkolle sen viimeisenkin euron.

Tulevat vielä kuolinvuoteen vierelle lukemaan pitkiä rukouksiaan salkussa valmiiksi painetut testamenttilomakkeet..

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että teksti säilyy jossain ja on saatavilla myös pitkällä aikavälillä.

En tee tätä yksin!


https://www.rivalnations.org/censored-bible/


Raamattu, joka sinulla on kotona tai taskussasi, on sensuroitu. Raamatusta, jonka omistat, on poistettu jakeita ja kokonaisia kirjoja.

Raamattuun, jonka tunnet, ON LISÄTTY YLIMÄÄRÄISTÄ SISÄLTÖÄ!


Monet Jeesukseen viittaavat profetiat on MUUTETTU TAI POISTETTU. Riippumatta siitä, kuinka kauan olet ollut kristitty, et todennäköisesti ole koskaan ajatellut, että Raamattusi on sensuroitu – mutta niin on tapahtunut.

-------------------------

Ekstremistit ja kristinuskoon väkisin pakottajat, siteeraatte täällä kaikille jo tuttuja Raamatun sitaatteja, mutta ne eivät ole aitoja Jeesuksen sanoja” Aidot Jeesuksen sanat muodostavat vain pienen-pienen osan koko Raamatun sisällöstä, noin 20 prosenttia. Sisältöä on muokattu tai sensuroitu, koska se ei olisi ollut sopivaa Nikean kirkolliskokouksen kanssa, oli liian vaarallista. Aidot sanat on peräisin apokryfisistä teksteistä eikä Raamatusta.

Kun verilöyly oli ohi, risti liehui ylpeänä tuulessa Jerusalemin yllä.

Voimme tietysti sanoa, että se oli armeijoiden teko. Kyllä, se oli aivan kuten Hitlerin armeijan teko, mutta sillä erotuksella, että espanjalaiset kantoivat ristiä eivätkä hakaristiä.

Tiedon vuoksi voisimme pysähtyä hetkeksi ja kysyä, mistä Hitler (20. vuosisadan mies) sai idean, että hän voisi kansanmurhata kokonaisen kansanryhmän?

Anonyymi00014 kirjoitti:

Kun verilöyly oli ohi, risti liehui ylpeänä tuulessa Jerusalemin yllä.

Voimme tietysti sanoa, että se oli armeijoiden teko. Kyllä, se oli aivan kuten Hitlerin armeijan teko, mutta sillä erotuksella, että espanjalaiset kantoivat ristiä eivätkä hakaristiä.

Tiedon vuoksi voisimme pysähtyä hetkeksi ja kysyä, mistä Hitler (20. vuosisadan mies) sai idean, että hän voisi kansanmurhata kokonaisen kansanryhmän?

Lue lisää

Silti juuri "rakkauden" uskonto (tai raakuduen uskonto) kristinusko on julmin – esimerkkeinä mainittakoon Hitler, joka oli elävässä uskossa oleva kristitty, inkvisitio sekä kristinuskon verinen ja julma historia kokonaisuudessaan.
Mitä kidutususkonton historia opettaa meille? Ettäse on kaikkialla lietsonut suvaitsemattomuuden liekkejä, levittänut tasangoille ruumiita, juottanut maan vereen, polttanut kaupunkeja, tuhonnut kansakuntia, mutta ei ole koskaan tehnyt ihmisistä parempia, vain huonompia.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Silti juuri "rakkauden" uskonto (tai raakuduen uskonto) kristinusko on julmin – esimerkkeinä mainittakoon Hitler, joka oli elävässä uskossa oleva kristitty, inkvisitio sekä kristinuskon verinen ja julma historia kokonaisuudessaan.
Mitä kidutususkonton historia opettaa meille? Ettäse on kaikkialla lietsonut suvaitsemattomuuden liekkejä, levittänut tasangoille ruumiita, juottanut maan vereen, polttanut kaupunkeja, tuhonnut kansakuntia, mutta ei ole koskaan tehnyt ihmisistä parempia, vain huonompia.

Lue lisää

Palautetaan, kunnes jossakin säilyy.
Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että teksti säilyy jossain ja on saatavilla myös pitkällä aikavälillä.


Nikean kirkolliskokous karsi pois kaiken tiedon, joka käsitteli sellaista hengellisyyttä, jonka hallitseva luokka kielsi. Joitakin heidän sensuroimiaan käsitteitä olivat muun muassa ajatus sielun jälleensyntymisestä useiden elämien aikana.

Heidän tehtävänsä oli pyyhkiä totuus pois ja syöttää ihmisille valheita. He olivat tavallaan aikansa moderni media. Tässä on kuvaus Nikean kirkolliskokouksesta, jossa Konstantinus hallitsee kuninkaana etualalla ja jota yksi papeista loukkaa.

Nikean kirkolliskokous karsi pois kaiken tiedon, joka käsitteli sellaista hengellisyyttä, jonka hallitseva luokka kielsi. Joitakin heidän sensuroimiaan käsitteitä olivat muun muassa ajatus sielun jälleensyntymisestä useiden elämien aikana.

Kaikki tämä poistettiin kanonisista kirjoituksista. Tämän uuden uskonnon aikana ei saanut edes ajatella ajatusta, että kuolema ei olisi tietoisuuden loppu, vaan ainoastaan tämän elämänvaiheen päättyminen — että palaisimme tänne ja jatkaisimme kokemuksia toisessa elämässä.

He halusivat ajatuksen siitä, että kaikki tapahtuu vain kerran, eivätkä halunneet ihmisten uskovan, että voisimme oppia asioita ja saada kokemuksia useiden fyysisen maailman elämien kautta.

He poistivat myös ajatuksen jokaisen yksilön suorasta, välittäjästä riippumattomasta yhteydestä Luojaan ja luomakuntaan. He halusivat sinun tarvitsevan välittäjän sinun ja jumalallisen välille, sinun ja Jumalan välille. Uudessa valtion hyväksymässä uskonnossa sinun täytyi kulkea papin kautta.

He myös hävittivät jo olemassa olleen käsityksen naisten tasa-arvosta miesten kanssa heidän oikeudessaan opettaa hengellistä tietoa — toisin sanoen toimia osana pappisluokkaa tai hengellistä opetusluokkaa.

Naiset ovat aivan yhtä kykeneviä tähän kuin miehetkin, mutta tästä uudesta uskonnosta tuli patriarkaalisen kontrollin muoto, koska se alisti naiset ja kielsi heitä toimimasta näissä tehtävissä.
Täällä npuhutaan kristinuskosta vai sen takia, ekstremistit eivät jätä hinduja rauhaan; muuten kukaan ei olisi sanonut siitä sanaakaan.

JEESUKSEN KADONNEET VUODET

Jeesus hän jätti kotimaansa Juudean pian lapsuutensa jälkeen ja oli poissa useita vuosia ennen kuin palasi syntymämaahansa ja aloitti hengellisen työnsä.


GNOSTILAISTEN TUKAHDUTTAMINEN

Samalla tavalla kuin yritettiin tukahduttaa Aleksandriassa opetettujen mysteerikoulujen uudelleen nousu, uusi Rooman hyväksymä valtionuskonto — virallinen kristinusko, jota kutsun konstantinukseksi — aloitti varhaisten todellisten kristittyjen, gnostilaisten, tukahduttamisen.

tämä uskonto suunniteltiin lupaamaan ihmisille parempi kuolemanjälkeinen elämä, HERÄTTÄMÄÄN PELKOA HELVETISTÄ sekä opettamaan alistumista korostavaa filosofiaa

Teksti täältä
https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

Anonyymi00018 kirjoitti:

tämä uskonto suunniteltiin lupaamaan ihmisille parempi kuolemanjälkeinen elämä, HERÄTTÄMÄÄN PELKOA HELVETISTÄ sekä opettamaan alistumista korostavaa filosofiaa

Teksti täältä
https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

Lue lisää

TAVOITTEENA OLI MURSKATA KASVAVA TIETOISUUDEN HERÄÄMINEN LOPULLISESTI.

Teksti täältä
https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

Anonyymi00019 kirjoitti:

TAVOITTEENA OLI MURSKATA KASVAVA TIETOISUUDEN HERÄÄMINEN LOPULLISESTI.

Teksti täältä
https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

Lue lisää

tämä uskonto suunniteltiin lupaamaan ihmisille parempi kuolemanjälkeinen elämä, HERÄTTÄMÄÄN PELKOA HELVETISTÄ sekä opettamaan alistumista korostavaa filosofiaa


TAVOITTEENA OLI MURSKATA KASVAVA TIETOISUUDEN HERÄÄMINEN LOPULLISESTI.

Anonyymi00020 kirjoitti:

tämä uskonto suunniteltiin lupaamaan ihmisille parempi kuolemanjälkeinen elämä, HERÄTTÄMÄÄN PELKOA HELVETISTÄ sekä opettamaan alistumista korostavaa filosofiaa


TAVOITTEENA OLI MURSKATA KASVAVA TIETOISUUDEN HERÄÄMINEN LOPULLISESTI.

Lue lisää

Piso-suku alkoi rakentaa uutta valtionuskontoa, jonka tarkoituksena oli hallita ihmisten ajattelua ja tukahduttaa hallitsevaa luokkaa vastaan kasvava kapinahenki. Hänen mukaansa tämä uskonto suunniteltiin lupaamaan ihmisille parempi kuolemanjälkeinen elämä, HERÄTTÄMÄÄN PELKOA HELVETISTÄ sekä opettamaan alistumista korostavaa filosofiaa


TAVOITTEENA OLI MURSKATA KASVAVA TIETOISUUDEN HERÄÄMINEN LOPULLISESTI.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Piso-suku alkoi rakentaa uutta valtionuskontoa, jonka tarkoituksena oli hallita ihmisten ajattelua ja tukahduttaa hallitsevaa luokkaa vastaan kasvava kapinahenki. Hänen mukaansa tämä uskonto suunniteltiin lupaamaan ihmisille parempi kuolemanjälkeinen elämä, HERÄTTÄMÄÄN PELKOA HELVETISTÄ sekä opettamaan alistumista korostavaa filosofiaa


TAVOITTEENA OLI MURSKATA KASVAVA TIETOISUUDEN HERÄÄMINEN LOPULLISESTI.

Lue lisää

Nykyajan kristillisyys on hänen mukaansa saattanut tämän suuren petoksen täyttymykseensä, koska se hänen väitteensä mukaan kaupittelee sellaista, mitä se kutsuu Kristus-tietoisuudeksi, vaikka sillä ei hänen mielestään ole mitään tekemistä aidon Kristus-tietoisuuden kanssa. Hänen mukaansa suurin osa niistä, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, ilmentää todellisuudessa Kristus-tietoisuuden vastakohtaa. Hän käyttää tästä hyvin halventavaa ilmaisua ja väittää, että tällaiset "vale-kristityt" ovat todellinen Antikristus.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Nykyajan kristillisyys on hänen mukaansa saattanut tämän suuren petoksen täyttymykseensä, koska se hänen väitteensä mukaan kaupittelee sellaista, mitä se kutsuu Kristus-tietoisuudeksi, vaikka sillä ei hänen mielestään ole mitään tekemistä aidon Kristus-tietoisuuden kanssa. Hänen mukaansa suurin osa niistä, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, ilmentää todellisuudessa Kristus-tietoisuuden vastakohtaa. Hän käyttää tästä hyvin halventavaa ilmaisua ja väittää, että tällaiset "vale-kristityt" ovat todellinen Antikristus.

Lue lisää

Todellinen Antikristus ei hänen mukaansa ole yksi ihminen, vaan tapa ajatella, tuntea ja toimia.
Hän väittää lisäksi, että nykyajan vääristynyt kristillisyys on hänen näkemyksensä mukaan toteuttanut tämän petoksen, koska se hänen mukaansa kauppaa sellaista, mitä se kutsuu Kristus-tietoisuudeksi, mutta jolla ei hänen mielestään ole mitään tekemistä aidon Kristus-tietoisuuden kanssa. Lopuksi hän toteaa, että nykyään suurin osa niistä, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, ilmentää hänen mukaansa todellisuudessa Antikristusta.

kauppaa sellaista, mitä se kutsuu Kristus-tietoisuudeksi, mutta jolla ei hänen mielestään ole mitään tekemistä aidon Kristus-tietoisuuden kanssa.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Todellinen Antikristus ei hänen mukaansa ole yksi ihminen, vaan tapa ajatella, tuntea ja toimia.
Hän väittää lisäksi, että nykyajan vääristynyt kristillisyys on hänen näkemyksensä mukaan toteuttanut tämän petoksen, koska se hänen mukaansa kauppaa sellaista, mitä se kutsuu Kristus-tietoisuudeksi, mutta jolla ei hänen mielestään ole mitään tekemistä aidon Kristus-tietoisuuden kanssa. Lopuksi hän toteaa, että nykyään suurin osa niistä, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, ilmentää hänen mukaansa todellisuudessa Antikristusta.

kauppaa sellaista, mitä se kutsuu Kristus-tietoisuudeksi, mutta jolla ei hänen mielestään ole mitään tekemistä aidon Kristus-tietoisuuden kanssa.

Lue lisää

Teksti täältä ei ole tarkka käännös:
https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

He keksivät maailmanuskonnot.

Hän jatkaa, että kristilliset profetiat kertovat Antikristuksesta – väärästä Kristuksen esiintyjästä, joka tulee maailman loppuaikoina eksyttämään koko maailman. Hänen mukaansa oikein ymmärrettynä tämä ei tarkoita yhtä yksittäistä henkilöä, vaan ihmisiä, jotka virheellisesti väittävät ilmentävänsä Kristusta ja hänen ihanteitaan. Todellinen Antikristus ei hänen mukaansa ole yksi ihminen, vaan tapa ajatella, tuntea ja toimia.
Hän väittää lisäksi, että nykyajan vääristynyt kristillisyys on hänen näkemyksensä mukaan toteuttanut tämän petoksen, koska se hänen mukaansa kauppaa sellaista, mitä se kutsuu Kristus-tietoisuudeksi, mutta jolla ei hänen mielestään ole mitään tekemistä aidon Kristus-tietoisuuden kanssa. Lopuksi hän toteaa, että nykyään suurin osa niistä, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, ilmentää hänen mukaansa todellisuudessa Antikristusta.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Teksti täältä ei ole tarkka käännös:
https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

He keksivät maailmanuskonnot.

Hän jatkaa, että kristilliset profetiat kertovat Antikristuksesta – väärästä Kristuksen esiintyjästä, joka tulee maailman loppuaikoina eksyttämään koko maailman. Hänen mukaansa oikein ymmärrettynä tämä ei tarkoita yhtä yksittäistä henkilöä, vaan ihmisiä, jotka virheellisesti väittävät ilmentävänsä Kristusta ja hänen ihanteitaan. Todellinen Antikristus ei hänen mukaansa ole yksi ihminen, vaan tapa ajatella, tuntea ja toimia.
Hän väittää lisäksi, että nykyajan vääristynyt kristillisyys on hänen näkemyksensä mukaan toteuttanut tämän petoksen, koska se hänen mukaansa kauppaa sellaista, mitä se kutsuu Kristus-tietoisuudeksi, mutta jolla ei hänen mielestään ole mitään tekemistä aidon Kristus-tietoisuuden kanssa. Lopuksi hän toteaa, että nykyään suurin osa niistä, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, ilmentää hänen mukaansa todellisuudessa Antikristusta.

Lue lisää

Lopuksi hän toteaa, että muinaisen maailman kolminaisuudet muuttuivat myöhemmin uuden uskonnon kolminaisuuksiksi. Hänen mukaansa samanlaisia kolminaisuuksia esiintyi kaikkialla muinaisessa maailmassa aivan kuten aurinkojumaliakin. Esimerkkinä hän mainitsee Semiramiksen, Nimrodin ja Tammuksen.

https://www.ucg.org/booklet/god-trinity/how-ancient-trinitarian-gods-influenced-adoption-trinity

Kuinka muinaiset kolminaisuusjumalat vaikuttivat kolminaisuuden hyväksymiseen

Anonyymi00025 kirjoitti:

Lopuksi hän toteaa, että muinaisen maailman kolminaisuudet muuttuivat myöhemmin uuden uskonnon kolminaisuuksiksi. Hänen mukaansa samanlaisia kolminaisuuksia esiintyi kaikkialla muinaisessa maailmassa aivan kuten aurinkojumaliakin. Esimerkkinä hän mainitsee Semiramiksen, Nimrodin ja Tammuksen.

https://www.ucg.org/booklet/god-trinity/how-ancient-trinitarian-gods-influenced-adoption-trinity

Kuinka muinaiset kolminaisuusjumalat vaikuttivat kolminaisuuden hyväksymiseen

Lue lisää

Teksti täältä ei ole tarkka käännös:
https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

He keksivät maailmanuskonnot.

Lopuksi hän siirtyy Leonardo da Vincin Viimeinen ehtoollinen -maalaukseen. Hänen mukaansa da Vinci kätki siihen astroteologisen kertomuksen. Jeesus edustaa Aurinkoa maalauksen keskellä. Oikealla puolella on valon vuodenaika, jolloin Aurinko on pohjoisella pallonpuoliskolla, ja vasemmalla pimeän vuodenaika, jolloin Aurinko on eteläisellä pallonpuoliskolla. Opetuslapset on hänen mukaansa jaettu neljään kolmen hengen ryhmään, jotka symboloivat vuoden neljää vuodenaikaa ja kunkin kolmen kuukauden jaksoa: kevättä ja kesää valoisalla puoliskolla sekä syksyä ja talvea "kuoleman vuodenaikana", jolloin kasvit eivät kasva pohjoisella pallonpuoliskolla.
Puhujan mukaan da Vinci kätki tämän ja paljon muuta symboliikkaa maalaukseen. Hän kuvailee da Vinciä loistavaksi tutkijaksi, taiteilijaksi ja keksijäksi, joka osasi ilmaista ajatuksiaan symbolien kautta. Hänen mukaansa kaikki tämä on nähtävissä niille, joilla on tietoisuus tulkita symbolit.
Lopuksi hän toteaa, että muinaisen maailman kolminaisuudet muuttuivat myöhemmin uuden uskonnon kolminaisuuksiksi. Hänen mukaansa samanlaisia kolminaisuuksia esiintyi kaikkialla muinaisessa maailmassa aivan kuten aurinkojumaliakin. Esimerkkinä hän mainitsee Semiramiksen, Nimrodin ja Tammuksen.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Teksti täältä ei ole tarkka käännös:
https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

He keksivät maailmanuskonnot.

Lopuksi hän siirtyy Leonardo da Vincin Viimeinen ehtoollinen -maalaukseen. Hänen mukaansa da Vinci kätki siihen astroteologisen kertomuksen. Jeesus edustaa Aurinkoa maalauksen keskellä. Oikealla puolella on valon vuodenaika, jolloin Aurinko on pohjoisella pallonpuoliskolla, ja vasemmalla pimeän vuodenaika, jolloin Aurinko on eteläisellä pallonpuoliskolla. Opetuslapset on hänen mukaansa jaettu neljään kolmen hengen ryhmään, jotka symboloivat vuoden neljää vuodenaikaa ja kunkin kolmen kuukauden jaksoa: kevättä ja kesää valoisalla puoliskolla sekä syksyä ja talvea "kuoleman vuodenaikana", jolloin kasvit eivät kasva pohjoisella pallonpuoliskolla.
Puhujan mukaan da Vinci kätki tämän ja paljon muuta symboliikkaa maalaukseen. Hän kuvailee da Vinciä loistavaksi tutkijaksi, taiteilijaksi ja keksijäksi, joka osasi ilmaista ajatuksiaan symbolien kautta. Hänen mukaansa kaikki tämä on nähtävissä niille, joilla on tietoisuus tulkita symbolit.
Lopuksi hän toteaa, että muinaisen maailman kolminaisuudet muuttuivat myöhemmin uuden uskonnon kolminaisuuksiksi. Hänen mukaansa samanlaisia kolminaisuuksia esiintyi kaikkialla muinaisessa maailmassa aivan kuten aurinkojumaliakin. Esimerkkinä hän mainitsee Semiramiksen, Nimrodin ja Tammuksen.

Lue lisää

Teksti täältä ei ole tarkka käännös:
https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

He keksivät maailmanuskonnot.

Talvipäivänseisauksen aikaan, juuri ennen joulua, Aurinko hänen mukaansa kuolee jälleen ja syntyy uudelleen kevätpäiväntasauksen tienoilla. Hän yhdistää pääsiäisen nimen itäiseen tähteen (East Star), joka hänen mukaansa viittaa idästä nousevaan Aurinkoon.
Tästä syystä hän väittää, että kristinuskon eksoteerinen muoto perustuu kokonaisuudessaan astroteologiaan.
Samalla hän kuitenkin sanoo, että myös astroteologian sisällä voidaan nähdä esoteerinen merkitys. Hänen mukaansa kyse on vertauskuvasta, jossa totuus katoaa varjoihin, syntyy uudelleen ja tuodaan jälleen ihmisten nähtäväksi. Lopulta totuus saavuttaa suurimman voimansa, muuttuu yleiseksi ymmärrykseksi ja ihmiset alkavat toimia sen mukaisesti. Tässä merkityksessä Jeesusta kutsuttiin hänen mukaansa tieksi, totuudeksi ja elämäksi. Hän sanoo samaistuvansa juuri tähän esoteeriseen perinteeseen, jota hän pitää todellisena kristinuskon muotona.
Hän viittaa Vatikaaniin ja toteaa, että siellä on eläinrataa kuvaava aurinkosymboli, jonka keskellä seisoo egyptiläinen obeliski. Hänen mukaansa obeliski edustaa Osirista ja aurinkojumalaa. Se sijaitsee eläinradan suuren ristin keskellä, jossa päivänseisaukset ja päiväntasaukset sekä vuodenaikojen puolivälit muodostavat hänen mukaansa muinaisen okkulttisen uskonnon tärkeimmät sapatit. Hän mainitsee näiksi päiviksi 1. toukokuuta (Walpurgis), 1. elokuuta (Lammas), 31. lokakuuta (Halloween) ja 2. helmikuuta (Candlemas eli Imbolc). Hänen mukaansa nämä muinaiset astroteologiset juhlat näkyvät yhä Vatikaanissa Pietarinaukiolla, jossa Auringon symboli ja Osirista kuvaava obeliski seisovat keskellä aukiota.
Puhujan mielestä symboliikka on ilmeistä, mutta ihmiset eivät joko näe sitä tai eivät halua nähdä sitä. Hänen mukaansa pimeä okkultti ei koskaan keksi mitään uutta, vaan ottaa vanhan ja muokkaa sen omiin tarkoituksiinsa.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Teksti täältä ei ole tarkka käännös:
https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

He keksivät maailmanuskonnot.

Talvipäivänseisauksen aikaan, juuri ennen joulua, Aurinko hänen mukaansa kuolee jälleen ja syntyy uudelleen kevätpäiväntasauksen tienoilla. Hän yhdistää pääsiäisen nimen itäiseen tähteen (East Star), joka hänen mukaansa viittaa idästä nousevaan Aurinkoon.
Tästä syystä hän väittää, että kristinuskon eksoteerinen muoto perustuu kokonaisuudessaan astroteologiaan.
Samalla hän kuitenkin sanoo, että myös astroteologian sisällä voidaan nähdä esoteerinen merkitys. Hänen mukaansa kyse on vertauskuvasta, jossa totuus katoaa varjoihin, syntyy uudelleen ja tuodaan jälleen ihmisten nähtäväksi. Lopulta totuus saavuttaa suurimman voimansa, muuttuu yleiseksi ymmärrykseksi ja ihmiset alkavat toimia sen mukaisesti. Tässä merkityksessä Jeesusta kutsuttiin hänen mukaansa tieksi, totuudeksi ja elämäksi. Hän sanoo samaistuvansa juuri tähän esoteeriseen perinteeseen, jota hän pitää todellisena kristinuskon muotona.
Hän viittaa Vatikaaniin ja toteaa, että siellä on eläinrataa kuvaava aurinkosymboli, jonka keskellä seisoo egyptiläinen obeliski. Hänen mukaansa obeliski edustaa Osirista ja aurinkojumalaa. Se sijaitsee eläinradan suuren ristin keskellä, jossa päivänseisaukset ja päiväntasaukset sekä vuodenaikojen puolivälit muodostavat hänen mukaansa muinaisen okkulttisen uskonnon tärkeimmät sapatit. Hän mainitsee näiksi päiviksi 1. toukokuuta (Walpurgis), 1. elokuuta (Lammas), 31. lokakuuta (Halloween) ja 2. helmikuuta (Candlemas eli Imbolc). Hänen mukaansa nämä muinaiset astroteologiset juhlat näkyvät yhä Vatikaanissa Pietarinaukiolla, jossa Auringon symboli ja Osirista kuvaava obeliski seisovat keskellä aukiota.
Puhujan mielestä symboliikka on ilmeistä, mutta ihmiset eivät joko näe sitä tai eivät halua nähdä sitä. Hänen mukaansa pimeä okkultti ei koskaan keksi mitään uutta, vaan ottaa vanhan ja muokkaa sen omiin tarkoituksiinsa.

Lue lisää

Puhujan mukaan kristinuskon ulkoinen eli eksoteerinen muoto perustuu astroteologiaan – muinaiseen mytologiaan, joka liittyy taivaankappaleisiin: Aurinkoon, Kuuhun, planeettoihin ja tähtiin. Hän kysyy yleisöltä, kuinka moni tuntee astroteologian käsitteen, ja toteaa tyytyväisenä, että lähes kaikki ovat siitä kuulleet. Hänen mielestään monet kristityt kuitenkin vastustavat tätä ajatusta voimakkaasti. Hän suosittelee aiheesta omaa neliosaista luentosarjaansa What on Earth Is Happening, erityisesti sen toista osaa.
Hän selittää, että astroteologia perustuu Auringon, Kuun, planeettojen ja tähtien liikkeisiin. Eksoteerinen kristillinen perinne perustuu hänen mukaansa erityisesti aurinkokulttiin. Jeesus edustaa siinä Aurinkoa. Modernissa muodossaan Jeesus ottaa hänen mukaansa aurinkojumalan roolin maailman sankarina, pelastajana ja uudistajana, koska Aurinko uudistaa maailman joka päivä ja myös keväällä, kun se siirtyy eteläiseltä pallonpuoliskolta pohjoiselle.
Puhujan mukaan tämä astroteologinen kristinuskon muoto rituaaleineen luotiin johtamaan aidot kristityt harhaan, jotta he eivät koskaan saavuttaisi todellista Kristus-tietoisuutta. Hänen mielestään suurin osa nykykristityistä harjoittaa juuri tätä väärää kristinuskon muotoa ja palvoo todellisuudessa Aurinkoa.
Aurinko on hänen mukaansa kautta aikojen symboloinut tietoa ja totuutta. Muinaisessa maailmassa Aurinko nähtiin Luojan valon eli tiedon vertauskuvana. Ihmisen tuli ottaa tämä valo itseensä moraalisen tiedon ja omantunnon muodossa voidakseen toimia luonnonlain mukaisesti. Tätä hän kutsuu omantunnon käyttämiseksi. Hänen mukaansa omatunto on tieto oikeasta ja väärästä, ja omantunnon käyttäminen tarkoittaa toimintaa tämän tiedon pohjalta.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Puhujan mukaan kristinuskon ulkoinen eli eksoteerinen muoto perustuu astroteologiaan – muinaiseen mytologiaan, joka liittyy taivaankappaleisiin: Aurinkoon, Kuuhun, planeettoihin ja tähtiin. Hän kysyy yleisöltä, kuinka moni tuntee astroteologian käsitteen, ja toteaa tyytyväisenä, että lähes kaikki ovat siitä kuulleet. Hänen mielestään monet kristityt kuitenkin vastustavat tätä ajatusta voimakkaasti. Hän suosittelee aiheesta omaa neliosaista luentosarjaansa What on Earth Is Happening, erityisesti sen toista osaa.
Hän selittää, että astroteologia perustuu Auringon, Kuun, planeettojen ja tähtien liikkeisiin. Eksoteerinen kristillinen perinne perustuu hänen mukaansa erityisesti aurinkokulttiin. Jeesus edustaa siinä Aurinkoa. Modernissa muodossaan Jeesus ottaa hänen mukaansa aurinkojumalan roolin maailman sankarina, pelastajana ja uudistajana, koska Aurinko uudistaa maailman joka päivä ja myös keväällä, kun se siirtyy eteläiseltä pallonpuoliskolta pohjoiselle.
Puhujan mukaan tämä astroteologinen kristinuskon muoto rituaaleineen luotiin johtamaan aidot kristityt harhaan, jotta he eivät koskaan saavuttaisi todellista Kristus-tietoisuutta. Hänen mielestään suurin osa nykykristityistä harjoittaa juuri tätä väärää kristinuskon muotoa ja palvoo todellisuudessa Aurinkoa.
Aurinko on hänen mukaansa kautta aikojen symboloinut tietoa ja totuutta. Muinaisessa maailmassa Aurinko nähtiin Luojan valon eli tiedon vertauskuvana. Ihmisen tuli ottaa tämä valo itseensä moraalisen tiedon ja omantunnon muodossa voidakseen toimia luonnonlain mukaisesti. Tätä hän kutsuu omantunnon käyttämiseksi. Hänen mukaansa omatunto on tieto oikeasta ja väärästä, ja omantunnon käyttäminen tarkoittaa toimintaa tämän tiedon pohjalta.

Lue lisää

Nämä olivat hänen mukaansa vain osa niistä esoteerisista opetuksista, jotka sensuroitiin, erityisesti poistamalla kokonainen varhaisten gnostilaisten kirjoitusten kokoelma, joka tunnetaan Nag Hammadin kirjastona.
Mutta tämäkään ei hänen mielestään ollut pahinta. Vakavin isku varhaiselle kristilliselle filosofialle annettiin hänen mukaansa silloin, kun pyhiin kirjoituksiin lisättiin täysin vääriä kohtia.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Nämä olivat hänen mukaansa vain osa niistä esoteerisista opetuksista, jotka sensuroitiin, erityisesti poistamalla kokonainen varhaisten gnostilaisten kirjoitusten kokoelma, joka tunnetaan Nag Hammadin kirjastona.
Mutta tämäkään ei hänen mielestään ollut pahinta. Vakavin isku varhaiselle kristilliselle filosofialle annettiin hänen mukaansa silloin, kun pyhiin kirjoituksiin lisättiin täysin vääriä kohtia.

Lue lisää

Nikean kirkolliskokouksen kuvauksessa Konstantinus istuu hallitsijana etualalla papin neuvotellessa hänen kanssaan. Puhujan mukaan kirkolliskokous poisti kaiken sellaisen hengellisen tiedon, jota hallitseva luokka piti vaarallisena. Sensuroituihin ajatuksiin kuuluivat esimerkiksi sielu ja jälleensyntyminen useiden elämien aikana. Hänen mukaansa nämä opetukset poistettiin kokonaan pyhistä kirjoituksista, jotta ihmiset eivät edes voisi ajatella, ettei kuolema ole tietoisuuden loppu tai että ihminen voisi oppia useiden elämien kautta. Vallanpitäjät halusivat hänen mukaansa ihmisten uskovan, että elämä on vain yksi mahdollisuus, jonka jälkeen siirrytään lopulliseen tuonpuoleiseen.
Lisäksi poistettiin ajatus siitä, että jokaisella ihmisellä olisi suora yhteys Luojaan ilman välikäsiä. Sen sijaan uuden valtionuskonnon mukaan ihmisen oli kuljettava papiston kautta päästäkseen Jumalan yhteyteen.
Puhujan mukaan samalla hävitettiin myös jo ennestään olemassa ollut käsitys naisten tasa-arvosta miesten kanssa heidän oikeudessaan opettaa hengellistä tietoa ja toimia pappeina tai hengellisinä opettajina. Hänen mielestään naiset ovat yhtä kykeneviä tähän kuin miehetkin, mutta uusi uskonto perustui patriarkaaliseen vallankäyttöön, joka alisti naiset ja kielsi heiltä papiston jäsenyyden.
Nämä olivat hänen mukaansa vain osa niistä esoteerisista opetuksista, jotka sensuroitiin, erityisesti poistamalla kokonainen varhaisten gnostilaisten kirjoitusten kokoelma, joka tunnetaan Nag Hammadin kirjastona.
Mutta tämäkään ei hänen mielestään ollut pahinta. Vakavin isku varhaiselle kristilliselle filosofialle annettiin hänen mukaansa silloin, kun pyhiin kirjoituksiin lisättiin täysin vääriä kohtia. Hän viittaa erityisesti kuuluisaan Roomalaiskirjeen 13. lukuun.
Hän huomauttaa vielä nimen merkityksestä: Roomalaiset. Hänen mukaansa juuri siinä kanonisoitiin ihmisen valta.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Nikean kirkolliskokouksen kuvauksessa Konstantinus istuu hallitsijana etualalla papin neuvotellessa hänen kanssaan. Puhujan mukaan kirkolliskokous poisti kaiken sellaisen hengellisen tiedon, jota hallitseva luokka piti vaarallisena. Sensuroituihin ajatuksiin kuuluivat esimerkiksi sielu ja jälleensyntyminen useiden elämien aikana. Hänen mukaansa nämä opetukset poistettiin kokonaan pyhistä kirjoituksista, jotta ihmiset eivät edes voisi ajatella, ettei kuolema ole tietoisuuden loppu tai että ihminen voisi oppia useiden elämien kautta. Vallanpitäjät halusivat hänen mukaansa ihmisten uskovan, että elämä on vain yksi mahdollisuus, jonka jälkeen siirrytään lopulliseen tuonpuoleiseen.
Lisäksi poistettiin ajatus siitä, että jokaisella ihmisellä olisi suora yhteys Luojaan ilman välikäsiä. Sen sijaan uuden valtionuskonnon mukaan ihmisen oli kuljettava papiston kautta päästäkseen Jumalan yhteyteen.
Puhujan mukaan samalla hävitettiin myös jo ennestään olemassa ollut käsitys naisten tasa-arvosta miesten kanssa heidän oikeudessaan opettaa hengellistä tietoa ja toimia pappeina tai hengellisinä opettajina. Hänen mielestään naiset ovat yhtä kykeneviä tähän kuin miehetkin, mutta uusi uskonto perustui patriarkaaliseen vallankäyttöön, joka alisti naiset ja kielsi heiltä papiston jäsenyyden.
Nämä olivat hänen mukaansa vain osa niistä esoteerisista opetuksista, jotka sensuroitiin, erityisesti poistamalla kokonainen varhaisten gnostilaisten kirjoitusten kokoelma, joka tunnetaan Nag Hammadin kirjastona.
Mutta tämäkään ei hänen mielestään ollut pahinta. Vakavin isku varhaiselle kristilliselle filosofialle annettiin hänen mukaansa silloin, kun pyhiin kirjoituksiin lisättiin täysin vääriä kohtia. Hän viittaa erityisesti kuuluisaan Roomalaiskirjeen 13. lukuun.
Hän huomauttaa vielä nimen merkityksestä: Roomalaiset. Hänen mukaansa juuri siinä kanonisoitiin ihmisen valta.

Lue lisää

kyse oli vain yhden jumalan korvaamisesta toisella, jotta ihmisille voitiin tarjota laimennettu versio samasta uskonnosta.
Samalla laadittiin hänen mukaansa voimakkaasti sensuroitu kanoninen Raamattu. Sen ulkopuolelle jätettiin ja tukahdutettiin satoja hengellisiä ja esoteerisia kirjoituksia, mukaan lukien Nag Hammadin kirjasto, josta hän kertoo myöhemmin. Hän väittää, että heidän tehtävänään oli pyyhkiä totuus pois ja syöttää kansalle valheita – aivan kuten nykyajan media hänen mielestään tekee.

Anonyymi00031 kirjoitti:

kyse oli vain yhden jumalan korvaamisesta toisella, jotta ihmisille voitiin tarjota laimennettu versio samasta uskonnosta.
Samalla laadittiin hänen mukaansa voimakkaasti sensuroitu kanoninen Raamattu. Sen ulkopuolelle jätettiin ja tukahdutettiin satoja hengellisiä ja esoteerisia kirjoituksia, mukaan lukien Nag Hammadin kirjasto, josta hän kertoo myöhemmin. Hän väittää, että heidän tehtävänään oli pyyhkiä totuus pois ja syöttää kansalle valheita – aivan kuten nykyajan media hänen mielestään tekee.

Lue lisää

Konstantinus kokosi kardinaalit ja piispat kirkolliskokoukseen. Puhujan mukaan heitä vartioivat roomalaiset sadanpäälliköt, eikä heillä ollut vapautta poistua. Hän väittää Konstantinuksen sanoneen heille, että heidän oli luotava uskonto, joka kykenisi palauttamaan kansanjoukot mielenhallinnan kautta kuuliaisuuteen, tai he eivät poistuisi huoneesta elävinä.
Näin syntyi hänen mukaansa Rooman hyväksymä valtionuskonto. Nikean kirkolliskokous loi puhujan mukaan nykyisen kristinuskon muodon, jossa Jeesus esitettiin Jumalan Poikana. Hänen väitteensä mukaan juuri tuolloin Jeesukselle annettiin jumalallinen asema: hän ei enää ollut opettaja tai rabbi, joka julisti moraalia ja luonnonlakia, vaan Jumalan Poika, koska hänen tuli ottaa Sol Invictuksen, Rooman uskonnon voittamattoman aurinkojumalan, paikka. Puhujan mukaan kyse oli vain yhden jumalan korvaamisesta toisella, jotta ihmisille voitiin tarjota laimennettu versio samasta uskonnosta.
Samalla laadittiin hänen mukaansa voimakkaasti sensuroitu kanoninen Raamattu. Sen ulkopuolelle jätettiin ja tukahdutettiin satoja hengellisiä ja esoteerisia kirjoituksia, mukaan lukien Nag Hammadin kirjasto, josta hän kertoo myöhemmin. Hän väittää, että heidän tehtävänään oli pyyhkiä totuus pois ja syöttää kansalle valheita – aivan kuten nykyajan media hänen mielestään tekee.


https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM
VALEKRISTITYT - OSA 1/2

https://www.youtube.com/watch?v=O8BHzcBi5mc
VALEKRISTITYT - OSA 2/2

Anonyymi00032 kirjoitti:

Konstantinus kokosi kardinaalit ja piispat kirkolliskokoukseen. Puhujan mukaan heitä vartioivat roomalaiset sadanpäälliköt, eikä heillä ollut vapautta poistua. Hän väittää Konstantinuksen sanoneen heille, että heidän oli luotava uskonto, joka kykenisi palauttamaan kansanjoukot mielenhallinnan kautta kuuliaisuuteen, tai he eivät poistuisi huoneesta elävinä.
Näin syntyi hänen mukaansa Rooman hyväksymä valtionuskonto. Nikean kirkolliskokous loi puhujan mukaan nykyisen kristinuskon muodon, jossa Jeesus esitettiin Jumalan Poikana. Hänen väitteensä mukaan juuri tuolloin Jeesukselle annettiin jumalallinen asema: hän ei enää ollut opettaja tai rabbi, joka julisti moraalia ja luonnonlakia, vaan Jumalan Poika, koska hänen tuli ottaa Sol Invictuksen, Rooman uskonnon voittamattoman aurinkojumalan, paikka. Puhujan mukaan kyse oli vain yhden jumalan korvaamisesta toisella, jotta ihmisille voitiin tarjota laimennettu versio samasta uskonnosta.
Samalla laadittiin hänen mukaansa voimakkaasti sensuroitu kanoninen Raamattu. Sen ulkopuolelle jätettiin ja tukahdutettiin satoja hengellisiä ja esoteerisia kirjoituksia, mukaan lukien Nag Hammadin kirjasto, josta hän kertoo myöhemmin. Hän väittää, että heidän tehtävänään oli pyyhkiä totuus pois ja syöttää kansalle valheita – aivan kuten nykyajan media hänen mielestään tekee.


https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM
VALEKRISTITYT - OSA 1/2

https://www.youtube.com/watch?v=O8BHzcBi5mc
VALEKRISTITYT - OSA 2/2

Lue lisää

Kaikkein tuhoisin muutos ei kuitenkaan ollut pelkkä kirjoitusten poistaminen, vaan uusien, hänen mielestään täysin virheellisten kohtien LISÄÄMINEN lopulliseen Raamatun kaanoniin.

--------------------

Heitä vartioivat siellä roomalaiset centurionit, ja hän sanoi: "Te aiotte keksiä uskonnon, joka pystyy hallitsemaan kansanjoukkojen mieltä ja palauttamaan heidät alistuvaisuuteen, tai ette poistu tästä huoneesta elävinä."


"Te aiotte keksiä uskonnon, joka pystyy hallitsemaan kansanjoukkojen mieltä ja palauttamaan heidät alistuvaisuuteen, tai ette poistu tästä huoneesta elävinä."

Mikä olisi parempi tapa hallita kansanjoukkoja kuin opettaa heille ikuista kidutusta? Se on toiminut; hindupalstan kristityt terroristi myös levittää tätä saatanallista ikuisen kidutusen oppia uhkailun avulla. He ovat itsekin sen opin uhreja.


https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

MANIPULOINTI ON ERITTÄIN ONNISTUNUT. SE ON NYKYINEN SENSUROITU KRISTINUSKO!

-------------------------------

Mikä olisi parempi tapa hallita kansanjoukkoja kuin opettaa heille ikuista kidutusta? Se on toiminut; hindupalstan kristityt terroristi myös levittää tätä saatanallista ikuisen kidutusen oppia uhkailun avulla. He ovat itsekin sen opin uhreja.


https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

--------------------------------

https://www.rivalnations.org/censored-bible/


Raamattu, joka sinulla on kotona tai taskussasi, on sensuroitu. Raamatusta, jonka omistat, on poistettu jakeita ja kokonaisia kirjoja.

Raamattuun, jonka tunnet, ON LISÄTTY YLIMÄÄRÄISTÄ SISÄLTÖÄ!


Monet Jeesukseen viittaavat profetiat on MUUTETTU TAI POISTETTU. Riippumatta siitä, kuinka kauan olet ollut kristitty, et todennäköisesti ole koskaan ajatellut, että Raamattusi on sensuroitu – mutta niin on tapahtunut.

Anonyymi00033 kirjoitti:

Kaikkein tuhoisin muutos ei kuitenkaan ollut pelkkä kirjoitusten poistaminen, vaan uusien, hänen mielestään täysin virheellisten kohtien LISÄÄMINEN lopulliseen Raamatun kaanoniin.

--------------------

Heitä vartioivat siellä roomalaiset centurionit, ja hän sanoi: "Te aiotte keksiä uskonnon, joka pystyy hallitsemaan kansanjoukkojen mieltä ja palauttamaan heidät alistuvaisuuteen, tai ette poistu tästä huoneesta elävinä."


"Te aiotte keksiä uskonnon, joka pystyy hallitsemaan kansanjoukkojen mieltä ja palauttamaan heidät alistuvaisuuteen, tai ette poistu tästä huoneesta elävinä."

Mikä olisi parempi tapa hallita kansanjoukkoja kuin opettaa heille ikuista kidutusta? Se on toiminut; hindupalstan kristityt terroristi myös levittää tätä saatanallista ikuisen kidutusen oppia uhkailun avulla. He ovat itsekin sen opin uhreja.


https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

MANIPULOINTI ON ERITTÄIN ONNISTUNUT. SE ON NYKYINEN SENSUROITU KRISTINUSKO!

-------------------------------

Mikä olisi parempi tapa hallita kansanjoukkoja kuin opettaa heille ikuista kidutusta? Se on toiminut; hindupalstan kristityt terroristi myös levittää tätä saatanallista ikuisen kidutusen oppia uhkailun avulla. He ovat itsekin sen opin uhreja.


https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

--------------------------------

https://www.rivalnations.org/censored-bible/


Raamattu, joka sinulla on kotona tai taskussasi, on sensuroitu. Raamatusta, jonka omistat, on poistettu jakeita ja kokonaisia kirjoja.

Raamattuun, jonka tunnet, ON LISÄTTY YLIMÄÄRÄISTÄ SISÄLTÖÄ!


Monet Jeesukseen viittaavat profetiat on MUUTETTU TAI POISTETTU. Riippumatta siitä, kuinka kauan olet ollut kristitty, et todennäköisesti ole koskaan ajatellut, että Raamattusi on sensuroitu – mutta niin on tapahtunut.

Lue lisää

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

MANIPULOINTI ON ERITTÄIN ONNISTUNUT. SE ON NYKYINEN SENSUROITU KRISTINUSKO!

-----------------

Heitä vartioivat siellä roomalaiset centurionit, ja hän sanoi: "Te aiotte keksiä uskonnon, joka pystyy hallitsemaan kansanjoukkojen mieltä ja palauttamaan heidät alistuvaisuuteen, tai ette poistu tästä huoneesta elävinä."


"Te aiotte keksiä uskonnon, joka pystyy hallitsemaan kansanjoukkojen mieltä ja palauttamaan heidät alistuvaisuuteen, tai ette poistu tästä huoneesta elävinä."

Mikä olisi parempi tapa hallita kansanjoukkoja kuin opettaa heille ikuista kidutusta? Se on toiminut; hindupalstan kristityt terroristi myös levittää tätä saatanallista ikuisen kidutusen oppia uhkailun avulla. He ovat itsekin sen opin uhreja.

Jos ekstremisti ei olisi täällä terrorisoinut, kukaan ei olisi ikinä sanallakaan maininnut kristinuskoa. Kaikki paljastukset johtuvat heidän sekaantumisestaan ja uskonnon pakottamisesta hindujen foorumilla. Kiitos heille, nyt tulee jatkuvasti lisää asioita ilmi. Jos olisitte jättäneet ihmiset täällä rauhaan, ihmiset olisivat edelleen siinä naiivissa uskossa, että se on rakkauden uskonto. Rakkaudesta puhutaan tauotta, mutta tuloksena on halu hävittää vääräuskoiset.
Nyt on paljastunut niiden väkisin kristinuskontoon pakottajien susien lampaan vaatteisiin puettu teeskentely. Jos ette olisi olleet täällä, kukaan ei olisi tästä tiennyt. Paljastukset ovat seurausta sekaantumisestanne.
Vaarallisinta on jatkuva rakkaudesta puhuminen, susi lampaan vaatteissa.
Ei huolta – historian suurimmat tyrannitkin tekivät niin ja siteerasivat Raamattua. Raamatun säestyksellä on juuri tehty historia kamalimmat julmuudet.



https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

He valittavat sensuroinnista, mutta he itse sensuroivat kaiken, mikä ei ole heidän uskontonsa mukaista.

He valtaavat vieraita foorumeja, alueita. Se on kuin ottaisi haltuunsa vieraan maan ja asettaisi sinne oman lippunsa.

Kukaan ei voi halveksia Raamattua, mutta kristityt voivat esteettä loukata muita maailman uskontoja.

Jos haluatte, että kukaan ei loukkaa kristittyjä, teidän ei pitäisi loukata muita uskontoja vastavuoroisesti. Teidän ei myöskään pitäisi loukata ateisteja.


https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg


Kauheata uskoon käännyttämistä...
Anonyymi-ap
2024-08-31 10:10:58

Lääkärilehdessä hypnoosiin erikoistunut lääkäri kauhisteli lahkosaarnaajien käyttämiä keinoja saada ihminen tulemaan lahkon uskoon.

Ensin uhri kaadetaan ja sitten käännetään ja viedän luolastoon, eikä pois päästetä, ennenkuin olet maksanut lahkolle sen viimeisenkin euron.

Tulevat vielä kuolinvuoteen vierelle lukemaan pitkiä rukouksiaan salkussa valmiiksi painetut testamenttilomakkeet..

Anonyymi00037 kirjoitti:

Jos ekstremisti ei olisi täällä terrorisoinut, kukaan ei olisi ikinä sanallakaan maininnut kristinuskoa. Kaikki paljastukset johtuvat heidän sekaantumisestaan ja uskonnon pakottamisesta hindujen foorumilla. Kiitos heille, nyt tulee jatkuvasti lisää asioita ilmi. Jos olisitte jättäneet ihmiset täällä rauhaan, ihmiset olisivat edelleen siinä naiivissa uskossa, että se on rakkauden uskonto. Rakkaudesta puhutaan tauotta, mutta tuloksena on halu hävittää vääräuskoiset.
Nyt on paljastunut niiden väkisin kristinuskontoon pakottajien susien lampaan vaatteisiin puettu teeskentely. Jos ette olisi olleet täällä, kukaan ei olisi tästä tiennyt. Paljastukset ovat seurausta sekaantumisestanne.
Vaarallisinta on jatkuva rakkaudesta puhuminen, susi lampaan vaatteissa.
Ei huolta – historian suurimmat tyrannitkin tekivät niin ja siteerasivat Raamattua. Raamatun säestyksellä on juuri tehty historia kamalimmat julmuudet.



https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

He valittavat sensuroinnista, mutta he itse sensuroivat kaiken, mikä ei ole heidän uskontonsa mukaista.

He valtaavat vieraita foorumeja, alueita. Se on kuin ottaisi haltuunsa vieraan maan ja asettaisi sinne oman lippunsa.

Kukaan ei voi halveksia Raamattua, mutta kristityt voivat esteettä loukata muita maailman uskontoja.

Jos haluatte, että kukaan ei loukkaa kristittyjä, teidän ei pitäisi loukata muita uskontoja vastavuoroisesti. Teidän ei myöskään pitäisi loukata ateisteja.


https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg


Kauheata uskoon käännyttämistä...
Anonyymi-ap
2024-08-31 10:10:58

Lääkärilehdessä hypnoosiin erikoistunut lääkäri kauhisteli lahkosaarnaajien käyttämiä keinoja saada ihminen tulemaan lahkon uskoon.

Ensin uhri kaadetaan ja sitten käännetään ja viedän luolastoon, eikä pois päästetä, ennenkuin olet maksanut lahkolle sen viimeisenkin euron.

Tulevat vielä kuolinvuoteen vierelle lukemaan pitkiä rukouksiaan salkussa valmiiksi painetut testamenttilomakkeet..

Lue lisää

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että teksti säilyy jossain ja on saatavilla myös pitkällä aikavälillä.

En tee tätä yksin!

Anonyymi00038 kirjoitti:

Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että teksti säilyy jossain ja on saatavilla myös pitkällä aikavälillä.

En tee tätä yksin!

Lue lisää

os ekstremisti ei olisi täällä terrorisoinut, kukaan ei olisi ikinä sanallakaan maininnut kristinuskoa. Kaikki paljastukset johtuvat heidän sekaantumisestaan ja uskonnon pakottamisesta hindujen foorumilla. Kiitos heille, nyt tulee jatkuvasti lisää asioita ilmi. Jos olisitte jättäneet ihmiset täällä rauhaan, ihmiset olisivat edelleen siinä naiivissa uskossa, että se on rakkauden uskonto. Rakkaudesta puhutaan tauotta, mutta tuloksena on halu hävittää vääräuskoiset.
Nyt on paljastunut niiden väkisin kristinuskontoon pakottajien susien lampaan vaatteisiin puettu teeskentely. Jos ette olisi olleet täällä, kukaan ei olisi tästä tiennyt. Paljastukset ovat seurausta sekaantumisestanne.
Vaarallisinta on jatkuva rakkaudesta puhuminen, susi lampaan vaatteissa.
Ei huolta – historian suurimmat tyrannitkin tekivät niin ja siteerasivat Raamattua. Raamatun säestyksellä on juuri tehty historia kamalimmat julmuudet.

Historian suurimmat tyrannitkin tekivät niin ja siteerasivat Raamattua. Raamatun säestyksellä on juuri tehty historia kamalimmat julmuudet.

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

He valittavat sensuroinnista, mutta he itse sensuroivat kaiken, mikä ei ole heidän uskontonsa mukaista.

He valtaavat vieraita foorumeja, alueita. Se on kuin ottaisi haltuunsa vieraan maan ja asettaisi sinne oman lippunsa.

Kukaan ei voi halveksia Raamattua, mutta kristityt voivat esteettä loukata muita maailman uskontoja.

Jos haluatte, että kukaan ei loukkaa kristittyjä, teidän ei pitäisi loukata muita uskontoja vastavuoroisesti. Teidän ei myöskään pitäisi loukata ateisteja.

Anonyymi00039 kirjoitti:

os ekstremisti ei olisi täällä terrorisoinut, kukaan ei olisi ikinä sanallakaan maininnut kristinuskoa. Kaikki paljastukset johtuvat heidän sekaantumisestaan ja uskonnon pakottamisesta hindujen foorumilla. Kiitos heille, nyt tulee jatkuvasti lisää asioita ilmi. Jos olisitte jättäneet ihmiset täällä rauhaan, ihmiset olisivat edelleen siinä naiivissa uskossa, että se on rakkauden uskonto. Rakkaudesta puhutaan tauotta, mutta tuloksena on halu hävittää vääräuskoiset.
Nyt on paljastunut niiden väkisin kristinuskontoon pakottajien susien lampaan vaatteisiin puettu teeskentely. Jos ette olisi olleet täällä, kukaan ei olisi tästä tiennyt. Paljastukset ovat seurausta sekaantumisestanne.
Vaarallisinta on jatkuva rakkaudesta puhuminen, susi lampaan vaatteissa.
Ei huolta – historian suurimmat tyrannitkin tekivät niin ja siteerasivat Raamattua. Raamatun säestyksellä on juuri tehty historia kamalimmat julmuudet.

Historian suurimmat tyrannitkin tekivät niin ja siteerasivat Raamattua. Raamatun säestyksellä on juuri tehty historia kamalimmat julmuudet.

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

He valittavat sensuroinnista, mutta he itse sensuroivat kaiken, mikä ei ole heidän uskontonsa mukaista.

He valtaavat vieraita foorumeja, alueita. Se on kuin ottaisi haltuunsa vieraan maan ja asettaisi sinne oman lippunsa.

Kukaan ei voi halveksia Raamattua, mutta kristityt voivat esteettä loukata muita maailman uskontoja.

Jos haluatte, että kukaan ei loukkaa kristittyjä, teidän ei pitäisi loukata muita uskontoja vastavuoroisesti. Teidän ei myöskään pitäisi loukata ateisteja.

Lue lisää

Historian suurimmat tyrannitkin tekivät niin ja siteerasivat Raamattua. Raamatun säestyksellä on juuri tehty historia kamalimmat julmuudet.

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg


Adolf Hitler: Adolf Hitler: Jumalan kiittäminen

Vielä tänäänkään en häpeä sanoa, että myrskyisän innostuksen vallassa lankesin polvilleni ja kiitin Taivasta ylitsevuotavasta sydämestäni siitä, että hän oli suonut minulle sen onnen, että sain elää tänä aikana.
- Adolf Hitler, Mein Kampf, 1. osa, 5. luku.


Adolf Hitler: Hitler: Jumalan kohtalo

Mutta jos omahyväisyydestä tai jopa pelkuruudesta tätä taistelua ei käydä loppuun asti, niin katsokaa sitten kansoja 500 vuoden kuluttua. Luulen, että löydätte vain vähän kuvia Jumalasta, ellette halua häpäistä Kaikkivaltiasta.
- Adolf Hitler, Mein Kampf, 1. osa, 10. luku.


Adolf Hitler: Hitler: Synti Jumalan tahtoa vastaan

Lyhyesti sanottuna sekarotuisuuden tulokset ovat aina seuraavat: (a) ylemmän rodun taso laskee; b) fyysinen ja henkinen rappeutuminen alkaa, mikä johtaa hitaasti mutta vakaasti elinvoiman asteittaiseen kuivumiseen. Teko, joka saa aikaan tällaisen kehityksen, on synti Iankaikkisen Luojan tahtoa vastaan. Ja syntinä tämä teko kostetaan.
- Adolf Hitler, Mein Kampf, 1. osa, 11. luku.

Adolf Hitler: Hitler: Fasismi on lähempänä kristinuskoa kuin liberalismi tai marxilaisuus.

Adolf Hitler: Hitler: Natsipuolue edustaa positiivista kristinuskoa

Anonyymi00040 kirjoitti:

Historian suurimmat tyrannitkin tekivät niin ja siteerasivat Raamattua. Raamatun säestyksellä on juuri tehty historia kamalimmat julmuudet.

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg


Adolf Hitler: Adolf Hitler: Jumalan kiittäminen

Vielä tänäänkään en häpeä sanoa, että myrskyisän innostuksen vallassa lankesin polvilleni ja kiitin Taivasta ylitsevuotavasta sydämestäni siitä, että hän oli suonut minulle sen onnen, että sain elää tänä aikana.
- Adolf Hitler, Mein Kampf, 1. osa, 5. luku.


Adolf Hitler: Hitler: Jumalan kohtalo

Mutta jos omahyväisyydestä tai jopa pelkuruudesta tätä taistelua ei käydä loppuun asti, niin katsokaa sitten kansoja 500 vuoden kuluttua. Luulen, että löydätte vain vähän kuvia Jumalasta, ellette halua häpäistä Kaikkivaltiasta.
- Adolf Hitler, Mein Kampf, 1. osa, 10. luku.


Adolf Hitler: Hitler: Synti Jumalan tahtoa vastaan

Lyhyesti sanottuna sekarotuisuuden tulokset ovat aina seuraavat: (a) ylemmän rodun taso laskee; b) fyysinen ja henkinen rappeutuminen alkaa, mikä johtaa hitaasti mutta vakaasti elinvoiman asteittaiseen kuivumiseen. Teko, joka saa aikaan tällaisen kehityksen, on synti Iankaikkisen Luojan tahtoa vastaan. Ja syntinä tämä teko kostetaan.
- Adolf Hitler, Mein Kampf, 1. osa, 11. luku.

Adolf Hitler: Hitler: Fasismi on lähempänä kristinuskoa kuin liberalismi tai marxilaisuus.

Adolf Hitler: Hitler: Natsipuolue edustaa positiivista kristinuskoa

Lue lisää

"Tässä opetusta helvetistä Raamatun mukaan."

Hinduja ei kiinnosta, miten Raamatun mukaan on. Jos ottaa kaiken päinvastoin, tulee vähemmän huijatuksi.

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

Tämä uskonto oli suunniteltu lupaamaan ihmisille parempi kuolemanjälkeinen elämä, kylvämään helvetin pelkoa sekä opettamaan orjaluokalle alistumista ihannoivaa, masokistista filosofiaa, jotta tietoisuuden kasvava kapina murskattaisiin lopullisesti.

Anonyymi00041 kirjoitti:

"Tässä opetusta helvetistä Raamatun mukaan."

Hinduja ei kiinnosta, miten Raamatun mukaan on. Jos ottaa kaiken päinvastoin, tulee vähemmän huijatuksi.

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

Tämä uskonto oli suunniteltu lupaamaan ihmisille parempi kuolemanjälkeinen elämä, kylvämään helvetin pelkoa sekä opettamaan orjaluokalle alistumista ihannoivaa, masokistista filosofiaa, jotta tietoisuuden kasvava kapina murskattaisiin lopullisesti.

Lue lisää

Kyseinen uskonnollinen järjestelmä voidaan ymmärtää ideologiseksi konstruktioksi, jonka keskeisenä funktiona oli luvata yksilölle suotuisampi kuolemanjälkeinen eksistenssi, institutionalisoida helvettiin liittyvä sanktioiden pelko sekä internalisoida alisteisuutta, kärsimyksen hyväksymistä ja itsehillintää korostava normatiivinen eetos erityisesti yhteiskunnan alimpiin luokkiin. Joten kristinuskonnollinen oppijärjestelmä toimi sosiaalisen kontrollin mekanismina, jonka tarkoituksena oli vaimentaa tietoisuuden kehittymisen myötä voimistuvia kapinallisia tendenssejä ja vahvistaa olemassa olevien valtasuhteiden legitimiteettiä.

Samoin kuolleiden herättäminen henkiin on tarina, joka ulottuu miljardeja vuosia taaksepäin ja joka oli olemassa jo ennen edellisen luomakunnan tuhoa ja ennen tämän maailman alkua.

Kuolleista herättäminen

Sañjīvanī-vidyā

संजीवनी विद्या

Sañjīvanī-vidyā on muinainen oppi, jossa käsitellään kuolleiden herättämistä henkiin tai kuolemaisillaan olevien elvyttämistä.

Sana sañjīvanī merkitsee "elämän antamista" tai "henkiin herättämistä", ja vidyā tarkoittaa "tietoa" tai "oppia". Hindulaisessa perinteessä Sañjīvanī-vidyā kuvataan yhdeksi salaisimmista ja voimakkaimmista tiedon muodoista. Se yhdistetään jumalatar Śrī Vidyā -perinteeseen, joka liittyy jumalatar Tripurasundarīin, jumalallisen feminiinisen voiman ilmentymään.
Sañjīvanī-vidyān kehitti suuri viisas Śukrācārya, joka toimi asurojen opettajana. Asurat kuvataan hindulaisissa kertomuksissa jumalien vastustajina. Tarinoiden mukaan Śukrācāryalla oli kyky herättää kaatuneet asurat henkiin tietonsa ja amṛtaksi kutsutun jumalallisen juoman avulla. Tämän ansiosta asurat olivat lähes voittamattomia ja saavuttivat useita voittoja puolijumalista.
Anonyymi00007
2026-07-15 01:16:36

Anonyymi00006 kirjoitti:

Samoin kuolleiden herättäminen henkiin on tarina, joka ulottuu miljardeja vuosia taaksepäin ja joka oli olemassa jo ennen edellisen luomakunnan tuhoa ja ennen tämän maailman alkua.

Kuolleista herättäminen

Sañjīvanī-vidyā

संजीवनी विद्या

Sañjīvanī-vidyā on muinainen oppi, jossa käsitellään kuolleiden herättämistä henkiin tai kuolemaisillaan olevien elvyttämistä.

Sana sañjīvanī merkitsee "elämän antamista" tai "henkiin herättämistä", ja vidyā tarkoittaa "tietoa" tai "oppia". Hindulaisessa perinteessä Sañjīvanī-vidyā kuvataan yhdeksi salaisimmista ja voimakkaimmista tiedon muodoista. Se yhdistetään jumalatar Śrī Vidyā -perinteeseen, joka liittyy jumalatar Tripurasundarīin, jumalallisen feminiinisen voiman ilmentymään.
Sañjīvanī-vidyān kehitti suuri viisas Śukrācārya, joka toimi asurojen opettajana. Asurat kuvataan hindulaisissa kertomuksissa jumalien vastustajina. Tarinoiden mukaan Śukrācāryalla oli kyky herättää kaatuneet asurat henkiin tietonsa ja amṛtaksi kutsutun jumalallisen juoman avulla. Tämän ansiosta asurat olivat lähes voittamattomia ja saavuttivat useita voittoja puolijumalista.

Sañjīvanī-vidyān kehitti suuri viisas Śukrācārya - hän oli demonien guru!

Sañjīvanī-vidyän - henkiin herättämisen lisäksi tuoda pitkän iän, terveyden ja nuoruuden niille, jotka harjoittavat sitä. Tämän edellyttää erityisiä rituaaleja, meditaatioita ja mantroja, jotka siirretään salaisesti opettajalta oppilaalle.
Anonyymi00008
2026-07-15 01:16:45

Anonyymi00007 kirjoitti:

Sañjīvanī-vidyān kehitti suuri viisas Śukrācārya - hän oli demonien guru!

Sañjīvanī-vidyän - henkiin herättämisen lisäksi tuoda pitkän iän, terveyden ja nuoruuden niille, jotka harjoittavat sitä. Tämän edellyttää erityisiä rituaaleja, meditaatioita ja mantroja, jotka siirretään salaisesti opettajalta oppilaalle.

Sañjīvanī-vidyā -ainutlaatuisena oppina, joka kätkee elämän ja kuoleman salaisuuksia. Sen opiskelu edellyttää suurta omistautumista, kurinalaisuutta ja puhtautta ja sitä voidaan käyttää sekä hyvään että pahaan, minkä vuoksi sen katsotaan kuuluvan vain siihen katsotuille kelvollisille oppilaille.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Samoin kuolleiden herättäminen henkiin on tarina, joka ulottuu miljardeja vuosia taaksepäin ja joka oli olemassa jo ennen edellisen luomakunnan tuhoa ja ennen tämän maailman alkua.

Kuolleista herättäminen

Sañjīvanī-vidyā

संजीवनी विद्या

Sañjīvanī-vidyā on muinainen oppi, jossa käsitellään kuolleiden herättämistä henkiin tai kuolemaisillaan olevien elvyttämistä.

Sana sañjīvanī merkitsee "elämän antamista" tai "henkiin herättämistä", ja vidyā tarkoittaa "tietoa" tai "oppia". Hindulaisessa perinteessä Sañjīvanī-vidyā kuvataan yhdeksi salaisimmista ja voimakkaimmista tiedon muodoista. Se yhdistetään jumalatar Śrī Vidyā -perinteeseen, joka liittyy jumalatar Tripurasundarīin, jumalallisen feminiinisen voiman ilmentymään.
Sañjīvanī-vidyān kehitti suuri viisas Śukrācārya, joka toimi asurojen opettajana. Asurat kuvataan hindulaisissa kertomuksissa jumalien vastustajina. Tarinoiden mukaan Śukrācāryalla oli kyky herättää kaatuneet asurat henkiin tietonsa ja amṛtaksi kutsutun jumalallisen juoman avulla. Tämän ansiosta asurat olivat lähes voittamattomia ja saavuttivat useita voittoja puolijumalista.
Anonyymi00007
2026-07-15 01:16:36

Anonyymi00006 kirjoitti:

Samoin kuolleiden herättäminen henkiin on tarina, joka ulottuu miljardeja vuosia taaksepäin ja joka oli olemassa jo ennen edellisen luomakunnan tuhoa ja ennen tämän maailman alkua.

Kuolleista herättäminen

Sañjīvanī-vidyā

संजीवनी विद्या

Sañjīvanī-vidyā on muinainen oppi, jossa käsitellään kuolleiden herättämistä henkiin tai kuolemaisillaan olevien elvyttämistä.

Sana sañjīvanī merkitsee "elämän antamista" tai "henkiin herättämistä", ja vidyā tarkoittaa "tietoa" tai "oppia". Hindulaisessa perinteessä Sañjīvanī-vidyā kuvataan yhdeksi salaisimmista ja voimakkaimmista tiedon muodoista. Se yhdistetään jumalatar Śrī Vidyā -perinteeseen, joka liittyy jumalatar Tripurasundarīin, jumalallisen feminiinisen voiman ilmentymään.
Sañjīvanī-vidyān kehitti suuri viisas Śukrācārya, joka toimi asurojen opettajana. Asurat kuvataan hindulaisissa kertomuksissa jumalien vastustajina. Tarinoiden mukaan Śukrācāryalla oli kyky herättää kaatuneet asurat henkiin tietonsa ja amṛtaksi kutsutun jumalallisen juoman avulla. Tämän ansiosta asurat olivat lähes voittamattomia ja saavuttivat useita voittoja puolijumalista.

Sañjīvanī-vidyān kehitti suuri viisas Śukrācārya - hän oli demonien guru!

Sañjīvanī-vidyän - henkiin herättämisen lisäksi tuoda pitkän iän, terveyden ja nuoruuden niille, jotka harjoittavat sitä. Tämän edellyttää erityisiä rituaaleja, meditaatioita ja mantroja, jotka siirretään salaisesti opettajalta oppilaalle.
Anonyymi00008
2026-07-15 01:16:45

Anonyymi00007 kirjoitti:

Sañjīvanī-vidyān kehitti suuri viisas Śukrācārya - hän oli demonien guru!

Sañjīvanī-vidyän - henkiin herättämisen lisäksi tuoda pitkän iän, terveyden ja nuoruuden niille, jotka harjoittavat sitä. Tämän edellyttää erityisiä rituaaleja, meditaatioita ja mantroja, jotka siirretään salaisesti opettajalta oppilaalle.

Sañjīvanī-vidyā -ainutlaatuisena oppina, joka kätkee elämän ja kuoleman salaisuuksia. Sen opiskelu edellyttää suurta omistautumista, kurinalaisuutta ja puhtautta ja sitä voidaan käyttää sekä hyvään että pahaan, minkä vuoksi sen katsotaan kuuluvan vain siihen katsotuille kelvollisille oppilaille.

Lue lisää

Carl Edward Sagan (9. marraskuuta 1934 - 20. joulukuuta 1996) oli yhdysvaltalainen tähtitieteilijä, kirjailija, astrofyysikko ja kosmologi.

Hän sanoi
"Tietääkseni hindulaisuus on ainoa muinainen uskonnollinen perinne maapallolla, jossa puhutaan oikeasta aikaskaalasta.

Länsimaissa ihmisillä on sellainen käsitys, että on luonnollista, että maailmankaikkeus on muutaman tuhannen vuoden ikäinen, ja se, että se on miljardeja vuosia, on järjetöntä, eikä kukaan voi ymmärtää sitä.

Hindujen käsitys on hyvin selkeä. Tässä on suuri maailmankulttuuri, joka on aina puhunut miljardeista vuosista.

Vuosituhansia ennen kuin eurooppalaiset olivat valmiita luopumaan raamatullisesta ajatuksesta, jonka mukaan maailma oli muutaman tuhannen vuoden ikäinen, mayat ajattelivat miljoonista ja hindut miljardeista.

..., jonka mukaan kosmoksessa itsessään tapahtuu valtava, jopa ääretön määrä kuolemia ja jälleensyntymisiä. Se on ainoa jonka aikaskaalat vastaavat nykyaikaisen tieteellisen kosmologian aikaskaaloja. Sen syklit ulottuvat tavallisesta päivästä ja yöstä Brahman päivään ja yöhön, joka on 8,64 miljardia vuotta pitkä.

Anonyymi00045 kirjoitti:

Carl Edward Sagan (9. marraskuuta 1934 - 20. joulukuuta 1996) oli yhdysvaltalainen tähtitieteilijä, kirjailija, astrofyysikko ja kosmologi.

Hän sanoi
"Tietääkseni hindulaisuus on ainoa muinainen uskonnollinen perinne maapallolla, jossa puhutaan oikeasta aikaskaalasta.

Länsimaissa ihmisillä on sellainen käsitys, että on luonnollista, että maailmankaikkeus on muutaman tuhannen vuoden ikäinen, ja se, että se on miljardeja vuosia, on järjetöntä, eikä kukaan voi ymmärtää sitä.

Hindujen käsitys on hyvin selkeä. Tässä on suuri maailmankulttuuri, joka on aina puhunut miljardeista vuosista.

Vuosituhansia ennen kuin eurooppalaiset olivat valmiita luopumaan raamatullisesta ajatuksesta, jonka mukaan maailma oli muutaman tuhannen vuoden ikäinen, mayat ajattelivat miljoonista ja hindut miljardeista.

..., jonka mukaan kosmoksessa itsessään tapahtuu valtava, jopa ääretön määrä kuolemia ja jälleensyntymisiä. Se on ainoa jonka aikaskaalat vastaavat nykyaikaisen tieteellisen kosmologian aikaskaaloja. Sen syklit ulottuvat tavallisesta päivästä ja yöstä Brahman päivään ja yöhön, joka on 8,64 miljardia vuotta pitkä.

Lue lisää

Toinen tarina - Lyhyesti Śrīmad Bhāgavatamista (6. kirja, Citraketun tarina):

Kuningas Citraketu oli pitkään lapseton ja kärsi suuresti. Viisaiden siunauksesta hän sai vihdoin pojan, jota hän rakasti yli kaiken. Mustasukkaisten vaimojen juonien vuoksi lapsi kuitenkin myrkytettiin ja kuoli. Kuningas vaipui syvään suruun.

Viisaat Nārada ja Aṅgirā tulivat hänen luokseen ja herättivät pojan henkiin mystisellä voimalla. He pyysivät pojan sielua puhumaan vanhemmilleen.

Silloin sielu sanoi lapsen kautta:

“Kuinka voit kutsua itseäsi isäkseni ja häntä äidikseni?
Minulla on ollut lukemattomia isiä ja äitejä monissa elämissä.
Nämä sukulaisuudet ovat vain mayaa, ohimeneviä.”

Tämän opetuksen kautta Citraketu ymmärsi, että keho ja maalliset suhteet eivät ole sielun todellinen identiteetti. Hän luopui kiintymyksestään, sai hengellistä oivallusta ja kääntyi bhaktin eli Jumalalle omistautumisen tielle.

Tarinan ydin:
Sielu on ikuinen, mutta ruumiilliset suhteet ovat väliaikaisia. Kärsimys syntyy kiintymyksestä siihen, mikä ei ole pysyvää.


https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSoHuCZBwAmEh31rHBgqYQH9TWXxwi9EXvucL_ysrlSv_mF_xUWyk9GX9E0&s=10

Kuvakin tästä


Eri puolilla maailmaa esiintyy tarinoita vainajien palaamisesta elämään tai sankareista, jotka herättävät kuolleita.


Paramparamme filosofiassa kuolleista herättämistä ei yleensä pidetä opetuksen keskeisenä sisältönä. Perinteessä esiintyy kertomuksia poikkeuksellisista tapahtumista, mutta niiden tarkoitus ei ole korostaa yliluonnollisia voimia. Huomio kohdistuu ennen kaikkea siihen, että ihmisen tietoisuus voi muuttua perusteellisesti. Tästä syystä sisäistä muutosta pidetään paljon merkittävämpänä kuin näyttäviä ihmeitä.



Lisäksi ähes kaikissa maailman uskonnoissa ja mytologioissa esiintyy tarinoita kuolleiden heräämisestä, kuoleman voittamisesta tai näennäisesti kuolleiden palaamisesta elämään. Ne heijastavat ihmisten yhteistä kokemusta kuolemasta, surusta ja toivosta.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Toinen tarina - Lyhyesti Śrīmad Bhāgavatamista (6. kirja, Citraketun tarina):

Kuningas Citraketu oli pitkään lapseton ja kärsi suuresti. Viisaiden siunauksesta hän sai vihdoin pojan, jota hän rakasti yli kaiken. Mustasukkaisten vaimojen juonien vuoksi lapsi kuitenkin myrkytettiin ja kuoli. Kuningas vaipui syvään suruun.

Viisaat Nārada ja Aṅgirā tulivat hänen luokseen ja herättivät pojan henkiin mystisellä voimalla. He pyysivät pojan sielua puhumaan vanhemmilleen.

Silloin sielu sanoi lapsen kautta:

“Kuinka voit kutsua itseäsi isäkseni ja häntä äidikseni?
Minulla on ollut lukemattomia isiä ja äitejä monissa elämissä.
Nämä sukulaisuudet ovat vain mayaa, ohimeneviä.”

Tämän opetuksen kautta Citraketu ymmärsi, että keho ja maalliset suhteet eivät ole sielun todellinen identiteetti. Hän luopui kiintymyksestään, sai hengellistä oivallusta ja kääntyi bhaktin eli Jumalalle omistautumisen tielle.

Tarinan ydin:
Sielu on ikuinen, mutta ruumiilliset suhteet ovat väliaikaisia. Kärsimys syntyy kiintymyksestä siihen, mikä ei ole pysyvää.


https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSoHuCZBwAmEh31rHBgqYQH9TWXxwi9EXvucL_ysrlSv_mF_xUWyk9GX9E0&s=10

Kuvakin tästä


Eri puolilla maailmaa esiintyy tarinoita vainajien palaamisesta elämään tai sankareista, jotka herättävät kuolleita.


Paramparamme filosofiassa kuolleista herättämistä ei yleensä pidetä opetuksen keskeisenä sisältönä. Perinteessä esiintyy kertomuksia poikkeuksellisista tapahtumista, mutta niiden tarkoitus ei ole korostaa yliluonnollisia voimia. Huomio kohdistuu ennen kaikkea siihen, että ihmisen tietoisuus voi muuttua perusteellisesti. Tästä syystä sisäistä muutosta pidetään paljon merkittävämpänä kuin näyttäviä ihmeitä.



Lisäksi ähes kaikissa maailman uskonnoissa ja mytologioissa esiintyy tarinoita kuolleiden heräämisestä, kuoleman voittamisesta tai näennäisesti kuolleiden palaamisesta elämään. Ne heijastavat ihmisten yhteistä kokemusta kuolemasta, surusta ja toivosta.

Lue lisää

Kertomusten arvo ei riipu yksinomaan niiden historiallisesta todistettavuudesta, vaan siitä, millaista filosofista ja eksistentiaalista ymmärrystä ne välittävät.

Kuolleista herättäminen ei ole vain Raamatusta tunnettu teema, vaan sitä esiintyy myös muinaisessa kirjallisuudessa. Yksi tunnetuimmista käsitteistä on Sañjīvanī-vidyā, jonka nimi tarkoittaa kirjaimellisesti "elämän palauttamisen tietoa", e oli poikkeuksellinen oppi, jonka avulla voitiin palauttaa kuolemaisillaan oleva tai jopa kuollut takaisin elämään.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Kertomusten arvo ei riipu yksinomaan niiden historiallisesta todistettavuudesta, vaan siitä, millaista filosofista ja eksistentiaalista ymmärrystä ne välittävät.

Kuolleista herättäminen ei ole vain Raamatusta tunnettu teema, vaan sitä esiintyy myös muinaisessa kirjallisuudessa. Yksi tunnetuimmista käsitteistä on Sañjīvanī-vidyā, jonka nimi tarkoittaa kirjaimellisesti "elämän palauttamisen tietoa", e oli poikkeuksellinen oppi, jonka avulla voitiin palauttaa kuolemaisillaan oleva tai jopa kuollut takaisin elämään.

Lue lisää

Sana sañjīvanī tarkoittaa elämän palauttamista ja vidyā tietoa tai oppia. Se kuuluu kaikkein salaisimpiin tiedon muotoihin.
Sañjīvanī-vidyān hallitsi suuri viisas Śukrācārya, asurojen eli demonien guru. Hänen tietonsa mahdollisti kaatuneiden asurojen palauttamisen elämään, minkä vuoksi he kykenivät palaamaan taisteluun yhä uudelleen. Tämän tiedon ansiosta asurat saavuttivat toistuvasti voittoja devaista.



Sañjīvanī-vidyā ei rajoitu pelkästään kuolleista herättämiseen. Sen sisältää myös tiedon pitkästä iästä, terveydestä ja elinvoiman säilyttämisestä. Tieto välittyy paramparassa opettajalta oppilaalle, ja sen omaksuminen edellyttää kurinalaisuutta, omistautumista ja kelpoisuutta.

Sañjīvanī-vidyā ei ole pelkästään kuvaus poikkeuksellisesta kyvystä. Se avaa metafyysisen näkökulman elämän, kuoleman ja tietoisuuden suhteeseen.


Śukrācārya tunnetaan asurojen guruna, demonien guruna, ja yhtenä suurimmista viisaista. Häntä pidetään Sañjīvanī-vidyān mestarina – tiedon haltijana, joka kykeni palauttamaan kaatuneet asurat elämään. Tämän vuoksi asurat nousivat taistelukentälle yhä uudelleen, eikä heidän kukistamisensa ratkaissut sotaa lopullisesti.
Śukrācāryan asema oli poikkeuksellinen. Hän ei ollut pelkästään opettaja vaan syvällisen tiedon vartija. Sañjīvanī-vidyā edusti sellaista elämän ja kuoleman ymmärrystä, jota ei voitu käyttää kevyin perustein. Sen välittyminen edellytti opettajan ja oppilaan välistä katkeamatonta paramparaa sekä kurinalaisuutta, itsehillintää ja henkistä kypsyyttä.

Anonyymi00048 kirjoitti:

Sana sañjīvanī tarkoittaa elämän palauttamista ja vidyā tietoa tai oppia. Se kuuluu kaikkein salaisimpiin tiedon muotoihin.
Sañjīvanī-vidyān hallitsi suuri viisas Śukrācārya, asurojen eli demonien guru. Hänen tietonsa mahdollisti kaatuneiden asurojen palauttamisen elämään, minkä vuoksi he kykenivät palaamaan taisteluun yhä uudelleen. Tämän tiedon ansiosta asurat saavuttivat toistuvasti voittoja devaista.



Sañjīvanī-vidyā ei rajoitu pelkästään kuolleista herättämiseen. Sen sisältää myös tiedon pitkästä iästä, terveydestä ja elinvoiman säilyttämisestä. Tieto välittyy paramparassa opettajalta oppilaalle, ja sen omaksuminen edellyttää kurinalaisuutta, omistautumista ja kelpoisuutta.

Sañjīvanī-vidyā ei ole pelkästään kuvaus poikkeuksellisesta kyvystä. Se avaa metafyysisen näkökulman elämän, kuoleman ja tietoisuuden suhteeseen.


Śukrācārya tunnetaan asurojen guruna, demonien guruna, ja yhtenä suurimmista viisaista. Häntä pidetään Sañjīvanī-vidyān mestarina – tiedon haltijana, joka kykeni palauttamaan kaatuneet asurat elämään. Tämän vuoksi asurat nousivat taistelukentälle yhä uudelleen, eikä heidän kukistamisensa ratkaissut sotaa lopullisesti.
Śukrācāryan asema oli poikkeuksellinen. Hän ei ollut pelkästään opettaja vaan syvällisen tiedon vartija. Sañjīvanī-vidyā edusti sellaista elämän ja kuoleman ymmärrystä, jota ei voitu käyttää kevyin perustein. Sen välittyminen edellytti opettajan ja oppilaan välistä katkeamatonta paramparaa sekä kurinalaisuutta, itsehillintää ja henkistä kypsyyttä.

Lue lisää

Asura-sana ymmärretään usein lännessä pelkästään "demoniksi",. mutta sillä viitataan olentoihin, joiden tietoisuus suuntautuu vallan, hallinnan ja aineellisen menestyksen tavoitteluun. Tämän vuoksi Śukrācāryan rooli asurojen guruna ei tee hänestä yksinkertaisesti hyvää tai pahaa hahmoa, vaan yhden kosmisen järjestyksen merkittävän opettajan.


Sañjīvanī-vidyān syvin merkitys ei rajoitu kuolleista herättämiseen. Se kuvaa elämän perimmäisten lakien tuntemista ja tietoisuutta, joka ulottuu syntymän ja kuoleman rajojen tuolle puolen. Tästä syystä oppia on pidetty yhtenä kaikkein salaisimmista tiedon muodoista, jonka väärinkäytöllä voisi olla kauaskantoisia seurauksia.


Demoni ei tarkoita, että hänellä on häntä ja sarvet; demoni on elävä olento, jolla on deminen mieli, hän voi olla uskomattoman kaunis ja karismaattinen sekä pukeutua merkkivaatteisiin.


Asura (असुर) ei tarkoita vain sarvipäistä demonia." Esimerkiksi Bhagavad-gītā 16. luvussa asuriset ominaisuudet kuvataan ennen kaikkea tietoisuuden ja luonteen piirteinä.



Śukrācārya on asurojen guru.


Sañjīvanī-vidyā liittyy Śukrācāryaan. Tämä löytyy purāṇisesta kirjallisuudesta.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Asura-sana ymmärretään usein lännessä pelkästään "demoniksi",. mutta sillä viitataan olentoihin, joiden tietoisuus suuntautuu vallan, hallinnan ja aineellisen menestyksen tavoitteluun. Tämän vuoksi Śukrācāryan rooli asurojen guruna ei tee hänestä yksinkertaisesti hyvää tai pahaa hahmoa, vaan yhden kosmisen järjestyksen merkittävän opettajan.


Sañjīvanī-vidyān syvin merkitys ei rajoitu kuolleista herättämiseen. Se kuvaa elämän perimmäisten lakien tuntemista ja tietoisuutta, joka ulottuu syntymän ja kuoleman rajojen tuolle puolen. Tästä syystä oppia on pidetty yhtenä kaikkein salaisimmista tiedon muodoista, jonka väärinkäytöllä voisi olla kauaskantoisia seurauksia.


Demoni ei tarkoita, että hänellä on häntä ja sarvet; demoni on elävä olento, jolla on deminen mieli, hän voi olla uskomattoman kaunis ja karismaattinen sekä pukeutua merkkivaatteisiin.


Asura (असुर) ei tarkoita vain sarvipäistä demonia." Esimerkiksi Bhagavad-gītā 16. luvussa asuriset ominaisuudet kuvataan ennen kaikkea tietoisuuden ja luonteen piirteinä.



Śukrācārya on asurojen guru.


Sañjīvanī-vidyā liittyy Śukrācāryaan. Tämä löytyy purāṇisesta kirjallisuudesta.

Lue lisää

Asura (असुर) ymmärretään länsimaisissa käännöksissä usein sanaksi "demoni", mutta tämä vastaa vain osittain käsitteen alkuperäistä merkitystä. Parampara-filosofiassa asura tarkoittaa tietoisuuden suuntausta, jossa ensisijaisiksi nousevat valta, hallinta, nautinto ja aineellinen menestys. Vastakohtana on deva (देव), jonka tietoisuus suuntautuu kohti kosmista järjestystä (dharma, धर्म), itsehillintää ja korkeampaa ymmärrystä.


Kyse ei siis ensisijaisesti ole kahdesta biologisesta lajista, vaan kahdesta erilaisesta tavasta hahmottaa todellisuus.


Tästä syystä Sañjīvanī-vidyāa pidettiin yhtenä kaikkein salaisimmista tiedon muodoista (guhya-vidyā, गुह्य विद्या). Sellaista tietoa ei voitu antaa kenelle tahansa, sillä ilman eettistä kurinalaisuutta, itsehillintää ja opettajan ohjausta siitä olisi voinut tulla vallan väline eikä viisauden lähde. Paramparassa (परम्परा) tieto ei ollut vain informaatiota, vaan vastuuta. Mitä syvempää tieto oli, sitä suurempi oli myös sen haltijan velvollisuus käyttää sitä oikein.


Mutta silti:

Asura (असुर) käännetään usein sanalla "demoni", mutta käännös ei täysin vastaa käsitteen alkuperäistä merkitystä.

Parampara-filosofiassa asurat ovat todellinen olentoluokka, johon kuuluvat muun muassa daityat (दैत्य) ja dānavat (दानव). Samalla sana asura kuvaa myös tietoisuuden laatua (āsurī-bhāva, आसुरी भाव): pyrkimystä valtaan, hallintaan, aistinautintoihin ja aineelliseen menestykseen oman edun vuoksi.
Vastaavasti deva (देव) tarkoittaa sekä taivaallista olentoluokkaa että tietoisuuden laatua (daivī-bhāva, दैवी भाव), jossa korostuvat dharma (धर्म), itsehillintä, myötätunto ja sopusointu kosmisen järjestyksen kanssa. Tästä syystä pyhissä kirjoituksissa voidaan puhua ihmisestä, jolla on asurinen tai devaluonteinen mieli, vaikka hän ei kuuluisi kumpaankaan olentoluokkaan.
Śukrācārya (शुक्राचार्य) oli asurojen, erityisesti daityojen ja dānavojen, guru (asura-guru, असुरगुरु). Hänen tehtävänään oli opettaa oppilailleen politiikkaa, filosofiaa, rituaaleja ja salaisia tiedon muotoja, joista tunnetuin oli Sañjīvanī-vidyā (संजीवनी विद्या), kuolleista herättämisen opp

Anonyymi00050 kirjoitti:

Asura (असुर) ymmärretään länsimaisissa käännöksissä usein sanaksi "demoni", mutta tämä vastaa vain osittain käsitteen alkuperäistä merkitystä. Parampara-filosofiassa asura tarkoittaa tietoisuuden suuntausta, jossa ensisijaisiksi nousevat valta, hallinta, nautinto ja aineellinen menestys. Vastakohtana on deva (देव), jonka tietoisuus suuntautuu kohti kosmista järjestystä (dharma, धर्म), itsehillintää ja korkeampaa ymmärrystä.


Kyse ei siis ensisijaisesti ole kahdesta biologisesta lajista, vaan kahdesta erilaisesta tavasta hahmottaa todellisuus.


Tästä syystä Sañjīvanī-vidyāa pidettiin yhtenä kaikkein salaisimmista tiedon muodoista (guhya-vidyā, गुह्य विद्या). Sellaista tietoa ei voitu antaa kenelle tahansa, sillä ilman eettistä kurinalaisuutta, itsehillintää ja opettajan ohjausta siitä olisi voinut tulla vallan väline eikä viisauden lähde. Paramparassa (परम्परा) tieto ei ollut vain informaatiota, vaan vastuuta. Mitä syvempää tieto oli, sitä suurempi oli myös sen haltijan velvollisuus käyttää sitä oikein.


Mutta silti:

Asura (असुर) käännetään usein sanalla "demoni", mutta käännös ei täysin vastaa käsitteen alkuperäistä merkitystä.

Parampara-filosofiassa asurat ovat todellinen olentoluokka, johon kuuluvat muun muassa daityat (दैत्य) ja dānavat (दानव). Samalla sana asura kuvaa myös tietoisuuden laatua (āsurī-bhāva, आसुरी भाव): pyrkimystä valtaan, hallintaan, aistinautintoihin ja aineelliseen menestykseen oman edun vuoksi.
Vastaavasti deva (देव) tarkoittaa sekä taivaallista olentoluokkaa että tietoisuuden laatua (daivī-bhāva, दैवी भाव), jossa korostuvat dharma (धर्म), itsehillintä, myötätunto ja sopusointu kosmisen järjestyksen kanssa. Tästä syystä pyhissä kirjoituksissa voidaan puhua ihmisestä, jolla on asurinen tai devaluonteinen mieli, vaikka hän ei kuuluisi kumpaankaan olentoluokkaan.
Śukrācārya (शुक्राचार्य) oli asurojen, erityisesti daityojen ja dānavojen, guru (asura-guru, असुरगुरु). Hänen tehtävänään oli opettaa oppilailleen politiikkaa, filosofiaa, rituaaleja ja salaisia tiedon muotoja, joista tunnetuin oli Sañjīvanī-vidyā (संजीवनी विद्या), kuolleista herättämisen opp

Lue lisää

. Tästä syystä pyhissä kirjoituksissa voidaan puhua ihmisestä, jolla on asurinen tai devaluonteinen mieli, vaikka hän ei kuuluisi kumpaankaan olentoluokkaan.
Śukrācārya (शुक्राचार्य) oli asurojen, erityisesti daityojen ja dānavojen, guru (asura-guru, असुरगुरु). Hänen tehtävänään oli opettaa oppilailleen politiikkaa, filosofiaa, rituaaleja ja salaisia tiedon muotoja, joista tunnetuin oli Sañjīvanī-vidyā (संजीवनी विद्या), kuolleista herättämisen oppi.



Kuitenkin kaiken lisäksi ne ovat myös olentoluokka.

Laajemman purāṇisen hindulaisen näkemyksen mukaan asurat ovat sekä olentoluokka että tietoisuuden tyyppi.



Olentoluokkana:
Asurat (असुर) ovat kosmisia olentoja, joihin kuuluvat esimerkiksi:
Daityat (दैत्य) – Ditin jälkeläiset, kuten Hiranyakashipu ja Prahladan isä.
Dānavat (दानव) – Danun jälkeläiset.
◦Muita asura-sukuja, joita kuvataan purāṇoissa.
Heitä kuvataan usein hyvin voimakkaiksi, pitkäikäisiksi ja tietäviksi olennoiksi. He eivät ole yksinkertaisesti "pahoja hirviöitä", vaan heidän ominaisuuksiinsa voi kuulua suurta älyä, taitoa, askeesia ja mystisiä kykyjä. Heidän ongelmansa liittyy yleensä siihen, mihin he suuntaavat voimansa: ylpeyteen, hallintaan ja oman nautinnon tavoitteluun.


Tietoisuuden laatuna:
Āsurī-bhāva (आसुरी भाव) tarkoittaa asurista mentaliteettia. Tällöin ihminen voi olla ihmiskehossa, mutta hänen tietoisuutensa toimii asurisesti: hän etsii valtaa, hallintaa ja aistillista tyydytystä ilman yhteyttä korkeampaan moraaliseen järjestykseen.
Vastaavasti deva (देव) voi tarkoittaa sekä tiettyjä kosmisia olentoja että jumalallisia ominaisuuksia (daivī-bhāva, दैवी भाव), kuten itsehillintää, viisautta ja dharman mukaista elämää.
Eli paramparamme tulkinnassa - asurat ovat todellisia kosmisia olentoja, mutta "asura" voi myös kuvata tietoisuuden suuntausta, joka voi ilmetä eri olennoissa. Se ei ole vain symbolinen sana eikä vain biologinen "laji", vaan käsite, jossa yhdistyvät kosmologia, etiikka ja tietoisuuden filosofia.


Eli paramparamme tulkinnassa - asurat ovat todellisia kosmisia olentoja, mutta "asura" voi myös kuvata tietoisuuden suuntausta, joka voi ilmetä eri olennoissa.


Se ei ole vain symbolinen sana eikä vain biologinen "laji", vaan käsite, jossa yhdistyvät kosmologia, etiikka ja tietoisuuden filosofia.

Anonyymi00051 kirjoitti:

. Tästä syystä pyhissä kirjoituksissa voidaan puhua ihmisestä, jolla on asurinen tai devaluonteinen mieli, vaikka hän ei kuuluisi kumpaankaan olentoluokkaan.
Śukrācārya (शुक्राचार्य) oli asurojen, erityisesti daityojen ja dānavojen, guru (asura-guru, असुरगुरु). Hänen tehtävänään oli opettaa oppilailleen politiikkaa, filosofiaa, rituaaleja ja salaisia tiedon muotoja, joista tunnetuin oli Sañjīvanī-vidyā (संजीवनी विद्या), kuolleista herättämisen oppi.



Kuitenkin kaiken lisäksi ne ovat myös olentoluokka.

Laajemman purāṇisen hindulaisen näkemyksen mukaan asurat ovat sekä olentoluokka että tietoisuuden tyyppi.



Olentoluokkana:
Asurat (असुर) ovat kosmisia olentoja, joihin kuuluvat esimerkiksi:
Daityat (दैत्य) – Ditin jälkeläiset, kuten Hiranyakashipu ja Prahladan isä.
Dānavat (दानव) – Danun jälkeläiset.
◦Muita asura-sukuja, joita kuvataan purāṇoissa.
Heitä kuvataan usein hyvin voimakkaiksi, pitkäikäisiksi ja tietäviksi olennoiksi. He eivät ole yksinkertaisesti "pahoja hirviöitä", vaan heidän ominaisuuksiinsa voi kuulua suurta älyä, taitoa, askeesia ja mystisiä kykyjä. Heidän ongelmansa liittyy yleensä siihen, mihin he suuntaavat voimansa: ylpeyteen, hallintaan ja oman nautinnon tavoitteluun.


Tietoisuuden laatuna:
Āsurī-bhāva (आसुरी भाव) tarkoittaa asurista mentaliteettia. Tällöin ihminen voi olla ihmiskehossa, mutta hänen tietoisuutensa toimii asurisesti: hän etsii valtaa, hallintaa ja aistillista tyydytystä ilman yhteyttä korkeampaan moraaliseen järjestykseen.
Vastaavasti deva (देव) voi tarkoittaa sekä tiettyjä kosmisia olentoja että jumalallisia ominaisuuksia (daivī-bhāva, दैवी भाव), kuten itsehillintää, viisautta ja dharman mukaista elämää.
Eli paramparamme tulkinnassa - asurat ovat todellisia kosmisia olentoja, mutta "asura" voi myös kuvata tietoisuuden suuntausta, joka voi ilmetä eri olennoissa. Se ei ole vain symbolinen sana eikä vain biologinen "laji", vaan käsite, jossa yhdistyvät kosmologia, etiikka ja tietoisuuden filosofia.


Eli paramparamme tulkinnassa - asurat ovat todellisia kosmisia olentoja, mutta "asura" voi myös kuvata tietoisuuden suuntausta, joka voi ilmetä eri olennoissa.


Se ei ole vain symbolinen sana eikä vain biologinen "laji", vaan käsite, jossa yhdistyvät kosmologia, etiikka ja tietoisuuden filosofia.

Lue lisää

Citraketun tarina – Śrīmad Bhāgavatam, kuudes skandha (6. kirja)
Śrīmad Bhāgavatamissa kerrotaan kuningas Citraketusta, suuresta hallitsijasta, joka eli valtakunnassaan voimakkaana mutta sisäisesti kärsivänä miehenä. Hänen suurin surunsa oli se, ettei hänellä ollut poikaa, joka jatkaisi hänen sukuaan. Vaikka hänellä oli rikkautta, valtaa ja kunniaa, lapsettomuus aiheutti hänelle syvän tyhjyyden kokemuksen.
Viisas Aṅgirā Ṛṣi tuli hänen luokseen ja antoi hänelle siunauksen, jonka seurauksena Citraketulle syntyi poika. Kuningas kiintyi lapseen valtavasti. Hän näki pojassa elämänsä suurimman onnen lähteen ja sitoi koko sydämensä tähän yhteen suhteeseen.
Mutta aineellisen maailman vaihtelu (saṁsāra, संसार) toi pian vastakkaisen kokemuksen. Kuningas joutui kokemaan menetyksen, kun lapsi kuoli toisten ihmisten juonien seurauksena. Citraketun mieli murtui täysin. Hän ei pystynyt hyväksymään sitä, että se, jota hän rakasti kaikkein eniten, oli poissa.
Tässä tilanteessa viisas Nārada Muni ja Aṅgirā Ṛṣi saapuivat hänen luokseen. He eivät ainoastaan lohduttaneet kuningasta sanoilla, vaan antoivat hänelle syvemmän opetuksen sielun (ātman, आत्मन्) todellisesta luonnosta. He toivat lapsen tietoisuuden hetkeksi takaisin kehoon ja pyysivät sielua puhumaan.
Lapsen kehon kautta puhunut sielu sanoi:
"Ketä kutsut isäksi ja ketä äidiksi? Monissa elämissä olen saanut lukemattomia isiä, äitejä, sukulaisia ja ystäviä. Nämä suhteet kuuluvat kehon tasolle ja muuttuvat ajan mukana."
Tämä lausunto pysäytti Citraketun. Hän ymmärsi, että hänen kärsimyksensä johtui siitä, että hän oli pitänyt väliaikaista kehoa ja sen suhteita sielun todellisena identiteettinä.
Tämän opetuksen ydin liittyy eroon kehon (deha, देह) ja sielun (jīva-ātmā, जीवात्मा) välillä. Keho syntyy, muuttuu ja kuolee, mutta jīva jatkaa olemassaoloaan. Isä, äiti, lapsi, ystävä ja vihollinen ovat suhteita, jotka vaihtuvat elämien aikana, kun taas sielun ikuinen luonne liittyy sen suhteeseen korkeimpaan todellisuuteen.
Citraketun kokemus ei siis ollut vain surusta vapautumista, vaan tietoisuuden muutos. Hän siirtyi ruumiillisesta samaistumisesta (dehātma-buddhi, देहात्म-बुद्धि) kohti hengellistä ymmärrystä. Hän alkoi nähdä elämän suuremmassa yhteydessä ja omistautui bhaktille (भक्ति), rakkaudelliselle antaumukselle.
Tarinan syvin opetus ei ole ainoastaan se, että kuollut lapsi palautettiin hetkeksi puhumaan, vaan että tämä tapahtuma paljasti sielun aseman: elämä ei ala syntymästä eikä pääty kuolemaan. Keho vaihtuu, mutta tietoisuuden kantaja jatkaa matkaansa.




Citraketun tarina – syvempi merkitys
Citraketun kertomus ei ole ainoastaan kertomus menetyksestä ja lohdutuksesta, se on kuvaus siitä, kuinka jīva (जीव) eli ikuinen tietoisuudellinen olento alkaa vapautua väärästä samaistumisesta ja löytää todellisen asemansa.
Citraketu oli kuningas, jolla oli kaikkea, mitä aineellinen maailma voi tarjota: valtaa, rikkautta, asemaa ja kunniaa. Silti hänen sydämensä ei ollut tyytyväinen, koska hänen tietoisuutensa oli kiinnittynyt yhteen erityiseen toiveeseen – poikaan. Vaishnava-filosofiassa tämä kuvaa sitä, kuinka jīva etsii täydellisyyttä väliaikaisista asioista. Ongelma ei ole rakkaudessa itsessään, vaan siinä, että ikuinen kaipaus suunnataan väliaikaiseen kohteeseen.
Rakkaus on sielun luonnollinen ominaisuus. Ongelma ei ole rakkauden olemassaolo, vaan sen väärä suunta. Kun tietoisuus etsii täydellistä täyttymystä aineellisista suhteista, syntyy kiintymystä (āsakti, आसक्ति), pelkoa ja kärsimystä. Kun sama rakkauden voima suunnataan korkeimpaan todellisuuteen, siitä tulee bhakti (भक्ति).
Citraketun poika oli hänelle sekä suurin ilon lähde että suurimman surun lähde. Tämä paljastaa māyān (माया) toiminnan. Māyā ei tarkoita pelkästään sitä, että maailma olisi olematon, vaan sitä, että jīva erehtyy pitämään väliaikaista pysyvänä ja kehon ympärille rakentuneita suhteita ikuisina.
Jokainen jīva on kulkenut lukemattomien syntymien läpi. Jokaisessa elämässä on ollut erilaisia kehoja, nimiä, perheitä ja identiteettejä. Se, joka yhdessä elämässä on isä, toisessa elämässä voi olla vieras. Se, joka nyt on lapsi, on voinut olla aikaisemmin jotain aivan muuta. Tämän vuoksi lapsen kautta tullut opetus oli niin voimakas: sielun todellinen identiteetti ei perustu ruumiilliseen suhteeseen.
Nārada Muni (नारद मुनि) ja Aṅgirā Ṛṣi (अङ्गिरा ऋषि) eivät palauttaneet lasta siksi, että Citraketu voisi jatkaa samaa kiintymystä. Heidän tarkoituksensa oli paljastaa korkeampi totuus. He osoittivat, että kuolema koskee kehoa, mutta ei jīvan todellista olemusta.
Jīva tunnetaan käsitteenä nitya-dāsa (नित्य-दास).
Citraketun muutos oli enemmän kuin surusta vapautuminen. Hän ei vain hyväksynyt kuolemaa, vaan hänen koko käsityksensä itsestään muuttui. Hän siirtyi kysymyksestä:
"Kuinka voin saada ja säilyttää sen, mitä rakastan?"
kohti kysymystä:
"Kuka minä todella olen ja mikä on ikuinen suhteeni?"
Tämä liitty kolmeen keskeiseen ymmärrykseen:

Anonyymi00052 kirjoitti:

Citraketun tarina – Śrīmad Bhāgavatam, kuudes skandha (6. kirja)
Śrīmad Bhāgavatamissa kerrotaan kuningas Citraketusta, suuresta hallitsijasta, joka eli valtakunnassaan voimakkaana mutta sisäisesti kärsivänä miehenä. Hänen suurin surunsa oli se, ettei hänellä ollut poikaa, joka jatkaisi hänen sukuaan. Vaikka hänellä oli rikkautta, valtaa ja kunniaa, lapsettomuus aiheutti hänelle syvän tyhjyyden kokemuksen.
Viisas Aṅgirā Ṛṣi tuli hänen luokseen ja antoi hänelle siunauksen, jonka seurauksena Citraketulle syntyi poika. Kuningas kiintyi lapseen valtavasti. Hän näki pojassa elämänsä suurimman onnen lähteen ja sitoi koko sydämensä tähän yhteen suhteeseen.
Mutta aineellisen maailman vaihtelu (saṁsāra, संसार) toi pian vastakkaisen kokemuksen. Kuningas joutui kokemaan menetyksen, kun lapsi kuoli toisten ihmisten juonien seurauksena. Citraketun mieli murtui täysin. Hän ei pystynyt hyväksymään sitä, että se, jota hän rakasti kaikkein eniten, oli poissa.
Tässä tilanteessa viisas Nārada Muni ja Aṅgirā Ṛṣi saapuivat hänen luokseen. He eivät ainoastaan lohduttaneet kuningasta sanoilla, vaan antoivat hänelle syvemmän opetuksen sielun (ātman, आत्मन्) todellisesta luonnosta. He toivat lapsen tietoisuuden hetkeksi takaisin kehoon ja pyysivät sielua puhumaan.
Lapsen kehon kautta puhunut sielu sanoi:
"Ketä kutsut isäksi ja ketä äidiksi? Monissa elämissä olen saanut lukemattomia isiä, äitejä, sukulaisia ja ystäviä. Nämä suhteet kuuluvat kehon tasolle ja muuttuvat ajan mukana."
Tämä lausunto pysäytti Citraketun. Hän ymmärsi, että hänen kärsimyksensä johtui siitä, että hän oli pitänyt väliaikaista kehoa ja sen suhteita sielun todellisena identiteettinä.
Tämän opetuksen ydin liittyy eroon kehon (deha, देह) ja sielun (jīva-ātmā, जीवात्मा) välillä. Keho syntyy, muuttuu ja kuolee, mutta jīva jatkaa olemassaoloaan. Isä, äiti, lapsi, ystävä ja vihollinen ovat suhteita, jotka vaihtuvat elämien aikana, kun taas sielun ikuinen luonne liittyy sen suhteeseen korkeimpaan todellisuuteen.
Citraketun kokemus ei siis ollut vain surusta vapautumista, vaan tietoisuuden muutos. Hän siirtyi ruumiillisesta samaistumisesta (dehātma-buddhi, देहात्म-बुद्धि) kohti hengellistä ymmärrystä. Hän alkoi nähdä elämän suuremmassa yhteydessä ja omistautui bhaktille (भक्ति), rakkaudelliselle antaumukselle.
Tarinan syvin opetus ei ole ainoastaan se, että kuollut lapsi palautettiin hetkeksi puhumaan, vaan että tämä tapahtuma paljasti sielun aseman: elämä ei ala syntymästä eikä pääty kuolemaan. Keho vaihtuu, mutta tietoisuuden kantaja jatkaa matkaansa.




Citraketun tarina – syvempi merkitys
Citraketun kertomus ei ole ainoastaan kertomus menetyksestä ja lohdutuksesta, se on kuvaus siitä, kuinka jīva (जीव) eli ikuinen tietoisuudellinen olento alkaa vapautua väärästä samaistumisesta ja löytää todellisen asemansa.
Citraketu oli kuningas, jolla oli kaikkea, mitä aineellinen maailma voi tarjota: valtaa, rikkautta, asemaa ja kunniaa. Silti hänen sydämensä ei ollut tyytyväinen, koska hänen tietoisuutensa oli kiinnittynyt yhteen erityiseen toiveeseen – poikaan. Vaishnava-filosofiassa tämä kuvaa sitä, kuinka jīva etsii täydellisyyttä väliaikaisista asioista. Ongelma ei ole rakkaudessa itsessään, vaan siinä, että ikuinen kaipaus suunnataan väliaikaiseen kohteeseen.
Rakkaus on sielun luonnollinen ominaisuus. Ongelma ei ole rakkauden olemassaolo, vaan sen väärä suunta. Kun tietoisuus etsii täydellistä täyttymystä aineellisista suhteista, syntyy kiintymystä (āsakti, आसक्ति), pelkoa ja kärsimystä. Kun sama rakkauden voima suunnataan korkeimpaan todellisuuteen, siitä tulee bhakti (भक्ति).
Citraketun poika oli hänelle sekä suurin ilon lähde että suurimman surun lähde. Tämä paljastaa māyān (माया) toiminnan. Māyā ei tarkoita pelkästään sitä, että maailma olisi olematon, vaan sitä, että jīva erehtyy pitämään väliaikaista pysyvänä ja kehon ympärille rakentuneita suhteita ikuisina.
Jokainen jīva on kulkenut lukemattomien syntymien läpi. Jokaisessa elämässä on ollut erilaisia kehoja, nimiä, perheitä ja identiteettejä. Se, joka yhdessä elämässä on isä, toisessa elämässä voi olla vieras. Se, joka nyt on lapsi, on voinut olla aikaisemmin jotain aivan muuta. Tämän vuoksi lapsen kautta tullut opetus oli niin voimakas: sielun todellinen identiteetti ei perustu ruumiilliseen suhteeseen.
Nārada Muni (नारद मुनि) ja Aṅgirā Ṛṣi (अङ्गिरा ऋषि) eivät palauttaneet lasta siksi, että Citraketu voisi jatkaa samaa kiintymystä. Heidän tarkoituksensa oli paljastaa korkeampi totuus. He osoittivat, että kuolema koskee kehoa, mutta ei jīvan todellista olemusta.
Jīva tunnetaan käsitteenä nitya-dāsa (नित्य-दास).
Citraketun muutos oli enemmän kuin surusta vapautuminen. Hän ei vain hyväksynyt kuolemaa, vaan hänen koko käsityksensä itsestään muuttui. Hän siirtyi kysymyksestä:
"Kuinka voin saada ja säilyttää sen, mitä rakastan?"
kohti kysymystä:
"Kuka minä todella olen ja mikä on ikuinen suhteeni?"
Tämä liitty kolmeen keskeiseen ymmärrykseen:

Lue lisää

Citraketun muutos oli enemmän kuin surusta vapautuminen. Hän ei vain hyväksynyt kuolemaa, vaan hänen koko käsityksensä itsestään muuttui. Hän siirtyi kysymyksestä:
"Kuinka voin saada ja säilyttää sen, mitä rakastan?"
kohti kysymystä:
"Kuka minä todella olen ja mikä on ikuinen suhteeni?"
Tämä liitty kolmeen keskeiseen ymmärrykseen:
Sambandha-jñāna (सम्बन्ध-ज्ञान) – ymmärrys todellisesta suhteesta: kuka olen, mikä on maailmani ja mikä on korkein todellisuus.
Abhidheya (अभिधेय) – oikea toiminta tämän ymmärryksen pohjalta, erityisesti antaumuksen ja henkisen harjoituksen tie.
Prayojana (प्रयोजन) – elämän korkein päämäärä, rakkaudellinen yhteys korkeimpaan todellisuuteen.
Citraketun tarina näyttää kolme tasoa:
1. Aineellinen taso:
Kuningas menettää poikansa ja kokee valtavaa surua.
2. Filosofinen taso:
Hän ymmärtää, että keho, nimet ja sosiaaliset suhteet ovat muuttuvia ja väliaikaisia.
3. Hengellinen taso:
Hän löytää todellisen identiteettinsä jīvana ja alkaa elää tietoisuuden korkeammalla tasolla.
Tästä näkökulmasta lapsen "herääminen" oli samalla Citraketun oman tietoisuuden herääminen. Syvin muutos ei tapahtunut vain ulkoisessa tilanteessa, vaan hänen ymmärryksessään elämästä, kuolemasta ja sielun asemasta.
Korkein voitto ei ole pelkästään fyysisen kuoleman voittaminen, vaan sen ymmärtäminen, että jīvan todellinen olemus ei koskaan tuhoudu.



Citraketun tarina – paramparan metafyysinen näkökulma
Citraketun kertomus voidaan nähdä syvänä tutkielmana tietoisuuden luonteesta, identiteetistä ja siitä, miksi ihminen kärsii samaistuessaan väliaikaisiin muotoihin.
Pinnallisella tasolla kertomus näyttää kertovan kuninkaasta, joka menetti lapsensa ja kohtasi poikkeuksellisen tapahtuman, jossa lapsen tietoisuus palasi hetkeksi kehoon. Syvemmällä tasolla kertomus käsittelee kuitenkin paljon suurempaa kysymystä: mikä ihminen todella on?
Citraketu ei kärsinyt vain poikansa kuolemasta. Hänen kärsimyksensä syntyi siitä, että hänen koko identiteettinsä oli rakentunut yhden väliaikaisen suhteen ympärille. Hän ei nähnyt poikaa ainoastaan yksilönä, vaan osana omaa "minää", omaa jatkumoa ja omaa olemassaolon tunnettaan.
Paramparan näkökulmasta tämä on tietoisuuden perustavanlaatuinen harha: ihminen sekoittaa kehon, roolit ja sosiaaliset suhteet siihen, mikä on niiden taustalla oleva tietoinen olemus.
Sanskritin käsite jīva (जीव) viittaa yksilölliseen tietoisuuden kantajaan. Se ei tarkoita pelkästään biologista organismia, vaan sitä kokemuksellista olemassaoloa, joka havaitsee kehon, ajatukset ja tunteet. Keho muuttuu jatkuvasti: lapsuus, nuoruus, vanhuus ja kuolema seuraavat toisiaan. Silti kokemuksen jatkuvuus säilyy.
Citraketun opetuksessa lapsen kautta ilmaistu tieto paljastaa juuri tämän eron. "Isä", "äiti", "lapsi" ja "sukulainen" ovat kehon ympärille rakentuvia suhteita. Ne ovat todellisia omalla tasollaan, mutta ne eivät ole tietoisuuden lopullinen identiteetti.
Parampara erottaa kaksi ymmärryksen tasoa:
Deha-bhāva (देह-भाव) – samaistuminen kehoon:
"Minä olen tämä keho, tämä nimi, tämä asema ja nämä suhteet."
Ātma-bhāva (आत्म-भाव) – ymmärrys tietoisuuden alkuperäisestä asemasta:
"Keho on väline, jonka kautta tietoisuus kokee tietyn elämänvaiheen."
Tästä näkökulmasta kuolema ei ole tietoisuuden tuhoutuminen, vaan muutos olemassaolon muodossa. Kehon vaihtuminen ei merkitse kokijan katoamista.
Ateistiselle lukijalle tätä voidaan tarkastella myös filosofisena kysymyksenä: onko tietoisuus vain biologisen järjestelmän sivutuote vai onko se perustavanlaatuisempi ilmiö, jota emme vielä täysin ymmärrä? Paramparan vastaus on, että tietoisuus ei ole kehon tuote, vaan keho toimii tietoisuuden ilmenemisen välineenä.
Nārada Muni ja Aṅgirā Ṛṣi eivät tässä kertomuksessa pyri ainoastaan poistamaan kuninkaan surua. He muuttavat hänen koko tapansa ymmärtää todellisuutta. He eivät anna hänelle takaisin samaa kiintymystä, joka aiheutti kärsimyksen, vaan avaavat näkökulman, jossa rakkaus ei perustu omistamiseen.
Tämä on yksi syvimmistä kohdista: ongelma ei ole rakkaus, vaan ajatus "tämä kuuluu minulle". Kun tietoisuus perustuu omistamisen tunteeseen (mamatā, ममता), menetys aiheuttaa tuhoa. Kun tietoisuus ymmärtää asioiden väliaikaisen luonteen, syntyy vapaampi ja puhtaampi suhde olemassaoloon.
Citraketun todellinen herääminen ei siis ollut vain ulkoisessa tapahtumassa. Hänen oma tietoisuutensa siirtyi yhdestä todellisuuden tasosta toiseen.
Hän siirtyi:
omistamisesta ymmärtämiseen
ruumiillisesta identiteetistä tietoisuuden identiteettiin
menettämisen pelosta syvempään hyväksyntään
aineellisesta kiintymyksestä ikuiseen näkökulmaan

Anonyymi00053 kirjoitti:

Citraketun muutos oli enemmän kuin surusta vapautuminen. Hän ei vain hyväksynyt kuolemaa, vaan hänen koko käsityksensä itsestään muuttui. Hän siirtyi kysymyksestä:
"Kuinka voin saada ja säilyttää sen, mitä rakastan?"
kohti kysymystä:
"Kuka minä todella olen ja mikä on ikuinen suhteeni?"
Tämä liitty kolmeen keskeiseen ymmärrykseen:
Sambandha-jñāna (सम्बन्ध-ज्ञान) – ymmärrys todellisesta suhteesta: kuka olen, mikä on maailmani ja mikä on korkein todellisuus.
Abhidheya (अभिधेय) – oikea toiminta tämän ymmärryksen pohjalta, erityisesti antaumuksen ja henkisen harjoituksen tie.
Prayojana (प्रयोजन) – elämän korkein päämäärä, rakkaudellinen yhteys korkeimpaan todellisuuteen.
Citraketun tarina näyttää kolme tasoa:
1. Aineellinen taso:
Kuningas menettää poikansa ja kokee valtavaa surua.
2. Filosofinen taso:
Hän ymmärtää, että keho, nimet ja sosiaaliset suhteet ovat muuttuvia ja väliaikaisia.
3. Hengellinen taso:
Hän löytää todellisen identiteettinsä jīvana ja alkaa elää tietoisuuden korkeammalla tasolla.
Tästä näkökulmasta lapsen "herääminen" oli samalla Citraketun oman tietoisuuden herääminen. Syvin muutos ei tapahtunut vain ulkoisessa tilanteessa, vaan hänen ymmärryksessään elämästä, kuolemasta ja sielun asemasta.
Korkein voitto ei ole pelkästään fyysisen kuoleman voittaminen, vaan sen ymmärtäminen, että jīvan todellinen olemus ei koskaan tuhoudu.



Citraketun tarina – paramparan metafyysinen näkökulma
Citraketun kertomus voidaan nähdä syvänä tutkielmana tietoisuuden luonteesta, identiteetistä ja siitä, miksi ihminen kärsii samaistuessaan väliaikaisiin muotoihin.
Pinnallisella tasolla kertomus näyttää kertovan kuninkaasta, joka menetti lapsensa ja kohtasi poikkeuksellisen tapahtuman, jossa lapsen tietoisuus palasi hetkeksi kehoon. Syvemmällä tasolla kertomus käsittelee kuitenkin paljon suurempaa kysymystä: mikä ihminen todella on?
Citraketu ei kärsinyt vain poikansa kuolemasta. Hänen kärsimyksensä syntyi siitä, että hänen koko identiteettinsä oli rakentunut yhden väliaikaisen suhteen ympärille. Hän ei nähnyt poikaa ainoastaan yksilönä, vaan osana omaa "minää", omaa jatkumoa ja omaa olemassaolon tunnettaan.
Paramparan näkökulmasta tämä on tietoisuuden perustavanlaatuinen harha: ihminen sekoittaa kehon, roolit ja sosiaaliset suhteet siihen, mikä on niiden taustalla oleva tietoinen olemus.
Sanskritin käsite jīva (जीव) viittaa yksilölliseen tietoisuuden kantajaan. Se ei tarkoita pelkästään biologista organismia, vaan sitä kokemuksellista olemassaoloa, joka havaitsee kehon, ajatukset ja tunteet. Keho muuttuu jatkuvasti: lapsuus, nuoruus, vanhuus ja kuolema seuraavat toisiaan. Silti kokemuksen jatkuvuus säilyy.
Citraketun opetuksessa lapsen kautta ilmaistu tieto paljastaa juuri tämän eron. "Isä", "äiti", "lapsi" ja "sukulainen" ovat kehon ympärille rakentuvia suhteita. Ne ovat todellisia omalla tasollaan, mutta ne eivät ole tietoisuuden lopullinen identiteetti.
Parampara erottaa kaksi ymmärryksen tasoa:
Deha-bhāva (देह-भाव) – samaistuminen kehoon:
"Minä olen tämä keho, tämä nimi, tämä asema ja nämä suhteet."
Ātma-bhāva (आत्म-भाव) – ymmärrys tietoisuuden alkuperäisestä asemasta:
"Keho on väline, jonka kautta tietoisuus kokee tietyn elämänvaiheen."
Tästä näkökulmasta kuolema ei ole tietoisuuden tuhoutuminen, vaan muutos olemassaolon muodossa. Kehon vaihtuminen ei merkitse kokijan katoamista.
Ateistiselle lukijalle tätä voidaan tarkastella myös filosofisena kysymyksenä: onko tietoisuus vain biologisen järjestelmän sivutuote vai onko se perustavanlaatuisempi ilmiö, jota emme vielä täysin ymmärrä? Paramparan vastaus on, että tietoisuus ei ole kehon tuote, vaan keho toimii tietoisuuden ilmenemisen välineenä.
Nārada Muni ja Aṅgirā Ṛṣi eivät tässä kertomuksessa pyri ainoastaan poistamaan kuninkaan surua. He muuttavat hänen koko tapansa ymmärtää todellisuutta. He eivät anna hänelle takaisin samaa kiintymystä, joka aiheutti kärsimyksen, vaan avaavat näkökulman, jossa rakkaus ei perustu omistamiseen.
Tämä on yksi syvimmistä kohdista: ongelma ei ole rakkaus, vaan ajatus "tämä kuuluu minulle". Kun tietoisuus perustuu omistamisen tunteeseen (mamatā, ममता), menetys aiheuttaa tuhoa. Kun tietoisuus ymmärtää asioiden väliaikaisen luonteen, syntyy vapaampi ja puhtaampi suhde olemassaoloon.
Citraketun todellinen herääminen ei siis ollut vain ulkoisessa tapahtumassa. Hänen oma tietoisuutensa siirtyi yhdestä todellisuuden tasosta toiseen.
Hän siirtyi:
omistamisesta ymmärtämiseen
ruumiillisesta identiteetistä tietoisuuden identiteettiin
menettämisen pelosta syvempään hyväksyntään
aineellisesta kiintymyksestä ikuiseen näkökulmaan

Lue lisää

"En ole kehoni" – paramparan syvin näkökulma tietoisuuteen
Citraketun kertomuksen syvin kohta ei ole ainoastaan kysymys kuolemasta. Se on kysymys identiteetistä.
Kuka minä olen?
Useimmat ihmiset vastaavat tähän kehon kautta:
"Minä olen tämä henkilö."
"Minä olen tämä nimi."
"Minä olen tämä historia."
"Minä olen nämä kokemukset, muistot ja suhteet."
Paramparan näkökulmasta tämä on ensimmäinen väärä samaistuminen (dehātma-buddhi, देहात्म-बुद्धि): tietoisuuden sekoittaminen siihen välineeseen, jonka kautta tietoisuus toimii.
Keho on todellinen, mutta se ei ole todellinen minä.
Keho muuttuu jokaisella hetkellä. Se, joka oli lapsen keho, ei ole sama biologinen keho kuin aikuisena. Solut vaihtuvat, ajatukset muuttuvat, tunteet muuttuvat ja elämäntilanteet muuttuvat. Silti jokin kokee kaiken tämän muutoksen.
Tämä kokija on jīva (जीव).
Jos sanon:
"Minun kehoni muuttuu",
kuka on se, joka sanoo "minun"?
Jos sanon:
"Minun ajatukseni muuttuvat",
kuka havaitsee ajatusten muutoksen?
Jos sanon:
"Minä muistan lapsuuteni",
kuka on se jatkuvuus, joka yhdistää lapsuuden ja nykyhetken?
Paramparan mukaan tämä jatkuva tietoisuuden keskus ei ole keho, vaan kehon havainnoija.
Keho on kuin vaate (vastra, वस्त्र), jonka tietoisuus käyttää tietyn kokemuksen ajan. Kun vaate kuluu, se vaihdetaan, mutta vaatteen käyttäjä ei muutu samalla tavalla. Samoin kehon muutos ei tarkoita tietoisuuden tuhoutumista.
Citraketun lapsen kautta tullut opetus paljastaa tämän radikaalisti. Lapsi ei sanonut: "Olen sinun poikasi ikuisesti." Hän paljasti, että tällainen määritelmä perustui vain yhteen väliaikaiseen kehoon.
Yksi sielu voi esiintyä eri elämänvaiheissa eri suhteissa:
yhdessä elämässä lapsena
toisessa vanhempana
toisessa ystävänä
toisessa täysin erilaisessa asemassa
Suhteet ovat todellisia omalla tasollaan, mutta niiden pohja muuttuu, koska keho muuttuu.
Tämän ymmärtäminen ei tarkoita kylmyyttä tai tunteettomuutta. Päinvastoin: kun ihminen ei enää pidä toista ihmistä pelkkänä "omana", rakkaus voi vapautua omistamisesta.
"Minun lapseni" muuttuu syvemmäksi ymmärrykseksi:
"Tämä tietoisuudellinen olento kulkee omaa ikuista matkaansa, ja sain jakaa osan siitä matkasta hänen kanssaan."
Tämä muuttaa myös kuoleman ymmärtämistä.
Jos ihminen uskoo olevansa vain keho, kuolema näyttäytyy täydellisenä loppuna.
Jos ihminen ymmärtää olevansa tietoisuuden kantaja, kuolema näyttäytyy muutoksena – yhden kokemuksen päättymisenä ja toisen alkuna.
Paramparan mukaan todellinen tietämättömyys ei ole tiedon puutetta maailmasta, vaan väärä vastaus kysymykseen:
"Kuka minä olen?"
Suurin muutos tapahtuu silloin, kun ihminen lakkaa sanomasta:
"Minä olen kehoni."
ja alkaa ymmärtää:
"Minulla on keho, mutta minä en ole pelkästään tämä keho."
Tämä oivallus muuttaa koko suhteen elämään, kuolemaan, muihin olentoihin ja omaan olemassaoloon.



En ole kehoni – tietoisuuden syvempi oivallus

Ihminen sanoo usein: "Tämä olen minä." Hän osoittaa kehoa, nimeä, kasvoja, historiaa ja muistoja. Mutta kun tarkastelemme syvemmin, huomaamme jotakin: kaikki nämä muuttuvat.

Keho muuttuu lapsuudesta vanhuuteen. Ajatukset vaihtuvat. Tunteet nousevat ja katoavat. Muistot muuttuvat ja jopa käsityksemme itsestämme kehittyy ajan mukana. Silti kaiken tämän muutoksen keskellä säilyy kokemus: "Minä olen."

Se, mikä havaitsee muutoksen, ei voi olla sama asia kuin muutos itse.

Kun sanon "minun kehoni", ilmaisen jo eron minun ja kehon välillä. Kehoni on jotakin, joka kuuluu minulle, samalla tavalla kuin mieleni, ajatukseni ja tunteeni ovat asioita, joita koen. Mutta se, joka sanoo "minun", on syvempi kuin mikään yksittäinen kokemuksen kohde.

Keho on kuin väline, jonka kautta tietoisuus kohtaa maailman. Se antaa mahdollisuuden nähdä, kuulla, tuntea ja toimia, mutta väline ei ole käyttäjä itse. Samoin kuin ihminen käyttää vaatetta ilman että hän on vaate, tietoisuus toimii kehon kautta ilman että sen olemus rajoittuu kehoon.

Suurin sekaannus syntyy, kun väliaikainen samaistetaan ikuiseen. Ihminen alkaa ajatella: "Olen tämä nimi, tämä asema, nämä suhteet, tämä keho." Mutta kaikki nämä määritelmät muuttuvat ajan mukana. Se, mikä todella olen, ei voi perustua vain siihen, mikä jatkuvasti vaihtuu.

Tämän ymmärtäminen ei tarkoita, että keho tai ihmissuhteet olisivat merkityksettömiä. Päinvastoin. Kun ihminen ymmärtää, ettei toinen ole vain keho tai rooli, hän voi nähdä jokaisen olennon syvemmin. Rakkaus vapautuu omistamisen tarpeesta ja muuttuu kunnioitukseksi olemassaoloa kohtaan.

Citraketun kertomuksen ytimessä on juuri tämä muutos. Hän uskoi menettäneensä kaiken, koska hän samaisti rakkauden tiettyyn kehoon ja suhteeseen. Kun syvempi ymmärrys paljastui, hän näki, ettei tietoisuus ollut koskaan kadonnut. Muoto oli muuttunut, mutta olemassaolon perusta oli syvempi kuin muoto.

Todellinen herääminen ei ole uuden identiteetin rakentamista. Se on sen ymmärtämistä, mikä on ollut läsnä koko ajan.

En ole vain tämä keho.

Anonyymi00054 kirjoitti:

"En ole kehoni" – paramparan syvin näkökulma tietoisuuteen
Citraketun kertomuksen syvin kohta ei ole ainoastaan kysymys kuolemasta. Se on kysymys identiteetistä.
Kuka minä olen?
Useimmat ihmiset vastaavat tähän kehon kautta:
"Minä olen tämä henkilö."
"Minä olen tämä nimi."
"Minä olen tämä historia."
"Minä olen nämä kokemukset, muistot ja suhteet."
Paramparan näkökulmasta tämä on ensimmäinen väärä samaistuminen (dehātma-buddhi, देहात्म-बुद्धि): tietoisuuden sekoittaminen siihen välineeseen, jonka kautta tietoisuus toimii.
Keho on todellinen, mutta se ei ole todellinen minä.
Keho muuttuu jokaisella hetkellä. Se, joka oli lapsen keho, ei ole sama biologinen keho kuin aikuisena. Solut vaihtuvat, ajatukset muuttuvat, tunteet muuttuvat ja elämäntilanteet muuttuvat. Silti jokin kokee kaiken tämän muutoksen.
Tämä kokija on jīva (जीव).
Jos sanon:
"Minun kehoni muuttuu",
kuka on se, joka sanoo "minun"?
Jos sanon:
"Minun ajatukseni muuttuvat",
kuka havaitsee ajatusten muutoksen?
Jos sanon:
"Minä muistan lapsuuteni",
kuka on se jatkuvuus, joka yhdistää lapsuuden ja nykyhetken?
Paramparan mukaan tämä jatkuva tietoisuuden keskus ei ole keho, vaan kehon havainnoija.
Keho on kuin vaate (vastra, वस्त्र), jonka tietoisuus käyttää tietyn kokemuksen ajan. Kun vaate kuluu, se vaihdetaan, mutta vaatteen käyttäjä ei muutu samalla tavalla. Samoin kehon muutos ei tarkoita tietoisuuden tuhoutumista.
Citraketun lapsen kautta tullut opetus paljastaa tämän radikaalisti. Lapsi ei sanonut: "Olen sinun poikasi ikuisesti." Hän paljasti, että tällainen määritelmä perustui vain yhteen väliaikaiseen kehoon.
Yksi sielu voi esiintyä eri elämänvaiheissa eri suhteissa:
yhdessä elämässä lapsena
toisessa vanhempana
toisessa ystävänä
toisessa täysin erilaisessa asemassa
Suhteet ovat todellisia omalla tasollaan, mutta niiden pohja muuttuu, koska keho muuttuu.
Tämän ymmärtäminen ei tarkoita kylmyyttä tai tunteettomuutta. Päinvastoin: kun ihminen ei enää pidä toista ihmistä pelkkänä "omana", rakkaus voi vapautua omistamisesta.
"Minun lapseni" muuttuu syvemmäksi ymmärrykseksi:
"Tämä tietoisuudellinen olento kulkee omaa ikuista matkaansa, ja sain jakaa osan siitä matkasta hänen kanssaan."
Tämä muuttaa myös kuoleman ymmärtämistä.
Jos ihminen uskoo olevansa vain keho, kuolema näyttäytyy täydellisenä loppuna.
Jos ihminen ymmärtää olevansa tietoisuuden kantaja, kuolema näyttäytyy muutoksena – yhden kokemuksen päättymisenä ja toisen alkuna.
Paramparan mukaan todellinen tietämättömyys ei ole tiedon puutetta maailmasta, vaan väärä vastaus kysymykseen:
"Kuka minä olen?"
Suurin muutos tapahtuu silloin, kun ihminen lakkaa sanomasta:
"Minä olen kehoni."
ja alkaa ymmärtää:
"Minulla on keho, mutta minä en ole pelkästään tämä keho."
Tämä oivallus muuttaa koko suhteen elämään, kuolemaan, muihin olentoihin ja omaan olemassaoloon.



En ole kehoni – tietoisuuden syvempi oivallus

Ihminen sanoo usein: "Tämä olen minä." Hän osoittaa kehoa, nimeä, kasvoja, historiaa ja muistoja. Mutta kun tarkastelemme syvemmin, huomaamme jotakin: kaikki nämä muuttuvat.

Keho muuttuu lapsuudesta vanhuuteen. Ajatukset vaihtuvat. Tunteet nousevat ja katoavat. Muistot muuttuvat ja jopa käsityksemme itsestämme kehittyy ajan mukana. Silti kaiken tämän muutoksen keskellä säilyy kokemus: "Minä olen."

Se, mikä havaitsee muutoksen, ei voi olla sama asia kuin muutos itse.

Kun sanon "minun kehoni", ilmaisen jo eron minun ja kehon välillä. Kehoni on jotakin, joka kuuluu minulle, samalla tavalla kuin mieleni, ajatukseni ja tunteeni ovat asioita, joita koen. Mutta se, joka sanoo "minun", on syvempi kuin mikään yksittäinen kokemuksen kohde.

Keho on kuin väline, jonka kautta tietoisuus kohtaa maailman. Se antaa mahdollisuuden nähdä, kuulla, tuntea ja toimia, mutta väline ei ole käyttäjä itse. Samoin kuin ihminen käyttää vaatetta ilman että hän on vaate, tietoisuus toimii kehon kautta ilman että sen olemus rajoittuu kehoon.

Suurin sekaannus syntyy, kun väliaikainen samaistetaan ikuiseen. Ihminen alkaa ajatella: "Olen tämä nimi, tämä asema, nämä suhteet, tämä keho." Mutta kaikki nämä määritelmät muuttuvat ajan mukana. Se, mikä todella olen, ei voi perustua vain siihen, mikä jatkuvasti vaihtuu.

Tämän ymmärtäminen ei tarkoita, että keho tai ihmissuhteet olisivat merkityksettömiä. Päinvastoin. Kun ihminen ymmärtää, ettei toinen ole vain keho tai rooli, hän voi nähdä jokaisen olennon syvemmin. Rakkaus vapautuu omistamisen tarpeesta ja muuttuu kunnioitukseksi olemassaoloa kohtaan.

Citraketun kertomuksen ytimessä on juuri tämä muutos. Hän uskoi menettäneensä kaiken, koska hän samaisti rakkauden tiettyyn kehoon ja suhteeseen. Kun syvempi ymmärrys paljastui, hän näki, ettei tietoisuus ollut koskaan kadonnut. Muoto oli muuttunut, mutta olemassaolon perusta oli syvempi kuin muoto.

Todellinen herääminen ei ole uuden identiteetin rakentamista. Se on sen ymmärtämistä, mikä on ollut läsnä koko ajan.

En ole vain tämä keho.

Lue lisää

Citraketun kertomuksen ytimessä on juuri tämä muutos. Hän uskoi menettäneensä kaiken, koska hän samaisti rakkauden tiettyyn kehoon ja suhteeseen. Kun syvempi ymmärrys paljastui, hän näki, ettei tietoisuus ollut koskaan kadonnut. Muoto oli muuttunut, mutta olemassaolon perusta oli syvempi kuin muoto.

Todellinen herääminen ei ole uuden identiteetin rakentamista. Se on sen ymmärtämistä, mikä on ollut läsnä koko ajan.

En ole vain tämä keho.

Minulla on keho.

En ole vain ajatukseni.

Minä olen se tietoisuus, joka havaitsee ajatukset.

En ole vain elämäni tapahtumat.

Olen se kokija, joka kulkee niiden läpi.

Anonyymi00055 kirjoitti:

Citraketun kertomuksen ytimessä on juuri tämä muutos. Hän uskoi menettäneensä kaiken, koska hän samaisti rakkauden tiettyyn kehoon ja suhteeseen. Kun syvempi ymmärrys paljastui, hän näki, ettei tietoisuus ollut koskaan kadonnut. Muoto oli muuttunut, mutta olemassaolon perusta oli syvempi kuin muoto.

Todellinen herääminen ei ole uuden identiteetin rakentamista. Se on sen ymmärtämistä, mikä on ollut läsnä koko ajan.

En ole vain tämä keho.

Minulla on keho.

En ole vain ajatukseni.

Minä olen se tietoisuus, joka havaitsee ajatukset.

En ole vain elämäni tapahtumat.

Olen se kokija, joka kulkee niiden läpi.

Lue lisää

Paramparassamme kuvataan lukuisia joogisia siddhejä eli henkisiä kykyjä, jotka voivat ilmetä pitkälle edenneen joogan tai henkisen täydellistymisen seurauksena. Näitä kykyjä ei kuitenkaan pidetä henkisen kehityksen päämääränä, vaan ne ovat sivuvaikutuksia, jotka voivat ilmetä tietoisuuden kehittyessä.
Tunnettuja siddhejä ovat esimerkiksi:
Laghimā – kyky tehdä kehosta niin kevyt, että se voi liikkua veden pinnalla tai leijua ilmassa.
Prāpti – kyky saada välittömästi haltuunsa mikä tahansa esine tai saavuttaa mikä tahansa paikka tietoisuuden voimalla.
Prākāmya – kyky toteuttaa mikä tahansa tahto tai saavuttaa mikä tahansa haluttu päämäärä.
Īśitva – kyky käyttää hallitsevaa vaikutusvaltaa luonnon ilmiöihin, eläviin olentoihin ja aineellisiin prosesseihin.
Vaśitva – kyky hallita aineellisia elementtejä, luonnonvoimia sekä niiden toimintaa.
Näiden lisäksi kuvataan useita muita siddhejä, joiden avulla tietoisuus voi vaikuttaa aineeseen, aikaan, tilaan ja havaintokykyyn tavoilla, jotka ylittävät tavanomaisen inhimillisen kokemuksen.

Anonyymi00056 kirjoitti:

Paramparassamme kuvataan lukuisia joogisia siddhejä eli henkisiä kykyjä, jotka voivat ilmetä pitkälle edenneen joogan tai henkisen täydellistymisen seurauksena. Näitä kykyjä ei kuitenkaan pidetä henkisen kehityksen päämääränä, vaan ne ovat sivuvaikutuksia, jotka voivat ilmetä tietoisuuden kehittyessä.
Tunnettuja siddhejä ovat esimerkiksi:
Laghimā – kyky tehdä kehosta niin kevyt, että se voi liikkua veden pinnalla tai leijua ilmassa.
Prāpti – kyky saada välittömästi haltuunsa mikä tahansa esine tai saavuttaa mikä tahansa paikka tietoisuuden voimalla.
Prākāmya – kyky toteuttaa mikä tahansa tahto tai saavuttaa mikä tahansa haluttu päämäärä.
Īśitva – kyky käyttää hallitsevaa vaikutusvaltaa luonnon ilmiöihin, eläviin olentoihin ja aineellisiin prosesseihin.
Vaśitva – kyky hallita aineellisia elementtejä, luonnonvoimia sekä niiden toimintaa.
Näiden lisäksi kuvataan useita muita siddhejä, joiden avulla tietoisuus voi vaikuttaa aineeseen, aikaan, tilaan ja havaintokykyyn tavoilla, jotka ylittävät tavanomaisen inhimillisen kokemuksen.

Lue lisää

Kahdeksan pääasiallista siddhiä (aṣṭa-siddhi) sekä kymmenen toissijaista siddhiä, yhteensä 18 merkittävää joogista kykyä.

Kahdeksan pääasiallista siddhiä ovat:

Aṇimā
Mahimā
Laghimā
Prāpti
Prākāmya
Īśitva
Vaśitva
Kāmāvasāyitā

Näiden lisäksi myös muita harvinaisempia siddhejä ja henkisiä kykyjä, joten siddhien kokonaismäärää ei pidetä ehdottomasti rajattuna. Kuitenkin 18 siddhin luettelo on tunnetuin.

Anonyymi00057 kirjoitti:

Kahdeksan pääasiallista siddhiä (aṣṭa-siddhi) sekä kymmenen toissijaista siddhiä, yhteensä 18 merkittävää joogista kykyä.

Kahdeksan pääasiallista siddhiä ovat:

Aṇimā
Mahimā
Laghimā
Prāpti
Prākāmya
Īśitva
Vaśitva
Kāmāvasāyitā

Näiden lisäksi myös muita harvinaisempia siddhejä ja henkisiä kykyjä, joten siddhien kokonaismäärää ei pidetä ehdottomasti rajattuna. Kuitenkin 18 siddhin luettelo on tunnetuin.

Lue lisää

Paramparassamme kuvataan monia yliluonnollisia kykyjä, joita kutsutaan siddheiksi. Nämä siddhit ovat aineellisia täydellisyyksiä, jotka liittyvät aineellisen luonnon hienojakoisiin lakeihin. Vaikka ne ylittävät tavalliset inhimilliset kyvyt, ne eivät ole henkimaailman ominaisuuksia eivätkä bhaktin korkein päämäärä.

Anonyymi00058 kirjoitti:

Paramparassamme kuvataan monia yliluonnollisia kykyjä, joita kutsutaan siddheiksi. Nämä siddhit ovat aineellisia täydellisyyksiä, jotka liittyvät aineellisen luonnon hienojakoisiin lakeihin. Vaikka ne ylittävät tavalliset inhimilliset kyvyt, ne eivät ole henkimaailman ominaisuuksia eivätkä bhaktin korkein päämäärä.

Lue lisää

Siddhit kuuluvat māyān, aineellisen luonnon, piiriin. Vaikka ne voivat vaikuttaa yliluonnollisilta, ne liittyvät edelleen aineelliseen todellisuuteen ja sen hienojakoisiin lakeihin. Esimerkiksi kehon pienentäminen (aṇimā), suurentaminen (mahimā), keventäminen (laghimā) tai liikkuminen paikasta toiseen (prāpti) ovat kaikki aineelliseen energiaan kohdistuvia kykyjä.
Henkinen täydellisyys sen sijaan tarkoittaa puhdasta bhaktia eli rakastavaa antaumusta Kṛṣṇalle. Siksi paramparassamme siddhejä ei pidetä henkisen elämän päämääränä, vaan ne voivat jopa muodostua esteeksi, jos niihin kiintyy.
Joten:
Siddhit - aineellisia, vaikkakin yliluonnollisia kykyjä.
Bhakti ja prema - henkisiä saavutuksia, eivät kuuluu aineellisen luonnon piiriin.



Paramparassamme kuvataan monia yliluonnollisia kykyjä, joita kutsutaan siddheiksi. Näitä siddhejä pidetään aineellisen luonnon hienojakoisiin lakeihin liittyvinä täydellisyyksinä. Vaikka ne ylittävät tavallisen ihmisen kokemuksen, ne eivät kuulu henkimaailman tasolle eivätkä edusta korkeinta täydellisyyttä.

Anonyymi00059 kirjoitti:

Siddhit kuuluvat māyān, aineellisen luonnon, piiriin. Vaikka ne voivat vaikuttaa yliluonnollisilta, ne liittyvät edelleen aineelliseen todellisuuteen ja sen hienojakoisiin lakeihin. Esimerkiksi kehon pienentäminen (aṇimā), suurentaminen (mahimā), keventäminen (laghimā) tai liikkuminen paikasta toiseen (prāpti) ovat kaikki aineelliseen energiaan kohdistuvia kykyjä.
Henkinen täydellisyys sen sijaan tarkoittaa puhdasta bhaktia eli rakastavaa antaumusta Kṛṣṇalle. Siksi paramparassamme siddhejä ei pidetä henkisen elämän päämääränä, vaan ne voivat jopa muodostua esteeksi, jos niihin kiintyy.
Joten:
Siddhit - aineellisia, vaikkakin yliluonnollisia kykyjä.
Bhakti ja prema - henkisiä saavutuksia, eivät kuuluu aineellisen luonnon piiriin.



Paramparassamme kuvataan monia yliluonnollisia kykyjä, joita kutsutaan siddheiksi. Näitä siddhejä pidetään aineellisen luonnon hienojakoisiin lakeihin liittyvinä täydellisyyksinä. Vaikka ne ylittävät tavallisen ihmisen kokemuksen, ne eivät kuulu henkimaailman tasolle eivätkä edusta korkeinta täydellisyyttä.

Lue lisää

Yliluonnollisia kykyjä, joita kutsutaan siddheiksi. Emme kuitenkaan tavoittele niitä, koska ne voivat ilmetä henkisen harjoituksen sivuvaikutuksina eivätkä ole harjoituksen varsinainen päämäärä. Tällaisia kykyjä voivat olla esimerkiksi toisen ihmisen ajatusten lukeminen jne.
Paramparassamme opetetaan, että näiden kykyjen tavoittelu ei johda korkeimpaan täydellisyyteen. Todellinen päämäärä on tietoisuuden puhdistuminen, henkinen kehitys.



Toisen ihmisden ajatusten lukemisen kaltainen kyky voi kuulua siddheihin, eli yliluonnollisiin kykyihin, joita voi ilmetä korkealle edenneen joogan seurauksena. Sitä kutsutaan usein paracitta-jñānaksi (toisen tietoisuuden tai ajatusten tuntemiseksi).



Siddhit eli yliluonnolliset kyvyt voivat ilmetä harjoituksen sivuvaikutuksina ilman, että harjoittaja erityisesti pyrkii saavuttamaan niitä. Esimerkiksi toisten ajatusten havaitsemisen kaltainen kyky voi ilmetä joillakin hyvin pitkälle edenneillä harjoittajilla.
Tällaiset ilmiöt eivät kuitenkaan ilmene kaikille harjoittajille, eivätkä ne ole harjoituksen mittari tai päämäärä. Niiden katsotaan olevan harvinaisia sivuvaikutuksia, jotka voivat joskus seurata syvästä keskittymisestä ja tietoisuuden kehittymisestä.

Anonyymi00060 kirjoitti:

Yliluonnollisia kykyjä, joita kutsutaan siddheiksi. Emme kuitenkaan tavoittele niitä, koska ne voivat ilmetä henkisen harjoituksen sivuvaikutuksina eivätkä ole harjoituksen varsinainen päämäärä. Tällaisia kykyjä voivat olla esimerkiksi toisen ihmisen ajatusten lukeminen jne.
Paramparassamme opetetaan, että näiden kykyjen tavoittelu ei johda korkeimpaan täydellisyyteen. Todellinen päämäärä on tietoisuuden puhdistuminen, henkinen kehitys.



Toisen ihmisden ajatusten lukemisen kaltainen kyky voi kuulua siddheihin, eli yliluonnollisiin kykyihin, joita voi ilmetä korkealle edenneen joogan seurauksena. Sitä kutsutaan usein paracitta-jñānaksi (toisen tietoisuuden tai ajatusten tuntemiseksi).



Siddhit eli yliluonnolliset kyvyt voivat ilmetä harjoituksen sivuvaikutuksina ilman, että harjoittaja erityisesti pyrkii saavuttamaan niitä. Esimerkiksi toisten ajatusten havaitsemisen kaltainen kyky voi ilmetä joillakin hyvin pitkälle edenneillä harjoittajilla.
Tällaiset ilmiöt eivät kuitenkaan ilmene kaikille harjoittajille, eivätkä ne ole harjoituksen mittari tai päämäärä. Niiden katsotaan olevan harvinaisia sivuvaikutuksia, jotka voivat joskus seurata syvästä keskittymisestä ja tietoisuuden kehittymisestä.

Lue lisää

Joillakin erittäin edistyneillä vaishnvaeilla on tällaisia kykyjä ihan nykyäänkin; tämä on myös todistettu, se tulee tiukan henkisen harjoittelun kautta, mutta se ilmenee sivuvaikutuksena – sitä ei ole jotain, mitä tavoitellaan!

Anonyymi00061 kirjoitti:

Joillakin erittäin edistyneillä vaishnvaeilla on tällaisia kykyjä ihan nykyäänkin; tämä on myös todistettu, se tulee tiukan henkisen harjoittelun kautta, mutta se ilmenee sivuvaikutuksena – sitä ei ole jotain, mitä tavoitellaan!

Lue lisää

Hyvin yksinkertaistettuna paracitta-jñānaa voisi kutsua toisen ihmisen ajatusten lukemiseksi.

Anonyymi00062 kirjoitti:

Hyvin yksinkertaistettuna paracitta-jñānaa voisi kutsua toisen ihmisen ajatusten lukemiseksi.

"Tuo on pelkää valetta, olen entinen newage harrastaja, Jeesus elää ja on totta."

Jeesus elää, aivan kuten kaikki muutkin, eikä hän ole ainoa Jumalan poika.

Kristittyjen ei pitäisi olla tällä keskustelufoorumilla; se on heille vaarallista, riippumatta siitä, kuinka vahva heidän uskonsa onkaan.


Jumalalla ei ole vain yhtä poikaa, vaan kaikki elävät olennot kaikkialla lukemattomissa universumeissa ovat Jumalan lapsia — Hänen ikuisia poikiaan ja tyttäriään. Heidän määräänsä ei voida laskea edes miljardien universumien mittakaavassa. Ei ole olemassa ainuttakaan elävää olentoa, joka ei olisi Jumalan lapsi.

Sillä ei ole merkitystä, millaisessa kehossa elävä olento kulloinkin ilmenee. Keho voi muuttua syntymien ja olemassaolon eri vaiheiden kautta, mutta olennon ikuinen olemus sieluna ei muutu. Jokaisen elävän olennon sisimmässä on sama jumalallinen alkuperä: tietoisuuden kipinä

Anonyymi00063 kirjoitti:

"Tuo on pelkää valetta, olen entinen newage harrastaja, Jeesus elää ja on totta."

Jeesus elää, aivan kuten kaikki muutkin, eikä hän ole ainoa Jumalan poika.

Kristittyjen ei pitäisi olla tällä keskustelufoorumilla; se on heille vaarallista, riippumatta siitä, kuinka vahva heidän uskonsa onkaan.


Jumalalla ei ole vain yhtä poikaa, vaan kaikki elävät olennot kaikkialla lukemattomissa universumeissa ovat Jumalan lapsia — Hänen ikuisia poikiaan ja tyttäriään. Heidän määräänsä ei voida laskea edes miljardien universumien mittakaavassa. Ei ole olemassa ainuttakaan elävää olentoa, joka ei olisi Jumalan lapsi.

Sillä ei ole merkitystä, millaisessa kehossa elävä olento kulloinkin ilmenee. Keho voi muuttua syntymien ja olemassaolon eri vaiheiden kautta, mutta olennon ikuinen olemus sieluna ei muutu. Jokaisen elävän olennon sisimmässä on sama jumalallinen alkuperä: tietoisuuden kipinä

Lue lisää

"Tuo on pelkää valetta, olen entinen newage harrastaja, Jeesus elää ja on totta."

Jeesus elää, aivan kuten kaikki muutkin, eikä hän ole ainoa Jumalan poika.

Kristittyjen ei pitäisi olla tällä keskustelufoorumilla; se on heille vaarallista, riippumatta siitä, kuinka vahva heidän uskonsa onkaan.


Jumalalla ei ole vain yhtä poikaa, vaan kaikki elävät olennot kaikkialla lukemattomissa universumeissa ovat Jumalan lapsia — Hänen ikuisia poikiaan ja tyttäriään. Heidän määräänsä ei voida laskea edes miljardien universumien mittakaavassa. Ei ole olemassa ainuttakaan elävää olentoa, joka ei olisi Jumalan lapsi.

Sillä ei ole merkitystä, millaisessa kehossa elävä olento kulloinkin ilmenee. Keho voi muuttua syntymien ja olemassaolon eri vaiheiden kautta, mutta olennon ikuinen olemus sieluna ei muutu. Jokaisen elävän olennon sisimmässä on sama jumalallinen alkuperä: tietoisuuden kipinä.



Jokainen elävä olento, riippumatta muodosta, lajista, kehosta tai asemasta olemassaolon valtavassa kokonaisuudessa, voidaan nähdä osana samaa alkuperäistä tietoisuuden lähdettä.Kaikki elävät olennot ovat ikuisia sielullisia olentoja (jīva-ātmā), eivät pelkästään väliaikaisia kehoja, joita ne käyttävät kokemuksen ja kehityksen aikana.
Kehot muuttuvat jatkuvasti. Luonto, aine (prakṛti), muovaa lukemattomia muotoja: ihmisiä, puolijumalia, eläimiä ja monia muita elämän ilmenemismuotoja. Kuitenkin elävän olennon syvin identiteetti (svarūpa) ei perustu ulkoiseen muotoon. Se perustuu tietoisuuteen, kokemiseen ja kykyyn olla yhteydessä koko olemassaolon verkostoon.
Ei ole olemassa yhtäkään olentoa, joka olisi arvoton tai irrallinen kokonaisuudesta. Jokainen elämä on osa ääretöntä kokonaisuutta. Se, mitä kutsumme erilaisiksi olennoiksi, ovat erilaisia ilmentymiä samasta elämän perusperiaatteesta (jīva-tattva).
Tätä yhteyttä kuvataan ikuisena suhteena (nitya-sambandha): jokaisella tietoisuuden yksiköllä on oma ainutlaatuinen olemuksensa, mutta samalla se kuuluu suurempaan todellisuuteen. Kuten pienikin kipinä sisältää tulen ominaisuuden, jokainen elävä olento sisältää tietoisuuden alkuperäisen ominaisuuden.
Siksi elävän olennon arvo ei määräydy kehon, syntymän, lajin tai ulkoisen aseman perusteella. Keho on kuin väliaikainen asu (deha), joka vaihtuu ajan mukana, mutta kokemisen ja tietoisuuden jatkuvuus säilyy. Kun katsomme kaikkia olentoja tämän näkökulman kautta, erot eivät katoa, mutta niiden taustalla oleva yhteys tulee näkyväksi.
Tämä ajatus kutsuu näkemään elämän laajemmin: emme ole toisistamme täysin erillisiä yksiköitä, vaan osa valtavaa olemassaolon kokonaisuutta, jossa jokainen tietoinen olento osallistuu samaan äärettömään todellisuuden kudokseen.

Anonyymi00064 kirjoitti:

"Tuo on pelkää valetta, olen entinen newage harrastaja, Jeesus elää ja on totta."

Jeesus elää, aivan kuten kaikki muutkin, eikä hän ole ainoa Jumalan poika.

Kristittyjen ei pitäisi olla tällä keskustelufoorumilla; se on heille vaarallista, riippumatta siitä, kuinka vahva heidän uskonsa onkaan.


Jumalalla ei ole vain yhtä poikaa, vaan kaikki elävät olennot kaikkialla lukemattomissa universumeissa ovat Jumalan lapsia — Hänen ikuisia poikiaan ja tyttäriään. Heidän määräänsä ei voida laskea edes miljardien universumien mittakaavassa. Ei ole olemassa ainuttakaan elävää olentoa, joka ei olisi Jumalan lapsi.

Sillä ei ole merkitystä, millaisessa kehossa elävä olento kulloinkin ilmenee. Keho voi muuttua syntymien ja olemassaolon eri vaiheiden kautta, mutta olennon ikuinen olemus sieluna ei muutu. Jokaisen elävän olennon sisimmässä on sama jumalallinen alkuperä: tietoisuuden kipinä.



Jokainen elävä olento, riippumatta muodosta, lajista, kehosta tai asemasta olemassaolon valtavassa kokonaisuudessa, voidaan nähdä osana samaa alkuperäistä tietoisuuden lähdettä.Kaikki elävät olennot ovat ikuisia sielullisia olentoja (jīva-ātmā), eivät pelkästään väliaikaisia kehoja, joita ne käyttävät kokemuksen ja kehityksen aikana.
Kehot muuttuvat jatkuvasti. Luonto, aine (prakṛti), muovaa lukemattomia muotoja: ihmisiä, puolijumalia, eläimiä ja monia muita elämän ilmenemismuotoja. Kuitenkin elävän olennon syvin identiteetti (svarūpa) ei perustu ulkoiseen muotoon. Se perustuu tietoisuuteen, kokemiseen ja kykyyn olla yhteydessä koko olemassaolon verkostoon.
Ei ole olemassa yhtäkään olentoa, joka olisi arvoton tai irrallinen kokonaisuudesta. Jokainen elämä on osa ääretöntä kokonaisuutta. Se, mitä kutsumme erilaisiksi olennoiksi, ovat erilaisia ilmentymiä samasta elämän perusperiaatteesta (jīva-tattva).
Tätä yhteyttä kuvataan ikuisena suhteena (nitya-sambandha): jokaisella tietoisuuden yksiköllä on oma ainutlaatuinen olemuksensa, mutta samalla se kuuluu suurempaan todellisuuteen. Kuten pienikin kipinä sisältää tulen ominaisuuden, jokainen elävä olento sisältää tietoisuuden alkuperäisen ominaisuuden.
Siksi elävän olennon arvo ei määräydy kehon, syntymän, lajin tai ulkoisen aseman perusteella. Keho on kuin väliaikainen asu (deha), joka vaihtuu ajan mukana, mutta kokemisen ja tietoisuuden jatkuvuus säilyy. Kun katsomme kaikkia olentoja tämän näkökulman kautta, erot eivät katoa, mutta niiden taustalla oleva yhteys tulee näkyväksi.
Tämä ajatus kutsuu näkemään elämän laajemmin: emme ole toisistamme täysin erillisiä yksiköitä, vaan osa valtavaa olemassaolon kokonaisuutta, jossa jokainen tietoinen olento osallistuu samaan äärettömään todellisuuden kudokseen.

Lue lisää

"Tuo on pelkää valetta, olen entinen newage harrastaja, Jeesus elää ja on totta."

Jeesus elää, aivan kuten kaikki muutkin, eikä hän ole ainoa Jumalan poika.

Kristittyjen ei pitäisi olla tällä keskustelufoorumilla; se on heille vaarallista, riippumatta siitä, kuinka vahva heidän uskonsa onkaan.


Jeesuksen merkitystä ei tarvitse kieltää, jotta voidaan nähdä laajempi kuva. Jeesus voi olla kunnioitettu hengellinen persoona ja Jumalan yhteyteen tullut opettaja, mutta samalla kaikki elävät olennot (jīva-ātmā) ovat perimmäiseltä olemukseltaan yhteydessä korkeimpaan todellisuuteen.
Ajatus ei ole, että vain yksi olento olisi Jumalan lapsi ja kaikki muut olisivat erillisiä tai vähemmän arvokkaita. Lukemattomissa universumeissa on lukemattomia eläviä olentoja, eikä yhdenkään tietoisen olennon alkuperä ole vailla merkitystä. Jokainen jīva on tietoisuuden hiukkanen (cit-kaṇa), jolla on oma ikuinen luonteensa (svarūpa).
Keho (deha) muuttuu jatkuvasti. Olento voi ilmestyä erilaisiin elämänmuotoihin eri aikakausina ja olosuhteissa, mutta tietoisuuden perusta säilyy. Se, mikä todella olemme, ei ole vain väliaikainen keho, vaan tietoinen olento, jolla on ikuinen alkuperä (nitya-svarūpa).
Siksi kaikki elämä ansaitsee kunnioitusta. Ihmisen arvo ei perustu siihen, mihin kehoon hän syntyy, vaan siihen, että jokaisen elävän olennon sisällä on tietoisuuden kipinä ja mahdollisuus yhteyteen korkeimman totuuden kanssa.

Anonyymi00065 kirjoitti:

"Tuo on pelkää valetta, olen entinen newage harrastaja, Jeesus elää ja on totta."

Jeesus elää, aivan kuten kaikki muutkin, eikä hän ole ainoa Jumalan poika.

Kristittyjen ei pitäisi olla tällä keskustelufoorumilla; se on heille vaarallista, riippumatta siitä, kuinka vahva heidän uskonsa onkaan.


Jeesuksen merkitystä ei tarvitse kieltää, jotta voidaan nähdä laajempi kuva. Jeesus voi olla kunnioitettu hengellinen persoona ja Jumalan yhteyteen tullut opettaja, mutta samalla kaikki elävät olennot (jīva-ātmā) ovat perimmäiseltä olemukseltaan yhteydessä korkeimpaan todellisuuteen.
Ajatus ei ole, että vain yksi olento olisi Jumalan lapsi ja kaikki muut olisivat erillisiä tai vähemmän arvokkaita. Lukemattomissa universumeissa on lukemattomia eläviä olentoja, eikä yhdenkään tietoisen olennon alkuperä ole vailla merkitystä. Jokainen jīva on tietoisuuden hiukkanen (cit-kaṇa), jolla on oma ikuinen luonteensa (svarūpa).
Keho (deha) muuttuu jatkuvasti. Olento voi ilmestyä erilaisiin elämänmuotoihin eri aikakausina ja olosuhteissa, mutta tietoisuuden perusta säilyy. Se, mikä todella olemme, ei ole vain väliaikainen keho, vaan tietoinen olento, jolla on ikuinen alkuperä (nitya-svarūpa).
Siksi kaikki elämä ansaitsee kunnioitusta. Ihmisen arvo ei perustu siihen, mihin kehoon hän syntyy, vaan siihen, että jokaisen elävän olennon sisällä on tietoisuuden kipinä ja mahdollisuus yhteyteen korkeimman totuuden kanssa.

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

Anonyymi00066 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

Emme pidä hengellisyyttä valmiina vastauksena vaan elinikäisenä oppimisena.

Tieto ei pysähdy uskomiseen, vaan syvenee vähitellen oivallukseksi, joka muuttaa koko ihmisen tavan ymmärtää itseään, muita eläviä olentoja ja Olemassaoloa. Hengellinen kasvu ei ole yksittäinen tapahtuma tai lopullinen päämäärä, vaan jatkuva tietoisuuden (*caitanya*) kypsyminen.

Tästä syystä emme ole koskaan väittäneet, että juuri meidän polkumme olisi ainoa oikea tie. Päinvastoin, olemme aina korostaneet, että Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten polkujen kautta.

Anonyymi00067 kirjoitti:

Emme pidä hengellisyyttä valmiina vastauksena vaan elinikäisenä oppimisena.

Tieto ei pysähdy uskomiseen, vaan syvenee vähitellen oivallukseksi, joka muuttaa koko ihmisen tavan ymmärtää itseään, muita eläviä olentoja ja Olemassaoloa. Hengellinen kasvu ei ole yksittäinen tapahtuma tai lopullinen päämäärä, vaan jatkuva tietoisuuden (*caitanya*) kypsyminen.

Tästä syystä emme ole koskaan väittäneet, että juuri meidän polkumme olisi ainoa oikea tie. Päinvastoin, olemme aina korostaneet, että Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten polkujen kautta.

Lue lisää

Tästä syystä emme ole koskaan väittäneet, että juuri meidän polkumme olisi ainoa oikea tie. Päinvastoin, olemme aina korostaneet, että Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten polkujen kautta.

Anonyymi00068 kirjoitti:

Tästä syystä emme ole koskaan väittäneet, että juuri meidän polkumme olisi ainoa oikea tie. Päinvastoin, olemme aina korostaneet, että Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten polkujen kautta.

Lue lisää

Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen ja ainoa oikea tapa; emme ole koskaan väittäneet niin.
Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Emme pidä henkisyyttä valmiina vastauksena, jonka ihminen vain hyväksyy ulkoisesti, vaan elinikäisenä oppimisena, harjoituksena ja tietoisuuden (caitanya) asteittaisena syventymisenä. Henkinen elämä ei ole pelkkää uskomista, vaan matka kohti todellista ymmärrystä (jñāna), jossa ihmisen väärät käsitykset (mithyā-jñāna) ja tietämättömyys (avidyā) vähitellen väistyvät.

Anonyymi00069 kirjoitti:

Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen ja ainoa oikea tapa; emme ole koskaan väittäneet niin.
Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Emme pidä henkisyyttä valmiina vastauksena, jonka ihminen vain hyväksyy ulkoisesti, vaan elinikäisenä oppimisena, harjoituksena ja tietoisuuden (caitanya) asteittaisena syventymisenä. Henkinen elämä ei ole pelkkää uskomista, vaan matka kohti todellista ymmärrystä (jñāna), jossa ihmisen väärät käsitykset (mithyā-jñāna) ja tietämättömyys (avidyā) vähitellen väistyvät.

Lue lisää

Tieto (jñāna) ei pysähdy käsitteelliseen ymmärtämiseen, vaan kypsyy oivallukseksi (anubhava), joka muuttaa ihmisen suhdetta itseensä, muihin eläviin olentoihin ja koko olemassaoloon (sattā). Henkinen kasvu ei ole yksittäinen kokemus tai saavutettava lopullinen tila, vaan jatkuva tietoisuuden (caitanya) puhdistumisen (śuddhi) ja kypsymisen prosessi.
Tämä sisäinen kehitys ymmärretään sydämen puhdistumisena (citta-śuddhi), jossa itsekeskeiset taipumukset (ahaṅkāra) ja väärä samaistuminen kehoon (dehātma-buddhi) vähitellen heikkenevät. Ihminen alkaa ymmärtää syvemmin omaa todellista luontoaan (svarūpa) ja suhdettaan kaikkeen elävään.
Tästä syystä emme ole koskaan edes väittäneet, että juuri meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen tapa etsiä totuutta. Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Samalla pidämme tärkeänä erottelukykyä (viveka) ja totuudenmukaista tutkimista (vicāra). Henkinen tieto ei tarkoita dogmaattista hyväksymistä, vaan syvempää ymmärrystä, joka syntyy harjoituksen, pohdinnan jne. kautta.
Emme pakota ketään hyväksymään opetuksiamme emmekä käytä pelottelua, painostusta, psykologista manipulointia tai henkistä väkivaltaa kuten kristilliset ekstremistit täällä tekevät jatkuvasti. Vastustamme kristittyjen ekstremistien psykoterroria, syyllistämistä, uhkailua, pakottamista uudelleen takaisin kristinuskoon, josta olemme lähteneet, ja vallankäyttöä, joiden tarkoituksena on murtaa ihmisen oma harkintakyky (buddhi) ja estää vapaa etsintä.
Emme hyväksy toimintaa, jossa jokin dogmaattinen tai fundamentalistinen uskonto pyrkii pakottamaan ihmisen omaksumaan tuon vakaumuksen uudelleen pelon, syyllisyyden tai väkivallan avulla. Aito vakaumus (niṣṭhā) ei synny pakosta, vaan vapaaehtoisesta ymmärtämisestä, vilpittömyydestä (ārjava) ja sisäisestä muutoksesta.
Todellinen henkinen kasvu perustuu myötätuntoon (dayā), tietoisuuden (caitanya) syvenemiseen jne. Ihmisen sisäinen kehitys ei voi perustua hallintaan tai pakottamiseen, vaan vapaaseen tahtoon ja aitoon pyrkimykseen kohti korkeampaa ymmärrystä.

Anonyymi00070 kirjoitti:

Tieto (jñāna) ei pysähdy käsitteelliseen ymmärtämiseen, vaan kypsyy oivallukseksi (anubhava), joka muuttaa ihmisen suhdetta itseensä, muihin eläviin olentoihin ja koko olemassaoloon (sattā). Henkinen kasvu ei ole yksittäinen kokemus tai saavutettava lopullinen tila, vaan jatkuva tietoisuuden (caitanya) puhdistumisen (śuddhi) ja kypsymisen prosessi.
Tämä sisäinen kehitys ymmärretään sydämen puhdistumisena (citta-śuddhi), jossa itsekeskeiset taipumukset (ahaṅkāra) ja väärä samaistuminen kehoon (dehātma-buddhi) vähitellen heikkenevät. Ihminen alkaa ymmärtää syvemmin omaa todellista luontoaan (svarūpa) ja suhdettaan kaikkeen elävään.
Tästä syystä emme ole koskaan edes väittäneet, että juuri meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen tapa etsiä totuutta. Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Samalla pidämme tärkeänä erottelukykyä (viveka) ja totuudenmukaista tutkimista (vicāra). Henkinen tieto ei tarkoita dogmaattista hyväksymistä, vaan syvempää ymmärrystä, joka syntyy harjoituksen, pohdinnan jne. kautta.
Emme pakota ketään hyväksymään opetuksiamme emmekä käytä pelottelua, painostusta, psykologista manipulointia tai henkistä väkivaltaa kuten kristilliset ekstremistit täällä tekevät jatkuvasti. Vastustamme kristittyjen ekstremistien psykoterroria, syyllistämistä, uhkailua, pakottamista uudelleen takaisin kristinuskoon, josta olemme lähteneet, ja vallankäyttöä, joiden tarkoituksena on murtaa ihmisen oma harkintakyky (buddhi) ja estää vapaa etsintä.
Emme hyväksy toimintaa, jossa jokin dogmaattinen tai fundamentalistinen uskonto pyrkii pakottamaan ihmisen omaksumaan tuon vakaumuksen uudelleen pelon, syyllisyyden tai väkivallan avulla. Aito vakaumus (niṣṭhā) ei synny pakosta, vaan vapaaehtoisesta ymmärtämisestä, vilpittömyydestä (ārjava) ja sisäisestä muutoksesta.
Todellinen henkinen kasvu perustuu myötätuntoon (dayā), tietoisuuden (caitanya) syvenemiseen jne. Ihmisen sisäinen kehitys ei voi perustua hallintaan tai pakottamiseen, vaan vapaaseen tahtoon ja aitoon pyrkimykseen kohti korkeampaa ymmärrystä.

Lue lisää

Filosofiassamme emme pidä omaa henkistä traditiotamme eksklusiivisena totuuden haltijana emmekä katso, että yhdelläkään uskonnollisella järjestelmällä voisi olla absoluuttinen epistemologinen monopoli todellisuuteen. Tällainen väite edellyttäisi oletusta, että rajallinen inhimillinen kognitio kykenisi ilmentämään äärettömän todellisuuden täydellisesti yhdessä historiallisessa, kulttuurisessa tai institutionaalisessa muodossa. Filosofiamme mukaan tämä olisi sekä epistemologisesti että ontologisesti ongelmallinen lähtökohta.

Anonyymi00071 kirjoitti:

Filosofiassamme emme pidä omaa henkistä traditiotamme eksklusiivisena totuuden haltijana emmekä katso, että yhdelläkään uskonnollisella järjestelmällä voisi olla absoluuttinen epistemologinen monopoli todellisuuteen. Tällainen väite edellyttäisi oletusta, että rajallinen inhimillinen kognitio kykenisi ilmentämään äärettömän todellisuuden täydellisesti yhdessä historiallisessa, kulttuurisessa tai institutionaalisessa muodossa. Filosofiamme mukaan tämä olisi sekä epistemologisesti että ontologisesti ongelmallinen lähtökohta.

Lue lisää

Henkinen tieto (jñāna) ei ole staattinen informaatiokokonaisuus vaan dynaaminen ja transformatiivinen tietoisuuden prosessi. Kognitiivinen muutos ei rajoitu uusien uskomusten omaksumiseen, vaan ulottuu koko ihmisen havaintorakenteeseen, identiteettiin ja eksistentiaaliseen orientaatioon.

Anonyymi00072 kirjoitti:

Henkinen tieto (jñāna) ei ole staattinen informaatiokokonaisuus vaan dynaaminen ja transformatiivinen tietoisuuden prosessi. Kognitiivinen muutos ei rajoitu uusien uskomusten omaksumiseen, vaan ulottuu koko ihmisen havaintorakenteeseen, identiteettiin ja eksistentiaaliseen orientaatioon.

Lue lisää

Henkinen tieto (jñāna) ei ole staattinen informaatiokokonaisuus vaan dynaaminen ja transformatiivinen tietoisuuden prosessi. Kognitiivinen muutos ei rajoitu uusien uskomusten omaksumiseen, vaan ulottuu koko ihmisen havaintorakenteeseen, identiteettiin ja eksistentiaaliseen orientaatioon. Tieto syvenee vähitellen välittömäksi oivallukseksi (anubhava), jossa käsitteellinen ymmärrys, eettinen toiminta ja kokemuksellinen tieto integroituvat toisiinsa.
Samalla vähenevät ne kognitiiviset vääristymät, joita filosofiamme kuvaa käsitteillä avidyā (perustava tietämättömyys), mithyā-jñāna (virheellinen tieto), ahaṅkāra (egokeskeinen identifikaatio) ja dehātma-buddhi (virheellinen samaistuminen kehoon minuuden perustana). Näitä voidaan tarkastella myös tietoisuuden systemaattisina vinoumina, jotka rajoittavat ihmisen kykyä hahmottaa todellisuutta kokonaisvaltaisesti. Henkinen kehitys merkitsee näiden kognitiivisten ja eksistentiaalisten rajoitteiden asteittaista purkautumista sydämen puhdistumisen (citta-śuddhi) kautta.

Anonyymi00073 kirjoitti:

Henkinen tieto (jñāna) ei ole staattinen informaatiokokonaisuus vaan dynaaminen ja transformatiivinen tietoisuuden prosessi. Kognitiivinen muutos ei rajoitu uusien uskomusten omaksumiseen, vaan ulottuu koko ihmisen havaintorakenteeseen, identiteettiin ja eksistentiaaliseen orientaatioon. Tieto syvenee vähitellen välittömäksi oivallukseksi (anubhava), jossa käsitteellinen ymmärrys, eettinen toiminta ja kokemuksellinen tieto integroituvat toisiinsa.
Samalla vähenevät ne kognitiiviset vääristymät, joita filosofiamme kuvaa käsitteillä avidyā (perustava tietämättömyys), mithyā-jñāna (virheellinen tieto), ahaṅkāra (egokeskeinen identifikaatio) ja dehātma-buddhi (virheellinen samaistuminen kehoon minuuden perustana). Näitä voidaan tarkastella myös tietoisuuden systemaattisina vinoumina, jotka rajoittavat ihmisen kykyä hahmottaa todellisuutta kokonaisvaltaisesti. Henkinen kehitys merkitsee näiden kognitiivisten ja eksistentiaalisten rajoitteiden asteittaista purkautumista sydämen puhdistumisen (citta-śuddhi) kautta.

Lue lisää

Psykologinen manipulointi, pelottelu, syyllistäminen, sosiaalinen kontrolli tai henkinen vallankäyttö voivat vaikuttaa käyttäytymiseen, mutta ne eivät lisää tiedollista oikeutusta eivätkä johda autenttiseen sisäiseen oivallukseen. Päinvastoin ne heikentävät yksilön epistemologista autonomiaa, kriittistä reflektiokykyä ja harkintaa (buddhi), jotka ovat välttämättömiä aidolle henkiselle kasvulle.

Anonyymi00074 kirjoitti:

Psykologinen manipulointi, pelottelu, syyllistäminen, sosiaalinen kontrolli tai henkinen vallankäyttö voivat vaikuttaa käyttäytymiseen, mutta ne eivät lisää tiedollista oikeutusta eivätkä johda autenttiseen sisäiseen oivallukseen. Päinvastoin ne heikentävät yksilön epistemologista autonomiaa, kriittistä reflektiokykyä ja harkintaa (buddhi), jotka ovat välttämättömiä aidolle henkiselle kasvulle.

Lue lisää

Kehitys rakentuu päinvastaiselle periaatteelle. Totuuden etsiminen (jijñāsā) on avoin tutkimusprosessi, jossa harjoitus, rationaalinen analyysi, dialogi, eettinen elämä ja kokemuksellinen tieto täydentävät toisiaan. Henkinen kypsyys ei ilmene dogmaattisen varmuuden lisääntymisenä,

Anonyymi00075 kirjoitti:

Kehitys rakentuu päinvastaiselle periaatteelle. Totuuden etsiminen (jijñāsā) on avoin tutkimusprosessi, jossa harjoitus, rationaalinen analyysi, dialogi, eettinen elämä ja kokemuksellinen tieto täydentävät toisiaan. Henkinen kypsyys ei ilmene dogmaattisen varmuuden lisääntymisenä,

Lue lisää

Patologisessa ekstremistisessa dogmaattisuudessa todellisuuden moniulotteisuus pelkistyy jyrkkään jakoon oikeaan ja väärään, pelastettuihin ja kadotettuihin, meihin ja heihin. Tällainen dualistinen ajattelutapa kaventaa kykyä empaattiseen ymmärtämiseen ja lisää konfliktien kärjistymisen riskiä.

Anonyymi00076 kirjoitti:

Patologisessa ekstremistisessa dogmaattisuudessa todellisuuden moniulotteisuus pelkistyy jyrkkään jakoon oikeaan ja väärään, pelastettuihin ja kadotettuihin, meihin ja heihin. Tällainen dualistinen ajattelutapa kaventaa kykyä empaattiseen ymmärtämiseen ja lisää konfliktien kärjistymisen riskiä.

Lue lisää

Kristinuskonnollinen fundamentalismi ilmenee dogmaattisena varmuutena, moraalisena absolutismina ja pyrkimyksenä alistaa kaikki muut ihmiset oman uskonnollisen auktoriteetin alle. Tällöin uskonnollinen vakaumus on välineenä kontrollille, vallankäytölle ja ryhmäidentiteetin puolustamiselle. Eriävät näkemykset voidaan nähdä uhkana, joka pyritään vaientamaan painostuksella, syyllistämisellä tai jopa väkivallalla.
On kuitenkin tärkeää erottaa uskonnollinen vakaumus uskonnollisesta fanaattisuudesta. Pieni osa kristinuskonnollisista ihmisistä ei hyväksy väkivaltaa, pakottamista tai toisinajattelijoiden vainoamista. Fanaattisuus syntyy silloin, kun kriittinen ajattelu, dialogi ja yksilön autonomia korvautuvat ehdottomalla dogmaattisuudella ja vallankäytöllä.

Anonyymi00077 kirjoitti:

Kristinuskonnollinen fundamentalismi ilmenee dogmaattisena varmuutena, moraalisena absolutismina ja pyrkimyksenä alistaa kaikki muut ihmiset oman uskonnollisen auktoriteetin alle. Tällöin uskonnollinen vakaumus on välineenä kontrollille, vallankäytölle ja ryhmäidentiteetin puolustamiselle. Eriävät näkemykset voidaan nähdä uhkana, joka pyritään vaientamaan painostuksella, syyllistämisellä tai jopa väkivallalla.
On kuitenkin tärkeää erottaa uskonnollinen vakaumus uskonnollisesta fanaattisuudesta. Pieni osa kristinuskonnollisista ihmisistä ei hyväksy väkivaltaa, pakottamista tai toisinajattelijoiden vainoamista. Fanaattisuus syntyy silloin, kun kriittinen ajattelu, dialogi ja yksilön autonomia korvautuvat ehdottomalla dogmaattisuudella ja vallankäytöllä.

Lue lisää

Sen sijaan me emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen ja ainoa oikea tapa; emme ole koskaan väittäneet niin.

Anonyymi00074 kirjoitti:

Psykologinen manipulointi, pelottelu, syyllistäminen, sosiaalinen kontrolli tai henkinen vallankäyttö voivat vaikuttaa käyttäytymiseen, mutta ne eivät lisää tiedollista oikeutusta eivätkä johda autenttiseen sisäiseen oivallukseen. Päinvastoin ne heikentävät yksilön epistemologista autonomiaa, kriittistä reflektiokykyä ja harkintaa (buddhi), jotka ovat välttämättömiä aidolle henkiselle kasvulle.

Lue lisää

Yes!

Anonyymi00078 kirjoitti:

Sen sijaan me emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen ja ainoa oikea tapa; emme ole koskaan väittäneet niin.

Ihmiset eivät ole aina valmiita vastaanottamaan tällaista tietoa.
Tätä voidaan havainnollistaa vertauksella: miksi siemenet eivät kasva kivillä? Ei siksi, että siemen olisi väärä, vaan siksi, että maa ei ole sopiva.

Samalla tavalla tieto on kuin siemen, joka tarvitsee vastaanottavan ”maaperän” — eli sydämen tilan, uskon ja tietoisuuden.

Ihmisen sydän voi kovettua elämän kokemusten, väärän seuran tai kielteisten vaikutteiden vuoksi. Tällöin se ei helposti vastaanota syvällistä tietoa.

Anonyymi00081 kirjoitti:

Ihmiset eivät ole aina valmiita vastaanottamaan tällaista tietoa.
Tätä voidaan havainnollistaa vertauksella: miksi siemenet eivät kasva kivillä? Ei siksi, että siemen olisi väärä, vaan siksi, että maa ei ole sopiva.

Samalla tavalla tieto on kuin siemen, joka tarvitsee vastaanottavan ”maaperän” — eli sydämen tilan, uskon ja tietoisuuden.

Ihmisen sydän voi kovettua elämän kokemusten, väärän seuran tai kielteisten vaikutteiden vuoksi. Tällöin se ei helposti vastaanota syvällistä tietoa.

Lue lisää

RISTIINNAULITUT PELASTAJAT

Luettelo kuolemattomista kuolevaisista, jotka ovat kärsineet ihmisen puolesta, jotta tämä voisi saada iankaikkisen elämän lahjan, on vaikuttava.


Jeesuksen ristiinnaulitsemisen osalta hänen oletetaan kuolleen, laskeutuneen helvettiin ja nousseen kolmantena päivänä kuolleista.

Jos kuitenkin tarkastelemme muita kulttuureja, joista monet ovat paljon vanhempia kuin kristinusko, tämä tuskin on yksittäinen tapahtuma. Persialaisen Zarathustran, egyptiläisten Osiriksen, Horuksen, Adoniksen, Bacchuksen, Herkuleksen ja skandinaavisen Baldurin sekä meksikolaisen Quetzalcoatlin oletetaan viettäneen kolme päivää helvetissä kuolemansa jälkeen ja nousseen sen jälkeen ylös.

Kaikki nämä henkilöt tekivät myös monia ihmeitä, joita voidaan verrata Jeesuksen tekemiin ihmetekoihin.

Anonyymi00081 kirjoitti:

Ihmiset eivät ole aina valmiita vastaanottamaan tällaista tietoa.
Tätä voidaan havainnollistaa vertauksella: miksi siemenet eivät kasva kivillä? Ei siksi, että siemen olisi väärä, vaan siksi, että maa ei ole sopiva.

Samalla tavalla tieto on kuin siemen, joka tarvitsee vastaanottavan ”maaperän” — eli sydämen tilan, uskon ja tietoisuuden.

Ihmisen sydän voi kovettua elämän kokemusten, väärän seuran tai kielteisten vaikutteiden vuoksi. Tällöin se ei helposti vastaanota syvällistä tietoa.

Lue lisää

Niin .... otollinen maaperä ihmeille ei ole uskon kieltäminen.

Anonyymi00082 kirjoitti:

RISTIINNAULITUT PELASTAJAT

Luettelo kuolemattomista kuolevaisista, jotka ovat kärsineet ihmisen puolesta, jotta tämä voisi saada iankaikkisen elämän lahjan, on vaikuttava.


Jeesuksen ristiinnaulitsemisen osalta hänen oletetaan kuolleen, laskeutuneen helvettiin ja nousseen kolmantena päivänä kuolleista.

Jos kuitenkin tarkastelemme muita kulttuureja, joista monet ovat paljon vanhempia kuin kristinusko, tämä tuskin on yksittäinen tapahtuma. Persialaisen Zarathustran, egyptiläisten Osiriksen, Horuksen, Adoniksen, Bacchuksen, Herkuleksen ja skandinaavisen Baldurin sekä meksikolaisen Quetzalcoatlin oletetaan viettäneen kolme päivää helvetissä kuolemansa jälkeen ja nousseen sen jälkeen ylös.

Kaikki nämä henkilöt tekivät myös monia ihmeitä, joita voidaan verrata Jeesuksen tekemiin ihmetekoihin.

Lue lisää

VEDAT EI OLE USKONTO!

Veda (vedalainen perinne) ei ole rinnastettavissa yhdenkään nykyaikaisiin uskontoihin, kuten esimerkiksi kirkollisesti järjestäytyneisiin uskontojärjestelmiin. Se on laaja kokoelma erilaisia filosofioita, kielitiedettä, fysiikkaa, matematiikkaa, yhteiskunnallisia ajatuksia jne. jotka ovat vaikuttaneet myös nykyaikaisen sivilisaation kehitykseen.

Veda ei ole "uskonto", vaan kokonaisvaltainen tietoperinne (vidyā), joka käsittelee muun muassa filosofiaa, etiikkaa, mieltä, tietoisuutta, yhteiskuntaa, tiedettä, luonnon järjestystä jne.

Veda ei ole "uskonto", vaan kokonaisvaltainen tietoperinne (vidyā), joka käsittelee monia olemassaolon ja tiedon alueita.

Anonyymi00085 kirjoitti:

VEDAT EI OLE USKONTO!

Veda (vedalainen perinne) ei ole rinnastettavissa yhdenkään nykyaikaisiin uskontoihin, kuten esimerkiksi kirkollisesti järjestäytyneisiin uskontojärjestelmiin. Se on laaja kokoelma erilaisia filosofioita, kielitiedettä, fysiikkaa, matematiikkaa, yhteiskunnallisia ajatuksia jne. jotka ovat vaikuttaneet myös nykyaikaisen sivilisaation kehitykseen.

Veda ei ole "uskonto", vaan kokonaisvaltainen tietoperinne (vidyā), joka käsittelee muun muassa filosofiaa, etiikkaa, mieltä, tietoisuutta, yhteiskuntaa, tiedettä, luonnon järjestystä jne.

Veda ei ole "uskonto", vaan kokonaisvaltainen tietoperinne (vidyā), joka käsittelee monia olemassaolon ja tiedon alueita.

Lue lisää

Tiede, ei uskonto!

Anonyymi00085 kirjoitti:

VEDAT EI OLE USKONTO!

Veda (vedalainen perinne) ei ole rinnastettavissa yhdenkään nykyaikaisiin uskontoihin, kuten esimerkiksi kirkollisesti järjestäytyneisiin uskontojärjestelmiin. Se on laaja kokoelma erilaisia filosofioita, kielitiedettä, fysiikkaa, matematiikkaa, yhteiskunnallisia ajatuksia jne. jotka ovat vaikuttaneet myös nykyaikaisen sivilisaation kehitykseen.

Veda ei ole "uskonto", vaan kokonaisvaltainen tietoperinne (vidyā), joka käsittelee muun muassa filosofiaa, etiikkaa, mieltä, tietoisuutta, yhteiskuntaa, tiedettä, luonnon järjestystä jne.

Veda ei ole "uskonto", vaan kokonaisvaltainen tietoperinne (vidyā), joka käsittelee monia olemassaolon ja tiedon alueita.

Lue lisää

Jännää!

Anonyymi00087 kirjoitti:

Jännää!

Jos väite on, että kuolleiden herättäminen tai veden päällä käveleminen olisi itsessään täysin ennennäkemätön uskonnollinen motiivi, se ei pidä historiallisesti paikkaansa.

Muinaisessa kirjallisuudessa on paljon kertomuksia:

jumalista ja pyhimyshahmoista, jotka herättävät kuolleita tai palauttavat elämää
hahmoista, jotka kulkevat veden päällä tai muuten hallitsevat vettä yliluonnollisesti
ihmeidentekijöistä, joiden tekojen tarkoitus on osoittaa heidän jumalallinen tai erityinen asemansa.


Idässä ja lännessä!

Baal-sykli
Jumalan kuolema, katoaminen ja palautuminen
2. vuosituhat eaa.

Anonyymi00088 kirjoitti:

Jos väite on, että kuolleiden herättäminen tai veden päällä käveleminen olisi itsessään täysin ennennäkemätön uskonnollinen motiivi, se ei pidä historiallisesti paikkaansa.

Muinaisessa kirjallisuudessa on paljon kertomuksia:

jumalista ja pyhimyshahmoista, jotka herättävät kuolleita tai palauttavat elämää
hahmoista, jotka kulkevat veden päällä tai muuten hallitsevat vettä yliluonnollisesti
ihmeidentekijöistä, joiden tekojen tarkoitus on osoittaa heidän jumalallinen tai erityinen asemansa.


Idässä ja lännessä!

Baal-sykli
Jumalan kuolema, katoaminen ja palautuminen
2. vuosituhat eaa.

Lue lisää

Idässä ja lännessä!

Baal-sykli
Jumalan kuolema, katoaminen ja palautuminen
2. vuosituhat eaa.


Idässä ja lännessä!

Baal-sykli
Jumalan kuolema, katoaminen ja palautuminen
2. vuosituhat eaa.

Anonyymi00089 kirjoitti:

Idässä ja lännessä!

Baal-sykli
Jumalan kuolema, katoaminen ja palautuminen
2. vuosituhat eaa.


Idässä ja lännessä!

Baal-sykli
Jumalan kuolema, katoaminen ja palautuminen
2. vuosituhat eaa.

Lue lisää

Samoin kuolleiden herättäminen henkiin on tarina, joka ulottuu miljardeja vuosia taaksepäin ja joka oli olemassa jo ennen edellisen luomakunnan tuhoa ja ennen tämän maailman alkua.

Kuolleista herättäminen

Sañjīvanī-vidyā

संजीवनी विद्या

Sañjīvanī-vidyā

संजीवनी विद्या

Sañjīvanī-vidyā on muinainen oppi, jossa käsitellään kuolleiden herättämistä henkiin tai kuolemaisillaan olevien elvyttämistä.

Sana sañjīvanī merkitsee "elämän antamista" tai "henkiin herättämistä", ja vidyā tarkoittaa "tietoa" tai "oppia". Sañjīvanī-vidyā kuvataan yhdeksi salaisimmista ja voimakkaimmista tiedon muodoista. Se yhdistetään jumalatar Śrī Vidyā -perinteeseen, joka liittyy jumalatar Tripurasundarīin, jumalallisen feminiinisen voiman ilmentymään.


Sañjīvanī-vidyän - henkiin herättämisen lisäksi tuoda pitkän iän, terveyden ja nuoruuden niille, jotka harjoittavat sitä. Tämän edellyttää erityisiä rituaaleja, meditaatioita ja mantroja, jotka siirretään salaisesti opettajalta oppilaalle.

Sañjīvanī-vidyā -ainutlaatuisena oppina, joka kätkee elämän ja kuoleman salaisuuksia. Sen opiskelu edellyttää suurta omistautumista, kurinalaisuutta ja puhtautta ja sitä voidaan käyttää sekä hyvään että pahaan, minkä vuoksi sen katsotaan kuuluvan vain siihen katsotuille kelvollisille oppilaille.

Anonyymi00090 kirjoitti:

Samoin kuolleiden herättäminen henkiin on tarina, joka ulottuu miljardeja vuosia taaksepäin ja joka oli olemassa jo ennen edellisen luomakunnan tuhoa ja ennen tämän maailman alkua.

Kuolleista herättäminen

Sañjīvanī-vidyā

संजीवनी विद्या

Sañjīvanī-vidyā

संजीवनी विद्या

Sañjīvanī-vidyā on muinainen oppi, jossa käsitellään kuolleiden herättämistä henkiin tai kuolemaisillaan olevien elvyttämistä.

Sana sañjīvanī merkitsee "elämän antamista" tai "henkiin herättämistä", ja vidyā tarkoittaa "tietoa" tai "oppia". Sañjīvanī-vidyā kuvataan yhdeksi salaisimmista ja voimakkaimmista tiedon muodoista. Se yhdistetään jumalatar Śrī Vidyā -perinteeseen, joka liittyy jumalatar Tripurasundarīin, jumalallisen feminiinisen voiman ilmentymään.


Sañjīvanī-vidyän - henkiin herättämisen lisäksi tuoda pitkän iän, terveyden ja nuoruuden niille, jotka harjoittavat sitä. Tämän edellyttää erityisiä rituaaleja, meditaatioita ja mantroja, jotka siirretään salaisesti opettajalta oppilaalle.

Sañjīvanī-vidyā -ainutlaatuisena oppina, joka kätkee elämän ja kuoleman salaisuuksia. Sen opiskelu edellyttää suurta omistautumista, kurinalaisuutta ja puhtautta ja sitä voidaan käyttää sekä hyvään että pahaan, minkä vuoksi sen katsotaan kuuluvan vain siihen katsotuille kelvollisille oppilaille.

Lue lisää

Erilaisia yliluonnollisia kykyjä ovat muun muassa esimerkiksi:
Laghimā: kyky tulla painottomaksi tai ilmaa kevyemmäksi. KÄVELY VETTEN PÄÄLLÄ

Prāpti: kyky kutsua välittömästi esiin mikä tahansa esine, josta käyttäjä on tietoinen minä tahansa hetkenä.
Prākāmya: kyky saavuttaa tai toteuttaa mitä tahansa, mitä tahansa halutaan.
Īśiṭva: kyky hallita luontoa, yksilöitä, organismeja jne. Ylivalta luontoon nähden ja kyky pakottaa vaikutusvaltaa keneen tahansa.
Vaśiṭva: kyky hallita kaikkia aineellisia elementtejä tai luonnonvoimia.
jne.


Kävelee veden päällä Laghimā / keveyden hallinta
Muuttaa veden viiniksi luonnon ja aineen muuttaminen
Moninkertaistaa leivät ja kalat Prāpti / yliluonnollinen saavutettavuus
Parantaa sairaita ruumiin ja elämän hallinta
Herättää kuolleita elämän/ruumiin hallinta
Tyynnyttää myrskyn Vaśitva / Īśitva – luonnonvoimien hallinta
Karkottaa demoneja olentojen hallinta / yliluonnollinen valta
Tietää asioita ilman normaalia tiedonsaantia siddhi-perinteessä esiintyvät tietämisen kyvyt
Kirkastuminen / säteilevä olemus jooga- ja asketismiperinteiden yliluonnolliset kuvaukset

Anonyymi00091 kirjoitti:

Erilaisia yliluonnollisia kykyjä ovat muun muassa esimerkiksi:
Laghimā: kyky tulla painottomaksi tai ilmaa kevyemmäksi. KÄVELY VETTEN PÄÄLLÄ

Prāpti: kyky kutsua välittömästi esiin mikä tahansa esine, josta käyttäjä on tietoinen minä tahansa hetkenä.
Prākāmya: kyky saavuttaa tai toteuttaa mitä tahansa, mitä tahansa halutaan.
Īśiṭva: kyky hallita luontoa, yksilöitä, organismeja jne. Ylivalta luontoon nähden ja kyky pakottaa vaikutusvaltaa keneen tahansa.
Vaśiṭva: kyky hallita kaikkia aineellisia elementtejä tai luonnonvoimia.
jne.


Kävelee veden päällä Laghimā / keveyden hallinta
Muuttaa veden viiniksi luonnon ja aineen muuttaminen
Moninkertaistaa leivät ja kalat Prāpti / yliluonnollinen saavutettavuus
Parantaa sairaita ruumiin ja elämän hallinta
Herättää kuolleita elämän/ruumiin hallinta
Tyynnyttää myrskyn Vaśitva / Īśitva – luonnonvoimien hallinta
Karkottaa demoneja olentojen hallinta / yliluonnollinen valta
Tietää asioita ilman normaalia tiedonsaantia siddhi-perinteessä esiintyvät tietämisen kyvyt
Kirkastuminen / säteilevä olemus jooga- ja asketismiperinteiden yliluonnolliset kuvaukset

Lue lisää

Kävelee veden päällä Laghimā / keveyden hallinta
Muuttaa veden viiniksi luonnon ja aineen muuttaminen
Moninkertaistaa leivät ja kalat Prāpti / yliluonnollinen saavutettavuus
Parantaa sairaita ruumiin ja elämän hallinta
Herättää kuolleita elämän/ruumiin hallinta
Tyynnyttää myrskyn Vaśitva / Īśitva – luonnonvoimien hallinta
Karkottaa demoneja olentojen hallinta / yliluonnollinen valta
Tietää asioita ilman normaalia tiedonsaantia siddhi-perinteessä esiintyvät tietämisen kyvyt
Kirkastuminen / säteilevä olemus jooga- ja asketismiperinteiden yliluonnolliset kuvaukset


Jeesuksen ihmekertomukset kuuluvat paljon laajempaan antiikin käsitykseen ihmisestä, joka saavuttaa jumalallisen/yliluonnollisen toimintakyvyn.


Jeesuksen ihmekertomukset kuuluvat paljon laajempaan antiikin käsitykseen ihmisestä, joka saavuttaa jumalallisen/yliluonnollisen toimintakyvyn.

Anonyymi00092 kirjoitti:

Kävelee veden päällä Laghimā / keveyden hallinta
Muuttaa veden viiniksi luonnon ja aineen muuttaminen
Moninkertaistaa leivät ja kalat Prāpti / yliluonnollinen saavutettavuus
Parantaa sairaita ruumiin ja elämän hallinta
Herättää kuolleita elämän/ruumiin hallinta
Tyynnyttää myrskyn Vaśitva / Īśitva – luonnonvoimien hallinta
Karkottaa demoneja olentojen hallinta / yliluonnollinen valta
Tietää asioita ilman normaalia tiedonsaantia siddhi-perinteessä esiintyvät tietämisen kyvyt
Kirkastuminen / säteilevä olemus jooga- ja asketismiperinteiden yliluonnolliset kuvaukset


Jeesuksen ihmekertomukset kuuluvat paljon laajempaan antiikin käsitykseen ihmisestä, joka saavuttaa jumalallisen/yliluonnollisen toimintakyvyn.


Jeesuksen ihmekertomukset kuuluvat paljon laajempaan antiikin käsitykseen ihmisestä, joka saavuttaa jumalallisen/yliluonnollisen toimintakyvyn.

Lue lisää

YLÖSNOUSSUT "PELASTUSJUMALAT" EIVÄT OLE KRISTILLINEN IDEA, VAAN SE TULEE "PAKANUUDESTA", MITÄ SE SITTEN TARKOITTAAKIN.

Yleiset piirteet, jotka useimmiten ovat yhteisiä kaikille näille kulteille, ovat (kun poistamme kaikki niiden erot ja jäljelle jää vain se, mitä yhteistä niillä on):

Ne ovat henkilökohtaisia pelastuskultteja

Ne ovat kultteja, joiden jäseneksi liitytään (toisin kuin avoimet yhteisölliset uskonnot).

Ne takaavat yksilölle hyvän paikan kuolemanjälkeisessä elämässä (huolenaihe, jota ei ollut useimmissa aiemmissa uskonnon muodoissa).

Ne luovat fiktiivisen sukulaisryhmän (jäsenet ovat nyt kaikki veljiä ja sisaria).

Niihin liitytään kasteen kautta (vesikontaktirituaalien käyttäminen vihkimisen toteuttamiseksi).


YLÖSNOUSSUT "PELASTUSJUMALAT" EIVÄT OLE KRISTILLINEN IDEA, VAAN SE TULEE "PAKANUUDESTA", MITÄ SE SITTEN TARKOITTAAKIN.

Yleiset piirteet, jotka useimmiten ovat yhteisiä kaikille näille kulteille, ovat (kun poistamme kaikki niiden erot ja jäljelle jää vain se, mitä yhteistä niillä on):

Ne ovat henkilökohtaisia pelastuskultteja

Ne ovat kultteja, joiden jäseneksi liitytään (toisin kuin avoimet yhteisölliset uskonnot).

Ne takaavat yksilölle hyvän paikan kuolemanjälkeisessä elämässä (huolenaihe, jota ei ollut useimmissa aiemmissa uskonnon muodoissa).

Ne luovat fiktiivisen sukulaisryhmän (jäsenet ovat nyt kaikki veljiä ja sisaria).

Niihin liitytään kasteen kautta (vesikontaktirituaalien käyttäminen vihkimisen toteuttamiseksi).

https://www.richardcarrier.info/archives/13890

https://i.ytimg.com/vi/bLNMp_KdiY8/maxresdefault.jpg

Anonyymi00097 kirjoitti:

https://i.ytimg.com/vi/bLNMp_KdiY8/maxresdefault.jpg

Muinaisessa idässä, Lähi-idässä, Kreikassa ja Roomassa tunnettiin jo ennen kristinuskoa kertomuksia kuolleiden herättämisestä, jumalallisesta tai puolijumalallisesta parantamisesta, luonnonvoimien hallinnasta, yliluonnollisista kyvyistä, kuoleman voittamisesta, pelastuksesta, vihkimyksistä ja kuolemanjälkeisestä elämästä. Intialaiset siddhit ovat tästä erityisen kiinnostava rinnakkaisilmiö: laghimā liittyy äärimmäiseen keveyteen, prāpti saavuttamiseen, prākāmya tahdon toteutumiseen ja īśitva/vaśitva luonnon ja olentojen hallintaan. Sañjīvanī-perinteessä puolestaan esiintyy ajatus elämän palauttamisesta ja kuolleen elvyttämisestä. Juutalaisessa perinteessä Elia ja Elisa herättävät kuolleita, parantavat sairaita ja tekevät ruokkimisihmeitä, ja Jeesuksen kertomuksissa esiintyy hämmästyttävän samanlaisia motiiveja. Kreikkalaisessa maailmassa Asklepios yhdistettiin parantamiseen ja jopa kuolleiden palauttamiseen.

Kävelee veden päällä Laghimā / keveyden hallinta
Muuttaa veden viiniksi luonnon ja aineen muuttaminen
Moninkertaistaa leivät ja kalat Prāpti / yliluonnollinen saavutettavuus
Parantaa sairaita ruumiin ja elämän hallinta
Herättää kuolleita elämän/ruumiin hallinta
Tyynnyttää myrskyn Vaśitva / Īśitva – luonnonvoimien hallinta
Karkottaa demoneja olentojen hallinta / yliluonnollinen valta
Tietää asioita ilman normaalia tiedonsaantia siddhi-perinteessä esiintyvät tietämisen kyvyt
Kirkastuminen / säteilevä olemus jooga- ja asketismiperinteiden yliluonnolliset kuvaukset

Anonyymi00098 kirjoitti:

Muinaisessa idässä, Lähi-idässä, Kreikassa ja Roomassa tunnettiin jo ennen kristinuskoa kertomuksia kuolleiden herättämisestä, jumalallisesta tai puolijumalallisesta parantamisesta, luonnonvoimien hallinnasta, yliluonnollisista kyvyistä, kuoleman voittamisesta, pelastuksesta, vihkimyksistä ja kuolemanjälkeisestä elämästä. Intialaiset siddhit ovat tästä erityisen kiinnostava rinnakkaisilmiö: laghimā liittyy äärimmäiseen keveyteen, prāpti saavuttamiseen, prākāmya tahdon toteutumiseen ja īśitva/vaśitva luonnon ja olentojen hallintaan. Sañjīvanī-perinteessä puolestaan esiintyy ajatus elämän palauttamisesta ja kuolleen elvyttämisestä. Juutalaisessa perinteessä Elia ja Elisa herättävät kuolleita, parantavat sairaita ja tekevät ruokkimisihmeitä, ja Jeesuksen kertomuksissa esiintyy hämmästyttävän samanlaisia motiiveja. Kreikkalaisessa maailmassa Asklepios yhdistettiin parantamiseen ja jopa kuolleiden palauttamiseen.

Kävelee veden päällä Laghimā / keveyden hallinta
Muuttaa veden viiniksi luonnon ja aineen muuttaminen
Moninkertaistaa leivät ja kalat Prāpti / yliluonnollinen saavutettavuus
Parantaa sairaita ruumiin ja elämän hallinta
Herättää kuolleita elämän/ruumiin hallinta
Tyynnyttää myrskyn Vaśitva / Īśitva – luonnonvoimien hallinta
Karkottaa demoneja olentojen hallinta / yliluonnollinen valta
Tietää asioita ilman normaalia tiedonsaantia siddhi-perinteessä esiintyvät tietämisen kyvyt
Kirkastuminen / säteilevä olemus jooga- ja asketismiperinteiden yliluonnolliset kuvaukset

Lue lisää

Kun Jeesuksen kertomuksia tarkastellaan yhdessä hänen vetäytymisensä, paastoamisensa, rukouksensa, erämaassa olemisensa, sisäisen puhtauden korostamisen, ruumiin ja mielen kurinalaisuuden, ihmeiden sekä luonnon ja kuoleman ylittämisen kanssa, hän muistuttaa joiltakin osin antiikin askeettista tai "pyhän miehen" hahmoa, joka tunnettiin myös idän perinteissä.

Ja jos yhdistämme tämän aiempaan keskusteluumme siddheistä, kuolleiden herättämisestä, veden päällä kävelemisestä, parantamisesta ja luonnonvoimien hallinnasta, muodostuu todella laaja vertailukenttä: Jeesus - idän joogi - juutalainen profeetta - kreikkalais-roomalainen ihmeidentekijä.

Anonyymi00099 kirjoitti:

Kun Jeesuksen kertomuksia tarkastellaan yhdessä hänen vetäytymisensä, paastoamisensa, rukouksensa, erämaassa olemisensa, sisäisen puhtauden korostamisen, ruumiin ja mielen kurinalaisuuden, ihmeiden sekä luonnon ja kuoleman ylittämisen kanssa, hän muistuttaa joiltakin osin antiikin askeettista tai "pyhän miehen" hahmoa, joka tunnettiin myös idän perinteissä.

Ja jos yhdistämme tämän aiempaan keskusteluumme siddheistä, kuolleiden herättämisestä, veden päällä kävelemisestä, parantamisesta ja luonnonvoimien hallinnasta, muodostuu todella laaja vertailukenttä: Jeesus - idän joogi - juutalainen profeetta - kreikkalais-roomalainen ihmeidentekijä.

Lue lisää

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.
****************
MUTTA:
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA helvetillä. Ja paikoissa, joissa kirjoitan he ovat laittaneet useita kymmeniä linkkejä, joissa viitataan "kadotukseen", joissa taas joku on käynyt helvetissä. Eli jopa yhdessä ketjussa on useita kymmeniä kauhutarinoita "kadotuksesta" Mutta se on subjektiivista, ei objektiivista. Jätätte näppärästi huomioimatta sen tosiasian, että myös muissa uskonnoissa on lähellä kuolemaa tapahtuneita kokemuksia, jotka ovat täsmälleen päinvastaisia kuin nuo kauhulinkit.

Enemmän objektiivisuutta. On linkkejä, joissa ihmiset tapaavat Allahin ja saavat "syntinsä anteeksi", on linkkejä, joissa jopa kristityt tapaavat Vishnun. joissa buddhalaiset tapaavat Buddhan, joissa kristitty kääntyy pois kristinuskosta kuolemanläheisen kokemuksen seurauksena, joissa kristitty kääntyy islamiin, joissa kristitty kääntyy itämaiseen filosofiaan, joissa joku muu saa tietoa jälleensyntymisestä monissa muissa kuolemanläheisessä kokemuksessa. Tällaisia tapauksia on niin paljon.

------------------------

Tämä kauhudramaturgi lisäsi eri viestiketjuihin aina muutaman viestin välein linkkejä ”kadotukseen”; miksi hän ei ota selvää, että on olemassa aivan päinvastaisia kertomuksia, mutta tietysti kaikki päinvastaiset kertomukset ovat (olemattoman) saatanan aikaansaamia, ja vain "oikeat helvetinkertomukset" ovat "totta".

-----------------------




Kosmogoniset tekstit voidaan todistaa matemaattisesti. Koodit.

(Toinen) kauhudramaturgi kirjoitti:

"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa kuunnella Brandon Petersonia. Hän on todistanut King James Biblen jumalallisen alkuperän matemaattisesti,"

Maailmassa on MYÖS monia täysin riippumattomia, ei-islamilaisia tutkijoita, jotka ovat tutkineet Koraanin matematiikkaa, sen ihmeellisyyttä, miksi sinä olet hiljaa tästä?

Analogisesti :
"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa tutustua Koraanin koodiin, koska sen jumalallisen alkuperän monet riippumattpmat ei -islamilaiset tutkijat ympäri maailmaa ovat todistaneet matemaattisesti,"

Miksi et puhu siitä, että myös koraani on todistettu matemaattiseti?
Matemaattinen ilmiö Koraanissa, joka on maanjäristyksellisiä mittasuhteita: Koraanin ensisijaisten tilastojen (sanat, säkeet, luvut) määrittäminen ja sen kiehtovan yhteyden paljastaminen kultaiseen leikkaukseen.
Äänestä

Anonyymi00100 kirjoitti:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.
****************
MUTTA:
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA helvetillä. Ja paikoissa, joissa kirjoitan he ovat laittaneet useita kymmeniä linkkejä, joissa viitataan "kadotukseen", joissa taas joku on käynyt helvetissä. Eli jopa yhdessä ketjussa on useita kymmeniä kauhutarinoita "kadotuksesta" Mutta se on subjektiivista, ei objektiivista. Jätätte näppärästi huomioimatta sen tosiasian, että myös muissa uskonnoissa on lähellä kuolemaa tapahtuneita kokemuksia, jotka ovat täsmälleen päinvastaisia kuin nuo kauhulinkit.

Enemmän objektiivisuutta. On linkkejä, joissa ihmiset tapaavat Allahin ja saavat "syntinsä anteeksi", on linkkejä, joissa jopa kristityt tapaavat Vishnun. joissa buddhalaiset tapaavat Buddhan, joissa kristitty kääntyy pois kristinuskosta kuolemanläheisen kokemuksen seurauksena, joissa kristitty kääntyy islamiin, joissa kristitty kääntyy itämaiseen filosofiaan, joissa joku muu saa tietoa jälleensyntymisestä monissa muissa kuolemanläheisessä kokemuksessa. Tällaisia tapauksia on niin paljon.

------------------------

Tämä kauhudramaturgi lisäsi eri viestiketjuihin aina muutaman viestin välein linkkejä ”kadotukseen”; miksi hän ei ota selvää, että on olemassa aivan päinvastaisia kertomuksia, mutta tietysti kaikki päinvastaiset kertomukset ovat (olemattoman) saatanan aikaansaamia, ja vain "oikeat helvetinkertomukset" ovat "totta".

-----------------------




Kosmogoniset tekstit voidaan todistaa matemaattisesti. Koodit.

(Toinen) kauhudramaturgi kirjoitti:

"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa kuunnella Brandon Petersonia. Hän on todistanut King James Biblen jumalallisen alkuperän matemaattisesti,"

Maailmassa on MYÖS monia täysin riippumattomia, ei-islamilaisia tutkijoita, jotka ovat tutkineet Koraanin matematiikkaa, sen ihmeellisyyttä, miksi sinä olet hiljaa tästä?

Analogisesti :
"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa tutustua Koraanin koodiin, koska sen jumalallisen alkuperän monet riippumattpmat ei -islamilaiset tutkijat ympäri maailmaa ovat todistaneet matemaattisesti,"

Miksi et puhu siitä, että myös koraani on todistettu matemaattiseti?
Matemaattinen ilmiö Koraanissa, joka on maanjäristyksellisiä mittasuhteita: Koraanin ensisijaisten tilastojen (sanat, säkeet, luvut) määrittäminen ja sen kiehtovan yhteyden paljastaminen kultaiseen leikkaukseen.
Äänestä

Lue lisää

Tästä syystä myöskään se, että miljardeja ihmisiä kuuluu johonkin uskontoon, ei todista kyseisen uskonnon olevan totta. Miljardien ihmisten usko osoittaa, että usko on valtavan laajalle levinnyt, mutta lukumäärä ei itsessään ratkaise väitteen totuutta. Sama pätee pienempään uskontoon: se, että vain harvat ihmiset uskovat johonkin, ei tee heidän uskomuksestaan automaattisesti väärää. Totuus ei ratkea äänestyksellä.

Mikä on sellainen peruste, jonka ihminen voi hyväksyä ilman että hänen täytyy ensin uskoa kyseiseen uskontoon? Jos kristityltä kysytään, miksi Raamattu on Jumalan sana, vastaukseksi ei vielä riitä "koska Raamattu sanoo niin". Jos muslimilta kysytään, miksi Koraani on Allahin ilmoitus, ei myöskään riitä "koska Koraani sanoo niin". Molempien pitäisi pystyä esittämään perusteita, jotka eivät jo lähtökohtaisesti oleta heidän oman pyhän kirjansa olevan totta.

usko siihen, että jokin on Jumalasta, ei ole sama asia kuin todiste siitä, että jokin todella on Jumalasta. Ja juuri tässä kohdassa Raamatun, Koraanin ja muiden ilmoitususkontojen välinen vertailu muuttuu kiinnostavaksi, koska silloin voidaan kysyä, millä perusteella yksi ilmoitus pitäisi asettaa toisen edelle ilman että käytetään kyseisen ilmoituksen omaa auktoriteettia sen todistamiseen.


HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------

Kuolemanrajakokemuksissa ongelma on erityisen selvä
Jos kristitty kerää kymmeniä kertomuksia, joissa joku näkee helvetin, ja sanoo:
"Katso, nämä ihmiset kävivät kadotuksessa. Tämä todistaa kristillisen helvetin todellisuuden."

niin ensimmäinen kysymys kuuluu:


Mitä tapahtuu niille kertomuksille, joissa kokemuksen sisältö on aivan toinen?


Tutkimuksessa todella on dokumentoitu kulttuurien välisiä eroja kuolemanrajakokemuksissa. Esimerkiksi systemaattisessa katsauksessa on kuvattu, kuinka länsimaisissa kertomuksissa esiintyy kristilliseen ympäristöön sopivia hahmoja, kun taas thaimaalaisissa kokemuksissa esiintyy esimerkiksi aivanmuuta ja shiialaisissa aineistoissa islamilaisia uskonnollisia hahmoja. Samalla kokemuksissa on myös yhteisiä piirteitä, kuten ruumiista irtautumisen kokemuksia, tunnelimaisia kokemuksia, poikkeuksellista selkeyttä ja ykseyden tunnetta.


Toisin sanoen aineisto ei anna meille yksinkertaista kuvaa:
"Ihmiset kuolevat - kristillinen helvetti ilmestyy."


Vaan paljon monimutkaisemman kuvan:
"Ihmisillä esiintyy kuoleman läheisyydessä toistuvia kokemusrakenteita, mutta niiden uskonnollinen sisältö ja tulkinta voivat vaihdella kulttuurisesti."
Tästä ei vielä seuraa, että kuolemanrajakokemukset olisivat "vain aivojen tuottamia". Se olisi aivan toinen väite. Mutta yhtä vähän niistä seuraa, että kristillinen helvettikäsitys on todistettu.

Anonyymi00101 kirjoitti:

Tästä syystä myöskään se, että miljardeja ihmisiä kuuluu johonkin uskontoon, ei todista kyseisen uskonnon olevan totta. Miljardien ihmisten usko osoittaa, että usko on valtavan laajalle levinnyt, mutta lukumäärä ei itsessään ratkaise väitteen totuutta. Sama pätee pienempään uskontoon: se, että vain harvat ihmiset uskovat johonkin, ei tee heidän uskomuksestaan automaattisesti väärää. Totuus ei ratkea äänestyksellä.

Mikä on sellainen peruste, jonka ihminen voi hyväksyä ilman että hänen täytyy ensin uskoa kyseiseen uskontoon? Jos kristityltä kysytään, miksi Raamattu on Jumalan sana, vastaukseksi ei vielä riitä "koska Raamattu sanoo niin". Jos muslimilta kysytään, miksi Koraani on Allahin ilmoitus, ei myöskään riitä "koska Koraani sanoo niin". Molempien pitäisi pystyä esittämään perusteita, jotka eivät jo lähtökohtaisesti oleta heidän oman pyhän kirjansa olevan totta.

usko siihen, että jokin on Jumalasta, ei ole sama asia kuin todiste siitä, että jokin todella on Jumalasta. Ja juuri tässä kohdassa Raamatun, Koraanin ja muiden ilmoitususkontojen välinen vertailu muuttuu kiinnostavaksi, koska silloin voidaan kysyä, millä perusteella yksi ilmoitus pitäisi asettaa toisen edelle ilman että käytetään kyseisen ilmoituksen omaa auktoriteettia sen todistamiseen.


HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------

Kuolemanrajakokemuksissa ongelma on erityisen selvä
Jos kristitty kerää kymmeniä kertomuksia, joissa joku näkee helvetin, ja sanoo:
"Katso, nämä ihmiset kävivät kadotuksessa. Tämä todistaa kristillisen helvetin todellisuuden."

niin ensimmäinen kysymys kuuluu:


Mitä tapahtuu niille kertomuksille, joissa kokemuksen sisältö on aivan toinen?


Tutkimuksessa todella on dokumentoitu kulttuurien välisiä eroja kuolemanrajakokemuksissa. Esimerkiksi systemaattisessa katsauksessa on kuvattu, kuinka länsimaisissa kertomuksissa esiintyy kristilliseen ympäristöön sopivia hahmoja, kun taas thaimaalaisissa kokemuksissa esiintyy esimerkiksi aivanmuuta ja shiialaisissa aineistoissa islamilaisia uskonnollisia hahmoja. Samalla kokemuksissa on myös yhteisiä piirteitä, kuten ruumiista irtautumisen kokemuksia, tunnelimaisia kokemuksia, poikkeuksellista selkeyttä ja ykseyden tunnetta.


Toisin sanoen aineisto ei anna meille yksinkertaista kuvaa:
"Ihmiset kuolevat - kristillinen helvetti ilmestyy."


Vaan paljon monimutkaisemman kuvan:
"Ihmisillä esiintyy kuoleman läheisyydessä toistuvia kokemusrakenteita, mutta niiden uskonnollinen sisältö ja tulkinta voivat vaihdella kulttuurisesti."
Tästä ei vielä seuraa, että kuolemanrajakokemukset olisivat "vain aivojen tuottamia". Se olisi aivan toinen väite. Mutta yhtä vähän niistä seuraa, että kristillinen helvettikäsitys on todistettu.

Lue lisää

Vaan paljon monimutkaisemman kuvan:
"Ihmisillä esiintyy kuoleman läheisyydessä toistuvia kokemusrakenteita, mutta niiden uskonnollinen sisältö ja tulkinta voivat vaihdella kulttuurisesti."
Tästä ei vielä seuraa, että kuolemanrajakokemukset olisivat "vain aivojen tuottamia". Se olisi aivan toinen väite. Mutta yhtä vähän niistä seuraa, että kristillinen helvettikäsitys on todistettu.

Ja juuri tässä "Saatana selittää kaiken" muuttuu ongelmalliseksi
Jos kristitty sanoo:
"Kristilliset helvettikokemukset ovat Jumalasta, mutta islamilaiset, hindulaiset ja buddhalaisten kokemukset ovat Saatanasta",
niin hänen täytyy pystyä antamaan riippumaton kriteeri, jolla nämä erotetaan toisistaan.
Muuten argumentti on rakenteeltaan:
Kokemus sopii kristinuskoon -Jumala aiheutti sen.
Kokemus ei sovi kristinuskoon - Saatana aiheutti sen.


Tällainen teoria on vaarallisen lähellä ei-falsifioituvaa selitystä. Kävi miten tahansa, teoria saa aina viimeisen sanan.
Jos muslimi kertoo nähneensä Allahin, voidaan sanoa "Saatana".
Jos hindu kertoo nähneensä Vishnun, "Saatana".
Jos buddhalainen kertoo aivan muunlaisen kokemuksen, "Saatana".


Jos joku kristitty näkee helvetin, "Jumala".
Mutta silloin pitäisi kysyä:
Mikä mahdollinen havainto osoittaisi kristitylle, että hänen Saatana-selityksensä on väärä?
Jos vastaus on "ei mikään", kyseessä ei enää ole kovin hyvä empiirinen selitys.

Kosmogoniset tekstit voidaan todistaa matemaattisesti. Koodit.

(Toinen) kauhudramaturgi kirjoitti:

"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa kuunnella Brandon Petersonia. Hän on todistanut King James Biblen jumalallisen alkuperän matemaattisesti,"

Maailmassa on MYÖS monia täysin riippumattomia, ei-islamilaisia tutkijoita, jotka ovat tutkineet Koraanin matematiikkaa, sen ihmeellisyyttä, miksi sinä olet hiljaa tästä?

Analogisesti :
"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa tutustua Koraanin koodiin, koska sen jumalallisen alkuperän monet riippumattpmat ei -islamilaiset tutkijat ympäri maailmaa ovat todistaneet matemaattisesti,"

Miksi et puhu siitä, että myös koraani on todistettu matemaattiseti?
Matemaattinen ilmiö Koraanissa, joka on maanjäristyksellisiä mittasuhteita: Koraanin ensisijaisten tilastojen (sanat, säkeet, luvut) määrittäminen ja sen kiehtovan yhteyden paljastaminen kultaiseen leikkaukseen.

---------------------

Sama ongelma näkyy vielä selvemmin "matemaattisissa ihmeissä"
Tuo Brandon Peterson -esimerkki on hyvä, koska siinä on nähtävissä aivan sama rakenne.
Petersonin KJV-koodisivusto esittää esimerkiksi väitteen, että King James Bible -tekstin tietty kokonaismäärä on 823 543 eli 7⁷, ja käyttää tätä osana argumenttia KJV:n jumalallisen alkuperän puolesta. Sivusto kertoo myös, että hän itse varmisti laskelman.


Mutta tässä tapahtuu erittäin tärkeä looginen hyppy:
Löydämme tekstistä kiinnostavan numerokuvion → Jumala suunnitteli tekstin.
Ensimmäinen osa voi olla täysin totta.
Jälkimmäinen ei seuraa automaattisesti.
Jos löydän tekstistä jonkin hämmästyttävän numerokuvion, minun täytyy ensin tietää esimerkiksi:
mikä tekstimuoto valittiin,
miksi juuri tämä tekstimuoto valittiin,
mitä lasketaan sanaksi,
lasketaanko otsikot,
lasketaanko jakeiden otsakkeet,
miten välimerkit käsitellään,
miten yhdyssanat käsitellään,
miksi juuri tämä numero on merkityksellinen,
kuinka monta muuta mahdollista numerokuviota tekstistä voidaan löytää,
etsittiinkö kuviota etukäteen vai löydettiinkö se jälkikäteen.

Tämä viimeinen kysymys on erityisen tärkeä.


Jos ensin päätetään:
"Seitsemän on Raamatussa tärkeä luku."
ja sitten etsitään tekstistä seitsemään liittyviä kuvioita, on huomattavasti helpompi löytää hämmästyttäviä yhteensattumia kuin jos ennustetaan täsmällinen kuvio etukäteen ja testataan se riippumattomasti.

Ja sama pätee helvettikertomuksiin


Jos kristitty kerää vain helvettikertomukset ja sanoo:
"Näin todistetaan helvetti."
mutta jättää systemaattisesti huomioimatta vastakkaiset kokemukset, hän ei ole vielä tehnyt objektiivista vertailua.


Samoin jos muslimi kerää vain Allahia koskevat kokemukset ja käyttää niitä islamin todistamiseen, hän tekee saman virheen.


Objektiivinen tutkimus joutuu kysymään:
Kuinka usein erilaisia kokemuksia esiintyy? Missä kulttuureissa? Millä uskonnollisilla taustoilla? Mitkä piirteet ovat yhteisiä? Mitkä vaihtelevat? Miten odotukset vaikuttavat? Miten kertomuksia on kerätty? Mitkä tapaukset ovat riippumattomasti dokumentoituja?


Tutkimuksessa onkin näyttöä sekä yhteisistä ydinpiirteistä että kulttuurisista eroista. Esimerkiksi vuoden 2008 katsaus korosti, että NDE-kokemuksissa on yhteisiä teemoja mutta myös kulttuurisia eroja, ja että kieli, uskonto ja kulttuurinen tausta vaikuttavat siihen, miten kokemuksia tulkitaan ja sanallistetaan. Myös tuoreempi tutkimuskirjallisuus pitää kulttuurista vaihtelua merkittävänä, vaikka eri tutkijat painottavat yhteisiä piirteitä eri tavoin.


Eli on liian yksinkertaista sanoa joko:
"Kaikki NDE:t ovat kulttuurisesti täysin erilaisia"
tai
"Kaikki NDE:t ovat täsmälleen samanlaisia."
Todellisuus näyttää olevan näiden välissä.

Minusta kaikkein terävin huomio on tämä.

Kauhudramaturgin ongelma ei oikeastaan ole se, että hän uskoo helvettiin.
Ongelma syntyy, jos hänen päättelynsä on:
Oman tradition kanssa yhteensopiva poikkeava kokemus -Jumalan todistus.
Oman tradition kanssa ristiriitainen poikkeava kokemus - Saatanan petos.

Ja sama tai toinen henkilö sitten tekee:
Oman tradition matemaattinen kuvio - jumalallinen koodi.
Toisen tradition matemaattinen kuvio - numerologiaa.

Tällöin ongelma ei enää ensisijaisesti ole teologiassa.


Se on epistemologiassa.
Hänellä on sääntö, joka tekee hänen omasta teoriastaan käytännössä immuunin vastatodisteille.


Ja silloin kaikkein olennaisin kysymys ei ole:
"Kumpi meistä uskoo oikeaan Jumalaan?"
vaan:
"Millä säännöllä sinä erotat Jumalan todistuksen, Saatanan petoksen, sattuman, psykologisen kokemuksen ja jälkikäteen löydetyn numerokuvion toisistaan — ja oletko valmis soveltamaan samaa sääntöä myös omaan uskontosi aineistoon?"
Jos sama sääntö toimii kristitylle, muslimille, hindulle ja ateistille, silloin meillä alkaa olla oikea epistemologinen menetelmä.
Jos sääntö muuttuu sen mukaan, mikä uskonto on kyseessä, kyse ei enää ole neutraalista todistamisesta vaan oman johtopäätöksen suojaamisesta.



Uskonnollinen kokemus voi olla ihmiselle aidosti todellinen ilman, että sen teologinen tulkinta on tosi. Koska rakenteeltaan samankaltaisia hengellisiä kokemuksia, kääntymisiä, parantumiskertomuksia ja "elämäni muuttui Jumalan kohtaamisen jälkeen" -kokemuksia esiintyy keskenään ristiriitaisissa uskonnollisissa traditioissa, kokemuksen pelkkä olemassaolo ei kykene valikoimaan yhtä niistä totuudeksi. Kokemus on tapahtuma; väite siitä, mikä yliluonnollinen olento tapahtuman aiheutti, on siitä tehty tulkinta. Jos sama kokemus toimii todisteena yhtä hyvin keskenään ristiriitaisten jumalakäsitysten puolesta, se ei yksinään voi toimia ratkaisevana todisteena yhdestäkään niistä.

Sama pätee parantumiskertomuksiin: “Allah paransi”, “Jeesus paransi” jne. Ilmiö on universaali, tulkinta paikallinen. Tästä seuraa melko ilmeinen ongelma yksinoikeudellisten totuusväitteiden kannalta.



Argumentti “elämäni muuttui täysin, kun Jumala tuli elämääni” ei myöskään ole informatiivinen. Identtisiä narratiiveja esiintyy käytännössä kaikissa maailman uskonnoissa: kristinuskossa, islamissa jne. ja niiden lukemattomissa alatraditioissa. "Jumalan" nimi vain vaihtuu, kokemuksen täysin sama rakenne pysyy.

Anonyymi00104 kirjoitti:

Ja sama pätee helvettikertomuksiin


Jos kristitty kerää vain helvettikertomukset ja sanoo:
"Näin todistetaan helvetti."
mutta jättää systemaattisesti huomioimatta vastakkaiset kokemukset, hän ei ole vielä tehnyt objektiivista vertailua.


Samoin jos muslimi kerää vain Allahia koskevat kokemukset ja käyttää niitä islamin todistamiseen, hän tekee saman virheen.


Objektiivinen tutkimus joutuu kysymään:
Kuinka usein erilaisia kokemuksia esiintyy? Missä kulttuureissa? Millä uskonnollisilla taustoilla? Mitkä piirteet ovat yhteisiä? Mitkä vaihtelevat? Miten odotukset vaikuttavat? Miten kertomuksia on kerätty? Mitkä tapaukset ovat riippumattomasti dokumentoituja?


Tutkimuksessa onkin näyttöä sekä yhteisistä ydinpiirteistä että kulttuurisista eroista. Esimerkiksi vuoden 2008 katsaus korosti, että NDE-kokemuksissa on yhteisiä teemoja mutta myös kulttuurisia eroja, ja että kieli, uskonto ja kulttuurinen tausta vaikuttavat siihen, miten kokemuksia tulkitaan ja sanallistetaan. Myös tuoreempi tutkimuskirjallisuus pitää kulttuurista vaihtelua merkittävänä, vaikka eri tutkijat painottavat yhteisiä piirteitä eri tavoin.


Eli on liian yksinkertaista sanoa joko:
"Kaikki NDE:t ovat kulttuurisesti täysin erilaisia"
tai
"Kaikki NDE:t ovat täsmälleen samanlaisia."
Todellisuus näyttää olevan näiden välissä.

Minusta kaikkein terävin huomio on tämä.

Kauhudramaturgin ongelma ei oikeastaan ole se, että hän uskoo helvettiin.
Ongelma syntyy, jos hänen päättelynsä on:
Oman tradition kanssa yhteensopiva poikkeava kokemus -Jumalan todistus.
Oman tradition kanssa ristiriitainen poikkeava kokemus - Saatanan petos.

Ja sama tai toinen henkilö sitten tekee:
Oman tradition matemaattinen kuvio - jumalallinen koodi.
Toisen tradition matemaattinen kuvio - numerologiaa.

Tällöin ongelma ei enää ensisijaisesti ole teologiassa.


Se on epistemologiassa.
Hänellä on sääntö, joka tekee hänen omasta teoriastaan käytännössä immuunin vastatodisteille.


Ja silloin kaikkein olennaisin kysymys ei ole:
"Kumpi meistä uskoo oikeaan Jumalaan?"
vaan:
"Millä säännöllä sinä erotat Jumalan todistuksen, Saatanan petoksen, sattuman, psykologisen kokemuksen ja jälkikäteen löydetyn numerokuvion toisistaan — ja oletko valmis soveltamaan samaa sääntöä myös omaan uskontosi aineistoon?"
Jos sama sääntö toimii kristitylle, muslimille, hindulle ja ateistille, silloin meillä alkaa olla oikea epistemologinen menetelmä.
Jos sääntö muuttuu sen mukaan, mikä uskonto on kyseessä, kyse ei enää ole neutraalista todistamisesta vaan oman johtopäätöksen suojaamisesta.



Uskonnollinen kokemus voi olla ihmiselle aidosti todellinen ilman, että sen teologinen tulkinta on tosi. Koska rakenteeltaan samankaltaisia hengellisiä kokemuksia, kääntymisiä, parantumiskertomuksia ja "elämäni muuttui Jumalan kohtaamisen jälkeen" -kokemuksia esiintyy keskenään ristiriitaisissa uskonnollisissa traditioissa, kokemuksen pelkkä olemassaolo ei kykene valikoimaan yhtä niistä totuudeksi. Kokemus on tapahtuma; väite siitä, mikä yliluonnollinen olento tapahtuman aiheutti, on siitä tehty tulkinta. Jos sama kokemus toimii todisteena yhtä hyvin keskenään ristiriitaisten jumalakäsitysten puolesta, se ei yksinään voi toimia ratkaisevana todisteena yhdestäkään niistä.

Sama pätee parantumiskertomuksiin: “Allah paransi”, “Jeesus paransi” jne. Ilmiö on universaali, tulkinta paikallinen. Tästä seuraa melko ilmeinen ongelma yksinoikeudellisten totuusväitteiden kannalta.



Argumentti “elämäni muuttui täysin, kun Jumala tuli elämääni” ei myöskään ole informatiivinen. Identtisiä narratiiveja esiintyy käytännössä kaikissa maailman uskonnoissa: kristinuskossa, islamissa jne. ja niiden lukemattomissa alatraditioissa. "Jumalan" nimi vain vaihtuu, kokemuksen täysin sama rakenne pysyy.

Lue lisää

Argumenttia kannattaa tarkentaa yhdellä tärkeällä tavalla: universaali ilmiö ei itsessään kumoa yliluonnollista selitystä, mutta se heikentää voimakkaasti väitettä, että kyseinen ilmiö todistaisi juuri yhden tietyn uskonnon olevan tosi.

Parantumiskertomuksessa voidaan erottaa toisistaan tapahtuma ja sen tulkinta. Ihminen voi todella parantua sairaudesta tai oireesta, ja hän voi aivan vilpittömästi kokea, että Jumala paransi hänet. Mutta lauseessa "Jeesus paransi minut" on jo kaksi väitettä: ensinnäkin että paraneminen tapahtui ja toiseksi että sen aiheutti juuri Jeesus. Sama ihminen voisi toisessa uskonnollisessa ympäristössä sanoa "Allah paransi minut", ja joku toinen voisi tulkita vastaavan tapahtuman jonkin muun jumaluuden, rukouksen, hengellisen voiman tai muun maailmankuvansa kautta. Se, että ihminen on parantunut ja antaa paranemiselle uskonnollisen merkityksen, ei vielä ratkaise, mikä sen perimmäinen syy oli.

Tässä tulee vastaan juuri se ongelma, jonka nostin esiin: ilmiö on laajempi kuin sitä koskeva teologinen tulkinta. Jos kristityt kertovat rukouksen yhteydessä tapahtuvista parantumisista ja muslimit kertovat rukouksen yhteydessä tapahtuvista parantumisista, pelkkä parantumisen olemassaolo ei voi toimia ratkaisevana todisteena kristinuskon puolesta. Jos sama argumentti toimii yhtä hyvin kahden keskenään ristiriitaisen uskonnon puolesta, se ei vielä erottele niitä toisistaan.

"Elämäni muuttui täysin, kun Jumala tuli elämääni."

Se voi olla ihmiselle valtavan merkityksellinen kokemus, mutta todisteena tietyn uskonnon totuudesta se on hyvin vähän informatiivinen, koska vastaava kertomusrakenne esiintyy monissa toisistaan riippumattomissa uskonnollisissa ympäristöissä.

Kristitty voi kertoa olleensa eksyksissä, kärsineensä, löytäneensä Jeesuksen, saaneensa uuden tarkoituksen, rauhan ja rakkauden ja muuttaneensa koko elämänsä.

Muslimi voi kertoa olleensa eksyksissä, löytäneensä Allahin, alkaneensa rukoilla, saaneensa tarkoituksen, rauhan ja uuden moraalisen suunnan ja muuttaneensa koko elämänsä.


Tässä ei tarvitse väittää, että kaikki kokemukset olisivat valhetta. Päinvastoin voidaan hyväksyä, että ihmisten elämä todella muuttuu uskonnollisen kääntymyksen seurauksena. Mutta siitä ei seuraa, että juuri sen uskonnon metafyysiset väitteet ovat tosia.

Tätä voisi kuvata näin:

Kokemus: "Elämäni muuttui."

Tulkinta: "Jumala muutti elämäni."

Tarkempi teologinen tulkinta: "Kristinuskon Jumala muutti elämäni."

Eksklusiivinen johtopäätös: "Siksi kristinusko on totta ja muut uskonnot ovat vääriä."

Ensimmäinen väite voi olla täysin ilmeinen tosiasia. Jokainen seuraava askel lisää tulkintaa ja vaatii uusia perusteluja.

Ja juuri tässä kohtaa "mutta minun kokemukseni oli niin voimakas" ei ratkaise ongelmaa. Kokemuksen voimakkuus kertoo kokemuksen voimakkuudesta, ei automaattisesti sen ulkoisesta aiheuttajasta. Jos kristitty kokee 100-prosenttisen varmuuden siitä, että Jeesus muutti hänen elämänsä, ja muslimi kokee 100-prosenttisen varmuuden siitä, että Allah muutti hänen elämänsä, heidän subjektiivinen varmuutensa ei voi yksin ratkaista heidän välillään olevaa metafyysistä kiistaa.

Tämä johtaa vielä kiinnostavampaan kysymykseen: jos "elämäni muuttui" on yhteinen kertomusrakenne eri uskonnoissa, mikä tarkalleen ottaen tekee kristityn kokemuksesta todisteen kristinuskon puolesta eikä vain todisteen siitä, että uskonnollinen sitoutuminen voi muuttaa ihmisen elämää?

Jälkimmäinen väite on paljon vaatimattomampi ja sitä voidaan tutkia ilman, että ensin päätetään, onko Jeesus, Allah tai jokin muu uskonnollinen tulkinta metafyysisesti oikeassa.



Koska keskenään ristiriitaisten uskontojen seuraajat raportoivat rakenteeltaan samankaltaisia parantumisia, kääntymisiä, hengellisiä kokemuksia ja elämänmuutoksia, näiden ilmiöiden pelkkä esiintyminen ei riitä osoittamaan, että juuri yhden uskonnon teologinen tulkinta on oikea. Kokemus voi olla aito, paraneminen voi olla todellinen ja elämä voi todella muuttua, mutta näistä tapahtumista tehty metafyysinen tulkinta tarvitsee erillisen perustelun.

Anonyymi00105 kirjoitti:

Argumenttia kannattaa tarkentaa yhdellä tärkeällä tavalla: universaali ilmiö ei itsessään kumoa yliluonnollista selitystä, mutta se heikentää voimakkaasti väitettä, että kyseinen ilmiö todistaisi juuri yhden tietyn uskonnon olevan tosi.

Parantumiskertomuksessa voidaan erottaa toisistaan tapahtuma ja sen tulkinta. Ihminen voi todella parantua sairaudesta tai oireesta, ja hän voi aivan vilpittömästi kokea, että Jumala paransi hänet. Mutta lauseessa "Jeesus paransi minut" on jo kaksi väitettä: ensinnäkin että paraneminen tapahtui ja toiseksi että sen aiheutti juuri Jeesus. Sama ihminen voisi toisessa uskonnollisessa ympäristössä sanoa "Allah paransi minut", ja joku toinen voisi tulkita vastaavan tapahtuman jonkin muun jumaluuden, rukouksen, hengellisen voiman tai muun maailmankuvansa kautta. Se, että ihminen on parantunut ja antaa paranemiselle uskonnollisen merkityksen, ei vielä ratkaise, mikä sen perimmäinen syy oli.

Tässä tulee vastaan juuri se ongelma, jonka nostin esiin: ilmiö on laajempi kuin sitä koskeva teologinen tulkinta. Jos kristityt kertovat rukouksen yhteydessä tapahtuvista parantumisista ja muslimit kertovat rukouksen yhteydessä tapahtuvista parantumisista, pelkkä parantumisen olemassaolo ei voi toimia ratkaisevana todisteena kristinuskon puolesta. Jos sama argumentti toimii yhtä hyvin kahden keskenään ristiriitaisen uskonnon puolesta, se ei vielä erottele niitä toisistaan.

"Elämäni muuttui täysin, kun Jumala tuli elämääni."

Se voi olla ihmiselle valtavan merkityksellinen kokemus, mutta todisteena tietyn uskonnon totuudesta se on hyvin vähän informatiivinen, koska vastaava kertomusrakenne esiintyy monissa toisistaan riippumattomissa uskonnollisissa ympäristöissä.

Kristitty voi kertoa olleensa eksyksissä, kärsineensä, löytäneensä Jeesuksen, saaneensa uuden tarkoituksen, rauhan ja rakkauden ja muuttaneensa koko elämänsä.

Muslimi voi kertoa olleensa eksyksissä, löytäneensä Allahin, alkaneensa rukoilla, saaneensa tarkoituksen, rauhan ja uuden moraalisen suunnan ja muuttaneensa koko elämänsä.


Tässä ei tarvitse väittää, että kaikki kokemukset olisivat valhetta. Päinvastoin voidaan hyväksyä, että ihmisten elämä todella muuttuu uskonnollisen kääntymyksen seurauksena. Mutta siitä ei seuraa, että juuri sen uskonnon metafyysiset väitteet ovat tosia.

Tätä voisi kuvata näin:

Kokemus: "Elämäni muuttui."

Tulkinta: "Jumala muutti elämäni."

Tarkempi teologinen tulkinta: "Kristinuskon Jumala muutti elämäni."

Eksklusiivinen johtopäätös: "Siksi kristinusko on totta ja muut uskonnot ovat vääriä."

Ensimmäinen väite voi olla täysin ilmeinen tosiasia. Jokainen seuraava askel lisää tulkintaa ja vaatii uusia perusteluja.

Ja juuri tässä kohtaa "mutta minun kokemukseni oli niin voimakas" ei ratkaise ongelmaa. Kokemuksen voimakkuus kertoo kokemuksen voimakkuudesta, ei automaattisesti sen ulkoisesta aiheuttajasta. Jos kristitty kokee 100-prosenttisen varmuuden siitä, että Jeesus muutti hänen elämänsä, ja muslimi kokee 100-prosenttisen varmuuden siitä, että Allah muutti hänen elämänsä, heidän subjektiivinen varmuutensa ei voi yksin ratkaista heidän välillään olevaa metafyysistä kiistaa.

Tämä johtaa vielä kiinnostavampaan kysymykseen: jos "elämäni muuttui" on yhteinen kertomusrakenne eri uskonnoissa, mikä tarkalleen ottaen tekee kristityn kokemuksesta todisteen kristinuskon puolesta eikä vain todisteen siitä, että uskonnollinen sitoutuminen voi muuttaa ihmisen elämää?

Jälkimmäinen väite on paljon vaatimattomampi ja sitä voidaan tutkia ilman, että ensin päätetään, onko Jeesus, Allah tai jokin muu uskonnollinen tulkinta metafyysisesti oikeassa.



Koska keskenään ristiriitaisten uskontojen seuraajat raportoivat rakenteeltaan samankaltaisia parantumisia, kääntymisiä, hengellisiä kokemuksia ja elämänmuutoksia, näiden ilmiöiden pelkkä esiintyminen ei riitä osoittamaan, että juuri yhden uskonnon teologinen tulkinta on oikea. Kokemus voi olla aito, paraneminen voi olla todellinen ja elämä voi todella muuttua, mutta näistä tapahtumista tehty metafyysinen tulkinta tarvitsee erillisen perustelun.

Lue lisää

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.



miksi et ota selvää ihan päinvastaisista kuolemanrajakokemuksista?

Kuolemanrajakokemuksista (NDE, near-death experiences) kirjoitettaessa herää tärkeä kysymys siitä, miksi kokemuksia tulkitaan toisinaan hyvin yksisuuntaisesti. Jos kokemuksen jälkeen ihminen kääntyy kristinuskon puoleen, tätä voidaan pitää merkittävänä hengellisenä seurauksena ja jopa todisteena kristillisestä maailmankuvasta.

Mutta mitä tapahtuu silloin, kun vastaava kokemus johtaa ihmisen islamiin tai johonkin muuhun uskonnolliseen näkemykseen? Miksi näitä tapauksia käsitellään usein vähemmän tai ne jäävät kokonaan mainitsematta?

Tässä on syytä erottaa toisistaan itse kuolemanrajakokemus ja sen myöhempi uskonnollinen tulkinta. Kokemus voi olla henkilölle erittäin todellinen ja merkityksellinen, mutta sen tulkitseminen tietyn uskonnon vahvistukseksi on erillinen kysymys. Jos tutkimuksessa tai kirjallisuudessa nostetaan esiin lähinnä kristinuskoon johtaneita tapauksia, syntyy helposti vaikutelma, että NDE-kokemukset johtaisivat luonnostaan juuri kristinuskoon. Se voi kuitenkin olla valikoivan aineiston tai valikoivan esittämisen seurausta.

Siksi olisi tärkeää tarkastella myös niitä ihmisiä, joiden kuolemanrajakokemus on muuttanut heidän käsitystään islaminuskosta. Jos joku kertoo kokemuksensa jälkeen löytäneensä islamin, alkaneensa uskoa Koraaniin tai kokeneensa islamin opetukset aiempaa vakuuttavammiksi, tämä on aivan yhtä olennainen osa ilmiön kokonaiskuvaa kuin kristinuskoon kääntyminen. Muuten tutkimuksesta tai keskustelusta puuttuu keskeinen vertailukohta.

Samalla on huomattava, ettei yhden ihmisen uskonnollinen kääntyminen itsessään todista minkään tietyn uskonnon olevan objektiivisesti totta. Ihmiset tulkitsevat poikkeuksellisia kokemuksia oman kulttuurinsa, kasvatuksensa, aikaisempien uskomustensa ja käsitteistönsä kautta. Tästä syystä samaan tapaan kuvattu kokemus voi saada eri ihmisillä erilaisen uskonnollisen merkityksen.

Juuri tästä syystä aihetta pitäisi käsitellä avoimesti ja tasapuolisesti. Jos NDE-kokemuksia käytetään perusteluna kristinuskolle, pitäisi samalla kysyä: kuinka moni kokija on päätynyt islamiin, kuinka moni buddhalaisuuteen, kuinka moni johonkin muuhun uskonnolliseen tai ei-uskonnolliseen maailmankuvaan – ja kuinka moni ei ole kokenut tapahtumaa uskonnollisesti lainkaan?

Ilman tällaista vertailua vaarana on vahvistusharha: huomataan erityisesti ne tapaukset, jotka tukevat omaa ennakkokäsitystä, ja sivuutetaan ne, jotka haastavat sen. Todella analyyttinen tarkastelu ei siis kysy ainoastaan, löytyykö NDE-kokemuksia, joiden seurauksena ihminen kääntyy kristinuskoon. Sen pitäisi kysyä myös, millaisia uskonnollisia seurauksia kokemuksilla kaiken kaikkiaan on ja miksi ne vaihtelevat ihmisestä toiseen.

Jos keskustelun tavoitteena on ymmärtää kuolemanrajakokemuksia eikä vain käyttää niitä tietyn uskonnon puolesta argumenttina, myös islamiin johtaneet kokemukset on otettava vakavasti mukaan.

Anonyymi00106 kirjoitti:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.



miksi et ota selvää ihan päinvastaisista kuolemanrajakokemuksista?

Kuolemanrajakokemuksista (NDE, near-death experiences) kirjoitettaessa herää tärkeä kysymys siitä, miksi kokemuksia tulkitaan toisinaan hyvin yksisuuntaisesti. Jos kokemuksen jälkeen ihminen kääntyy kristinuskon puoleen, tätä voidaan pitää merkittävänä hengellisenä seurauksena ja jopa todisteena kristillisestä maailmankuvasta.

Mutta mitä tapahtuu silloin, kun vastaava kokemus johtaa ihmisen islamiin tai johonkin muuhun uskonnolliseen näkemykseen? Miksi näitä tapauksia käsitellään usein vähemmän tai ne jäävät kokonaan mainitsematta?

Tässä on syytä erottaa toisistaan itse kuolemanrajakokemus ja sen myöhempi uskonnollinen tulkinta. Kokemus voi olla henkilölle erittäin todellinen ja merkityksellinen, mutta sen tulkitseminen tietyn uskonnon vahvistukseksi on erillinen kysymys. Jos tutkimuksessa tai kirjallisuudessa nostetaan esiin lähinnä kristinuskoon johtaneita tapauksia, syntyy helposti vaikutelma, että NDE-kokemukset johtaisivat luonnostaan juuri kristinuskoon. Se voi kuitenkin olla valikoivan aineiston tai valikoivan esittämisen seurausta.

Siksi olisi tärkeää tarkastella myös niitä ihmisiä, joiden kuolemanrajakokemus on muuttanut heidän käsitystään islaminuskosta. Jos joku kertoo kokemuksensa jälkeen löytäneensä islamin, alkaneensa uskoa Koraaniin tai kokeneensa islamin opetukset aiempaa vakuuttavammiksi, tämä on aivan yhtä olennainen osa ilmiön kokonaiskuvaa kuin kristinuskoon kääntyminen. Muuten tutkimuksesta tai keskustelusta puuttuu keskeinen vertailukohta.

Samalla on huomattava, ettei yhden ihmisen uskonnollinen kääntyminen itsessään todista minkään tietyn uskonnon olevan objektiivisesti totta. Ihmiset tulkitsevat poikkeuksellisia kokemuksia oman kulttuurinsa, kasvatuksensa, aikaisempien uskomustensa ja käsitteistönsä kautta. Tästä syystä samaan tapaan kuvattu kokemus voi saada eri ihmisillä erilaisen uskonnollisen merkityksen.

Juuri tästä syystä aihetta pitäisi käsitellä avoimesti ja tasapuolisesti. Jos NDE-kokemuksia käytetään perusteluna kristinuskolle, pitäisi samalla kysyä: kuinka moni kokija on päätynyt islamiin, kuinka moni buddhalaisuuteen, kuinka moni johonkin muuhun uskonnolliseen tai ei-uskonnolliseen maailmankuvaan – ja kuinka moni ei ole kokenut tapahtumaa uskonnollisesti lainkaan?

Ilman tällaista vertailua vaarana on vahvistusharha: huomataan erityisesti ne tapaukset, jotka tukevat omaa ennakkokäsitystä, ja sivuutetaan ne, jotka haastavat sen. Todella analyyttinen tarkastelu ei siis kysy ainoastaan, löytyykö NDE-kokemuksia, joiden seurauksena ihminen kääntyy kristinuskoon. Sen pitäisi kysyä myös, millaisia uskonnollisia seurauksia kokemuksilla kaiken kaikkiaan on ja miksi ne vaihtelevat ihmisestä toiseen.

Jos keskustelun tavoitteena on ymmärtää kuolemanrajakokemuksia eikä vain käyttää niitä tietyn uskonnon puolesta argumenttina, myös islamiin johtaneet kokemukset on otettava vakavasti mukaan.

Lue lisää

miksi et ota selvää ihan päinvastaisista kuolemanrajakokemuksista?

Siksi olisi erityisen tärkeää tarkastella niitä ihmisiä, joiden kuolemanrajakokemus on johtanut islamin löytämiseen tai vahvistanut heidän uskoaan islamiin. Tässä kohtaa kysymys ei ole vain siitä, löytyykö yksittäisiä kertomuksia muslimien kuolemanrajakokemuksista. Paljon olennaisempaa on kysyä, mitä tapahtuu silloin, kun ihminen itse tulkitsee kokemuksensa islamilaisessa viitekehyksessä – ja miksi tällaiset kertomukset jäävät länsimaisessa NDE-keskustelussa helposti vähemmälle huomiolle.

Paljon olennaisempaa on kysyä, mitä tapahtuu silloin, kun ihminen itse tulkitsee kokemuksensa islamilaisessa viitekehyksessä – ja miksi tällaiset kertomukset jäävät länsimaisessa NDE-keskustelussa helposti vähemmälle huomiolle.

Anonyymi00107 kirjoitti:

miksi et ota selvää ihan päinvastaisista kuolemanrajakokemuksista?

Siksi olisi erityisen tärkeää tarkastella niitä ihmisiä, joiden kuolemanrajakokemus on johtanut islamin löytämiseen tai vahvistanut heidän uskoaan islamiin. Tässä kohtaa kysymys ei ole vain siitä, löytyykö yksittäisiä kertomuksia muslimien kuolemanrajakokemuksista. Paljon olennaisempaa on kysyä, mitä tapahtuu silloin, kun ihminen itse tulkitsee kokemuksensa islamilaisessa viitekehyksessä – ja miksi tällaiset kertomukset jäävät länsimaisessa NDE-keskustelussa helposti vähemmälle huomiolle.

Paljon olennaisempaa on kysyä, mitä tapahtuu silloin, kun ihminen itse tulkitsee kokemuksensa islamilaisessa viitekehyksessä – ja miksi tällaiset kertomukset jäävät länsimaisessa NDE-keskustelussa helposti vähemmälle huomiolle.

Lue lisää

Jos kristinuskoon kääntynyt ihminen kertoo, että kuolemanrajakokemus sai hänet uskomaan Jumalaan, kuolemanjälkeiseen elämään tai Jeesukseen, kertomusta voidaan helposti käyttää argumenttina kristinuskon puolesta. Tällöin on kuitenkin esitettävä symmetrinen kysymys: mitä pitäisi päätellä tapauksesta, jossa muslimi kertoo vastaavan kokemuksen vahvistaneen hänen uskoaan Allahiin, tuonpuoleiseen ja islamilaiseen käsitykseen kuolemanjälkeisestä elämästä? Entä jos ihminen, joka ei aikaisemmin ollut uskonnollinen, alkaa kokemuksensa jälkeen etsiä islamia ja päätyy lopulta muslimiksi?



Jos ensimmäistä tapausta pidetään uskonnollisesti merkityksellisenä, mutta jälkimmäinen jätetään mainitsematta, analyysi ei enää ole neutraali. Silloin ei tutkita ensisijaisesti sitä, mitä kuolemanrajakokemukset tekevät ihmisille, vaan sitä, miten tietty uskonnollinen maailmankuva pystyy käyttämään valikoituja kokemuksia oman totuusväitteensä tukena.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että islamilaiseen tulkintaan johtava NDE todistaisi islamin olevan totta. Sama pätee kristinuskoon. Yksittäinen kokemus voi olla kokijalle erittäin vakuuttava, mutta kokemuksen vakuuttavuus ja sen metafyysisen tulkinnan totuus ovat kaksi eri kysymystä. Ihminen voi aidosti kokea tavanneensa Jeesuksen, enkelin, kuolleen läheisen, Jumalan tai jonkin sanoinkuvaamattoman läsnäolon. Tämän jälkeen hän joutuu kuitenkin tulkitsemaan, mitä kokemus merkitsee.

Jos ensimmäistä tapausta pidetään uskonnollisesti merkityksellisenä, mutta jälkimmäinen jätetään mainitsematta, analyysi ei enää ole neutraali. Silloin ei tutkita ensisijaisesti sitä, mitä kuolemanrajakokemukset tekevät ihmisille, vaan sitä, miten tietty uskonnollinen maailmankuva pystyy käyttämään valikoituja kokemuksia oman totuusväitteensä tukena.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että islamilaiseen tulkintaan johtava NDE todistaisi islamin olevan totta. Sama pätee kristinuskoon. Yksittäinen kokemus voi olla kokijalle erittäin vakuuttava, mutta kokemuksen vakuuttavuus ja sen metafyysisen tulkinnan totuus ovat kaksi eri kysymystä. Ihminen voi aidosti kokea tavanneensa Jeesuksen, enkelin, kuolleen läheisen, Jumalan tai jonkin sanoinkuvaamattoman läsnäolon. Tämän jälkeen hän joutuu kuitenkin tulkitsemaan, mitä kokemus merkitsee.

Anonyymi00108 kirjoitti:

Jos kristinuskoon kääntynyt ihminen kertoo, että kuolemanrajakokemus sai hänet uskomaan Jumalaan, kuolemanjälkeiseen elämään tai Jeesukseen, kertomusta voidaan helposti käyttää argumenttina kristinuskon puolesta. Tällöin on kuitenkin esitettävä symmetrinen kysymys: mitä pitäisi päätellä tapauksesta, jossa muslimi kertoo vastaavan kokemuksen vahvistaneen hänen uskoaan Allahiin, tuonpuoleiseen ja islamilaiseen käsitykseen kuolemanjälkeisestä elämästä? Entä jos ihminen, joka ei aikaisemmin ollut uskonnollinen, alkaa kokemuksensa jälkeen etsiä islamia ja päätyy lopulta muslimiksi?



Jos ensimmäistä tapausta pidetään uskonnollisesti merkityksellisenä, mutta jälkimmäinen jätetään mainitsematta, analyysi ei enää ole neutraali. Silloin ei tutkita ensisijaisesti sitä, mitä kuolemanrajakokemukset tekevät ihmisille, vaan sitä, miten tietty uskonnollinen maailmankuva pystyy käyttämään valikoituja kokemuksia oman totuusväitteensä tukena.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että islamilaiseen tulkintaan johtava NDE todistaisi islamin olevan totta. Sama pätee kristinuskoon. Yksittäinen kokemus voi olla kokijalle erittäin vakuuttava, mutta kokemuksen vakuuttavuus ja sen metafyysisen tulkinnan totuus ovat kaksi eri kysymystä. Ihminen voi aidosti kokea tavanneensa Jeesuksen, enkelin, kuolleen läheisen, Jumalan tai jonkin sanoinkuvaamattoman läsnäolon. Tämän jälkeen hän joutuu kuitenkin tulkitsemaan, mitä kokemus merkitsee.

Jos ensimmäistä tapausta pidetään uskonnollisesti merkityksellisenä, mutta jälkimmäinen jätetään mainitsematta, analyysi ei enää ole neutraali. Silloin ei tutkita ensisijaisesti sitä, mitä kuolemanrajakokemukset tekevät ihmisille, vaan sitä, miten tietty uskonnollinen maailmankuva pystyy käyttämään valikoituja kokemuksia oman totuusväitteensä tukena.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että islamilaiseen tulkintaan johtava NDE todistaisi islamin olevan totta. Sama pätee kristinuskoon. Yksittäinen kokemus voi olla kokijalle erittäin vakuuttava, mutta kokemuksen vakuuttavuus ja sen metafyysisen tulkinnan totuus ovat kaksi eri kysymystä. Ihminen voi aidosti kokea tavanneensa Jeesuksen, enkelin, kuolleen läheisen, Jumalan tai jonkin sanoinkuvaamattoman läsnäolon. Tämän jälkeen hän joutuu kuitenkin tulkitsemaan, mitä kokemus merkitsee.

Lue lisää

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

Jos kristinuskoon kääntymisen tapausta pidetään uskonnollisesti merkityksellisenä, mutta islamiin kääntyminen jätetään mainitsematta, analyysi ei enää ole neutraali. Silloin ei tutkita ensisijaisesti sitä, mitä kuolemanrajakokemukset tekevät ihmisille, vaan sitä, miten tietty uskonnollinen maailmankuva pystyy käyttämään valikoituja kokemuksia oman totuusväitteensä tukena.


Siksi kysymys pitäisi muotoilla uudelleen. Ei pitäisi kysyä vain: ”Johtaako kuolemanrajakokemus ihmisen kristinuskoon?” Vaan: ”Miten kuolemanrajakokemus muuttaa ihmisen uskonnollista maailmankuvaa, ja miksi muutos saa eri ihmisillä erilaisia uskonnollisia muotoja?”
Tällainen kysymyksenasettelu avaa myös paljon kiinnostavamman vertailun. Kristitty saattaa tulkita valon Jeesuksen läsnäoloksi. Muslimi saattaa ymmärtää kokemuksen Allahin läheisyyden, tuonpuoleisuuden tai islamilaisen kuolemanjälkeisen todellisuuden kautta.

Tämän vuoksi islamiin johtaneet NDE-kokemukset ovat tärkeä vertailukohta myös silloin, kun tutkimuksen tavoitteena on arvioida kristillisiä tulkintoja.

Jos NDE olisi itsessään yksiselitteinen viesti nimenomaan kristillisestä Jumalasta, pitäisi pystyä selittämään, miksi ihmiset eri uskonnollisissa ympäristöissä kokevat ja tulkitsevat vastaavia ilmiöitä eri tavoin.


HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

Jos kristinuskoon kääntymisen tapausta pidetään uskonnollisesti merkityksellisenä, mutta islamiin kääntyminen jätetään mainitsematta, analyysi ei enää ole neutraali. Silloin ei tutkita ensisijaisesti sitä, mitä kuolemanrajakokemukset tekevät ihmisille, vaan sitä, miten tietty uskonnollinen maailmankuva pystyy käyttämään valikoituja kokemuksia oman totuusväitteensä tukena.

Sekä Koraani että Raamattu puhuvat valtavan itsevarmasti omasta totuudestaan, ja juuri siinä on oikeastaan herkullinen ongelma. Molemmat eivät vain esitä jotakin näkemystä muiden näkemysten joukossa, tyyliin: ”Tässä olisi yksi mahdollinen maailmanselitys, katsokaa rauhassa ja valitkaa mieleisenne.” Ei. Molemmilla on huomattavasti kunnianhimoisempi ohjelma: tämän takana on Jumala, tämä on ilmoitus, tämä on totuus. Kiitos, kilpailu on siis käynnissä.

Molemmat astuvat näyttämölle suunnilleen sillä asenteella, että nyt ei olla keskustelemassa mielipiteistä vaan todellisuuden omistusoikeudesta. Ihminen saa toki ajatella mitä haluaa, mutta harmillisesti todellisuus on jo varattu. Koraani kertoo, mikä on Jumalan sana, Raamattu kertoo Jumalan toiminnasta ja ilmoituksesta, ja lukijan pitäisi sitten jollakin tavalla ratkaista, kumpi puhuu Jumalan äänellä — samalla kun molemmat vakuuttavat, että juuri tässä kohtaa pitäisi kuunnella niitä eikä naapurin kirjaa.


Ja tässä syntyy pieni filosofinen pulma: jos kaksi tekstiä esittää ristiriitaisia väitteitä ja kumpikin ilmoittaa olevansa Jumalan ilmoittamaa totuutta, niin totuus ei tietenkään ratkea sillä, että toinen vain sanoo olevansa enemmän totuutta. Se olisi vähän kuin kaksi oikeussalia, joissa molemmat tuomarit huutaisivat toisilleen olevansa se oikea tuomari. Äänenvoimakkuus ei vielä ratkaise toimivallan kysymystä.


Tilanne muuttuu vielä hauskemmaksi, kun huomataan, että kummankin tekstin sisällä on perusteita luottaa juuri siihen tekstiin. Koraani kertoo omasta ilmoitusluonteestaan, ja Raamattu muodostaa oman pitkän ilmoituksen, historian, profetian ja uskonnollisen tradition kokonaisuutensa. Sitten tullaan ulkopuolelta ja kysytään täysin epäkohteliaasti: ”Hyvä on. Mutta miksi minä uskoisin juuri teitä?”

Siinä kohtaa molempien valtava itsevarmuus alkaa näyttää hieman huvittavalta. ”Koska tämä on Jumalan sana.” ”Mistä tiedät?” ”Koska Jumala on ilmoittanut sen.” ”Mistä tiedät, että tämä ilmoitus on Jumalalta?” Ja nyt olemme jo mukavasti kehällä, jossa kirja todistaa itsestään ja uskovainen todistaa kirjasta, joka todistaa itsestään.

Anonyymi00109 kirjoitti:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

Jos kristinuskoon kääntymisen tapausta pidetään uskonnollisesti merkityksellisenä, mutta islamiin kääntyminen jätetään mainitsematta, analyysi ei enää ole neutraali. Silloin ei tutkita ensisijaisesti sitä, mitä kuolemanrajakokemukset tekevät ihmisille, vaan sitä, miten tietty uskonnollinen maailmankuva pystyy käyttämään valikoituja kokemuksia oman totuusväitteensä tukena.


Siksi kysymys pitäisi muotoilla uudelleen. Ei pitäisi kysyä vain: ”Johtaako kuolemanrajakokemus ihmisen kristinuskoon?” Vaan: ”Miten kuolemanrajakokemus muuttaa ihmisen uskonnollista maailmankuvaa, ja miksi muutos saa eri ihmisillä erilaisia uskonnollisia muotoja?”
Tällainen kysymyksenasettelu avaa myös paljon kiinnostavamman vertailun. Kristitty saattaa tulkita valon Jeesuksen läsnäoloksi. Muslimi saattaa ymmärtää kokemuksen Allahin läheisyyden, tuonpuoleisuuden tai islamilaisen kuolemanjälkeisen todellisuuden kautta.

Tämän vuoksi islamiin johtaneet NDE-kokemukset ovat tärkeä vertailukohta myös silloin, kun tutkimuksen tavoitteena on arvioida kristillisiä tulkintoja.

Jos NDE olisi itsessään yksiselitteinen viesti nimenomaan kristillisestä Jumalasta, pitäisi pystyä selittämään, miksi ihmiset eri uskonnollisissa ympäristöissä kokevat ja tulkitsevat vastaavia ilmiöitä eri tavoin.


HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

Jos kristinuskoon kääntymisen tapausta pidetään uskonnollisesti merkityksellisenä, mutta islamiin kääntyminen jätetään mainitsematta, analyysi ei enää ole neutraali. Silloin ei tutkita ensisijaisesti sitä, mitä kuolemanrajakokemukset tekevät ihmisille, vaan sitä, miten tietty uskonnollinen maailmankuva pystyy käyttämään valikoituja kokemuksia oman totuusväitteensä tukena.

Sekä Koraani että Raamattu puhuvat valtavan itsevarmasti omasta totuudestaan, ja juuri siinä on oikeastaan herkullinen ongelma. Molemmat eivät vain esitä jotakin näkemystä muiden näkemysten joukossa, tyyliin: ”Tässä olisi yksi mahdollinen maailmanselitys, katsokaa rauhassa ja valitkaa mieleisenne.” Ei. Molemmilla on huomattavasti kunnianhimoisempi ohjelma: tämän takana on Jumala, tämä on ilmoitus, tämä on totuus. Kiitos, kilpailu on siis käynnissä.

Molemmat astuvat näyttämölle suunnilleen sillä asenteella, että nyt ei olla keskustelemassa mielipiteistä vaan todellisuuden omistusoikeudesta. Ihminen saa toki ajatella mitä haluaa, mutta harmillisesti todellisuus on jo varattu. Koraani kertoo, mikä on Jumalan sana, Raamattu kertoo Jumalan toiminnasta ja ilmoituksesta, ja lukijan pitäisi sitten jollakin tavalla ratkaista, kumpi puhuu Jumalan äänellä — samalla kun molemmat vakuuttavat, että juuri tässä kohtaa pitäisi kuunnella niitä eikä naapurin kirjaa.


Ja tässä syntyy pieni filosofinen pulma: jos kaksi tekstiä esittää ristiriitaisia väitteitä ja kumpikin ilmoittaa olevansa Jumalan ilmoittamaa totuutta, niin totuus ei tietenkään ratkea sillä, että toinen vain sanoo olevansa enemmän totuutta. Se olisi vähän kuin kaksi oikeussalia, joissa molemmat tuomarit huutaisivat toisilleen olevansa se oikea tuomari. Äänenvoimakkuus ei vielä ratkaise toimivallan kysymystä.


Tilanne muuttuu vielä hauskemmaksi, kun huomataan, että kummankin tekstin sisällä on perusteita luottaa juuri siihen tekstiin. Koraani kertoo omasta ilmoitusluonteestaan, ja Raamattu muodostaa oman pitkän ilmoituksen, historian, profetian ja uskonnollisen tradition kokonaisuutensa. Sitten tullaan ulkopuolelta ja kysytään täysin epäkohteliaasti: ”Hyvä on. Mutta miksi minä uskoisin juuri teitä?”

Siinä kohtaa molempien valtava itsevarmuus alkaa näyttää hieman huvittavalta. ”Koska tämä on Jumalan sana.” ”Mistä tiedät?” ”Koska Jumala on ilmoittanut sen.” ”Mistä tiedät, että tämä ilmoitus on Jumalalta?” Ja nyt olemme jo mukavasti kehällä, jossa kirja todistaa itsestään ja uskovainen todistaa kirjasta, joka todistaa itsestään.

Lue lisää

Jos siis Koraani sanoo: ”Tämä on totuus”, ja Raamattu sanoo: ”Tämä on totuus”, seuraava kysymys ei oikeastaan ole enää kumpi sanoo sen vakuuttavammin. Se on paljon hankalampi:
Mitä tarkoittaa totuus silloin, kun kaksi ilmoitukseksi väittävää tekstiä ovat eri mieltä siitä, mitä Jumala on sanonut?


Siinä kohtaa mahtipontisuus loppuu ja alkaa varsinainen ongelma. Totuus ei voi olla molempien ristiriitainen väite yhtä aikaa — ellei sitten keksitä kolmatta kirjaa, joka ilmoittaa ratkaisevansa asian ja kertoo tietenkin olevansa se ainoa oikea.

Siinä kohtaa mahtipontisuus loppuu ja alkaa varsinainen ongelma. Ei siksi, että Koraani tai Raamattu olisivat vailla sisältöä, historiallista merkitystä tai filosofista painoa, vaan siksi, että totuus ei muutu todeksi sillä, että se lausuu itsestään tarpeeksi vakuuttavasti olevansa totuus. Jos kaksi ilmoitusta esittää toisistaan poikkeavia väitteitä ja kumpikin ilmoittaa olevansa Jumalan sanaa, olemme tilanteessa, jossa molemmat ovat hakeneet itselleen korkeimman mahdollisen auktoriteetin valtakirjan. Jumalan nimissä, tietenkin. Onhan tavallisen mielipiteen kanssa aivan liian helppo elää.
”Tämä on Jumalan sana.”
”Mistä tiedät?”
”Koska Jumala on ilmoittanut sen.”
”Mistä tiedät, että Jumala on ilmoittanut sen?”
”Koska tämä Jumalan sana kertoo niin.”

Ja juuri tässä uskonnollinen itsevarmuus muuttuu filosofisesti herkulliseksi. Molemmat voivat katsoa toista ja sanoa: ”Sinä uskot kirjaasi, koska se sanoo olevansa totta.” Sitten he kääntyvät omansa puoleen ja toteavat: ”Minun tapauksessani asia on tietenkin erilainen, koska minun kirjani todella on Jumalan sana.” Aivan. Tuo varmasti selkeytti asian. Molemmat ovat nyt todistaneet olevansa oikeassa — omassa todellisuudessaan.

Syntyy eräänlainen teologinen peilisali. Muslimi kysyy kristityltä, miksi tämän pitäisi hyväksyä Raamatun ilmoitus. Kristitty kysyy muslimilta, miksi tämän pitäisi hyväksyä Koraanin ilmoitus. Molemmat esittävät historiallisia, teologisia ja tekstuaalisia perusteita. Mutta aivan pohjalla on kysymys, jota kumpikaan kirja ei voi ratkaista pelkästään vetoamalla itseensä: miksi juuri tämä ilmoitus on Jumalasta?
Ja tässä on se kohta, jossa ihmisen pitäisi ehkä hetkeksi laskea kirjansa pöydälle.
Koska jos vastaus lopulta on ”koska kirjani sanoo niin”, olemme palanneet lähtöpisteeseen. Jos vastaus taas on historiallinen tapahtuma, profeetan elämä, tekstin säilyminen, ihme, profetia, filosofinen johdonmukaisuus tai jokin muu peruste, silloin keskustelu muuttuu kiinnostavaksi. Silloin voidaan oikeasti kysyä, mitä näyttöä on, kuinka vahvaa se on ja selittääkö se paremmin toisen vai toisen väitteen.

Anonyymi00110 kirjoitti:

Jos siis Koraani sanoo: ”Tämä on totuus”, ja Raamattu sanoo: ”Tämä on totuus”, seuraava kysymys ei oikeastaan ole enää kumpi sanoo sen vakuuttavammin. Se on paljon hankalampi:
Mitä tarkoittaa totuus silloin, kun kaksi ilmoitukseksi väittävää tekstiä ovat eri mieltä siitä, mitä Jumala on sanonut?


Siinä kohtaa mahtipontisuus loppuu ja alkaa varsinainen ongelma. Totuus ei voi olla molempien ristiriitainen väite yhtä aikaa — ellei sitten keksitä kolmatta kirjaa, joka ilmoittaa ratkaisevansa asian ja kertoo tietenkin olevansa se ainoa oikea.

Siinä kohtaa mahtipontisuus loppuu ja alkaa varsinainen ongelma. Ei siksi, että Koraani tai Raamattu olisivat vailla sisältöä, historiallista merkitystä tai filosofista painoa, vaan siksi, että totuus ei muutu todeksi sillä, että se lausuu itsestään tarpeeksi vakuuttavasti olevansa totuus. Jos kaksi ilmoitusta esittää toisistaan poikkeavia väitteitä ja kumpikin ilmoittaa olevansa Jumalan sanaa, olemme tilanteessa, jossa molemmat ovat hakeneet itselleen korkeimman mahdollisen auktoriteetin valtakirjan. Jumalan nimissä, tietenkin. Onhan tavallisen mielipiteen kanssa aivan liian helppo elää.
”Tämä on Jumalan sana.”
”Mistä tiedät?”
”Koska Jumala on ilmoittanut sen.”
”Mistä tiedät, että Jumala on ilmoittanut sen?”
”Koska tämä Jumalan sana kertoo niin.”

Ja juuri tässä uskonnollinen itsevarmuus muuttuu filosofisesti herkulliseksi. Molemmat voivat katsoa toista ja sanoa: ”Sinä uskot kirjaasi, koska se sanoo olevansa totta.” Sitten he kääntyvät omansa puoleen ja toteavat: ”Minun tapauksessani asia on tietenkin erilainen, koska minun kirjani todella on Jumalan sana.” Aivan. Tuo varmasti selkeytti asian. Molemmat ovat nyt todistaneet olevansa oikeassa — omassa todellisuudessaan.

Syntyy eräänlainen teologinen peilisali. Muslimi kysyy kristityltä, miksi tämän pitäisi hyväksyä Raamatun ilmoitus. Kristitty kysyy muslimilta, miksi tämän pitäisi hyväksyä Koraanin ilmoitus. Molemmat esittävät historiallisia, teologisia ja tekstuaalisia perusteita. Mutta aivan pohjalla on kysymys, jota kumpikaan kirja ei voi ratkaista pelkästään vetoamalla itseensä: miksi juuri tämä ilmoitus on Jumalasta?
Ja tässä on se kohta, jossa ihmisen pitäisi ehkä hetkeksi laskea kirjansa pöydälle.
Koska jos vastaus lopulta on ”koska kirjani sanoo niin”, olemme palanneet lähtöpisteeseen. Jos vastaus taas on historiallinen tapahtuma, profeetan elämä, tekstin säilyminen, ihme, profetia, filosofinen johdonmukaisuus tai jokin muu peruste, silloin keskustelu muuttuu kiinnostavaksi. Silloin voidaan oikeasti kysyä, mitä näyttöä on, kuinka vahvaa se on ja selittääkö se paremmin toisen vai toisen väitteen.

Lue lisää

Se olisi suorastaan täydellinen todistus — jos väitteen esittäminen itsessään todistaisi väitteen todeksi.

Mutta pelkkä jumalallisen leiman painaminen kirjan kanteen ei vielä tee asiasta ratkaistua. Muuten koko maailmanhistorian vaikein uskonnollinen kysymys olisi ratkaistu hämmästyttävän halvalla: kirjoitetaan kirja, ilmoitetaan ensimmäisellä sivulla, että sen kirjoittaja on kaikkivaltias Jumala, ja sitten odotetaan ihmiskunnan polvistuvan.

Mutta miten ihminen voi tietää, kumpi on oikeassa, jos molemmat ilmoittavat olevansa Jumalan sanaa — ja vieläpä väittävät, että juuri heidän ilmoituksensa todistaa itse olevansa oikea?

Silloin päädymme kehään:

”Tämä on Jumalan sana, koska Jumala sanoo sen.”

”Mistä tiedät, että Jumala sanoo sen?”

”Koska tämä kirja sanoo niin.”

Ja toinen kirja voi tehdä täsmälleen saman tempun.

Silloin olemme saavuttaneet hämmästyttävän tilanteen: kaksi jumalallista auktoriteettia todistaa oman jumalallisuutensa omalla auktoriteetillaan.

Mutta sehän ei vielä kerro, kumpi puhuu totta.

Jos kaksi ihmistä seisoo torilla ja kumpikin julistaa olevansa maailman laillinen kuningas, ongelma ei ratkea sillä, että he molemmat sanovat olevansa kuninkaita mahdollisimman arvovaltaisella äänensävyllä.


Se olisi suorastaan täydellinen todistus — jos väitteen esittäminen itsessään todistaisi väitteen todeksi.

Mutta pelkkä jumalallisen leiman painaminen kirjan kanteen ei vielä tee asiasta ratkaistua. Muuten koko maailmanhistorian vaikein uskonnollinen kysymys olisi ratkaistu hämmästyttävän halvalla: kirjoitetaan kirja, ilmoitetaan ensimmäisellä sivulla, että sen kirjoittaja on kaikkivaltias Jumala, ja sitten odotetaan ihmiskunnan polvistuvan.

Mutta miten ihminen voi tietää, kumpi on oikeassa, jos molemmat ilmoittavat olevansa Jumalan sanaa — ja vieläpä väittävät, että juuri heidän ilmoituksensa todistaa itse olevansa oikea?

Silloin päädymme kehään:

”Tämä on Jumalan sana, koska Jumala sanoo sen.”

”Mistä tiedät, että Jumala sanoo sen?”

”Koska tämä kirja sanoo niin.”

Ja toinen kirja voi tehdä täsmälleen saman tempun.

Silloin olemme saavuttaneet hämmästyttävän tilanteen: kaksi jumalallista auktoriteettia todistaa oman jumalallisuutensa omalla auktoriteetillaan.

Mutta sehän ei vielä kerro, kumpi puhuu totta.

Jos kaksi ihmistä seisoo torilla ja kumpikin julistaa olevansa maailman laillinen kuningas, ongelma ei ratkea sillä, että he molemmat sanovat olevansa kuninkaita mahdollisimman arvovaltaisella äänensävyllä.

Anonyymi00111 kirjoitti:

Se olisi suorastaan täydellinen todistus — jos väitteen esittäminen itsessään todistaisi väitteen todeksi.

Mutta pelkkä jumalallisen leiman painaminen kirjan kanteen ei vielä tee asiasta ratkaistua. Muuten koko maailmanhistorian vaikein uskonnollinen kysymys olisi ratkaistu hämmästyttävän halvalla: kirjoitetaan kirja, ilmoitetaan ensimmäisellä sivulla, että sen kirjoittaja on kaikkivaltias Jumala, ja sitten odotetaan ihmiskunnan polvistuvan.

Mutta miten ihminen voi tietää, kumpi on oikeassa, jos molemmat ilmoittavat olevansa Jumalan sanaa — ja vieläpä väittävät, että juuri heidän ilmoituksensa todistaa itse olevansa oikea?

Silloin päädymme kehään:

”Tämä on Jumalan sana, koska Jumala sanoo sen.”

”Mistä tiedät, että Jumala sanoo sen?”

”Koska tämä kirja sanoo niin.”

Ja toinen kirja voi tehdä täsmälleen saman tempun.

Silloin olemme saavuttaneet hämmästyttävän tilanteen: kaksi jumalallista auktoriteettia todistaa oman jumalallisuutensa omalla auktoriteetillaan.

Mutta sehän ei vielä kerro, kumpi puhuu totta.

Jos kaksi ihmistä seisoo torilla ja kumpikin julistaa olevansa maailman laillinen kuningas, ongelma ei ratkea sillä, että he molemmat sanovat olevansa kuninkaita mahdollisimman arvovaltaisella äänensävyllä.


Se olisi suorastaan täydellinen todistus — jos väitteen esittäminen itsessään todistaisi väitteen todeksi.

Mutta pelkkä jumalallisen leiman painaminen kirjan kanteen ei vielä tee asiasta ratkaistua. Muuten koko maailmanhistorian vaikein uskonnollinen kysymys olisi ratkaistu hämmästyttävän halvalla: kirjoitetaan kirja, ilmoitetaan ensimmäisellä sivulla, että sen kirjoittaja on kaikkivaltias Jumala, ja sitten odotetaan ihmiskunnan polvistuvan.

Mutta miten ihminen voi tietää, kumpi on oikeassa, jos molemmat ilmoittavat olevansa Jumalan sanaa — ja vieläpä väittävät, että juuri heidän ilmoituksensa todistaa itse olevansa oikea?

Silloin päädymme kehään:

”Tämä on Jumalan sana, koska Jumala sanoo sen.”

”Mistä tiedät, että Jumala sanoo sen?”

”Koska tämä kirja sanoo niin.”

Ja toinen kirja voi tehdä täsmälleen saman tempun.

Silloin olemme saavuttaneet hämmästyttävän tilanteen: kaksi jumalallista auktoriteettia todistaa oman jumalallisuutensa omalla auktoriteetillaan.

Mutta sehän ei vielä kerro, kumpi puhuu totta.

Jos kaksi ihmistä seisoo torilla ja kumpikin julistaa olevansa maailman laillinen kuningas, ongelma ei ratkea sillä, että he molemmat sanovat olevansa kuninkaita mahdollisimman arvovaltaisella äänensävyllä.

Lue lisää

Jos kristityt rukoilevat ”oikeaa elävää Jumalaa”, miksi muiden uskontojen seuraajat kokevat täsmälleen samoja kokemuksia? Tiedän jo, mitä kristityt sanovat: että muiden uskontojen kokemukset ovat kaikki peräisin Saatanalta (ei ole väliä, että koko saatanaa ei ole edes olemassa)

https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf

Anonyymi00112 kirjoitti:

Jos kristityt rukoilevat ”oikeaa elävää Jumalaa”, miksi muiden uskontojen seuraajat kokevat täsmälleen samoja kokemuksia? Tiedän jo, mitä kristityt sanovat: että muiden uskontojen kokemukset ovat kaikki peräisin Saatanalta (ei ole väliä, että koko saatanaa ei ole edes olemassa)

https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf

Lue lisää

Jos kristityt rukoilevat ”oikeaa elävää Jumalaa”, miksi muiden uskontojen seuraajat kokevat täsmälleen samoja kokemuksia? Tiedän jo, mitä kristityt sanovat: että muiden uskontojen kokemukset ovat kaikki peräisin Saatanalta (ei ole väliä, että koko saatanaa ei ole edes olemassa)

https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf



Ja tässä argumentissa on yksi todella vahva kohta, jota kannattaa terävöittää. William James ei todista, että kaikki uskonnot ovat tosia, eikä edes sitä, että uskonnolliset kokemukset ovat sama asia. Hänen havaintonsa on paljon kiinnostavampi: ihmiset hyvin erilaisissa uskonnollisissa viitekehyksissä raportoivat kokemuksia, joilla on huomattavia rakenteellisia yhtäläisyyksiä. Hän nimenomaan keskittyi henkilökohtaisiin uskonnollisiin kokemuksiin eikä uskonnollisten instituutioiden tai oppijärjestelmien totuuteen.

Jamesin kirjassa tämä menee vielä pidemmälle. Hän kysyy, löytyykö eri uskontojen ristiriitaisten oppien alta jokin yhteinen ydin. Hänen mukaansa löytyy ainakin kokemus siitä, että ihmisessä tai maailmassa on jokin ongelma ja että yhteys johonkin ”korkeampaan” ratkaisee sen. Samalla hän huomauttaa, että eri uskontojen jumalat ja opit ovat keskenään ristiriidassa.

Anonyymi00113 kirjoitti:

Jos kristityt rukoilevat ”oikeaa elävää Jumalaa”, miksi muiden uskontojen seuraajat kokevat täsmälleen samoja kokemuksia? Tiedän jo, mitä kristityt sanovat: että muiden uskontojen kokemukset ovat kaikki peräisin Saatanalta (ei ole väliä, että koko saatanaa ei ole edes olemassa)

https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf



Ja tässä argumentissa on yksi todella vahva kohta, jota kannattaa terävöittää. William James ei todista, että kaikki uskonnot ovat tosia, eikä edes sitä, että uskonnolliset kokemukset ovat sama asia. Hänen havaintonsa on paljon kiinnostavampi: ihmiset hyvin erilaisissa uskonnollisissa viitekehyksissä raportoivat kokemuksia, joilla on huomattavia rakenteellisia yhtäläisyyksiä. Hän nimenomaan keskittyi henkilökohtaisiin uskonnollisiin kokemuksiin eikä uskonnollisten instituutioiden tai oppijärjestelmien totuuteen.

Jamesin kirjassa tämä menee vielä pidemmälle. Hän kysyy, löytyykö eri uskontojen ristiriitaisten oppien alta jokin yhteinen ydin. Hänen mukaansa löytyy ainakin kokemus siitä, että ihmisessä tai maailmassa on jokin ongelma ja että yhteys johonkin ”korkeampaan” ratkaisee sen. Samalla hän huomauttaa, että eri uskontojen jumalat ja opit ovat keskenään ristiriidassa.

Lue lisää

Jos kristityn kokemus Jumalan läsnäolosta todistaa hänen mielestään kristinuskon olevan totta, miksi muslimin kokemus Allahin läsnäolosta ei todista samalla logiikalla islamia todeksi?
Jos vastaus kuuluu:
”Koska minun kokemukseni on Pyhästä Hengestä, mutta hänen kokemuksensa on Saatanasta”,
niin silloin on kysyttävä:
Mistä tiedät sen?
Jos vastaus taas on:
”Raamattu kertoo, että Pyhä Henki on oikea ja muut henget ovat vääriä”,
olemme jälleen samassa kehässä:
Raamattu on totta, koska Raamattu kertoo olevansa Jumalan sana — ja Raamattu kertoo muiden kokemusten olevan vääriä, koska Raamattu on Jumalan sana.
Sehän ei vielä ratkaise mitään sellaiselle ihmiselle, joka ei ole jo hyväksynyt Raamatun jumalallista auktoriteettia.
Ja tässä kohtaa ”Saatana selittää kaiken” alkaa näyttää hieman epäilyttävältä jokerikortilta.
Kristitty kokee Jumalan - Jumala.
Muslimi kokee Jumalan - Saatana.


Kristitty kokee rukouksessa rauhaa - todiste Jumalasta.
Muslimi kokee rukouksessa rauhaa - eksytys.
Mutta millä riippumattomalla perusteella nämä luokitellaan näin?



”Minä tunsin Jumalan.”
- siis Jumala oli paikalla.
”Jumala oli paikalla.”
- siis Raamatun Jumala oli paikalla.
”Raamatun Jumala oli paikalla.”
- siis kristinusko on totta.

Mutta

Ja jos muslimi voi tehdä täsmälleen saman päättelyketjun omasta kokemuksestaan käsin, kokemuksen olemassaolo ei yksin ratkaise näiden uskontojen välistä kiistaa.

Silloin ”Saatana” voi toimia ainoastaan selityksenä kristityn omassa maailmankuvassa:
”Kristillinen kokemus tulee Jumalasta; ristiriitainen kokemus tulee Saatanasta.”

Mutta ulkopuoliselle tämä ei vielä ole todistus. Se on hypoteesi, joka itse tarvitsee perustelun.
Ja tässä syntyy todella hankala kehä:
Mistä tiedät, että kristillinen kokemus tulee Jumalasta?
”Koska Raamattu sanoo niin.”
Mistä tiedät, että Raamattu kertoo totuuden?
”Koska Jumala on sen ilmoittanut.”
Mistä tiedät, että kyseessä oli Jumala eikä jokin muu lähde?
”Koska koin Jumalan.”
Mistä tiedät, että kokemuksesi oli Jumala?
”Koska Raamattu sanoo, että se oli Jumala.”

Ja olemme jälleen lähtöpisteessä.
Siksi kaikkein vaikein kysymys ei ole:
”Voiko Saatana antaa uskonnollisia kokemuksia?”
Vaan:
”Millä perusteella tunnistan Jumalan kokemuksesta, jos jokaisen kilpailevan uskonnon kannattaja voi vedota omaan kokemukseensa aivan samalla tavalla?”
Ja jos vastaus on lopulta vain:
”Minä tiedän, että minun kokemukseni oli Jumalasta, koska se tuntui Jumalalta — ja tiedän, että sinun kokemuksesi ei ollut Jumalasta, koska se ei vastaa minun ilmoitustani,”
silloin emme ole vielä löytäneet menetelmää totuuden tunnistamiseksi.
Olemme löytäneet menetelmän, jolla oma uskonnollinen kokemuksemme julistetaan oikeaksi ja muiden kokemukset vääriksi.
Ja se on juuri se ongelma, joka pitäisi ensin ratkaista.

Anonyymi00114 kirjoitti:

Jos kristityn kokemus Jumalan läsnäolosta todistaa hänen mielestään kristinuskon olevan totta, miksi muslimin kokemus Allahin läsnäolosta ei todista samalla logiikalla islamia todeksi?
Jos vastaus kuuluu:
”Koska minun kokemukseni on Pyhästä Hengestä, mutta hänen kokemuksensa on Saatanasta”,
niin silloin on kysyttävä:
Mistä tiedät sen?
Jos vastaus taas on:
”Raamattu kertoo, että Pyhä Henki on oikea ja muut henget ovat vääriä”,
olemme jälleen samassa kehässä:
Raamattu on totta, koska Raamattu kertoo olevansa Jumalan sana — ja Raamattu kertoo muiden kokemusten olevan vääriä, koska Raamattu on Jumalan sana.
Sehän ei vielä ratkaise mitään sellaiselle ihmiselle, joka ei ole jo hyväksynyt Raamatun jumalallista auktoriteettia.
Ja tässä kohtaa ”Saatana selittää kaiken” alkaa näyttää hieman epäilyttävältä jokerikortilta.
Kristitty kokee Jumalan - Jumala.
Muslimi kokee Jumalan - Saatana.


Kristitty kokee rukouksessa rauhaa - todiste Jumalasta.
Muslimi kokee rukouksessa rauhaa - eksytys.
Mutta millä riippumattomalla perusteella nämä luokitellaan näin?



”Minä tunsin Jumalan.”
- siis Jumala oli paikalla.
”Jumala oli paikalla.”
- siis Raamatun Jumala oli paikalla.
”Raamatun Jumala oli paikalla.”
- siis kristinusko on totta.

Mutta

Ja jos muslimi voi tehdä täsmälleen saman päättelyketjun omasta kokemuksestaan käsin, kokemuksen olemassaolo ei yksin ratkaise näiden uskontojen välistä kiistaa.

Silloin ”Saatana” voi toimia ainoastaan selityksenä kristityn omassa maailmankuvassa:
”Kristillinen kokemus tulee Jumalasta; ristiriitainen kokemus tulee Saatanasta.”

Mutta ulkopuoliselle tämä ei vielä ole todistus. Se on hypoteesi, joka itse tarvitsee perustelun.
Ja tässä syntyy todella hankala kehä:
Mistä tiedät, että kristillinen kokemus tulee Jumalasta?
”Koska Raamattu sanoo niin.”
Mistä tiedät, että Raamattu kertoo totuuden?
”Koska Jumala on sen ilmoittanut.”
Mistä tiedät, että kyseessä oli Jumala eikä jokin muu lähde?
”Koska koin Jumalan.”
Mistä tiedät, että kokemuksesi oli Jumala?
”Koska Raamattu sanoo, että se oli Jumala.”

Ja olemme jälleen lähtöpisteessä.
Siksi kaikkein vaikein kysymys ei ole:
”Voiko Saatana antaa uskonnollisia kokemuksia?”
Vaan:
”Millä perusteella tunnistan Jumalan kokemuksesta, jos jokaisen kilpailevan uskonnon kannattaja voi vedota omaan kokemukseensa aivan samalla tavalla?”
Ja jos vastaus on lopulta vain:
”Minä tiedän, että minun kokemukseni oli Jumalasta, koska se tuntui Jumalalta — ja tiedän, että sinun kokemuksesi ei ollut Jumalasta, koska se ei vastaa minun ilmoitustani,”
silloin emme ole vielä löytäneet menetelmää totuuden tunnistamiseksi.
Olemme löytäneet menetelmän, jolla oma uskonnollinen kokemuksemme julistetaan oikeaksi ja muiden kokemukset vääriksi.
Ja se on juuri se ongelma, joka pitäisi ensin ratkaista.

Lue lisää

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.



Tuossa aineistossa on oikeastaan kolme eri väitettä, jotka kannattaa pitää erillään. Kun ne erotetaan, argumentista tulee paljon vahvempi eikä vastapuoli pääse yhtä helposti sivuraiteelle.
”Jeesus sanoo, että sinä joudut kadotukseen” ei ole todiste siitä, että näin tapahtuu
Jos kauhudramaturgi kirjoittaa:
”Sinut on tutkittu. Menet kadotukseen. Terveisin Jumalan sana, allekirjoitus: Jeesus Kristus.”
hän ei ole vielä esittänyt todistetta. Hän on esittänyt tuomion.
Ja erityisen ongelmallista on se, että ihminen ottaa itselleen oikeuden ilmoittaa toisen henkilön lopullisen kohtalon ikään kuin hänellä olisi suora pääsy Jumalan tuomioistuimeen.
Vielä olennaisempaa on kuitenkin tämä:
Jos hän vetoaa Raamattuun todistaakseen, että sinä joudut kadotukseen, hänen täytyy ensin perustella, miksi juuri Raamattu on tässä asiassa luotettava jumalallinen auktoriteetti.
Muuten argumentti on:
Raamattu sanoo - siksi se on totta - koska Raamattu sanoo niin.
Ja sama ongelma koskee Koraania, Mormonin kirjaa tai mitä tahansa muuta tekstiä, joka esitetään jumalallisena ilmoituksena.



HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.


Kuolemanrajakokemuksissa on juuri se ongelma, jonka nostin esiin

Niissä on sekä toistuvia yhteisiä piirteitä että kulttuurisesti vaihtelevaa uskonnollista sisältöä ja tulkintaa.
Eräässä systemaattisessa katsauksessa käytiin läpi vuosien 1980–2022 tapausraportteja, tapaussarjoja ja laadullisia tutkimuksia. Lopulliseen tarkasteluun päätyi 54 tutkimusta ja yhteensä 465 kokemusta. Katsauksessa kuvattiin sekä yhteisiä piirteitä että kulttuurisia eroja: esimerkiksi ruumiista irtautumisen kokemuksia ja muita toistuvia kokemusrakenteita, mutta uskonnollisten hahmojen ja kokemusten tulkinnoissa oli eroja. Länsimaisissa aineistoissa esiintyi kristilliseen ympäristöön liittyviä hahmoja, thaimaalaisissa aineistoissa erilaisia buddhalaisia kulttuurisia piirteitä ja shiialaisissa aineistoissa shiialaisia uskonnollisia hahmoja jne.
Ja tämä tekee argumentista kiinnostavan:
Jos kristitty kerää ainoastaan kristillisiä helvettikertomuksia ja sanoo niiden todistavan kristillisen helvetin, hänen pitäisi samalla käsitellä myös ristiriitainen aineisto.
Muuten kyseessä on valikoiva todistusaineiston käyttö.

”Kaikki muut kokemukset ovat Saatanasta” ei ratkaise ongelmaa
Tämä on mielestäni kaikkein terävin kohta.
Oletetaan hetkeksi kristityn hyväksi, että Saatana todella on olemassa.
Sekään ei vielä ratkaise kysymystä.
Kristitty sanoo:
”Tämä henkilö näki Jeesuksen - Jumala.”
Toinen henkilö:
”Näin Allahin - Jumala.”
Ja kristitty vastaa:
”Ei. Teidän kokemuksenne olivat Saatanasta.”

Hyvä. Mutta mistä hän tietää sen?
Tämä on se kysymys, jota ei voi ohittaa.
Jos vastaus on:
”Koska Raamattu kertoo, että muut ovat eksytystä.”
niin kysymme jälleen:
Miksi hyväksymme juuri Raamatun auktoriteetin tässä kiistassa?
Jos vastaus on:
”Koska Raamattu on Jumalan sana.”
kysymme:
Mistä tiedät, että Raamattu on Jumalan sana?
Jos vastaus taas on:
”Koska Jumala todisti sen minulle kokemuksessani.”
olemme palanneet alkuperäiseen ongelmaan.

Tässä syntyy lähes täydellinen kehä
Kristillinen kokemus - Jumala.
Islamilainen kokemus - Saatana.
Buddhalainen kokemus – Saatana.
Jne.
Mutta kysymys kuuluu:
Mikä riippumaton kriteeri tekee ensimmäisestä Jumalan kokemuksen ja kolmesta jälkimmäisestä Saatanan kokemuksen?
Jos sellaista kriteeriä ei pystytä antamaan, ”Saatana” ei tässä toimi varsinaisena todistuksena.
Se toimii selityksenä, joka on rakennettu etukäteen oman uskonnon sisälle.
Ja tästä seuraa vielä pahempi ongelma.
Jos teoria selittää kaiken, se ei välttämättä selitä mitään.
kristitty kokee jotakin ristiriitaista - Saatana yritti eksyttää
• kristitty kokee jotakin kristinuskoa vahvistavaa → Pyhä Henki
niin kysymys kuuluu:
Mikä havainto voisi osoittaa tämän luokittelun vääräksi?
Jos vastaus on:
”Ei mikään.”
silloin kyseessä ei ole kovin hyvä empiirinen erotusmenetelmä. Se on maailmankatsomus, joka pystyy jälkikäteen sijoittamaan lähes minkä tahansa mahdollisen kokemuksen valmiiksi määrättyyn lokeroon.

Anonyymi00115 kirjoitti:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.



Tuossa aineistossa on oikeastaan kolme eri väitettä, jotka kannattaa pitää erillään. Kun ne erotetaan, argumentista tulee paljon vahvempi eikä vastapuoli pääse yhtä helposti sivuraiteelle.
”Jeesus sanoo, että sinä joudut kadotukseen” ei ole todiste siitä, että näin tapahtuu
Jos kauhudramaturgi kirjoittaa:
”Sinut on tutkittu. Menet kadotukseen. Terveisin Jumalan sana, allekirjoitus: Jeesus Kristus.”
hän ei ole vielä esittänyt todistetta. Hän on esittänyt tuomion.
Ja erityisen ongelmallista on se, että ihminen ottaa itselleen oikeuden ilmoittaa toisen henkilön lopullisen kohtalon ikään kuin hänellä olisi suora pääsy Jumalan tuomioistuimeen.
Vielä olennaisempaa on kuitenkin tämä:
Jos hän vetoaa Raamattuun todistaakseen, että sinä joudut kadotukseen, hänen täytyy ensin perustella, miksi juuri Raamattu on tässä asiassa luotettava jumalallinen auktoriteetti.
Muuten argumentti on:
Raamattu sanoo - siksi se on totta - koska Raamattu sanoo niin.
Ja sama ongelma koskee Koraania, Mormonin kirjaa tai mitä tahansa muuta tekstiä, joka esitetään jumalallisena ilmoituksena.



HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.


Kuolemanrajakokemuksissa on juuri se ongelma, jonka nostin esiin

Niissä on sekä toistuvia yhteisiä piirteitä että kulttuurisesti vaihtelevaa uskonnollista sisältöä ja tulkintaa.
Eräässä systemaattisessa katsauksessa käytiin läpi vuosien 1980–2022 tapausraportteja, tapaussarjoja ja laadullisia tutkimuksia. Lopulliseen tarkasteluun päätyi 54 tutkimusta ja yhteensä 465 kokemusta. Katsauksessa kuvattiin sekä yhteisiä piirteitä että kulttuurisia eroja: esimerkiksi ruumiista irtautumisen kokemuksia ja muita toistuvia kokemusrakenteita, mutta uskonnollisten hahmojen ja kokemusten tulkinnoissa oli eroja. Länsimaisissa aineistoissa esiintyi kristilliseen ympäristöön liittyviä hahmoja, thaimaalaisissa aineistoissa erilaisia buddhalaisia kulttuurisia piirteitä ja shiialaisissa aineistoissa shiialaisia uskonnollisia hahmoja jne.
Ja tämä tekee argumentista kiinnostavan:
Jos kristitty kerää ainoastaan kristillisiä helvettikertomuksia ja sanoo niiden todistavan kristillisen helvetin, hänen pitäisi samalla käsitellä myös ristiriitainen aineisto.
Muuten kyseessä on valikoiva todistusaineiston käyttö.

”Kaikki muut kokemukset ovat Saatanasta” ei ratkaise ongelmaa
Tämä on mielestäni kaikkein terävin kohta.
Oletetaan hetkeksi kristityn hyväksi, että Saatana todella on olemassa.
Sekään ei vielä ratkaise kysymystä.
Kristitty sanoo:
”Tämä henkilö näki Jeesuksen - Jumala.”
Toinen henkilö:
”Näin Allahin - Jumala.”
Ja kristitty vastaa:
”Ei. Teidän kokemuksenne olivat Saatanasta.”

Hyvä. Mutta mistä hän tietää sen?
Tämä on se kysymys, jota ei voi ohittaa.
Jos vastaus on:
”Koska Raamattu kertoo, että muut ovat eksytystä.”
niin kysymme jälleen:
Miksi hyväksymme juuri Raamatun auktoriteetin tässä kiistassa?
Jos vastaus on:
”Koska Raamattu on Jumalan sana.”
kysymme:
Mistä tiedät, että Raamattu on Jumalan sana?
Jos vastaus taas on:
”Koska Jumala todisti sen minulle kokemuksessani.”
olemme palanneet alkuperäiseen ongelmaan.

Tässä syntyy lähes täydellinen kehä
Kristillinen kokemus - Jumala.
Islamilainen kokemus - Saatana.
Buddhalainen kokemus – Saatana.
Jne.
Mutta kysymys kuuluu:
Mikä riippumaton kriteeri tekee ensimmäisestä Jumalan kokemuksen ja kolmesta jälkimmäisestä Saatanan kokemuksen?
Jos sellaista kriteeriä ei pystytä antamaan, ”Saatana” ei tässä toimi varsinaisena todistuksena.
Se toimii selityksenä, joka on rakennettu etukäteen oman uskonnon sisälle.
Ja tästä seuraa vielä pahempi ongelma.
Jos teoria selittää kaiken, se ei välttämättä selitä mitään.
kristitty kokee jotakin ristiriitaista - Saatana yritti eksyttää
• kristitty kokee jotakin kristinuskoa vahvistavaa → Pyhä Henki
niin kysymys kuuluu:
Mikä havainto voisi osoittaa tämän luokittelun vääräksi?
Jos vastaus on:
”Ei mikään.”
silloin kyseessä ei ole kovin hyvä empiirinen erotusmenetelmä. Se on maailmankatsomus, joka pystyy jälkikäteen sijoittamaan lähes minkä tahansa mahdollisen kokemuksen valmiiksi määrättyyn lokeroon.

Lue lisää

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

----------------

Huutaminen ”JUMALAN SANA!” tai ”SINÄ MENET KADOTUKSEEN!” ei lisää todistusaineiston määrää yhtään.
Se lisää vain äänenvoimakkuutta.


Ja ilmeisesti joissakin uskonnollisissa väittelyissä on syntynyt erikoinen käsitys siitä, että mitä enemmän versaalikirjaimia käytetään, sitä lähemmäksi metafyysistä totuutta päästään.
JUMALAN SANA!!!
Ahaa. Nyt todistusaineisto vahvistui.
KADOTUS!!!
Erinomaista. Nyt epäselvästä väitteestä tuli ilmeisesti empiirisesti varmennettu.
JEESUS KRISTUS!!!
No niin. Nyt argumentti on viimeistelty.
Mutta todistamisen kannalta tapahtui jotakin kummallista: yhtään uutta perustetta ei ilmestynyt.
Ei uutta havaintoa.
Ei riippumatonta näyttöä.
Ei testiä, jolla väite voitaisiin erottaa vastakkaisesta väitteestä.
Ei menetelmää, jonka avulla voitaisiin selvittää, kuka todella puhuu Jumalan nimissä.
Ainoastaan ilmoituksen retorinen äänenvoimakkuus kasvoi.
Ja kaikkein huvittavinta on, että samaa menetelmää voi käyttää kuka tahansa.

Muslimi voi kirjoittaa:
”ALLAHIN SANA!!! SINÄ JOUTUISIT KADOTUKSEEN!!!”
Kristitty vastaa:
”EI! RAAMATTU ON JUMALAN SANA!!! SINÄ OLET EKSYNYT!!!”
Toinen lisää kymmenen huutomerkkiä.
Ensimmäinen lisää kaksikymmentä.
Kolmas kaivaa esiin vielä yhden ”helvettiin joutunut ateisti” -videon.
Ja jossain vaiheessa internetin kosminen totuuskomissio näyttää olevan sitä mieltä, että se, joka kirjoitti viimeisen kommentin CAPS LOCK PÄÄLLÄ, voitti metafysiikan.
Mutta totuus ei toimi näin.
Huutomerkki ei ole todiste.
Uhkaus ei ole todiste.
Itsevarmuus ei ole todiste.
Se, että kirjoittaja allekirjoittaa tekstinsä ”Jeesus Kristus”, ei tee allekirjoittajasta Jeesusta Kristusta.
Eikä varsinkaan:
”Minut on tutkittu ja sinä menet kadotukseen”
muutu jumalalliseksi tuomioksi vain siksi, että kirjoittaja päättää käyttää Jumalan nimikirjoitusta.
Sillä tässä on koko farssin ironinen ydin:
Jos väite tarvitsee huutamista tullakseen vakuuttavaksi, huutaminen ei korjaa sitä, mikä itse väitteestä puuttuu.
Ja jos kaksi vastakkaista uskontoa voivat molemmat julistaa täysin samalla varmuudella:
”MEIDÄN JUMALAMME ON OIKEA, TEIDÄN JUMALANNE ON VÄÄRÄ, JA TE MENETTE KADOTUKSEEN!”
niin huutamisen perusteella emme ole lähempänä totuutta.
Olemme vain saaneet erittäin äänekkään ilmoituksen siitä, että molemmat osapuolet ovat erittäin varmoja itsestään.
Ja se on tietoa heidän varmuudestaan.
Se ei vielä ole tietoa heidän totuudestaan.
Metafyysinen totuus ei muutu todeksi sillä, että sille annetaan isommat kirjaimet.



Se, että kirjoittaja allekirjoittaa tekstinsä ”Jeesus Kristus”, ei tee allekirjoittajasta Jeesusta Kristusta.
Eikä varsinkaan:
”Minut on tutkittu ja sinä menet kadotukseen”
muutu jumalalliseksi tuomioksi vain siksi, että kirjoittaja päättää käyttää Jumalan nimikirjoitusta.
Sillä tässä on koko farssin ironinen ydin:
Jos väite tarvitsee huutamista tullakseen vakuuttavaksi, huutaminen ei korjaa sitä, mikä itse väitteestä puuttuu.


Jos Jumala todella on se, joka lopulta tuomitsee, ehkä kaikkein ylimielisin asia ei ole epäillä Jumalan tuomiota — vaan esiintyä itse Jumalan tuomioistuimena.


Jos Jumala todella on se, joka lopulta tuomitsee, ehkä kaikkein ylimielisin asia ei ole epäillä Jumalan tuomiota — vaan esiintyä itse Jumalan tuomioistuimena.

Anonyymi00116 kirjoitti:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

----------------

Huutaminen ”JUMALAN SANA!” tai ”SINÄ MENET KADOTUKSEEN!” ei lisää todistusaineiston määrää yhtään.
Se lisää vain äänenvoimakkuutta.


Ja ilmeisesti joissakin uskonnollisissa väittelyissä on syntynyt erikoinen käsitys siitä, että mitä enemmän versaalikirjaimia käytetään, sitä lähemmäksi metafyysistä totuutta päästään.
JUMALAN SANA!!!
Ahaa. Nyt todistusaineisto vahvistui.
KADOTUS!!!
Erinomaista. Nyt epäselvästä väitteestä tuli ilmeisesti empiirisesti varmennettu.
JEESUS KRISTUS!!!
No niin. Nyt argumentti on viimeistelty.
Mutta todistamisen kannalta tapahtui jotakin kummallista: yhtään uutta perustetta ei ilmestynyt.
Ei uutta havaintoa.
Ei riippumatonta näyttöä.
Ei testiä, jolla väite voitaisiin erottaa vastakkaisesta väitteestä.
Ei menetelmää, jonka avulla voitaisiin selvittää, kuka todella puhuu Jumalan nimissä.
Ainoastaan ilmoituksen retorinen äänenvoimakkuus kasvoi.
Ja kaikkein huvittavinta on, että samaa menetelmää voi käyttää kuka tahansa.

Muslimi voi kirjoittaa:
”ALLAHIN SANA!!! SINÄ JOUTUISIT KADOTUKSEEN!!!”
Kristitty vastaa:
”EI! RAAMATTU ON JUMALAN SANA!!! SINÄ OLET EKSYNYT!!!”
Toinen lisää kymmenen huutomerkkiä.
Ensimmäinen lisää kaksikymmentä.
Kolmas kaivaa esiin vielä yhden ”helvettiin joutunut ateisti” -videon.
Ja jossain vaiheessa internetin kosminen totuuskomissio näyttää olevan sitä mieltä, että se, joka kirjoitti viimeisen kommentin CAPS LOCK PÄÄLLÄ, voitti metafysiikan.
Mutta totuus ei toimi näin.
Huutomerkki ei ole todiste.
Uhkaus ei ole todiste.
Itsevarmuus ei ole todiste.
Se, että kirjoittaja allekirjoittaa tekstinsä ”Jeesus Kristus”, ei tee allekirjoittajasta Jeesusta Kristusta.
Eikä varsinkaan:
”Minut on tutkittu ja sinä menet kadotukseen”
muutu jumalalliseksi tuomioksi vain siksi, että kirjoittaja päättää käyttää Jumalan nimikirjoitusta.
Sillä tässä on koko farssin ironinen ydin:
Jos väite tarvitsee huutamista tullakseen vakuuttavaksi, huutaminen ei korjaa sitä, mikä itse väitteestä puuttuu.
Ja jos kaksi vastakkaista uskontoa voivat molemmat julistaa täysin samalla varmuudella:
”MEIDÄN JUMALAMME ON OIKEA, TEIDÄN JUMALANNE ON VÄÄRÄ, JA TE MENETTE KADOTUKSEEN!”
niin huutamisen perusteella emme ole lähempänä totuutta.
Olemme vain saaneet erittäin äänekkään ilmoituksen siitä, että molemmat osapuolet ovat erittäin varmoja itsestään.
Ja se on tietoa heidän varmuudestaan.
Se ei vielä ole tietoa heidän totuudestaan.
Metafyysinen totuus ei muutu todeksi sillä, että sille annetaan isommat kirjaimet.



Se, että kirjoittaja allekirjoittaa tekstinsä ”Jeesus Kristus”, ei tee allekirjoittajasta Jeesusta Kristusta.
Eikä varsinkaan:
”Minut on tutkittu ja sinä menet kadotukseen”
muutu jumalalliseksi tuomioksi vain siksi, että kirjoittaja päättää käyttää Jumalan nimikirjoitusta.
Sillä tässä on koko farssin ironinen ydin:
Jos väite tarvitsee huutamista tullakseen vakuuttavaksi, huutaminen ei korjaa sitä, mikä itse väitteestä puuttuu.


Jos Jumala todella on se, joka lopulta tuomitsee, ehkä kaikkein ylimielisin asia ei ole epäillä Jumalan tuomiota — vaan esiintyä itse Jumalan tuomioistuimena.


Jos Jumala todella on se, joka lopulta tuomitsee, ehkä kaikkein ylimielisin asia ei ole epäillä Jumalan tuomiota — vaan esiintyä itse Jumalan tuomioistuimena.

Lue lisää

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------


Aivan eri asia on julistaa toiselle ihmiselle:
”Sinä menet kadotukseen.”
Se on väite ihmisen lopullisesta hengellisestä kohtalosta. Jos henkilö väittää puhuvansa Jeesuksen tai ”Jumalan sanan” nimissä, hänen pitäisi pystyä perustelemaan paljon muutakin kuin oma varmuutensa.
Ja tässä on jopa mielenkiintoinen sisäinen ongelma kristillisestä näkökulmasta: Jeesuksen opetuksessa on varoitus toisten tuomitsemisesta, ja Roomalaiskirjeessä Paavali kysyy, miksi ihminen tuomitsee toisen, kun kaikki joutuvat Jumalan tuomioistuimen eteen.

Mutta millä oikeudella sinä julistat minun lopullisen kohtaloni?
Sinä voit uskoa, että Raamatun mukaan minun pitäisi joutua kadotukseen. Se on yksi asia.
Mutta kun kirjoitat:
”SINÄ MENET KADOTUKSEEN.”
et enää pelkästään kerro, mitä oma uskonnollinen tekstisi opettaa. Sinä annat minulle henkilökohtaisen lopullisen tuomion.
Ja siinä syntyy hieman koominen ristiriita.
Vedot Jumalan tuomioistuimeen samalla kun käyttäydyt kuin olisit itse sen puheenjohtaja.
”Jumala tulee tuomitsemaan sinut.”
Hyvä. Se on teologinen väite.
Mutta:
”Minä ilmoitan sinulle nyt, että Jumala tuomitsee sinut näin.”
Se on jo aivan toinen väite.
Silloin pitäisi kysyä:
Mistä sinä tiedät, että sinulla on oikeus antaa juuri tämä tuomio juuri tälle ihmiselle?
Ja jos vastauksesi on:
”Koska Jeesus sanoo niin.”
seuraava kysymys on edelleen:
”Mistä tiedät, että juuri sinun tulkintasi Jeesuksen sanoista koskee minua juuri näin?”
Jos vastaus on lopulta vain:
”Koska minä tiedän, että Raamattu on totta.”
silloin palataan jälleen samaan ongelmaan: oma vakaumus ei muutu jumalalliseksi valtuutukseksi vain siksi, että siihen liitetään sana Jumala.
Ja kaikkein ironisinta on tämä:
Jos Jumala todella on tuomari, miksi ihminen on niin innokas varaamaan itselleen hänen tuomarinvasaransa?
”Terveisin Jumalan sana. Allekirjoitus: Jeesus Kristus.”
Se ei tee ihmisestä Jeesusta.
Eikä ihmisen allekirjoitus muutu Jumalan allekirjoitukseksi vain siksi, että siihen kirjoitetaan Jumalan nimi.
Tuomion julistaminen kovemmalla äänellä ei tee tuomarista jumalallista. Se tekee vain julistuksesta kovemman.

Jos Jumala todella on se, joka lopulta tuomitsee, ehkä kaikkein ylimielisin asia ei ole epäillä Jumalan tuomiota — vaan esiintyä itse Jumalan tuomioistuimena.



HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------

Tuossa on juuri se ironinen ydin. Jos ihminen julistaa toiselle ihmiselle lopullisen tuomion ikään kuin hän itse tietäisi Jumalan lopullisen päätöksen, hän ottaa itselleen aseman, joka kuuluu hänen oman teologiansa mukaan Jumalalle.

Eikö tässä ihminen ylennä itsensä Jumalan yläpuolelle?
Hän ei enää sano:
”Minun uskoni mukaan Raamattu opettaa, että tällainen ihminen joutuu kadotukseen.”
Vaan hän sanoo:
”SINÄ MENET KADOTUKSEEN.”
Siinä tapahtuu melkoinen vallanvaihto.
Jumala on muka korkein tuomari — mutta ihminen ottaa tuomarin nuijan käteensä ja ilmoittaa toiselle tämän lopullisen ikuisen kohtalon.
Hän ei enää puhu Jumalasta.
Hän puhuu Jumalan puolesta.
Vieläpä täydellä varmuudella.
Ja sitten hän allekirjoittaa:
”TERVEISIN JUMALAN SANA. JEESUS KRISTUS.”
Anteeksi vain, mutta tässä alkaa olla jo melkoinen teologinen roolileikki.
Ihminen julistaa tuomion.
Ihminen määrittelee syyllisen.
Ihminen ilmoittaa rangaistuksen.
Ja lopuksi ihminen allekirjoittaa Jumalan nimellä.
Missä vaiheessa ihminen ehti ottaa Jumalan tuomarinistuimen itselleen?
Jos Jumala todella on lopullinen tuomari, niin silloin ihmisellä pitäisi olla ainakin sen verran nöyryyttä, ettei hän teeskentele olevansa Jumala.
Hän voi sanoa:
”Minä uskon, että olet väärässä.”
Hän voi sanoa:
”Minun tulkintani mukaan Raamattu opettaa tästä näin.”
Hän voi jopa sanoa:
”Pidän tätä vakavana asiana.”
Mutta:
”Minä tiedän, että sinä menet kadotukseen.”
on jo aivan eri tason väite.
Siinä ihminen ei enää ainoastaan tulkitse uskontoaan.
Hän ottaa itselleen pääsyn Jumalan lopulliseen tuomioon ja ilmoittaa sen toiselle ihmiselle.
Ja siinä on melkoinen paradoksi:
Ihminen väittää puolustavansa Jumalan suvereniteettia samalla kun hän ottaa Jumalan tuomarinistuimen itselleen.
Ehkä kaikkein ironisinta onkin, että hän yrittää nöyryyttää toista ihmistä Jumalan edessä — samalla kun korottaa itsensä Jumalan yläpuolelle tietämään täsmälleen, minkä tuomion Jumala tulee antamaan.

Anonyymi00117 kirjoitti:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------


Aivan eri asia on julistaa toiselle ihmiselle:
”Sinä menet kadotukseen.”
Se on väite ihmisen lopullisesta hengellisestä kohtalosta. Jos henkilö väittää puhuvansa Jeesuksen tai ”Jumalan sanan” nimissä, hänen pitäisi pystyä perustelemaan paljon muutakin kuin oma varmuutensa.
Ja tässä on jopa mielenkiintoinen sisäinen ongelma kristillisestä näkökulmasta: Jeesuksen opetuksessa on varoitus toisten tuomitsemisesta, ja Roomalaiskirjeessä Paavali kysyy, miksi ihminen tuomitsee toisen, kun kaikki joutuvat Jumalan tuomioistuimen eteen.

Mutta millä oikeudella sinä julistat minun lopullisen kohtaloni?
Sinä voit uskoa, että Raamatun mukaan minun pitäisi joutua kadotukseen. Se on yksi asia.
Mutta kun kirjoitat:
”SINÄ MENET KADOTUKSEEN.”
et enää pelkästään kerro, mitä oma uskonnollinen tekstisi opettaa. Sinä annat minulle henkilökohtaisen lopullisen tuomion.
Ja siinä syntyy hieman koominen ristiriita.
Vedot Jumalan tuomioistuimeen samalla kun käyttäydyt kuin olisit itse sen puheenjohtaja.
”Jumala tulee tuomitsemaan sinut.”
Hyvä. Se on teologinen väite.
Mutta:
”Minä ilmoitan sinulle nyt, että Jumala tuomitsee sinut näin.”
Se on jo aivan toinen väite.
Silloin pitäisi kysyä:
Mistä sinä tiedät, että sinulla on oikeus antaa juuri tämä tuomio juuri tälle ihmiselle?
Ja jos vastauksesi on:
”Koska Jeesus sanoo niin.”
seuraava kysymys on edelleen:
”Mistä tiedät, että juuri sinun tulkintasi Jeesuksen sanoista koskee minua juuri näin?”
Jos vastaus on lopulta vain:
”Koska minä tiedän, että Raamattu on totta.”
silloin palataan jälleen samaan ongelmaan: oma vakaumus ei muutu jumalalliseksi valtuutukseksi vain siksi, että siihen liitetään sana Jumala.
Ja kaikkein ironisinta on tämä:
Jos Jumala todella on tuomari, miksi ihminen on niin innokas varaamaan itselleen hänen tuomarinvasaransa?
”Terveisin Jumalan sana. Allekirjoitus: Jeesus Kristus.”
Se ei tee ihmisestä Jeesusta.
Eikä ihmisen allekirjoitus muutu Jumalan allekirjoitukseksi vain siksi, että siihen kirjoitetaan Jumalan nimi.
Tuomion julistaminen kovemmalla äänellä ei tee tuomarista jumalallista. Se tekee vain julistuksesta kovemman.

Jos Jumala todella on se, joka lopulta tuomitsee, ehkä kaikkein ylimielisin asia ei ole epäillä Jumalan tuomiota — vaan esiintyä itse Jumalan tuomioistuimena.



HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------

Tuossa on juuri se ironinen ydin. Jos ihminen julistaa toiselle ihmiselle lopullisen tuomion ikään kuin hän itse tietäisi Jumalan lopullisen päätöksen, hän ottaa itselleen aseman, joka kuuluu hänen oman teologiansa mukaan Jumalalle.

Eikö tässä ihminen ylennä itsensä Jumalan yläpuolelle?
Hän ei enää sano:
”Minun uskoni mukaan Raamattu opettaa, että tällainen ihminen joutuu kadotukseen.”
Vaan hän sanoo:
”SINÄ MENET KADOTUKSEEN.”
Siinä tapahtuu melkoinen vallanvaihto.
Jumala on muka korkein tuomari — mutta ihminen ottaa tuomarin nuijan käteensä ja ilmoittaa toiselle tämän lopullisen ikuisen kohtalon.
Hän ei enää puhu Jumalasta.
Hän puhuu Jumalan puolesta.
Vieläpä täydellä varmuudella.
Ja sitten hän allekirjoittaa:
”TERVEISIN JUMALAN SANA. JEESUS KRISTUS.”
Anteeksi vain, mutta tässä alkaa olla jo melkoinen teologinen roolileikki.
Ihminen julistaa tuomion.
Ihminen määrittelee syyllisen.
Ihminen ilmoittaa rangaistuksen.
Ja lopuksi ihminen allekirjoittaa Jumalan nimellä.
Missä vaiheessa ihminen ehti ottaa Jumalan tuomarinistuimen itselleen?
Jos Jumala todella on lopullinen tuomari, niin silloin ihmisellä pitäisi olla ainakin sen verran nöyryyttä, ettei hän teeskentele olevansa Jumala.
Hän voi sanoa:
”Minä uskon, että olet väärässä.”
Hän voi sanoa:
”Minun tulkintani mukaan Raamattu opettaa tästä näin.”
Hän voi jopa sanoa:
”Pidän tätä vakavana asiana.”
Mutta:
”Minä tiedän, että sinä menet kadotukseen.”
on jo aivan eri tason väite.
Siinä ihminen ei enää ainoastaan tulkitse uskontoaan.
Hän ottaa itselleen pääsyn Jumalan lopulliseen tuomioon ja ilmoittaa sen toiselle ihmiselle.
Ja siinä on melkoinen paradoksi:
Ihminen väittää puolustavansa Jumalan suvereniteettia samalla kun hän ottaa Jumalan tuomarinistuimen itselleen.
Ehkä kaikkein ironisinta onkin, että hän yrittää nöyryyttää toista ihmistä Jumalan edessä — samalla kun korottaa itsensä Jumalan yläpuolelle tietämään täsmälleen, minkä tuomion Jumala tulee antamaan.

Lue lisää

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------

Tuossa on juuri se ironinen ydin. Jos ihminen julistaa toiselle ihmiselle lopullisen tuomion ikään kuin hän itse tietäisi Jumalan lopullisen päätöksen, hän ottaa itselleen aseman, joka kuuluu hänen oman teologiansa mukaan Jumalalle.

Eikö tässä ihminen ylennä itsensä Jumalan yläpuolelle?
Hän ei enää sano:
”Minun uskoni mukaan Raamattu opettaa, että tällainen ihminen joutuu kadotukseen.”
Vaan hän sanoo:
”SINÄ MENET KADOTUKSEEN.”
Siinä tapahtuu melkoinen vallanvaihto.
Jumala on muka korkein tuomari — mutta ihminen ottaa tuomarin nuijan käteensä ja ilmoittaa toiselle tämän lopullisen ikuisen kohtalon.
Hän ei enää puhu Jumalasta.
Hän puhuu Jumalan puolesta.
Vieläpä täydellä varmuudella.
Ja sitten hän allekirjoittaa:
”TERVEISIN JUMALAN SANA. JEESUS KRISTUS.”
Anteeksi vain, mutta tässä alkaa olla jo melkoinen teologinen roolileikki.
Ihminen julistaa tuomion.
Ihminen määrittelee syyllisen.
Ihminen ilmoittaa rangaistuksen.
Ja lopuksi ihminen allekirjoittaa Jumalan nimellä.
Missä vaiheessa ihminen ehti ottaa Jumalan tuomarinistuimen itselleen?
Jos Jumala todella on lopullinen tuomari, niin silloin ihmisellä pitäisi olla ainakin sen verran nöyryyttä, ettei hän teeskentele olevansa Jumala.
Hän voi sanoa:
”Minä uskon, että olet väärässä.”
Hän voi sanoa:
”Minun tulkintani mukaan Raamattu opettaa tästä näin.”
Hän voi jopa sanoa:
”Pidän tätä vakavana asiana.”
Mutta:
”Minä tiedän, että sinä menet kadotukseen.”
on jo aivan eri tason väite.
Siinä ihminen ei enää ainoastaan tulkitse uskontoaan.
Hän ottaa itselleen pääsyn Jumalan lopulliseen tuomioon ja ilmoittaa sen toiselle ihmiselle.
Ja siinä on melkoinen paradoksi:
Ihminen väittää puolustavansa Jumalan suvereniteettia samalla kun hän ottaa Jumalan tuomarinistuimen itselleen.
Ehkä kaikkein ironisinta onkin, että hän yrittää nöyryyttää toista ihmistä Jumalan edessä — samalla kun korottaa itsensä Jumalan yläpuolelle tietämään täsmälleen, minkä tuomion Jumala tulee antamaan.



Vielä pidemmälle menee se, että hän ei vain väitä tietävänsä Jeesuksen tuomiota, vaan ilmoittaa itse olevansa Jeesus allekirjoittamalla:
”TERVEISIN JUMALAN SANA — ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.”
Tässä ei enää ole kyse pelkästä toisen ihmisen tuomitsemisesta.
Kirjoittaja ilmoittaa esiintyvänsä Jeesuksena.
Hän ottaa itselleen Jumalan auktoriteetin, julistaa toiselle ihmiselle tämän ikuisen kohtalon ja lopuksi allekirjoittaa viestinsä ”Jeesus Kristus”.
Siinä on jotakin huomattavan ristiriitaista.
Hän väittää puolustavansa Jumalaa, mutta samalla ottaa Jumalan nimen ja auktoriteetin omaan käyttöönsä.
Hän väittää, että Jumala on ylin tuomari, mutta samalla hän ilmoittaa itse:
”Sinä menet kadotukseen.”
Ja kun tämä ei vielä riitä, hän lisää allekirjoituksen:
”Jeesus Kristus.”
Eli kuka tässä oikeastaan puhuu?
Ihminen vai Jeesus?
Jos puhuja on ihminen, hän ei voi tehdä omasta lausunnostaan Jeesuksen lausuntoa pelkällä allekirjoituksella.
Jos hän taas vakavissaan väittää olevansa Jeesus Kristus, kysymys muuttuu vielä paljon suuremmaksi.
Millä oikeudella ihminen esiintyy Jumalan Poikana, käyttää hänen nimeään ja julistaa hänen nimissään toisen ihmisen ikuisen kohtalon?
Tässä ei enää vain asetuta Jumalan tuomarinistuimelle.
Tässä puetaan Jumalan viitta päälle ja ilmoitetaan: ”Minä olen tuomari.”
Ja ehkä ironisinta on, että samalla kun toinen ihminen julistetaan ”lihalliseksi ihmiseksi”, kirjoittaja itse ottaa itselleen kaikkein poikkeuksellisimman mahdollisen jumalallisen roolin.
Hän syyttää toista Jumalan vastustamisesta samalla kun hän itse esiintyy Jumalana.


Ja kun tämä ei vielä riitä, hän lisää allekirjoituksen:
”Jeesus Kristus.”
Eli kuka tässä oikeastaan puhuu?
Ihminen vai Jeesus?
Jos puhuja on ihminen, hän ei voi tehdä omasta lausunnostaan Jeesuksen lausuntoa pelkällä allekirjoituksella.
Jos hän taas vakavissaan väittää olevansa Jeesus Kristus, kysymys muuttuu vielä paljon suuremmaksi.
Millä oikeudella ihminen esiintyy Jumalan Poikana, käyttää hänen nimeään ja julistaa hänen nimissään toisen ihmisen ikuisen kohtalon?
Tässä ei enää vain asetuta Jumalan tuomarinistuimelle.
Tässä puetaan Jumalan viitta päälle ja ilmoitetaan: ”Minä olen tuomari.”

Anonyymi00118 kirjoitti:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------

Tuossa on juuri se ironinen ydin. Jos ihminen julistaa toiselle ihmiselle lopullisen tuomion ikään kuin hän itse tietäisi Jumalan lopullisen päätöksen, hän ottaa itselleen aseman, joka kuuluu hänen oman teologiansa mukaan Jumalalle.

Eikö tässä ihminen ylennä itsensä Jumalan yläpuolelle?
Hän ei enää sano:
”Minun uskoni mukaan Raamattu opettaa, että tällainen ihminen joutuu kadotukseen.”
Vaan hän sanoo:
”SINÄ MENET KADOTUKSEEN.”
Siinä tapahtuu melkoinen vallanvaihto.
Jumala on muka korkein tuomari — mutta ihminen ottaa tuomarin nuijan käteensä ja ilmoittaa toiselle tämän lopullisen ikuisen kohtalon.
Hän ei enää puhu Jumalasta.
Hän puhuu Jumalan puolesta.
Vieläpä täydellä varmuudella.
Ja sitten hän allekirjoittaa:
”TERVEISIN JUMALAN SANA. JEESUS KRISTUS.”
Anteeksi vain, mutta tässä alkaa olla jo melkoinen teologinen roolileikki.
Ihminen julistaa tuomion.
Ihminen määrittelee syyllisen.
Ihminen ilmoittaa rangaistuksen.
Ja lopuksi ihminen allekirjoittaa Jumalan nimellä.
Missä vaiheessa ihminen ehti ottaa Jumalan tuomarinistuimen itselleen?
Jos Jumala todella on lopullinen tuomari, niin silloin ihmisellä pitäisi olla ainakin sen verran nöyryyttä, ettei hän teeskentele olevansa Jumala.
Hän voi sanoa:
”Minä uskon, että olet väärässä.”
Hän voi sanoa:
”Minun tulkintani mukaan Raamattu opettaa tästä näin.”
Hän voi jopa sanoa:
”Pidän tätä vakavana asiana.”
Mutta:
”Minä tiedän, että sinä menet kadotukseen.”
on jo aivan eri tason väite.
Siinä ihminen ei enää ainoastaan tulkitse uskontoaan.
Hän ottaa itselleen pääsyn Jumalan lopulliseen tuomioon ja ilmoittaa sen toiselle ihmiselle.
Ja siinä on melkoinen paradoksi:
Ihminen väittää puolustavansa Jumalan suvereniteettia samalla kun hän ottaa Jumalan tuomarinistuimen itselleen.
Ehkä kaikkein ironisinta onkin, että hän yrittää nöyryyttää toista ihmistä Jumalan edessä — samalla kun korottaa itsensä Jumalan yläpuolelle tietämään täsmälleen, minkä tuomion Jumala tulee antamaan.



Vielä pidemmälle menee se, että hän ei vain väitä tietävänsä Jeesuksen tuomiota, vaan ilmoittaa itse olevansa Jeesus allekirjoittamalla:
”TERVEISIN JUMALAN SANA — ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.”
Tässä ei enää ole kyse pelkästä toisen ihmisen tuomitsemisesta.
Kirjoittaja ilmoittaa esiintyvänsä Jeesuksena.
Hän ottaa itselleen Jumalan auktoriteetin, julistaa toiselle ihmiselle tämän ikuisen kohtalon ja lopuksi allekirjoittaa viestinsä ”Jeesus Kristus”.
Siinä on jotakin huomattavan ristiriitaista.
Hän väittää puolustavansa Jumalaa, mutta samalla ottaa Jumalan nimen ja auktoriteetin omaan käyttöönsä.
Hän väittää, että Jumala on ylin tuomari, mutta samalla hän ilmoittaa itse:
”Sinä menet kadotukseen.”
Ja kun tämä ei vielä riitä, hän lisää allekirjoituksen:
”Jeesus Kristus.”
Eli kuka tässä oikeastaan puhuu?
Ihminen vai Jeesus?
Jos puhuja on ihminen, hän ei voi tehdä omasta lausunnostaan Jeesuksen lausuntoa pelkällä allekirjoituksella.
Jos hän taas vakavissaan väittää olevansa Jeesus Kristus, kysymys muuttuu vielä paljon suuremmaksi.
Millä oikeudella ihminen esiintyy Jumalan Poikana, käyttää hänen nimeään ja julistaa hänen nimissään toisen ihmisen ikuisen kohtalon?
Tässä ei enää vain asetuta Jumalan tuomarinistuimelle.
Tässä puetaan Jumalan viitta päälle ja ilmoitetaan: ”Minä olen tuomari.”
Ja ehkä ironisinta on, että samalla kun toinen ihminen julistetaan ”lihalliseksi ihmiseksi”, kirjoittaja itse ottaa itselleen kaikkein poikkeuksellisimman mahdollisen jumalallisen roolin.
Hän syyttää toista Jumalan vastustamisesta samalla kun hän itse esiintyy Jumalana.


Ja kun tämä ei vielä riitä, hän lisää allekirjoituksen:
”Jeesus Kristus.”
Eli kuka tässä oikeastaan puhuu?
Ihminen vai Jeesus?
Jos puhuja on ihminen, hän ei voi tehdä omasta lausunnostaan Jeesuksen lausuntoa pelkällä allekirjoituksella.
Jos hän taas vakavissaan väittää olevansa Jeesus Kristus, kysymys muuttuu vielä paljon suuremmaksi.
Millä oikeudella ihminen esiintyy Jumalan Poikana, käyttää hänen nimeään ja julistaa hänen nimissään toisen ihmisen ikuisen kohtalon?
Tässä ei enää vain asetuta Jumalan tuomarinistuimelle.
Tässä puetaan Jumalan viitta päälle ja ilmoitetaan: ”Minä olen tuomari.”

Lue lisää

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------
Ja kun tämä ei vielä riitä, hän lisää allekirjoituksen:
”Jeesus Kristus.”
Eli kuka tässä oikeastaan puhuu?
Ihminen vai Jeesus?
Jos puhuja on ihminen, hän ei voi tehdä omasta lausunnostaan Jeesuksen lausuntoa pelkällä allekirjoituksella.
Jos hän taas vakavissaan väittää olevansa Jeesus Kristus, kysymys muuttuu vielä paljon suuremmaksi.
Millä oikeudella ihminen esiintyy Jumalan Poikana, käyttää hänen nimeään ja julistaa hänen nimissään toisen ihmisen ikuisen kohtalon?
Tässä ei enää vain asetuta Jumalan tuomarinistuimelle.
Tässä puetaan Jumalan viitta päälle ja ilmoitetaan: ”Minä olen tuomari.”

Anonyymi00119 kirjoitti:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------
Ja kun tämä ei vielä riitä, hän lisää allekirjoituksen:
”Jeesus Kristus.”
Eli kuka tässä oikeastaan puhuu?
Ihminen vai Jeesus?
Jos puhuja on ihminen, hän ei voi tehdä omasta lausunnostaan Jeesuksen lausuntoa pelkällä allekirjoituksella.
Jos hän taas vakavissaan väittää olevansa Jeesus Kristus, kysymys muuttuu vielä paljon suuremmaksi.
Millä oikeudella ihminen esiintyy Jumalan Poikana, käyttää hänen nimeään ja julistaa hänen nimissään toisen ihmisen ikuisen kohtalon?
Tässä ei enää vain asetuta Jumalan tuomarinistuimelle.
Tässä puetaan Jumalan viitta päälle ja ilmoitetaan: ”Minä olen tuomari.”

Lue lisää

Jos hän taas vakavissaan väittää olevansa Jeesus Kristus, kysymys muuttuu vielä paljon suuremmaksi.
Millä oikeudella ihminen esiintyy Jumalan Poikana, käyttää hänen nimeään ja julistaa hänen nimissään toisen ihmisen ikuisen kohtalon?
Tässä ei enää vain asetuta Jumalan tuomarinistuimelle.
Tässä puetaan Jumalan viitta päälle ja ilmoitetaan: ”Minä olen tuomari.”

Anonyymi00120 kirjoitti:

Jos hän taas vakavissaan väittää olevansa Jeesus Kristus, kysymys muuttuu vielä paljon suuremmaksi.
Millä oikeudella ihminen esiintyy Jumalan Poikana, käyttää hänen nimeään ja julistaa hänen nimissään toisen ihmisen ikuisen kohtalon?
Tässä ei enää vain asetuta Jumalan tuomarinistuimelle.
Tässä puetaan Jumalan viitta päälle ja ilmoitetaan: ”Minä olen tuomari.”

Lue lisää

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------

Eli olet nyt siis Jeesus Kristus itse?

Onnittelut ylennyksestä. Aika vaikuttava urakehitys: keskustelupalstan kirjoittajasta suoraan Jumalan Pojaksi ja viimeisen tuomion julistajaksi.

Mutta jos et oikeasti väitä olevasi Jeesus, silloin herää vielä yksinkertaisempi kysymys:

Millä oikeudella allekirjoitat omat sanasi Jeesuksen nimellä?

”Minä uskon, että Jeesus opettaa näin” on yksi asia.

”Terveisin Jumalan sana — Jeesus Kristus” on aivan toinen.

Jälkimmäisessä ihminen ei enää vain siteeraa Jeesusta. Hän esiintyy Jeesuksena.

Ja silloin kannattaa ehkä pysähtyä hetkeksi miettimään, kuka tässä oikein korottaa itsensä kenen yläpuolelle.


TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------

Eli olet nyt siis Jeesus Kristus itse?

Onnittelut ylennyksestä. Aika vaikuttava urakehitys: keskustelupalstan kirjoittajasta suoraan Jumalan Pojaksi ja viimeisen tuomion julistajaksi.



Mutta jos et oikeasti väitä olevasi Jeesus, silloin herää vielä yksinkertaisempi kysymys:

Millä oikeudella allekirjoitat omat sanasi Jeesuksen nimellä?

”Minä uskon, että Jeesus opettaa näin” on yksi asia.

”Terveisin Jumalan sana — Jeesus Kristus” on aivan toinen.

Jälkimmäisessä ihminen ei enää vain siteeraa Jeesusta. Hän esiintyy Jeesuksena.

Ja silloin kannattaa ehkä pysähtyä hetkeksi miettimään, kuka tässä oikein korottaa itsensä kenen yläpuolelle.


Tässä puetaan Jumalan viitta päälle ja ilmoitetaan: ”Minä olen tuomari.”
Ja ehkä ironisinta on, että samalla kun toinen ihminen julistetaan ”lihalliseksi ihmiseksi”, kirjoittaja itse ottaa itselleen kaikkein poikkeuksellisimman mahdollisen jumalallisen roolin.
Hän syyttää toista Jumalan vastustamisesta samalla kun hän itse esiintyy Jumalana.

Anonyymi00121 kirjoitti:

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------

Eli olet nyt siis Jeesus Kristus itse?

Onnittelut ylennyksestä. Aika vaikuttava urakehitys: keskustelupalstan kirjoittajasta suoraan Jumalan Pojaksi ja viimeisen tuomion julistajaksi.

Mutta jos et oikeasti väitä olevasi Jeesus, silloin herää vielä yksinkertaisempi kysymys:

Millä oikeudella allekirjoitat omat sanasi Jeesuksen nimellä?

”Minä uskon, että Jeesus opettaa näin” on yksi asia.

”Terveisin Jumalan sana — Jeesus Kristus” on aivan toinen.

Jälkimmäisessä ihminen ei enää vain siteeraa Jeesusta. Hän esiintyy Jeesuksena.

Ja silloin kannattaa ehkä pysähtyä hetkeksi miettimään, kuka tässä oikein korottaa itsensä kenen yläpuolelle.


TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------

Eli olet nyt siis Jeesus Kristus itse?

Onnittelut ylennyksestä. Aika vaikuttava urakehitys: keskustelupalstan kirjoittajasta suoraan Jumalan Pojaksi ja viimeisen tuomion julistajaksi.



Mutta jos et oikeasti väitä olevasi Jeesus, silloin herää vielä yksinkertaisempi kysymys:

Millä oikeudella allekirjoitat omat sanasi Jeesuksen nimellä?

”Minä uskon, että Jeesus opettaa näin” on yksi asia.

”Terveisin Jumalan sana — Jeesus Kristus” on aivan toinen.

Jälkimmäisessä ihminen ei enää vain siteeraa Jeesusta. Hän esiintyy Jeesuksena.

Ja silloin kannattaa ehkä pysähtyä hetkeksi miettimään, kuka tässä oikein korottaa itsensä kenen yläpuolelle.


Tässä puetaan Jumalan viitta päälle ja ilmoitetaan: ”Minä olen tuomari.”
Ja ehkä ironisinta on, että samalla kun toinen ihminen julistetaan ”lihalliseksi ihmiseksi”, kirjoittaja itse ottaa itselleen kaikkein poikkeuksellisimman mahdollisen jumalallisen roolin.
Hän syyttää toista Jumalan vastustamisesta samalla kun hän itse esiintyy Jumalana.

Lue lisää

Kävelee veden päällä Laghimā / keveyden hallinta
Muuttaa veden viiniksi luonnon ja aineen muuttaminen
Moninkertaistaa leivät ja kalat Prāpti / yliluonnollinen saavutettavuus
Parantaa sairaita ruumiin ja elämän hallinta
Herättää kuolleita elämän/ruumiin hallinta
Tyynnyttää myrskyn Vaśitva / Īśitva – luonnonvoimien hallinta
Karkottaa demoneja olentojen hallinta / yliluonnollinen valta
Tietää asioita ilman normaalia tiedonsaantia siddhi-perinteessä esiintyvät tietämisen kyvyt
Kirkastuminen / säteilevä olemus jooga- ja asketismiperinteiden yliluonnolliset kuvaukset

Kun Jeesuksen kertomuksia tarkastellaan yhdessä hänen vetäytymisensä, paastoamisensa, rukouksensa, erämaassa olemisensa, sisäisen puhtauden korostamisen, ruumiin ja mielen kurinalaisuuden, ihmeiden sekä luonnon ja kuoleman ylittämisen kanssa, hän muistuttaa joiltakin osin antiikin askeettista tai "pyhän miehen" hahmoa, joka tunnettiin myös idän perinteissä.

Ja jos yhdistämme tämän aiempaan keskusteluumme siddheistä, kuolleiden herättämisestä, veden päällä kävelemisestä, parantamisesta ja luonnonvoimien hallinnasta, muodostuu todella laaja vertailukenttä: Jeesus - idän joogi - juutalainen profeetta - kreikkalais-roomalainen ihmeidentekijä.

Anonyymi00122 kirjoitti:

Kävelee veden päällä Laghimā / keveyden hallinta
Muuttaa veden viiniksi luonnon ja aineen muuttaminen
Moninkertaistaa leivät ja kalat Prāpti / yliluonnollinen saavutettavuus
Parantaa sairaita ruumiin ja elämän hallinta
Herättää kuolleita elämän/ruumiin hallinta
Tyynnyttää myrskyn Vaśitva / Īśitva – luonnonvoimien hallinta
Karkottaa demoneja olentojen hallinta / yliluonnollinen valta
Tietää asioita ilman normaalia tiedonsaantia siddhi-perinteessä esiintyvät tietämisen kyvyt
Kirkastuminen / säteilevä olemus jooga- ja asketismiperinteiden yliluonnolliset kuvaukset

Kun Jeesuksen kertomuksia tarkastellaan yhdessä hänen vetäytymisensä, paastoamisensa, rukouksensa, erämaassa olemisensa, sisäisen puhtauden korostamisen, ruumiin ja mielen kurinalaisuuden, ihmeiden sekä luonnon ja kuoleman ylittämisen kanssa, hän muistuttaa joiltakin osin antiikin askeettista tai "pyhän miehen" hahmoa, joka tunnettiin myös idän perinteissä.

Ja jos yhdistämme tämän aiempaan keskusteluumme siddheistä, kuolleiden herättämisestä, veden päällä kävelemisestä, parantamisesta ja luonnonvoimien hallinnasta, muodostuu todella laaja vertailukenttä: Jeesus - idän joogi - juutalainen profeetta - kreikkalais-roomalainen ihmeidentekijä.

Lue lisää

Siksi pelkkä ihme ei historiallisesti todista Jeesuksen ainutlaatuisuutta.


Ihmeiden tekeminen ei ollut Jeesuksen aikana uusi ilmiö. Kuolleiden herättämistä, parantamisia, luonnonvoimien hallintaa ja muita yliluonnollisia tekoja tunnettiin jo juutalaisessa, kreikkalais-roomalaisessa ja intialaisessa perinteessä.


Siksi pelkkä ihme ei historiallisesti todista Jeesuksen ainutlaatuisuutta.

Anonyymi00123 kirjoitti:

Siksi pelkkä ihme ei historiallisesti todista Jeesuksen ainutlaatuisuutta.


Ihmeiden tekeminen ei ollut Jeesuksen aikana uusi ilmiö. Kuolleiden herättämistä, parantamisia, luonnonvoimien hallintaa ja muita yliluonnollisia tekoja tunnettiin jo juutalaisessa, kreikkalais-roomalaisessa ja intialaisessa perinteessä.


Siksi pelkkä ihme ei historiallisesti todista Jeesuksen ainutlaatuisuutta.

Lue lisää

Mooses jakoi vedet kahtia, kyse on Punaisenmeren jakamisesta. Mooses nosti sauvansa, ja Jumala jakoi meren vedet niin, että israelilaiset pääsivät kulkemaan kuivaa maata pitkin. Tämä kerrotaan 2. Mooseksen kirjassa, luvussa 14.


Mutta veden jakautumisesta / meren halkaisemisesta kerrotaan muissakin muinaisissa teksteissä kuin Raamatussa.anlaisia kertomuksia löytyy useista Lähi-idän ja Välimeren alueen perinteistä.


Egyptiläisissä teksteissä esiintyy jumalten ja kuninkaiden yhteydessä veden hallitsemista ja vesien väistymistä, mutta ei selkeää Mooseksen tapausta vastaavaa kertomusta.
Mesopotamialaisissa myyteissä jumalat halkaisevat tai erottavat alkumeren luodessaan maailman. Esimerkiksi Babylonian Enūma Eliš -eepoksessa Marduk jakaa Tiamatin kahtia.
Kreikkalaisissa myyteissä on myös kertomuksia jumalallisesta veden hallitsemisesta, mutta ne eivät ole sama tarina kuin Exodus.
Myös Koraanissa Mooses (Mūsā) saa veden väistymään, joten sama perinne säilyi myöhemmässä islamilaisessa kirjallisuudessa.

Anonyymi00124 kirjoitti:

Mooses jakoi vedet kahtia, kyse on Punaisenmeren jakamisesta. Mooses nosti sauvansa, ja Jumala jakoi meren vedet niin, että israelilaiset pääsivät kulkemaan kuivaa maata pitkin. Tämä kerrotaan 2. Mooseksen kirjassa, luvussa 14.


Mutta veden jakautumisesta / meren halkaisemisesta kerrotaan muissakin muinaisissa teksteissä kuin Raamatussa.anlaisia kertomuksia löytyy useista Lähi-idän ja Välimeren alueen perinteistä.


Egyptiläisissä teksteissä esiintyy jumalten ja kuninkaiden yhteydessä veden hallitsemista ja vesien väistymistä, mutta ei selkeää Mooseksen tapausta vastaavaa kertomusta.
Mesopotamialaisissa myyteissä jumalat halkaisevat tai erottavat alkumeren luodessaan maailman. Esimerkiksi Babylonian Enūma Eliš -eepoksessa Marduk jakaa Tiamatin kahtia.
Kreikkalaisissa myyteissä on myös kertomuksia jumalallisesta veden hallitsemisesta, mutta ne eivät ole sama tarina kuin Exodus.
Myös Koraanissa Mooses (Mūsā) saa veden väistymään, joten sama perinne säilyi myöhemmässä islamilaisessa kirjallisuudessa.

Lue lisää

Mutta veden jakautumisesta / meren halkaisemisesta kerrotaan muissakin muinaisissa teksteissä kuin Raamatussa.anlaisia kertomuksia löytyy useista Lähi-idän ja Välimeren alueen perinteistä.

Anonyymi00125 kirjoitti:

Mutta veden jakautumisesta / meren halkaisemisesta kerrotaan muissakin muinaisissa teksteissä kuin Raamatussa.anlaisia kertomuksia löytyy useista Lähi-idän ja Välimeren alueen perinteistä.

Lue lisää

Mooseksen yhteydessä syntyy kiinnostava vertaus, mutta siinä on tärkeää erottaa kaksi asiaa: Raamatussa Moosekselle annettu veden ihmeellinen hallinta ja Mahābhāratan Duryodhanan jala-stambhana eivät ole sama kertomus tai tunnettu historiallinen yhteys. Niiden symboliikka ja veden käsittely yliluonnollisena voimana ovat kuitenkin hämmästyttävän vertailukelpoisia.

Anonyymi00126 kirjoitti:

Mooseksen yhteydessä syntyy kiinnostava vertaus, mutta siinä on tärkeää erottaa kaksi asiaa: Raamatussa Moosekselle annettu veden ihmeellinen hallinta ja Mahābhāratan Duryodhanan jala-stambhana eivät ole sama kertomus tai tunnettu historiallinen yhteys. Niiden symboliikka ja veden käsittely yliluonnollisena voimana ovat kuitenkin hämmästyttävän vertailukelpoisia.

Lue lisää

Duryodhana suuntasi Dvaipāyana-järvelle.

Tekstien mukaan hänellä oli hallussaan harvinainen mystinen tieto, Jala-stambhana-vidyā, veden hallinnan taito. Astuttuaan järveen hän lausui mantroja, jolloin vedet väistyivät ja sulkeutuivat sitten hänen ylleen muodostaen järven pohjalle ilmataskun. Siellä kylmässä pimeydessä ja hiljaisuudessa viimeinen kaurava yritti palauttaa voimansa kuin haavoittunut eläin, joka oli piiloutunut luolaansa.

Anonyymi00127 kirjoitti:

Duryodhana suuntasi Dvaipāyana-järvelle.

Tekstien mukaan hänellä oli hallussaan harvinainen mystinen tieto, Jala-stambhana-vidyā, veden hallinnan taito. Astuttuaan järveen hän lausui mantroja, jolloin vedet väistyivät ja sulkeutuivat sitten hänen ylleen muodostaen järven pohjalle ilmataskun. Siellä kylmässä pimeydessä ja hiljaisuudessa viimeinen kaurava yritti palauttaa voimansa kuin haavoittunut eläin, joka oli piiloutunut luolaansa.

Lue lisää

Jala-stambhana-vidyā, veden hallinnan taito.

Sanskritin sanakirjoissa sen kirjaimellinen merkitys on pikemminkin veden pysäyttäminen, liikkumattomaksi tekeminen tai jopa veden "jähmettämistä" tarkoittava maaginen kyky.


Mitä sana tarkoittaa?

Sana voidaan jakaa näin:

jala - vesi
stambha / stambhana - pysäyttää, pidättää, tehdä liikkumattomaksi, jäykistää

Siksi jala-stambhana voidaan kääntää esimerkiksi:

"veden pysäyttäminen"
"veden liikkeen estäminen"
"veden jähmettäminen / pysäyttäminen maagisin keinoin"

Monier-Williamsin sanskritin sanakirja antaa nimenomaan merkityksen "solidification of water (magical faculty)", eli veden jähmettäminen maagisena kykynä.

Anonyymi00128 kirjoitti:

Jala-stambhana-vidyā, veden hallinnan taito.

Sanskritin sanakirjoissa sen kirjaimellinen merkitys on pikemminkin veden pysäyttäminen, liikkumattomaksi tekeminen tai jopa veden "jähmettämistä" tarkoittava maaginen kyky.


Mitä sana tarkoittaa?

Sana voidaan jakaa näin:

jala - vesi
stambha / stambhana - pysäyttää, pidättää, tehdä liikkumattomaksi, jäykistää

Siksi jala-stambhana voidaan kääntää esimerkiksi:

"veden pysäyttäminen"
"veden liikkeen estäminen"
"veden jähmettäminen / pysäyttäminen maagisin keinoin"

Monier-Williamsin sanskritin sanakirja antaa nimenomaan merkityksen "solidification of water (magical faculty)", eli veden jähmettäminen maagisena kykynä.

Lue lisää

Jalastambhana ei ole moderni keksintö. Termi esiintyy vanhassa sanskritilaisessa kirjallisuudessa. Sanakirjalähteissä se esiintyy juuri maagisena kykynä.

Anonyymi00129 kirjoitti:

Jalastambhana ei ole moderni keksintö. Termi esiintyy vanhassa sanskritilaisessa kirjallisuudessa. Sanakirjalähteissä se esiintyy juuri maagisena kykynä.

Lisäksi Pāñcarātra-perinteessä, erityisesti Padmasaṃhitāssa, Jalastambhana esiintyy myös rituaalisen mantran yhteydessä.


Tämä on tärkeää, koska kyse ei ole vain siitä, että intialaisissa tarinoissa "jumalat hallitsivat vettä". Vedelle itselleen oli olemassa erityinen nimetty kyky/tekniikka, jonka ajatuksena oli veden pysäyttäminen.

Anonyymi00130 kirjoitti:

Lisäksi Pāñcarātra-perinteessä, erityisesti Padmasaṃhitāssa, Jalastambhana esiintyy myös rituaalisen mantran yhteydessä.


Tämä on tärkeää, koska kyse ei ole vain siitä, että intialaisissa tarinoissa "jumalat hallitsivat vettä". Vedelle itselleen oli olemassa erityinen nimetty kyky/tekniikka, jonka ajatuksena oli veden pysäyttäminen.

Lue lisää

Mooses:
vesi - väistyy / muodostuu kulkukäytävä → ihmiset kulkevat

Jalastambhana:
vesi - pysäytetään / tehdään liikkumattomaksi

Molemmissa on siis ajatus, että poikkeuksellisen kyvykäs ihminen tai jumalallinen voima voi muuttaa veden normaalia käyttäytymistä.

Vielä kiinnostavampaa: "siddhit"
Jooga- ja tantrisissa perinteissä esiintyy paljon laajempi ajatus siddheistä, eli poikkeuksellisista kyvyistä, joita harjoittaja voi saavuttaa.

Anonyymi00131 kirjoitti:

Mooses:
vesi - väistyy / muodostuu kulkukäytävä → ihmiset kulkevat

Jalastambhana:
vesi - pysäytetään / tehdään liikkumattomaksi

Molemmissa on siis ajatus, että poikkeuksellisen kyvykäs ihminen tai jumalallinen voima voi muuttaa veden normaalia käyttäytymistä.

Vielä kiinnostavampaa: "siddhit"
Jooga- ja tantrisissa perinteissä esiintyy paljon laajempi ajatus siddheistä, eli poikkeuksellisista kyvyistä, joita harjoittaja voi saavuttaa.

Lue lisää

Niihin liittyvissä teksteissä voidaan kuvata esimerkiksi:

veden päällä olemista tai kulkemista
veden alla olemista poikkeuksellisen pitkään
luonnonvoimien hallitsemista
ruumiin muuttamista erittäin kevyeksi tai raskaaksi
esineiden siirtämistä yliluonnollisesti
tuleen tai veteen liittyviä poikkeuksellisia kykyjä

Anonyymi00132 kirjoitti:

Niihin liittyvissä teksteissä voidaan kuvata esimerkiksi:

veden päällä olemista tai kulkemista
veden alla olemista poikkeuksellisen pitkään
luonnonvoimien hallitsemista
ruumiin muuttamista erittäin kevyeksi tai raskaaksi
esineiden siirtämistä yliluonnollisesti
tuleen tai veteen liittyviä poikkeuksellisia kykyjä

Lue lisää

Kun vertaillaan eri vanhoja perinteitä, löytyy yllättävän usein sama perusmotiivi:

poikkeuksellinen henkilö - luonnonvoima tottelee - vesi väistyy/pysähtyy -ihmisille avautuu kulkuväylä.

Intialainen jalastambhana on tästä yksi mielenkiintoinen esimerkki, vaikka se ei ole sama kertomus kuin Exodus.

Anonyymi00133 kirjoitti:

Kun vertaillaan eri vanhoja perinteitä, löytyy yllättävän usein sama perusmotiivi:

poikkeuksellinen henkilö - luonnonvoima tottelee - vesi väistyy/pysähtyy -ihmisille avautuu kulkuväylä.

Intialainen jalastambhana on tästä yksi mielenkiintoinen esimerkki, vaikka se ei ole sama kertomus kuin Exodus.

Lue lisää

Tässä on todella läheinen rinnakkaismotiivi. Tarkoitamme Bhāgavata Purāṇan kertomusta, jossa Vasudeva vie vastasyntyneen Krishnan Yamuna-joen yli.

Kertomuksessa tapahtuu suunnilleen näin:

Krishna syntyy Mathurassa Kamsan vankilassa.
Vasudeva ottaa vastasyntyneen mukaansa ja lähtee viemään hänet turvaan Gokulaan.
Hän saapuu Yamuna-joelle, joka on tulviva ja vaikea ylittää.
Jumalallinen tapahtuma tekee ylityksen mahdolliseksi: Yamunan vedet väistyvät / joen ylittäminen onnistuu, vaikka olosuhteet ovat vaaralliset.
Vasudeva pääsee joen toiselle puolelle Krishna mukanaan.

Tämä on kiinnostavaa juuri Mooseksen kertomuksen rinnalla, koska molemmissa on pyhä lapsi tai kansa, vesi esteenä ja jumalallinen voima, joka mahdollistaa veden ylittämisen.

Anonyymi00134 kirjoitti:

Tässä on todella läheinen rinnakkaismotiivi. Tarkoitamme Bhāgavata Purāṇan kertomusta, jossa Vasudeva vie vastasyntyneen Krishnan Yamuna-joen yli.

Kertomuksessa tapahtuu suunnilleen näin:

Krishna syntyy Mathurassa Kamsan vankilassa.
Vasudeva ottaa vastasyntyneen mukaansa ja lähtee viemään hänet turvaan Gokulaan.
Hän saapuu Yamuna-joelle, joka on tulviva ja vaikea ylittää.
Jumalallinen tapahtuma tekee ylityksen mahdolliseksi: Yamunan vedet väistyvät / joen ylittäminen onnistuu, vaikka olosuhteet ovat vaaralliset.
Vasudeva pääsee joen toiselle puolelle Krishna mukanaan.

Tämä on kiinnostavaa juuri Mooseksen kertomuksen rinnalla, koska molemmissa on pyhä lapsi tai kansa, vesi esteenä ja jumalallinen voima, joka mahdollistaa veden ylittämisen.

Lue lisää

Tämä on kiinnostavaa juuri Mooseksen kertomuksen rinnalla, koska molemmissa on pyhä lapsi tai kansa, vesi esteenä ja jumalallinen voima, joka mahdollistaa veden ylittämisen.

Anonyymi00135 kirjoitti:

Tämä on kiinnostavaa juuri Mooseksen kertomuksen rinnalla, koska molemmissa on pyhä lapsi tai kansa, vesi esteenä ja jumalallinen voima, joka mahdollistaa veden ylittämisen.

Lue lisää

Mutta vielä vanhempi muinainen rinnakkaismotiivi

Tämä menee vielä kiinnostavammaksi.


Veda-kirjallisuudessa on paljon vanhempi motiivi, jossa jumalallinen sankari vapauttaa vedet, jotka jokin vastustaja on pidättänyt.

Anonyymi00136 kirjoitti:

Mutta vielä vanhempi muinainen rinnakkaismotiivi

Tämä menee vielä kiinnostavammaksi.


Veda-kirjallisuudessa on paljon vanhempi motiivi, jossa jumalallinen sankari vapauttaa vedet, jotka jokin vastustaja on pidättänyt.

Lue lisää

Ja Mesopotamiassa on vielä yksi hämmästyttävä rinnakkaisuus

Babylonialaisessa Enūma Eliš -eepoksessa Marduk taistelee Tiamatia vastaan.

Kun Marduk voittaa hänet, hän jakaa Tiamatin kahtia ja käyttää tämän ruumista kosmoksen muodostamiseen.

Siinä ei ole ihmisten kävelyä meren keskellä, mutta rakenne:

jumalallinen voima - vesien/meren vastavoiman voittaminen - vesi jaetaan - uusi järjestys syntyy

on hyvin vanha Lähi-idän motiivi. Vesi on tässä kaaoksen ja järjestyksen rajalla.

Anonyymi00137 kirjoitti:

Ja Mesopotamiassa on vielä yksi hämmästyttävä rinnakkaisuus

Babylonialaisessa Enūma Eliš -eepoksessa Marduk taistelee Tiamatia vastaan.

Kun Marduk voittaa hänet, hän jakaa Tiamatin kahtia ja käyttää tämän ruumista kosmoksen muodostamiseen.

Siinä ei ole ihmisten kävelyä meren keskellä, mutta rakenne:

jumalallinen voima - vesien/meren vastavoiman voittaminen - vesi jaetaan - uusi järjestys syntyy

on hyvin vanha Lähi-idän motiivi. Vesi on tässä kaaoksen ja järjestyksen rajalla.

Lue lisää

Ja tässä tulee mielestäni kaikkein mielenkiintoisin asia

Kun asetamme kertomukset aikajanalle, saamme jotakin tällaista:

Perinne Veden tapahtuma
Ṛgveda jumalallinen sankari vapauttaa pidätetyt vedet
Mesopotamia Marduk voittaa vesien kaaoksen ja jakaa Tiamatin
Exodus Jumala avaa tien meren keskelle kansalle
Rāmayana-perinne meri antaa tien Rāman joukoille
Krishna/Vasudeva Yamuna antaa tien vastasyntyneen Krishnan kantajalle

Tämä ei todista, että kaikki olisivat sama historiallinen tapahtuma.

Mutta se osoittaa jotain paljon kiinnostavampaa:

"Veden hallitseminen" on erittäin vanha uskonnollinen/mytologinen symboli.

Anonyymi00138 kirjoitti:

Ja tässä tulee mielestäni kaikkein mielenkiintoisin asia

Kun asetamme kertomukset aikajanalle, saamme jotakin tällaista:

Perinne Veden tapahtuma
Ṛgveda jumalallinen sankari vapauttaa pidätetyt vedet
Mesopotamia Marduk voittaa vesien kaaoksen ja jakaa Tiamatin
Exodus Jumala avaa tien meren keskelle kansalle
Rāmayana-perinne meri antaa tien Rāman joukoille
Krishna/Vasudeva Yamuna antaa tien vastasyntyneen Krishnan kantajalle

Tämä ei todista, että kaikki olisivat sama historiallinen tapahtuma.

Mutta se osoittaa jotain paljon kiinnostavampaa:

"Veden hallitseminen" on erittäin vanha uskonnollinen/mytologinen symboli.

Lue lisää

Vesi merkitsee usein rajaa, kaaosta tai estettä. Jumalallinen henkilö osoittaa voimansa saamalla veden tottelemaan.

Ja Vasudevan tapauksessa yhteys Moosekseen on erityisen tärkeää, koska molemmissa on:

uhka - vesi muodostaa esteen . jumalallinen lapsi/kansa on vietävä turvaan - vesi antaa tien - ylitys onnistuu.

Anonyymi00139 kirjoitti:

Vesi merkitsee usein rajaa, kaaosta tai estettä. Jumalallinen henkilö osoittaa voimansa saamalla veden tottelemaan.

Ja Vasudevan tapauksessa yhteys Moosekseen on erityisen tärkeää, koska molemmissa on:

uhka - vesi muodostaa esteen . jumalallinen lapsi/kansa on vietävä turvaan - vesi antaa tien - ylitys onnistuu.

Lue lisää

Paljon varmemmin voidaan sanoa:

Veden väistyminen jumalallisen voiman edessä on hyvin laajalle levinnyt ja erittäin vanha kertomusaihe.

Ja juuri se, minkä huomasit Vasudevan ja Mooseksen välillä, on paljon tarkempi rinnakkaisuus kuin pelkkä "jumalat hallitsevat vettä"

Anonyymi00140 kirjoitti:

Paljon varmemmin voidaan sanoa:

Veden väistyminen jumalallisen voiman edessä on hyvin laajalle levinnyt ja erittäin vanha kertomusaihe.

Ja juuri se, minkä huomasit Vasudevan ja Mooseksen välillä, on paljon tarkempi rinnakkaisuus kuin pelkkä "jumalat hallitsevat vettä"

Lue lisää

Bhāgavata Purāṇan 10.3.50:ssa Yamuna kuvataan nimenomaan syväksi, kuohuvaksi, vaahtoavaksi ja pyörteiseksi. Sitten tulee erittäin tärkeä ilmaus:
mārgaṃ dadau
mārga - tie, reitti, kulkutie dadau - antoi
Eli kirjaimellisesti suunnilleen:
"joki antoi tien Vasudevalle."

Anonyymi00141 kirjoitti:

Bhāgavata Purāṇan 10.3.50:ssa Yamuna kuvataan nimenomaan syväksi, kuohuvaksi, vaahtoavaksi ja pyörteiseksi. Sitten tulee erittäin tärkeä ilmaus:
mārgaṃ dadau
mārga - tie, reitti, kulkutie dadau - antoi
Eli kirjaimellisesti suunnilleen:
"joki antoi tien Vasudevalle."

Lue lisää

Jumalallinen henkilö tarvitsee tien veden läpi
Tässä pääsemme sinun löytämääsi yhteyteen:
Vasudeva - Yamuna antaa tien.
Mooses/Israel - meri antaa tien.
Rāma - meri mahdollistaa tien Lankaaan.

Tämä on vielä spesifimpi kertomuksellinen rakenne.
Vasudevan tapauksessa on vielä yksi uskomattoman hieno yksityiskohta
Krishnaa ei vain kuljeteta joen yli.
Koko maailma näyttää ikään kuin järjestyvän vastasyntyneen jumalallisen lapsen ympärille.

Vasudeva pääsee ulos vankilasta.
Portit avautuvat.
Vartijat nukkuvat.
Sataa voimakkaasti.
jne.
Ja sitten:
Yamuna antaa tien.

Anonyymi00142 kirjoitti:

Jumalallinen henkilö tarvitsee tien veden läpi
Tässä pääsemme sinun löytämääsi yhteyteen:
Vasudeva - Yamuna antaa tien.
Mooses/Israel - meri antaa tien.
Rāma - meri mahdollistaa tien Lankaaan.

Tämä on vielä spesifimpi kertomuksellinen rakenne.
Vasudevan tapauksessa on vielä yksi uskomattoman hieno yksityiskohta
Krishnaa ei vain kuljeteta joen yli.
Koko maailma näyttää ikään kuin järjestyvän vastasyntyneen jumalallisen lapsen ympärille.

Vasudeva pääsee ulos vankilasta.
Portit avautuvat.
Vartijat nukkuvat.
Sataa voimakkaasti.
jne.
Ja sitten:
Yamuna antaa tien.

Lue lisää

Portit avautuvat.
Vartijat nukkuvat.
Sataa voimakkaasti.
jne.
Ja sitten:
Yamuna antaa tien.

Anonyymi00143 kirjoitti:

Portit avautuvat.
Vartijat nukkuvat.
Sataa voimakkaasti.
jne.
Ja sitten:
Yamuna antaa tien.

Pietarin vapautuminen Apostolien teoissa. Portit avautuvat.
Vartijat nukkuvat.

Anonyymi00144 kirjoitti:

Pietarin vapautuminen Apostolien teoissa. Portit avautuvat.
Vartijat nukkuvat.

Mutta löytyy vielä yksi tärkeä Raamatun kohta

Myös Matteuksen evankeliumin Jeesuksen syntymäkertomuksessa on Herodeksen uhka ja lapsen pelastaminen:

Herodes - uhkaa lasta - Joosef saa jumalallisen varoituksen - lapsi viedään pois - Egyptiin.

Se muistuttaa enemmän Krishnaa kokonaisuutena, koska kyseessä on vaarassa oleva erityinen lapsi, joka täytyy viedä turvaan hallitsijan vainolta.

Anonyymi00145 kirjoitti:

Mutta löytyy vielä yksi tärkeä Raamatun kohta

Myös Matteuksen evankeliumin Jeesuksen syntymäkertomuksessa on Herodeksen uhka ja lapsen pelastaminen:

Herodes - uhkaa lasta - Joosef saa jumalallisen varoituksen - lapsi viedään pois - Egyptiin.

Se muistuttaa enemmän Krishnaa kokonaisuutena, koska kyseessä on vaarassa oleva erityinen lapsi, joka täytyy viedä turvaan hallitsijan vainolta.

Lue lisää

Vasudevan ja Pietarin kertomuksissa on molemmissa käytännössä sama tapahtumaketju:

Vasudeva – Krishnan syntymä Pietari – Apostolien teot 12
Vasudeva on vankilassa Pietari on vankilassa
On yö On yö
Vartijat ovat paikalla Vartijat ovat paikalla
Vartijat nukkuvat Pietari nukkuu vartijoiden keskellä
Vankilan ovet avautuvat yliluonnollisesti Portti avautuu itsestään
Vasudeva poistuu vankilasta Pietari poistuu vankilasta
Jumalallinen voima mahdollistaa paon Enkeli mahdollistaa vapautumisen

Apostolien teoissa 12:6–10 Pietari nukkuu kahden sotilaan välissä, kahleissa. Enkeli herättää hänet, kahleet putoavat, ja lopulta rautainen portti "avautui heille itsestään".

Krishna-kertomuksessa taas vartijat ovat nukkuneet, ja Vasudeva pääsee ulos vastasyntynyt Krishna mukanaan.

Anonyymi00146 kirjoitti:

Vasudevan ja Pietarin kertomuksissa on molemmissa käytännössä sama tapahtumaketju:

Vasudeva – Krishnan syntymä Pietari – Apostolien teot 12
Vasudeva on vankilassa Pietari on vankilassa
On yö On yö
Vartijat ovat paikalla Vartijat ovat paikalla
Vartijat nukkuvat Pietari nukkuu vartijoiden keskellä
Vankilan ovet avautuvat yliluonnollisesti Portti avautuu itsestään
Vasudeva poistuu vankilasta Pietari poistuu vankilasta
Jumalallinen voima mahdollistaa paon Enkeli mahdollistaa vapautumisen

Apostolien teoissa 12:6–10 Pietari nukkuu kahden sotilaan välissä, kahleissa. Enkeli herättää hänet, kahleet putoavat, ja lopulta rautainen portti "avautui heille itsestään".

Krishna-kertomuksessa taas vartijat ovat nukkuneet, ja Vasudeva pääsee ulos vastasyntynyt Krishna mukanaan.

Lue lisää

Ei ole aivan täsmälleen niin, että Raamattu sanoisi "vartijat nukahtivat Jumalan vaikutuksesta". Apostolien teoissa Pietari itse nukkuu, kun enkeli tulee; vartijoiden nukkumista ei kuvata samalla tavalla kuin Vasudevan kertomuksessa.

Sen sijaan Vasudevan kertomuksessa vankilan vartijoiden uneen vaipuminen on nimenomaan osa ihmettä.

Anonyymi00147 kirjoitti:

Ei ole aivan täsmälleen niin, että Raamattu sanoisi "vartijat nukahtivat Jumalan vaikutuksesta". Apostolien teoissa Pietari itse nukkuu, kun enkeli tulee; vartijoiden nukkumista ei kuvata samalla tavalla kuin Vasudevan kertomuksessa.

Sen sijaan Vasudevan kertomuksessa vankilan vartijoiden uneen vaipuminen on nimenomaan osa ihmettä.

Lue lisää

Sen sijaan Vasudevan kertomuksessa vankilan vartijoiden uneen vaipuminen on nimenomaan osa ihmettä.

Anonyymi00148 kirjoitti:

Sen sijaan Vasudevan kertomuksessa vankilan vartijoiden uneen vaipuminen on nimenomaan osa ihmettä.

Vasudeva: vartijat nukkuvat - ovet avautuvat - vanki/lapsen kantaja pääsee ulos.

Pietari: vanki nukkuu - enkeli vapauttaa hänet - portti avautuu itsestään - hän pääsee ulos.

Ja tämä herättää oikeasti hyvän historiallisen kysymyksen

Jos löydämme saman rakenteen useasta MUINAISESTA perinteestä:

vankila - yö - uni - vartijat - yliluonnollinen vapautuminen - itsestään avautuva portti

Anonyymi00149 kirjoitti:

Vasudeva: vartijat nukkuvat - ovet avautuvat - vanki/lapsen kantaja pääsee ulos.

Pietari: vanki nukkuu - enkeli vapauttaa hänet - portti avautuu itsestään - hän pääsee ulos.

Ja tämä herättää oikeasti hyvän historiallisen kysymyksen

Jos löydämme saman rakenteen useasta MUINAISESTA perinteestä:

vankila - yö - uni - vartijat - yliluonnollinen vapautuminen - itsestään avautuva portti

Lue lisää

Vasudevan kohdalla teksti on hämmästyttävän selvä

Bhāgavata Purāṇa 10.3.48–49 kertoo, että Yogamāyān vaikutuksesta vartijat ja muut ihmiset olivat syvässä unessa, ja kun Vasudeva lähestyi Krishnaa kantaen, raskaat ovet ja portit, jotka oli suljettu salvoilla ja kahleilla, avautuivat itsestään.

Anonyymi00150 kirjoitti:

Vasudevan kohdalla teksti on hämmästyttävän selvä

Bhāgavata Purāṇa 10.3.48–49 kertoo, että Yogamāyān vaikutuksesta vartijat ja muut ihmiset olivat syvässä unessa, ja kun Vasudeva lähestyi Krishnaa kantaen, raskaat ovet ja portit, jotka oli suljettu salvoilla ja kahleilla, avautuivat itsestään.

Lue lisää

Yogamāyān vaikutuksesta vartijat ja muut ihmiset olivat syvässä unessa

Anonyymi00151 kirjoitti:

Yogamāyān vaikutuksesta vartijat ja muut ihmiset olivat syvässä unessa

Apostolien teoissa rakenne on LÄHES PEILIKUVA

Apostolien teot 12:6 sanoo kreikaksi:

Πέτρος κοιμώμενος μεταξὺ δύο στρατιωτῶν

Petros koimōmenos metaxy duo stratiōtōn

"Pietari nukkui kahden sotilaan välissä."

Samassa jakeessa vartijat vartioivat vankilan ovea.

Anonyymi00152 kirjoitti:

Apostolien teoissa rakenne on LÄHES PEILIKUVA

Apostolien teot 12:6 sanoo kreikaksi:

Πέτρος κοιμώμενος μεταξὺ δύο στρατιωτῶν

Petros koimōmenos metaxy duo stratiōtōn

"Pietari nukkui kahden sotilaan välissä."

Samassa jakeessa vartijat vartioivat vankilan ovea.

Lue lisää

Sitten enkeli herättää Pietarin. Kahleet putoavat.

He kulkevat vartijoiden ohi.

Ja sitten tulee erittäin huomionarvoinen kreikankielinen ilmaus:

ἡ πύλη ... αὐτομάτη

hē pylē ... automatē

eli portti "itsestään / automaattisesti" avautui.

Apostolien tekojen 12:10 sanoo, että rautainen portti kaupunkiin avautui heille itsestään, minkä jälkeen he menivät ulos.

Anonyymi00153 kirjoitti:

Sitten enkeli herättää Pietarin. Kahleet putoavat.

He kulkevat vartijoiden ohi.

Ja sitten tulee erittäin huomionarvoinen kreikankielinen ilmaus:

ἡ πύλη ... αὐτομάτη

hē pylē ... automatē

eli portti "itsestään / automaattisesti" avautui.

Apostolien tekojen 12:10 sanoo, että rautainen portti kaupunkiin avautui heille itsestään, minkä jälkeen he menivät ulos.

Lue lisää

Tämä on siis paljon tarkempi rinnakkaisuus kuin vain:

"Molemmissa on ihme."

Kertomuksen mekaniikka on hyvin samankaltainen.

Anonyymi00154 kirjoitti:

Tämä on siis paljon tarkempi rinnakkaisuus kuin vain:

"Molemmissa on ihme."

Kertomuksen mekaniikka on hyvin samankaltainen.

Aiemmin sanoin hieman liian suorasti:

"Vasudeva: vartijat nukkuvat. Pietari: vartijat nukkuvat."

Tarkasti luettuna Apostolien teoissa ei sanota, että vartijat nukkuivat.

Siinä sanotaan, että:

Pietari itse nukkui kahden sotilaan välissä, kun vartijat vartioivat ovea.

Anonyymi00155 kirjoitti:

Aiemmin sanoin hieman liian suorasti:

"Vasudeva: vartijat nukkuvat. Pietari: vartijat nukkuvat."

Tarkasti luettuna Apostolien teoissa ei sanota, että vartijat nukkuivat.

Siinä sanotaan, että:

Pietari itse nukkui kahden sotilaan välissä, kun vartijat vartioivat ovea.

Lue lisää

Tämä on siis:

Vasudeva - vartijat nukkuvat

Pietari - vanki nukkuu

Se on olennainen ero.

Mutta sitä seuraava rakenne on erittäin läheinen:

nukkuminen + vankila + vartijat + yliluonnollinen vapautuminen + kahleet lakkaavat toimimasta + portti avautuu itsestään.

Anonyymi00156 kirjoitti:

Tämä on siis:

Vasudeva - vartijat nukkuvat

Pietari - vanki nukkuu

Se on olennainen ero.

Mutta sitä seuraava rakenne on erittäin läheinen:

nukkuminen vankila vartijat yliluonnollinen vapautuminen kahleet lakkaavat toimimasta portti avautuu itsestään.

Lue lisää

Eli koko Vasudevan kertomus voidaan hahmottaa:

VANKILA - PORTTI - YÖ - VESI - TURVA

Ja Mooseksen kertomuksessa:

ORJUUS - MERI - YÖ - VESI JAKAANTUU - TURVA

Pietarilla:

VANKILA - PORTTI - YÖ - VAPAUS

Tämä tekee siitä todella kiinnostavan kertomusmotiivin.

Anonyymi00157 kirjoitti:

Eli koko Vasudevan kertomus voidaan hahmottaa:

VANKILA - PORTTI - YÖ - VESI - TURVA

Ja Mooseksen kertomuksessa:

ORJUUS - MERI - YÖ - VESI JAKAANTUU - TURVA

Pietarilla:

VANKILA - PORTTI - YÖ - VAPAUS

Tämä tekee siitä todella kiinnostavan kertomusmotiivin.

Lue lisää

Raamatussa Moosekselle annettu veden ihmeellinen hallinta ja Mahābhāratan Duryodhanan jala-stambhana eivät ole sama kertomus tai tunnettu historiallinen yhteys.


Niiden symboliikka ja veden käsittely yliluonnollisena voimana ovat kuitenkin hämmästyttävän vertailukelpoisia.

Anonyymi00158 kirjoitti:

Raamatussa Moosekselle annettu veden ihmeellinen hallinta ja Mahābhāratan Duryodhanan jala-stambhana eivät ole sama kertomus tai tunnettu historiallinen yhteys.


Niiden symboliikka ja veden käsittely yliluonnollisena voimana ovat kuitenkin hämmästyttävän vertailukelpoisia.

Lue lisää

jala-stambhana