katson maailmaa,
sen sivusta
katson maailmaa,
vaikken ole täällä.
seison haudallani,
vaikka olenkin sen sisällä.
tuuli kuljettaa
minut mukanaan
nopeasti, minne vain haluan.
samalla se kulkee lävitseni.
olen itse pimeys, minua ei voi nähdä.
olen varjosi, kuljen vierelläsi.
olen ääni, minulla ei ole suuta.
olen rakkaus, minulla ei ole tunteita.
avaan olemattomat silmäni,
katson maailmaa.
se on kaunis, niin tietämätön
seison rajamailla
kahden maailman välissä
haluaisin olla varma
missä seison
mutta en edes tiedä
mikä olen
sillä minua ei ole.
sen sivusta
katson maailmaa,
vaikken ole täällä.
seison haudallani,
vaikka olenkin sen sisällä.
tuuli kuljettaa
minut mukanaan
nopeasti, minne vain haluan.
samalla se kulkee lävitseni.
olen itse pimeys, minua ei voi nähdä.
olen varjosi, kuljen vierelläsi.
olen ääni, minulla ei ole suuta.
olen rakkaus, minulla ei ole tunteita.
avaan olemattomat silmäni,
katson maailmaa.
se on kaunis, niin tietämätön
seison rajamailla
kahden maailman välissä
haluaisin olla varma
missä seison
mutta en edes tiedä
mikä olen
sillä minua ei ole.
Vastaukset 3
Vanhimmat
hhhmmmmm...
"olen itse pimeys"- hyi, mikä klisee.
täytyy kovasti tuota runoa muokata, esim. poistaa ylimääräisiä sanoja (mikäs sen viehättävämpää kuin antaa lukijan arvata se mikä rivien väliin kätkeytyy). sillä siitä ehkä paremman saisi. hio myös tunnelmaa, tee siitä synkempi ja ällöttövamapi. lukijan täytyy saada tuntea itseinhosi kunnolla (jos siis runoa oikein tulkitsin)
juu siis joo.. tuo ei ollut mitenkään itsestäni. tein vain tuon joskus, ihan hetkellisestä mieli johteesta. tuo "olen itse pimeys" ei ollut tarkoitettu kliseenä, enkä usko että se on edes mikään klisee. mutta joo, kiitos kuitenkin kritiikistäsi.