Nainen seisoi tienposkessa tuijottaen tyhjyyteen joka levittäytyi hänen eteensä harmaana ja elottomana. Hän veti tuulen puhaltamat hiuskiehkurat kasvoiltaan korvansa taakse ja huokaisi syvään. Hän pystyi täysin elävästi näkemään mielensä kuvin kaksi nuorta tyttöä kulkevan iloisesti nauraen vanhaa hiekkatietä pitkin joka vei tuuhean metsän uumeniin. Toisella tytöistä oli pyörä ja toinen hyppelehti iloisesti pyörän vieressä, kun he yhdessä kulkivat kohti mummolaa, missä he viettäisivät ensimmäisen yönsä teltassa. Se tulisi olemaan heille seikkailujen seikkailu. He olivat suunnitelleet sitä koko kesän.
Nainen veti takkiaan tiukemmin kiinni. Kylmä tuuli puhalsi tyhjiltä lakeuksiltakohti metsän rajaa ja juuri ennen metsää, tuuli otti voimaa ja nousi maasta ylöspäin tehden oikukkaan käännöksen sekoittaen tienposkessa seisovan naisen hiukset.
Siitä oli melkein kaksikymmentä vuotta, kun hän oli naurussa suin matkannut parhaan ystävänsä kanssa kohti yhtä niistä monista seikkailuista, joissa hän oli elämänsä aika ollut mukana.
Hän tunsi tuon oikukkaan tuulen. Se oli kasvanut vuosien mittaan osaksi häntä, vai olisiko ollut niin että hän oli kasvanut osaksi tuota vapaana vaeltavaa tuulta. Hän ei osannut vastata itselleen, mutta hän tiesi syvällä sisimmässään mitä on elää elämänsä tuulen tyttönä.
............
Nainen veti takkiaan tiukemmin kiinni. Kylmä tuuli puhalsi tyhjiltä lakeuksiltakohti metsän rajaa ja juuri ennen metsää, tuuli otti voimaa ja nousi maasta ylöspäin tehden oikukkaan käännöksen sekoittaen tienposkessa seisovan naisen hiukset.
Siitä oli melkein kaksikymmentä vuotta, kun hän oli naurussa suin matkannut parhaan ystävänsä kanssa kohti yhtä niistä monista seikkailuista, joissa hän oli elämänsä aika ollut mukana.
Hän tunsi tuon oikukkaan tuulen. Se oli kasvanut vuosien mittaan osaksi häntä, vai olisiko ollut niin että hän oli kasvanut osaksi tuota vapaana vaeltavaa tuulta. Hän ei osannut vastata itselleen, mutta hän tiesi syvällä sisimmässään mitä on elää elämänsä tuulen tyttönä.
............
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aivan tyhjänpäiväinen tarina, eikä edes mikään tarina ollenkaan, pelkkiä sanoja sanojen perään. Samanlaista hömpötystä saa lukea näiltäkin sivuilta aivan mahdottomasti. Mitään ei tapahdu, mitään juonta ei ole, tässä ei ole mitään mainitsemisen arvoista.
Tylsää, tylsääkin tylsempää tekstiä. Ja turhan pitkiä lauseita. Tiedoksi, että piste on se merkki, joka erottelee asioita toisistaan.
Älä silti luovu kirjoittamisesta, osaa käyttää sanoja. Mutta muista, että tarinassa pitää olla juoni, siinä pitää olla tapahtumia.
Tässä nyt hetken niin luin tämän tekstin. Olen vilaissut sen jo pariin kertaan lukematta.
Mutta siis. Ei tämä ole turha eikä tylsä. Ei kaikkien tekstien tarvitse olla valmiita pitkiä hierrettyjä. Minusta tässä oli mainio alku suuremmalle tarinalle.
Tunnen tuon naisen sisällä olevan rauhattomuuden, lähdetään matkaan kerro lisää. :)
Jotain kritiikkiä laitan tietysti, enhän minä mistään kokonaan pidä :)
Turhia sanoja oli noin 25%. En viitsi niitä tälläkertaa jokaista erikseen poimia. Nuo turhat sanat jäävät helpoiten pois jos lukaisee tekstin ääneen jollekulle punakynän kanssa.
Kun lukee ääneen huomaa että tuo ja tämä sana on turha, sen voi jättää jo lukuvaiheessa pois ja punata. Tai ehkä sanajärjestys muuttuu hiukan, kun on kirjoittanut paljon riittää että lukee itselleen ääneen. Mutten usko että hiljaa lukeminen koskaan auttaa kuulemaan ja näkemään nuo turhat sanat yhtä selkeästi.
Ja vielä, vaikken pilkuista tiedä olen oppinut katkomaan ja venyttämään lauseita niin että sanoja kokonaisuudessaan tarvitaan vähemmän. Noita "hän, toisella, missä.."
No voi kirjoitan tästä lauseen tai kaksi, esimerkki on aina helpoin tapa valaista asiaa.
"Hän pystyi täysin elävästi näkemään mielensä kuvin kaksi nuorta tyttöä kulkevan iloisesti nauraen vanhaa hiekkatietä pitkin joka vei tuuhean metsän uumeniin. Toisella tytöistä oli pyörä ja toinen hyppelehti iloisesti pyörän vieressä, kun he yhdessä kulkivat kohti mummolaa, missä he viettäisivät ensimmäisen yönsä teltassa."
Kirjoittaisin tuon näin:
Hän näki elävästi mielessään kaksi tyttöä, jotka iloisesti nauraen kulkivat metsän keskellä kiemurtelevaa hiekkatietä. Toinen tytöistä ajoi pyörällä, toinen hyppeli pyörän vierellä. Tytöt olivat matkalla mummolaan. He viettäisivät ensimmäistä kertaa yönsä teltassa.
noita kuvailevia laatusanoja tarvitaan suhteellisen vähän, jos tytöt nauraen kulkivat ei tarvi erikseen sanoa että toinen hyppeli iloisesti pyörän vieressä. Ilon lapsen kasvoilta näkee tuon naurun luettuaan.
Ymmärtääköhän näitä kukaan? no väliksi. Mutta siis tässä lyhensin 43 sanaa 32:teen, kärsikö lopputulos? on jokaisen itsensä päätettävissä.
Kun turhat sanat jättää pois saa lukijoita, koska ihminen on aina laiska ja haluaa juosta lukiessa eteenpäin. Välillä nopeasti välillä hitaampaa.
Kiitos teille kommenteista... halusin kokeilla, mitä kommenttia teksti tuo ihmisille. Olen kirjoittanut koko pienen ikäni, mutta en tosiaan tarinoita vaan artikkeleita, mietteitä ynm... mutta kipinä olisi kokeilla kirjoittaa jotain pidempää..
Se on ihan totta että tekstin pitää olla mielenkiintoista, tämä teksti olisi ollut lähinnä aloitus teksti koko kirjalle/novellille... ei tietenkään vielä koko tarina =)
Itse huomasin jo luettuani tuon kirjoitukseni topiseen kertaan että käytän tosiaan tosi paljon tyhjiä sanoja ja ehkä myös hieman liian pitkiä lauseita, mutta tämän huomaan yleensä vasta lukemalla tekstiä uudestaan ja uudestaan...
Kiitos kuitenkin teille kommenteista... ehkä tulevaisuudessa tuon lisää tekstiä arvosteltavaksi....
Menisi läpi!
Todella ihanasti kerrottu! Toisin kuin muut, tykkäsin tavastasi kirjoittaa pitkiä lauseita. Tykkäsin todella.
Tuo on todella hyvä alku novellille tai pidemmällekin kirjalle!
Tahtoisin lukea mielelläni muitakin tekeleitäsi, jos on? Ihan vain joitain lyhyitäkin.
Minusta olet älyttömän hyvä! Kritiikkiä on hyvä kuunnella, mutta älä vain ota liian vakavasti, sillä olet tajuttoman hyvä.
Sinulla on mielestäni myös hyvä sanavarasto ja osaat käyttää oikeita sanoja oieassa paikkaa.
JOskus jotkut lauseet vain iskevät minuun, niissä on vain sitä jotain.
Tämä pätkä oli ehdottomasti sellainen!
Älä vain lopeta kirjoittamista. JA sano jos on jotain uutta materiaalia. :)
Tämän viestin lähettäjä on topicin aloittajan lähisukulainen,
tai minä olen Dorothy Parker.
Uskomattoman loistava nice try, totoro! Erikoistähti sanasta 'tekele'. Mikä erinomainen sanavarasto! Kateeksi käy.
En ole lähisúkulainen tai koko ihmistä edes tiedä. Vaikeaahan sitä on todistaa, mutta en ole. Tykkäsin vain tuosta mitä hän kirjoitti.
Eikö muka muuten saa toisten kirjoituksista pitää, jollei ole lähisukulainen? :D
Ja tiedän ettei minulla ole turhan laaja sanavarasto. :D
No onhan siinä ihan nätisti kuvailtu, mutta menisi läpi ehkä 20-luvulla! Kannattaisi yrittää kertoa asiita uudella tavalla, mielenkiintoisilla sanoilla ja lauseilla. Se on vielä (ja tulee aina olemaan) mahdollista, vaikka maailma on tekstejä täynnä. Täytyy vain olla hyvä kirjoittaja, toisin kuin...buahhahah ja anteeksi.
-tuijottaen tyhjyyteen joka levittäytyi hänen eteensä harmaana ja elottomana. (sata kertaa kuultu)
-Nainen veti takkiaan tiukemmin kiinni. Kylmä tuuli puhalsi... (miljoona kertaa kuultu ja nähty leffoissa)
-Hän tunsi tuon oikukkaan tuulen. Se oli kasvanut vuosien mittaan osaksi häntä, vai olisiko ollut niin että hän oli kasvanut osaksi tuota vapaana vaeltavaa tuulta. Hän ei osannut vastata itselleen, mutta hän tiesi syvällä sisimmässään mitä on elää elämänsä tuulen tyttönä. (hieman kuin harlekiini-kirjoista, mutta miehen sijasta onkin tuuli... pointti: ah ja voih, oih... ja niiiin tylsää ja turhaa lätinää)
No onhan tässä kuitenkin hyvääkin:
-ja juuri ennen metsää, tuuli otti voimaa ja nousi maasta ylöspäin tehden oikukkaan käännöksen... (tässä oli jotain mielenkiintoista)