Olen kesällä lukenut lomalla lähes kaikki Hilja Valtosen romskut. Eipä uskoisi että mielenkiinnolla. 1930-lulta tähän päivään on yhtä pitkä matka kuin Tippavaaraan.
Lukekaa vain uudestaan jos olette aikaisemmin jo lukeneet. Siinä on mukava lueskellessa syödä jäätelöä ja mansikoita.
Lukekaa vain uudestaan jos olette aikaisemmin jo lukeneet. Siinä on mukava lueskellessa syödä jäätelöä ja mansikoita.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Valtosen kirjat ovat tosiaan vallan mainoita ja ikääntyminen tekee niille oikeastaan vain hyvää!
Valitettavasti niitä on tosi vaikea löytää ainakin täältä pks:n kirjastoista..
minäkin olen lukenut valtosen kirjat useaan otteeseen,ensimäisen kerran noin 12-vuotiaana ja tänä kesänä taas uudestaan.parhaita ovat hätävara ja vaimoke,toki muutkin ovat mainioita.verrattavissa anni polvan kirjoihin,oletko lukenut polvan kirjoja?
..mahdollisuuksien mukaan. "Ville viekastelee taas" oli ensimmäinen ostos kirppikseltä, maksoi huikean markan. Hiton hauskoja ovat, ja yllättävän moderneja. "Vaimoke", "Hätävara" ja "Nuoren opettajattaren varaventtiili" ovat kai valitettavasti ne ainoat, joista on otettu uusintapainoksia 70-luvun jälkeen... Tykkään niiden nykyaikaisesta naiskuvasta, vaikka naimisiin lopussa päädytäänkin. Naiset ovat fiksuja ja aktiivisia, eivätkä mitään hentoja heittopusseja.
Sanailu on kepeätä ja aika kuluu. En voi kuitenkaan olla miettimättä, että Hilja onkin mies. Elsa Anttilakin on.
..vaan ihan nainen, ja itsekin opettajatar. Alkoi kirjoittaa, kun oli tylsaa (kaverin applessa ei ole kaikkia kirjaimia, sori).
Valtosta tosiaan epäiltiin jo 1926 vaikka keneksi, useimmiten kokeneeksi mieskirjailijaksi. Mikäli Valtosen tausta kiinnostaa, niin lukekaa omaelämäkerta 1970-luvulta. Nimeltään Omakehu.