Miten heteronaiset käyttäytyvät "julkisiin lesboihin"? Karttavat kuin ruttoa? Katsovat pahasti? Juoksevat karkuun? Asun pienellä paikkakunnalla jossa olen asunut koko ikäni ja "suuntautumiseni" vuoksi ollut aina kauhun kohde. Näin yön pimeänä hetkenä tuli mieleen, että kuinka muualla suhtaudutaan? Kyllä täälläkin sitten ymmärretään kun ollaan kännissä mutta muuten ei... Oikee takahikiä tämä mesta!
Kertokaapa kokemuksia
*Honey*
51287
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
asiaa.
heteronaisilta mä olen saanut yleensä lähinnä positiivisia kannanottoja asiaan. He ovat olleet todella kiinnostuneita mun elämästä ja siitä millaista on olla homoseksuaali "heteroiden maailmassa". Ehkä joskus olen saanut aluksi hiljaista paheksuntaa, mutta ajan myötä, kun ihmiset ovat tutustuneet minuun ja huomanneet että olenkin aivan mukava, tavallinen tyyppi, ovat nuokin heteronaiset tulleet juttelemaan, kysymään tyttöystävästäni ja meidän kuulumisista. Aluksi jotkut ottivat asian hieman järkyttyen ja saatoin ilmeistä huomata heidän kummastumisensa.
Mutta sitähän sanotaan, että sellaista on vaikea ymmärtää mitä ei tunne. Jos jokainen suomalainen hetero tuntisi yhden homo- ja lesboparin, väittäisin, että suomi olisi paljon hyväksyvämpi maa. Siksi on hyvä tutustua kaikkiin vähemmistöihin, koska usein ihmiset luulevat ymmärtävän tai tietävän, mutta ei voi ymmärtää tai tietää ellei ensin tunne.
on ja ne vain huvittaa ;D
En tiedä onko muilla samanlaisia kokemuksia ja olisi kiva tietää.
Nimittäin tasan yksi kaava toistuu kohdallani kerrasta toiseen. Kun hetskunainen saa tietää viettisyydestäni, niin alkuun on täysi hiljaisuus siis tiukkaa pohdintaa ja päässä alkaa mahdoton surina, joka kestää muutaman päivän, viikon...
Sen jälkeen alkaa tulemaan hienovaraisesti kysymyksiä, kohteliaita ja varsin asiallisia ja jossain vaiheessa toteamus: kun en tunne muita lesboja, kuin sut...
Sitten, kun asia on ikään kuin käyty läpi ja todettu, etten vaaraksi olekaan hänelle sen enempää, kuin yhteiskunnalle muutoinkaan siirrytään vaiheeseen "olenkohan minäkin...?"
Ja sehän selviää yleensä ensimmäisissä kekkereissä, joissa viina virtaa ja kaikki ollaan yhtä suurta perhettä. Toisin sanoen olen erästäkin heteronaista "lämmitellyt" ja kas kummaa hehän tykkäävät - erittäin paljon. Välillä tuntuu, että taivas on vain rajana, mutta onneksi siinä vaiheessa älyän, mistä on kysymys ja en mene pidemmälle, en kokeile edes. (tai kerran kokeilin ja tuli melki korville siinä kohtaa) Ja miksipä liikaa kokeilla, sillä nainen saa jo sen pienen vastauksensa pikkusäädöillämme ja siitä eteenpäin tehköön omat ratkaisunsa ihan ite!
Mutta kyllä ne niin pyöriteltävissä välillä ovat...
Vaiheet:
1. Pohtiminen: Useimmiten heteronaiset pohtivat uutta tietoaan minusta hiljaa.
2. Lähestyminen: Ja kun firma juhlii, niin joku uskaltautuu jopa kysymään, että oletko todellakin lesbo? Jotkut uskaltavat tosin selvinpäinkin kysyä.
3. Vonkaaminen: Alkaa piiritys, viinan voimalla (ja sen varjolla, kun voi tehdä mitä vain)hih-hih, sinähän pidät naisista - alkaa vonkaaminen.
- tanssimaan hitaita, niitä on kyllä kiva tanssia ;)
4. Hipelöiminen, salaa tai provokatiivisesti lattialla
5. Suuteleminen, läiskitään märkää suuta vasten omaani, sillä samalla tavalla kuin miehet, YÖK
6. Intiimiin kanssakäymiseen vonkaaminen: Jotkin uskaltautuvat perässä vessaan, jossa yrittävät käydä kimppuun...
7. Itku ja hammasten kiristys:
- miksi mä en kelpaa sinulle?
- Enkö mä ole sinusta yhtään viehättävä?
- Minä NIIN haluaisin kokeilla SITÄ naisen kanssa.....
8. Promillemäärästä riippuen lopulta tulee hyviä keskusteluja tai kaljatuopin sisältö päin kasvoja kera mukavan äänekkään kommentin, jossa minut haukutaan päällekäyväksi lesboksi... huh.
Ymmärrätte ehkä, miksi en välitä firman juhlista... ja vielä kun on nuo miehetkin haluaisivat tehdä "hyvää tarkoittavaa käännytystyötään", jonka mukaan en vain ole saanut kunnon --- YÖK
Kaiken kukkuraksi, kun minä en edes ole mikään upea tai kaunis tai edes jumalaisen näköinen, mikä selittäisi vonkaamiset. Ihan tavallinen ja varma itsestäni, minun suuntautuminen ei ole salaisuus, vaikka en asiaa niin julistakaan.
suhtautuvat..
En ole mikään julkkis - mutta lähinnä työkavereita, tuttavia ajattelen, joille joku on ehtinyt jo informoida mun kotielämäni.. Ja, täytyy myöntää, että viihdyn erinomaisesti heteronaisten ja miesten seurassa.. - Ehkä juuri se "platoonisuus" on se hyvä juttu!
Jos joku sitten ihastuu - juoksen karkuun, heh..