Elämän paino
on nyt raskaampi,
kuin koskaan aikaisemmin.
Se asettuu taakaksi harteilleni,
enkä jaksa kantaa sitä enään.
Saavuin risteykseen,
johon en koskaan olisi halunnut saapua.
Kahteen suuntaan se haarautuu.
Tässä valinta on tehtävä.
Olen koittanut sitä pitkittää,
mutta enään en voi kierrellä.
Minun on kohdattava totuus.
Sitä päätöstä,
en hetkessä voi tehdä.
Minulla on vielä vähän aikaa miettiä.
Kävelen ulkona kesätuulessa
Rohkenen vielä haaveilla,
toivoa sitä ihmettä,
joka minut pelastaisi.
Joillekin elämä näyttää kauneutensa,
kumpa minä olisin ollut yksi heistä.
Mutta varjo ylläni,
tummenee kokoajan.
Vielä silloinkin kun minä luulin,
ettei se enään tummemmaksi voi mennä.
Olin väärässä,
se ei ollut saavuttanut huippuaan.
En tiedä onko vieläkään,
mutta enempää en kestä.
Kesäinen lämpö minua hellii,
vuodatan kyyneleen,
jonka lämmin tuuli
poskelleni kuivaa.
Rakastan tätä merta,
rakastan luontoa.
En niille haluaisi vielä
hyvästejä heittää,
mutta yksin ne eivät riitä
minua pelastamaan.
Minun sydämeni on liian herkkä,
elän liikaa tunteella.
Tämä elämä ei kerennyt koskaan
minua kylmettää,
mutta raadollisen julmuutensa
se minulle näytti.
Kylmänä, tunteettomana
olisin ehkä selvinnyt paremmin,
mutta ei minusta siihen ollut.
Joudun siitä vielä
kalliisti maksamaan.
En tiedä,
voittaako elämä.
Kuinka voisin
tämän taakan kadottaa.
Niin kovasti toivoisin
sitä ihmettä.
Vai joudunko nöyrtymään,
tämän raskaan taakan alle
ja seilaamaan kuoleman satamaan
uuden kotini merille.
on nyt raskaampi,
kuin koskaan aikaisemmin.
Se asettuu taakaksi harteilleni,
enkä jaksa kantaa sitä enään.
Saavuin risteykseen,
johon en koskaan olisi halunnut saapua.
Kahteen suuntaan se haarautuu.
Tässä valinta on tehtävä.
Olen koittanut sitä pitkittää,
mutta enään en voi kierrellä.
Minun on kohdattava totuus.
Sitä päätöstä,
en hetkessä voi tehdä.
Minulla on vielä vähän aikaa miettiä.
Kävelen ulkona kesätuulessa
Rohkenen vielä haaveilla,
toivoa sitä ihmettä,
joka minut pelastaisi.
Joillekin elämä näyttää kauneutensa,
kumpa minä olisin ollut yksi heistä.
Mutta varjo ylläni,
tummenee kokoajan.
Vielä silloinkin kun minä luulin,
ettei se enään tummemmaksi voi mennä.
Olin väärässä,
se ei ollut saavuttanut huippuaan.
En tiedä onko vieläkään,
mutta enempää en kestä.
Kesäinen lämpö minua hellii,
vuodatan kyyneleen,
jonka lämmin tuuli
poskelleni kuivaa.
Rakastan tätä merta,
rakastan luontoa.
En niille haluaisi vielä
hyvästejä heittää,
mutta yksin ne eivät riitä
minua pelastamaan.
Minun sydämeni on liian herkkä,
elän liikaa tunteella.
Tämä elämä ei kerennyt koskaan
minua kylmettää,
mutta raadollisen julmuutensa
se minulle näytti.
Kylmänä, tunteettomana
olisin ehkä selvinnyt paremmin,
mutta ei minusta siihen ollut.
Joudun siitä vielä
kalliisti maksamaan.
En tiedä,
voittaako elämä.
Kuinka voisin
tämän taakan kadottaa.
Niin kovasti toivoisin
sitä ihmettä.
Vai joudunko nöyrtymään,
tämän raskaan taakan alle
ja seilaamaan kuoleman satamaan
uuden kotini merille.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Toivo on kuitenkin olemassa...
Älä menetä toivoa, sillä kaikkein raskaimpienkin vaikeuksien jälkeen
kaikki voi muuttua hyväksi. Elämä koettelee, mutta periksi ei saa antaa!
Sinulla on vielä paljon elämää edessä ja uskon että hyvää elämää,
kunhan kestät tämän vaikean ajan. Olen huomannut, mikään ajanjakso
ei kestä samanlaisena ikuisuutta, eli vaikeudetkin on voitettavissa.
Uskoisin että lähes kaikilla on elämänsä jossain vaiheessa vaikeeta.
Vaikeudet kasvattaa luonnetta, ottaa sen hyvänä puolena, jos ei muuta
hyvää siitä löydä. Vaikeuksien kautta oppii ymmärtämään elämää,
antamaan arvoa asioille joille ei ehkä aikaisemmin ole osannut antaa.
Jaksa vielä, kaikki varmasti kääntyy vielä sinulle parhaaksi, uskon näin.
Sinulla tällä hetkellä vaikeeta, mutta tulevaisuus vielä aivan avoinna.
Muistan sinua rukouksin "anovalle annetaan ja kolkuttavalle avataan".
”Katso Jeesukseen, jonka rakkaus on kaikkea muuta suurempi,
niin saat sydämellesi virvoituksen jokaisen ahdistuksesi kohdatessa”
on siitä monipuolinen juttu, että se myös keventää
raskaimmatkin taakat...En tiedä kuinka nopeasti, mutta ole kärsivällinen, äläkä vaivu epätoivoon!
kirjoittelet Neitonen79,sinä olet nuori, lahjakas ja kaunis ja elämä vasta edessä rikkauksineen kaikkineen.
vaikka et saata nyt niin nähdäkään,
parhaaksesi asiat tuli kääntymään
kaikella on tarkoitusta
ei maailmas oo viel sysimusta
kun kestä ei oo tarkoitus niin,
muistan itse kun me erottiin
mun kaikki tärkein painui syvyyksiin,
mut tiedän nyt sen elämästä
lämmmin palaa ajatuksiin
voimia ystäväni,
mitä läpi nyt käytkään :)
Muistathan olevasi Taivaan lintu
joka monien tuulten ja myrskyjen keskellä
taistelee
Lintu sulautuu luontoon ~~
sen herkkä olemus
ja herkkä sydän
luonnossa on
ja on niin luonnollinen
Linnun sydämen
on oltava todella lempeä itse itselleen
Lempeä sydän
on sille yhtä tärkeä..
kuin lämmin höyhenpeite.
Tuohon aikaan yöstä ei sun pitäisi ees olla hereillä vaan nähdä pehmeässä sängyssä kauniita kauhu-unia:). Toivottavasti kun aurinko nousi niin mielesikin on valoisampi taas.
Ihanaa huomata että te ystäväiseni ainakin välitätte :)
Kostunein silmin lueskelin teidän ihanaa ja kannustavaa palutetta...
Tämä runo oli hiukan dramatisoitu...en ole vielä noin syvälle synkkyyteen vajonnut mutta täydellä tunteella sen kirjoitin. Tiedän mistä puhuin...tuttuja tunteita kun ovat minulle.
Joskus jopa tuntuu että olisi helpompi luovuttaa...syvällä sisimmässä kuitenkin tiedän että varmasti ajan kanssa helpottaa...sitä vaan on niin vaikea ymmärtää silloin kun se elämä oikein kolhii.
Mutta kyllä minussa asuu taistelija :) Elämä on ihanaa silloin kun se näyttää kauneimmat puolensa...
Mulla vaan on taipumusta välillä vaipua synkkyyteen...
elämästä ovat sinun kauniit runosi. Olen lueskellut tekstejäsi ja täytyy todeta, että sinussa on ainesta. Itse en osaa sanoiksi pukea ajatuksiani, mutta kun luen runojasi, niin löydän sieltä niin paljon sitä jotain, joka läheltä liippaa omaa elämääni. Skorppari muuten mäkin olen :))
Et ole ensimmäinen skorpioni joka samaistuu runoihini :) Ehkä meissä skorppareissa on tosiaankin sitten jotain samaa...
Mää vaan elän tunteella...ja kun tunteet puhuu on järjen vaiettava!
En määkään ennen osannut pukea tunteitani sanoiks mutta olen oppinut...ja opin kokoajan lisää :)
Joskus vaan tuntuu että sanatkaan ei riitä kuvaamaan mun tunteita...mutta koitan kuvailla niitä parhaani mukaan :)
Kiitän kehuista :D