En oikeastaan edes tiedä, miksi kirjoitan, tuntuu vaan siltä että pitää saada avautua jonnekin.. Ja sattuneesta syystä en voi sitä muulla tavalla tehdä.
Olen tiennyt murrosiästä lähtien olevani homo, vaikka noita kokemuksia ei ole juuri kertynyt. Naiset eivät vain siinä mielessä kiinnosta. Pidän kyllä tytöistä, mutta lähinnä kavereina. Välillä tuntuu siltä, että heterokulissin luominen on onnistunut liiankin hyvin, kun hämmästyttävän usein joku mukava, nätti tyttö tekee aloitteen ja haluaisi seurustella. Ei kai pakkien antaminen ole kenellekään helppoa tai mukavaa.
Poikia/miehiä kyllä katselen mielelläni, mutta en ota sitä riskiä että lähestyisin. Olen pieneltä paikkakunnalta, ja todellisuus täällä on jotain aivan muuta kuin pääkaupungissa. Sääli, sillä haluaisin kyllä kokemuksia ja ehkä jotain enemmänkin.. Vähäiset kokemukset rajoittuu matkailuun muissa maissa ja yhteen kokemukseen Helsingissä, mutta näissäkään en ole päästänyt asioita juttelua ja ehkä koskettamista pidemmälle, eiväthän heterotkaan välttämättä heti ensimmäisen vastaantulijan alle kaadu.
Olis todella mukava jutella näistä jonkun kanssa, mutta minkäs teet... Tuntuu että molemmin puolin tuomitaan. Kavereille ei uskalla kertoa, ja se vähä mitä olen netin homoyhteisöihin tutustunut niin kaapissaeläjät tuomitaan sielläkin.
Osaako joku auttaa, miten saisin yhteyden? Minne mennä, mitä tehdä? Joku DTM ei oikeastaan ole vaihtoehto, vaikka matka pääkaupunkiin ei olekaan pitkä.
Niin, ja olen nyt 25 -vuotias.
Any help, anyone?
Olen tiennyt murrosiästä lähtien olevani homo, vaikka noita kokemuksia ei ole juuri kertynyt. Naiset eivät vain siinä mielessä kiinnosta. Pidän kyllä tytöistä, mutta lähinnä kavereina. Välillä tuntuu siltä, että heterokulissin luominen on onnistunut liiankin hyvin, kun hämmästyttävän usein joku mukava, nätti tyttö tekee aloitteen ja haluaisi seurustella. Ei kai pakkien antaminen ole kenellekään helppoa tai mukavaa.
Poikia/miehiä kyllä katselen mielelläni, mutta en ota sitä riskiä että lähestyisin. Olen pieneltä paikkakunnalta, ja todellisuus täällä on jotain aivan muuta kuin pääkaupungissa. Sääli, sillä haluaisin kyllä kokemuksia ja ehkä jotain enemmänkin.. Vähäiset kokemukset rajoittuu matkailuun muissa maissa ja yhteen kokemukseen Helsingissä, mutta näissäkään en ole päästänyt asioita juttelua ja ehkä koskettamista pidemmälle, eiväthän heterotkaan välttämättä heti ensimmäisen vastaantulijan alle kaadu.
Olis todella mukava jutella näistä jonkun kanssa, mutta minkäs teet... Tuntuu että molemmin puolin tuomitaan. Kavereille ei uskalla kertoa, ja se vähä mitä olen netin homoyhteisöihin tutustunut niin kaapissaeläjät tuomitaan sielläkin.
Osaako joku auttaa, miten saisin yhteyden? Minne mennä, mitä tehdä? Joku DTM ei oikeastaan ole vaihtoehto, vaikka matka pääkaupunkiin ei olekaan pitkä.
Niin, ja olen nyt 25 -vuotias.
Any help, anyone?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Apua voi löytyä vaikka Setasta (www.seta.fi). Käsittääkseni heillä on juuri tällaista varten esim. auttava puhelin ynnä muuta toimintaa. Kannattaa varmaankin käydä ainakin vilkaisemassa heidän nettisivujaan.
Eräs juttu jäi hieman ihmetyttämään.. Miksi visiitit homobaareihin eivät mielestäsi ole vaihtoehto? Varsinkin jos et kerran biletä kotipaikkakunnallasi. Eihän homobaariinkaan meneminen tarkoita sitä, että heti pitäisi "kaatua jonkun alle". ;) Sinne voi mennä ihan rauhassa katselemaan ja tutustumaan ilmapiiriin. Joku voi tulla vaikka juttelemaankin.
En usko että homoyhteisö tuomitsee niinkään kaapissa eläviä kuin se tuomitsee kaksoiselämää viettäviä. Siis naisen kanssa naimisissa olevat homo- tai bi-miehet, jotka etsivät toisista miehistä vain satunnaista, salaista seksiseuraa, eivät ole kovin suuressa huudossa. Monet homot kokevat heidän elämäntapansa epärehelliseksi ja valheelliseksi (mitä se siis objektiivisesti katsottuna onkin).
Mutta siis jos on vain ns. kaapissa, tai vasta raottamassa kaapin ovea, niin en usko että siitä kovin moni voisi olla tyrmistynyt. Kaikkihan me olemme jossain elämämme vaiheessa olleet kaapissa. :)
asia tuo tuomio, joka liittyy suomalaisilla vähän joka paikkaan. Miksi pitää tuomita tai ajatella tuomitsevansa ketään. Tiedän kyllä, että luterilaisilla on tuomiokirkkonsa ja tuomiorovastinsa, ja siellä tuomitaan kaikki myös opillisin perustein, mutta useimpien homojen ei tarvitsisi ottaa mallia sieltä, sillä he tulevat myös itse tuomituiksi, tekivätpä mitä tahansa. Siellä vain käytetään sanamuotoa: en minä tuomitse mutta en mitenkään voi hyväksyäkään!
Opetelkaa ymmärtämään ja olemaan suvaitsevia. Ihmisillä on hyvin monenlaisia elämäntilanteita, eikä niissä ole mitään apua lähimmäisen julistamasta tuomiosta...
Tuo mitä kirjoitat on kyllä aivan totta. On melko tekopyhää lähteä tuomitsemaan toisia ihmisiä, sillä koskaan ei voi tietää toisten elämäntilanteista tai valintoihin vaikuttaneista tekijöistä.
Ehkä monia homoja vain ärsyttää naimisissa olevien miesten jonkinlainen hyödyke-ajattelu. Tuolloinhan siis kaksoiselämää viettävä henkilö tavallaan hyväksikäyttää tapaamiansa homoja. Toisaalta jos heti kättelyssä tehdään selväksi että missä mennään niin silloinhan asian pitäisi olla selvä.
Kaippa se onkin se tärkein juttu, että molemmat osapuolet tietävät missä mennään. Toisaalta, vaikka vaimoaan pettävä homo-/bi-mies ja hänen mieskumppaninsa molemmat tietäisivätkin missä mennään, niin jäljelle jää silti kaksoiselämää viettävän miehen vaimo: hän ei tiedä missä mennään. Eli hyvin helposti tällaisissa tilanteissa aina siis poljetaan jonkun ihmisen tunteita ja oikeuksia.
Vaikeita kysymyksiä, nämä. :\
Niin... Omalle kohdalleni sattui joskus vuosia vuosia sitten kaveri, jota tapailin jonkun aikaa ja olin odottanut jotain enemmän. En yksinkertaisesti ollut osannut edes ajatella, että kaveri oli naimisissa ja tällä oli pieni lapsi! Sattuipa vaan lipsauttamaan asian, kun kysyin viikonlopun suunnitelmista. Homma loppui tasan siihen.
Voi sitä ahdistuksen määrää... Olin tietämättäni pettänyt kaverin vaimoa. En minä itseäni niinkään surrut, vaikka pilvilinnat romahtivatkin. Mutta ajatus siitä, miten kaveri kohtelee vaimoaan ja lastaan... Se tuntui pahalta. Toki mietin, miten minä olinkin vain jokin väline hänen tarpeidensa tyydyttäjänä... Minä olin valmis paljoonkin, mutta tämä vain varastettuihin hetkiin vaimoltaan.
Ei, minun ei tarvitse hyväksyä tuollaista kohdalleni, vaikka millainen elämäntilanne olisi kyseessä. Rehellisyyson ainoa vaihtoehto. Vaikka kirpaisikin, niin en minä tuosta lopuksi elämääni katkeroitunut, mutta opin kyllä kerrasta varovaisemmaksi.
Jon,laheta postia!
Niin... Mihinkäs sitä viestiä laittais...?
[email protected]
Kyllä sinun täytyy muuttaa Helsinkiin tai vastaavaan. Itse muutin 18 vuotiaana Tukholmaan enkä ole katunut. Mitä järkeä on kitua pikkupaikkakunnalla ja kieltää itsensä. Kipin kapin Helsinkiin!!
vai että Helsinkiin! itse en katunut mitään sen enempää kuin sitä että muutin 5v sitten Helsinkiin, ja nyt en pääse ulos kaupungista, kun olen "naimisissa" työpaikkani kanssa. Helsingin homopiirit on tylyt ja pinnalliset. Neitihomot ja ynnämuut meikkitaiteilijat säätelee ilmapiiriä esimerkiksi DTM:ssä. Yrmistellään nurkissa ja siemaillaan limuviinaa pillillä.
Muuta hyvä mies Englantiin! Siellä voit olla vapaasti ja siellä homot osaa pitää oikeesti hauskaa!
Niinpä, tuossa yksi syy miksi en halua liimata otsaani lappua jossa lukee "seuraa kaivataan" ja lähteä johonkin baariin tarjolle.. Ehkä olen vanhanaikainen ;) Ihmissuhteen - mun mielestä - pitäis alkaa niin että tapaa jossain muissa merkeissä, ja kun on tutustunut niin sitten ehkä jotain muutakin. Valitettavasti oletusarvona on vain olla hetero.
Ja ei, en aio muuttaa mihinkään, olen varsin tyytyväinen elämääni muilta osin. Myönnetään, jotain siis puuttuu, mutta kyllä ilmankin pärjää. (Tyrmistynyt hiljaisuus)
mitä mä nyt oon noista homobaareista kuullu niin todella pinnallista ja seksin halusita porukkaa, jos joku haluaa oikean elämän kumppanin tuskin se tuolta löytyy. no itse en teidä olen niin nuori viellä. en nyt kuitenkaan sano että ei voi löytää hyvällä tuurilla ehkä ^^
se kyllä on totta, että helsingissä on todella suvaitsevaa mitä nyt itse olen huomannut. mutta kaikkiahan ei tarvitse miellyttää
minä olen auttanut monia kaverieta tulemaan kaapista ulos ja he ovat nyt onnellisia. itse olen ollu kaapissa poissa vaikka kuinka kauan :) ja elän onnellisesti, yksin kylläkin ja haukkuja kuullen, mutta ei minua haukkujat haittaa jotkut vaan ovat niin kusipäitä !
Mulla on vähän samanlaisia elämänkokemuksia. Aika kokematon oon minäkin. Jos haluat jutella niin ota yhteyttä. [email protected]
minuunkin voi ottaa yhteyttä. [email protected]
jos jon haluaa jutella siis :)