Yhden talentin palvelijan yksi hopeatalentti, mikä se on?

Tai tuossa käännöksessä se oli kelvoton ja laiska.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Tai tuossa käännöksessä se oli kelvoton ja laiska.

1776-vuoden käännöksessä hän on paha ja laiska palvelija:

Matt. 25:26
Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: sinä paha ja laiska palvelia! jos tiesit minun siitä niittävän, kuhunka en minä kylvänyt, ja sieltä kokoovan, johonka en minä ole hajoittanut,

Anonyymi00003 kirjoitti:

1776-vuoden käännöksessä hän on paha ja laiska palvelija:

Matt. 25:26
Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: sinä paha ja laiska palvelia! jos tiesit minun siitä niittävän, kuhunka en minä kylvänyt, ja sieltä kokoovan, johonka en minä ole hajoittanut,

Lue lisää

Tämä on ongelmakohta joka voidaan käsittää kahdella eri tavalla.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Tämä on ongelmakohta joka voidaan käsittää kahdella eri tavalla.

Tuskin Jumalalla on pahoja ja laiskoja palvelijoita joita Jumala rankaisisi siksi minä en näe tätä kuvausta siten, että se liittyisi Jumalaan vaan ennemminkin kyseessä on ahne isäntä minkä tekoja palvelija pelkäsi jos hän haaskaisi isännän omaisuuden ja siksi hän piilotti sen mitä sai haltuunsa. Voihan sen noinkin nähdä. Niittää sieltä minne ei ole kylvänyt jne.

Kun tunnustaa uskonsa ihmisten edessä, niin eikö juuri se ole tärkein Jumalan valtakunnan työ. Silloin on tavallaan tarjoamassa sitä uskoa toisillekin ihmisille. Mutta joka kieltää Jeesuksen tai Jumalan valtakunnan, se on sitä että kaivaa talentin eli uskon lahjan maahan.

Talenttivertausta pitää verrata tuhlaajapoikavertaukseen, niin ymmärtää ettei Jumala vaadi ihmiseltä omia tekoja pelastukseen, muuta kuin elävän uskon (joka tosin on Pyhän Hengen työ) ja sen että ei kiellä uskoaan ihmisten edessä ja että pitää Jumalan sanan.

Ilm. 3:
7 Ja Philadelphian seurakunnan enkelille kirjoita: näitä sanoo se Pyhä, se totinen, jolla on Davidin avain, joka avaa ja ei yksikään sulje, joka sulkee ja ei yksikään avaa;
8 Minä tiedän sinun tekos: katso, minä annoin sinun etees aukian oven, ja ei yksikään voi sitä sulkea; sillä sinulla on vähä voimaa, ja pidät minun sanani, etkä minun nimeäni kieltänyt.

Uskon hedelmänä eli merkkinä tuollaisesta elävästä uskosta nousevat hyvät teot, erityisesti köyhien auttaminen mutta myös Jumalan valtakunnan työ. Mutta niitä ei vaadita pelastuksen ehtoina, mutta ne ovat merkkiä Pyhän Hengen hedelmästä joka on rakkaus kaikkia ihmisiä ja Jumalaa kohtaan.

Jaakobin epistola painottaa nimenomaan köyhien auttamista ja köyhien hyvää kohtelua elävän uskon merkkinä eli osoituksena (ei autuuden ehtona).

Jaak. 1:
22 Mutta olkaat myös sanantekiät ja ei ainoastaan kuuliat, pettäin teitänne.
23 Sillä jos joku on sanan kuulia ja ei tekiä, hän on sen miehen kaltainen, joka ruumiillisen kasvonsa peilissä kurkistelee,
24 Ja sittekuin hän itsensä kurkistellut on, niin hän menee pois ja unohtaa kohta, millinen hän oli.
25 Mutta joka katsoo vapauden täydelliseen lakiin ja pysyy, ja ei ole unohtava kuulia, vaan tekiä, se tulee hänen teossansa autuaaksi.
26 Mutta jos joku teistä näkyy jumalinen olevan, ja ei suista kieltänsä, vaan viettelee sydämensä, sen jumalanpalvelus on turha.
27 Se on Isälle ja Jumalalle puhdas ja saastatoin jumalanpalvelus: oppia orpoja ja leskiä heidän murheessansa, ja itsensä saastatoinna maailmassa pitää.
Jaak. 2:
1 Rakkaat veljeni, älkäät muodonkatsomisessa pitäkö uskoa kunnian Herran Jesuksen Kristuksen päälle.
2 Sillä jos teidän seurakuntaanne tulis joku mies, kantain kultasormusta, ja kiiltävällä vaatteella puetettu; ja tulis myös köyhä ryysyllä,
3 Ja te katsoisitte sitä, joka kiiltävissä vaatteissa on, ja sanoisitte hänelle: istu tässä hyvästi; ja sille köyhälle sanoisitte: seiso sinä siellä, taikka istu tässä minun jaloissani:
4 Niin ette sitä oikein ajattele, vaan te tulette tuomariksi ja teette pahan eroituksen.
5 Kuulkaat, rakkaat veljeni: eikö Jumala ole tämän maailman köyhiä valinnut, jotka uskossa rikkaat ja valtakunnan perilliset ovat, jonka hän lupasi niille, jotka häntä rakastavat?
6 Mutta te olette häväisseet köyhän. Eikö rikkaat ole väkivaltaiset teitä polkemaan ja vetämään teitä oikeuden eteen?
7 Eikö he pilkkaa sitä hyvää nimeä, josta te nimitetyt olette?
8 Jos te kuninkaallisen lain, Raamatun jälkeen, täytätte: rakasta lähimmäistäs niinkuin itsiäs, niin te hyvin teette.
9 Mutta jos te ihmisten muotoa katsotte, niin te syntiä teette ja rangaistaan lailta, niinkuin sen rikkojat.
10 Sillä jos joku koko lain pitää, ja rikkoo yhdessä, hän on vikapää kaikissa.
11 Sillä se, joka sanoi: ei sinun pidä huorin tekemän, hän on myös sanonut: ei sinun pidä tappaman. Jos et sinä huorin tee, mutta tapat, niin sinä olet lainrikkojaksi tullut.
12 Näin te puhukaat ja näin te tehkäät, niinkuin ne, jotka vapauden lain kautta pitää tuomittaman.
13 Sillä armotoin tuomio pitää hänen päällensä tuleman, joka ei laupiutta tehnyt; ja laupius kehuu tuomiota vastaan.
14 Mitä se auttaa, rakkaat veljeni, jos joku sanoo hänellänsä uskon olevan, ja ei hänellä kuitenkaan ole töitä? Taitaako usko hänen autuaaksi saattaa?
15 Mutta jos veli taikka sisar alasti olis ja puuttuis jokapäiväistä ravintoa,
16 Jos joku teistä heille sanois: menkäät rauhassa, lämmittäkäät ja ravitkaat teitänne; ja ette kuitenkaan anna heille mitään ruumiin tarvetta: mitä se heitä auttais?
17 Näin myös usko, jos ei hänellä töitä ole, on kuollut itsessänsä.
18 Mutta sanokaan joku: sinulla on usko, ja minulla on työt: osoita minulle sinun uskos sinun töilläs, niin minäkin tahdon minun uskoni osoittaa minun töilläni.
19 Sinä uskot, että yksi Jumala on, sen sinä oikein teet; perkeleet myös sen uskovat ja vapisevat.
20 Mutta tahdotkos tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman töitä kuollut on?

Toisaalta jos on kuollut usko tai kieltää uskonsa ihmisten edessä, niin köyhien auttaminenkaan tai Jumalan valtakunnan työ ei auta. Jos kuolleeseen puuhun ripustaa teipillä hyviä hedelmiä, niin ei se tee kuolleesta puusta elävää.

Ja ryöväri ristinpuulla ei tehnyt mitään hyviä töitä ristillä, mutta pelastui koska uskoi Jeesukseen ja ei kieltänyt uskoaan ihmisten edessä.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Kun tunnustaa uskonsa ihmisten edessä, niin eikö juuri se ole tärkein Jumalan valtakunnan työ. Silloin on tavallaan tarjoamassa sitä uskoa toisillekin ihmisille. Mutta joka kieltää Jeesuksen tai Jumalan valtakunnan, se on sitä että kaivaa talentin eli uskon lahjan maahan.

Talenttivertausta pitää verrata tuhlaajapoikavertaukseen, niin ymmärtää ettei Jumala vaadi ihmiseltä omia tekoja pelastukseen, muuta kuin elävän uskon (joka tosin on Pyhän Hengen työ) ja sen että ei kiellä uskoaan ihmisten edessä ja että pitää Jumalan sanan.

Ilm. 3:
7 Ja Philadelphian seurakunnan enkelille kirjoita: näitä sanoo se Pyhä, se totinen, jolla on Davidin avain, joka avaa ja ei yksikään sulje, joka sulkee ja ei yksikään avaa;
8 Minä tiedän sinun tekos: katso, minä annoin sinun etees aukian oven, ja ei yksikään voi sitä sulkea; sillä sinulla on vähä voimaa, ja pidät minun sanani, etkä minun nimeäni kieltänyt.

Uskon hedelmänä eli merkkinä tuollaisesta elävästä uskosta nousevat hyvät teot, erityisesti köyhien auttaminen mutta myös Jumalan valtakunnan työ. Mutta niitä ei vaadita pelastuksen ehtoina, mutta ne ovat merkkiä Pyhän Hengen hedelmästä joka on rakkaus kaikkia ihmisiä ja Jumalaa kohtaan.

Jaakobin epistola painottaa nimenomaan köyhien auttamista ja köyhien hyvää kohtelua elävän uskon merkkinä eli osoituksena (ei autuuden ehtona).

Jaak. 1:
22 Mutta olkaat myös sanantekiät ja ei ainoastaan kuuliat, pettäin teitänne.
23 Sillä jos joku on sanan kuulia ja ei tekiä, hän on sen miehen kaltainen, joka ruumiillisen kasvonsa peilissä kurkistelee,
24 Ja sittekuin hän itsensä kurkistellut on, niin hän menee pois ja unohtaa kohta, millinen hän oli.
25 Mutta joka katsoo vapauden täydelliseen lakiin ja pysyy, ja ei ole unohtava kuulia, vaan tekiä, se tulee hänen teossansa autuaaksi.
26 Mutta jos joku teistä näkyy jumalinen olevan, ja ei suista kieltänsä, vaan viettelee sydämensä, sen jumalanpalvelus on turha.
27 Se on Isälle ja Jumalalle puhdas ja saastatoin jumalanpalvelus: oppia orpoja ja leskiä heidän murheessansa, ja itsensä saastatoinna maailmassa pitää.
Jaak. 2:
1 Rakkaat veljeni, älkäät muodonkatsomisessa pitäkö uskoa kunnian Herran Jesuksen Kristuksen päälle.
2 Sillä jos teidän seurakuntaanne tulis joku mies, kantain kultasormusta, ja kiiltävällä vaatteella puetettu; ja tulis myös köyhä ryysyllä,
3 Ja te katsoisitte sitä, joka kiiltävissä vaatteissa on, ja sanoisitte hänelle: istu tässä hyvästi; ja sille köyhälle sanoisitte: seiso sinä siellä, taikka istu tässä minun jaloissani:
4 Niin ette sitä oikein ajattele, vaan te tulette tuomariksi ja teette pahan eroituksen.
5 Kuulkaat, rakkaat veljeni: eikö Jumala ole tämän maailman köyhiä valinnut, jotka uskossa rikkaat ja valtakunnan perilliset ovat, jonka hän lupasi niille, jotka häntä rakastavat?
6 Mutta te olette häväisseet köyhän. Eikö rikkaat ole väkivaltaiset teitä polkemaan ja vetämään teitä oikeuden eteen?
7 Eikö he pilkkaa sitä hyvää nimeä, josta te nimitetyt olette?
8 Jos te kuninkaallisen lain, Raamatun jälkeen, täytätte: rakasta lähimmäistäs niinkuin itsiäs, niin te hyvin teette.
9 Mutta jos te ihmisten muotoa katsotte, niin te syntiä teette ja rangaistaan lailta, niinkuin sen rikkojat.
10 Sillä jos joku koko lain pitää, ja rikkoo yhdessä, hän on vikapää kaikissa.
11 Sillä se, joka sanoi: ei sinun pidä huorin tekemän, hän on myös sanonut: ei sinun pidä tappaman. Jos et sinä huorin tee, mutta tapat, niin sinä olet lainrikkojaksi tullut.
12 Näin te puhukaat ja näin te tehkäät, niinkuin ne, jotka vapauden lain kautta pitää tuomittaman.
13 Sillä armotoin tuomio pitää hänen päällensä tuleman, joka ei laupiutta tehnyt; ja laupius kehuu tuomiota vastaan.
14 Mitä se auttaa, rakkaat veljeni, jos joku sanoo hänellänsä uskon olevan, ja ei hänellä kuitenkaan ole töitä? Taitaako usko hänen autuaaksi saattaa?
15 Mutta jos veli taikka sisar alasti olis ja puuttuis jokapäiväistä ravintoa,
16 Jos joku teistä heille sanois: menkäät rauhassa, lämmittäkäät ja ravitkaat teitänne; ja ette kuitenkaan anna heille mitään ruumiin tarvetta: mitä se heitä auttais?
17 Näin myös usko, jos ei hänellä töitä ole, on kuollut itsessänsä.
18 Mutta sanokaan joku: sinulla on usko, ja minulla on työt: osoita minulle sinun uskos sinun töilläs, niin minäkin tahdon minun uskoni osoittaa minun töilläni.
19 Sinä uskot, että yksi Jumala on, sen sinä oikein teet; perkeleet myös sen uskovat ja vapisevat.
20 Mutta tahdotkos tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman töitä kuollut on?

Toisaalta jos on kuollut usko tai kieltää uskonsa ihmisten edessä, niin köyhien auttaminenkaan tai Jumalan valtakunnan työ ei auta. Jos kuolleeseen puuhun ripustaa teipillä hyviä hedelmiä, niin ei se tee kuolleesta puusta elävää.

Ja ryöväri ristinpuulla ei tehnyt mitään hyviä töitä ristillä, mutta pelastui koska uskoi Jeesukseen ja ei kieltänyt uskoaan ihmisten edessä.

Lue lisää

Lisäksi on myös tärkeää jotta elävä usko voisi säilyä sydämessä, ettei kiellä uskoaan teoillaan tai laiminlyönneillään, eli että ei lankea kuolemansyntiin tai elä niin vakavassa synnin luvallisuudessa että Pyhä Henki – "arka lintu" – karkaa pois sydämeltä.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Lisäksi on myös tärkeää jotta elävä usko voisi säilyä sydämessä, ettei kiellä uskoaan teoillaan tai laiminlyönneillään, eli että ei lankea kuolemansyntiin tai elä niin vakavassa synnin luvallisuudessa että Pyhä Henki – "arka lintu" – karkaa pois sydämeltä.

Lue lisää

Niin tuohon piti laittaa Raamatun kohta:
Jaak. 1:
27 Se on Isälle ja Jumalalle puhdas ja saastatoin jumalanpalvelus: oppia orpoja ja leskiä heidän murheessansa, ja itsensä saastatoinna maailmassa pitää.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Niin tuohon piti laittaa Raamatun kohta:
Jaak. 1:
27 Se on Isälle ja Jumalalle puhdas ja saastatoin jumalanpalvelus: oppia orpoja ja leskiä heidän murheessansa, ja itsensä saastatoinna maailmassa pitää.

Lue lisää

Talenttivertausta pitää verrata tuhlaajapoikavertaukseen, niin ymmärtää ettei Jumala vaadi ihmiseltä omia tekoja pelastukseen, muuta kuin elävän uskon (joka tosin on Pyhän Hengen työ) ja sen että ei kiellä uskoaan ihmisten edessä ja että pitää Jumalan sanan.

Tuolle tueksi Raamatun kohdat:
Joh. 6:
28 Niin he sanoivat hänelle: mitä meidän pitää tekemän, että me taitaisimme Jumalan töitä tehdä?
29 Jesus vastasi ja sanoi heille: se on Jumalan työ, että te uskotte sen päälle, jonka hän lähetti.

1. Joh. 5:13
Näitä minä teille kirjoitin, jotka Jumalan Pojan nimen päälle uskotte: että te tietäisitte teillänne ijankaikkisen elämän olevan, ja että te uskoisitte Jumalan Pojan nimen päälle.

Ja uskoa pitää myös Jumalan valtakuntaan eli Jumalan seurakuntaan, sillä Jumalan seurakunta on "hänen ruumiinsa, sen täyttämys, joka kaikki kaikissa täyttää":

Ef. 1:
20 Jonka hän Kristuksessa vaikutti, kuin hän hänen kuolleista herätti ja pani istumaan oikialle kädellensä taivaissa,
21 Kaiken hallituksen ja vallan ja väkevyyden ja herrauden päälle, ja kaiken sen päälle, joka nimittää taidetaan ei ainoastaan tässä maailmassa, mutta myös tulevaisessa,
22 Ja on kaikki pannut hänen jalkainsa alle, ja on myös hänen pannut pääksi kaikkein päälle seurakunnalle,
23 Joka on hänen ruumiinsa, sen täyttämys, joka kaikki kaikissa täyttää.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Lisäksi on myös tärkeää jotta elävä usko voisi säilyä sydämessä, ettei kiellä uskoaan teoillaan tai laiminlyönneillään, eli että ei lankea kuolemansyntiin tai elä niin vakavassa synnin luvallisuudessa että Pyhä Henki – "arka lintu" – karkaa pois sydämeltä.

Lue lisää

Ja jos lankeaa kuolemansyntiin tai liian pahaan synnin luvallisuuteen tai kieltää uskonsa ihmisten edessä, niin voi uskoa taas kaikki synnit ja uskon kieltämiset anteeksi Jumalan valtakunnan evankeliumin ytimestä eli synninpäästöstä, jos Jumala lahjoittaa vielä katumuksen armon.

Joh. 20:
21 Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.
22 Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
23 Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Ja jos lankeaa kuolemansyntiin tai liian pahaan synnin luvallisuuteen tai kieltää uskonsa ihmisten edessä, niin voi uskoa taas kaikki synnit ja uskon kieltämiset anteeksi Jumalan valtakunnan evankeliumin ytimestä eli synninpäästöstä, jos Jumala lahjoittaa vielä katumuksen armon.

Joh. 20:
21 Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.
22 Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
23 Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt.

Lue lisää

Ulkonaiset hyvät työt eivät auta mitään, jos usko on kuollutta uskoa. Jos ihmisellä on elävä usko, niin hänessä on Pyhän Hengen ensimmäisenä ja suurimpana ja tärkeimpänä hedelmänä rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan. Jos ei ole tuota rakkautta, niin se on sen merkki, että ei ole elävää uskoa sydämessä (Jeesusta ja Jumalan valtakuntaa ja Jumalan sanaa kohtaan). Jumalan valtakunnan työ ja uskon tunnustaminen ja köyhien auttaminen ovat rakkauden hedelmiä.

1. Kor. 13:
1 Jos minä ihmisten ja enkelein kielillä puhuisin, ja ei minulla olisi rakkautta, niin minä olisin kuin helisevä vaski tai kilisevä kulkuinen.
2 Ja jos minä propheteerata taitaisin, ja kaikki salaisuudet tietäisin ja kaiken tiedon, ja minulla olis kaikki usko, niin että minä vuoret siirtäisin, ja ei olisi minulla rakkautta, niin en minä mitään olisi.
3 Ja jos minä kaiken tavarani kuluttaisin köyhäin ravinnoksi, ja jos minä antaisin ruumiini poltettaa, ja ei olisi minulla rakkautta, niin ei se olisi minulle mitään hyödyllinen.
4 Rakkaus on kärsivällinen ja laupias. Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole tyly, ei hän paisu:
5 Ei hän käytä itsiänsä sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei hän vihaan syty, ei hän pahaa ajattele,
6 Ei hän vääryydestä iloitse, mutta hän iloitsee totuudesta:
7 Kaikki hän peittää, kaikki hän uskoo, kaikki hän toivoo, kaikki hän kärsii.
8 Ei rakkaus koskaan väsy; vaikka prophetiat lakkaavat, ja kielet vaikenevat, ja tieto katoo.
9 Sillä me ymmärrämme puolittain, ja propheteeraamme puolittain.
10 Mutta kuin täydellinen tulee, sitte vajaa lakkaa.
11 Kuin minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja ajattelin kuin lapsi; mutta sitte kuin minä mieheksi tulin, niin minä hylkäsin lapselliset.
12 Sillä nyt me näemme niinkuin peilistä tapauksessa, mutta silloin kasvoista kasvoihin: nyt minä tunnen puolittain, vaan silloin minä tunnen niiinkuin minä tuttu olen.
13 Mutta nyt pysyvät usko, toivo, rakkaus, nämät kolme; vaan rakkaus on suurin niistä.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Ulkonaiset hyvät työt eivät auta mitään, jos usko on kuollutta uskoa. Jos ihmisellä on elävä usko, niin hänessä on Pyhän Hengen ensimmäisenä ja suurimpana ja tärkeimpänä hedelmänä rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan. Jos ei ole tuota rakkautta, niin se on sen merkki, että ei ole elävää uskoa sydämessä (Jeesusta ja Jumalan valtakuntaa ja Jumalan sanaa kohtaan). Jumalan valtakunnan työ ja uskon tunnustaminen ja köyhien auttaminen ovat rakkauden hedelmiä.

1. Kor. 13:
1 Jos minä ihmisten ja enkelein kielillä puhuisin, ja ei minulla olisi rakkautta, niin minä olisin kuin helisevä vaski tai kilisevä kulkuinen.
2 Ja jos minä propheteerata taitaisin, ja kaikki salaisuudet tietäisin ja kaiken tiedon, ja minulla olis kaikki usko, niin että minä vuoret siirtäisin, ja ei olisi minulla rakkautta, niin en minä mitään olisi.
3 Ja jos minä kaiken tavarani kuluttaisin köyhäin ravinnoksi, ja jos minä antaisin ruumiini poltettaa, ja ei olisi minulla rakkautta, niin ei se olisi minulle mitään hyödyllinen.
4 Rakkaus on kärsivällinen ja laupias. Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole tyly, ei hän paisu:
5 Ei hän käytä itsiänsä sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei hän vihaan syty, ei hän pahaa ajattele,
6 Ei hän vääryydestä iloitse, mutta hän iloitsee totuudesta:
7 Kaikki hän peittää, kaikki hän uskoo, kaikki hän toivoo, kaikki hän kärsii.
8 Ei rakkaus koskaan väsy; vaikka prophetiat lakkaavat, ja kielet vaikenevat, ja tieto katoo.
9 Sillä me ymmärrämme puolittain, ja propheteeraamme puolittain.
10 Mutta kuin täydellinen tulee, sitte vajaa lakkaa.
11 Kuin minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja ajattelin kuin lapsi; mutta sitte kuin minä mieheksi tulin, niin minä hylkäsin lapselliset.
12 Sillä nyt me näemme niinkuin peilistä tapauksessa, mutta silloin kasvoista kasvoihin: nyt minä tunnen puolittain, vaan silloin minä tunnen niiinkuin minä tuttu olen.
13 Mutta nyt pysyvät usko, toivo, rakkaus, nämät kolme; vaan rakkaus on suurin niistä.

Lue lisää

Kirjoittamasi vastaavat aamenta.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Kun tunnustaa uskonsa ihmisten edessä, niin eikö juuri se ole tärkein Jumalan valtakunnan työ. Silloin on tavallaan tarjoamassa sitä uskoa toisillekin ihmisille. Mutta joka kieltää Jeesuksen tai Jumalan valtakunnan, se on sitä että kaivaa talentin eli uskon lahjan maahan.

Talenttivertausta pitää verrata tuhlaajapoikavertaukseen, niin ymmärtää ettei Jumala vaadi ihmiseltä omia tekoja pelastukseen, muuta kuin elävän uskon (joka tosin on Pyhän Hengen työ) ja sen että ei kiellä uskoaan ihmisten edessä ja että pitää Jumalan sanan.

Ilm. 3:
7 Ja Philadelphian seurakunnan enkelille kirjoita: näitä sanoo se Pyhä, se totinen, jolla on Davidin avain, joka avaa ja ei yksikään sulje, joka sulkee ja ei yksikään avaa;
8 Minä tiedän sinun tekos: katso, minä annoin sinun etees aukian oven, ja ei yksikään voi sitä sulkea; sillä sinulla on vähä voimaa, ja pidät minun sanani, etkä minun nimeäni kieltänyt.

Uskon hedelmänä eli merkkinä tuollaisesta elävästä uskosta nousevat hyvät teot, erityisesti köyhien auttaminen mutta myös Jumalan valtakunnan työ. Mutta niitä ei vaadita pelastuksen ehtoina, mutta ne ovat merkkiä Pyhän Hengen hedelmästä joka on rakkaus kaikkia ihmisiä ja Jumalaa kohtaan.

Jaakobin epistola painottaa nimenomaan köyhien auttamista ja köyhien hyvää kohtelua elävän uskon merkkinä eli osoituksena (ei autuuden ehtona).

Jaak. 1:
22 Mutta olkaat myös sanantekiät ja ei ainoastaan kuuliat, pettäin teitänne.
23 Sillä jos joku on sanan kuulia ja ei tekiä, hän on sen miehen kaltainen, joka ruumiillisen kasvonsa peilissä kurkistelee,
24 Ja sittekuin hän itsensä kurkistellut on, niin hän menee pois ja unohtaa kohta, millinen hän oli.
25 Mutta joka katsoo vapauden täydelliseen lakiin ja pysyy, ja ei ole unohtava kuulia, vaan tekiä, se tulee hänen teossansa autuaaksi.
26 Mutta jos joku teistä näkyy jumalinen olevan, ja ei suista kieltänsä, vaan viettelee sydämensä, sen jumalanpalvelus on turha.
27 Se on Isälle ja Jumalalle puhdas ja saastatoin jumalanpalvelus: oppia orpoja ja leskiä heidän murheessansa, ja itsensä saastatoinna maailmassa pitää.
Jaak. 2:
1 Rakkaat veljeni, älkäät muodonkatsomisessa pitäkö uskoa kunnian Herran Jesuksen Kristuksen päälle.
2 Sillä jos teidän seurakuntaanne tulis joku mies, kantain kultasormusta, ja kiiltävällä vaatteella puetettu; ja tulis myös köyhä ryysyllä,
3 Ja te katsoisitte sitä, joka kiiltävissä vaatteissa on, ja sanoisitte hänelle: istu tässä hyvästi; ja sille köyhälle sanoisitte: seiso sinä siellä, taikka istu tässä minun jaloissani:
4 Niin ette sitä oikein ajattele, vaan te tulette tuomariksi ja teette pahan eroituksen.
5 Kuulkaat, rakkaat veljeni: eikö Jumala ole tämän maailman köyhiä valinnut, jotka uskossa rikkaat ja valtakunnan perilliset ovat, jonka hän lupasi niille, jotka häntä rakastavat?
6 Mutta te olette häväisseet köyhän. Eikö rikkaat ole väkivaltaiset teitä polkemaan ja vetämään teitä oikeuden eteen?
7 Eikö he pilkkaa sitä hyvää nimeä, josta te nimitetyt olette?
8 Jos te kuninkaallisen lain, Raamatun jälkeen, täytätte: rakasta lähimmäistäs niinkuin itsiäs, niin te hyvin teette.
9 Mutta jos te ihmisten muotoa katsotte, niin te syntiä teette ja rangaistaan lailta, niinkuin sen rikkojat.
10 Sillä jos joku koko lain pitää, ja rikkoo yhdessä, hän on vikapää kaikissa.
11 Sillä se, joka sanoi: ei sinun pidä huorin tekemän, hän on myös sanonut: ei sinun pidä tappaman. Jos et sinä huorin tee, mutta tapat, niin sinä olet lainrikkojaksi tullut.
12 Näin te puhukaat ja näin te tehkäät, niinkuin ne, jotka vapauden lain kautta pitää tuomittaman.
13 Sillä armotoin tuomio pitää hänen päällensä tuleman, joka ei laupiutta tehnyt; ja laupius kehuu tuomiota vastaan.
14 Mitä se auttaa, rakkaat veljeni, jos joku sanoo hänellänsä uskon olevan, ja ei hänellä kuitenkaan ole töitä? Taitaako usko hänen autuaaksi saattaa?
15 Mutta jos veli taikka sisar alasti olis ja puuttuis jokapäiväistä ravintoa,
16 Jos joku teistä heille sanois: menkäät rauhassa, lämmittäkäät ja ravitkaat teitänne; ja ette kuitenkaan anna heille mitään ruumiin tarvetta: mitä se heitä auttais?
17 Näin myös usko, jos ei hänellä töitä ole, on kuollut itsessänsä.
18 Mutta sanokaan joku: sinulla on usko, ja minulla on työt: osoita minulle sinun uskos sinun töilläs, niin minäkin tahdon minun uskoni osoittaa minun töilläni.
19 Sinä uskot, että yksi Jumala on, sen sinä oikein teet; perkeleet myös sen uskovat ja vapisevat.
20 Mutta tahdotkos tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman töitä kuollut on?

Toisaalta jos on kuollut usko tai kieltää uskonsa ihmisten edessä, niin köyhien auttaminenkaan tai Jumalan valtakunnan työ ei auta. Jos kuolleeseen puuhun ripustaa teipillä hyviä hedelmiä, niin ei se tee kuolleesta puusta elävää.

Ja ryöväri ristinpuulla ei tehnyt mitään hyviä töitä ristillä, mutta pelastui koska uskoi Jeesukseen ja ei kieltänyt uskoaan ihmisten edessä.

Lue lisää

ai ei vai auttoi köyhiä vastusti juutalaisia ja varasti lain taulut

Anonyymi00017 kirjoitti:

ai ei vai auttoi köyhiä vastusti juutalaisia ja varasti lain taulut

jumalan pyhä varas

Anonyymi00009 kirjoitti:

Kun tunnustaa uskonsa ihmisten edessä, niin eikö juuri se ole tärkein Jumalan valtakunnan työ. Silloin on tavallaan tarjoamassa sitä uskoa toisillekin ihmisille. Mutta joka kieltää Jeesuksen tai Jumalan valtakunnan, se on sitä että kaivaa talentin eli uskon lahjan maahan.

Talenttivertausta pitää verrata tuhlaajapoikavertaukseen, niin ymmärtää ettei Jumala vaadi ihmiseltä omia tekoja pelastukseen, muuta kuin elävän uskon (joka tosin on Pyhän Hengen työ) ja sen että ei kiellä uskoaan ihmisten edessä ja että pitää Jumalan sanan.

Ilm. 3:
7 Ja Philadelphian seurakunnan enkelille kirjoita: näitä sanoo se Pyhä, se totinen, jolla on Davidin avain, joka avaa ja ei yksikään sulje, joka sulkee ja ei yksikään avaa;
8 Minä tiedän sinun tekos: katso, minä annoin sinun etees aukian oven, ja ei yksikään voi sitä sulkea; sillä sinulla on vähä voimaa, ja pidät minun sanani, etkä minun nimeäni kieltänyt.

Uskon hedelmänä eli merkkinä tuollaisesta elävästä uskosta nousevat hyvät teot, erityisesti köyhien auttaminen mutta myös Jumalan valtakunnan työ. Mutta niitä ei vaadita pelastuksen ehtoina, mutta ne ovat merkkiä Pyhän Hengen hedelmästä joka on rakkaus kaikkia ihmisiä ja Jumalaa kohtaan.

Jaakobin epistola painottaa nimenomaan köyhien auttamista ja köyhien hyvää kohtelua elävän uskon merkkinä eli osoituksena (ei autuuden ehtona).

Jaak. 1:
22 Mutta olkaat myös sanantekiät ja ei ainoastaan kuuliat, pettäin teitänne.
23 Sillä jos joku on sanan kuulia ja ei tekiä, hän on sen miehen kaltainen, joka ruumiillisen kasvonsa peilissä kurkistelee,
24 Ja sittekuin hän itsensä kurkistellut on, niin hän menee pois ja unohtaa kohta, millinen hän oli.
25 Mutta joka katsoo vapauden täydelliseen lakiin ja pysyy, ja ei ole unohtava kuulia, vaan tekiä, se tulee hänen teossansa autuaaksi.
26 Mutta jos joku teistä näkyy jumalinen olevan, ja ei suista kieltänsä, vaan viettelee sydämensä, sen jumalanpalvelus on turha.
27 Se on Isälle ja Jumalalle puhdas ja saastatoin jumalanpalvelus: oppia orpoja ja leskiä heidän murheessansa, ja itsensä saastatoinna maailmassa pitää.
Jaak. 2:
1 Rakkaat veljeni, älkäät muodonkatsomisessa pitäkö uskoa kunnian Herran Jesuksen Kristuksen päälle.
2 Sillä jos teidän seurakuntaanne tulis joku mies, kantain kultasormusta, ja kiiltävällä vaatteella puetettu; ja tulis myös köyhä ryysyllä,
3 Ja te katsoisitte sitä, joka kiiltävissä vaatteissa on, ja sanoisitte hänelle: istu tässä hyvästi; ja sille köyhälle sanoisitte: seiso sinä siellä, taikka istu tässä minun jaloissani:
4 Niin ette sitä oikein ajattele, vaan te tulette tuomariksi ja teette pahan eroituksen.
5 Kuulkaat, rakkaat veljeni: eikö Jumala ole tämän maailman köyhiä valinnut, jotka uskossa rikkaat ja valtakunnan perilliset ovat, jonka hän lupasi niille, jotka häntä rakastavat?
6 Mutta te olette häväisseet köyhän. Eikö rikkaat ole väkivaltaiset teitä polkemaan ja vetämään teitä oikeuden eteen?
7 Eikö he pilkkaa sitä hyvää nimeä, josta te nimitetyt olette?
8 Jos te kuninkaallisen lain, Raamatun jälkeen, täytätte: rakasta lähimmäistäs niinkuin itsiäs, niin te hyvin teette.
9 Mutta jos te ihmisten muotoa katsotte, niin te syntiä teette ja rangaistaan lailta, niinkuin sen rikkojat.
10 Sillä jos joku koko lain pitää, ja rikkoo yhdessä, hän on vikapää kaikissa.
11 Sillä se, joka sanoi: ei sinun pidä huorin tekemän, hän on myös sanonut: ei sinun pidä tappaman. Jos et sinä huorin tee, mutta tapat, niin sinä olet lainrikkojaksi tullut.
12 Näin te puhukaat ja näin te tehkäät, niinkuin ne, jotka vapauden lain kautta pitää tuomittaman.
13 Sillä armotoin tuomio pitää hänen päällensä tuleman, joka ei laupiutta tehnyt; ja laupius kehuu tuomiota vastaan.
14 Mitä se auttaa, rakkaat veljeni, jos joku sanoo hänellänsä uskon olevan, ja ei hänellä kuitenkaan ole töitä? Taitaako usko hänen autuaaksi saattaa?
15 Mutta jos veli taikka sisar alasti olis ja puuttuis jokapäiväistä ravintoa,
16 Jos joku teistä heille sanois: menkäät rauhassa, lämmittäkäät ja ravitkaat teitänne; ja ette kuitenkaan anna heille mitään ruumiin tarvetta: mitä se heitä auttais?
17 Näin myös usko, jos ei hänellä töitä ole, on kuollut itsessänsä.
18 Mutta sanokaan joku: sinulla on usko, ja minulla on työt: osoita minulle sinun uskos sinun töilläs, niin minäkin tahdon minun uskoni osoittaa minun töilläni.
19 Sinä uskot, että yksi Jumala on, sen sinä oikein teet; perkeleet myös sen uskovat ja vapisevat.
20 Mutta tahdotkos tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman töitä kuollut on?

Toisaalta jos on kuollut usko tai kieltää uskonsa ihmisten edessä, niin köyhien auttaminenkaan tai Jumalan valtakunnan työ ei auta. Jos kuolleeseen puuhun ripustaa teipillä hyviä hedelmiä, niin ei se tee kuolleesta puusta elävää.

Ja ryöväri ristinpuulla ei tehnyt mitään hyviä töitä ristillä, mutta pelastui koska uskoi Jeesukseen ja ei kieltänyt uskoaan ihmisten edessä.

Lue lisää

Tässä on hyvä esimerkki mikä osoittaa miten Raamatun teksti ymmäretään täysin väärin. Näin se harhaoppi leviää, kun ei täysin ymmärretä tekstin sisältöä. Se joka yllä kuvatulla tavalla opettaa sanaa saarnastuolissa ei ole pätevä kyseiseen ammattiin ja hänen uskonsa ei ole välttämättä lähtöisin Jumalasta.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Lisäksi on myös tärkeää jotta elävä usko voisi säilyä sydämessä, ettei kiellä uskoaan teoillaan tai laiminlyönneillään, eli että ei lankea kuolemansyntiin tai elä niin vakavassa synnin luvallisuudessa että Pyhä Henki – "arka lintu" – karkaa pois sydämeltä.

Lue lisää

Kun tunnustaa uskonsa ihmisten edessä, niin eikö juuri se ole tärkein Jumalan valtakunnan työ. Silloin on tavallaan tarjoamassa sitä uskoa toisillekin ihmisille. Mutta joka kieltää Jeesuksen tai Jumalan valtakunnan, se on sitä että kaivaa talentin eli uskon lahjan maahan.

Kun, Jumala antaa ihmisen kokea armon ja kertoo tahtonsa siinä vaiheessa Jumalan tahdon toteuttaminen on se tärkein työ ei suun tunnistus muille ihmiselle. Henkilö joka pitää suun tunnustusta armon saaneen ihmisen tärkeimpänä työnä kertoo vain siitä, ettei kyseinen henkilö ole kokenut Jumalan armosta ja hänen uskonsa, ei ole vielä kokenut Jumalan armoa. Arvioni on, että hän kuuluu vapaiden suuntien seurakuntaan tai johonkin lahkoon missä Raamatun sanaa opetetaan väärin.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Tässä on hyvä esimerkki mikä osoittaa miten Raamatun teksti ymmäretään täysin väärin. Näin se harhaoppi leviää, kun ei täysin ymmärretä tekstin sisältöä. Se joka yllä kuvatulla tavalla opettaa sanaa saarnastuolissa ei ole pätevä kyseiseen ammattiin ja hänen uskonsa ei ole välttämättä lähtöisin Jumalasta.

Lue lisää

tuo oli varmaan kuunnelkut ahkerasti vl papin saarnaa

näin se olen minäkin ymmärtänyt

Anonyymi00013 kirjoitti:

Ja jos lankeaa kuolemansyntiin tai liian pahaan synnin luvallisuuteen tai kieltää uskonsa ihmisten edessä, niin voi uskoa taas kaikki synnit ja uskon kieltämiset anteeksi Jumalan valtakunnan evankeliumin ytimestä eli synninpäästöstä, jos Jumala lahjoittaa vielä katumuksen armon.

Joh. 20:
21 Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.
22 Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
23 Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt.

Lue lisää

""""""""Ja jos lankeaa kuolemansyntiin tai liian pahaan synnin luvallisuuteen tai kieltää uskonsa ihmisten edessä, niin voi uskoa taas kaikki synnit ja uskon kieltämiset anteeksi Jumalan valtakunnan evankeliumin ytimestä eli synninpäästöstä, jos Jumala lahjoittaa vielä katumuksen armon."""""

Noin ei ole Raamatussa!

Anonyymi00022 kirjoitti:

Kun tunnustaa uskonsa ihmisten edessä, niin eikö juuri se ole tärkein Jumalan valtakunnan työ. Silloin on tavallaan tarjoamassa sitä uskoa toisillekin ihmisille. Mutta joka kieltää Jeesuksen tai Jumalan valtakunnan, se on sitä että kaivaa talentin eli uskon lahjan maahan.

Kun, Jumala antaa ihmisen kokea armon ja kertoo tahtonsa siinä vaiheessa Jumalan tahdon toteuttaminen on se tärkein työ ei suun tunnistus muille ihmiselle. Henkilö joka pitää suun tunnustusta armon saaneen ihmisen tärkeimpänä työnä kertoo vain siitä, ettei kyseinen henkilö ole kokenut Jumalan armosta ja hänen uskonsa, ei ole vielä kokenut Jumalan armoa. Arvioni on, että hän kuuluu vapaiden suuntien seurakuntaan tai johonkin lahkoon missä Raamatun sanaa opetetaan väärin.

Lue lisää

Mihin Jeesus jäi?

Anonyymi00020 kirjoitti:

Tässä on hyvä esimerkki mikä osoittaa miten Raamatun teksti ymmäretään täysin väärin. Näin se harhaoppi leviää, kun ei täysin ymmärretä tekstin sisältöä. Se joka yllä kuvatulla tavalla opettaa sanaa saarnastuolissa ei ole pätevä kyseiseen ammattiin ja hänen uskonsa ei ole välttämättä lähtöisin Jumalasta.

Lue lisää

Päinvastoin, ko. kirjoitus vastasi täysin omaakin käsitystäni. Varmaan Pyhän Hengen avaamalla ymmärryksellä oli kirjoitettu.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Kun tunnustaa uskonsa ihmisten edessä, niin eikö juuri se ole tärkein Jumalan valtakunnan työ. Silloin on tavallaan tarjoamassa sitä uskoa toisillekin ihmisille. Mutta joka kieltää Jeesuksen tai Jumalan valtakunnan, se on sitä että kaivaa talentin eli uskon lahjan maahan.

Talenttivertausta pitää verrata tuhlaajapoikavertaukseen, niin ymmärtää ettei Jumala vaadi ihmiseltä omia tekoja pelastukseen, muuta kuin elävän uskon (joka tosin on Pyhän Hengen työ) ja sen että ei kiellä uskoaan ihmisten edessä ja että pitää Jumalan sanan.

Ilm. 3:
7 Ja Philadelphian seurakunnan enkelille kirjoita: näitä sanoo se Pyhä, se totinen, jolla on Davidin avain, joka avaa ja ei yksikään sulje, joka sulkee ja ei yksikään avaa;
8 Minä tiedän sinun tekos: katso, minä annoin sinun etees aukian oven, ja ei yksikään voi sitä sulkea; sillä sinulla on vähä voimaa, ja pidät minun sanani, etkä minun nimeäni kieltänyt.

Uskon hedelmänä eli merkkinä tuollaisesta elävästä uskosta nousevat hyvät teot, erityisesti köyhien auttaminen mutta myös Jumalan valtakunnan työ. Mutta niitä ei vaadita pelastuksen ehtoina, mutta ne ovat merkkiä Pyhän Hengen hedelmästä joka on rakkaus kaikkia ihmisiä ja Jumalaa kohtaan.

Jaakobin epistola painottaa nimenomaan köyhien auttamista ja köyhien hyvää kohtelua elävän uskon merkkinä eli osoituksena (ei autuuden ehtona).

Jaak. 1:
22 Mutta olkaat myös sanantekiät ja ei ainoastaan kuuliat, pettäin teitänne.
23 Sillä jos joku on sanan kuulia ja ei tekiä, hän on sen miehen kaltainen, joka ruumiillisen kasvonsa peilissä kurkistelee,
24 Ja sittekuin hän itsensä kurkistellut on, niin hän menee pois ja unohtaa kohta, millinen hän oli.
25 Mutta joka katsoo vapauden täydelliseen lakiin ja pysyy, ja ei ole unohtava kuulia, vaan tekiä, se tulee hänen teossansa autuaaksi.
26 Mutta jos joku teistä näkyy jumalinen olevan, ja ei suista kieltänsä, vaan viettelee sydämensä, sen jumalanpalvelus on turha.
27 Se on Isälle ja Jumalalle puhdas ja saastatoin jumalanpalvelus: oppia orpoja ja leskiä heidän murheessansa, ja itsensä saastatoinna maailmassa pitää.
Jaak. 2:
1 Rakkaat veljeni, älkäät muodonkatsomisessa pitäkö uskoa kunnian Herran Jesuksen Kristuksen päälle.
2 Sillä jos teidän seurakuntaanne tulis joku mies, kantain kultasormusta, ja kiiltävällä vaatteella puetettu; ja tulis myös köyhä ryysyllä,
3 Ja te katsoisitte sitä, joka kiiltävissä vaatteissa on, ja sanoisitte hänelle: istu tässä hyvästi; ja sille köyhälle sanoisitte: seiso sinä siellä, taikka istu tässä minun jaloissani:
4 Niin ette sitä oikein ajattele, vaan te tulette tuomariksi ja teette pahan eroituksen.
5 Kuulkaat, rakkaat veljeni: eikö Jumala ole tämän maailman köyhiä valinnut, jotka uskossa rikkaat ja valtakunnan perilliset ovat, jonka hän lupasi niille, jotka häntä rakastavat?
6 Mutta te olette häväisseet köyhän. Eikö rikkaat ole väkivaltaiset teitä polkemaan ja vetämään teitä oikeuden eteen?
7 Eikö he pilkkaa sitä hyvää nimeä, josta te nimitetyt olette?
8 Jos te kuninkaallisen lain, Raamatun jälkeen, täytätte: rakasta lähimmäistäs niinkuin itsiäs, niin te hyvin teette.
9 Mutta jos te ihmisten muotoa katsotte, niin te syntiä teette ja rangaistaan lailta, niinkuin sen rikkojat.
10 Sillä jos joku koko lain pitää, ja rikkoo yhdessä, hän on vikapää kaikissa.
11 Sillä se, joka sanoi: ei sinun pidä huorin tekemän, hän on myös sanonut: ei sinun pidä tappaman. Jos et sinä huorin tee, mutta tapat, niin sinä olet lainrikkojaksi tullut.
12 Näin te puhukaat ja näin te tehkäät, niinkuin ne, jotka vapauden lain kautta pitää tuomittaman.
13 Sillä armotoin tuomio pitää hänen päällensä tuleman, joka ei laupiutta tehnyt; ja laupius kehuu tuomiota vastaan.
14 Mitä se auttaa, rakkaat veljeni, jos joku sanoo hänellänsä uskon olevan, ja ei hänellä kuitenkaan ole töitä? Taitaako usko hänen autuaaksi saattaa?
15 Mutta jos veli taikka sisar alasti olis ja puuttuis jokapäiväistä ravintoa,
16 Jos joku teistä heille sanois: menkäät rauhassa, lämmittäkäät ja ravitkaat teitänne; ja ette kuitenkaan anna heille mitään ruumiin tarvetta: mitä se heitä auttais?
17 Näin myös usko, jos ei hänellä töitä ole, on kuollut itsessänsä.
18 Mutta sanokaan joku: sinulla on usko, ja minulla on työt: osoita minulle sinun uskos sinun töilläs, niin minäkin tahdon minun uskoni osoittaa minun töilläni.
19 Sinä uskot, että yksi Jumala on, sen sinä oikein teet; perkeleet myös sen uskovat ja vapisevat.
20 Mutta tahdotkos tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman töitä kuollut on?

Toisaalta jos on kuollut usko tai kieltää uskonsa ihmisten edessä, niin köyhien auttaminenkaan tai Jumalan valtakunnan työ ei auta. Jos kuolleeseen puuhun ripustaa teipillä hyviä hedelmiä, niin ei se tee kuolleesta puusta elävää.

Ja ryöväri ristinpuulla ei tehnyt mitään hyviä töitä ristillä, mutta pelastui koska uskoi Jeesukseen ja ei kieltänyt uskoaan ihmisten edessä.

Lue lisää

Kylmä viileä analyysi: Dogmin sisäinen kehäpäätelmä ja sen perustavanlaatuinen ristiriita
​Kun tuota uskonnollista tekstiä ja sen argumenttiketjua tarkastellaan puhtaan kylmästi ja analyyttisesti, sieltä paljastuu tarkka ja ehdoton kehäpäätelmä. Teksti yrittää rakentaa loogista siltaa tekojen ja uskon välille, mutta kaatuu omaan dogmiinsa.
​Tässä on se todellinen ristiriita, joka tekstin sisällä piilee:
​1. Pelastuksen ja tekojen näennäinen tasapaino (ja sen purkautuminen)
​Tekstissä väitetään aluksi hienosti Raamatun ja Jaakobin kirjeen kautta, että elävä usko ilmenee väistämättä hyvinä teoina – kuten köyhien auttamisena ja lähimmäisenrakautena – eikä tekoja vaadita pelastuksen ehtoina, vaan ne ovat vain uskon hedelmä.
​Mutta heti perään teksti tekee täyskäännöksen ja asettaa ehdottoman portinvartijan:
​"...mutta jos on kuollut usko tai kieltää uskonsa ihmisten edessä, niin köyhien auttaminenkaan tai Jumalan valtakunnan työ ei auta."
​"...eikä kieltänyt uskoaan ihmisten edessä."
​2. Ristiriidan ydin: Mikä onkaan se todellinen vaatimus?
​Tässä piilee dogmin syvin umpikuja ja ristiriita:
​Toisaalta sanotaan, että teoilla (kuten köyhien auttamisella) ei ansaita pelastusta, vaan ne ovat vain seurausta.
​Toisaalta kuitenkin vaaditaan yhtä tiettyä tekoa yli kaiken muun: sitä, että ei kiellä uskoaan (tietyn yhteisön määrittelemällä tavalla) ihmisten edessä.
​Jos pelastus ei vaadi omia tekoja, miksi koko järjestelmä nojaa niin ehdottomasti siihen, että ihmisen on julkisesti tunnustettava tietty oppi (Jumalan valtakunnan työ ja uskon tunnustaminen yhteisön sisällä)? Se on ristiriita: yhden teon (tunnustamisen) puuttuminen tai vääränlainen käyttäytyminen mitätöi kaiken muun. Teot eivät merkitse mitään, paitsi silloin, kun kyse on yhteisön omasta dogmasta – silloin yhdestä ainoasta sanasta tai vaikenemisesta tulee ratkaiseva tuomion tekijä.
​3. Kehäpäätelmän vanki: Ristin ryöväri ja puun vertaus
​Teksti käyttää kahta vertausta – ristin ryöväriä ja teipattuja hedelmiä kuolleessa puussa – todistaakseen oman kantansa, mutta ne paljastavat saman rakenteellisen ongelman:
​Ryöväri ristillä: Hänen kohdallaan vedotaan siihen, että pelkkä usko ja tunnustaminen riittivät ilman hyviä töitä. Mutta tämä paljastaa sen, että järjestelmässä teot ovat lopulta täysin toissijaisia: ratkaisevaa on vain se, että ihminen asettuu oikealle puolelle oikeilla sanoilla juuri oikealla hetkellä.
​Teipatut hedelmät: Vertaus siitä, että kuolleeseen puuhun teipattu hedelmä ei tee puusta elävää, on osuva – mutta se osuu omaan nilkkaan. Koko uskonnollinen yhteisö tekee juuri tätä: se vaatii ihmisiä toistamaan ulkoa opittuja fraaseja ja pukemaan ylleen "uskon hedelmiä" ilman, että pohjalla on aitoa, vapaata ja itsenäistä inhimillistä kasvua.
​Lopputulos
​Ristiriita on siinä, että teksti yrittää samaan aikaan opettaa armon ja vapauden periaatetta, mutta vaatii ehdotonta, sokeaa kuuliaisuutta yhteisön omalle tunnustukselle. Se sanoo, että teoilla ei ole väliä, paitsi sillä yhdellä teolla, että et koskaan kyseenalaista ryhmän totuutta. Se ei ole armoa – se on tarkkaan lukkoon lyöty ideologinen ansa.

​"On totta, että armo ja sisäinen uudistus ovat uskon ydin, mutta tekemäsi jako maailman ('ansiot') ja oman yhteisön ('armo') välillä on keinotekoinen. Todellisuudessa väite siitä, että täällä maallisessa elämässä tehtäisiin asiat pelkästään ansioista, ei kestä tarkastelua: myös ulkopuolella toimitaan aidosta oikeudenmukaisuudesta, pyyteettömyydestä ja rakkaudesta käsin ilman mitään ansiolaskelmointia.
​Ongelma syntyy silloin, kun tätä mustavalkoista jakoa käytetään suojakilpenä sille, että oma yhteisö eristetään todellisuudesta. Kun sanotaan, että 'taivaan valtakunnan tavat ovat erilaiset ja tämä täytyy erottaa', luodaan järjestelmä, joka tekee itsestään immuunin kritiikille ja ulkopuoliselle tarkastelulle.
​Todellisuudessa aito vapaus ei vaadi sitä, että todellisuus jaetaan kahtia tai että ulkopuolinen maailma demonisoidaan ansioiden varassa pyöriväksi koneistoksi. Kun kontrolli siirretään 'sisäiseen tilaan' ja 'tuntoon', kyseessä ei ole pelkkä armo, vaan tehokas keino sitoa ihmiset yhteisön sisäisiin sääntöihin ja vaatimuksiin ilman, että niitä saa kyseenalaistaa. Oikea totuus ei vaadi suojamuureja eikä todellisuuden vääristämistä toimiakseen."

Anonyymi00024 kirjoitti:

​"On totta, että armo ja sisäinen uudistus ovat uskon ydin, mutta tekemäsi jako maailman ('ansiot') ja oman yhteisön ('armo') välillä on keinotekoinen. Todellisuudessa väite siitä, että täällä maallisessa elämässä tehtäisiin asiat pelkästään ansioista, ei kestä tarkastelua: myös ulkopuolella toimitaan aidosta oikeudenmukaisuudesta, pyyteettömyydestä ja rakkaudesta käsin ilman mitään ansiolaskelmointia.
​Ongelma syntyy silloin, kun tätä mustavalkoista jakoa käytetään suojakilpenä sille, että oma yhteisö eristetään todellisuudesta. Kun sanotaan, että 'taivaan valtakunnan tavat ovat erilaiset ja tämä täytyy erottaa', luodaan järjestelmä, joka tekee itsestään immuunin kritiikille ja ulkopuoliselle tarkastelulle.
​Todellisuudessa aito vapaus ei vaadi sitä, että todellisuus jaetaan kahtia tai että ulkopuolinen maailma demonisoidaan ansioiden varassa pyöriväksi koneistoksi. Kun kontrolli siirretään 'sisäiseen tilaan' ja 'tuntoon', kyseessä ei ole pelkkä armo, vaan tehokas keino sitoa ihmiset yhteisön sisäisiin sääntöihin ja vaatimuksiin ilman, että niitä saa kyseenalaistaa. Oikea totuus ei vaadi suojamuureja eikä todellisuuden vääristämistä toimiakseen."

Lue lisää

”Jeesuksessa yhtyvät taivas ja maa, ja taivaan tavat tulevat käytäntöön. Ne ovat altruistisia, eikä niissä ole itsekkyyttä: ’Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.’

Tämä on luvattu jo taivaassa. ’Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Tämähän sisältää oikeastaan jo sen, että kaikki on yhteistä, kuten alkuseurakunnassa oli. Siellä oli yksi henki, ja kaikki pitivät yhtä.

Tämä tulee olemaan se Jumalan lupaus, joka on alun perin annettu. Armo ja anteeksianto ovat kaikista suurimpia, ja ne johtavat tähän: Jeesukseen sydämessä ja yhteyteen Jumalan kanssa.Tähän usko johtaa.

Tutkikaa, mikä teitä estää, ja poistakaa esteet. Ihminen itse on suurin este, ja siksi tarvitaan Jeesuksen tekemä sisäinen uudistus.”

Anonyymi00027 kirjoitti:

”Jeesuksessa yhtyvät taivas ja maa, ja taivaan tavat tulevat käytäntöön. Ne ovat altruistisia, eikä niissä ole itsekkyyttä: ’Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.’

Tämä on luvattu jo taivaassa. ’Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Tämähän sisältää oikeastaan jo sen, että kaikki on yhteistä, kuten alkuseurakunnassa oli. Siellä oli yksi henki, ja kaikki pitivät yhtä.

Tämä tulee olemaan se Jumalan lupaus, joka on alun perin annettu. Armo ja anteeksianto ovat kaikista suurimpia, ja ne johtavat tähän: Jeesukseen sydämessä ja yhteyteen Jumalan kanssa.Tähän usko johtaa.

Tutkikaa, mikä teitä estää, ja poistakaa esteet. Ihminen itse on suurin este, ja siksi tarvitaan Jeesuksen tekemä sisäinen uudistus.”

Lue lisää

Tuossa tekstissä on sisäänrakennettuna muutama perustavanlaatuinen logiikan virhe ja retorinen lukko:
​Pakotetun altruismin paradoksi: Teksti vaatii pyyteetöntä jakamista ("lahjaksi antakaa"), mutta sitoo sen heti ehdottomiin moraalisiin käskyihin ("rakasta yli kaiken"). Aito altruismi ja vapaaehtoisuus kuolevat siinä vaiheessa, kun toiminta muuttuu sitovaksi velvoitteeksi ja säännellyksi kontrolliksi.
​Yhteisöllisyyden mahdottomuus todellisuudessa: Väite siitä, että "kaikki on yhteistä, koska alkuseurakunnassa oli niin", sivuuttaa täysin ihmisen todellisen toimintamallin. Laajamittainen, ideologiaan sidottu täydellinen yhteisyys ei toimi ilman pakkovaltaa, ja käytännössä se johtaa poikkeuksetta hierarkioihin, valtataisteluihin ja ulkopuolisten kontrollointiin.
​Kritiikin tappava kehäpäätelmä: Viimeinen laite ("Ihminen itse on suurin este") on pelkkä suojakilpi. Se tekee opista immuunin kaikelle kritiikille: jos järjestelmä ei toimi tai sitä kyseenalaistetaan, vika ei ole koskaan itse opissa, vaan aina kriitikon omassa "sisäisessä esteessä". Tällä tavalla mikä tahansa oppi voidaan suojata kaikelta järkiperäiseltä kyseenalaistamiselta.

seiraavaksi poltan sen pijalla

Anonyymi00030 kirjoitti:

seiraavaksi poltan sen pijalla

näiseuraava asia jonka poltan seuraavaksi on suomen lippu

Anonyymi00031 kirjoitti:

näiseuraava asia jonka poltan seuraavaksi on suomen lippu

kyllä näitä poltettavia riittää

Anonyymi00032 kirjoitti:

kyllä näitä poltettavia riittää

en polta siksi ettei sitä saa polttaa vaan siksi etttä saa polttaa

Anonyymi00033 kirjoitti:

en polta siksi ettei sitä saa polttaa vaan siksi etttä saa polttaa

kun näköjään voi olla vapaa voi tehdä mitä vain tähän kristin usko ei anna lupaa koska se ei ole vapaa se noudattaa vain sääntöjä

Anonyymi00034 kirjoitti:

kun näköjään voi olla vapaa voi tehdä mitä vain tähän kristin usko ei anna lupaa koska se ei ole vapaa se noudattaa vain sääntöjä

niin se on vain usko ei todellisuus

Anonyymi00033 kirjoitti:

en polta siksi ettei sitä saa polttaa vaan siksi etttä saa polttaa

jos valtio ei ymmärrä että ihmiaellä on vapaa tahto se on sen ongelma ne voi tuhota

Anonyymi00036 kirjoitti:

jos valtio ei ymmärrä että ihmiaellä on vapaa tahto se on sen ongelma ne voi tuhota

lestadiolaiset voisi syöttää tämän valtion venäläisille sittten tästä tulee vapaa alue

Anonyymi00037 kirjoitti:

lestadiolaiset voisi syöttää tämän valtion venäläisille sittten tästä tulee vapaa alue

ei omaa lippua ei kansallislaukuaa ei muitakaan pakanoiden harrastamia perinteitä

Anonyymi00038 kirjoitti:

ei omaa lippua ei kansallislaukuaa ei muitakaan pakanoiden harrastamia perinteitä

kun ihmis kunta lakkaa olemasta voi olla täysin rauhassa eivät enää ole tekemässä syntiä saavat eläimet elää raihassa voi olla vain tällaisia jotka eivät ajattele koska ajattelu on luonnotonta

Anonyymi00041 kirjoitti:

kun ihmis kunta lakkaa olemasta voi olla täysin rauhassa eivät enää ole tekemässä syntiä saavat eläimet elää raihassa voi olla vain tällaisia jotka eivät ajattele koska ajattelu on luonnotonta

Lue lisää

se on järjen vastaista

Anonyymi00042 kirjoitti:

se on järjen vastaista

kun ajattelu lakkaa olemme kuin eläimet enme tee syntiä

Eli jos kristitty välttelee vaeltamassa niissä hyvissä töissä johon kristitty on kutsuttu, hän ei ole uskollinen saamalleen kutsumukselle kristittynä.

JuusoLehtola kirjoitti:

Eli jos kristitty välttelee vaeltamassa niissä hyvissä töissä johon kristitty on kutsuttu, hän ei ole uskollinen saamalleen kutsumukselle kristittynä.

Periaatteessa olin oikeastaan kaikesta kirjoittamastasi samaa mieltä, mutta silti...

Unohdetaan, että olet katolilainen, koska se tekee keskustelusta valmiiksi latautunutta. Tiedän, että katolilaisessa opissa teoilla on pelastukseen myötävaikuttava rooli, kun taas luterilaisuudessa/vanhoillislestadiolaisuudessa hyvät teot ovat vain uskon hedelmä eli uskon ulkonainen tuntomerkki.

Näin netissä kehtaa omavanhurskaasti kertoa kokevansa olevansa ulkonaisesti varsin nuhteeton ihminen ja useimmat minut tuntevatkin kuvailevat minua rehdiksi ihmiseksi. Mikään lähetystyöntekijä en todellakaan ole, jos tälle palstalle kirjoittelua sitten ei pidetä lähetystyönä. Myönnän suoraan, että olet ahkerampi oman sanomasi julistamisessa kuin minä omani. Koen huonoutta siitä, että olen kehno työmies Herran viinimäessä. Kyse ei siis ole siitä, ettenkö kysyttäessä tai tilanteen vaatiessa kertoisi olevani vl, vaan siitä, pitäisikö minun oikeasti vaarantaa ihmissuhteet ja yrittää ns. käännyttää ihmisiä vl-uskoon edes joskus varovasti tunnustelemalla. Olen tätä potenut vuosikaudet, että "onko minun puhuttava Suomen kansalle".

Tavallaan ihailen ja vähän kadehdinkin rohkeuttasi ja ahkeruuttasi, vaikkakin väärän uskon puolesta, mutta jokin siinä vain tuntuu ihmislähtöiseltä eikä Pyhän Hengen vaikuttamalta. Uskosi tuntuu hirveän lainomaiselta ja suhtautumistapasi moniin ilmiöihin aika räväkältä vl-näkökulmasta, jossa yritetään pitää rauha kaikkien kanssa omasta sanomasta ja uskosta tinkimättä.

Mutta jos yksi syy vl-uskosta luopumiseesi oli rohkeuden puute vl-uskon julistamiseen, niin tunnistan kyllä saman heikkouden itsessänikin. Jatkan siis sen potemista, että onko minun puhuttava Suomen kansalle vai onko tämän kansan etsikonaika vain ohi, eikä saastaisia huulia avata julistamaan armon sanomaa elävästä uskosta osattomille. Niinä kertoina, kun suun on saanut auki, se on tuntunut tapahtuvan vähän kuin itsestään, ei omasta voimasta.

JuusoLehtola kirjoitti:

Eli jos kristitty välttelee vaeltamassa niissä hyvissä töissä johon kristitty on kutsuttu, hän ei ole uskollinen saamalleen kutsumukselle kristittynä.

Miten Juuso sitten opetuksesi talenttivertauksesta soveltuu seuraavanlaiseen tapaukseen:

Jos joku laiskottelee vain koko elämänsä, mutta sitten juuri ennen kuolemaansa saa katumuksen ja parannuksen armon. Tuomitaanko hänet siis kadotukseen, koska ei ole ehtinyt tehdä mitään Jumalan valtakunnan työtä ennen kuolemaansa?

Parannuksen armoko ei siis auttaisi häntä pelastumaan?

Anonyymi00048 kirjoitti:

Miten Juuso sitten opetuksesi talenttivertauksesta soveltuu seuraavanlaiseen tapaukseen:

Jos joku laiskottelee vain koko elämänsä, mutta sitten juuri ennen kuolemaansa saa katumuksen ja parannuksen armon. Tuomitaanko hänet siis kadotukseen, koska ei ole ehtinyt tehdä mitään Jumalan valtakunnan työtä ennen kuolemaansa?

Parannuksen armoko ei siis auttaisi häntä pelastumaan?

Lue lisää

Aloituksen Raamatunkohdassa sanotaan että kullekin annettiin kykynsä mukaan. No mitä kykyjä kuolevalla on? Kyky kuolla heti kun uskoo?

Ja ei Jumala odota elävän uskon hedelmiä jumalattomilta, eli jos joku on elänyt holtittomasti kuolinvuoteelle asti, ei hänen menneisyydestään ole mitään väliä, koska uusi elämä alkaa kääntymyksesta ja uskosta. Hänen olennainen hedelmänsä on kääntymys ja usko ja todistus jälkeen jääville (esim ristin ryöväri) joka usein saarnaa enemmän kuin moni joka on pitkään uskossa.

Eli jos joku kääntyy ristin ryövärin tavoin kuolinvuoteella, hän pelastuu toki, koska mitä konkreettista kuoleva voi tehdä? Ehkä pieraista, sitä tuskin voi hyväksi hedelmäksi kutsua, ellei se haise hunajalta.

Mutta ei siitä voi vetää sitä johtopäätöstä että muiltakaan ei sitten vaadita mitään jos ristin ryöväriltä tai kuolinvuoteella olevalta ihmiseltä ei. Jumala oli heille armollinen ja osoitti heissä kärsivällisyytensä suuruuden meille muille syntisille että kääntyisimme sydämestämme ja luottaisimme häneen.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Periaatteessa olin oikeastaan kaikesta kirjoittamastasi samaa mieltä, mutta silti...

Unohdetaan, että olet katolilainen, koska se tekee keskustelusta valmiiksi latautunutta. Tiedän, että katolilaisessa opissa teoilla on pelastukseen myötävaikuttava rooli, kun taas luterilaisuudessa/vanhoillislestadiolaisuudessa hyvät teot ovat vain uskon hedelmä eli uskon ulkonainen tuntomerkki.

Näin netissä kehtaa omavanhurskaasti kertoa kokevansa olevansa ulkonaisesti varsin nuhteeton ihminen ja useimmat minut tuntevatkin kuvailevat minua rehdiksi ihmiseksi. Mikään lähetystyöntekijä en todellakaan ole, jos tälle palstalle kirjoittelua sitten ei pidetä lähetystyönä. Myönnän suoraan, että olet ahkerampi oman sanomasi julistamisessa kuin minä omani. Koen huonoutta siitä, että olen kehno työmies Herran viinimäessä. Kyse ei siis ole siitä, ettenkö kysyttäessä tai tilanteen vaatiessa kertoisi olevani vl, vaan siitä, pitäisikö minun oikeasti vaarantaa ihmissuhteet ja yrittää ns. käännyttää ihmisiä vl-uskoon edes joskus varovasti tunnustelemalla. Olen tätä potenut vuosikaudet, että "onko minun puhuttava Suomen kansalle".

Tavallaan ihailen ja vähän kadehdinkin rohkeuttasi ja ahkeruuttasi, vaikkakin väärän uskon puolesta, mutta jokin siinä vain tuntuu ihmislähtöiseltä eikä Pyhän Hengen vaikuttamalta. Uskosi tuntuu hirveän lainomaiselta ja suhtautumistapasi moniin ilmiöihin aika räväkältä vl-näkökulmasta, jossa yritetään pitää rauha kaikkien kanssa omasta sanomasta ja uskosta tinkimättä.

Mutta jos yksi syy vl-uskosta luopumiseesi oli rohkeuden puute vl-uskon julistamiseen, niin tunnistan kyllä saman heikkouden itsessänikin. Jatkan siis sen potemista, että onko minun puhuttava Suomen kansalle vai onko tämän kansan etsikonaika vain ohi, eikä saastaisia huulia avata julistamaan armon sanomaa elävästä uskosta osattomille. Niinä kertoina, kun suun on saanut auki, se on tuntunut tapahtuvan vähän kuin itsestään, ei omasta voimasta.

Lue lisää

Rohkeuden puute ei ollut mikään syy, vaan VL-liikkeen minulle antama kuollut usko joka tuli eläväksi muiden kristittyjen saarnan kautta. Se ei ollut järkeilyn tulos vaan Kristuksen kohtaaminen.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Periaatteessa olin oikeastaan kaikesta kirjoittamastasi samaa mieltä, mutta silti...

Unohdetaan, että olet katolilainen, koska se tekee keskustelusta valmiiksi latautunutta. Tiedän, että katolilaisessa opissa teoilla on pelastukseen myötävaikuttava rooli, kun taas luterilaisuudessa/vanhoillislestadiolaisuudessa hyvät teot ovat vain uskon hedelmä eli uskon ulkonainen tuntomerkki.

Näin netissä kehtaa omavanhurskaasti kertoa kokevansa olevansa ulkonaisesti varsin nuhteeton ihminen ja useimmat minut tuntevatkin kuvailevat minua rehdiksi ihmiseksi. Mikään lähetystyöntekijä en todellakaan ole, jos tälle palstalle kirjoittelua sitten ei pidetä lähetystyönä. Myönnän suoraan, että olet ahkerampi oman sanomasi julistamisessa kuin minä omani. Koen huonoutta siitä, että olen kehno työmies Herran viinimäessä. Kyse ei siis ole siitä, ettenkö kysyttäessä tai tilanteen vaatiessa kertoisi olevani vl, vaan siitä, pitäisikö minun oikeasti vaarantaa ihmissuhteet ja yrittää ns. käännyttää ihmisiä vl-uskoon edes joskus varovasti tunnustelemalla. Olen tätä potenut vuosikaudet, että "onko minun puhuttava Suomen kansalle".

Tavallaan ihailen ja vähän kadehdinkin rohkeuttasi ja ahkeruuttasi, vaikkakin väärän uskon puolesta, mutta jokin siinä vain tuntuu ihmislähtöiseltä eikä Pyhän Hengen vaikuttamalta. Uskosi tuntuu hirveän lainomaiselta ja suhtautumistapasi moniin ilmiöihin aika räväkältä vl-näkökulmasta, jossa yritetään pitää rauha kaikkien kanssa omasta sanomasta ja uskosta tinkimättä.

Mutta jos yksi syy vl-uskosta luopumiseesi oli rohkeuden puute vl-uskon julistamiseen, niin tunnistan kyllä saman heikkouden itsessänikin. Jatkan siis sen potemista, että onko minun puhuttava Suomen kansalle vai onko tämän kansan etsikonaika vain ohi, eikä saastaisia huulia avata julistamaan armon sanomaa elävästä uskosta osattomille. Niinä kertoina, kun suun on saanut auki, se on tuntunut tapahtuvan vähän kuin itsestään, ei omasta voimasta.

Lue lisää

"Tiedän, että katolilaisessa opissa teoilla on pelastukseen myötävaikuttava rooli, kun taas luterilaisuudessa/vanhoillislestadiolaisuudessa hyvät teot ovat vain uskon hedelmä eli uskon ulkonainen tuntomerkki."

Avaatko hieman tätä "tietoa", eli mitä tarkoitat?

JuusoLehtola kirjoitti:

Aloituksen Raamatunkohdassa sanotaan että kullekin annettiin kykynsä mukaan. No mitä kykyjä kuolevalla on? Kyky kuolla heti kun uskoo?

Ja ei Jumala odota elävän uskon hedelmiä jumalattomilta, eli jos joku on elänyt holtittomasti kuolinvuoteelle asti, ei hänen menneisyydestään ole mitään väliä, koska uusi elämä alkaa kääntymyksesta ja uskosta. Hänen olennainen hedelmänsä on kääntymys ja usko ja todistus jälkeen jääville (esim ristin ryöväri) joka usein saarnaa enemmän kuin moni joka on pitkään uskossa.

Eli jos joku kääntyy ristin ryövärin tavoin kuolinvuoteella, hän pelastuu toki, koska mitä konkreettista kuoleva voi tehdä? Ehkä pieraista, sitä tuskin voi hyväksi hedelmäksi kutsua, ellei se haise hunajalta.

Mutta ei siitä voi vetää sitä johtopäätöstä että muiltakaan ei sitten vaadita mitään jos ristin ryöväriltä tai kuolinvuoteella olevalta ihmiseltä ei. Jumala oli heille armollinen ja osoitti heissä kärsivällisyytensä suuruuden meille muille syntisille että kääntyisimme sydämestämme ja luottaisimme häneen.

Lue lisää

Ja ei Jumala odota elävän uskon hedelmiä jumalattomilta, eli jos joku on elänyt holtittomasti kuolinvuoteelle asti, ei hänen menneisyydestään ole mitään väliä, koska uusi elämä alkaa kääntymyksesta ja uskosta. Hänen olennainen hedelmänsä on kääntymys ja usko ja todistus jälkeen jääville (esim ristin ryöväri) joka usein saarnaa enemmän kuin moni joka on pitkään uskossa.

Tämä on täyttä soopaa. Eikös se Jeesus ristillä sopinut tällit myöhemmäksi joten ryöväri sai armon sitä kautta koska hän uskoi Jeesuksen sovitustyöhön. Meinaatko tosiaan, että ihminen saa armon sillä, kun tunnustaa uskonsa jälkeen jääville. Eihän sillä ole mitään yhteyttä jumalan armoon jos ihminen tunnustaa muille ihmisille uskonsa.

Tämä on taas sitä harhaoppia mitä levitetään vapaissa suunnissa ja vähän muuallakin.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Ja ei Jumala odota elävän uskon hedelmiä jumalattomilta, eli jos joku on elänyt holtittomasti kuolinvuoteelle asti, ei hänen menneisyydestään ole mitään väliä, koska uusi elämä alkaa kääntymyksesta ja uskosta. Hänen olennainen hedelmänsä on kääntymys ja usko ja todistus jälkeen jääville (esim ristin ryöväri) joka usein saarnaa enemmän kuin moni joka on pitkään uskossa.

Tämä on täyttä soopaa. Eikös se Jeesus ristillä sopinut tällit myöhemmäksi joten ryöväri sai armon sitä kautta koska hän uskoi Jeesuksen sovitustyöhön. Meinaatko tosiaan, että ihminen saa armon sillä, kun tunnustaa uskonsa jälkeen jääville. Eihän sillä ole mitään yhteyttä jumalan armoon jos ihminen tunnustaa muille ihmisille uskonsa.

Tämä on taas sitä harhaoppia mitä levitetään vapaissa suunnissa ja vähän muuallakin.

Lue lisää

Sinulla on herne molemmissa nenän rei'issä selvästi ja ongelmia luetun ymmärtämisessä.

Minä en missään sanonut että armo saadaan uskon tunnustamisella.

Eli mitä osaa tästä et ymmärrä: "... uusi elämä alkaa kääntymyksesta ja uskosta."? UUSI ELÄMÄ = ikuinen elämä Kristuksessa. Eli miten se (eli armo) saadaan tuon mukaan?

Hiukan naurettavaa alkaa kaikenlaisia harhaoppisyytöksiä heittelemään ilmoille kun et edes ymmärtänyt mitä kirjoitin. Minähän olen täysin samaa mieltä sun kanssa tästä mitä sanot: "ryöväri sai armon sitä kautta koska hän uskoi Jeesuksen sovitustyöhön".

Seuraavalla kerralla rillit päähän ku luet ni et vaahtoa ihan turhaan ku näet ja ymmärrätkin ehkä ;)

Anonyymi00047 kirjoitti:

Periaatteessa olin oikeastaan kaikesta kirjoittamastasi samaa mieltä, mutta silti...

Unohdetaan, että olet katolilainen, koska se tekee keskustelusta valmiiksi latautunutta. Tiedän, että katolilaisessa opissa teoilla on pelastukseen myötävaikuttava rooli, kun taas luterilaisuudessa/vanhoillislestadiolaisuudessa hyvät teot ovat vain uskon hedelmä eli uskon ulkonainen tuntomerkki.

Näin netissä kehtaa omavanhurskaasti kertoa kokevansa olevansa ulkonaisesti varsin nuhteeton ihminen ja useimmat minut tuntevatkin kuvailevat minua rehdiksi ihmiseksi. Mikään lähetystyöntekijä en todellakaan ole, jos tälle palstalle kirjoittelua sitten ei pidetä lähetystyönä. Myönnän suoraan, että olet ahkerampi oman sanomasi julistamisessa kuin minä omani. Koen huonoutta siitä, että olen kehno työmies Herran viinimäessä. Kyse ei siis ole siitä, ettenkö kysyttäessä tai tilanteen vaatiessa kertoisi olevani vl, vaan siitä, pitäisikö minun oikeasti vaarantaa ihmissuhteet ja yrittää ns. käännyttää ihmisiä vl-uskoon edes joskus varovasti tunnustelemalla. Olen tätä potenut vuosikaudet, että "onko minun puhuttava Suomen kansalle".

Tavallaan ihailen ja vähän kadehdinkin rohkeuttasi ja ahkeruuttasi, vaikkakin väärän uskon puolesta, mutta jokin siinä vain tuntuu ihmislähtöiseltä eikä Pyhän Hengen vaikuttamalta. Uskosi tuntuu hirveän lainomaiselta ja suhtautumistapasi moniin ilmiöihin aika räväkältä vl-näkökulmasta, jossa yritetään pitää rauha kaikkien kanssa omasta sanomasta ja uskosta tinkimättä.

Mutta jos yksi syy vl-uskosta luopumiseesi oli rohkeuden puute vl-uskon julistamiseen, niin tunnistan kyllä saman heikkouden itsessänikin. Jatkan siis sen potemista, että onko minun puhuttava Suomen kansalle vai onko tämän kansan etsikonaika vain ohi, eikä saastaisia huulia avata julistamaan armon sanomaa elävästä uskosta osattomille. Niinä kertoina, kun suun on saanut auki, se on tuntunut tapahtuvan vähän kuin itsestään, ei omasta voimasta.

Lue lisää

Täyttä soopaa. Eikös siinä annettu pelkät talentit eteenpäin toisen sijoitettavaksi ja haettiin vain pääoma ja tuotto takaisin ja nämä tehtiin isännän puolesta ja itse ei puututtu toimi0ntaan millään lailla. Se joka pelkäsi isäntäänsä ja sitä että menettää pääoman piilotti kaiken ja antoi pääoman takaisin koskematta siihen ollenkaan peläten isännän kostoa mikäli hän hukkaa annetun pääoman. Jumala ei ole kostonhaluinen mutta tässä tapauksessa hän olisi siis rankaissut siitä, ettei hänelle hankittu lisää varallisuutta eli tehty mahdollista riskisijoitusta. Niittää sieltä mihin ei kylvä kuvastaa sitä mitä se on ahnetta ja itsekästä eikä rakastavaa Jumalaa joka on armahtavainen eikä rankaiseva.

ihmisen tulee uskollisesti valjastaa Kristuksen palvelukseen uskoon tultuaan.

Höpö. höpö. tällekin lauseelle. Usko Jumalaan ei vaadi ihmiseltä tekoja so on omahurskautta millä ihminen kuvittelee lunastavansa taivaspaikan. Siinä vaiheessa, kun Jumala ilmoittaa ihmiselle tahtonsa on aika toimia. Armon kautta tulee vanhurskauttaminen.

Kyllä sinä osaat Raamatun selittää mutta taitaa mennä luetun ymmärtäminen väärin. kun sitä noin tulkitset.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Periaatteessa olin oikeastaan kaikesta kirjoittamastasi samaa mieltä, mutta silti...

Unohdetaan, että olet katolilainen, koska se tekee keskustelusta valmiiksi latautunutta. Tiedän, että katolilaisessa opissa teoilla on pelastukseen myötävaikuttava rooli, kun taas luterilaisuudessa/vanhoillislestadiolaisuudessa hyvät teot ovat vain uskon hedelmä eli uskon ulkonainen tuntomerkki.

Näin netissä kehtaa omavanhurskaasti kertoa kokevansa olevansa ulkonaisesti varsin nuhteeton ihminen ja useimmat minut tuntevatkin kuvailevat minua rehdiksi ihmiseksi. Mikään lähetystyöntekijä en todellakaan ole, jos tälle palstalle kirjoittelua sitten ei pidetä lähetystyönä. Myönnän suoraan, että olet ahkerampi oman sanomasi julistamisessa kuin minä omani. Koen huonoutta siitä, että olen kehno työmies Herran viinimäessä. Kyse ei siis ole siitä, ettenkö kysyttäessä tai tilanteen vaatiessa kertoisi olevani vl, vaan siitä, pitäisikö minun oikeasti vaarantaa ihmissuhteet ja yrittää ns. käännyttää ihmisiä vl-uskoon edes joskus varovasti tunnustelemalla. Olen tätä potenut vuosikaudet, että "onko minun puhuttava Suomen kansalle".

Tavallaan ihailen ja vähän kadehdinkin rohkeuttasi ja ahkeruuttasi, vaikkakin väärän uskon puolesta, mutta jokin siinä vain tuntuu ihmislähtöiseltä eikä Pyhän Hengen vaikuttamalta. Uskosi tuntuu hirveän lainomaiselta ja suhtautumistapasi moniin ilmiöihin aika räväkältä vl-näkökulmasta, jossa yritetään pitää rauha kaikkien kanssa omasta sanomasta ja uskosta tinkimättä.

Mutta jos yksi syy vl-uskosta luopumiseesi oli rohkeuden puute vl-uskon julistamiseen, niin tunnistan kyllä saman heikkouden itsessänikin. Jatkan siis sen potemista, että onko minun puhuttava Suomen kansalle vai onko tämän kansan etsikonaika vain ohi, eikä saastaisia huulia avata julistamaan armon sanomaa elävästä uskosta osattomille. Niinä kertoina, kun suun on saanut auki, se on tuntunut tapahtuvan vähän kuin itsestään, ei omasta voimasta.

Lue lisää

Jumala kyllä antaa merkin siitä, milloin on aika puhua mikäli koet sen tehtäväksesi.

Minulla oli vuosikausia tunne, että elämälläni on jokin tarkoitus. En ollut vielä silloin uskossa. Nykyisin koen, että elämälläni on joku tarkoitus ja koko matka on vain valmistelua tulevaan. Enää ei mikään yllätä vaikka tapahtuu mitä oudompia sattumia.

JuusoLehtola kirjoitti:

Rohkeuden puute ei ollut mikään syy, vaan VL-liikkeen minulle antama kuollut usko joka tuli eläväksi muiden kristittyjen saarnan kautta. Se ei ollut järkeilyn tulos vaan Kristuksen kohtaaminen.

Lue lisää

Jotenkin tuntuu. että se Jumala mitä katolinen usko palvelee on vain verhoutunut Jumalan asuun ja siellä häärii vihtahousu kumppaneineen taustalla. Luterilaisia on syytetty natsien tuhotöistä mutta tosiasiahan on, että sodan jälkeen Vatikaanin avulla lukuisat natsit pääsivät pakenemaan Latinalaiseen Ameriikkaan ja jälkeenpäin on löytynyt kirkon pitämien lastenkotien pihoilta Kanadassa hautausmaita. Lasten ja nunnien hyväksikäyttö, inkvisitio, ristiretket, Ameriikan alkuperäiskansojen tuhoaminen, Vatikaanin pankin rikokset. Listaa voi jatkaa aika pitkälle vielä mutta jo noista voi päätellä ettei oppi ole kovin Raamatun mukaista ainakaan käytännön tasolla.

En tietenkään syytä sinua siitä mutta ei se oppi siellä ainakaan voi olla Raamatun hengen mukaista. Mikä sinun mielipide näistä on. Onko talentit sijoitettu oikein ja palveltu Jumalaa rakkauden evankeliumin hengen mukaan ja kerätty Jumalalle maallista omaisuutta tarpeeksi uhkailulla ja väkivallan pelolla esikuvana olleiden ohjeiden mukaisesti. Niitetty on ainakin siellä minne joku muu on kylvänyt. Satojen vuosien ajan. Ei ne äiti Teresan työt koko kirkkoa pelasta.

JuusoLehtola kirjoitti:

Aloituksen Raamatunkohdassa sanotaan että kullekin annettiin kykynsä mukaan. No mitä kykyjä kuolevalla on? Kyky kuolla heti kun uskoo?

Ja ei Jumala odota elävän uskon hedelmiä jumalattomilta, eli jos joku on elänyt holtittomasti kuolinvuoteelle asti, ei hänen menneisyydestään ole mitään väliä, koska uusi elämä alkaa kääntymyksesta ja uskosta. Hänen olennainen hedelmänsä on kääntymys ja usko ja todistus jälkeen jääville (esim ristin ryöväri) joka usein saarnaa enemmän kuin moni joka on pitkään uskossa.

Eli jos joku kääntyy ristin ryövärin tavoin kuolinvuoteella, hän pelastuu toki, koska mitä konkreettista kuoleva voi tehdä? Ehkä pieraista, sitä tuskin voi hyväksi hedelmäksi kutsua, ellei se haise hunajalta.

Mutta ei siitä voi vetää sitä johtopäätöstä että muiltakaan ei sitten vaadita mitään jos ristin ryöväriltä tai kuolinvuoteella olevalta ihmiseltä ei. Jumala oli heille armollinen ja osoitti heissä kärsivällisyytensä suuruuden meille muille syntisille että kääntyisimme sydämestämme ja luottaisimme häneen.

Lue lisää

Olen tämän keskusteluketjun aloittaja.

Kysymys Juusolle:
Entä jos on sikiämisestään alkaen elävässä uskossa ja kuolee 15-vuotiaana, mutta ei laiskuuden vuoksi ole tehnyt mitään Jumalan valtakunnan työtä, paitsi että on tunnustanut uskonsa ihmisten edessä suullisesti (silloin kun sitä on kysytty), ja juuri ennen kuolemaansa saa synninpäästön, niin tuomitaanko hänet siis Tulijärveen, koska ei ollut tehnyt mitään Jumalan valtakunnan työtä (paitsi siis tunnustanut uskonsa jos sitä on kysytty)?

Entä jos on elänyt samalla tavalla, mutta kuolee 50-vuotiaana ja saa synninpäästön juuri ennen kuolemaansa?

Anonyymi00054 kirjoitti:

Olen tämän keskusteluketjun aloittaja.

Kysymys Juusolle:
Entä jos on sikiämisestään alkaen elävässä uskossa ja kuolee 15-vuotiaana, mutta ei laiskuuden vuoksi ole tehnyt mitään Jumalan valtakunnan työtä, paitsi että on tunnustanut uskonsa ihmisten edessä suullisesti (silloin kun sitä on kysytty), ja juuri ennen kuolemaansa saa synninpäästön, niin tuomitaanko hänet siis Tulijärveen, koska ei ollut tehnyt mitään Jumalan valtakunnan työtä (paitsi siis tunnustanut uskonsa jos sitä on kysytty)?

Entä jos on elänyt samalla tavalla, mutta kuolee 50-vuotiaana ja saa synninpäästön juuri ennen kuolemaansa?

Lue lisää

Olen tämän keskusteluketjun aloittaja.

Minun näkemykseni mukaan, vaikka ei olisi tunnustanut uskoaan (mutta on kuitenkin ollut ulkonaisesti uskovainen) ja ei tehnyt mitään Jumalan valtakunnan työtä, mutta juuri ennen kuolemaansa 50-vuotiaana saa synninpäästön (uskovaiselta jolla on Pyhä Henki, Jeesuksen nimessä ja veressä) ja ottaa sen vastaan uskolla niin pelastuu.

Mutta jos hän olisi kuollut juuri silloin, kun on kieltänyt uskonsa ihmisten edessä, saamatta sen jälkeen ennen kuolemaansa synninpäästöä, niin hän ei pelastuisi.

​Esitetty teksti on oivallinen esimerkki siitä, miten armo ja pelottelu sidotaan yhteen solmuksi, joka vaatii ihmiseltä jatkuvaa suorittamista. Tarkasteltuna sen sisäinen logiikka paljastaa useita ongelmakohtia:
​Armon mitätöivä ehdollistaminen: Teksti aloittaa toteamalla, että pelastus ja Jumalan lapseksi pääseminen ovat ”ilmaista lahjaa”, jota ei voi ansaita. Heti perään ehto kuitenkin muutetaan: jos et tuota hedelmää ja palvele, sinut tuomitaan ja Herra ”menee tyhjää niittämään”. Lahja lakkaamasta olemasta lahja sillä hetkellä, kun sen pitäminen edellyttää tietynlaista suoritusta tai tuotantoa. Kyseessä on käytännössä ehdollinen sopimus, joka on puettu armon muotoon.
​Pelolla hallitsemisen mekanismi: Talentti-vertauksen ja varoitusten kautta luodaan jatkuva uhkakuva: jos kyseenalaistat, pelkäät tai et toimi oikein, menetät kaiken. Tämä on tehokas psyykkinen lukko. Se siirtää kaiken vastuun ja syyn epäonnistumisista yksilölle itselleen, jotta kukaan ei uskaltaisi kyseenalaistaa järjestelmän vaatimuksia tai rakenteita.
​Raamatunkohtien vääntäminen kontrollin välineeksi: Teksti poimii sieltä täältä jakeita (kuten Luukkaan luvun 17 orjavertauksen), jotka alkuperäisessä yhteydessään ovat kertoneet armosta ja siitä, ettei ihminen voi ansaita mitään Jumalan edessä. Tässä kontekstissa ne on kuitenkin valjastettu uuteen rooliin: vaatimaan ihmiseltä tauotonta raatamista ja muistuttamaan, että olet aina velvollinen ja korvattavissa oleva työkalu.
​Vaatimus tuotannosta (Hedelmän pakko): Koko ajatus siitä, että Jumala vaatii ihmiseltä mitattavaa hedelmää ja että uskon todisteena on oltava jatkuva suorittaminen, tekee uskosta teollisuutta. Ihmisestä tulee tuotantolaitos, jonka arvo mitataan sen mukaan, miten tehokkaasti hän valjastaa resurssinsa systeemin käyttöön.

JuusoLehtola kirjoitti:

"Tiedän, että katolilaisessa opissa teoilla on pelastukseen myötävaikuttava rooli, kun taas luterilaisuudessa/vanhoillislestadiolaisuudessa hyvät teot ovat vain uskon hedelmä eli uskon ulkonainen tuntomerkki."

Avaatko hieman tätä "tietoa", eli mitä tarkoitat?

Lue lisää

Esim. Trenton kirkolliskokouksen 6. istunnon päätös (automaattikäännös): "KAANON XXIV. - Jos joku sanoo, ettei Jumalan edessä saavutettua vanhurskautta säilytetä eikä myöskään lisätä hyvien tekojen kautta, vaan että mainitut teot ovat vain saavutetun vanhurskauttamisen hedelmiä ja merkkejä, mutta eivät sen lisääntymisen syytä, hän olkoon erotettu." https://www.papalencyclicals.net/councils/trent/sixth-session.htm

Minä sanon juurikin noin eli uskoni on Trenton oppituomioiden mukaan väärä tuossa kohdassa, ja monessa muussakin kohdassa. Ihminen ei kykene omalta puoleltaan mihinkään hyvään, vaan kaikki hyvä, minkä uskova tekee, vuotaa Pyhästä Hengestä. Tämä ei tarkoita, että uskova saisi elää kuin sika pellossa ja odottaa vain hyvien tekojen tulevan Hengestä, vaan että ihmiseltä puuttuu kyky hyvään perisynnin vuoksi ja siksi paraskin ihmisteko on Jumalan edessä kuin saastaisten vaate. Ei ole yhtään, joka hyvää tekee, ei yhden yhtäkään.

Se ei estä tavoittelemasta hyvää elämää inhimillisessä merkityksessä ja sitähän toki tavoittelevat myös monet ei-kristityt ihmiset.

Anonyymi00051 kirjoitti:

ihmisen tulee uskollisesti valjastaa Kristuksen palvelukseen uskoon tultuaan.

Höpö. höpö. tällekin lauseelle. Usko Jumalaan ei vaadi ihmiseltä tekoja so on omahurskautta millä ihminen kuvittelee lunastavansa taivaspaikan. Siinä vaiheessa, kun Jumala ilmoittaa ihmiselle tahtonsa on aika toimia. Armon kautta tulee vanhurskauttaminen.

Kyllä sinä osaat Raamatun selittää mutta taitaa mennä luetun ymmärtäminen väärin. kun sitä noin tulkitset.

Lue lisää

Pelkkä höpö höpö ei valitettavasti kumoa jo täällä lainattua Jumalan sanaa, eli ei ole tarpeen vastata tähän muuta.

Anonyymi00053 kirjoitti:

Jotenkin tuntuu. että se Jumala mitä katolinen usko palvelee on vain verhoutunut Jumalan asuun ja siellä häärii vihtahousu kumppaneineen taustalla. Luterilaisia on syytetty natsien tuhotöistä mutta tosiasiahan on, että sodan jälkeen Vatikaanin avulla lukuisat natsit pääsivät pakenemaan Latinalaiseen Ameriikkaan ja jälkeenpäin on löytynyt kirkon pitämien lastenkotien pihoilta Kanadassa hautausmaita. Lasten ja nunnien hyväksikäyttö, inkvisitio, ristiretket, Ameriikan alkuperäiskansojen tuhoaminen, Vatikaanin pankin rikokset. Listaa voi jatkaa aika pitkälle vielä mutta jo noista voi päätellä ettei oppi ole kovin Raamatun mukaista ainakaan käytännön tasolla.

En tietenkään syytä sinua siitä mutta ei se oppi siellä ainakaan voi olla Raamatun hengen mukaista. Mikä sinun mielipide näistä on. Onko talentit sijoitettu oikein ja palveltu Jumalaa rakkauden evankeliumin hengen mukaan ja kerätty Jumalalle maallista omaisuutta tarpeeksi uhkailulla ja väkivallan pelolla esikuvana olleiden ohjeiden mukaisesti. Niitetty on ainakin siellä minne joku muu on kylvänyt. Satojen vuosien ajan. Ei ne äiti Teresan työt koko kirkkoa pelasta.

Lue lisää

Moraalisten vikojen tuijottelu ei ole kovin rakentavaa. VL-liikkeellä on omat skandaalinsa pedofiliasta hoitokokouksiin ja liike on vasta alle 200 vuotta vanha. Vikoja meiltä kaikilta löytyy, eli jos niitä haluat tuijottaa niin sitten ei kannata jatkaa keskustelua.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Periaatteessa olin oikeastaan kaikesta kirjoittamastasi samaa mieltä, mutta silti...

Unohdetaan, että olet katolilainen, koska se tekee keskustelusta valmiiksi latautunutta. Tiedän, että katolilaisessa opissa teoilla on pelastukseen myötävaikuttava rooli, kun taas luterilaisuudessa/vanhoillislestadiolaisuudessa hyvät teot ovat vain uskon hedelmä eli uskon ulkonainen tuntomerkki.

Näin netissä kehtaa omavanhurskaasti kertoa kokevansa olevansa ulkonaisesti varsin nuhteeton ihminen ja useimmat minut tuntevatkin kuvailevat minua rehdiksi ihmiseksi. Mikään lähetystyöntekijä en todellakaan ole, jos tälle palstalle kirjoittelua sitten ei pidetä lähetystyönä. Myönnän suoraan, että olet ahkerampi oman sanomasi julistamisessa kuin minä omani. Koen huonoutta siitä, että olen kehno työmies Herran viinimäessä. Kyse ei siis ole siitä, ettenkö kysyttäessä tai tilanteen vaatiessa kertoisi olevani vl, vaan siitä, pitäisikö minun oikeasti vaarantaa ihmissuhteet ja yrittää ns. käännyttää ihmisiä vl-uskoon edes joskus varovasti tunnustelemalla. Olen tätä potenut vuosikaudet, että "onko minun puhuttava Suomen kansalle".

Tavallaan ihailen ja vähän kadehdinkin rohkeuttasi ja ahkeruuttasi, vaikkakin väärän uskon puolesta, mutta jokin siinä vain tuntuu ihmislähtöiseltä eikä Pyhän Hengen vaikuttamalta. Uskosi tuntuu hirveän lainomaiselta ja suhtautumistapasi moniin ilmiöihin aika räväkältä vl-näkökulmasta, jossa yritetään pitää rauha kaikkien kanssa omasta sanomasta ja uskosta tinkimättä.

Mutta jos yksi syy vl-uskosta luopumiseesi oli rohkeuden puute vl-uskon julistamiseen, niin tunnistan kyllä saman heikkouden itsessänikin. Jatkan siis sen potemista, että onko minun puhuttava Suomen kansalle vai onko tämän kansan etsikonaika vain ohi, eikä saastaisia huulia avata julistamaan armon sanomaa elävästä uskosta osattomille. Niinä kertoina, kun suun on saanut auki, se on tuntunut tapahtuvan vähän kuin itsestään, ei omasta voimasta.

Lue lisää

Meidät jokainen on kutsuttu todistamaan Kristuksesta, mutta ei välttämättä kaikkia ole kutsuttu evankelistansi tai profeetaksi Suomen kansalle.

Siellä missä olet, Jumala kutsuu olemaan valona ja suolana, eli jos sitä pohdit pitäisikö sinun puhua, niin petät itseäsi koska tiedät jo että pitäisi, et vain halua ottaa riskiä.

Jumala tietää etsikonajat, et sinä, eli sitä on aivan turha spekuloida.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Jumala kyllä antaa merkin siitä, milloin on aika puhua mikäli koet sen tehtäväksesi.

Minulla oli vuosikausia tunne, että elämälläni on jokin tarkoitus. En ollut vielä silloin uskossa. Nykyisin koen, että elämälläni on joku tarkoitus ja koko matka on vain valmistelua tulevaan. Enää ei mikään yllätä vaikka tapahtuu mitä oudompia sattumia.

Lue lisää

Näin ei kyllä Raamatussa missään sanota, että Jumala aina antaa merkin kun tulee puhua. Omiasi puhut, varmasti mitään merkkiä et saanut tätä kommenttia varten.

Anonyymi00054 kirjoitti:

Olen tämän keskusteluketjun aloittaja.

Kysymys Juusolle:
Entä jos on sikiämisestään alkaen elävässä uskossa ja kuolee 15-vuotiaana, mutta ei laiskuuden vuoksi ole tehnyt mitään Jumalan valtakunnan työtä, paitsi että on tunnustanut uskonsa ihmisten edessä suullisesti (silloin kun sitä on kysytty), ja juuri ennen kuolemaansa saa synninpäästön, niin tuomitaanko hänet siis Tulijärveen, koska ei ollut tehnyt mitään Jumalan valtakunnan työtä (paitsi siis tunnustanut uskonsa jos sitä on kysytty)?

Entä jos on elänyt samalla tavalla, mutta kuolee 50-vuotiaana ja saa synninpäästön juuri ennen kuolemaansa?

Lue lisää

Iästä riippumatta, jos joku kääntyy ennen kuolemaansa vilpittömästi, hän pelastuu, oli tehnyt työtä tai ei.

Ongelmaksi vain tulee se, että ihminen joka on laiskotellut ja elänyt hengellisessä sokeudessa koko elämänsä ei luultavasti saa yllättäen oikeaa katumuksen armoa.

Se on mahdollista, mutta uskallan väittää että iso osa niistä jotka elää hengellisessä penseydessä niinkuin iso osa kaikista kristityistä vllät mukaanluettuina, he eivät ymmärrä edes kuolinvuoteella oikeasti mistä parannus pitäisi tehdä. He vain haluavat kuulla sen saman synninpäästön jolla on oikeutettu omaa laiskottelua tähänkin asti ja joka on oikeastaan tullut hengellisen penseyden peitoksi eikä mikskään muuksi. Eli jos tällainen ihminen saa vain uuden synninpäästön ennen kuolemaansa, en ole kovin toiveikas, koska en ole kovin vakuuttunut että hän oikeasti haluaisi muuttua. Ja Laestadius esimerkiksi on hänen saarnojensa perusteella samaa mieltä tästä.

Mutta kyllä, jos joku oikeasti kääntyy, kyllä hän pelastuu.

Ihmettelen hiukan että miksi tällaisia pitää edes kysellä, ikäänkuin minä tai kukaan kristitty ajattelisi että kääntyminen viimehetkellä ei olisi mahdollista.

Huomaa että porukka on täällä aivan jossain omissa kuvitelmissa siitä mitä minä tai katolinen kirkko uskoo.

Anonyymi00058 kirjoitti:

Esim. Trenton kirkolliskokouksen 6. istunnon päätös (automaattikäännös): "KAANON XXIV. - Jos joku sanoo, ettei Jumalan edessä saavutettua vanhurskautta säilytetä eikä myöskään lisätä hyvien tekojen kautta, vaan että mainitut teot ovat vain saavutetun vanhurskauttamisen hedelmiä ja merkkejä, mutta eivät sen lisääntymisen syytä, hän olkoon erotettu." https://www.papalencyclicals.net/councils/trent/sixth-session.htm

Minä sanon juurikin noin eli uskoni on Trenton oppituomioiden mukaan väärä tuossa kohdassa, ja monessa muussakin kohdassa. Ihminen ei kykene omalta puoleltaan mihinkään hyvään, vaan kaikki hyvä, minkä uskova tekee, vuotaa Pyhästä Hengestä. Tämä ei tarkoita, että uskova saisi elää kuin sika pellossa ja odottaa vain hyvien tekojen tulevan Hengestä, vaan että ihmiseltä puuttuu kyky hyvään perisynnin vuoksi ja siksi paraskin ihmisteko on Jumalan edessä kuin saastaisten vaate. Ei ole yhtään, joka hyvää tekee, ei yhden yhtäkään.

Se ei estä tavoittelemasta hyvää elämää inhimillisessä merkityksessä ja sitähän toki tavoittelevat myös monet ei-kristityt ihmiset.

Lue lisää

A) uudestisyntyneen ihmisen teot kyllä Raamatun mukaan miellyttävät Jumalaa ja myös uudestisyntymättömän teot voi miellyttää, esimerkiksi Korneliuksen almut ja rukous enkelin mukaan olivat syy sille miksi Jumala lähestyi häntä. Paavalin mielestä myös ihmisen teot voi olla Jumalalle mieluinen eli otollinen uhri:

Roomalaiskirje 12:1 FB38
[1] Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.

Ei valitettavasti riitä yksi jae ulos kontekstista selittelemään ettei teoilla ole mitään väliä. Lueppas se koko saastainen vaate -luku (Jes. 64) ja mietiskele sitä, voiko sitä soveltaa ihan mihin vain kontekstiin, onko sen tarkoitus olla väittämä joka koskee kaikkia ihmisiä kaikissa eri tilanteissa vai liittyykö se Israelin silloiseen tilaan?

B) vanhurskauttaminen katolisessa kontekstissa ei ole sama asia kuin mitä sinä siitä ajattelet. Eli jos luterilainen sanoo vanhurskauttaminen niin se on eri asia kuin jos katolilainen sanoo. Siksi et voi vain lainata jotain Trenton dokumenttia tai muuta katolisen kirkonn lähdettä vanhurskauttamisesta ja sanoa että kato nyt, ollaan eri mieltä!

Katolisessa kontekstissa Raamatun mukaisesti sana vanhurskauttaminen sisältää sekä luterilaisittain vanhurskauttamisen että pyhittämisen siinä missä protestantit ottaa hyvin valikoiden Paavalilta tekstejä joilla vanhurskauttaminen määritellään valikoivasti ja kieli poskella.

Eli katolisen opin mukaisesti ihminen ei voi saavuttaa luterilaisittain sanottuna vanhurskauttavaa armoa millään omilla teoillaan, vaan kääntymys joka saa aikaan vanhurskauttamisen on kokonaan Pyhän Hengen armon teko, jonka ihminen voi kylläkin kieltäytyä vastaanottamasta, mutta jota ihminen ei voi tuosta vain ottaa silloin kun tahtoo. Eli ihminen voi valita uskon sijaan epäuskon, se on se teko minkä ihminen voi tehdä ja tietääkseni usko ei ole ongelmallinen teko edes luterilaisessa kontekstissa, eikö se ole se ainut sallittu teko.

Mutta koska vanhurskauttaminen kattaa myös pyhitysaspektin, siihen kylläkin voi vaikuttaa sitten omilla tekemisillä kun on jo vanhurskauttavan armon tilassa. Eli luterilaisittain sanottuna jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa omaan pyhityselämäänsä ja myös kieltää usko tai tehdä syntiä ja näin menettää sekä vanhurskautus että pyhitys Jumalan edessä.

Ja se on selvä että kristillinen kilvoitus kuuluu niin lestadiolaisen ja luterilaisen ku katolilaisenkin elämään: jos et tee parannusta synneistä ja elä Jumalan tahdon mukaan niin uskosi kuolee. Aivan sama asia kaikilla, sitä on turha yrittää muuksi nysvätä Trenton dokumenteilla. Pelastuksen voi menettää ja teoilla on vaikutusta siihen.

Eli suosittelen ensin tutustumaan siihen mitä sanat tarkoittaa. Trenton käsite vanhurskauttamisen tarkoittaa aivan jotakin muuta kuin mitä sinä sillä tarkoitat, siksi ei pidä takertua sanoihin niinkuin Paavalikin opettaa, vaan pyrkiä ymmärtämään oikein mitä sanojen taustalla on, ettei anna väärää todistusta muista ja puhu sellaisia mistä ei tiedä.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Jumala kyllä antaa merkin siitä, milloin on aika puhua mikäli koet sen tehtäväksesi.

Minulla oli vuosikausia tunne, että elämälläni on jokin tarkoitus. En ollut vielä silloin uskossa. Nykyisin koen, että elämälläni on joku tarkoitus ja koko matka on vain valmistelua tulevaan. Enää ei mikään yllätä vaikka tapahtuu mitä oudompia sattumia.

Lue lisää

Ehkä, niinä hetkinä, jolloin sanoja on annettu, se on ollut hämmästyttävän luontevaa. Ja sitten kun on itse ajatellut auttavansa jotain, niin voi kauhea, miten kömpelö sitä on ollut, hävettää. Minulla on tunne, että Jumala avaa ja sulkee suun. Jos inhimillisen halun ohjaamana lähtee saarnaamaan, niin siitä puuttuu Jumalan rakkaus. Jää vain saviastian saastaiset huulet eikä se herätä kenessäkään elävää uskoa, vaikka runoilisi kuin ruuneperi, ja kauniisti helisisi kuin vaski ja kilisisi kuin kulkunen. Mutta kuitenkin pitäisi saarnata niin sopivana kuin sopimattomana aikana... ja kuitenkin kieli on usein kitalaessa: "Ja kielesi minä kiinnitän kitalakeesi, niin ettet voi puhua etkä nuhdella heitä. He ovat uppiniskaista kansaa." (Hes. 4:26.) Vaan voisiko joskus käydä näinkin: "Kun sitten sinulle puhun, minä avaan sinun suusi, ja sinun on sanottava heille tämä: 'Näin sanoo Herra Jumala: Kuulkoon se, joka haluaa kuulla, ummistakoon korvansa, joka ei halua.' He ovat uppiniskaista kansaa." (Hes. 4:27.)

En halua mainetta herätyssaarnaajana. Haluaisin, että minulle tärkeät ihmiset saisivat parannuksen armon ja mielellään tietysti kaikki muutkin, mutta eniten inhimillinen mieli toivoo hyvää itselle tärkeimmille ihmisille.

JuusoLehtola kirjoitti:

A) uudestisyntyneen ihmisen teot kyllä Raamatun mukaan miellyttävät Jumalaa ja myös uudestisyntymättömän teot voi miellyttää, esimerkiksi Korneliuksen almut ja rukous enkelin mukaan olivat syy sille miksi Jumala lähestyi häntä. Paavalin mielestä myös ihmisen teot voi olla Jumalalle mieluinen eli otollinen uhri:

Roomalaiskirje 12:1 FB38
[1] Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.

Ei valitettavasti riitä yksi jae ulos kontekstista selittelemään ettei teoilla ole mitään väliä. Lueppas se koko saastainen vaate -luku (Jes. 64) ja mietiskele sitä, voiko sitä soveltaa ihan mihin vain kontekstiin, onko sen tarkoitus olla väittämä joka koskee kaikkia ihmisiä kaikissa eri tilanteissa vai liittyykö se Israelin silloiseen tilaan?

B) vanhurskauttaminen katolisessa kontekstissa ei ole sama asia kuin mitä sinä siitä ajattelet. Eli jos luterilainen sanoo vanhurskauttaminen niin se on eri asia kuin jos katolilainen sanoo. Siksi et voi vain lainata jotain Trenton dokumenttia tai muuta katolisen kirkonn lähdettä vanhurskauttamisesta ja sanoa että kato nyt, ollaan eri mieltä!

Katolisessa kontekstissa Raamatun mukaisesti sana vanhurskauttaminen sisältää sekä luterilaisittain vanhurskauttamisen että pyhittämisen siinä missä protestantit ottaa hyvin valikoiden Paavalilta tekstejä joilla vanhurskauttaminen määritellään valikoivasti ja kieli poskella.

Eli katolisen opin mukaisesti ihminen ei voi saavuttaa luterilaisittain sanottuna vanhurskauttavaa armoa millään omilla teoillaan, vaan kääntymys joka saa aikaan vanhurskauttamisen on kokonaan Pyhän Hengen armon teko, jonka ihminen voi kylläkin kieltäytyä vastaanottamasta, mutta jota ihminen ei voi tuosta vain ottaa silloin kun tahtoo. Eli ihminen voi valita uskon sijaan epäuskon, se on se teko minkä ihminen voi tehdä ja tietääkseni usko ei ole ongelmallinen teko edes luterilaisessa kontekstissa, eikö se ole se ainut sallittu teko.

Mutta koska vanhurskauttaminen kattaa myös pyhitysaspektin, siihen kylläkin voi vaikuttaa sitten omilla tekemisillä kun on jo vanhurskauttavan armon tilassa. Eli luterilaisittain sanottuna jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa omaan pyhityselämäänsä ja myös kieltää usko tai tehdä syntiä ja näin menettää sekä vanhurskautus että pyhitys Jumalan edessä.

Ja se on selvä että kristillinen kilvoitus kuuluu niin lestadiolaisen ja luterilaisen ku katolilaisenkin elämään: jos et tee parannusta synneistä ja elä Jumalan tahdon mukaan niin uskosi kuolee. Aivan sama asia kaikilla, sitä on turha yrittää muuksi nysvätä Trenton dokumenteilla. Pelastuksen voi menettää ja teoilla on vaikutusta siihen.

Eli suosittelen ensin tutustumaan siihen mitä sanat tarkoittaa. Trenton käsite vanhurskauttamisen tarkoittaa aivan jotakin muuta kuin mitä sinä sillä tarkoitat, siksi ei pidä takertua sanoihin niinkuin Paavalikin opettaa, vaan pyrkiä ymmärtämään oikein mitä sanojen taustalla on, ettei anna väärää todistusta muista ja puhu sellaisia mistä ei tiedä.

Lue lisää

Trenton oppituomiot ja Augsburgin tunnustus puolustuksineen ovat historiallisia tosiseikkoja, joiden oppieroja ekumenialla yritetään häivyttää. Sinäkin myönnät ne, mutta sitten alkaa kielipeli, ettei niillä loppupelissä niin suurta merkitystä olekaan.

Paavalin sanat "ei ole yhtäkään, joka hyvää tekee" ovat lainauksia psalmista. Ihmissydämen aivoitus on paha hamasta lapsuudesta asti. Tämän kokovikaisuuden myöntäminen olisi viisasta tosiasioiden tunnustamista, joka ajaa meidät etsimään Jumalan armoa, jonka Hän lahjoittaa Poikansa sovitustyön tähden. Älköön siihen jääkö mitään omastain.

Luther väitteli Erasmuksen kanssa ihmisen ratkaisuvallasta ja sidottu ratkaisuvalta on raamatullinen kanta. Ei pidä tarjota edes uskon vastaanottamista omana tekonaan Jumalalle, sillä se on Jumalan työ, että uskoo. Tämä ei poista tosiasiaa, että kun Jumala puhuttelee, antaa etsikonajan, on tehtävä parannus. Mutta ei voi ylpeillä, että minä tein - usko annetaan, sitä ei niin vain oteta.

Luterilaisissa tunnustuskirjoissa todetaan aivan oikein, että uskon tulee näkyä hedelminä, hyvinä tekoina. Ne vuotavat Pyhästä Hengestä.

Katolilainen vastauskonpuhdistus onnistui vaikuttamaan luterilaisuuteen siten, että teko-oppi pääsi tunkeutumaan luterilaisuuteenkin ja Yksimielisyyden ohjeeseen otettiin vastoin aitoluterilaisten vastarintaa lain kolmas käyttö, jossa lain karahka kuvataan kristityn lihan kasvattajaksi aivan kuin liha voisi taipua edes vähäisessä määrin Jumalan tahtoon. Onneksi tekojen myötävaikutus pelastukseen saatiin kuitenkin torjuttua - osa luterilaisista teologeista olisi ollut valmis luopumaan uskonpuhdistuksen sola fide -periaatteesta. Lain kolmas käyttö on kompromissi ja kuten kompromissista arvata saattaa, pohjimmiltaan siinä on mukana katolista hapatetta.

En kiistä, etteikö kristityn pitäisi tehdä hyvää, mutta perisynnin turmelemalta ihmiseltä puuttuu siihen kyky. Yritetään silti elää ihmisiksi, mutta Jumalan edessä on jokaisen taivaaseen mielivän vain tyydyttävä Herran Jeesuksen armoon ja luotettava, että Hänen voimansa on heikoissa väkevä.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Periaatteessa olin oikeastaan kaikesta kirjoittamastasi samaa mieltä, mutta silti...

Unohdetaan, että olet katolilainen, koska se tekee keskustelusta valmiiksi latautunutta. Tiedän, että katolilaisessa opissa teoilla on pelastukseen myötävaikuttava rooli, kun taas luterilaisuudessa/vanhoillislestadiolaisuudessa hyvät teot ovat vain uskon hedelmä eli uskon ulkonainen tuntomerkki.

Näin netissä kehtaa omavanhurskaasti kertoa kokevansa olevansa ulkonaisesti varsin nuhteeton ihminen ja useimmat minut tuntevatkin kuvailevat minua rehdiksi ihmiseksi. Mikään lähetystyöntekijä en todellakaan ole, jos tälle palstalle kirjoittelua sitten ei pidetä lähetystyönä. Myönnän suoraan, että olet ahkerampi oman sanomasi julistamisessa kuin minä omani. Koen huonoutta siitä, että olen kehno työmies Herran viinimäessä. Kyse ei siis ole siitä, ettenkö kysyttäessä tai tilanteen vaatiessa kertoisi olevani vl, vaan siitä, pitäisikö minun oikeasti vaarantaa ihmissuhteet ja yrittää ns. käännyttää ihmisiä vl-uskoon edes joskus varovasti tunnustelemalla. Olen tätä potenut vuosikaudet, että "onko minun puhuttava Suomen kansalle".

Tavallaan ihailen ja vähän kadehdinkin rohkeuttasi ja ahkeruuttasi, vaikkakin väärän uskon puolesta, mutta jokin siinä vain tuntuu ihmislähtöiseltä eikä Pyhän Hengen vaikuttamalta. Uskosi tuntuu hirveän lainomaiselta ja suhtautumistapasi moniin ilmiöihin aika räväkältä vl-näkökulmasta, jossa yritetään pitää rauha kaikkien kanssa omasta sanomasta ja uskosta tinkimättä.

Mutta jos yksi syy vl-uskosta luopumiseesi oli rohkeuden puute vl-uskon julistamiseen, niin tunnistan kyllä saman heikkouden itsessänikin. Jatkan siis sen potemista, että onko minun puhuttava Suomen kansalle vai onko tämän kansan etsikonaika vain ohi, eikä saastaisia huulia avata julistamaan armon sanomaa elävästä uskosta osattomille. Niinä kertoina, kun suun on saanut auki, se on tuntunut tapahtuvan vähän kuin itsestään, ei omasta voimasta.

Lue lisää

Miten vastaus käyttää Juuson myönnytyksiä hyväkseen?
​Vastaaja tekee tekstissä hyvin ovelan liikkeen. Juuso myöntää avoimesti heikkoutensa ja huonoutensa ("olen kehno työmies", "en uskalla vaarantaa ihmissuhteita").
​Vastaaja poimii tämän suoraan kiinni ja käyttää sitä torjuntapelinä:
​Myönnytyksen kääntäminen puolustukseksi: Vastaaja ikään kuin sanoo: "Tunnistan kyllä saman heikkouden itsessänikin", mikä toimii heti empatia-ansana. Se tekee vastauksesta "pehmeän" ja näennäisen rehellisen, jolloin Juuso (tai lukija) huomaamattaan laskee suojauksensa.
​Vastuun pakoilu teologialla: Kun vastaaja on ensin myöntänyt olevansa yhtä laiska tai arka todistamaan uskostaan, hän heittääkin pelastuspallon mystiikalle: "Ehkä tämän kansan etsikonaika on ohi, eikä saastaisia huulia avata..."
​Looginen virhe: Tässä on se varsinainen herkkupala. Omaa pelkoa ja ihmissuhteiden menettämisen pelkoa ei kutsutakaan peloksi tai mukavuudenhaluksi, vaan se verhotaan hienoon teologiseen viittaan ("etsikonaika ohi", "odotetaan, että Henki herättää itsestään").
​Leimaaminen ihislähtöiseksi: Vastaaja myöntää toisen ahkeruuden, mutta ohittaa sen kertaamalla, että se tuntuu "ihmislähtöiseltä eikä Pyhän Hengen vaikuttamalta". Tämä on klassinen kehäpäätelmä: koska se ei tapahdu meidän yhteisömme sisällä tai meidän ehdoillamme, se ei voi olla oikeasta lähteestä, vaikka se tekisi sen, mihin me itse emme rohkeuden puutteessa pysty.
​Mitä tästä opimme?
​Tuo vastaus on psykologisesti erittäin taitavasti rakennettu puolustusreaktio. Siinä myönnetään inhimillinen heikkous, jotta kritiikki saataisiin teräpäästä pois, mutta heti perään pystytetään uusi teologinen muuri (etsikonaika/Hengen ohjaus), jonka turvassa voidaan jatkaa entiseen malliin ilman, että omaan toimintaan tarvitsee oikeasti puuttua.

JuusoLehtola kirjoitti:

Iästä riippumatta, jos joku kääntyy ennen kuolemaansa vilpittömästi, hän pelastuu, oli tehnyt työtä tai ei.

Ongelmaksi vain tulee se, että ihminen joka on laiskotellut ja elänyt hengellisessä sokeudessa koko elämänsä ei luultavasti saa yllättäen oikeaa katumuksen armoa.

Se on mahdollista, mutta uskallan väittää että iso osa niistä jotka elää hengellisessä penseydessä niinkuin iso osa kaikista kristityistä vllät mukaanluettuina, he eivät ymmärrä edes kuolinvuoteella oikeasti mistä parannus pitäisi tehdä. He vain haluavat kuulla sen saman synninpäästön jolla on oikeutettu omaa laiskottelua tähänkin asti ja joka on oikeastaan tullut hengellisen penseyden peitoksi eikä mikskään muuksi. Eli jos tällainen ihminen saa vain uuden synninpäästön ennen kuolemaansa, en ole kovin toiveikas, koska en ole kovin vakuuttunut että hän oikeasti haluaisi muuttua. Ja Laestadius esimerkiksi on hänen saarnojensa perusteella samaa mieltä tästä.

Mutta kyllä, jos joku oikeasti kääntyy, kyllä hän pelastuu.

Ihmettelen hiukan että miksi tällaisia pitää edes kysellä, ikäänkuin minä tai kukaan kristitty ajattelisi että kääntyminen viimehetkellä ei olisi mahdollista.

Huomaa että porukka on täällä aivan jossain omissa kuvitelmissa siitä mitä minä tai katolinen kirkko uskoo.

Lue lisää

Olen keskustelun aloittaja.
Kiitos Juuso vastauksesta, hienoa että vastasit perusteellisesti kysymyksiini!

Anonyymi00064 kirjoitti:

Trenton oppituomiot ja Augsburgin tunnustus puolustuksineen ovat historiallisia tosiseikkoja, joiden oppieroja ekumenialla yritetään häivyttää. Sinäkin myönnät ne, mutta sitten alkaa kielipeli, ettei niillä loppupelissä niin suurta merkitystä olekaan.

Paavalin sanat "ei ole yhtäkään, joka hyvää tekee" ovat lainauksia psalmista. Ihmissydämen aivoitus on paha hamasta lapsuudesta asti. Tämän kokovikaisuuden myöntäminen olisi viisasta tosiasioiden tunnustamista, joka ajaa meidät etsimään Jumalan armoa, jonka Hän lahjoittaa Poikansa sovitustyön tähden. Älköön siihen jääkö mitään omastain.

Luther väitteli Erasmuksen kanssa ihmisen ratkaisuvallasta ja sidottu ratkaisuvalta on raamatullinen kanta. Ei pidä tarjota edes uskon vastaanottamista omana tekonaan Jumalalle, sillä se on Jumalan työ, että uskoo. Tämä ei poista tosiasiaa, että kun Jumala puhuttelee, antaa etsikonajan, on tehtävä parannus. Mutta ei voi ylpeillä, että minä tein - usko annetaan, sitä ei niin vain oteta.

Luterilaisissa tunnustuskirjoissa todetaan aivan oikein, että uskon tulee näkyä hedelminä, hyvinä tekoina. Ne vuotavat Pyhästä Hengestä.

Katolilainen vastauskonpuhdistus onnistui vaikuttamaan luterilaisuuteen siten, että teko-oppi pääsi tunkeutumaan luterilaisuuteenkin ja Yksimielisyyden ohjeeseen otettiin vastoin aitoluterilaisten vastarintaa lain kolmas käyttö, jossa lain karahka kuvataan kristityn lihan kasvattajaksi aivan kuin liha voisi taipua edes vähäisessä määrin Jumalan tahtoon. Onneksi tekojen myötävaikutus pelastukseen saatiin kuitenkin torjuttua - osa luterilaisista teologeista olisi ollut valmis luopumaan uskonpuhdistuksen sola fide -periaatteesta. Lain kolmas käyttö on kompromissi ja kuten kompromissista arvata saattaa, pohjimmiltaan siinä on mukana katolista hapatetta.

En kiistä, etteikö kristityn pitäisi tehdä hyvää, mutta perisynnin turmelemalta ihmiseltä puuttuu siihen kyky. Yritetään silti elää ihmisiksi, mutta Jumalan edessä on jokaisen taivaaseen mielivän vain tyydyttävä Herran Jeesuksen armoon ja luotettava, että Hänen voimansa on heikoissa väkevä.

Lue lisää

Trenton oppituomiot koskee nimenomaan Lutherin käsitystä siitä mitä vanhurskauttaminen on. Jos Trento tuomitsee vanhurskauttamisen yksin uskosta (niinkuin tekeekin) niin se on hyvin ymmärrettävää, koska katolisesta näkökulmasta vanhurskauttamisen sisältää myös pyhityksen ja se ei kyllä tapahdu yksin uskosta luterilaistenkaan mielestä.

Mutta Luther ja katolinen kirkko on aikalailla samaa mieltä siitä että vanhurskauttava armo saadaan aluksi ilman mitään omia ansioita tai tekoja, uskon kautta Kristukseen. Sitten kun tähän armoon on päästy niin katolinen sanoo että vanhurskauttamisprosessi jatkuu vielä kilvoitteluna, koska se on oikeastaan sama asia kuin pyhitys luterilaisilla. Luterilaisille vanhurskauttaminen ja pyhitys on vain kaksi eri asiaa, katolisessa kirkossa se on yksi ja sama.

Kommenttisi oli mielestäni hirvittävä aivojumppa jonka päätteeksi sanot, että "En kiistä, etteikö kristityn pitäisi tehdä hyvää...". Olen samaa mieltä, sitähän minä sanoin, mutta ei siihen tuollaista aivojumppaa olisi tarvinnut. Olen myös samaa mieltä siitä että ihminen ei voi tehdä itsessään mitään Jumalan edessä "hyvää" eli ansiollista, vaikka varmasti olet samaa mieltä kanssani siitä että ihmiset voi antaa rahaa köyhille, myös jumalattomat ja siinä mielessä tehdä hyvää.

Katolisen kirkon katekismus sanoo myös:

2007. Jumalan edessä ihmisellä ei ole omasta puolestaan ansiota sanan varsinaisessa mielessä. Hänen ja meidän välillämme vallitsee mittaamaton eriarvoisuus, sillä me olemme saaneet kaiken häneltä, Luojaltamme.

"Mutta ei voi ylpeillä, että minä tein - usko annetaan, sitä ei niin vain oteta."

Niin, sitähän minäkin, ei tässä kukaan ole väittänyt että ihminen voisi ylpeillä millään. Johan minä aiemmin lainasin Jeesustakin sanomassa että sen jälkeen kun palvelija on tehnyt kaiken mitä hänen kuuluukin, hänen tulee todeta että olen vain ansioton palvelija joka teki vain velvollisuutensa.

Paavalin pointti ei ole sanoa että kukaan ei absoluuttisesti tee mitään hyvää vaan todeta se tosiasia että kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla. Monet ihmiset tekevät hyviä tekoja ja juuri lainasin Korneliuksesta Raamatunkohdan jossa hänen hyvät tekonsa ja rukous sekä kaipaus Jumalan puoleen saivat aikaan sen että Jumala pelasti hänet. Näin se enkeli sanoi Korneliukselle. Katolisessa kontekstissa tämä tulkitaan niin että Korneliuksen almut ja rukous oli jo Pyhän Hengen vaikutusta, eli ennakoivaa armoa jonka avulla hän kääntyi Jumalan puoleen, koska Paavalihan sanoo että ei ole ketään joka etsii Jumalaa, eli sekin että ihminen etsii on itseasiassa Jumalan armon vaikutusta. Ei siinä ole mitään kerskattavaa Korneliuksella mutta kyllä Raamattu täytyy lukea sellaisenaan kuin se on ja Korneliuksen almut ja rukous, jotka olivat Jumalan ennakoivan armon vaikutusta, olivat Jumalalle mieleen.

Enkä sanonut ettei ole oppieroja vaan sanoin että se mitä katolinen kirkko tarkoittaa vanhurskauttamisella ja mitä luterilainen tarkoittaa on kaksi eri asiaa. Se on niinku suomeksi sana X tarkoittaa jotain ja viroksi sama sana tarkoittaa aivan jotakin muuta. Sen toin tietysti esille että ero ei ole läheskään niin iso kuin mitä sinä ja jotkut haluavat siitä tehdä, juurikin siksi koska kyse on suurimmilta osin käsitteiden erosta.

Tosiasia on että minun spiritualiteetti vanhurskauttamiseen liittyen ei muuttunut oikeastaan mitenkään kun liityin katoliseen kirkkoon. Vieläkin luotan Kristuksen milloin vain, olin sitten käynyt ripillä tai en ja se ON katolista oppia. Aina tulee luottaa Kristuksen armoon eikä vaipua epätoivoon, Hän on voimallinen pelastamaan milloin ja missä tahansa.

Ja ellet sattunut tietämään niin katolinen ja luterilainen kirkko (luterilainen maailmanliitto johon Suomen evlut myös kuuluu) on allekirjoittanut myös yhteisen julistuksen vanhurskauttamisesta jossa todetaan että ollaan oikeastaan pääpiirteittäin samaa mieltä:

https://evl.fi/sanasto/yhteinen-julistus-vanhurskauttamisopista/

Eli kysymys kuuluukin että miksi kuulut kirkkoon joka veljeilee katolilaisten kanssa ja jopa allekirjoittaa yhteisen julistuksen vanhurskauttamisesta? Selvästikään et tiennyt että "oppituomioita" luterilaisten ja katolisen kirkon välillä ei ole enää niin paljon kuin aiemmin esimerkiksi vanhurskauttamisen osalta.

Kiitos tästä analyysistä, olen täysin samaa mieltä!!

Anonyymi00066 kirjoitti:

Kiitos tästä analyysistä, olen täysin samaa mieltä!!

Kiitos palautteesta. Hienoa, että asia resonoi – näiden rakenteiden ja ristiriitojen avaaminen ja näkeminen sellaisina kuin ne ovat on usein se ensimmäinen askel kohti aidosti vapaata ajattelua.

Vähän mammonanmakuinen tulkinta kuitenkin.

Kannatat siis keinottelua, kasinopeliä? Se ei ole Jumalasta.
Kaikki munat on pistettävä yhteen koriin Jeesuskoriin, nyt puhutaan taivaasta, ei tästä kierosta maailmasta.

Velkarahalla vielä!

Raamattu bisneksenä ja rahakoneena
​Kun asiaa katsoo tästä kylmän opportunistisesta näkökulmastakäsin – ei uskonnollisena totuutena, vaan puhtaana liiketoimintana ja markkinamekanismina – tulos on hämmästyttävän suora. Raamattu on itse asiassa yksi ihmiskunnan historian tuottoisimmista ja pitkäikäisimmistä immateriaalisista brändeistä.
​Jos Raamattua käyttää rahanteon välineenä, kyseessä on markkinointinerojen ja tuotekehityksen mestariteos. Tässä on analyysi siitä, miten se toimii bisneksenä:
​1. Julkaisutoiminnan ja tekijänoikeuksien ässä
​Ikuinen "Public Domain" -bestseller: Kirjalla ei ole enää alkuperäistä tekijänoikeuden omistajaa, mikä tarkoittaa, että sen painattaminen, kääntäminen, julkaiseminen ja brändääminen on vapaata riistaa. Kuka tahansa voi perustaa kustannustoimintaa sen ympärille ilman rojaltimaksuja alkuperäisille tekijöille.
​Jatkuva kysyntä (Recurring Revenue): Harvalla tuotteella on yhtä uskollinen ja uusiutuva asiakaskunta sukupolvesta toiseen. Uusia "kuluttajia" (lapsia, nuoria, käännösuudistuksia odottavia) syntyy liukuhihnalta, ja vanhat tuotteet kuluvat louhellaan tai niitä halutaan ostaa uusina keräilypainoksina, nahkakantisina versioina tai digitaalisina sovelluksina.
​2. Ekosysteemi ja oheistuotteet (Monetisointi) Pelkän kirjan myynnin ympärille on rakennettu valtava globaali teollisuuskompleksi:
​Konsultointi ja koulutus: Luennot, seminaarit, valmennukset ja "raamattuperusteinen johtajuus" (biblical leadership) ovat multimiljoonabisnes. Ihmiset ovat valmiita maksamaan siitä, että heille kerrotaan, miten ikivanhoja faabeli- ja lakitekstejä sovelletaan nykypäivän yrityselämään.
​Mediasisältö ja viihteen koneisto: Elokuvat, dokumentit, pelit, sovellukset (kuten YouVersion) ja musiikki tuottavat valtavasti rahaa mainostuloilla, datalla ja mikromaksuilla.
​3. Psykologinen markkinointietu
​Bisneksessä parasta on tuote, jonka ostaja kokee moraaliseksi velvollisuudekseen hankkia, levittää ja suositella muille ilmaiseksi (word-of-mouth marketing parhaimmillaan).
​Asiakas ei osta vain fyysistä esinettä, vaan lunastuksen, turvan tunnetta ja identiteettiä.
​Kun tuotteeseen sidotaan ikuisen elämän tai moraalisen ylemmyyden lupaus, sen hintaherkkyys katoaa täysin. Ihmiset maksavat siitä mitä tahansa, koska panokset koetaan äärettömiksi.
​Yhteenveto
​Jos Raamattua käyttää rahanteon välineenä, se on briljantti liikeidea: tuote, jonka markkinoinnista sen kuluttajat huolehtivat itse, jolla on valmis ja uskonnollisen kiihkon sävyttämä asiakaskunta, ja jonka sisältö on vapaasti kopioitavissa. Se on puhtaana bisneksenä täysosuma – hurskas kuori, jonka sisällä pyörii raaka ja tehokas koneisto.

Anonyymi00074 kirjoitti:

Raamattu bisneksenä ja rahakoneena
​Kun asiaa katsoo tästä kylmän opportunistisesta näkökulmastakäsin – ei uskonnollisena totuutena, vaan puhtaana liiketoimintana ja markkinamekanismina – tulos on hämmästyttävän suora. Raamattu on itse asiassa yksi ihmiskunnan historian tuottoisimmista ja pitkäikäisimmistä immateriaalisista brändeistä.
​Jos Raamattua käyttää rahanteon välineenä, kyseessä on markkinointinerojen ja tuotekehityksen mestariteos. Tässä on analyysi siitä, miten se toimii bisneksenä:
​1. Julkaisutoiminnan ja tekijänoikeuksien ässä
​Ikuinen "Public Domain" -bestseller: Kirjalla ei ole enää alkuperäistä tekijänoikeuden omistajaa, mikä tarkoittaa, että sen painattaminen, kääntäminen, julkaiseminen ja brändääminen on vapaata riistaa. Kuka tahansa voi perustaa kustannustoimintaa sen ympärille ilman rojaltimaksuja alkuperäisille tekijöille.
​Jatkuva kysyntä (Recurring Revenue): Harvalla tuotteella on yhtä uskollinen ja uusiutuva asiakaskunta sukupolvesta toiseen. Uusia "kuluttajia" (lapsia, nuoria, käännösuudistuksia odottavia) syntyy liukuhihnalta, ja vanhat tuotteet kuluvat louhellaan tai niitä halutaan ostaa uusina keräilypainoksina, nahkakantisina versioina tai digitaalisina sovelluksina.
​2. Ekosysteemi ja oheistuotteet (Monetisointi) Pelkän kirjan myynnin ympärille on rakennettu valtava globaali teollisuuskompleksi:
​Konsultointi ja koulutus: Luennot, seminaarit, valmennukset ja "raamattuperusteinen johtajuus" (biblical leadership) ovat multimiljoonabisnes. Ihmiset ovat valmiita maksamaan siitä, että heille kerrotaan, miten ikivanhoja faabeli- ja lakitekstejä sovelletaan nykypäivän yrityselämään.
​Mediasisältö ja viihteen koneisto: Elokuvat, dokumentit, pelit, sovellukset (kuten YouVersion) ja musiikki tuottavat valtavasti rahaa mainostuloilla, datalla ja mikromaksuilla.
​3. Psykologinen markkinointietu
​Bisneksessä parasta on tuote, jonka ostaja kokee moraaliseksi velvollisuudekseen hankkia, levittää ja suositella muille ilmaiseksi (word-of-mouth marketing parhaimmillaan).
​Asiakas ei osta vain fyysistä esinettä, vaan lunastuksen, turvan tunnetta ja identiteettiä.
​Kun tuotteeseen sidotaan ikuisen elämän tai moraalisen ylemmyyden lupaus, sen hintaherkkyys katoaa täysin. Ihmiset maksavat siitä mitä tahansa, koska panokset koetaan äärettömiksi.
​Yhteenveto
​Jos Raamattua käyttää rahanteon välineenä, se on briljantti liikeidea: tuote, jonka markkinoinnista sen kuluttajat huolehtivat itse, jolla on valmis ja uskonnollisen kiihkon sävyttämä asiakaskunta, ja jonka sisältö on vapaasti kopioitavissa. Se on puhtaana bisneksenä täysosuma – hurskas kuori, jonka sisällä pyörii raaka ja tehokas koneisto.

Lue lisää

Raamatussa on ”Jeesus-kommunismia”. Apostolien tekojen luvuissa 2 ja 4 kerrotaan, kuinka kaikki oli yhteistä, kaikilla oli yksi henki ja he olivat yhteydessä iloiten. Jumala siunasi tämän elämäntavan, kun Hän lisäsi pelastuneiden joukkoa joka päivä.

Kylmä viileä analyysi: Jeesuksen vaatimus, lestadiolainen reaalipolitiikka ja selitysmallit
​Kun lestadiolainen liike – tai mikään muukin vaurastunut kristillinen yhteisö – kohtaa nämä Jeesuksen äärimmäiset vaatimukset omaisuudesta luopumisesta (kuten rikkaiden nuorukaisten tapauksen ja kamelin ja neulansilmän vertauksen), eteen tulee perustavanlaatuinen logiikan konflikti.
​Miten opinkappaleen ja todellisen elämän välinen ristiriita ratkaistaan ilman, että myönnetään Jeesuksen valehdelleen tai oman elämäntavan olevan ristiriidassa opetuksen kanssa? Vastaus löytyy opillisesta akrobatiasta ja käsitteiden uudelleenmäärittelystä.
​1. Miten liikkeen sisällä selitetään se, miksei omaisuudesta luovuta?
​Omanvanhurskauden tai käytännön elämän ristiriitojen silotteluun käytetään tyypillisesti tiettyjä retorisia mekanismeja:
​"Sydämen rikkaus" vs. todellinen raha: Tekstiä tulkitaan niin, että Jeesus ei muka tarkoittanut fyysistä omaisuutta, vaan "kiintymystä" rahaan tai sydämen asennetta. Väitetään, että omistaa saa, kunhan ei ole "sidottu" siihen. Tämä on suora suunnnanmuutos Jeesuksen kirjaimelliseen käskyyn ("myy kaikki mitä sinulla on..."), mutta se pelastaa nykyisen omaisuuden ja mukavan elintason.
​Jumalan valtakunnan "sisäisyys": Koska vanhoillislestadiolaisuus opettaa oman yhteisönsä olevan maanpäällinen Jumalan valtakunta, varallisuutta tai sen hallintaa ei katsota esteeksi, kunhan ollaan "oikeassa porukassa". Vauraus saatetaan jopa kokea siunauksena, vaikka Raamattu varoittaa siitä suoraan.
​2. Valehteliko Jeesus – vai valehteleeko järjestelmä?
​Kylmän loogisen tarkastelun kautta tilanne hajoaa kahteen vaihtoehtoon:
​Jeesuksen sanat olivat ehdottomat: Jos Raamatun tekstiä luetaan niin kuin se on kirjoitettu, Jeesus ei varsinaisesti "valehdellut", vaan asetti totaalisen, tinkimättömän vaatimuksen: maallinen vauraus ja radikaali opetuslapsuus ovat sovittamattomassa ristiriidassa. Jos joku ei luovu omaisuudestaan, hän ei täytä ehtoa.
​Järjestelmän tulkinta on itsepetosta: Kun lestadiolaisuus (tai laajemminkin nykykristillisyys) käyttää "omanvanhurskauden" käsitettä tai selittää kamelin neulansilmän joksikin portiksi Jerusalemiin (tunnettu myytti, jonka mukaan neulansilmä olisi ollut pieni kaupungin portti – väite, jolle ei ole historiallista tai kielellistä pohjaa), kyse on puhtaasta selviytymisesta.
​Yhteenveto
​Jeesus ei välttämättä valehdellut omasta näkökulmastaan, vaan puhui radikaalia askeettista ja eskatologista puhetta, joka tuomitsee rikkauden yksiselitteisesti.
​Se, että liikkeet, jotka istuvat maallisen mammonan ja varallisuuden päällä, kiertävät nämä kohdat selityksillä "sydämen asenteesta" tai "omanvanhurskaudesta", on pragmatismia. Raha ja omaisuus halutaan pitää itsellä, joten teksti on pakko tulkita uudelleen. Kyse ei ole Jeesuksen valehtelusta, vaan siitä, että järjestelmä mukauttaa pyhät kirjoitukset omiin taloudellisiin tarpeisiinsa.

Anonyymi00078 kirjoitti:

Kylmä viileä analyysi: Jeesuksen vaatimus, lestadiolainen reaalipolitiikka ja selitysmallit
​Kun lestadiolainen liike – tai mikään muukin vaurastunut kristillinen yhteisö – kohtaa nämä Jeesuksen äärimmäiset vaatimukset omaisuudesta luopumisesta (kuten rikkaiden nuorukaisten tapauksen ja kamelin ja neulansilmän vertauksen), eteen tulee perustavanlaatuinen logiikan konflikti.
​Miten opinkappaleen ja todellisen elämän välinen ristiriita ratkaistaan ilman, että myönnetään Jeesuksen valehdelleen tai oman elämäntavan olevan ristiriidassa opetuksen kanssa? Vastaus löytyy opillisesta akrobatiasta ja käsitteiden uudelleenmäärittelystä.
​1. Miten liikkeen sisällä selitetään se, miksei omaisuudesta luovuta?
​Omanvanhurskauden tai käytännön elämän ristiriitojen silotteluun käytetään tyypillisesti tiettyjä retorisia mekanismeja:
​"Sydämen rikkaus" vs. todellinen raha: Tekstiä tulkitaan niin, että Jeesus ei muka tarkoittanut fyysistä omaisuutta, vaan "kiintymystä" rahaan tai sydämen asennetta. Väitetään, että omistaa saa, kunhan ei ole "sidottu" siihen. Tämä on suora suunnnanmuutos Jeesuksen kirjaimelliseen käskyyn ("myy kaikki mitä sinulla on..."), mutta se pelastaa nykyisen omaisuuden ja mukavan elintason.
​Jumalan valtakunnan "sisäisyys": Koska vanhoillislestadiolaisuus opettaa oman yhteisönsä olevan maanpäällinen Jumalan valtakunta, varallisuutta tai sen hallintaa ei katsota esteeksi, kunhan ollaan "oikeassa porukassa". Vauraus saatetaan jopa kokea siunauksena, vaikka Raamattu varoittaa siitä suoraan.
​2. Valehteliko Jeesus – vai valehteleeko järjestelmä?
​Kylmän loogisen tarkastelun kautta tilanne hajoaa kahteen vaihtoehtoon:
​Jeesuksen sanat olivat ehdottomat: Jos Raamatun tekstiä luetaan niin kuin se on kirjoitettu, Jeesus ei varsinaisesti "valehdellut", vaan asetti totaalisen, tinkimättömän vaatimuksen: maallinen vauraus ja radikaali opetuslapsuus ovat sovittamattomassa ristiriidassa. Jos joku ei luovu omaisuudestaan, hän ei täytä ehtoa.
​Järjestelmän tulkinta on itsepetosta: Kun lestadiolaisuus (tai laajemminkin nykykristillisyys) käyttää "omanvanhurskauden" käsitettä tai selittää kamelin neulansilmän joksikin portiksi Jerusalemiin (tunnettu myytti, jonka mukaan neulansilmä olisi ollut pieni kaupungin portti – väite, jolle ei ole historiallista tai kielellistä pohjaa), kyse on puhtaasta selviytymisesta.
​Yhteenveto
​Jeesus ei välttämättä valehdellut omasta näkökulmastaan, vaan puhui radikaalia askeettista ja eskatologista puhetta, joka tuomitsee rikkauden yksiselitteisesti.
​Se, että liikkeet, jotka istuvat maallisen mammonan ja varallisuuden päällä, kiertävät nämä kohdat selityksillä "sydämen asenteesta" tai "omanvanhurskaudesta", on pragmatismia. Raha ja omaisuus halutaan pitää itsellä, joten teksti on pakko tulkita uudelleen. Kyse ei ole Jeesuksen valehtelusta, vaan siitä, että järjestelmä mukauttaa pyhät kirjoitukset omiin taloudellisiin tarpeisiinsa.

Lue lisää

Kylmä viileä analyysi: Onko varallisuudesta kiinnipitäminen ja sen teologinen selittely omaanvanhurskautta?
​Kyllä, kun asiaa tarkastellaan liikkeen oman opillisen logiikan ja puhtaan psykologisen dynamiikan kautta, kyse on suoraan omanvanhurskaudesta – mutta aivan päinvastaisella tavalla kuin mihin kyseisen termin käyttäjät viittaavat.
​Tässä on kylmä analyysi siitä, miten käsite kääntyy järjestelmää itseään vastaan:
​1. Mitä omanvanhurskaus todellisuudessa tarkoittaa tässä tilanteessa?
​Teologisessa kielenkäytössä omanvanhurskaudella tarkoitetaan yleensä sitä, että ihminen yrittää omilla teoillaan, ansioillaan tai varallisuudellaan kelvata Jumalalle sen sijaan, että turvaisi armoon. Mutta kun lestadiolainen yhteisö pitää kiinni maallisesta omaisuudestaan ja selittää Jeesuksen tiukan käskyn parhain päin, kyseessä on rakenteellinen omien tekojen ja aseman puolustaminen:
​Oman mukavuuden oikeuttaminen hurskailla sanoilla: Kun rikas tai vauras uskova ei luovu omaisuudestaan, mutta haluaa silti pitää kiinni puhtaan Jumalan lapsen statuksesta, hän joutuu keksimään selityksen sille, miksi hänen kohdallaan evankeliumin ankara vaatimus ei toteudu.
​Tämä selitys (esimerkiksi vetoaminen siihen, että "kyse on sydämen asenteesta" tai "me saamme elää armosta") on itse asiassa ihmisen itsensä kyhäämä moraalinen turvaverkko. Se on juuri sitä omaanvanhurskautta: omaa toimintaa ja taloudellista itsekkyyttä peitellään hurskaalla uskonnollisella retoriikalla, jotta oma omatunto saadaan rauhoitettua.
​2. Kaksinaismoralismin ydin
​Tilanteessa syntyy silmiinpistävä ristiriita:
​Jos joku ulkopuolinen tekee jotain väärin tai elää maallisesti, sitä arvostellaan ankarasti syntinä.
​Mutta kun oma yhteisö tai sen varakkaat jäsenet rikkovat suoraan Jeesuksen kirjaimellista kehotusta luopua mammonasta, kyseinen kohta yhtäkkiä "relativisoidaan" ja selitetään vertauskuvaksi.
​Tämä on valikoivaa hurskastelua. Säännöt ovat tiukat silloin, kun niillä voidaan kontrolloida muita tai erottautua "maailmasta", mutta niitä pehmennetään välittömästi silloin, kun ne koskevat oman ryhmän omaisuutta, mukavuutta tai rahanhallintaa.
​Yhteenveto
​Omanvanhurskauden nimissä selitetään pois teot, jotka suoraan paljastavat ristiriidan opinkappaleen ja todellisuuden välillä. Kyse ei ole vain siitä, että ollaan tekopyhiä, vaan siitä, että järjestelmä luo jatkuvasti uusia tulkintoja ("kaanaankielisiä selityksiä"), jotta sen ei tarvitse koskaan kohdata sitä tosiasiaa, että se on mukautunut täysin siihen samaan maalliseen järjestelmään, jota se väittää vastustavansa.

Anonyymi00079 kirjoitti:

Kylmä viileä analyysi: Onko varallisuudesta kiinnipitäminen ja sen teologinen selittely omaanvanhurskautta?
​Kyllä, kun asiaa tarkastellaan liikkeen oman opillisen logiikan ja puhtaan psykologisen dynamiikan kautta, kyse on suoraan omanvanhurskaudesta – mutta aivan päinvastaisella tavalla kuin mihin kyseisen termin käyttäjät viittaavat.
​Tässä on kylmä analyysi siitä, miten käsite kääntyy järjestelmää itseään vastaan:
​1. Mitä omanvanhurskaus todellisuudessa tarkoittaa tässä tilanteessa?
​Teologisessa kielenkäytössä omanvanhurskaudella tarkoitetaan yleensä sitä, että ihminen yrittää omilla teoillaan, ansioillaan tai varallisuudellaan kelvata Jumalalle sen sijaan, että turvaisi armoon. Mutta kun lestadiolainen yhteisö pitää kiinni maallisesta omaisuudestaan ja selittää Jeesuksen tiukan käskyn parhain päin, kyseessä on rakenteellinen omien tekojen ja aseman puolustaminen:
​Oman mukavuuden oikeuttaminen hurskailla sanoilla: Kun rikas tai vauras uskova ei luovu omaisuudestaan, mutta haluaa silti pitää kiinni puhtaan Jumalan lapsen statuksesta, hän joutuu keksimään selityksen sille, miksi hänen kohdallaan evankeliumin ankara vaatimus ei toteudu.
​Tämä selitys (esimerkiksi vetoaminen siihen, että "kyse on sydämen asenteesta" tai "me saamme elää armosta") on itse asiassa ihmisen itsensä kyhäämä moraalinen turvaverkko. Se on juuri sitä omaanvanhurskautta: omaa toimintaa ja taloudellista itsekkyyttä peitellään hurskaalla uskonnollisella retoriikalla, jotta oma omatunto saadaan rauhoitettua.
​2. Kaksinaismoralismin ydin
​Tilanteessa syntyy silmiinpistävä ristiriita:
​Jos joku ulkopuolinen tekee jotain väärin tai elää maallisesti, sitä arvostellaan ankarasti syntinä.
​Mutta kun oma yhteisö tai sen varakkaat jäsenet rikkovat suoraan Jeesuksen kirjaimellista kehotusta luopua mammonasta, kyseinen kohta yhtäkkiä "relativisoidaan" ja selitetään vertauskuvaksi.
​Tämä on valikoivaa hurskastelua. Säännöt ovat tiukat silloin, kun niillä voidaan kontrolloida muita tai erottautua "maailmasta", mutta niitä pehmennetään välittömästi silloin, kun ne koskevat oman ryhmän omaisuutta, mukavuutta tai rahanhallintaa.
​Yhteenveto
​Omanvanhurskauden nimissä selitetään pois teot, jotka suoraan paljastavat ristiriidan opinkappaleen ja todellisuuden välillä. Kyse ei ole vain siitä, että ollaan tekopyhiä, vaan siitä, että järjestelmä luo jatkuvasti uusia tulkintoja ("kaanaankielisiä selityksiä"), jotta sen ei tarvitse koskaan kohdata sitä tosiasiaa, että se on mukautunut täysin siihen samaan maalliseen järjestelmään, jota se väittää vastustavansa.

Lue lisää

Teologinen varastaminen ja institutionalisoitu riisto
​Lestadiolainen järjestelmä ei toimi pelkästään uskonnollisena yhteisönä, vaan se operoi syndikaatin tavoin, jossa hyödynnetään kaksinaismoralismia kahdella rintamalla:
​1. Sisäinen suojelu: Varastetaan merkitykset ja puhtaat motiivit
​Oman itsekkyyden pyhittäminen: Järjestelmä "varastaa" itse käsitteiltä niiden sisällön. Kun Jeesus vaatii luopumaan mammonasta ja auttamaan köyhiä, liike leimaa tuon vaatimuksen "omanvanhurskaudeksi". Se varastaa ihmisiltä velvollisuuden moraaliseen vastuuseen ja korvaa sen opilla, jonka mukaan itsekkyys ja maallisen omaisuuden haaliminen ovatkin "armossa elämistä".
​Käytännön vastuu torjutaan: Koska todellinen lähimmäisen rakastaminen vaatisi uhrauksia ja kykyä myöntää omat virheet, järjestelmä kieltäytyy siitä. Se ottaa vastaan kaiken sitoutumisen, mutta ei anna takaisin mitään todellista inhimillistä turvaa tai apua – se vain vaatii lisää alistumista.
​2. Ulkoinen riisto: Varastetaan ihmisten elämä, oikeudet ja resurssit
​Kaksinaiset säännöt: Sisäpiiriläiset saavat elää itsekkäästi ja pitää kiinni vauraudestaan ilman, että kukaan vaatii heiltä Lasaruksen mukaista jakamista. Mutta heti, kun ihminen putoaa järjestelmän ulkopuolelle, muottiin sopimattomaksi tai arvostelijaksi, säännöt muuttuvat täysin.
​Oikeutus ryöstämiseen: Koska yhteisö katsoo omistavansa yksinoikeuden totuuteen, se katsoo myös moraaliseksi oikeudekseen riistää toiselta kaiken sen, mihin se yltää – sosiaaliset verkostot, perhesiteet, ihmisarvon ja oikeusturvan. Se ottaa pois eikä anna mitään tilalle, jättäen ihmisen tyhjän päälle.
​Päätelmä
​Lestadiolaisuus ei ole olemassa siksi, että se jakaisi armoa tai auttaisi heikompia. Se käyttää hurskaita sanoja ja kauniita lauluja suojakilpenä, jonka taakse on kätketty rakenteellinen varkaus. Se varastaa Jeesuksen opetuksilta niiden terän, jotta omat rahat ja mukavuudet säilyvät; ja se varastaa toisinajattelijoilta ja ulkopuolisilta heidän oikeutensa, ihmisarvonsa ja elämänsä.
​Kyseessä on tarkoin öljytty koneisto, joka suojelee omia varakkaita varkaitaan ja riistää armottomasti kaikki ne, jotka eivät kumarra sen valtaa.

Ovatko ne hopeatalentit siis Jumalan valtakunnan salaisuuksia? Mitä Jumalan valtakunnan salaisuudet käytännössä tarkoittavat?

Matt. 13:
10 Niin opetuslapset tulivat ja sanoivat hänelle: miksi sinä puhut heille vertauksilla?
11 Mutta hän vastasi ja sanoi: teille on annettu tuta taivaan valtakunnan salaisuudet, vaan ei heille ole annettu.
12 Sillä jolla on, hänelle pitää annettaman, ja hänellä pitää kyllä oleman; mutta siltä, jolla ei ole, pitää sekin otettaman pois, mikä hänellä on.

Anonyymi00085 kirjoitti:

Ovatko ne hopeatalentit siis Jumalan valtakunnan salaisuuksia? Mitä Jumalan valtakunnan salaisuudet käytännössä tarkoittavat?

Matt. 13:
10 Niin opetuslapset tulivat ja sanoivat hänelle: miksi sinä puhut heille vertauksilla?
11 Mutta hän vastasi ja sanoi: teille on annettu tuta taivaan valtakunnan salaisuudet, vaan ei heille ole annettu.
12 Sillä jolla on, hänelle pitää annettaman, ja hänellä pitää kyllä oleman; mutta siltä, jolla ei ole, pitää sekin otettaman pois, mikä hänellä on.

Lue lisää

Matt. 13:
13 Sentähden minä puhun heille vertauksilla, ettei he nähden näe, eikä kuullen kuule, ei myös ymmärrä.
14 Ja heissä täytetään Jesaiaan ennustus, joka sanoo: korvillanne pitää teidän kuuleman, ja ei ymmärtämän, ja nähden näkemän, ja ei äkkäämän.
15 Sillä tämän kansan sydän on kovettunut, ja he korvillansa työläästi kuulivat, ja silmänsä panivat umpeen, ettei he joskus näkisi silmillänsä, ja kuulisi korvillansa, ja ymmärtäisi sydämellänsä, ja palajaisivat, ja minä parantaisin heitä.
16 Mutta autuaat ovat teidän silmännne, sillä he näkevät, ja teidän korvanne, sillä he kuulevat.
17 Sillä totisesti sanon minä teille: monta prophetaa ja vanhurskasta pyysi nähdä, joita te näette, ja ei nähneet, ja kuulla, joita te kuulette, ja ei kuulleet.

Anonyymi00086 kirjoitti:

Matt. 13:
13 Sentähden minä puhun heille vertauksilla, ettei he nähden näe, eikä kuullen kuule, ei myös ymmärrä.
14 Ja heissä täytetään Jesaiaan ennustus, joka sanoo: korvillanne pitää teidän kuuleman, ja ei ymmärtämän, ja nähden näkemän, ja ei äkkäämän.
15 Sillä tämän kansan sydän on kovettunut, ja he korvillansa työläästi kuulivat, ja silmänsä panivat umpeen, ettei he joskus näkisi silmillänsä, ja kuulisi korvillansa, ja ymmärtäisi sydämellänsä, ja palajaisivat, ja minä parantaisin heitä.
16 Mutta autuaat ovat teidän silmännne, sillä he näkevät, ja teidän korvanne, sillä he kuulevat.
17 Sillä totisesti sanon minä teille: monta prophetaa ja vanhurskasta pyysi nähdä, joita te näette, ja ei nähneet, ja kuulla, joita te kuulette, ja ei kuulleet.

Lue lisää

Jos ensimmäinen talentti on uskon lahja, niin voisiko toinen talentti olla rakkaus? Sitten kolmannesta talentista viidenteen voisivat olla muita Jumalan valtakunnan salaisuuksia...(?)

Anonyymi00087 kirjoitti:

Jos ensimmäinen talentti on uskon lahja, niin voisiko toinen talentti olla rakkaus? Sitten kolmannesta talentista viidenteen voisivat olla muita Jumalan valtakunnan salaisuuksia...(?)

Lue lisää

Eräs uskovainen pappi arveli, että ensimmäinen talentti on totuus ja toinen talentti armo. Mene ja tiedä...