Taide ja moraali

Vanha tärkeä taiteen, kulttuurin ja ylipäätään ihmisen elämän nootti, ennen kuin alkaa elää ja tehdä ylipäätään mitään.


Karma on toiminta ja kaikki ihmisen toiminta olisi ennakoivasti osattava arvioida sen luonnollisen hyödyn perusteella.

Se on kutsumus siihen, että ennen kuin alkaa työntekemään, arvioi ensin tervejärkisesti tekojen oikeutus, luonnollisuus, hyöty - yhdellä sanoin moraali.

Moraali perustuu syntien listaan ja siinä ihmisen toiminta jaetaan hierarkkisesti paremmuus järjestykseen, universaalisen hyödyn mukaan universumissa.

Teot ja elämän tarkoitus kulkevat käsi kädessä.

Nuoren on pakko miettiä tekojaan ja eläkeläinen ei enää muista, miksi rupesi tietynlaiseksi ja kerännyt paljon työn karmaa hyvää tai pahaa.
Juuri, jotta välttyisi pahaa karmaa ja olisi ehjä ihminen, pitää pohtia tarkasti mikä ihmisen toiminta, olipa se mikä tahansa yhteiskunnallinen pakkotyö, kuinka optimaalisesti oikein, koska ryhmässä hyväksyy vääriäkin toimia, josta syntyy paljon pahaa.
Pitääkö ihmisen osata vapaasti arvioida oman halunsa osallistua toimintaan jopa sellaisilla aloilla, joissa on vähemmän valinnan vapautta kuten militarismissa?


Aloittava taiteen tekijä pohtii moraalisia kysymyksiä. Esimerkiksi on Teemu Mäen kissatappovideo. Mäki hyväksyi taiteen ensisijaisemmaksi elämään verraten ja mielestäni erehtynyt ihmisenä. Tässä todentuu hyvin, että taide ammattina EI VOI NOUSTA HIERARKIASTA siitä missä se on ollut. Hierarkia on ja pysyy ja ihmiset hyväksyvät eri hierarkkisen työpaikan, joka sopii heille syntyessään paremmin.

Nykyään työpaikat kilpailevat keskenään, mikä on kaikista tärkein työpaikka. Kilpailussa on pimeitä puolia, koska ei saada selvää kaiken keskellä, mikä on olennaisin työpaikka saatikka tahdota tietävän koska luonnollinen hierarkia kuulostaa loukkaavalta käsitteeltä.


CCCP:n aikana nousut Andrej Makarevitchin yhtye Mashina Vremeni liikkuu läpi historian muutoksia.
Taiteilija voi aloittaa uransa tietyssä kulttuurin kehityksen vaiheessa ja omaksua vallitsevia trendejä taiteensa pääsääntöinä. Trendi kuitenkin voi olla lyhytnäköinen eikä kata isoja määriä kuulijoita. Trendin ero klassiseen taiteeseen on se, että klassinen on pitkäkestoisen laajakuulijajoukkoinen. Jos kuitenkin taiteen tyyli on subjektiivinen, silloin artistin pitää osata muuttua historian muutoksessa.
HS.fin artikkelissa Makarevitch tuntuu jäävän historian kehityksen pyörteisiin sekaisin ja elää ristiriidassa.
Ristiriita näkyy moraalisena ristiriitana, joka taiteessa on kirjattu lyriikan ja musiikin ja trendin muistiin. Jos taide on kuuluisa, silloin sanottu, tehty ei voi poistaa muistista.
Tämä painaa artistin nykyisiä valintoja.
Tuntemattomalla taiteilijalla on pelivaraa kun virheiden jälkeen voi valita uudestaan ilman kuulijoiden arvostelua, mutta jos on totuutensa ilmaisut ja totuus ei ole ollut kaikenkattava, silloin artistin elinkaari lyhenee dramaattisesti, koska artistin anti on pieni.
Tässä tullaan yhteen tärkeään asiaan, että TAITEESSA ILMAISTAAN SANOMAA. Taiteessa sanoma on tärkeä. Taide ei ole totuudesta sivussa, mutta TAIDE ON TOTUUDEN ILMAISUN KANAVA. Taide on osa moraalia. On myös aloja ja tapoja ilmaista totuus paremmin kuin taide sen tekee. Siksi taide ei ole aina paras tapa ilmaista asioita. Se sopii heille, kenelle se sopii ja on erilaisia totuuden ilmaisemisen tapoja, kanavia ja ihmisiä, josta taide on yksi.
Taide jälleen kerran asettuu aina moraaliseen, universaaliseen, luonnolliseen arvostelun kriteeriin ja siksi YHTEISKUNNAN ON VÄLTTÄMÄTÖNTÄ ARVIOIDA TAIDE. Toisaalta itse taidekin vaatii arvostelua, koska ilman yhteiskunnallista yhteyttä se ei ole kovin isoa taidetta. Tänään tuntuu pelätään arvioida taide rehellisesti, miltä se tuntuu vain koska taide itse loi itselleen jonkinlaisen kaikesta neutraalin lokeron, jossa taiteilija on nero ja kukaan ei ymmärrä hänet, eivätkä säännöt päde taiteilijaan. Kyse psykoottisesta olotilasta, joka ei kannata, koska se ei saa edes mitään kuukausipalkkaa.

Taiteen vapaus näkyy Makarevitchin vääristymänä, jossa hän kieltää Venäjän väkivallan, mutta hyväksyy Israelin. Toisaalta Makarevitchissa kyse voi olla maahanmuuttoteoriasta, että ollessaan kotimaassaan ihminen on tietynlainen ja muuttaessaan ulkomaille hän on toisenlainen. Ja mukana ehkä liian pieni maahanmuuttoaika, jonka vietti ulkomailla, tajutakseen elämän puolia, koska tuore maahanmuuttaja mielistelee uutta kotiaan parhaana kunnes elää tarpeeksi kauan siinä ja osaa nähdä paremmin hyvät ja huonot puolet. Lisäksi Makarevitch on juutalainen, joten paluumuutossa on kyse tästä mielistelystä.

Vanhat maailman kulttuurit toisaalta opettaisivat kuinka elää ristiriidan keskellä. Tuntuu, että nuoret kulttuurit pohjoisessa puolustavat yhtä ideologiaa varmemmin kun taas etelämaiden vanhat sivilisaatiot osaavat puolustaa monia, koska ovat kokeneet monia historian kehityksiä. Elävätkö he siten isommissa ristiriidoissa itsensä ja ympäristön kanssa ja onko pohjoisen pallonpuoliskon mahdollista elää......