Meillä on eläinsuojeluyhdistyksestä muutama vuosi sitten haettu narttukissa. Iästä ei ole tietoa, mutta oman kokemuksen perusteella veikkaisin, että se on nyt siinä kymmenvuotias. Ongelma, tai ainakin hiljainen huolenaiheeni on, että se ei millään innostu mistään leikistä tai aktivoinnista.
Elde on todella mukava ja reilu kissa, joka jaksaa jopa olla kyläilevien lasten kanssa silitettävänä, mutta syliin se ei tule ellemme istu juuri siinä tuolissa minkä se kulloinkin on ottanut omakseen. Sehän ei sinänsä ole harvinaista, emme sitä koeta väkisin nostella, vaan se saa itse päättää, missä on. Jos sitä käy silittämässä kun se on "omassa" tuolissaan, se usein siirtyy heti sivuun (ei tosin aina). Ruuasta se pitää kovasti ja kerjää koko ajan kun olemme keittiössä, mutta muuten se lähes pelkästään nukkuu.
Olemme käyttäneet sen kahdesti vuodessa eläinlääkärillä ja se on kuulemma täysin kunnossa, mutta olen silti huolissani. Olisiko teillä mitään ideoita, miten sen saisi jotenkin innostumaan elämästä? Mistään jahtaus- tai vaanimisleikistä se ei innostu 10 sekuntia pidemmäksi ajaksi. Olemme koettaneet keksiä erilaisia kiipeilyreittejä, rakentaneet leluja eri materiaaleista jne, mutta ei mikään oikein vetoa. Kolme edellistä kissaamme kuitenkin olivat ihan aktiivisia, tai edes sylissä tai lähettyvillä viihtyviä. Onkohan tämä sitten vain louneri-yksilö, vai onko kyseessä jokin pahanlaatuinen masennus?
Asumme talvet kerrostalossa ja kesäisin muutaman viikon mökillä, jossa se jonkin verran juoksee ja kiipeilee puihin, mutta suurimmaksi osaksi makoilee ikkunanaluspenkillä ja katsoo ulos tai nukkuu.
Elde on todella mukava ja reilu kissa, joka jaksaa jopa olla kyläilevien lasten kanssa silitettävänä, mutta syliin se ei tule ellemme istu juuri siinä tuolissa minkä se kulloinkin on ottanut omakseen. Sehän ei sinänsä ole harvinaista, emme sitä koeta väkisin nostella, vaan se saa itse päättää, missä on. Jos sitä käy silittämässä kun se on "omassa" tuolissaan, se usein siirtyy heti sivuun (ei tosin aina). Ruuasta se pitää kovasti ja kerjää koko ajan kun olemme keittiössä, mutta muuten se lähes pelkästään nukkuu.
Olemme käyttäneet sen kahdesti vuodessa eläinlääkärillä ja se on kuulemma täysin kunnossa, mutta olen silti huolissani. Olisiko teillä mitään ideoita, miten sen saisi jotenkin innostumaan elämästä? Mistään jahtaus- tai vaanimisleikistä se ei innostu 10 sekuntia pidemmäksi ajaksi. Olemme koettaneet keksiä erilaisia kiipeilyreittejä, rakentaneet leluja eri materiaaleista jne, mutta ei mikään oikein vetoa. Kolme edellistä kissaamme kuitenkin olivat ihan aktiivisia, tai edes sylissä tai lähettyvillä viihtyviä. Onkohan tämä sitten vain louneri-yksilö, vai onko kyseessä jokin pahanlaatuinen masennus?
Asumme talvet kerrostalossa ja kesäisin muutaman viikon mökillä, jossa se jonkin verran juoksee ja kiipeilee puihin, mutta suurimmaksi osaksi makoilee ikkunanaluspenkillä ja katsoo ulos tai nukkuu.
Vastaukset 12
Vanhimmat
katselee, makoilee, ihmettelee, eikä paljon leiki. Leikit kuuluvat pääasiassa pentuikään. Näin on minun kokemukseni, joten asiantuntijat kertokoon, jos on toisin. Kuullostaa erittäin tyytyväiseltä kissalta ja oikein teet, kun annat kissan valita, koska tulee luo ja koska ei. Itsenäisiä ja vähän itsepäisiä otuksia ovat;)
Meidän kissa kuulostaa pääpiirteittäin samanlaiselta, asumme myös kerrostalossa.. Tosin ihmisläheinen tämä kaveri on, pennusta asti meillä ollut ja saanut hemmottelua, mutta on perusluonteeltaan itsenäinen, aika useat tuntemani kissat ovat.
Ei tuo minusta nyt kamalan masentuneelta kuulosta, jos kissa haluaa omaa "rauhaa".. Tietenkin jos kissa on paljon yksin, tms.. se varmasti masentuu ja saattaa jopa vieroksua ihmisiä jonkin verran.
Mulla on n. 6 vuotias leikattu poikakissa, joka sekin on ollut tosi rauhallinen koko ikänsä... Se nukkuu kans suurimman osanpäivästä, mut on ihan terve. Leikeistäkään se ei innostu kovin usein... Mutta oletkos kokeillut kissanmintulla täytettyjä leluja? Osti sellasen ja siitä ainakin mun kisu innostu. Ei se siitä kauan ollu innoissaan, mutta kissanminttuhetken jälkeen muutkin lelut kelpasivat, ja se riehuu ihan kunnioitettavasti ;D
Ollaan annettu myös kissanminttuleluja, mutta ei kiinnostanut sen kummemmin, ehkä vähän nuuhkaisi. Mutta ei meillä ole kuin pari kissaa ollut minttuaddikteja, se ei kai kaikkiin vetoa samalla tavalla. Sen sijaan ON yksi lelu, josta Elde jaksoi olla kiinnostunut aika pitkäänkin: sellainen villahiiri, joka on tehty aidosta, pörröisestä villasta. Mutta nyt on kyllästynyt siihenkin. Varmaan olisi kannattanut ottaa se vain välillä näkyviin, ettei olisi kärsinyt inflaatiota...
Kissa on työpäivät itsekseen, muuten olemme yleensä kotona.
onko teillä tuon kisun lisäksi muita eläimiä?
Meillä oli toinen kissa Elden seurana kolmisen vuotta, ennen kuin se 16-vuotiaana kuoli vanhuuteen keväällä. Nyt on koiranpentu, jonka kanssa Elde yllätykseksemme mökillä vähän innostui leikkimään, mutta useinmiten senkin hillumista vain katselee pöydältä tai tuolilta (mikä toki onkin ymmärrettävää, niin mekin tekisimme :-) ). Koetimme raivokkaasti huomioida Eldeä kun koira tuli taloon, ettei se olisi tuntenut jääneensä ulkopuoliseksi, mutta on ollut vaikea huomata mitään eroa sen käytöksessä, kun se on ennenkin ollut aika vetäytyvä. Nukuimme vuoronperään sen kanssa ekat viikot kirjastohuoneessa kun toinen nukkui makuuhuoneessa koiran kanssa, nyt molemmat voivat tulla makuuhuoneeseen ja Elde nukkuukin välillä sängyssämme (jonne koira ei saa tulla). Lisäksi yksi huone on suljettu niin, että kissa pääsee sinne halutessaan mutta koira ei.
Vanhemman kissan kanssa olivat sietoväleissä, eli molemmat elivät omaa elämäänsä paljoa toisesta välittämättä. Eivät siis tapelleet, mutta eivät mitenkään sylikkäin nukkuneetkaan. Vanha kissa oli kyllä koko ajan sylissä, jos vaan mahdollista.
tyhjää pahvilaatikkoa. Meidän Mirri on todella touhuissaan, kun sille antaa pahvilaatikon, johon se itse mahtuu sisälle. Sillä on kova homma kun se raatelee sitä sisäpuolelta murusiksi. Se ei edes roskaa, kun ne silput pysyy siellä sisäpuolella.
Myös lahjapakettejen narut ovat Mirrille mieluisia, kun niitä vetää perässään.
Hei tuota laatikkovinkkiä pitää kokeilla? Narut eivät paljoa innosta, mutta kissamaiseen tapaan Elde kyllä aina tunkee kaikkiin laatikoihin istuksimaan. Pitääpä kantaa sille ihan omia, joita voisi pureskellakin...
Meidän n. 7v. tyttö-kisu alkoi 2-3 vuotiaana täysin sylikisuksi, eli sylissä haluaisi nukkua vaikka kaiket päivät, eikä väliä edes kenen syli on, kunhan pääsee :) Eipä tuo muuten nykyään oikein liikuskele, välillä purkaa energiaa ja juoksee kuin pyörremyrsky, mutta yleensä nukkuu vaan ja katselee muiden touhuja. Keväällä saattaa innostua käymään ulkona, syksyllä ja talvella ei tee edes sitä. Onhan sillä teidän kissalla jo ikääkin sen verran, ettei varmaan oikein enää jaksa kaikesta innostua. Tytteli ei ainakaan jaksa kiinnostua oikein mistään leluista, karvaisesta nahasta tehty hiiri kelpaa joskus :)
Oiskohan siinä vähän enemmän leijonan verta, sitähän sanotaan, että leijona ei muuta tee kun lepäilee, jos ei tarvi saalistaa, koska on niin laiska ja mukavuudenhaluinen ;)
Jos se tykkää laatikoista, niin kokeile myös paperikassia. Leikkaa ensin kahvat pois, niin ei jää niihin jumiin.
Jos raksut maistuu kissalle, tee pieneen läpinäkyvään pulloon reikiä ja laita sinne raksuja sisään. Sen kokoisia reikiä, että raksuja tippuu ulos, kun pulloa pyörittelee.
Eläinkaupoista saa valmiita pallojakin tuohon tarkoitukseen, jos askartelu ei innosta. Jotkut kissat innostuvat pyörittelemään noita ihan innoissaan. Saa kissakin tehdä vähän töitä ruokansa eteen. Tämä sopii hyvin myös ylipainoisille kissoille.
Meillä oli 9 vuotiaan kissan kanssa sama ongelma, kunnes ykskaks kissa innostuikin leikkimisestä aivan mielettömästi. Ei mitään varmuutta ole siitä mikä sai kissaan iloa, itse epäilisin valjaslenkkien piristäneen kissaa kovasti. Myös parempi ruokavalio entisten markettimössöjen sijasta varmasti kohensi kissan olotilaa/yleistä kuntoa. (ulkonäkö ainakin n. vuodessa kohentunut kovasti!)
Toinen asia on oikeanlaisten lelujen ja virikkeiden löytyminen. Meillä rouvakisu tykkää kovasti juuri tietynlaisista rapisevista minttukissoista ja tietystä höyhenhuiskusta, muut lelut eivät juuri kiinnosta. Meillä tämä kissa on myös pikku hiljaa kiinnostunut kovasti kokoajan lisää ihmisten touhuista, ennen nukkui vain jossain täysin apaattisena.
Luin joskus jostain, että vanhempi kissa ei välttämättä tykkää itse leikkiä ollenkaan, mutta nauttii kovin leikkien katselemisesta. Esim. jos kaksi ihmistä vierittelee pientä palloa lattialla toisilleen, niin kissa saattaa mielellään sitä seurailla ja se on sille virkistävää puuhaa, vaikka se ei itse leikkiin osallistukaan.
En tiedä onko näin, mutta jos teidän kissanne katselee koiranpennun touhujakin, niin voisi kokeilla tuotakin.