moi. sain tehtäväks kirjottaa juttua erään rodun lehteen, aiheena koiran kasvattajan/ostajan vastuu pennun luovutuksesta/myynnistä.
eli nyt tarttisin kokemuksia että milloin kasvattajalla pitäisi hälytyskellot soida ostajakandinaatteja valittaessa. eli jos voisitte kertoa lyhyesti ja ytimekkäästi kokemuksianne. kirjoittakaa mielummin tähän viestiketjuun, niin muutkin voivat saada hyviä neuvoja. mutta voitte kyllä lähettää kokemuksia myös sähköpostiinkin (rene31MIUKUMAUKUsuomi24.fi)
eli nyt tarttisin kokemuksia että milloin kasvattajalla pitäisi hälytyskellot soida ostajakandinaatteja valittaessa. eli jos voisitte kertoa lyhyesti ja ytimekkäästi kokemuksianne. kirjoittakaa mielummin tähän viestiketjuun, niin muutkin voivat saada hyviä neuvoja. mutta voitte kyllä lähettää kokemuksia myös sähköpostiinkin (rene31MIUKUMAUKUsuomi24.fi)
Vastaukset 10
Vanhimmat
En ole kasvattaja tai sinne päinkään mutta muista kun ekaa sakemannia hakiessa oli paikalla toinenkin ostaja, tai ehkä useampiakin mutta tämä yksi tyyppi pisti pahasti silmään, sen verta retkun ja nistin näköinen tyyppi että sille en mitään koiraa olisi myynyt. Pidin kuitenkin turpani kiinni silloin ja myöhemminkin epäilyksistäni - jotka kävivät toteen. Koira oli lopulta aivan hunnigolla ja viimein päätyi pentutehtailijalle. Tämän kuulin kasvattajalta myöhemmin. Kyse ei ollut kennelistä vaan tavallisesta perheestä jotka teettivät yhdet pennut, paperilliset tottakai eli mistään varsinaisesta kasvatuksesta ei ollut kyse. Psykologinen silmä puuttui sinisilmäisyyden johdosta, valitettavasti.
sellaiset ostajat saavat hälytyskellot soimaan ja lujaa, joiden kysymyksiin kuuluu kuinka paljon narttu tai rotu tekee keskimäärin kerralla pentuja. Myös sellaiset jotka tulevat vaaleissa todella hienoissa vaatteissa katsomaan koiranpentuja, niin heidän annan nähdä raadollisuuden ja hieman kritikoiden kerron miten huushollin käy pennun tullessa taloon.
Sitten nämä ns. tittelikoirien ostajat. Joiden ainoa huoli tuntuu olevan vanhempien näyttelymenestys ja tittelit, siitäkin huolimatta ovatko viemässä aikanaan omaa koiraansa näytille.
Myös ns. näyttelykoiran ostajat eivät innosta minua. Jos kunnia kiiluaa silmistä ja mieletön voitontahto koti ei todellakaan ole paras mahdollinen.
Ja jos kaikki tuo edellämainittu on poissa laskuista niin omat aikuiset koirani tekevät sen viimeisen valinnan. Elleivät pidä ihmisestä, niin ei se ostajakandidaattikaan pidä koirista.
Näillä eväillä ollaan pärjätty suhtkoht hyvin, yhtä kertaa lukuunottamatta.
hoito ohjeet ovat myös oltava ajan tasalla ja kasvattajan tulee kertoa asioista kipeistäkin sellaisista, niin että ostaja ymmärtää. Kuten esim. rodun sairauksista ja myös se miten kasvattajan omilla kasvateille ja koirilla on näiden vikojen osalta mennyt.
Niin pahaa asiaa ei olekkaan ettei niistä pitäisi voida puhua ja kertoa.
No meillä on hakusessa ns. näyttelykoira ja voitot kiiluu jo mielessä. Olenko siis huono ostaja/omistaja, ja kannattaako minulle myydä koiraa..? Kyllä itse ainakin tiedän paljon näyttelykoiria jotka kulkevat usein näyttelyissä ja rakastavat esiintymistä. Ja mitä pahaa menestyksen tavoittelussa on? Kyllä meille ainakin koira tulee kuitenkin ensisijaisesti perheenjäseneksi, jota rakastetaan tuli menestystä tai ei. Ja meiltä koira saa rakastavan kodin hamaan loppuun asti. Toivottavasti mulle nyt joku myy koiran kun sitä näyttelykoiraa metsästän..
tai huono ihminen ole. Kerroin ilmeisesti hieman vaikeaselkoisesti enkä osannut asettaa sanoja oikein. Eli ihminen joka pelkästään hakee näyttelykoiraa, ja ellei koirasta tule suurta tähteä ja odotukset ovat huikeat. Ei riitä enää oman rotunsa kanssa pärjääminen vaan hamutaan ryhmisäsijoittumisia. Ja ellei lupaavasta pennusta tulekkaan sellaista tähteä laitetaan koira kiertoon ja haetaan uutta, ehkä toisesta rodusta. Näitä minä tarkoitin. Tällaisia ihmisiä on todella paljon.
Tottakai olen onnellinen jos joku haluaa viedä kasvattini näyttelyyn, mutta edellytän että koiraa rakastetaan huolimatta siitä menestyykö se kehissä vai ei.
Niin tiedän myös tuosta kierrättämisestä... Onko muuten mahdollista tulla "menestyneeksi" kasvattajaksi kierrättämättä koiria? On varmaan, mutta pointtini onkin se, että eipä tuo ihme ole, että eräänkin (oman rotuni) rodun kasvattajalla on aina hyviä koiria paljon, kun pentueita tulee vuodessa jopa 10 ja parhaat valitaan päältä ja sen jälkeen kun menestyksen tulo loppuu, koira lähtee.......järkkyä...
Meni vähän ohi aiheen, mutta tulipahan sanottua.
Niin enkä tarkoita viestilläni sinua, koska en tunne sinua enkä edes tiedä mitä rotua kasvatat. Olen vain joskus nähnyt nimesi tällä palstalla.
meillä koirat saavat elää loppuun asti. Nyky yhteiskunnasta on tullut niin hirvittävän kilpailuhenkinen joka tasolla. Joskus todella hirvittää varsinkin kun ajattelee entis aikaa. Ainahan niitä on ollut ja tulee olemaan kasvattajia joilla ei enää ole hauskaa. Hampaat irvessä täytyy viikonloppu viikonlopun jälkeen kilpailla. Mutta tiedätkö kun sitten on ilmestynyt näitä yhdenkoiran omistajia, jolla on sama tyyli.
Niistä kasvattajista vielä. Eräästäkin kerrottiin vuosia sitten että heillä on "kerran kuukaudessa" kuopan kaivuu päivä.
En itse ole kasvattaja, mutta melkein. Niin millaiselle ostajalle myisin pennun!? Ulkonäkö kertoo ihmisestä aika paljon esim. vaatetyyli puhetapa ja se miten suhtautuu koiriin ja muuhun. Myymme pennut metsästystä harrastavaan ja aktiiviseen kotiin, ei kaupunkiin sillä mielestäni koiran (varsinkin ajokoiran) pitää saada vapautta ja liikun paljon ympäri vuoden. (En sano etteikö liikuntaa voisi kaupungissa koiralle riittävästi tarjota, mutta tuo on vähän niin kuin periaate)Myyn koiran mieluummin sellaiselle jolla on jo aikaisempaa kokemusta rodusta, koska mielestäni se osoittaa että koiran kanssa ei ole tullut ongelmia. Aika pitkälle ihmisestä saadusta ensi vaikutelmasta voi päätellä minkälainen koiran omistaja hän on. Olen samoilla linjoilla Uman kanssa. (tais tulla aika sekava teksti)
Tuolla 70-luvulla kun kasvatin saksanpaimenkoiria, eräs pariskunta osti pennun,olivat puheittensa mukaan todella palveluskoiraharrastajia...ja kokemusta koirista oli rutkasti. NO pentu lähti,ja kahden päivän kuluttua rouva soitti,ja haukkui minut pataluhaksi kun pentu PASKOO SISÄLLE????..kahdeksan viikkonen????, sanoin että palauttakaa äkkiä koira, saatte rahanne takaisin..näin kävi..ONNEKSI.