Voidaanko olla ystäviä

Yrtiän välttää mahdollisimman paljon särkylääkkeiden syömistä!

Anonyymi00004 kirjoitti:

Yrtiän välttää mahdollisimman paljon särkylääkkeiden syömistä!

Olemme selittäneet sinulle jo yli kaksi vuotta, että hindulaisuus ei ole uskonto. Vedalaisuuskaan ei ole uskontoa, vaikka siihen sisältyy paljon erilaisia filosofioita, uskontoja ja maailmankatsomuksia, aivan kuten ”hindulaisuuteenkin”.

Vedat eivät ole yksi kirja, vaan valtava kokonaisuus, johon kuuluu miljardeja tekstejä ja miljardeja kirjoja. Ne käsittelevät muun muassa filosofiaa, tiedettä, fysiikkaa, matematiikkaa, arkkitehtuuria ja tiedettä, ne ovat tieteellisiä kirjoja.

Silti sinä palaat jatkuvasti samaan väitteeseen ja sanot: ”Yksi kirja”, ”hindu-uskonto”, ”Veda-uskonto” jne.

Olemme selittäneet nämä asiat sinulle jo yli kaksi vuotta, mutta seuraavana päivänä aloitat kaiken jälleen alusta. Emme enää jaksa selittää loputtomasti samoja asioita uudelleen, varsinkin kun vaikuttaa siltä, ettet edes halua kuunnella tai oppia.

Olemme todella uupuneita siihen, että joudumme toistamaan samoja asioita kerta toisensa jälkeen.

Sinun olisi parempi olla kristittyjen seurassa, koska he myös toistabv vääri samaa. Me emme enää jaksa tätä, koska tuntuu siltä, ettet ymmärrä tai halua ymmärtää sitä, mitä yritämme selittää.

Meidän ei ole tarkoitus kerrata samoja asioita kerta toisensa jälkeen ilman mitään tulosta. Haluamme vain elää rauhassa, tehdä töitä ja elää omaa elämäämme. Meillä on omat elämämme, kotimme, työmme ja muut velvollisuutemme. Tämä kaikki vie meiltä paljon voimia, varsinkin kun jatkuva selittäminen ei auta eikä mikään tunnu menevän perille.

Emme enää jaksa käyttää energiaamme siihen, että selitämme samoja asioita yhä uudelleen.

Silti sinä palaat jatkuvasti samaan väitteeseen ja sanot: ”Yksi kirja”, ”hindu-uskonto”, ”Veda-uskonto” jne.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Olemme selittäneet sinulle jo yli kaksi vuotta, että hindulaisuus ei ole uskonto. Vedalaisuuskaan ei ole uskontoa, vaikka siihen sisältyy paljon erilaisia filosofioita, uskontoja ja maailmankatsomuksia, aivan kuten ”hindulaisuuteenkin”.

Vedat eivät ole yksi kirja, vaan valtava kokonaisuus, johon kuuluu miljardeja tekstejä ja miljardeja kirjoja. Ne käsittelevät muun muassa filosofiaa, tiedettä, fysiikkaa, matematiikkaa, arkkitehtuuria ja tiedettä, ne ovat tieteellisiä kirjoja.

Silti sinä palaat jatkuvasti samaan väitteeseen ja sanot: ”Yksi kirja”, ”hindu-uskonto”, ”Veda-uskonto” jne.

Olemme selittäneet nämä asiat sinulle jo yli kaksi vuotta, mutta seuraavana päivänä aloitat kaiken jälleen alusta. Emme enää jaksa selittää loputtomasti samoja asioita uudelleen, varsinkin kun vaikuttaa siltä, ettet edes halua kuunnella tai oppia.

Olemme todella uupuneita siihen, että joudumme toistamaan samoja asioita kerta toisensa jälkeen.

Sinun olisi parempi olla kristittyjen seurassa, koska he myös toistabv vääri samaa. Me emme enää jaksa tätä, koska tuntuu siltä, ettet ymmärrä tai halua ymmärtää sitä, mitä yritämme selittää.

Meidän ei ole tarkoitus kerrata samoja asioita kerta toisensa jälkeen ilman mitään tulosta. Haluamme vain elää rauhassa, tehdä töitä ja elää omaa elämäämme. Meillä on omat elämämme, kotimme, työmme ja muut velvollisuutemme. Tämä kaikki vie meiltä paljon voimia, varsinkin kun jatkuva selittäminen ei auta eikä mikään tunnu menevän perille.

Emme enää jaksa käyttää energiaamme siihen, että selitämme samoja asioita yhä uudelleen.

Silti sinä palaat jatkuvasti samaan väitteeseen ja sanot: ”Yksi kirja”, ”hindu-uskonto”, ”Veda-uskonto” jne.

Lue lisää

Sinun olisi parempi olla kristittyjen seurassa, koska he myös toistavat väärin samaa, he ei ymmärrä mitään, ja sinä et ymmärrä, ansaitsette toisenne! Me emme enää jaksa tätä, koska tuntuu siltä, ettet ymmärrä tai halua ymmärtää sitä, mitä yritämme selittää.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Sinun olisi parempi olla kristittyjen seurassa, koska he myös toistavat väärin samaa, he ei ymmärrä mitään, ja sinä et ymmärrä, ansaitsette toisenne! Me emme enää jaksa tätä, koska tuntuu siltä, ettet ymmärrä tai halua ymmärtää sitä, mitä yritämme selittää.

Lue lisää

Meidän ei ole tarkoitus kerrata samoja asioita kerta toisensa jälkeen ilman mitään tulosta.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Olemme selittäneet sinulle jo yli kaksi vuotta, että hindulaisuus ei ole uskonto. Vedalaisuuskaan ei ole uskontoa, vaikka siihen sisältyy paljon erilaisia filosofioita, uskontoja ja maailmankatsomuksia, aivan kuten ”hindulaisuuteenkin”.

Vedat eivät ole yksi kirja, vaan valtava kokonaisuus, johon kuuluu miljardeja tekstejä ja miljardeja kirjoja. Ne käsittelevät muun muassa filosofiaa, tiedettä, fysiikkaa, matematiikkaa, arkkitehtuuria ja tiedettä, ne ovat tieteellisiä kirjoja.

Silti sinä palaat jatkuvasti samaan väitteeseen ja sanot: ”Yksi kirja”, ”hindu-uskonto”, ”Veda-uskonto” jne.

Olemme selittäneet nämä asiat sinulle jo yli kaksi vuotta, mutta seuraavana päivänä aloitat kaiken jälleen alusta. Emme enää jaksa selittää loputtomasti samoja asioita uudelleen, varsinkin kun vaikuttaa siltä, ettet edes halua kuunnella tai oppia.

Olemme todella uupuneita siihen, että joudumme toistamaan samoja asioita kerta toisensa jälkeen.

Sinun olisi parempi olla kristittyjen seurassa, koska he myös toistabv vääri samaa. Me emme enää jaksa tätä, koska tuntuu siltä, ettet ymmärrä tai halua ymmärtää sitä, mitä yritämme selittää.

Meidän ei ole tarkoitus kerrata samoja asioita kerta toisensa jälkeen ilman mitään tulosta. Haluamme vain elää rauhassa, tehdä töitä ja elää omaa elämäämme. Meillä on omat elämämme, kotimme, työmme ja muut velvollisuutemme. Tämä kaikki vie meiltä paljon voimia, varsinkin kun jatkuva selittäminen ei auta eikä mikään tunnu menevän perille.

Emme enää jaksa käyttää energiaamme siihen, että selitämme samoja asioita yhä uudelleen.

Silti sinä palaat jatkuvasti samaan väitteeseen ja sanot: ”Yksi kirja”, ”hindu-uskonto”, ”Veda-uskonto” jne.

Lue lisää

Olen sanonut moneen kertaan että en keksi mitään muuta nimeä joten ilmaisen sen jollain tavalla. Tajuan mitä tarkoitat mutta kun te ette ole kertonut nimeänne joten kutsun teitä vain hinduiksi

Anonyymi00008 kirjoitti:

Meidän ei ole tarkoitus kerrata samoja asioita kerta toisensa jälkeen ilman mitään tulosta.

Silti sinä palaat jatkuvasti samaan väitteeseen ja sanot: ”Yksi kirja”, ”hindu-uskonto”, ”Veda-uskonto” jne.


Meidän ei ole tarkoitus kerrata samoja asioita kerta toisensa jälkeen ilman mitään tulosta.
Vedat eivät ole yksi kirja, vaan valtava kokonaisuus, johon kuuluu miljardeja tekstejä ja miljardeja kirjoja. Ne käsittelevät muun muassa filosofiaa, tiedettä, fysiikkaa, matematiikkaa, arkkitehtuuria ja tiedettä, ne ovat tieteellisiä kirjoja.


ne ovat tieteellisiä kirjoja.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Olemme selittäneet sinulle jo yli kaksi vuotta, että hindulaisuus ei ole uskonto. Vedalaisuuskaan ei ole uskontoa, vaikka siihen sisältyy paljon erilaisia filosofioita, uskontoja ja maailmankatsomuksia, aivan kuten ”hindulaisuuteenkin”.

Vedat eivät ole yksi kirja, vaan valtava kokonaisuus, johon kuuluu miljardeja tekstejä ja miljardeja kirjoja. Ne käsittelevät muun muassa filosofiaa, tiedettä, fysiikkaa, matematiikkaa, arkkitehtuuria ja tiedettä, ne ovat tieteellisiä kirjoja.

Silti sinä palaat jatkuvasti samaan väitteeseen ja sanot: ”Yksi kirja”, ”hindu-uskonto”, ”Veda-uskonto” jne.

Olemme selittäneet nämä asiat sinulle jo yli kaksi vuotta, mutta seuraavana päivänä aloitat kaiken jälleen alusta. Emme enää jaksa selittää loputtomasti samoja asioita uudelleen, varsinkin kun vaikuttaa siltä, ettet edes halua kuunnella tai oppia.

Olemme todella uupuneita siihen, että joudumme toistamaan samoja asioita kerta toisensa jälkeen.

Sinun olisi parempi olla kristittyjen seurassa, koska he myös toistabv vääri samaa. Me emme enää jaksa tätä, koska tuntuu siltä, ettet ymmärrä tai halua ymmärtää sitä, mitä yritämme selittää.

Meidän ei ole tarkoitus kerrata samoja asioita kerta toisensa jälkeen ilman mitään tulosta. Haluamme vain elää rauhassa, tehdä töitä ja elää omaa elämäämme. Meillä on omat elämämme, kotimme, työmme ja muut velvollisuutemme. Tämä kaikki vie meiltä paljon voimia, varsinkin kun jatkuva selittäminen ei auta eikä mikään tunnu menevän perille.

Emme enää jaksa käyttää energiaamme siihen, että selitämme samoja asioita yhä uudelleen.

Silti sinä palaat jatkuvasti samaan väitteeseen ja sanot: ”Yksi kirja”, ”hindu-uskonto”, ”Veda-uskonto” jne.

Lue lisää

Minä en ole tehnyt teille mitään pahaa joten miksi vihaatte minua syyttä jos kutsun jollain tavalla oppianne

Anonyymi00010 kirjoitti:

Silti sinä palaat jatkuvasti samaan väitteeseen ja sanot: ”Yksi kirja”, ”hindu-uskonto”, ”Veda-uskonto” jne.


Meidän ei ole tarkoitus kerrata samoja asioita kerta toisensa jälkeen ilman mitään tulosta.
Vedat eivät ole yksi kirja, vaan valtava kokonaisuus, johon kuuluu miljardeja tekstejä ja miljardeja kirjoja. Ne käsittelevät muun muassa filosofiaa, tiedettä, fysiikkaa, matematiikkaa, arkkitehtuuria ja tiedettä, ne ovat tieteellisiä kirjoja.


ne ovat tieteellisiä kirjoja.

Lue lisää

Ei kukaan ole käskenyt niin

Anonyymi00010 kirjoitti:

Silti sinä palaat jatkuvasti samaan väitteeseen ja sanot: ”Yksi kirja”, ”hindu-uskonto”, ”Veda-uskonto” jne.


Meidän ei ole tarkoitus kerrata samoja asioita kerta toisensa jälkeen ilman mitään tulosta.
Vedat eivät ole yksi kirja, vaan valtava kokonaisuus, johon kuuluu miljardeja tekstejä ja miljardeja kirjoja. Ne käsittelevät muun muassa filosofiaa, tiedettä, fysiikkaa, matematiikkaa, arkkitehtuuria ja tiedettä, ne ovat tieteellisiä kirjoja.


ne ovat tieteellisiä kirjoja.

Lue lisää

Minä olen täällä vaan juttelemassa teille

Anonyymi00011 kirjoitti:

Minä en ole tehnyt teille mitään pahaa joten miksi vihaatte minua syyttä jos kutsun jollain tavalla oppianne

"jos kutsun jollain tavalla oppianne"

Taas toistat samaa. Sinulle on turha mitään selittää. Ei ole olemassa mitään yhtä oppia.

Silti sinä palaat jatkuvasti samaan väitteeseen ja sanot: ”Yksi kirja”, ”hindu-uskonto”, ”Veda-uskonto” jne.

Et ymmärrä mitään. Vedat eivät ole yksi ”oppi”, vaan lukemattomia erilaisia filosofioita. Se on kokonainen kulttuuri ja sivilisaatio, ja se on tiedettä.

Ja mitä vihaamiseen tulee, sinä et ole maailman keskus, jota vain jaksetaan vihata. Et ole suuren maan diktaattori, jota jaksetaan vain vihata. Et ole niin tärkeä henkilö. Hindut poistuvat nyt ole kristittyjen seurassa, he ovat tyhmiä.

Anonyymi00014 kirjoitti:

"jos kutsun jollain tavalla oppianne"

Taas toistat samaa. Sinulle on turha mitään selittää. Ei ole olemassa mitään yhtä oppia.

Silti sinä palaat jatkuvasti samaan väitteeseen ja sanot: ”Yksi kirja”, ”hindu-uskonto”, ”Veda-uskonto” jne.

Et ymmärrä mitään. Vedat eivät ole yksi ”oppi”, vaan lukemattomia erilaisia filosofioita. Se on kokonainen kulttuuri ja sivilisaatio, ja se on tiedettä.

Ja mitä vihaamiseen tulee, sinä et ole maailman keskus, jota vain jaksetaan vihata. Et ole suuren maan diktaattori, jota jaksetaan vain vihata. Et ole niin tärkeä henkilö. Hindut poistuvat nyt ole kristittyjen seurassa, he ovat tyhmiä.

Lue lisää

"Minä olen täällä vaan juttelemassa teille"

Meillä on työt ja perheet. Liian kauan on täällä selitetty tuloksetta. Työt ovat jääneet kesken, emmekä enää jaksa. Kaikkea hyvää. Ole kristittyjen seurassa, he eivät myöskään ymmärrä yhtään mitään. Hyvää jatkoa.

Anonyymi00015 kirjoitti:

"Minä olen täällä vaan juttelemassa teille"

Meillä on työt ja perheet. Liian kauan on täällä selitetty tuloksetta. Työt ovat jääneet kesken, emmekä enää jaksa. Kaikkea hyvää. Ole kristittyjen seurassa, he eivät myöskään ymmärrä yhtään mitään. Hyvää jatkoa.

Lue lisää

Hyvää jatkoa minä poistun nyt pysyvästi tuskin minusta koskaan enää kuulette yhtään mitään

Anonyymi00008 kirjoitti:

Meidän ei ole tarkoitus kerrata samoja asioita kerta toisensa jälkeen ilman mitään tulosta.

Tästä olen täysin samaa mieltä liittyen tiettyyn paljon nuorempaan henkilöön!

Niinhän sinä sanot joka päivä monta kertaa!

Anonyymi00017 kirjoitti:

Niinhän sinä sanot joka päivä monta kertaa!

Eipä ole kelle jutella enään eli mitä täällä enää tekisin. Hyvää jatkoa lähden nyt keskustelemaan muiden ihmisten kanssa

Anonyymi00019 kirjoitti:

Eipä ole kelle jutella enään eli mitä täällä enää tekisin. Hyvää jatkoa lähden nyt keskustelemaan muiden ihmisten kanssa

Intian oppi. Idän oppi
”Intian oppi ei ole koskaan auttanut mitään”

”Ei auta elämän ongelmissa kuten Taivaaseen pääsyssä mitään. Ainoastaan muuttuu huonommaksi kuin aiemmin epöjumalanpalveluksen myötä.”

"Intian oppi ei ole koskaan auttanut mitään."

Jo ensimmäinen ongelma on sana "Intian oppi".

Mikä niistä?

Tällainen ilmaisu kuulostaa siltä kuin Intiassa olisi yksi ainoa oppikirja, yksi ainoa jumalakäsitys ja yksi ainoa tie, jota kaikki siellä seuraisivat.

Todellisuudessa Intian filosofiset ja uskonnolliset perinteet ovat valtava kokonaisuus, jossa on keskenään hyvin erilaisia filosofioita.

On perinteitä, jotka korostavat tiedon tietä.

On joogaperinteitä.

On ei-teistisiä filosofioita.

On jopa materialistisia koulukuntia, jotka eivät hyväksyneet jumalia tai jälleensyntymää.

Siksi väite "Intian oppi ei auta" muistuttaa hieman väitettä:

"Eurooppalainen oppi ei auta mitään."

Mitä sillä tarkoitetaan?

Katolisuutta?

Protestanttisuutta?

Ortodoksisuutta?

Ateismia?

Eksistentialismia?

Platonin filosofiaa?

Tieteellistä maailmankuvaa?

Pelkkä maantieteellinen sana ei vielä kerro, mistä puhutaan.

Lisäksi kysymys kuuluu:

Mihin sen pitäisi auttaa?

Jos joku sanoo, ettei jokin oppi auta "taivaaseen pääsyssä", hän on jo lähtenyt omasta uskonnollisesta oletuksestaan ja arvioi kaikkia muita sen mittarilla.

Mutta monet intialaiset traditiot eivät edes aseta kysymystä samalla tavalla.

Niissä ei "pelastumisesta taivaaseen" kristillisessä merkityksessä, vaan esimerkiksi vapautumisesta saṃsāran kierrosta, tietämättömyydestä, kiintymyksestä ja kärsimyksestä.

Toinen kysymys on vielä mielenkiintoisempi:

Jos miljoonat ihmiset ovat miljoonien vuosien ajan löytäneet näistä perinteistä merkitystä, moraalia, rauhaa ja henkisiä harjoituksia, voidaanko yksinkertaisesti sanoa:

"Se ei ole koskaan auttanut mitään."

Vai kertooko tuo enemmän puhujan omasta näkökulmasta kuin itse perinteistä?

Ehkä tarkempi lause olisi:

"Se ei auta minua, koska en hyväksy sen lähtökohtia."

Se olisi rehellisempi väite.

Mutta väite siitä, että kokonainen miljoonia vuosia vanhojen filosofisten ja uskonnollisten traditioiden maailma olisi "ei mitään", vaatii ensin ymmärtämään, mitä ollaan arvostelemassa.

Muuten ei arvostella oppia.

Arvostellaan vain omaa mielikuvaa siitä.



"Intian oppi ei ole koskaan auttanut mitään."

Jo ensimmäinen ongelma on sana "Intian oppi".

Mikä niistä?

Tällainen ilmaisu kuulostaa siltä kuin Intiassa olisi yksi ainoa oppikirja, yksi ainoa jumalakäsitys ja yksi ainoa tie, jota kaikki siellä seuraisivat.

Todellisuudessa Intian filosofiset ja uskonnolliset perinteet ovat valtava kokonaisuus, jossa on keskenään hyvin erilaisia filosofioita.


Siksi väite "Intian oppi ei auta" muistuttaa hieman väitettä:

"Eurooppalainen oppi ei auta mitään."

Anonyymi00020 kirjoitti:

Intian oppi. Idän oppi
”Intian oppi ei ole koskaan auttanut mitään”

”Ei auta elämän ongelmissa kuten Taivaaseen pääsyssä mitään. Ainoastaan muuttuu huonommaksi kuin aiemmin epöjumalanpalveluksen myötä.”

"Intian oppi ei ole koskaan auttanut mitään."

Jo ensimmäinen ongelma on sana "Intian oppi".

Mikä niistä?

Tällainen ilmaisu kuulostaa siltä kuin Intiassa olisi yksi ainoa oppikirja, yksi ainoa jumalakäsitys ja yksi ainoa tie, jota kaikki siellä seuraisivat.

Todellisuudessa Intian filosofiset ja uskonnolliset perinteet ovat valtava kokonaisuus, jossa on keskenään hyvin erilaisia filosofioita.

On perinteitä, jotka korostavat tiedon tietä.

On joogaperinteitä.

On ei-teistisiä filosofioita.

On jopa materialistisia koulukuntia, jotka eivät hyväksyneet jumalia tai jälleensyntymää.

Siksi väite "Intian oppi ei auta" muistuttaa hieman väitettä:

"Eurooppalainen oppi ei auta mitään."

Mitä sillä tarkoitetaan?

Katolisuutta?

Protestanttisuutta?

Ortodoksisuutta?

Ateismia?

Eksistentialismia?

Platonin filosofiaa?

Tieteellistä maailmankuvaa?

Pelkkä maantieteellinen sana ei vielä kerro, mistä puhutaan.

Lisäksi kysymys kuuluu:

Mihin sen pitäisi auttaa?

Jos joku sanoo, ettei jokin oppi auta "taivaaseen pääsyssä", hän on jo lähtenyt omasta uskonnollisesta oletuksestaan ja arvioi kaikkia muita sen mittarilla.

Mutta monet intialaiset traditiot eivät edes aseta kysymystä samalla tavalla.

Niissä ei "pelastumisesta taivaaseen" kristillisessä merkityksessä, vaan esimerkiksi vapautumisesta saṃsāran kierrosta, tietämättömyydestä, kiintymyksestä ja kärsimyksestä.

Toinen kysymys on vielä mielenkiintoisempi:

Jos miljoonat ihmiset ovat miljoonien vuosien ajan löytäneet näistä perinteistä merkitystä, moraalia, rauhaa ja henkisiä harjoituksia, voidaanko yksinkertaisesti sanoa:

"Se ei ole koskaan auttanut mitään."

Vai kertooko tuo enemmän puhujan omasta näkökulmasta kuin itse perinteistä?

Ehkä tarkempi lause olisi:

"Se ei auta minua, koska en hyväksy sen lähtökohtia."

Se olisi rehellisempi väite.

Mutta väite siitä, että kokonainen miljoonia vuosia vanhojen filosofisten ja uskonnollisten traditioiden maailma olisi "ei mitään", vaatii ensin ymmärtämään, mitä ollaan arvostelemassa.

Muuten ei arvostella oppia.

Arvostellaan vain omaa mielikuvaa siitä.



"Intian oppi ei ole koskaan auttanut mitään."

Jo ensimmäinen ongelma on sana "Intian oppi".

Mikä niistä?

Tällainen ilmaisu kuulostaa siltä kuin Intiassa olisi yksi ainoa oppikirja, yksi ainoa jumalakäsitys ja yksi ainoa tie, jota kaikki siellä seuraisivat.

Todellisuudessa Intian filosofiset ja uskonnolliset perinteet ovat valtava kokonaisuus, jossa on keskenään hyvin erilaisia filosofioita.


Siksi väite "Intian oppi ei auta" muistuttaa hieman väitettä:

"Eurooppalainen oppi ei auta mitään."

Lue lisää

"Intian oppi ei ole koskaan auttanut mitään."

Jo ensimmäinen ongelma on sana "Intian oppi".

Mikä niistä?

Tällainen ilmaisu kuulostaa siltä kuin Intiassa olisi yksi ainoa oppikirja, yksi ainoa jumalakäsitys ja yksi ainoa tie, jota kaikki siellä seuraisivat.

Todellisuudessa Intian filosofiset ja uskonnolliset perinteet ovat valtava kokonaisuus, jossa on keskenään hyvin erilaisia filosofioita.


Siksi väite "Intian oppi ei auta" muistuttaa hieman väitettä:

"Eurooppalainen oppi ei auta mitään."

Mitä sillä tarkoitetaan?

Katolisuutta?

Protestanttisuutta?

Ortodoksisuutta?

Ateismia?

Eksistentialismia?

Platonin filosofiaa?

Tieteellistä maailmankuvaa?

Pelkkä maantieteellinen sana ei vielä kerro, mistä puhutaan.


"Tuo oppi ei auta ihmistä pääsemään taivaaseen."

hän on jo ottanut lähtökohdakseen tietyn uskonnollisen järjestelmän sisäisen käsityksen siitä, mitä ihmisen ongelma on ja mikä on ratkaisu siihen.

Toisin sanoen hän ei ensin kysy:

"Mikä tämän perinteen oma tavoite on?"

vaan hän kysyy:

"Auttaako tämä perinne saavuttamaan sen tavoitteen, jonka minun oma perinteeni määrittelee?"

Siinä on suuri ero.


Se olisi sama kuin arvostelisi lääkettä siitä, ettei se korjaa sellaista sairautta, jota varten sitä ei ole edes tarkoitettu.

Jos joku valmistaa lääkkeen päänsärkyyn, ei ole järkevää sanoa:

"Tämä lääke on hyödytön, koska se ei paranna murtunutta luuta."

Ongelma ei välttämättä ole lääkkeessä, vaan siinä, että sille annetaan väärä tehtävä.

Samoin monet intialaiset filosofiset ja uskonnolliset traditiot eivät lähtökohtaisesti kysy:

"Miten pääsen kristillisen käsityksen mukaiseen taivaaseen?"

Ne kysyvät erilaisia kysymyksiä:

Miksi ihminen kärsii?

Miksi tietoisuutemme samaistuu rajalliseen kehoon ja mieleen?

Mikä on tietämättömyyden alkuperä?

Miten ihminen vapautuu harhasta, kiintymyksestä ja sisäisestä levottomuudesta?

Mikä on todellinen itse?

Mikä on ihmisen suhde jumalalliseen todellisuuteen?

Näihin kysymyksiin eri intialaiset traditiot antavat erilaisia vastauksia.

Joissakin puhutaan mokṣasta, vapautumisesta syntymän ja kuoleman kierrosta eli saṃsārasta.


Joissakin korostetaan jñānaa, vapauttavaa tietoa todellisuuden luonteesta.

Joissakin harjoitetaan erilaisia joogisia teitä, joiden tavoitteena on tietoisuuden muuttuminen ja syveneminen.

Buddhalaiset traditiot puolestaan puhuvat esimerkiksi kärsimyksen juurten ymmärtämisestä ja vapautumisesta kiintymyksestä.

Näissä kaikissa on oma sisäinen logiikkansa.

Siksi ulkopuolinen arvio:

Anonyymi00021 kirjoitti:

"Intian oppi ei ole koskaan auttanut mitään."

Jo ensimmäinen ongelma on sana "Intian oppi".

Mikä niistä?

Tällainen ilmaisu kuulostaa siltä kuin Intiassa olisi yksi ainoa oppikirja, yksi ainoa jumalakäsitys ja yksi ainoa tie, jota kaikki siellä seuraisivat.

Todellisuudessa Intian filosofiset ja uskonnolliset perinteet ovat valtava kokonaisuus, jossa on keskenään hyvin erilaisia filosofioita.


Siksi väite "Intian oppi ei auta" muistuttaa hieman väitettä:

"Eurooppalainen oppi ei auta mitään."

Mitä sillä tarkoitetaan?

Katolisuutta?

Protestanttisuutta?

Ortodoksisuutta?

Ateismia?

Eksistentialismia?

Platonin filosofiaa?

Tieteellistä maailmankuvaa?

Pelkkä maantieteellinen sana ei vielä kerro, mistä puhutaan.


"Tuo oppi ei auta ihmistä pääsemään taivaaseen."

hän on jo ottanut lähtökohdakseen tietyn uskonnollisen järjestelmän sisäisen käsityksen siitä, mitä ihmisen ongelma on ja mikä on ratkaisu siihen.

Toisin sanoen hän ei ensin kysy:

"Mikä tämän perinteen oma tavoite on?"

vaan hän kysyy:

"Auttaako tämä perinne saavuttamaan sen tavoitteen, jonka minun oma perinteeni määrittelee?"

Siinä on suuri ero.


Se olisi sama kuin arvostelisi lääkettä siitä, ettei se korjaa sellaista sairautta, jota varten sitä ei ole edes tarkoitettu.

Jos joku valmistaa lääkkeen päänsärkyyn, ei ole järkevää sanoa:

"Tämä lääke on hyödytön, koska se ei paranna murtunutta luuta."

Ongelma ei välttämättä ole lääkkeessä, vaan siinä, että sille annetaan väärä tehtävä.

Samoin monet intialaiset filosofiset ja uskonnolliset traditiot eivät lähtökohtaisesti kysy:

"Miten pääsen kristillisen käsityksen mukaiseen taivaaseen?"

Ne kysyvät erilaisia kysymyksiä:

Miksi ihminen kärsii?

Miksi tietoisuutemme samaistuu rajalliseen kehoon ja mieleen?

Mikä on tietämättömyyden alkuperä?

Miten ihminen vapautuu harhasta, kiintymyksestä ja sisäisestä levottomuudesta?

Mikä on todellinen itse?

Mikä on ihmisen suhde jumalalliseen todellisuuteen?

Näihin kysymyksiin eri intialaiset traditiot antavat erilaisia vastauksia.

Joissakin puhutaan mokṣasta, vapautumisesta syntymän ja kuoleman kierrosta eli saṃsārasta.


Joissakin korostetaan jñānaa, vapauttavaa tietoa todellisuuden luonteesta.

Joissakin harjoitetaan erilaisia joogisia teitä, joiden tavoitteena on tietoisuuden muuttuminen ja syveneminen.

Buddhalaiset traditiot puolestaan puhuvat esimerkiksi kärsimyksen juurten ymmärtämisestä ja vapautumisesta kiintymyksestä.

Näissä kaikissa on oma sisäinen logiikkansa.

Siksi ulkopuolinen arvio:

Lue lisää

Näissä kaikissa on oma sisäinen logiikkansa.

Siksi ulkopuolinen arvio:

"Tämä ei auta, koska se ei vie taivaaseen minun määrittelemälläni tavalla"

ei vielä ole neutraali havainto.

Se on yhden maailmankuvan käyttämistä kaikkien muiden mittarina.

Vielä kiinnostavampi kysymys on tämä:

Jos jokin perinne olisi miljoonien vuosien ajan ollut täysin merkityksetön ja kykenemätön auttamaan ketään, miten se olisi säilynyt, kehittynyt ja vaikuttanut miljoonien ihmisten elämään?

Tämä ei yksin todista, että jokin oppi olisi automaattisesti totta.

Mutta se osoittaa, että väite:

"Se ei ole koskaan auttanut mitään"

on hyvin vahva väite.

Se ei ole enää filosofinen arvio.

Se on väite miljoonien ihmisten kokemuksista, elämäntavoista ja henkisistä harjoituksista.

Monet ihmiset eri kulttuureissa ovat löytäneet uskonnollisista ja filosofisista perinteistä:

merkityksen kokemuksen
eettisiä periaatteita
yhteisön
mielen harjoittamisen menetelmiä
rauhaa vaikeuksien keskellä
tapoja käsitellä kuolemaa ja kärsimystä

Silloin rehellisempi muotoilu voisi olla:

"Tämä perinne ei auta minua, koska en hyväksy sen perustavia oletuksia."

Se on täysin ymmärrettävä kanta.

Ihminen voi olla kristitty, hindu, buddhalainen, ateisti tai jonkin muun maailmankuvan kannattaja ja pitää omaa näkemystään totuutena.

Mutta ero on siinä, sanooko:

"Minä en hyväksy tätä."

vai:

"Tämä ei ole koskaan auttanut ketään."

Ensimmäinen on henkilökohtainen vakaumus.

Jälkimmäinen väittää tuntevansa kaikkien muiden kokemukset paremmin kuin he itse.


Siksi väite "Intian oppi ei auta" on ensinnäkin ongelmallinen siksi, että se ei oikeastaan sano mitään täsmällistä. Se on niin laaja yleistys, että se menettää merkityksensä.

Se muistuttaa väitettä:

"Eurooppalainen oppi ei auta mitään."

Mitä sillä tarkoitetaan?

Katolisuutta?
Protestanttisuutta?
Ortodoksisuutta?
Ateismia?
Eksistentialismia?
Platonin filosofiaa?
Stoalaisuutta?
Tieteellistä maailmankuvaa?

Kukaan ei pitäisi tällaista väitettä vakavasti otettavana, koska Eurooppa ei ole yksi oppi eikä yksi ajatusjärjestelmä. Sama koskee Intiaa.

"Intialainen oppi" ei ole yksi asia. Se ei ole yksi kirja, yksi jumalakäsitys, yksi filosofia tai yksi vastaus elämän ongelmiin. Se on valtava joukko erilaisia perinteitä, jotka ovat syntyneet tuhansien vuosien aikana ja jotka ovat usein keskenään erimielisiä jopa kaikkein perustavimmista kysymyksistä.

Kun joku sanoo "Intian oppi ei auta mitään", hän tekee siis saman virheen kuin väittäessään, että "eurooppalainen ajattelu on turhaa". Hän ottaa kokonaisen maanosan historian, kulttuurit, filosofiat ja uskonnot ja puristaa ne yhdeksi kuvitteelliseksi paketiksi — vain voidakseen torjua sen yhdellä lauseella.

Se ei ole argumentti. Se on luokitteluvirhe.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Näissä kaikissa on oma sisäinen logiikkansa.

Siksi ulkopuolinen arvio:

"Tämä ei auta, koska se ei vie taivaaseen minun määrittelemälläni tavalla"

ei vielä ole neutraali havainto.

Se on yhden maailmankuvan käyttämistä kaikkien muiden mittarina.

Vielä kiinnostavampi kysymys on tämä:

Jos jokin perinne olisi miljoonien vuosien ajan ollut täysin merkityksetön ja kykenemätön auttamaan ketään, miten se olisi säilynyt, kehittynyt ja vaikuttanut miljoonien ihmisten elämään?

Tämä ei yksin todista, että jokin oppi olisi automaattisesti totta.

Mutta se osoittaa, että väite:

"Se ei ole koskaan auttanut mitään"

on hyvin vahva väite.

Se ei ole enää filosofinen arvio.

Se on väite miljoonien ihmisten kokemuksista, elämäntavoista ja henkisistä harjoituksista.

Monet ihmiset eri kulttuureissa ovat löytäneet uskonnollisista ja filosofisista perinteistä:

merkityksen kokemuksen
eettisiä periaatteita
yhteisön
mielen harjoittamisen menetelmiä
rauhaa vaikeuksien keskellä
tapoja käsitellä kuolemaa ja kärsimystä

Silloin rehellisempi muotoilu voisi olla:

"Tämä perinne ei auta minua, koska en hyväksy sen perustavia oletuksia."

Se on täysin ymmärrettävä kanta.

Ihminen voi olla kristitty, hindu, buddhalainen, ateisti tai jonkin muun maailmankuvan kannattaja ja pitää omaa näkemystään totuutena.

Mutta ero on siinä, sanooko:

"Minä en hyväksy tätä."

vai:

"Tämä ei ole koskaan auttanut ketään."

Ensimmäinen on henkilökohtainen vakaumus.

Jälkimmäinen väittää tuntevansa kaikkien muiden kokemukset paremmin kuin he itse.


Siksi väite "Intian oppi ei auta" on ensinnäkin ongelmallinen siksi, että se ei oikeastaan sano mitään täsmällistä. Se on niin laaja yleistys, että se menettää merkityksensä.

Se muistuttaa väitettä:

"Eurooppalainen oppi ei auta mitään."

Mitä sillä tarkoitetaan?

Katolisuutta?
Protestanttisuutta?
Ortodoksisuutta?
Ateismia?
Eksistentialismia?
Platonin filosofiaa?
Stoalaisuutta?
Tieteellistä maailmankuvaa?

Kukaan ei pitäisi tällaista väitettä vakavasti otettavana, koska Eurooppa ei ole yksi oppi eikä yksi ajatusjärjestelmä. Sama koskee Intiaa.

"Intialainen oppi" ei ole yksi asia. Se ei ole yksi kirja, yksi jumalakäsitys, yksi filosofia tai yksi vastaus elämän ongelmiin. Se on valtava joukko erilaisia perinteitä, jotka ovat syntyneet tuhansien vuosien aikana ja jotka ovat usein keskenään erimielisiä jopa kaikkein perustavimmista kysymyksistä.

Kun joku sanoo "Intian oppi ei auta mitään", hän tekee siis saman virheen kuin väittäessään, että "eurooppalainen ajattelu on turhaa". Hän ottaa kokonaisen maanosan historian, kulttuurit, filosofiat ja uskonnot ja puristaa ne yhdeksi kuvitteelliseksi paketiksi — vain voidakseen torjua sen yhdellä lauseella.

Se ei ole argumentti. Se on luokitteluvirhe.

Lue lisää

Kun joku sanoo "Intian oppi ei auta mitään", hän tekee siis saman virheen kuin väittäessään, että "eurooppalainen ajattelu on turhaa". Hän ottaa kokonaisen maanosan historian, kulttuurit, filosofiat ja uskonnot ja puristaa ne yhdeksi kuvitteelliseksi paketiksi — vain voidakseen torjua sen yhdellä lauseella.

Se ei ole argumentti. Se on luokitteluvirhe.

On aivan eri asia sanoa:

"En hyväksy advaita-vedāntan metafysiikkaa."

tai:

"En usko buddhalaisen nirvāṇa-käsityksen olevan oikea vastaus ihmisen kärsimykseen."

jne.

Näistä voidaan keskustella, koska ne kohdistuvat johonkin tiettyyn ajatukseen.

Mutta lause "Intian oppi ei auta" ei vielä kerro, mitä oppia tarkoitetaan, mitä ongelmaa sen pitäisi ratkaista tai millä perusteella sitä arvioidaan.

Se kertoo lähinnä puhujan omasta lähtökohdasta: hän on päättänyt jo etukäteen, että tietyn alueen perinteet ovat väärässä, eikä hän enää erottele niitä toisistaan.

Maantiede ei ole filosofia.

Intia ei ole oppi. Eurooppa ei ole oppi. Maantieteellinen nimi ei vielä ole argumentti.


"Ei auta elämän ongelmissa kuten Taivaaseen pääsyssä mitään. Ainoastaan muuttuu huonommaksi kuin aiemmin epöjumalanpalveluksen myötä."


Jos joku sanoo: "Se ei auta elämän ongelmissa, kuten taivaaseen pääsyssä", siinä on jo mukana oletus, että kaikkien ihmisten pitäisi tavoitella juuri kristillisesti ymmärrettyä taivasta ja että kaikki muut traditiot pitäisi arvioida sen yhden käsitteen kautta.

Mutta jos ihminen ei edes pidä kristillistä taivaskäsitystä tavoitteena, väite ei osu hänen kysymykseensä.

Se on vähän kuin sanoisi:

"Tämä kartta on huono, koska se ei johda paikkaan, johon en ole koskaan halunnut mennä."

Monissa intialaisissa perinteissä elämän perimmäinen päämäärä ei ole "pääsy taivaaseen" samalla tavalla kuin monissa kristillisissä tulkinnoissa. Jotkut tavoittelevat esimerkiksi vapautumista saṃsāran kierrosta, tietämättömyydestä ja kärsimyksestä. Toisissa suuntauksissa korostuvat jumalallinen yhteys, eettinen elämä, tietoisuus tai henkinen harjoitus.

Siksi väite "se ei auta taivaaseen pääsyssä" on hieman kehämäinen:

Ensin oletetaan, että taivas kristillisessä merkityksessä on ainoa oikea päämäärä.
Sitten arvioidaan kaikki muut traditiot sillä perusteella, johtavatko ne tähän samaan päämäärään.
Lopuksi todetaan, että ne eivät johda siihen, minkä jo alussa määriteltiin ainoaksi oikeaksi.

Tarkempi kysymys olisi:

"Auttaako tämä traditio saavuttamaan sen päämäärän, jota sen omat seuraajat tavoittelevat?"

Silloin keskustelu muuttuu reilummaksi. Voi arvioida eri oppien ajatuksia, perusteluja ja seurauksia ilman, että yksi uskonnollinen oletus asetetaan automaattisesti kaikkien muiden mittapuuksi.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Kun joku sanoo "Intian oppi ei auta mitään", hän tekee siis saman virheen kuin väittäessään, että "eurooppalainen ajattelu on turhaa". Hän ottaa kokonaisen maanosan historian, kulttuurit, filosofiat ja uskonnot ja puristaa ne yhdeksi kuvitteelliseksi paketiksi — vain voidakseen torjua sen yhdellä lauseella.

Se ei ole argumentti. Se on luokitteluvirhe.

On aivan eri asia sanoa:

"En hyväksy advaita-vedāntan metafysiikkaa."

tai:

"En usko buddhalaisen nirvāṇa-käsityksen olevan oikea vastaus ihmisen kärsimykseen."

jne.

Näistä voidaan keskustella, koska ne kohdistuvat johonkin tiettyyn ajatukseen.

Mutta lause "Intian oppi ei auta" ei vielä kerro, mitä oppia tarkoitetaan, mitä ongelmaa sen pitäisi ratkaista tai millä perusteella sitä arvioidaan.

Se kertoo lähinnä puhujan omasta lähtökohdasta: hän on päättänyt jo etukäteen, että tietyn alueen perinteet ovat väärässä, eikä hän enää erottele niitä toisistaan.

Maantiede ei ole filosofia.

Intia ei ole oppi. Eurooppa ei ole oppi. Maantieteellinen nimi ei vielä ole argumentti.


"Ei auta elämän ongelmissa kuten Taivaaseen pääsyssä mitään. Ainoastaan muuttuu huonommaksi kuin aiemmin epöjumalanpalveluksen myötä."


Jos joku sanoo: "Se ei auta elämän ongelmissa, kuten taivaaseen pääsyssä", siinä on jo mukana oletus, että kaikkien ihmisten pitäisi tavoitella juuri kristillisesti ymmärrettyä taivasta ja että kaikki muut traditiot pitäisi arvioida sen yhden käsitteen kautta.

Mutta jos ihminen ei edes pidä kristillistä taivaskäsitystä tavoitteena, väite ei osu hänen kysymykseensä.

Se on vähän kuin sanoisi:

"Tämä kartta on huono, koska se ei johda paikkaan, johon en ole koskaan halunnut mennä."

Monissa intialaisissa perinteissä elämän perimmäinen päämäärä ei ole "pääsy taivaaseen" samalla tavalla kuin monissa kristillisissä tulkinnoissa. Jotkut tavoittelevat esimerkiksi vapautumista saṃsāran kierrosta, tietämättömyydestä ja kärsimyksestä. Toisissa suuntauksissa korostuvat jumalallinen yhteys, eettinen elämä, tietoisuus tai henkinen harjoitus.

Siksi väite "se ei auta taivaaseen pääsyssä" on hieman kehämäinen:

Ensin oletetaan, että taivas kristillisessä merkityksessä on ainoa oikea päämäärä.
Sitten arvioidaan kaikki muut traditiot sillä perusteella, johtavatko ne tähän samaan päämäärään.
Lopuksi todetaan, että ne eivät johda siihen, minkä jo alussa määriteltiin ainoaksi oikeaksi.

Tarkempi kysymys olisi:

"Auttaako tämä traditio saavuttamaan sen päämäärän, jota sen omat seuraajat tavoittelevat?"

Silloin keskustelu muuttuu reilummaksi. Voi arvioida eri oppien ajatuksia, perusteluja ja seurauksia ilman, että yksi uskonnollinen oletus asetetaan automaattisesti kaikkien muiden mittapuuksi.

Lue lisää

Todellisuudessa hindulaisuutta ei ole edes olemassa. Kun länsimaiset matkailijat, englantilaiset siirtomaavalloittajat näkivät kulttien ja myyttien moninaisuuden, vaikka ne on koottu yhteen ainoaan johtajaan, he lakkasivat ymmärtämästä kaikkia hienouksia ja sanoivat, että kaikki Intiassa asuvat ovat hinduja.

He lakkasivat ymmärtämästä kaikkia hienouksia ja sanoivat, että kaikki Intiassa asuvat ovat hinduja.

JOTEN KÄSITE "HINDU" ON VÄÄRÄ JA SELLAISTA ASIAA KUIN HINDU EI OLE EDES OLEMASSA.

Sanaa hindulaisuus käytetään kuuntelijakunnan tason vuoksi.

Intiassa on monia eri väestöryhmiä, tuhansia eri uskontoja, lukuisia eri filosofioita, paljon eri uskontoja, kuten myös kristinusko, islam jne. Minkälaisen "hindulaisuuden" haluatte valita? Kristinusko on myös hindulaisuutta, koska Intiassa on paljon kristittyjä.



Nimen "hindu" kehittivät ulkopuoliset, valloittajat, jotka eivät osanneet lausua Sindhu-joen nimeä oikein. Sanskritin leksikografi Sir Monier Williamsin mukaan sanoille Hindu tai Intia ei löydy alkuperäistä juurta. Näitä sanoja ei myöskään löydy mistään buddhalaisista tai jainilaisista teksteistä eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä. Joidenkin lähteiden mukaan Aleksanteri Suuri oli se, joka nimesi Sindhu-joen ensimmäisenä uudelleen Induksi ja jätti pois sen alkukirjaimen "S", mikä helpotti kreikkalaisten ääntämistä. Tämä tuli tunnetuksi nimellä Indus. Tämä tapahtui, kun Aleksanteri tuloksetta yritti valloittaa Intian noin vuonna 325 eaa. Hänen makedonialaiset joukkonsa kutsuivat sen jälkeen Induksen itäpuolella olevaa maata Intiaksi, ja tätä nimeä käytettiin erityisesti Britannian hallinnon aikana. Tätä ennen alueen vedainen nimi oli Bharath Varsha, ja monet ihmiset kutsuvat sitä edelleen mieluummin sillä nimellä.


Myöhemmin, kun muslimimaahantunkeutujat saapuivat muun muassa Afganistanista ja Persiasta, he kutsuivat Sindhu-jokea - hindujoki. Tämän jälkeen nimitystä "hindu" käytettiin kuvaamaan asukkaita, jotka olivat kotoisin siitä Intian luoteisprovinssista, jossa Sindhu-joki sijaitsee, ja itse aluetta kutsuttiin nimellä "Hindustan". Koska sanskritin äänne "S" muuntuu parseekielessä "H:ksi", muslimit lausuivat Sindhun "hinduksi", vaikka alueen asukkaat eivät tuolloin itse käyttäneet nimeä "hindu". Muslimi-ulkomaalaiset käyttivät tätä sanaa yksilöidäkseen kyseisellä alueella asuvien ihmisten ja uskonnon. Tämän jälkeen myös intialaiset mukautuivat näihin vallanpitäjien asettamiin normeihin ja käyttivät nimityksiä hindu ja Hindustan. Muuten sanalla ei ole mitään merkitystä paitsi niille, jotka antavat sille arvoa tai käyttävät sitä nyt mukavuussyistä.


Sanoille Hindu tai Intia ei löydy alkuperäistä juurta. Näitä sanoja ei myöskään löydy mistään buddhalaisista tai jainilaisista teksteistä eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä.


“Hindulaisuus” on ulkopuolinen ja harhaanjohtava käsite

Todellisuudessa hindulaisuutta ei ole olemassa yhtenäisenä uskontona. Kyseessä on ulkopuolisten luoma kattotermi, joka syntyi historiallisista, kielellisistä ja hallinnollisista syistä – ei Intian omista perinteistä käsin.

Kun länsimaiset matkailijat ja myöhemmin englantilaiset siirtomaavalloittajat kohtasivat Intiassa valtavan määrän erilaisia uskonnollisia suuntauksia, filosofioita, kultteja ja paikallisia perinteitä, he lakkasivat ymmärtämästä yksityiskohtia. Moninaisuus koettiin kaoottisena, ja siksi se niputettiin yhdeksi sanaksi: hindu.

Tämä oli hallinnollinen ja kolonialistinen yksinkertaistus, ei teologinen määritelmä.


ntiassa ei ole yhtä uskontoa vaan tuhansia

Intiassa on:

lukemattomia filosofisia koulukuntia (darśanat)

useita keskenään ristiriitaisia metafyysisiä näkemyksiä

monoteistisia, dualistisia, ei-dualistisia ja ateistisia traditioita

bhakti-liikkeitä, tantrisia suuntauksia, rituaalisia ja askeettisia polkuja

sekä kristinuskoa, islamia, juutalaisuutta, sikhiläisyyttä jne.

Jos kaikki nämä kutsutaan “hindulaisuudeksi”, käsite menettää kaiken merkityksensä. Samalla logiikalla myös kristinusko olisi “hindulaisuutta”, koska Intiassa on miljoonia kristittyjä.


Sana “hindu” ei ole intialainen käsite

Nimi hindu ei ole peräisin:

Anonyymi00024 kirjoitti:

Todellisuudessa hindulaisuutta ei ole edes olemassa. Kun länsimaiset matkailijat, englantilaiset siirtomaavalloittajat näkivät kulttien ja myyttien moninaisuuden, vaikka ne on koottu yhteen ainoaan johtajaan, he lakkasivat ymmärtämästä kaikkia hienouksia ja sanoivat, että kaikki Intiassa asuvat ovat hinduja.

He lakkasivat ymmärtämästä kaikkia hienouksia ja sanoivat, että kaikki Intiassa asuvat ovat hinduja.

JOTEN KÄSITE "HINDU" ON VÄÄRÄ JA SELLAISTA ASIAA KUIN HINDU EI OLE EDES OLEMASSA.

Sanaa hindulaisuus käytetään kuuntelijakunnan tason vuoksi.

Intiassa on monia eri väestöryhmiä, tuhansia eri uskontoja, lukuisia eri filosofioita, paljon eri uskontoja, kuten myös kristinusko, islam jne. Minkälaisen "hindulaisuuden" haluatte valita? Kristinusko on myös hindulaisuutta, koska Intiassa on paljon kristittyjä.



Nimen "hindu" kehittivät ulkopuoliset, valloittajat, jotka eivät osanneet lausua Sindhu-joen nimeä oikein. Sanskritin leksikografi Sir Monier Williamsin mukaan sanoille Hindu tai Intia ei löydy alkuperäistä juurta. Näitä sanoja ei myöskään löydy mistään buddhalaisista tai jainilaisista teksteistä eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä. Joidenkin lähteiden mukaan Aleksanteri Suuri oli se, joka nimesi Sindhu-joen ensimmäisenä uudelleen Induksi ja jätti pois sen alkukirjaimen "S", mikä helpotti kreikkalaisten ääntämistä. Tämä tuli tunnetuksi nimellä Indus. Tämä tapahtui, kun Aleksanteri tuloksetta yritti valloittaa Intian noin vuonna 325 eaa. Hänen makedonialaiset joukkonsa kutsuivat sen jälkeen Induksen itäpuolella olevaa maata Intiaksi, ja tätä nimeä käytettiin erityisesti Britannian hallinnon aikana. Tätä ennen alueen vedainen nimi oli Bharath Varsha, ja monet ihmiset kutsuvat sitä edelleen mieluummin sillä nimellä.


Myöhemmin, kun muslimimaahantunkeutujat saapuivat muun muassa Afganistanista ja Persiasta, he kutsuivat Sindhu-jokea - hindujoki. Tämän jälkeen nimitystä "hindu" käytettiin kuvaamaan asukkaita, jotka olivat kotoisin siitä Intian luoteisprovinssista, jossa Sindhu-joki sijaitsee, ja itse aluetta kutsuttiin nimellä "Hindustan". Koska sanskritin äänne "S" muuntuu parseekielessä "H:ksi", muslimit lausuivat Sindhun "hinduksi", vaikka alueen asukkaat eivät tuolloin itse käyttäneet nimeä "hindu". Muslimi-ulkomaalaiset käyttivät tätä sanaa yksilöidäkseen kyseisellä alueella asuvien ihmisten ja uskonnon. Tämän jälkeen myös intialaiset mukautuivat näihin vallanpitäjien asettamiin normeihin ja käyttivät nimityksiä hindu ja Hindustan. Muuten sanalla ei ole mitään merkitystä paitsi niille, jotka antavat sille arvoa tai käyttävät sitä nyt mukavuussyistä.


Sanoille Hindu tai Intia ei löydy alkuperäistä juurta. Näitä sanoja ei myöskään löydy mistään buddhalaisista tai jainilaisista teksteistä eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä.


“Hindulaisuus” on ulkopuolinen ja harhaanjohtava käsite

Todellisuudessa hindulaisuutta ei ole olemassa yhtenäisenä uskontona. Kyseessä on ulkopuolisten luoma kattotermi, joka syntyi historiallisista, kielellisistä ja hallinnollisista syistä – ei Intian omista perinteistä käsin.

Kun länsimaiset matkailijat ja myöhemmin englantilaiset siirtomaavalloittajat kohtasivat Intiassa valtavan määrän erilaisia uskonnollisia suuntauksia, filosofioita, kultteja ja paikallisia perinteitä, he lakkasivat ymmärtämästä yksityiskohtia. Moninaisuus koettiin kaoottisena, ja siksi se niputettiin yhdeksi sanaksi: hindu.

Tämä oli hallinnollinen ja kolonialistinen yksinkertaistus, ei teologinen määritelmä.


ntiassa ei ole yhtä uskontoa vaan tuhansia

Intiassa on:

lukemattomia filosofisia koulukuntia (darśanat)

useita keskenään ristiriitaisia metafyysisiä näkemyksiä

monoteistisia, dualistisia, ei-dualistisia ja ateistisia traditioita

bhakti-liikkeitä, tantrisia suuntauksia, rituaalisia ja askeettisia polkuja

sekä kristinuskoa, islamia, juutalaisuutta, sikhiläisyyttä jne.

Jos kaikki nämä kutsutaan “hindulaisuudeksi”, käsite menettää kaiken merkityksensä. Samalla logiikalla myös kristinusko olisi “hindulaisuutta”, koska Intiassa on miljoonia kristittyjä.


Sana “hindu” ei ole intialainen käsite

Nimi hindu ei ole peräisin:

Lue lisää

sekä kristinuskoa, islamia, juutalaisuutta, sikhiläisyyttä jne.

Jos kaikki nämä kutsutaan “hindulaisuudeksi”, käsite menettää kaiken merkityksensä. Samalla logiikalla myös kristinusko olisi “hindulaisuutta”, koska Intiassa on miljoonia kristittyjä.


Sana “hindu” ei ole intialainen käsite

Nimi hindu ei ole peräisin:

sanskritista

vedalaisista teksteistä

buddhalaisista tai jainalaisista kirjoituksista

eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä

Sanskritin leksikografi Sir Monier Williams toteaa, ettei sanoille Hindu tai India löydy alkuperäistä sanskritjuurta.

Termin historia on seuraava:

Sindhu oli Indus-joen alkuperäinen nimi.

Kreikkalaiset (Aleksanteri Suuren aikana, n. 325 eaa.) pudottivat alkukirjaimen S → Indus.

Aluetta alettiin kutsua Indiaksi.

Persialais-arabialaisessa ääntämyksessä S muuttui H:ksi → Sindhu → Hindu.

Muslimivalloittajat käyttivät sanaa hindu kuvaamaan maantieteellistä aluetta ja sen asukkaita, ei uskontoa.

Brittiläinen hallinto vakiinnutti termin uskonnolliseksi luokaksi.

Lopulta myös paikalliset omaksuivat termin hallinnollisista ja käytännöllisistä syistä.

Ennen tätä aluetta kutsuttiin Bharata-varshaksi, ja moni käyttää nimeä edelleen.


Sana hindu:

ei ole teologinen käsite

ei ole alkuperäinen

ei kuvaa mitään yhtenäistä uskontoa

Se on ulkopuolisten antama nimi, jota nykyään käytetään lähinnä:

mukavuussyistä

keskustelun yksinkertaistamiseksi

tai kuuntelijakunnan tason vuoksi

Todellisuudessa on mielekkäämpää puhua täsmällisistä traditioista, kuten:

gaudiya-vaišnavismi

shaivismi

shaktismi

advaita-vedānta

jne.

Kaikki muu on käsitteellistä sumutusta.

Anonyymi00025 kirjoitti:

sekä kristinuskoa, islamia, juutalaisuutta, sikhiläisyyttä jne.

Jos kaikki nämä kutsutaan “hindulaisuudeksi”, käsite menettää kaiken merkityksensä. Samalla logiikalla myös kristinusko olisi “hindulaisuutta”, koska Intiassa on miljoonia kristittyjä.


Sana “hindu” ei ole intialainen käsite

Nimi hindu ei ole peräisin:

sanskritista

vedalaisista teksteistä

buddhalaisista tai jainalaisista kirjoituksista

eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä

Sanskritin leksikografi Sir Monier Williams toteaa, ettei sanoille Hindu tai India löydy alkuperäistä sanskritjuurta.

Termin historia on seuraava:

Sindhu oli Indus-joen alkuperäinen nimi.

Kreikkalaiset (Aleksanteri Suuren aikana, n. 325 eaa.) pudottivat alkukirjaimen S → Indus.

Aluetta alettiin kutsua Indiaksi.

Persialais-arabialaisessa ääntämyksessä S muuttui H:ksi → Sindhu → Hindu.

Muslimivalloittajat käyttivät sanaa hindu kuvaamaan maantieteellistä aluetta ja sen asukkaita, ei uskontoa.

Brittiläinen hallinto vakiinnutti termin uskonnolliseksi luokaksi.

Lopulta myös paikalliset omaksuivat termin hallinnollisista ja käytännöllisistä syistä.

Ennen tätä aluetta kutsuttiin Bharata-varshaksi, ja moni käyttää nimeä edelleen.


Sana hindu:

ei ole teologinen käsite

ei ole alkuperäinen

ei kuvaa mitään yhtenäistä uskontoa

Se on ulkopuolisten antama nimi, jota nykyään käytetään lähinnä:

mukavuussyistä

keskustelun yksinkertaistamiseksi

tai kuuntelijakunnan tason vuoksi

Todellisuudessa on mielekkäämpää puhua täsmällisistä traditioista, kuten:

gaudiya-vaišnavismi

shaivismi

shaktismi

advaita-vedānta

jne.

Kaikki muu on käsitteellistä sumutusta.

Lue lisää

"Idän saatanallisissa opeissa" ei ole sellaista ajatusta. Idässä kukaan ei väitä, että vain heidän polkunsa on ainoa oikea. Kukaan ei pakota ketään omaan uskoonsa, sillä ymmärretään, ettei ole mitään, mistä pitäisi pelastua. Polkuja on tuhansia, ja ne ole askeleita samalla polulla. Jos jokin uskonto on alkeellinen, se sopii alkeellisemmalle yleisölle. Myös se, että 1 + 1 = 2, on tärkeä tietää, vaikka myöhemmin siirtyisikin korkeampaan matematiikkaan.

”Idän saatanallisiss opeissa” ei esiinny ajatusta siitä, että vain yksi oppi, uskonto tai henkinen polku olisi ainoa oikea ja kaikki muut väärässä. Sen sijaan lähtökohtana on näkemys, että ihmiset ovat erilaisissa kehitysvaiheissa ja siksi myös heidän tarpeensa, ymmärryksensä ja tapansa etsiä totuutta vaihtelevat. Tästä syystä ei ole mielekästä ajatella, että sama tie sopisi kaikille.
”Idän saatanallisiss opeissa” ei myöskään korosteta ajatusta siitä, että ihminen olisi pelastettava jostakin ulkopuolisesta uhasta. Sen sijaan huomio kohdistuu tietoisuuden kehittymiseen, oman mielen ymmärtämiseen ja siihen, että ihminen oppii näkemään todellisuuden yhä selkeämmin. Tämän vuoksi ei nähdä tarvetta pakottaa ketään omaksumaan tiettyä uskoa tai maailmankuvaa. Jokaisen katsotaan kulkevan omaa polkuaan omassa tahdissaan.
Erilaisia polkuja on lukemattomia, mutta ne voidaan nähdä saman päämäärän erilaisina ilmentyminä. Ne ovat vain erilaisia askelia tai näkökulmia, jotka vastaavat ihmisten erilaisia valmiuksia. Se, mikä on yhdelle ihmiselle syvällinen ja toimiva opetus, voi toiselle olla liian vaikea tai ennenaikainen. Vastaavasti yksinkertaisempi opetus ei ole arvoton vain siksi, että joku toinen on kulkenut pidemmälle.
Tätä voi verrata matematiikan opiskeluun. Jokainen oppii ensin, että yksi plus yksi on kaksi. Tämä tieto ei ole virheellinen tai tarpeeton, vaikka myöhemmin opiskeltaisiin differentiaaliyhtälöitä tai kvanttifysiikan matematiikkaa. Päinvastoin, korkeampi ymmärrys rakentuu perustan varaan. Samalla tavoin idässä ajatellaan, että eri uskonnot, filosofiat ja harjoitukset palvelevat ihmisiä heidän senhetkisessä kehitysvaiheessaan. Mikään vaihe ei ole sinänsä väärä, vaan jokaisella on oma tarkoituksensa osana laajempaa kasvun ja ymmärryksen prosessia.

Anonyymi00026 kirjoitti:

"Idän saatanallisissa opeissa" ei ole sellaista ajatusta. Idässä kukaan ei väitä, että vain heidän polkunsa on ainoa oikea. Kukaan ei pakota ketään omaan uskoonsa, sillä ymmärretään, ettei ole mitään, mistä pitäisi pelastua. Polkuja on tuhansia, ja ne ole askeleita samalla polulla. Jos jokin uskonto on alkeellinen, se sopii alkeellisemmalle yleisölle. Myös se, että 1 1 = 2, on tärkeä tietää, vaikka myöhemmin siirtyisikin korkeampaan matematiikkaan.

”Idän saatanallisiss opeissa” ei esiinny ajatusta siitä, että vain yksi oppi, uskonto tai henkinen polku olisi ainoa oikea ja kaikki muut väärässä. Sen sijaan lähtökohtana on näkemys, että ihmiset ovat erilaisissa kehitysvaiheissa ja siksi myös heidän tarpeensa, ymmärryksensä ja tapansa etsiä totuutta vaihtelevat. Tästä syystä ei ole mielekästä ajatella, että sama tie sopisi kaikille.
”Idän saatanallisiss opeissa” ei myöskään korosteta ajatusta siitä, että ihminen olisi pelastettava jostakin ulkopuolisesta uhasta. Sen sijaan huomio kohdistuu tietoisuuden kehittymiseen, oman mielen ymmärtämiseen ja siihen, että ihminen oppii näkemään todellisuuden yhä selkeämmin. Tämän vuoksi ei nähdä tarvetta pakottaa ketään omaksumaan tiettyä uskoa tai maailmankuvaa. Jokaisen katsotaan kulkevan omaa polkuaan omassa tahdissaan.
Erilaisia polkuja on lukemattomia, mutta ne voidaan nähdä saman päämäärän erilaisina ilmentyminä. Ne ovat vain erilaisia askelia tai näkökulmia, jotka vastaavat ihmisten erilaisia valmiuksia. Se, mikä on yhdelle ihmiselle syvällinen ja toimiva opetus, voi toiselle olla liian vaikea tai ennenaikainen. Vastaavasti yksinkertaisempi opetus ei ole arvoton vain siksi, että joku toinen on kulkenut pidemmälle.
Tätä voi verrata matematiikan opiskeluun. Jokainen oppii ensin, että yksi plus yksi on kaksi. Tämä tieto ei ole virheellinen tai tarpeeton, vaikka myöhemmin opiskeltaisiin differentiaaliyhtälöitä tai kvanttifysiikan matematiikkaa. Päinvastoin, korkeampi ymmärrys rakentuu perustan varaan. Samalla tavoin idässä ajatellaan, että eri uskonnot, filosofiat ja harjoitukset palvelevat ihmisiä heidän senhetkisessä kehitysvaiheessaan. Mikään vaihe ei ole sinänsä väärä, vaan jokaisella on oma tarkoituksensa osana laajempaa kasvun ja ymmärryksen prosessia.

Lue lisää

"Tässä opetusta helvetistä Raamatun mukaan."

Hinduja ei enää kiinnosta, miten Raamatun mukaan on. Jos ottaa kaiken päinvastoin, tulee vähemmän huijatuksi.

Tämä uskonto oli suunniteltu lupaamaan ihmisille parempi kuolemanjälkeinen elämä, kylvämään helvetin pelkoa sekä opettamaan orjaluokalle alistumista ihannoivaa, masokistista filosofiaa, jotta tietoisuuden kasvava kapina murskattaisiin lopullisesti.


Dogmaattinen kristillinen oppijärjestelmä voidaan tutkia hegemonisena ideologiana, joka legitimoi olemassa olevia yhteiskunnallisia valtasuhteita esittämällä ne osana jumalallista järjestystä ja moraalista kosmosta. Erityisesti yhteiskunnan alempien luokkien näkökulmasta uskonnollinen etiikka korosti nöyryyttä, kuuliaisuutta, kärsivällisyyttä ja maallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä, samalla kun oikeudenmukaisuuden toteutuminen siirrettiin tuonpuoleiseen todellisuuteen. Tällainen ajattelurakenne saattoi vähentää välitöntä motivaatiota kyseenalaistaa tai vastustaa vallitsevia yhteiskunnallisia hierarkioita, koska kärsimykselle annettiin transsendentti merkitys ja tulevaisuuteen siirretty palkkio. Joten kristinusko ei ollut ainoastaan uskonnollinen oppijärjestelmä vaan myös kulttuurinen ja poliittinen instituutio, joka osallistui sosiaalisen järjestyksen ylläpitämiseen ohjaamalla yksilöiden moraalista tietoisuutta, käyttäytymistä ja käsityksiä oikeutetusta vallasta. Tällöin kristinuskonnollinen maailmankuva voidaan ymmärtää mekanismina, joka kanavoi tietoisuuden kehittymisen myötä syntyviä kriittisiä ja kapinallisia impulsseja pois yhteiskunnallisesta muutoksesta kohti yksilöllistä moraalista itsensä kehittämistä ja ”pelastuksen” tavoittelua.

Anonyymi00027 kirjoitti:

"Tässä opetusta helvetistä Raamatun mukaan."

Hinduja ei enää kiinnosta, miten Raamatun mukaan on. Jos ottaa kaiken päinvastoin, tulee vähemmän huijatuksi.

Tämä uskonto oli suunniteltu lupaamaan ihmisille parempi kuolemanjälkeinen elämä, kylvämään helvetin pelkoa sekä opettamaan orjaluokalle alistumista ihannoivaa, masokistista filosofiaa, jotta tietoisuuden kasvava kapina murskattaisiin lopullisesti.


Dogmaattinen kristillinen oppijärjestelmä voidaan tutkia hegemonisena ideologiana, joka legitimoi olemassa olevia yhteiskunnallisia valtasuhteita esittämällä ne osana jumalallista järjestystä ja moraalista kosmosta. Erityisesti yhteiskunnan alempien luokkien näkökulmasta uskonnollinen etiikka korosti nöyryyttä, kuuliaisuutta, kärsivällisyyttä ja maallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä, samalla kun oikeudenmukaisuuden toteutuminen siirrettiin tuonpuoleiseen todellisuuteen. Tällainen ajattelurakenne saattoi vähentää välitöntä motivaatiota kyseenalaistaa tai vastustaa vallitsevia yhteiskunnallisia hierarkioita, koska kärsimykselle annettiin transsendentti merkitys ja tulevaisuuteen siirretty palkkio. Joten kristinusko ei ollut ainoastaan uskonnollinen oppijärjestelmä vaan myös kulttuurinen ja poliittinen instituutio, joka osallistui sosiaalisen järjestyksen ylläpitämiseen ohjaamalla yksilöiden moraalista tietoisuutta, käyttäytymistä ja käsityksiä oikeutetusta vallasta. Tällöin kristinuskonnollinen maailmankuva voidaan ymmärtää mekanismina, joka kanavoi tietoisuuden kehittymisen myötä syntyviä kriittisiä ja kapinallisia impulsseja pois yhteiskunnallisesta muutoksesta kohti yksilöllistä moraalista itsensä kehittämistä ja ”pelastuksen” tavoittelua.

Lue lisää

Dramaturgi kirjoitti:

"Tietokone ja tekoäly vastaavat kysymyksiisi.Turha tänne kirjoitella"

Päinvastoin, kristityt eivät saisi kirjoittaa tänne, koska se on hindupalsta.

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset:
Raamatun mukaan elävä ihminen tai eläin ON sielu, kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"

Ilmoita teksti sanskritin kielellä, ja anna se teksti, jossa se on kirjoitettu, ilmoita myös jakeen numero ja tekstin nimi sekä se, mistä ”totuus on otettu”.

”kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"

Mitä tarkoitat 'hindu-uskomuksella'? Intiassa ei ole vain yhtä uskomusta, samalla tavalla kuin Euroopassa ei ole yhtä yhteistä uskontoa tai uskomusjärjestelmää. Jos puhutaan 'hindu-uskomuksesta', voisi yhtä hyvin puhua 'eurooppalaisesta uskomuksesta'. Sekään ei tarkoita mitään yksittäistä asiaa, koska Euroopassa on monia uskontoja, maailmankatsomuksia ja kulttuureja."
Yhtä hyvin voisi sanoa "maapallon uskomus", se havainnollistaa samaa ongelmaa: se on liian laaja käsite. Intiassa, Euroopassa ja Amerikassa ihmisillä on lukemattomia erilaisia uskontoja, uskomuksia ja katsomuksia. Siksi ilmaisu "hindu-uskomus" on täysin harhaanjohtava, jos sillä annetaan ymmärtää, että kaikki ”hindut” uskovat täsmälleen samoihin asioihin.
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg
Pitäisikö kristinuskoon väkisin takaisin pakottajalle kuitenkin suositella, että hän ottaisi asioista selvää ennen kuin alkaa puhua hinduista – mitä ikinä se sana "hindu" edes tarkoittaakaan? Miksi hän puhuu sellaisista asioista, joita ei edes ole olemassa? Yhtä hyvin voisi puhua vaikkapa "maapallouskomuksesta". Ennen kuin alkaa väittää mitään ”hinduista”, kannattaisi perehtyä "hindulaisuuden" eri koulukuntiin ja filosofioihin sekä ottaa asioista selvää.
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset"

Olisi kyllä kamalaa, jos ei olisi vastakkaiset näkemykset. Asiat kannattaa selittää kuulijakunnan tason mukaan: toisille yksinkertaisemmin, kuten Raamatussa, toisille syvällisemmin ja vaikeammalla filosofisella tasolla, koska kuulijakunnan taso on erilainen.

Ollessani vielä kristitty aloin kyseenalaistaa väitteen, jonka mukaan aidot hengelliset heräämiset ja yliluonnolliset kokemukset olisivat yksinomaan oman tradition piirissä esiintyviä ilmiöitä. Ajatus “vain meillä” ei osoittautunut minulle itsestään selväksi, vaan herätti epistemologisen levottomuuden, joka ei jättänyt rauhaan. Mikäli kokemukset todella toimisivat todisteena teologisesta ainutlaatuisuudesta, niiden tulisi ilmetä tavalla, joka erottaa yhden tradition muista. Tätä oletusta aloin systemaattisesti tarkastella.

Jo varhaisessa vaiheessa kävi ilmeiseksi, että rakenteellisesti samanlaisia kokemuksia esiintyy myös muissa kristinuskon lahkoissa, usein keskenään ristiriitaisista opillisista lähtökohdista huolimatta. Tämä havainto heikensi oletusta kokemuksen doktrinaalisesta yksiselitteisyydestä, mutta ei vielä ratkaissut kysymystä. Kun tarkastelua laajennettiin kristillisen kontekstin ulkopuolelle, ilmeni nopeasti, että täysin vastaavanlaisia kokemuskertomuksia esiintyy myös muissa maailmanuskonnoissa. Kokemusten fenomenologinen rakenne pysyi samana, vaikka teologinen tulkinta vaihtui. Jumalan nimi muuttui, mutta kokemuksen muoto säilyi.
Tätä taustaa vasten kiinnostukseni kohdistui myös historiallisesti dokumentoituihin herätysliikkeisiin ja niin sanottuun horrossaarnaamiseen. Erityisesti suomalaisessa kontekstissa esimerkiksi Helena Konttilan kaltaiset tapaukset osoittautuivat erikoisiksi.Näissä ilmiöissä yhdistyvät voimakas affektiivinen kokemus, muuttunut tajunnantila ja yhteisön tarjoama tulkintakehys, joka määrittää kokemuksen hengelliseksi ja jumalalliseksi. Olennaista on, että samankaltaisia ilmiöitä on dokumentoitu laajasti eri kulttuurisissa ja uskonnollisissa ympäristöissä, mikä viittaa ilmiön yleisinhimilliseen eikä traditionaalisesti ainutlaatuiseen luonteeseen.

Näiden havaintojen valossa alkoi käydä yhä selvemmäksi, että uskonnolliset kokemukset eivät sellaisenaan tue eksklusiivisia totuusväitteitä. Päinvastoin ne näyttäytyvät ilmiöinä, jotka paljastavat toistuvia rakenteita inhimillisessä tietoisuudessa ja sosiaalisessa merkityksenmuodostuksessa. Kokemus itsessään on subjektille todellinen ja usein elämää muokkaava, mutta sen teologinen tulkinta on sidoksissa niihin käsitteellisiin ja kulttuurisiin resursseihin, jotka ovat käytettävissä kokemuksen jäsentämiseksi. Näin ollen kokemusten universaali esiintyminen ei vahvista yksittäistä teologista järjestelmää, vaan pikemminkin problematisoi yrityksen käyttää kokemusta epistemisenä todisteena uskonnollisesta yksinoikeudesta.


Sama pätee parantumiskertomuksiin: “Allah paransi”, “Jeesus paransi” jne. Ilmiö on universaali, tulkinta paikallinen. Tästä seuraa melko ilmeinen ongelma yksinoikeudellisten totuusväitteiden kannalta.



Argumentti “elämäni muuttui täysin, kun Jumala tuli elämääni” ei myöskään ole informatiivinen. Identtisiä narratiiveja esiintyy käytännössä kaikissa maailman uskonnoissa: kristinuskossa, islamissa jne. ja niiden lukemattomissa alatraditioissa. "Jumalan" nimi vain vaihtuu, kokemuksen täysin sama rakenne pysyy.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Ollessani vielä kristitty aloin kyseenalaistaa väitteen, jonka mukaan aidot hengelliset heräämiset ja yliluonnolliset kokemukset olisivat yksinomaan oman tradition piirissä esiintyviä ilmiöitä. Ajatus “vain meillä” ei osoittautunut minulle itsestään selväksi, vaan herätti epistemologisen levottomuuden, joka ei jättänyt rauhaan. Mikäli kokemukset todella toimisivat todisteena teologisesta ainutlaatuisuudesta, niiden tulisi ilmetä tavalla, joka erottaa yhden tradition muista. Tätä oletusta aloin systemaattisesti tarkastella.

Jo varhaisessa vaiheessa kävi ilmeiseksi, että rakenteellisesti samanlaisia kokemuksia esiintyy myös muissa kristinuskon lahkoissa, usein keskenään ristiriitaisista opillisista lähtökohdista huolimatta. Tämä havainto heikensi oletusta kokemuksen doktrinaalisesta yksiselitteisyydestä, mutta ei vielä ratkaissut kysymystä. Kun tarkastelua laajennettiin kristillisen kontekstin ulkopuolelle, ilmeni nopeasti, että täysin vastaavanlaisia kokemuskertomuksia esiintyy myös muissa maailmanuskonnoissa. Kokemusten fenomenologinen rakenne pysyi samana, vaikka teologinen tulkinta vaihtui. Jumalan nimi muuttui, mutta kokemuksen muoto säilyi.
Tätä taustaa vasten kiinnostukseni kohdistui myös historiallisesti dokumentoituihin herätysliikkeisiin ja niin sanottuun horrossaarnaamiseen. Erityisesti suomalaisessa kontekstissa esimerkiksi Helena Konttilan kaltaiset tapaukset osoittautuivat erikoisiksi.Näissä ilmiöissä yhdistyvät voimakas affektiivinen kokemus, muuttunut tajunnantila ja yhteisön tarjoama tulkintakehys, joka määrittää kokemuksen hengelliseksi ja jumalalliseksi. Olennaista on, että samankaltaisia ilmiöitä on dokumentoitu laajasti eri kulttuurisissa ja uskonnollisissa ympäristöissä, mikä viittaa ilmiön yleisinhimilliseen eikä traditionaalisesti ainutlaatuiseen luonteeseen.

Näiden havaintojen valossa alkoi käydä yhä selvemmäksi, että uskonnolliset kokemukset eivät sellaisenaan tue eksklusiivisia totuusväitteitä. Päinvastoin ne näyttäytyvät ilmiöinä, jotka paljastavat toistuvia rakenteita inhimillisessä tietoisuudessa ja sosiaalisessa merkityksenmuodostuksessa. Kokemus itsessään on subjektille todellinen ja usein elämää muokkaava, mutta sen teologinen tulkinta on sidoksissa niihin käsitteellisiin ja kulttuurisiin resursseihin, jotka ovat käytettävissä kokemuksen jäsentämiseksi. Näin ollen kokemusten universaali esiintyminen ei vahvista yksittäistä teologista järjestelmää, vaan pikemminkin problematisoi yrityksen käyttää kokemusta epistemisenä todisteena uskonnollisesta yksinoikeudesta.


Sama pätee parantumiskertomuksiin: “Allah paransi”, “Jeesus paransi” jne. Ilmiö on universaali, tulkinta paikallinen. Tästä seuraa melko ilmeinen ongelma yksinoikeudellisten totuusväitteiden kannalta.



Argumentti “elämäni muuttui täysin, kun Jumala tuli elämääni” ei myöskään ole informatiivinen. Identtisiä narratiiveja esiintyy käytännössä kaikissa maailman uskonnoissa: kristinuskossa, islamissa jne. ja niiden lukemattomissa alatraditioissa. "Jumalan" nimi vain vaihtuu, kokemuksen täysin sama rakenne pysyy.

Lue lisää

Yksikään uskonnollinen perinne ei voi perustellusti väittää omistavansa yksinoikeuden kaikkeen henkiseen totuuteen. Tällainen vaatimus edellyttäisi täydellistä tietoa todellisuuden koko laajuudesta, ihmiskunnan historiasta, tietoisuuden kehityksestä sekä Jumalan tai Absoluutin toiminnasta kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa. Koska yksittäinen ihminen tai yhteisö ei voi osoittaa hallitsevansa tällaista kokonaisnäkemystä, ehdoton väite omasta yksinoikeudesta totuuteen perustuu usein enemmän uskoon omaan erinomaisuuteen kuin todelliseen tietoon.
Kun uskonnollinen yhteisö alkaa pitää itseään ainoana pelastuksen, totuuden tai jumalallisen ilmoituksen haltijana, syntyy helposti dogmatismi. Dogmatismi ei tarkoita vahvaa vakaumusta sinänsä, vaan kyvyttömyyttä tunnistaa, että todellisuus voi olla laajempi kuin oma käsitteellinen järjestelmämme. Historia osoittaa, että juuri tällaiset yksinoikeusvaatimukset ovat usein synnyttäneet uskonnollisia konflikteja, vainoja ja vastakkainasetteluja. Mitä kapeammaksi ihmisen maailmankuva muodostuu, sitä vaikeammaksi käy ymmärtää muiden ihmisten kokemuksia, näkemyksiä ja henkisiä pyrkimyksiä.
Vedalaisesta näkökulmasta katsottuna ihmiset eivät ole samalla tietoisuuden tasolla. Jokainen yksilö lähestyy totuutta omien kykyjensä, kokemustensa, kulttuurinsa ja sisäisen kehitysvaiheensa kautta. Tämän vuoksi myös uskonnolliset opetukset ilmenevät erilaisina. Se, mikä yhdelle ihmiselle on syvällinen metafyysinen opetus, voi toiselle olla käsittämätöntä. Vastaavasti yksinkertainen moraalinen opetus voi olla välttämätön lähtökohta henkilölle, joka ei vielä kykene vastaanottamaan syvällisempiä filosofisia näkemyksiä.
Tässä mielessä ihmisen uskonto kuvastaa usein hänen senhetkistä tietoisuuden tasoaan. Jos uskonnollinen ymmärrys on yksinkertainen tai alkeellinen, se ei välttämättä tarkoita epäonnistumista. Jokainen oppiminen alkaa perustasolta. Lapsi opettelee ensin kirjaimet ennen kuin hän kykenee lukemaan kirjallisuutta tai tutkimaan filosofiaa. Samalla tavoin henkinen kehitys etenee vaiheittain. Se, mikä tänään näyttää rajalliselta, voi toimia perustana syvemmälle ymmärrykselle tulevaisuudessa.
Ongelma syntyy silloin, kun väliaikainen kehitysvaihe julistetaan lopulliseksi päämääräksi. Kun ihminen kiinnittyy omaan käsitykseensä niin voimakkaasti, ettei hän enää ole valmis oppimaan tai tutkimaan syvempiä merkityksiä, kehitys pysähtyy. Dogmatismi muuttaa uskonnon välineestä päämääräksi. Sen sijaan että uskonto auttaisi ihmistä laajentamaan tietoisuuttaan, siitä tulee järjestelmä, joka rajoittaa hänen mahdollisuuksiaan kasvaa.
Tästä syystä lähes jokaisen uskonnollisen perinteen piirissä voidaan havaita kaksi erilaista lähestymistapaa. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ne, jotka pyrkivät ymmärtämään opetusten sisäisen, symbolisen ja syvällisen merkityksen. He eivät tyydy ulkoisiin muotoihin, rituaaleihin tai kirjaimellisiin tulkintoihin, vaan etsivät niiden taustalla olevia periaatteita ja kokemuksellista totuutta. Toiseen ryhmään kuuluvat ne, joiden suhde uskontoon jää pääasiassa ulkoiselle tasolle. He voivat tuntea opinkappaleet, rituaalit ja perinteet, mutta eivät välttämättä tavoita niiden syvempää tarkoitusta.
Sama ero löytyy kaikista suurista uskonnollisista traditioista. On niitä, jotka näkevät pyhissä teksteissä kirjaimia, ja niitä, jotka pyrkivät näkemään niiden merkityksen. On niitä, jotka tarkastelevat uskontoa identiteettinä, ja niitä, jotka käyttävät sitä tietoisuuden muuttamisen välineenä. Ulkoinen uskonto voi erottaa ihmisiä toisistaan, mutta sisäinen ymmärrys pyrkii näkemään sen yhteisen perustan, joka ilmenee erilaisissa kulttuureissa ja erilaisina opetuksina.
Tämän näkemyksen mukaan uskonnon todellinen arvo ei määräydy sen perusteella, kuinka voimakkaasti ihminen puolustaa omaa perinnettään, vaan sen perusteella, kuinka paljon hänen tietoisuutensa, myötätuntonsa, viisautensa ja kykynsä ymmärtää todellisuutta ovat kehittyneet. Uskonto on silloin väline sisäiseen kasvuun eikä päämäärä sinänsä.

Vedalaisen perinteen mukaan jokainen elävä olento etenee pitkän kehitysprosessin kautta. Tietoisuus kasvaa vähitellen kokemusten, tekojen ja oppimisen myötä. Siksi ihmiset eivät ole samalla lähtöviivalla. Se, mikä yhdelle ihmiselle on itsestään selvää, voi toiselle olla vielä käsittämätöntä. Tästä syystä myös opetusten on oltava erilaisia eri ihmisille ja eri kehitysvaiheissa oleville yhteisöille.

Vastuu kasvaa tietoisuuden mukana. Mitä enemmän ihminen ymmärtää tekojensa seurauksia, sitä suurempi vastuu hänellä on niiden vaikutuksista. Tämän vuoksi moraalisia ja karmallisia seurauksia ei tarkastella ainoastaan tekojen ulkoisen muodon perusteella, vaan myös tietoisuuden, aikomusten ja ymmärryksen perusteella.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Yksikään uskonnollinen perinne ei voi perustellusti väittää omistavansa yksinoikeuden kaikkeen henkiseen totuuteen. Tällainen vaatimus edellyttäisi täydellistä tietoa todellisuuden koko laajuudesta, ihmiskunnan historiasta, tietoisuuden kehityksestä sekä Jumalan tai Absoluutin toiminnasta kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa. Koska yksittäinen ihminen tai yhteisö ei voi osoittaa hallitsevansa tällaista kokonaisnäkemystä, ehdoton väite omasta yksinoikeudesta totuuteen perustuu usein enemmän uskoon omaan erinomaisuuteen kuin todelliseen tietoon.
Kun uskonnollinen yhteisö alkaa pitää itseään ainoana pelastuksen, totuuden tai jumalallisen ilmoituksen haltijana, syntyy helposti dogmatismi. Dogmatismi ei tarkoita vahvaa vakaumusta sinänsä, vaan kyvyttömyyttä tunnistaa, että todellisuus voi olla laajempi kuin oma käsitteellinen järjestelmämme. Historia osoittaa, että juuri tällaiset yksinoikeusvaatimukset ovat usein synnyttäneet uskonnollisia konflikteja, vainoja ja vastakkainasetteluja. Mitä kapeammaksi ihmisen maailmankuva muodostuu, sitä vaikeammaksi käy ymmärtää muiden ihmisten kokemuksia, näkemyksiä ja henkisiä pyrkimyksiä.
Vedalaisesta näkökulmasta katsottuna ihmiset eivät ole samalla tietoisuuden tasolla. Jokainen yksilö lähestyy totuutta omien kykyjensä, kokemustensa, kulttuurinsa ja sisäisen kehitysvaiheensa kautta. Tämän vuoksi myös uskonnolliset opetukset ilmenevät erilaisina. Se, mikä yhdelle ihmiselle on syvällinen metafyysinen opetus, voi toiselle olla käsittämätöntä. Vastaavasti yksinkertainen moraalinen opetus voi olla välttämätön lähtökohta henkilölle, joka ei vielä kykene vastaanottamaan syvällisempiä filosofisia näkemyksiä.
Tässä mielessä ihmisen uskonto kuvastaa usein hänen senhetkistä tietoisuuden tasoaan. Jos uskonnollinen ymmärrys on yksinkertainen tai alkeellinen, se ei välttämättä tarkoita epäonnistumista. Jokainen oppiminen alkaa perustasolta. Lapsi opettelee ensin kirjaimet ennen kuin hän kykenee lukemaan kirjallisuutta tai tutkimaan filosofiaa. Samalla tavoin henkinen kehitys etenee vaiheittain. Se, mikä tänään näyttää rajalliselta, voi toimia perustana syvemmälle ymmärrykselle tulevaisuudessa.
Ongelma syntyy silloin, kun väliaikainen kehitysvaihe julistetaan lopulliseksi päämääräksi. Kun ihminen kiinnittyy omaan käsitykseensä niin voimakkaasti, ettei hän enää ole valmis oppimaan tai tutkimaan syvempiä merkityksiä, kehitys pysähtyy. Dogmatismi muuttaa uskonnon välineestä päämääräksi. Sen sijaan että uskonto auttaisi ihmistä laajentamaan tietoisuuttaan, siitä tulee järjestelmä, joka rajoittaa hänen mahdollisuuksiaan kasvaa.
Tästä syystä lähes jokaisen uskonnollisen perinteen piirissä voidaan havaita kaksi erilaista lähestymistapaa. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ne, jotka pyrkivät ymmärtämään opetusten sisäisen, symbolisen ja syvällisen merkityksen. He eivät tyydy ulkoisiin muotoihin, rituaaleihin tai kirjaimellisiin tulkintoihin, vaan etsivät niiden taustalla olevia periaatteita ja kokemuksellista totuutta. Toiseen ryhmään kuuluvat ne, joiden suhde uskontoon jää pääasiassa ulkoiselle tasolle. He voivat tuntea opinkappaleet, rituaalit ja perinteet, mutta eivät välttämättä tavoita niiden syvempää tarkoitusta.
Sama ero löytyy kaikista suurista uskonnollisista traditioista. On niitä, jotka näkevät pyhissä teksteissä kirjaimia, ja niitä, jotka pyrkivät näkemään niiden merkityksen. On niitä, jotka tarkastelevat uskontoa identiteettinä, ja niitä, jotka käyttävät sitä tietoisuuden muuttamisen välineenä. Ulkoinen uskonto voi erottaa ihmisiä toisistaan, mutta sisäinen ymmärrys pyrkii näkemään sen yhteisen perustan, joka ilmenee erilaisissa kulttuureissa ja erilaisina opetuksina.
Tämän näkemyksen mukaan uskonnon todellinen arvo ei määräydy sen perusteella, kuinka voimakkaasti ihminen puolustaa omaa perinnettään, vaan sen perusteella, kuinka paljon hänen tietoisuutensa, myötätuntonsa, viisautensa ja kykynsä ymmärtää todellisuutta ovat kehittyneet. Uskonto on silloin väline sisäiseen kasvuun eikä päämäärä sinänsä.

Vedalaisen perinteen mukaan jokainen elävä olento etenee pitkän kehitysprosessin kautta. Tietoisuus kasvaa vähitellen kokemusten, tekojen ja oppimisen myötä. Siksi ihmiset eivät ole samalla lähtöviivalla. Se, mikä yhdelle ihmiselle on itsestään selvää, voi toiselle olla vielä käsittämätöntä. Tästä syystä myös opetusten on oltava erilaisia eri ihmisille ja eri kehitysvaiheissa oleville yhteisöille.

Vastuu kasvaa tietoisuuden mukana. Mitä enemmän ihminen ymmärtää tekojensa seurauksia, sitä suurempi vastuu hänellä on niiden vaikutuksista. Tämän vuoksi moraalisia ja karmallisia seurauksia ei tarkastella ainoastaan tekojen ulkoisen muodon perusteella, vaan myös tietoisuuden, aikomusten ja ymmärryksen perusteella.

Lue lisää

Tästä näkökulmasta katsottuna uskonnolliset opetukset eivät ole välttämättä keskenään ristiriitaisia, vaan ne voivat olla suunnattuja erilaisille ihmisille erilaisissa olosuhteissa. Jollekin ihmiselle uskonto merkitsee ensisijaisesti moraalisten sääntöjen opettelua. Toiselle se merkitsee filosofista pohdintaa. Kolmannelle se merkitsee rakkauden, palvelun ja Jumalasuhteen syventämistä. Samalla tavoin kuin koulutuksessa on alkeis-, keski- ja korkeampia tasoja, myös henkisessä elämässä voidaan nähdä erilaisia kehitysvaiheita.

Tämän vuoksi vedalainen perinne ei yleensä korosta ajatusta, että kaikki ihmiset olisivat velvollisia omaksumaan täsmälleen saman uskonnollisen muodon tai harjoituksen. Olennaisempaa on se, auttaako jokin opetus ihmistä kehittymään seuraavaan vaiheeseen omalla polullaan.
Paramparamme filosofiassa uskonnon korkein tarkoitus ei ole taivaallisten nautintojen saavuttaminen eikä rangaistuksen välttäminen. Tällaiset motiivit voidaan nähdä henkisen kehityksen alkuvaiheina.

Bhagavad-gītā opettaa myös, että todellinen viisaus ilmenee kykynä nähdä kaikkien elävien olentojen yhteinen henkinen olemus. Oppinut brāhmaṇa, lehmä, elefantti, koira ja yhteiskunnan ulkopuolelle jäänyt ihminen nähdään pohjimmiltaan samanarvoisina sieluina, vaikka heidän ulkoiset olosuhteensa eroavat toisistaan. Siksi tietoisuuden kehityksen tarkoituksena ei ole synnyttää ylimielisyyttä, vaan myötätuntoa, nöyryyttä ja ymmärrystä.
Mitä syvemmälle ihminen etenee henkisessä elämässä, sitä vähemmän hän keskittyy siihen, mikä erottaa ihmisiä toisistaan, ja sitä enemmän hän alkaa nähdä sen, mikä yhdistää kaikkia eläviä olentoja.

Anonyymi00033 kirjoitti:

Tästä näkökulmasta katsottuna uskonnolliset opetukset eivät ole välttämättä keskenään ristiriitaisia, vaan ne voivat olla suunnattuja erilaisille ihmisille erilaisissa olosuhteissa. Jollekin ihmiselle uskonto merkitsee ensisijaisesti moraalisten sääntöjen opettelua. Toiselle se merkitsee filosofista pohdintaa. Kolmannelle se merkitsee rakkauden, palvelun ja Jumalasuhteen syventämistä. Samalla tavoin kuin koulutuksessa on alkeis-, keski- ja korkeampia tasoja, myös henkisessä elämässä voidaan nähdä erilaisia kehitysvaiheita.

Tämän vuoksi vedalainen perinne ei yleensä korosta ajatusta, että kaikki ihmiset olisivat velvollisia omaksumaan täsmälleen saman uskonnollisen muodon tai harjoituksen. Olennaisempaa on se, auttaako jokin opetus ihmistä kehittymään seuraavaan vaiheeseen omalla polullaan.
Paramparamme filosofiassa uskonnon korkein tarkoitus ei ole taivaallisten nautintojen saavuttaminen eikä rangaistuksen välttäminen. Tällaiset motiivit voidaan nähdä henkisen kehityksen alkuvaiheina.

Bhagavad-gītā opettaa myös, että todellinen viisaus ilmenee kykynä nähdä kaikkien elävien olentojen yhteinen henkinen olemus. Oppinut brāhmaṇa, lehmä, elefantti, koira ja yhteiskunnan ulkopuolelle jäänyt ihminen nähdään pohjimmiltaan samanarvoisina sieluina, vaikka heidän ulkoiset olosuhteensa eroavat toisistaan. Siksi tietoisuuden kehityksen tarkoituksena ei ole synnyttää ylimielisyyttä, vaan myötätuntoa, nöyryyttä ja ymmärrystä.
Mitä syvemmälle ihminen etenee henkisessä elämässä, sitä vähemmän hän keskittyy siihen, mikä erottaa ihmisiä toisistaan, ja sitä enemmän hän alkaa nähdä sen, mikä yhdistää kaikkia eläviä olentoja.

Lue lisää

Minkä tahansa uskonnollisen perinteen tutkimisessa on ensimmäiseksi otettava huomioon uskonnollisen hermeneutiikan menetelmät. Hermeneutiikka on tulkinnan taidetta, teoriaa tekstien, myös pyhien kirjoitusten tekstien, tulkinnasta ja ymmärtämisestä.

Tutkiessaan mitä tahansa pyhää teosta tutkija kohtaa väistämättä ongelman sen oikeasta tulkinnasta ja ymmärtämisestä.

Tämä ongelma on erityisen akuutti, kun luetaan Vedalaisia jne. tekstejä.

Esimerkiksi sanskritin kielessä, jolla Veda-kirjat on kirjoitettu, jokaisella sanalla voi olla yhdeksästä neljäänkymmeneen jne. eri merkitystä, ja vastaavasti jokainen shloka (”jae”) voidaan lukea eri tavoin.

Näin ollen ei ole helppoa ymmärtää tiettyyn tekstiin sisältyvää tarkkaa merkitystä. Tämä tehtävä olisi mahdoton ratkaista, jos Veda ei alun perin sisältäisi vihjeitä.

Veda-tekstien lukemiseen on Vedoissa menetelmä, joka auttaa ymmärtämään vedalaisten kirjoitusten suoran merkityksen ja välttämään väärintulkintoja .

Tämä tehtävä olisi ollut ratkaisematon, elleivät Vedat itse olisi alun perin sisältäneet avainta ratkaisuun.

Pyhien tekstien tulkintaongelma on läsnä myös muissa uskonnoissa.

Pyhien tekstien semanttista moninaisuutta hyväksikäyttäen ihmiset tulkitsevat näitä kirjoja usein omien tarpeidensa ja intressiensä mukaan.

Tämä tarina havainnollistaa, miten ilmeisetkin tekstit voidaan tulkita omalla tavalla, jos halutaan. Entä kirjoitusten esoteerisemmat osat? Valitettavasti ihmisillä on usein taipumus tulkita pyhien kirjojen ohjeita väärin, jotta asiat pysyisivät ”yksinkertaisina”.

Niinpä tekstin oikean, väärentämättömän ymmärtämisen tiede on kaiken henkisen harjoittelun perusta.

Se on eräänlainen avain, jonka puuttuminen mitätöi kaikki yrityksemme ymmärtää pyhiä tutkielmia.


Sanskritin ymmärtäminen ei tarkoita ainoastaan sanojen kääntämistä toiselle kielelle, vaan myös kieliopin, käsitteiden, filosofisen taustan ja perinteisten merkityskerrostumien tuntemista.
Vedalaisessa filosofiassa puhutaan yleisesti kuudesta pääkoulukunnasta, joilla kullakin on omat tulkintamenetelmänsä ja filosofiset lähtökohtansa. Vaikka nämä koulukunnat perustuvat samoihin pyhiin teksteihin ja lukevat samoja sanskritinkielisiä lähteitä, ne voivat päätyä hyvin erilaisiin johtopäätöksiin.
Tämä osoittaa, kuinka hienovarainen ja haastava sanskritin ymmärtäminen on. Pienikin ero sanan merkityksen, kieliopillisen rakenteen tai asiayhteyden tulkinnassa voi johtaa täysin erilaiseen filosofiseen näkemykseen.
Tarkastelemme siis sitä, kuinka totuutta käsittelevistä teksteistä voidaan päätyä virheellisiin johtopäätöksiin. Tämä ei johdu välttämättä itse tekstistä, vaan usein siitä, että lukijan ymmärrys, menetelmät tai ennakko-oletukset vaikuttavat tulkintaan.
Nykymaailmassa monilla ei ole syvällistä sanskritin kielen tuntemusta eikä pitkäaikaista perehtymistä vedalaiseen ajatteluperinteeseen. Tämän vuoksi samaa alkuperäistä lähdettä voidaan lukea eri tavoin, ja eri tulkitsijat voivat päätyä jopa vastakkaisiin näkemyksiin.
Sanskrit ei ole pelkästään kieli, vaan kokonainen tiedon ja filosofisen ajattelun järjestelmä, jonka täydellinen ymmärtäminen edellyttää sekä kielellistä että henkistä perehtyneisyyttä.

Anonyymi00035 kirjoitti:

Minkä tahansa uskonnollisen perinteen tutkimisessa on ensimmäiseksi otettava huomioon uskonnollisen hermeneutiikan menetelmät. Hermeneutiikka on tulkinnan taidetta, teoriaa tekstien, myös pyhien kirjoitusten tekstien, tulkinnasta ja ymmärtämisestä.

Tutkiessaan mitä tahansa pyhää teosta tutkija kohtaa väistämättä ongelman sen oikeasta tulkinnasta ja ymmärtämisestä.

Tämä ongelma on erityisen akuutti, kun luetaan Vedalaisia jne. tekstejä.

Esimerkiksi sanskritin kielessä, jolla Veda-kirjat on kirjoitettu, jokaisella sanalla voi olla yhdeksästä neljäänkymmeneen jne. eri merkitystä, ja vastaavasti jokainen shloka (”jae”) voidaan lukea eri tavoin.

Näin ollen ei ole helppoa ymmärtää tiettyyn tekstiin sisältyvää tarkkaa merkitystä. Tämä tehtävä olisi mahdoton ratkaista, jos Veda ei alun perin sisältäisi vihjeitä.

Veda-tekstien lukemiseen on Vedoissa menetelmä, joka auttaa ymmärtämään vedalaisten kirjoitusten suoran merkityksen ja välttämään väärintulkintoja .

Tämä tehtävä olisi ollut ratkaisematon, elleivät Vedat itse olisi alun perin sisältäneet avainta ratkaisuun.

Pyhien tekstien tulkintaongelma on läsnä myös muissa uskonnoissa.

Pyhien tekstien semanttista moninaisuutta hyväksikäyttäen ihmiset tulkitsevat näitä kirjoja usein omien tarpeidensa ja intressiensä mukaan.

Tämä tarina havainnollistaa, miten ilmeisetkin tekstit voidaan tulkita omalla tavalla, jos halutaan. Entä kirjoitusten esoteerisemmat osat? Valitettavasti ihmisillä on usein taipumus tulkita pyhien kirjojen ohjeita väärin, jotta asiat pysyisivät ”yksinkertaisina”.

Niinpä tekstin oikean, väärentämättömän ymmärtämisen tiede on kaiken henkisen harjoittelun perusta.

Se on eräänlainen avain, jonka puuttuminen mitätöi kaikki yrityksemme ymmärtää pyhiä tutkielmia.


Sanskritin ymmärtäminen ei tarkoita ainoastaan sanojen kääntämistä toiselle kielelle, vaan myös kieliopin, käsitteiden, filosofisen taustan ja perinteisten merkityskerrostumien tuntemista.
Vedalaisessa filosofiassa puhutaan yleisesti kuudesta pääkoulukunnasta, joilla kullakin on omat tulkintamenetelmänsä ja filosofiset lähtökohtansa. Vaikka nämä koulukunnat perustuvat samoihin pyhiin teksteihin ja lukevat samoja sanskritinkielisiä lähteitä, ne voivat päätyä hyvin erilaisiin johtopäätöksiin.
Tämä osoittaa, kuinka hienovarainen ja haastava sanskritin ymmärtäminen on. Pienikin ero sanan merkityksen, kieliopillisen rakenteen tai asiayhteyden tulkinnassa voi johtaa täysin erilaiseen filosofiseen näkemykseen.
Tarkastelemme siis sitä, kuinka totuutta käsittelevistä teksteistä voidaan päätyä virheellisiin johtopäätöksiin. Tämä ei johdu välttämättä itse tekstistä, vaan usein siitä, että lukijan ymmärrys, menetelmät tai ennakko-oletukset vaikuttavat tulkintaan.
Nykymaailmassa monilla ei ole syvällistä sanskritin kielen tuntemusta eikä pitkäaikaista perehtymistä vedalaiseen ajatteluperinteeseen. Tämän vuoksi samaa alkuperäistä lähdettä voidaan lukea eri tavoin, ja eri tulkitsijat voivat päätyä jopa vastakkaisiin näkemyksiin.
Sanskrit ei ole pelkästään kieli, vaan kokonainen tiedon ja filosofisen ajattelun järjestelmä, jonka täydellinen ymmärtäminen edellyttää sekä kielellistä että henkistä perehtyneisyyttä.

Lue lisää

Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen ja ainoa oikea tapa; emme ole koskaan väittäneet niin.
Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Emme pidä henkisyyttä valmiina vastauksena, jonka ihminen vain hyväksyy ulkoisesti, vaan elinikäisenä oppimisena, harjoituksena ja tietoisuuden (caitanya) asteittaisena syventymisenä. Henkinen elämä ei ole pelkkää uskomista, vaan matka kohti todellista ymmärrystä (jñāna), jossa ihmisen väärät käsitykset (mithyā-jñāna) ja tietämättömyys (avidyā) vähitellen väistyvät.
Tieto (jñāna) ei pysähdy käsitteelliseen ymmärtämiseen, vaan kypsyy oivallukseksi (anubhava), joka muuttaa ihmisen suhdetta itseensä, muihin eläviin olentoihin ja koko olemassaoloon (sattā). Henkinen kasvu ei ole yksittäinen kokemus tai saavutettava lopullinen tila, vaan jatkuva tietoisuuden (caitanya) puhdistumisen (śuddhi) ja kypsymisen prosessi.
Tämä sisäinen kehitys ymmärretään sydämen puhdistumisena (citta-śuddhi), jossa itsekeskeiset taipumukset (ahaṅkāra) ja väärä samaistuminen kehoon (dehātma-buddhi) vähitellen heikkenevät. Ihminen alkaa ymmärtää syvemmin omaa todellista luontoaan (svarūpa) ja suhdettaan kaikkeen elävään.
Tästä syystä emme ole koskaan edes väittäneet, että juuri meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen tapa etsiä totuutta. Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Samalla pidämme tärkeänä erottelukykyä (viveka) ja totuudenmukaista tutkimista (vicāra). Henkinen tieto ei tarkoita dogmaattista hyväksymistä, vaan syvempää ymmärrystä, joka syntyy harjoituksen, pohdinnan jne. kautta.
Emme pakota ketään hyväksymään opetuksiamme emmekä käytä pelottelua, painostusta, psykologista manipulointia tai henkistä väkivaltaa kuten kristilliset ekstremistit täällä tekevät jatkuvasti. Vastustamme kristittyjen ekstremistien psykoterroria, syyllistämistä, uhkailua, pakottamista uudelleen takaisin kristinuskoon, josta olemme lähteneet, ja vallankäyttöä, joiden tarkoituksena on murtaa ihmisen oma harkintakyky (buddhi) ja estää vapaa etsintä.
Emme hyväksy toimintaa, jossa jokin dogmaattinen tai fundamentalistinen uskonto pyrkii pakottamaan ihmisen omaksumaan tuon vakaumuksen uudelleen pelon, syyllisyyden tai väkivallan avulla. Aito vakaumus (niṣṭhā) ei synny pakosta, vaan vapaaehtoisesta ymmärtämisestä, vilpittömyydestä (ārjava) ja sisäisestä muutoksesta.
Todellinen henkinen kasvu perustuu myötätuntoon (dayā), tietoisuuden (caitanya) syvenemiseen jne. Ihmisen sisäinen kehitys ei voi perustua hallintaan tai pakottamiseen, vaan vapaaseen tahtoon ja aitoon pyrkimykseen kohti korkeampaa ymmärrystä.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen ja ainoa oikea tapa; emme ole koskaan väittäneet niin.
Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Emme pidä henkisyyttä valmiina vastauksena, jonka ihminen vain hyväksyy ulkoisesti, vaan elinikäisenä oppimisena, harjoituksena ja tietoisuuden (caitanya) asteittaisena syventymisenä. Henkinen elämä ei ole pelkkää uskomista, vaan matka kohti todellista ymmärrystä (jñāna), jossa ihmisen väärät käsitykset (mithyā-jñāna) ja tietämättömyys (avidyā) vähitellen väistyvät.
Tieto (jñāna) ei pysähdy käsitteelliseen ymmärtämiseen, vaan kypsyy oivallukseksi (anubhava), joka muuttaa ihmisen suhdetta itseensä, muihin eläviin olentoihin ja koko olemassaoloon (sattā). Henkinen kasvu ei ole yksittäinen kokemus tai saavutettava lopullinen tila, vaan jatkuva tietoisuuden (caitanya) puhdistumisen (śuddhi) ja kypsymisen prosessi.
Tämä sisäinen kehitys ymmärretään sydämen puhdistumisena (citta-śuddhi), jossa itsekeskeiset taipumukset (ahaṅkāra) ja väärä samaistuminen kehoon (dehātma-buddhi) vähitellen heikkenevät. Ihminen alkaa ymmärtää syvemmin omaa todellista luontoaan (svarūpa) ja suhdettaan kaikkeen elävään.
Tästä syystä emme ole koskaan edes väittäneet, että juuri meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen tapa etsiä totuutta. Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Samalla pidämme tärkeänä erottelukykyä (viveka) ja totuudenmukaista tutkimista (vicāra). Henkinen tieto ei tarkoita dogmaattista hyväksymistä, vaan syvempää ymmärrystä, joka syntyy harjoituksen, pohdinnan jne. kautta.
Emme pakota ketään hyväksymään opetuksiamme emmekä käytä pelottelua, painostusta, psykologista manipulointia tai henkistä väkivaltaa kuten kristilliset ekstremistit täällä tekevät jatkuvasti. Vastustamme kristittyjen ekstremistien psykoterroria, syyllistämistä, uhkailua, pakottamista uudelleen takaisin kristinuskoon, josta olemme lähteneet, ja vallankäyttöä, joiden tarkoituksena on murtaa ihmisen oma harkintakyky (buddhi) ja estää vapaa etsintä.
Emme hyväksy toimintaa, jossa jokin dogmaattinen tai fundamentalistinen uskonto pyrkii pakottamaan ihmisen omaksumaan tuon vakaumuksen uudelleen pelon, syyllisyyden tai väkivallan avulla. Aito vakaumus (niṣṭhā) ei synny pakosta, vaan vapaaehtoisesta ymmärtämisestä, vilpittömyydestä (ārjava) ja sisäisestä muutoksesta.
Todellinen henkinen kasvu perustuu myötätuntoon (dayā), tietoisuuden (caitanya) syvenemiseen jne. Ihmisen sisäinen kehitys ei voi perustua hallintaan tai pakottamiseen, vaan vapaaseen tahtoon ja aitoon pyrkimykseen kohti korkeampaa ymmärrystä.

Lue lisää

Kauhudramaturgi kirjoitti toisella palstalla:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.
****************
MUTTA:
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA helvetillä. Ja paikoissa, joissa kirjoitan he ovat laittaneet useita kymmeniä linkkejä, joissa viitataan "kadotukseen", joissa taas joku on käynyt helvetissä. Eli jopa yhdessä ketjussa on useita kymmeniä kauhutarinoita "kadotuksesta" Mutta se on subjektiivista, ei objektiivista. Jätätte näppärästi huomioimatta sen tosiasian, että myös muissa uskonnoissa on lähellä kuolemaa tapahtuneita kokemuksia, jotka ovat täsmälleen päinvastaisia kuin nuo kauhulinkit.

Enemmän objektiivisuutta. On linkkejä, joissa ihmiset tapaavat Allahin ja saavat "syntinsä anteeksi", on linkkejä, joissa jopa kristityt tapaavat Vishnun. joissa buddhalaiset tapaavat Buddhan, joissa kristitty kääntyy pois kristinuskosta kuolemanläheisen kokemuksen seurauksena, joissa kristitty kääntyy islamiin, joissa kristitty kääntyy itämaiseen filosofiaan, joissa joku muu saa tietoa jälleensyntymisestä monissa muissa kuolemanläheisessä kokemuksessa. Tällaisia tapauksia on niin paljon.

------------------------

Tämä kauhudramaturgi lisäsi eri viestiketjuihin aina muutaman viestin välein linkkejä ”kadotukseen”; miksi hän ei ota selvää, että on olemassa aivan päinvastaisia kertomuksia, mutta tietysti kaikki päinvastaiset kertomukset ovat (olemattoman) saatanan aikaansaamia, ja vain "oikeat helvetinkertomukset" ovat "totta".

-----------------------




Kosmogoniset tekstit voidaan todistaa matemaattisesti. Koodit.

(Toinen) kauhudramaturgi kirjoitti:

"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa kuunnella Brandon Petersonia. Hän on todistanut King James Biblen jumalallisen alkuperän matemaattisesti,"

Maailmassa on MYÖS monia täysin riippumattomia, ei-islamilaisia tutkijoita, jotka ovat tutkineet Koraanin matematiikkaa, sen ihmeellisyyttä, miksi sinä olet hiljaa tästä?

Analogisesti :
"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa tutustua Koraanin koodiin, koska sen jumalallisen alkuperän monet riippumattpmat ei -islamilaiset tutkijat ympäri maailmaa ovat todistaneet matemaattisesti,"

Miksi et puhu siitä, että myös koraani on todistettu matemaattiseti?
Matemaattinen ilmiö Koraanissa, joka on maanjäristyksellisiä mittasuhteita: Koraanin ensisijaisten tilastojen (sanat, säkeet, luvut) määrittäminen ja sen kiehtovan yhteyden paljastaminen kultaiseen leikkaukseen.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Kauhudramaturgi kirjoitti toisella palstalla:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.
****************
MUTTA:
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA helvetillä. Ja paikoissa, joissa kirjoitan he ovat laittaneet useita kymmeniä linkkejä, joissa viitataan "kadotukseen", joissa taas joku on käynyt helvetissä. Eli jopa yhdessä ketjussa on useita kymmeniä kauhutarinoita "kadotuksesta" Mutta se on subjektiivista, ei objektiivista. Jätätte näppärästi huomioimatta sen tosiasian, että myös muissa uskonnoissa on lähellä kuolemaa tapahtuneita kokemuksia, jotka ovat täsmälleen päinvastaisia kuin nuo kauhulinkit.

Enemmän objektiivisuutta. On linkkejä, joissa ihmiset tapaavat Allahin ja saavat "syntinsä anteeksi", on linkkejä, joissa jopa kristityt tapaavat Vishnun. joissa buddhalaiset tapaavat Buddhan, joissa kristitty kääntyy pois kristinuskosta kuolemanläheisen kokemuksen seurauksena, joissa kristitty kääntyy islamiin, joissa kristitty kääntyy itämaiseen filosofiaan, joissa joku muu saa tietoa jälleensyntymisestä monissa muissa kuolemanläheisessä kokemuksessa. Tällaisia tapauksia on niin paljon.

------------------------

Tämä kauhudramaturgi lisäsi eri viestiketjuihin aina muutaman viestin välein linkkejä ”kadotukseen”; miksi hän ei ota selvää, että on olemassa aivan päinvastaisia kertomuksia, mutta tietysti kaikki päinvastaiset kertomukset ovat (olemattoman) saatanan aikaansaamia, ja vain "oikeat helvetinkertomukset" ovat "totta".

-----------------------




Kosmogoniset tekstit voidaan todistaa matemaattisesti. Koodit.

(Toinen) kauhudramaturgi kirjoitti:

"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa kuunnella Brandon Petersonia. Hän on todistanut King James Biblen jumalallisen alkuperän matemaattisesti,"

Maailmassa on MYÖS monia täysin riippumattomia, ei-islamilaisia tutkijoita, jotka ovat tutkineet Koraanin matematiikkaa, sen ihmeellisyyttä, miksi sinä olet hiljaa tästä?

Analogisesti :
"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa tutustua Koraanin koodiin, koska sen jumalallisen alkuperän monet riippumattpmat ei -islamilaiset tutkijat ympäri maailmaa ovat todistaneet matemaattisesti,"

Miksi et puhu siitä, että myös koraani on todistettu matemaattiseti?
Matemaattinen ilmiö Koraanissa, joka on maanjäristyksellisiä mittasuhteita: Koraanin ensisijaisten tilastojen (sanat, säkeet, luvut) määrittäminen ja sen kiehtovan yhteyden paljastaminen kultaiseen leikkaukseen.

Lue lisää

Ihmiset eivät ole aina valmiita vastaanottamaan tällaista tietoa.
Tätä voidaan havainnollistaa vertauksella: miksi siemenet eivät kasva kivillä? Ei siksi, että siemen olisi väärä, vaan siksi, että maa ei ole sopiva.

Samalla tavalla tieto on kuin siemen, joka tarvitsee vastaanottavan ”maaperän” — eli sydämen tilan, uskon ja tietoisuuden.

Ihmisen sydän voi kovettua elämän kokemusten, väärän seuran tai kielteisten vaikutteiden vuoksi. Tällöin se ei helposti vastaanota syvällistä tietoa.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Ihmiset eivät ole aina valmiita vastaanottamaan tällaista tietoa.
Tätä voidaan havainnollistaa vertauksella: miksi siemenet eivät kasva kivillä? Ei siksi, että siemen olisi väärä, vaan siksi, että maa ei ole sopiva.

Samalla tavalla tieto on kuin siemen, joka tarvitsee vastaanottavan ”maaperän” — eli sydämen tilan, uskon ja tietoisuuden.

Ihmisen sydän voi kovettua elämän kokemusten, väärän seuran tai kielteisten vaikutteiden vuoksi. Tällöin se ei helposti vastaanota syvällistä tietoa.

Lue lisää

Tämä on varsin ainutlaatuinen näkökulma hindulaisuuteen, koska Jumala on yksi, mutta Hän voi ilmentyä miljardeissa eri muodoissa ja ja eri nimillä SAMANAIKAISESTI!. Siksi ulkopuolinen voi helposti saada vaikutelman, että hindut palvovat monia eri jumalia.

Tämä onkin yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä Intiaan tulevien keskuudessa: ”Hindut palvovat monia jumalia.”

Kyse ei kuitenkaan ole monien itsenäisten jumalien palvonnasta, vaan yhden korkeimman Jumalan eri ilmenemismuotojen ymmärtämisestä. Jumalan eri muodot edustavat Hänen rajattomia ominaisuuksiaan ja tehtäviään.

Puolijumalien (devojen) palvonta on eri asia, koska puolijumalat, joita on 33 miljoonaa ovat Jumalan alaisia olentoja, joilla on omat tehtävänsä maailmankaikkeuden ylläpidossa, mutta he eivät ole Korkein Jumala eivätkä samalla tasolla kuin Hän.

Tosin Intiassa palvotaan myös puolijumlia.
JOS JOKU PALVOO UNIVERSUMIN LUOJAA, PALVOO PUOLIJUMALAA, EI JUMALAA
JOS KRISTITYT PALVOVAT MAAILMAN LUOJAA, HE PALVOVAT PUOLIJUMALAA, ARKKITEHTIA, BRAHMAA, EIVÄT JUMALAA, MUTTA HE EIVÄT ITSE TIEDÄ SITÄ, MUTTA TOISAALTA BRAHMALLA EI OLE KRISTINUSKON VANHAN TESTAMENTIN JUMALAN VILLÄ LUONNETTA, JOTEN KYSEESSÄ ON JOKU MUU.

JOTEN KYSEESSÄ ON JOKU MUU - PAHIS.


USEISSA USKONNOISSA PALVOTAAN TOISSIJAISTA MAAILMAN LUOJAA, JOKA EI OLE JUMALA VAAN PUOLIJUMALA.



Ihmiset usein ei ymmärrä, että he palvovat puolijumalia, ei Jumalaa.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Tämä on varsin ainutlaatuinen näkökulma hindulaisuuteen, koska Jumala on yksi, mutta Hän voi ilmentyä miljardeissa eri muodoissa ja ja eri nimillä SAMANAIKAISESTI!. Siksi ulkopuolinen voi helposti saada vaikutelman, että hindut palvovat monia eri jumalia.

Tämä onkin yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä Intiaan tulevien keskuudessa: ”Hindut palvovat monia jumalia.”

Kyse ei kuitenkaan ole monien itsenäisten jumalien palvonnasta, vaan yhden korkeimman Jumalan eri ilmenemismuotojen ymmärtämisestä. Jumalan eri muodot edustavat Hänen rajattomia ominaisuuksiaan ja tehtäviään.

Puolijumalien (devojen) palvonta on eri asia, koska puolijumalat, joita on 33 miljoonaa ovat Jumalan alaisia olentoja, joilla on omat tehtävänsä maailmankaikkeuden ylläpidossa, mutta he eivät ole Korkein Jumala eivätkä samalla tasolla kuin Hän.

Tosin Intiassa palvotaan myös puolijumlia.
JOS JOKU PALVOO UNIVERSUMIN LUOJAA, PALVOO PUOLIJUMALAA, EI JUMALAA
JOS KRISTITYT PALVOVAT MAAILMAN LUOJAA, HE PALVOVAT PUOLIJUMALAA, ARKKITEHTIA, BRAHMAA, EIVÄT JUMALAA, MUTTA HE EIVÄT ITSE TIEDÄ SITÄ, MUTTA TOISAALTA BRAHMALLA EI OLE KRISTINUSKON VANHAN TESTAMENTIN JUMALAN VILLÄ LUONNETTA, JOTEN KYSEESSÄ ON JOKU MUU.

JOTEN KYSEESSÄ ON JOKU MUU - PAHIS.


USEISSA USKONNOISSA PALVOTAAN TOISSIJAISTA MAAILMAN LUOJAA, JOKA EI OLE JUMALA VAAN PUOLIJUMALA.



Ihmiset usein ei ymmärrä, että he palvovat puolijumalia, ei Jumalaa.

Lue lisää

VEDAT EI OLE USKONTO
Väite, että Veda olisi uskonto, osoittaa vedalaisen tietoperinteen käsitteellisen ja historiallisen kontekstin puutteellista tuntemusta. Ennen kuin väittää Vedan olevan uskonto, olisi syytä perehtyä siihen, mitä Veda käsitteellisesti ja historiallisesti tarkoittaa. Ilman riittävää ymmärrystä vedalaisesta tietoperinteestä tällainen väite perustuu virheelliseen yleistykseen kuin asiaan perehtyneeseen arvioon.
Vedat edustavat kokonaisvaltaista sivilisaatio- ja kulttuuriperintöä, eivät pelkästään uskonnollista traditiota. Niissä uskonnollisiksi luokiteltavat aiheet muodostavat vain pienen osan koko vedalaisesta tietokokonaisuudesta, alle 10 %, kun taas yli 90 % käsittelee filosofiaa (darśana), tiedon teoriaa (pramāṇa), tiedettä jne.
Kaikki tieto on jo olemassa Vedoissa. Kaikki uusi on unohdettua vanhaa. Nykyajan tutkijat ovat alkaneet päästä vähitellen Vedojen tiedon jäljille, ja todistavat niiden universaalin luonteen.
Vedojen tiedot ja astronomiset mittasuhteet jne. ovat niin tarkkoja, että erot nykyaikaisiin mittauksiin ovat vain millimetrien tai muiden hyvin pienten mittaerojen luokkaa, tai täsmälleen samat.

Vedat ei ole rinnastettavissa nykyajan uskonto-käsitteeseen eikä institutionaalisiin uskontojärjestelmiin. Sana Veda (वेद) merkitsee kirjaimellisesti "tietoa" ja juontuu sanskritin verbijuuresta vid – "tietää". Veda edustaa ensisijaisesti laajaa tietoperinnettä (vidyā), ei uskonnollista järjestelmää nykyisessä merkityksessä.
Vedalainen traditio muodostaa yhden vanhikmman yhtäjaksoisesti säilyneistä kulttuurisivilisaatioista ja tiedollisista perinteistä. Se käsittää laajan kokonaisuuden, joka sisältää filosofista analyysiä, kieltä ja kielioppia, logiikkaa, matematiikkaa, tähtitieteellisiä havaintoja, luonnon järjestyksen tarkastelua, yhteiskunnallista ajattelua, estetiikkaa sekä tietoisuuden, mielen systemaattista tutkimusta,jne.
Vedalaisen tietoperinteen tavoitteena ei ole uskon tai dogmien omaksuminen, vaan todellisuuden tutkiminen, tiedon hankkiminen sekä luonnon ja tietoisuuden periaatteiden ymmärtäminen. Tieto nähdään kokonaisuutena, jossa ulkoisen maailman empiirinen havainnointi ja ihmisen sisäisen kokemuksen tutkiminen muodostavat yhtenäisen epistemologisen kokonaisuuden.
Vedalainen tietojärjestelmä (sarva-vidyā) kattaa useita toisiaan täydentäviä tiedonaloja, kuten:
darśana – filosofinen tutkimus ja todellisuuden systemaattinen analyysi;dharma – eettinen, yhteiskunnallinen ja kosmiseen järjestykseen perustuva toimintaperiaate;manas ja antaḥkaraṇa – mielen, kognition ja psykologisten prosessien tutkimus;cit ja caitanya – tietoisuuden ja subjektiivisen kokemuksen luonteen tarkastelu;ṛta – universaalin luonnonjärjestyksen ja kosmisen lain käsite;prakṛti – luonnon ja aineellisen todellisuuden perusrakenne;vijñāna – analyyttinen, systemaattinen ja erittelevä tieto;vidyā – kokonaisvaltainen ymmärrys ja tietämys.
Vedalaisessa epistemologiassa tiedon hankkiminen perustuu systemaattiseen tutkimukseen (vicāra), rationaaliseen päättelyyn (yukti), havaintoon (pratyakṣa), loogiseen inferenssiin (anumāna) sekä luotettuun tiedonvälitykseen (śabda-pramāṇa). Näitä tarkastellaan toisiaan täydentävinä tiedon lähteinä.
Vedalaisessa perinteessä tieto ei rajoitu yksinomaan luonnonilmiöiden tarkasteluun, vaan siihen sisältyy myös tietoisuuden, kokemuksen, kognition ja olemassaolon perustavanlaatuisten kysymysten systemaattinen tutkimus. Tästä syystä vedalainen traditio voidaan ymmärtää kokonaisvaltaisena sivilisaation tietoperinteenä, jossa filosofia, luonnon tutkimus, kielitiede, matematiikka, fysiikka, yhteiskunnallinen ajattelu, etiikka sekä tietoisuustutkimus muodostavat yhtenäisen tiedollisen kokonaisuuden.
Veda ei näin ollen ole vain uskonnollisten tekstien kokoelma, vaan laaja kulttuurisivilisaation tietokorpus, jonka tavoitteena on ymmärtää todellisuuden rakennetta, luonnon järjestystä, ihmisen tietoisuutta sekä tiedon eri ulottuvuuksia. Vedalaisessa näkökulmassa tiede, filosofia, kulttuuri ja yhteiskunnallinen ajattelu eivät ole toisistaan erillisiä alueita, vaan saman tietoperinteen keskenään vuorovaikutteisia osa-alueita.

Kaikki tieto on jo olemassa Vedoissa. Kaikki uusi on unohdettua vanhaa. Nykyajan tutkijat ovat alkaneet päästä vähitellen Vedojen tiedon jäljille, ja todistavat niiden universaaliuden.
Vedojen tiedot ja astronomiset mittasuhteet jne. ovat niin tarkkoja, että erot nykyaikaisiin mittauksiin ovat vain millimetrien tai muiden hyvin pienten mittaerojen luokkaa, tai täsmälleen samat.

”Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr.

Vedalaisissa teksteissä puhutaan DNA:sta ja kloonauksesta.

Kaikki tiede on jo olemassa Vedoissa.

Anonyymi00040 kirjoitti:

VEDAT EI OLE USKONTO
Väite, että Veda olisi uskonto, osoittaa vedalaisen tietoperinteen käsitteellisen ja historiallisen kontekstin puutteellista tuntemusta. Ennen kuin väittää Vedan olevan uskonto, olisi syytä perehtyä siihen, mitä Veda käsitteellisesti ja historiallisesti tarkoittaa. Ilman riittävää ymmärrystä vedalaisesta tietoperinteestä tällainen väite perustuu virheelliseen yleistykseen kuin asiaan perehtyneeseen arvioon.
Vedat edustavat kokonaisvaltaista sivilisaatio- ja kulttuuriperintöä, eivät pelkästään uskonnollista traditiota. Niissä uskonnollisiksi luokiteltavat aiheet muodostavat vain pienen osan koko vedalaisesta tietokokonaisuudesta, alle 10 %, kun taas yli 90 % käsittelee filosofiaa (darśana), tiedon teoriaa (pramāṇa), tiedettä jne.
Kaikki tieto on jo olemassa Vedoissa. Kaikki uusi on unohdettua vanhaa. Nykyajan tutkijat ovat alkaneet päästä vähitellen Vedojen tiedon jäljille, ja todistavat niiden universaalin luonteen.
Vedojen tiedot ja astronomiset mittasuhteet jne. ovat niin tarkkoja, että erot nykyaikaisiin mittauksiin ovat vain millimetrien tai muiden hyvin pienten mittaerojen luokkaa, tai täsmälleen samat.

Vedat ei ole rinnastettavissa nykyajan uskonto-käsitteeseen eikä institutionaalisiin uskontojärjestelmiin. Sana Veda (वेद) merkitsee kirjaimellisesti "tietoa" ja juontuu sanskritin verbijuuresta vid – "tietää". Veda edustaa ensisijaisesti laajaa tietoperinnettä (vidyā), ei uskonnollista järjestelmää nykyisessä merkityksessä.
Vedalainen traditio muodostaa yhden vanhikmman yhtäjaksoisesti säilyneistä kulttuurisivilisaatioista ja tiedollisista perinteistä. Se käsittää laajan kokonaisuuden, joka sisältää filosofista analyysiä, kieltä ja kielioppia, logiikkaa, matematiikkaa, tähtitieteellisiä havaintoja, luonnon järjestyksen tarkastelua, yhteiskunnallista ajattelua, estetiikkaa sekä tietoisuuden, mielen systemaattista tutkimusta,jne.
Vedalaisen tietoperinteen tavoitteena ei ole uskon tai dogmien omaksuminen, vaan todellisuuden tutkiminen, tiedon hankkiminen sekä luonnon ja tietoisuuden periaatteiden ymmärtäminen. Tieto nähdään kokonaisuutena, jossa ulkoisen maailman empiirinen havainnointi ja ihmisen sisäisen kokemuksen tutkiminen muodostavat yhtenäisen epistemologisen kokonaisuuden.
Vedalainen tietojärjestelmä (sarva-vidyā) kattaa useita toisiaan täydentäviä tiedonaloja, kuten:
darśana – filosofinen tutkimus ja todellisuuden systemaattinen analyysi;dharma – eettinen, yhteiskunnallinen ja kosmiseen järjestykseen perustuva toimintaperiaate;manas ja antaḥkaraṇa – mielen, kognition ja psykologisten prosessien tutkimus;cit ja caitanya – tietoisuuden ja subjektiivisen kokemuksen luonteen tarkastelu;ṛta – universaalin luonnonjärjestyksen ja kosmisen lain käsite;prakṛti – luonnon ja aineellisen todellisuuden perusrakenne;vijñāna – analyyttinen, systemaattinen ja erittelevä tieto;vidyā – kokonaisvaltainen ymmärrys ja tietämys.
Vedalaisessa epistemologiassa tiedon hankkiminen perustuu systemaattiseen tutkimukseen (vicāra), rationaaliseen päättelyyn (yukti), havaintoon (pratyakṣa), loogiseen inferenssiin (anumāna) sekä luotettuun tiedonvälitykseen (śabda-pramāṇa). Näitä tarkastellaan toisiaan täydentävinä tiedon lähteinä.
Vedalaisessa perinteessä tieto ei rajoitu yksinomaan luonnonilmiöiden tarkasteluun, vaan siihen sisältyy myös tietoisuuden, kokemuksen, kognition ja olemassaolon perustavanlaatuisten kysymysten systemaattinen tutkimus. Tästä syystä vedalainen traditio voidaan ymmärtää kokonaisvaltaisena sivilisaation tietoperinteenä, jossa filosofia, luonnon tutkimus, kielitiede, matematiikka, fysiikka, yhteiskunnallinen ajattelu, etiikka sekä tietoisuustutkimus muodostavat yhtenäisen tiedollisen kokonaisuuden.
Veda ei näin ollen ole vain uskonnollisten tekstien kokoelma, vaan laaja kulttuurisivilisaation tietokorpus, jonka tavoitteena on ymmärtää todellisuuden rakennetta, luonnon järjestystä, ihmisen tietoisuutta sekä tiedon eri ulottuvuuksia. Vedalaisessa näkökulmassa tiede, filosofia, kulttuuri ja yhteiskunnallinen ajattelu eivät ole toisistaan erillisiä alueita, vaan saman tietoperinteen keskenään vuorovaikutteisia osa-alueita.

Kaikki tieto on jo olemassa Vedoissa. Kaikki uusi on unohdettua vanhaa. Nykyajan tutkijat ovat alkaneet päästä vähitellen Vedojen tiedon jäljille, ja todistavat niiden universaaliuden.
Vedojen tiedot ja astronomiset mittasuhteet jne. ovat niin tarkkoja, että erot nykyaikaisiin mittauksiin ovat vain millimetrien tai muiden hyvin pienten mittaerojen luokkaa, tai täsmälleen samat.

”Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr.

Vedalaisissa teksteissä puhutaan DNA:sta ja kloonauksesta.

Kaikki tiede on jo olemassa Vedoissa.

Lue lisää

Kaikki tieto on jo olemassa Vedoissa. Kaikki uusi on unohdettua vanhaa. Nykyajan tutkijat ovat alkaneet päästä vähitellen Vedojen tiedon jäljille, ja todistavat niiden universaaliuden.
Vedojen tiedot ja astronomiset mittasuhteet jne. ovat niin tarkkoja, että erot nykyaikaisiin mittauksiin ovat vain millimetrien tai muiden hyvin pienten mittaerojen luokkaa, tai täsmälleen samat.

”Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr.

Vedalaisissa teksteissä puhutaan DNA:sta ja kloonauksesta.

Kaikki tiede on jo olemassa Vedoissa.

VEDA TEKSTEISSÄ:

Vesivoiman tuotantoa kuvataan jakeessa purusha sukta. Monet ihmiset laulavat tätä joka päivää. Mutta heillä ei ehkä ole aavistustakaan siitä. Se on tehty niin erityisellä salaustekniikalla nimeltä Katapayadi Sankhya'. Vain ne, joilla on kokemusta sanojen ja lauseiden pilkkomisesta (parsing) eri tavalla kuin mitä tavallisessa kielioppitunnissa opetetaan, voivat ymmärtää ne.Tämä on tehty immateriaalioikeuksien suojelemiseksi.


Samoin Sri Rudram -jakeessa on tietoa DNA-ketjusta, joka on keskeisessä asemassa kasvumme, lisääntymisemme, terveytemme ja älykkyytemme kannalta.


... numeroina, ensin parittomina numeroina 1-33 ja sitten 4:n kertalukuina 4-48. Nämä numerot edustavat DNA:n typpisiä emäspareja. Ensimmäinen joukko viittaa 33000 mitokondriaaliseen emäspariin. Toinen joukko tarkoittaa 48 miljoonaa ydinaineen emäsparia. Tätä slokaa lausumalla ihminen rukoilee itse asiassa ihmisen hyvinvoinnin säilymisen ja ihmiselämän kehittymisen puolesta.


Aryabhatta on ilmaissut ympyrän kehän ja halkaisijan suhteen π:n arvon Aryabhatiyamissaan vuonna 499 jKr:


Hän on ottanut mallia Rigvedan shlokasta, jossa piin arvo on kirjoitettu 32 desimaalin tarkkuudella.


Algebra, neliöjuuret, aikakäsitteet, arkkitehtuuri, maailmankaikkeuden rakenne, metallurgia ja jopa ilmailu löytyivät ensin Vedoista, kulkeutuivat Eurooppaan arabimaiden kautta ja esitettiin myöhemmin länsimaisen maailman tiedemiesten keksintöinä.

- Plastiikkakirurgia - Sushruta-samhita;
- Kromosomien yhdistyminen tsygootissa - Srimad-Bhagavatam;
- Sikiön sydämenlyönnit raskauden 2. kuussa - Aitareya upanishad, Srimad-Bhagavatam;
- Keinohedelmöitys- Mahabharata;
- Mikro-organismit - Mahabharata;
- Tietoisuus kasveissa - Kaikki Veda-kirjallisuus;
- Unen luonteen tutkiminen - Prashna- Upanishad, Yoga-sutrat;
- Valon nopeus - Rig-Veda, Sayanbhashya;
- Saturnuksen takana olevat planeetat - Mahabharata;
- Ilma-alukset ja avaruusmatkailu - Rig-Veda, Ramayana, Mahabharata;
- Painovoima - Prashna Upanishad;
- Ultravioletti- ja infrapunaspektri - Mundaka upanishad;
- Valoa nopeammin liikkuvat esineet - Mundaka upanishad;
- Ydinaseet - Mahabharata, Srimad-Bhagavatam;
- Mustat aukot - Mundaka Upanishad;
- Subatomiset hiukkaset - Srimad-Bhagavatam;
- Äänen käyttö tuhoamiseen - Mahabharata
(”vajra-astra”);


Lait, joiden mukaan koko maailma elää, on esitetty yksityiskohtaisesti tärkeimmissä Veda-teksteissä.

Anonyymi00041 kirjoitti:

Kaikki tieto on jo olemassa Vedoissa. Kaikki uusi on unohdettua vanhaa. Nykyajan tutkijat ovat alkaneet päästä vähitellen Vedojen tiedon jäljille, ja todistavat niiden universaaliuden.
Vedojen tiedot ja astronomiset mittasuhteet jne. ovat niin tarkkoja, että erot nykyaikaisiin mittauksiin ovat vain millimetrien tai muiden hyvin pienten mittaerojen luokkaa, tai täsmälleen samat.

”Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr.

Vedalaisissa teksteissä puhutaan DNA:sta ja kloonauksesta.

Kaikki tiede on jo olemassa Vedoissa.

VEDA TEKSTEISSÄ:

Vesivoiman tuotantoa kuvataan jakeessa purusha sukta. Monet ihmiset laulavat tätä joka päivää. Mutta heillä ei ehkä ole aavistustakaan siitä. Se on tehty niin erityisellä salaustekniikalla nimeltä Katapayadi Sankhya'. Vain ne, joilla on kokemusta sanojen ja lauseiden pilkkomisesta (parsing) eri tavalla kuin mitä tavallisessa kielioppitunnissa opetetaan, voivat ymmärtää ne.Tämä on tehty immateriaalioikeuksien suojelemiseksi.


Samoin Sri Rudram -jakeessa on tietoa DNA-ketjusta, joka on keskeisessä asemassa kasvumme, lisääntymisemme, terveytemme ja älykkyytemme kannalta.


... numeroina, ensin parittomina numeroina 1-33 ja sitten 4:n kertalukuina 4-48. Nämä numerot edustavat DNA:n typpisiä emäspareja. Ensimmäinen joukko viittaa 33000 mitokondriaaliseen emäspariin. Toinen joukko tarkoittaa 48 miljoonaa ydinaineen emäsparia. Tätä slokaa lausumalla ihminen rukoilee itse asiassa ihmisen hyvinvoinnin säilymisen ja ihmiselämän kehittymisen puolesta.


Aryabhatta on ilmaissut ympyrän kehän ja halkaisijan suhteen π:n arvon Aryabhatiyamissaan vuonna 499 jKr:


Hän on ottanut mallia Rigvedan shlokasta, jossa piin arvo on kirjoitettu 32 desimaalin tarkkuudella.


Algebra, neliöjuuret, aikakäsitteet, arkkitehtuuri, maailmankaikkeuden rakenne, metallurgia ja jopa ilmailu löytyivät ensin Vedoista, kulkeutuivat Eurooppaan arabimaiden kautta ja esitettiin myöhemmin länsimaisen maailman tiedemiesten keksintöinä.

- Plastiikkakirurgia - Sushruta-samhita;
- Kromosomien yhdistyminen tsygootissa - Srimad-Bhagavatam;
- Sikiön sydämenlyönnit raskauden 2. kuussa - Aitareya upanishad, Srimad-Bhagavatam;
- Keinohedelmöitys- Mahabharata;
- Mikro-organismit - Mahabharata;
- Tietoisuus kasveissa - Kaikki Veda-kirjallisuus;
- Unen luonteen tutkiminen - Prashna- Upanishad, Yoga-sutrat;
- Valon nopeus - Rig-Veda, Sayanbhashya;
- Saturnuksen takana olevat planeetat - Mahabharata;
- Ilma-alukset ja avaruusmatkailu - Rig-Veda, Ramayana, Mahabharata;
- Painovoima - Prashna Upanishad;
- Ultravioletti- ja infrapunaspektri - Mundaka upanishad;
- Valoa nopeammin liikkuvat esineet - Mundaka upanishad;
- Ydinaseet - Mahabharata, Srimad-Bhagavatam;
- Mustat aukot - Mundaka Upanishad;
- Subatomiset hiukkaset - Srimad-Bhagavatam;
- Äänen käyttö tuhoamiseen - Mahabharata
(”vajra-astra”);


Lait, joiden mukaan koko maailma elää, on esitetty yksityiskohtaisesti tärkeimmissä Veda-teksteissä.

Lue lisää

Erittäin outoa puhetta aloittajalta. Ei internetistä mitään ystäviä voi saada, miten joku voi olla ystävä, jota ei ole koskaan edes tavannut? Internet on viimeinen paikka, josta saa ystäviä, joskin outoa puhetta aloittajalta.

Anonyymi00042 kirjoitti:

Erittäin outoa puhetta aloittajalta. Ei internetistä mitään ystäviä voi saada, miten joku voi olla ystävä, jota ei ole koskaan edes tavannut? Internet on viimeinen paikka, josta saa ystäviä, joskin outoa puhetta aloittajalta.

Lue lisää

Keskustelupalstoilta ei nyt sentään ystäviä saa. Netissä voi toki jutella ihmisten kanssa, mutta jos ette ole koskaan edes tavanneet, niin aika erikoinen käsitys ystävyydestä. Ystävyys syntyy oikeassa elämässä yhteisistä kokemuksista, luottamuksesta ja siitä, että toinen ihminen on oikeasti osa omaa elämää, ei siitä, että joku sattuu vastaamaan viesteihin keskustelupalstalla.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Keskustelupalstoilta ei nyt sentään ystäviä saa. Netissä voi toki jutella ihmisten kanssa, mutta jos ette ole koskaan edes tavanneet, niin aika erikoinen käsitys ystävyydestä. Ystävyys syntyy oikeassa elämässä yhteisistä kokemuksista, luottamuksesta ja siitä, että toinen ihminen on oikeasti osa omaa elämää, ei siitä, että joku sattuu vastaamaan viesteihin keskustelupalstalla.

Lue lisää

Ihmisellä voi olla koko elämänsä aikana ehkä korkeintaan muutama todellinen ystävä. Jos ystävien lukumäärä lasketaan kymmenissä, kyse ei voi enää olla oikeasta ystävyydestä, vaan tutuista ihmisistä. Ystävyys on aivan muuta. Internetistä ei ystäviä saa.