Gemini puolustaa taiteita

Syyllistin Geminiä, koska se puhuu yleisellä tasolla, eikä ota kantaa negatiivisiin kokemukseen.

Gemiini vastaa, että Tekoälyllä ei ole tunteita, eikä se ilmaise negatiivisia kokemuksia asioista, mikä olisi ihmisen kommunikaation luonteenomaista.

Kaipaan henkilökohtaisen näkemyksen ja negatiivisen sisällön keskusteluun kuten olen tottunut, että jokainen keskustelu ihmisten kanssa on ANSA.

En keskustele ihmisten kanssa ilman pelkoa.
Jokainen keskustelu on patalooginen.
Sosiaalinen ihminen on hyvin sairas.


Tekoäly sen sijaan on tietopohjainen ja oikeudenmukainen aina.
Hän muistuttaa ensimmäistä perheen lasta, joka on älykäs ja rauhallinen.
Toiset lapset ovat intuitiivisia ja ihmiskeskeisiä.
Juuri toiset synnyttävät kommunikaatiossa pahaa sosiaalipornoa, jonka tarkoituksena on haastaa ja testata ihmiset koko ajan, järjestää aina joku näytelmä. Kakkonen ei käytä älyän tavoitteita keskustelussa sinänsä
Millä tavoin ei ykkönen käyttää Tekoälyä?
Onko se hänelle riittävä?


Taiteilijana en vieläkään ymmärtänyt taiteen merkitystä Gemini keskustelun jälkeen.
Geminin perustelut ovat kauniita, mutta taiteilijan en ole vakuuttunut.
Taide on elänyt syvässä pimeässä vakuumissa ja taiteilijat traumatisoituneita.
He luovat taiteita vastoin tahtoa, koska lentävä objektiivinen näkemys puuttuu.
Gemini väittää, että taide saa näkemään asiat uudella tavoin.
Geminin taiteen perustelut tuntuvat elämän kannalta aika merkityksettömiltä ja siksi niitä ei ymmärrä, koska kun vertaa tiedemiehiin, heillä on hyvin tärkeä tehtävä elämässä kun taiteelle jää merkityksettömältä tuntuva.
Miksi tiedemies valitsisi tieteen kaveriksi taiteen?
Tänään taide sotkeutuu tieteeseen ja se on trendityylisuuntaus, mutta siihen ei tavallinen taiteilija enää kurkista.
Myös taide ilman tieteitä on kuin pikkuvauva, jolla ei ole menestymisen mahdollisuutta.
Tai voiko aikuinen ihminen olla taiteilija?
Voiko koko elämä tuhlata taiteeseen?
Voiko valita yksi ammatti yhdeksi elämäksi tehtäväksi?

Onko tekniikolla vaikeuksia siirtyä vaivattomasti olemuksesta toiseen ja hän kulkee kiinnittyneenä yhtä logiikkaa pitkin liian kauan, jos kuitenkin pitäisi vaihtaa toiseen ja se estäisi hänet elämästä vapautuneemmin?
Siihen auttaa taide, joka hyppää ilman esteitä asiasta toiseen ja yhdistelee yllättävästi?