Sen jälkeen kun olen alkannut "ottaa yhteyttä" luontoon (symboleinaan Jumala ja Jumalatar), olen huomannut jonkinlaisia muutoksia. Suhtaudun esim. joihinkin hyönteisiin, joita ennen kammoksuin, paljon lempeämmin. Tunnen oloni kotoisaksi luonnossa. Ja kaikkein merkittävintä: päätäni alkaa aina särkeä/oloni on omituinen ennen sadetta tai ukkosmyrskyä, vaikkei tällaista ole koskaan ennen ilmennyt. Tunnen olevani paljon tuntuvammin osa tätä kaikkea ympärillämme. Mahdollistako? Kenties.
Onko mahdollista...
devilived
7585
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sama juttu minulla. Huomasin itse asiassa juuri tänä kesänä että päätäni särkee ennen ukkosta. Ei sillai normaalisti vain jotenkin painostavammin. Outoa minulle. :) Olen muutenkin huomannut muita muutoksia näinä vuosina kun olen tätä polkua kulkenut. Positiivisia kaikki.
Mulla on kanssa esiintynyt lievää päänsärkyä ukkosen edellä. luulen että kyse on matalapaineen aiheuttamasta ilmiöstä. Luulen että ihminen aistii jollain tavoin myös ilmanpaineen vaihteluita, vaikkei kovin luotettavasti.
Pakanuus on kyllä tuonut itseäni lähemmäs luontoa, ja olen sen myötä ollut erittäin kiinnostunut luonnontieteistä.
Tuo voi olla paljonkin mahdollista, itselläni olen havainnut samantyyppisiä muutoksia juuri eläinten kohdalla jotka ennen inhottivat (hämähäkit esimerkiksi). Minulla on samanlainen "outo" olo ennen ukkosta en tiedä sitten onko se ollut aina mutta olen vain huomannut sen vasta viimevuosina...
Kun alkaa suhtautua luontoon pyhänä ja läheisenä asiana, alkaa usein suhtautua luontokappaleisiin (niihin ikävämpiinkin) eri tavalla, osana luonnon pyhyyttä ja tasapainoa. Samoin muutenkin alkaa kiinnittää huomiota luonnonilmiöihin. Kiinnostus näyttää vetävän puoleensa kiinnostuksen kohdetta, koska sitä tarkkailee paljon keskittyneemmin kuin ennen. Ihmismielen kummallisia kiemuroita. :)
Ainakin siltä osin, että noita hyönteisiä ei pelkää enää niin paljon. Ennen kuin tutustuin wiccaan ja aloin sitä tutkia, pelkkä hämähäkin näkeminen tv:ssä sai minut nostamaan jalat pois lattialta ja olon pelokkaaksi. Nykyään saatan jopa kumartua katsomaan esimekiksi sen hämähäkin puuhastelua.
Tohon ukkos juttuun vois sanoa, että mulla ei tullu oikeestaan mitään tollasta, muuta kuin pari kertaa, kun sillon, kun tuli melko iso ukkonen... pikku ukoset ei aiheuttanut minkäänlaista särkyä tms.
Olet varmaan herkistynyt kuuntelemaan omia tuntemuksiasi ja luontoa aiempaa tarkemmin.
Sääiliöistä voin sanoa, että itse olen alkanut haistamaan, en kyllä täysin virheettömästi sateen ja lumen tulon (siis etukäteen). Ja toi matalapaine pitää kans paikkansa.
Hyttysiin ja etenkin punkkeihin suhtaudun kyllä edelleen karsaasti ;)
Olen itsessäni huomannut että tapani havainnoida luontoa on voimistunut. Esimerkiksi tuntuu että jonkin luonnonmullistuksen "aavistaa" etukäteen...esim.vuosi ennen tsunamionnettomuutta tunsin metsässä kävellessäni oudon hiljaisuuden, tuntui siltä kuin koko luomakunta olisi pidättänyt hengitystään. Muistan silloin ajatelleeni että jossain päin maailmaa "rysähtää" oikein kunnolla..olo tuntui sen verran kammottavalta.