Kaveri papukaijalle?

Nämä on aina vähän kinkkisiä ongelmia eikä yksiselitteistä vastausta ole.
Toki lintukaveri on usein se paras kaveri ja vanhemmallekin linnulle voi kaverin ottaa (ja kymmenvuotias amatsonihan on vielä ihan nuorukainen!). Toisaalta vanha tipu voi katsoa että uusi tulokas on tunkeilija reviirillä ja vain kilpailija omistajan huomiosta (mikäli vanhalla tipulla on kiinteä suhde omistajaan) ja ainakin aluksi linnut pitää pitää visusti eri häkissä niin että vanha lintu tottuu uuteen parvenjäseneen.

Toisaalta kahden linnun välistä kemiaa ei ikinä voi etukäteen ennustaa olivat sitten samaa lajia tai eri lajia, voivat olla ylimmät ystävät ensi silmäyksestä tai tapella verissäpäin aina kun siihen tilaisuuden saavat. Useimmiten kaksi lintua on kyllä mahdollista saada ainakin sietämään toisiaan vaikkeivat ylimmiksi ystäviksi tulisikaan.

Paras kaveri on yleensä lajitoveri, mutta voivat erilajisetkin linnut mainiosti kaveerata keskenään. Linnut saisivat kuitenkin olla suunnilleen samaa kokoluokkaa, kovin suuri kokoero voi koitua pienemmälle kohtalokkaaksi pienessäkin riidanpoikasessa.

Jos itselläsi into ja mahdollisuus linnunpitoon on kovin lopahtanut niin kannattaa tosiaan miettiä onko linnun kannalta parempi etsiä sille uusi koti missä se saisi olla enemmän vapaana vai hampaat irvessä sitä "väkisin" pitää niin ettei se saa tarpeeksi vapaanaoloa. Toki kodinvaihto aina isolle papukaijalle on stressaava kokemus, mutta ei suinkaan mikään ylipääsemätön ongelma. Kunhan kotia ei joudu vaihtamaan vähän väliä sujuu omistajanvaihdos yleensä ihan mainiosti jos vaan ei satu jostain syystä täysin yhteensopimaton lintu-omistajapari.

Yksi vaihtoehto olisi myös laittaa sekä koirille että linnulle tiukka koulutussessio niin että niitä olisi valvottuna mahdollista pitää irrallaan yhtä aikaakin. Molempien eläinlajien kyllä pitäisi olla kykeneviä oppimaan ja ymmärtämään että toinen kuuluu samaan laumaan/parveen eikä sitä kuulu kiusata, ainakin mikäli ei ole kovin riistaviettisistä koirista kyse.