puolueeton oikeudenkäynti,jossa tutkittaisiin täyttyykö huostaanoton kriteerit.Ei hallintooikeus,koska siellä myös soskuja.
Täytyisi olla
kerran vuodessa,
672672
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 67
Vanhimmat
ei olisi yhtään hullumpi ajatus varsinkaan niissä kiistanalaisissa huostaanotoissa, jotka tälläkin palstalla aikaansaavat suurimat ilkeilyt ja ylilyönnit testeihin.
mutta kauanko luottaisit sen oikeusasteen puolueettomuuteen, jos et saisikaan sieltä oman mielesi mukaista päätöstä?
millä taattaisiin se aito puolueettomuus?
takaisiko sen ulkomaalainen, suomalaista kulttuuria tuntematon okeusistuin? eu, etelä-eurooppalainen, amerikkalainen? vai sandinaavien,pohjoismainen tuomioistuin?
pitäisikö siellä olla lautamiehiä kadulta á la amerikka? vai lastensuojelun ammattilaisia (ei siis kuitenkaan sosiaaliviranomaisia mutta kasvatustieteen ja kehitystieteen professoreja)?
jos minää sijaisvanhempana "voitan" tämän vuoden oikeuden käynnin, onko se sinusta ensi vuonna enää puolueeton?
ettei,edes tutkita,vaan sijoitus jatkuu,ellei biovanhemmat vie asiaa hallintooikeuteen,korkeimpaanhallintoikeuteen,ja sieläkin on soskutyöntekijöitä,tietty voi viedä asian Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen,siellä purettu huostaanottoja,joita ei täällä Suomessa purettu,eli kertoo käytännöstä.
muistaakseni muualla euroopassa ei tehdä suomen kaltaisia huostaanottoja. ainakin jossain keski-euroopassa huostaanotto päätöstä ei tee yksi ihminen (siis voihan suomessakin olla useampi sossu päätöstä tekemässä), vaan jonkinsortin lautakunta. kaikki huostaanotot menevät siis jonkun useampi jäsenisen ("lautamies raati") raadin läpi. tai ihan oikeuden tai vastaavan.
mielestäni suomessa lastensuojelu on ihan *erseestä! en väitä että pitäisi olla jokin raati päättämässä, mutta jokin tässä mättää. onko se sitten se resurssipula?
onko kenelläkään muuten huotosuunnitelmapalavereita esim. kuukauden välein (näin voisi kuulemma olla)? minä tätä pyysin mutta eivät suostuneet. en ymmärrä miksi tilannettani ei tarkasteta. ilmeisesti olen niin "hankala" tapaus etteivät sossut usko että tilanteeni voisi muuttua kuukaudessa tai kahdessa. vikaa on ollut myös minussa, mutta edeelleenkin korostan että hankala ihmissuhde ajoi minut todella ahtaalle. nyt kun se on poissa niin olen kuin eri ihminen. tästä sossut sanovat että olen eri ihminen koska paine jonka lapsi tuo, on poissa! en kyllä kokenut poikaani stressitekijänä. siis tottakai huoli siitä että saako poikani tarpeeksi unta ja ruokaa ja annanko varmasti hänelle riittävästi rakkautta ja hellyyttä, niin kyllähän nämä jotain "painetta" elämään tuo. mutta eikös tuo ole normaalia? eikö jokainen äiti murehdi melko samanlaisista asioista?
no nyt lähti taas juttu rönsyämään ohi otsikon...
vuodessa,näin meillä.
Ai noin ne asiat väännetään kohdallasi! Että olet muuttunut "parempaan" suuntaan nyt kun poikasi on poissa. Tai pitäiskö sanoa aivopesua. Toivottavasti eivät kirjoita tuollaista raportteihinsa, eiväthän he mitään psykologeja ole tai kuulleet asiaa suoraa sinulta!
Kyllä muuten suomessakin huostaanotot käsitellään lautakunnassa, sossut käsittelee tapauksen ja kerää aineiston lautakunnan käsittelyyn. Lautakunta on juuri maallikkolautakunta, parempi tietysti olisi jos se koostuisi asiantuntijoista, maallikoilla painaa aina päätöksenteossa enemmän tunteet ja se miten vakuuttavasti asiat esitetään. Tokihan monet heistä ovat aika kokeneita näissä istunnoissa ja osaavat nähdä "oikeita" asioita.
että maallikkolautakunta olisi erimieltä esittävän soskun kanssa?
mitenkähän olen sitten kestänyt painetta hoitolasteni kanssa? eiväthän he toki ole tässä jatkuvasti, mutta kuitenkin saan olla heidän kanssa enemmän kuin oman poikani. eikä se aiheuta pienintäkään stressiä.
myös yksityisyrittäjänä on tällä hetkellä todella suuri paine! työtilanne sellainen. mitenköhän tämänkin kestän enkä kävele pitkin seiniä?
tänään menen psykologille ettei sossujen tarvitse leikkiä psykologia...menen siis psykologilta hakemaan lausuntoja hallinto-oikeutta varten (toki käyn psykologilla useamman kerran). ei vain ole mitään puhuttavaa "ongelmaa" mutta jospa se psykologi kyselisi minulta kaikkea. uskotteko että tämä psykologilla käyntikin käännetään minua vastaan? sossut varmasti väittävät että en ole terve kun käyn psykologilla...
lautakunnassa kun olin kuultava silloin joskus, niin siellä hyvin tungettiin sanoja suuhuni. minulle sanottiin että "niin, et sitten kestänyt lapsesi itkua." sanoin että ensinnäkin lapseni on ns. helppo lapsi eikä juuri itkeskellyt...tähän jo keskeytettiin että tottakai lapsi itkee, jos ei itke niin sairashan se on! (siis tottahan tuo periaatteessa on). tarkoitin itkulla sitä että poikani älähti vain tarpeeseen (nälkä, väsy, vaippa märkä) eikä huutanut juuri muutoin, tai esim. mitään monta tuntia kestävää koliikki huutoa. no lisäsin sitten että kestänhän minä itkua, milläs muulla se lapsi ilmaisee itseään. mutta lautakunnan tuomio oli että et kestä kun lapsi itkee... =)
että näin. eipä paljon minulla ollut sananvaltaa.
tuosta itkusta muutenkin. jännä miten jo sijoituksen jälkeen kun kuulin esim. kaupassa tai pihalla lapsen itkevän, niin se äidin huoli ja hätä tuli esiin. heti korva reagoi siihen että nyt auttamaan. ja rinnat myös...joskus tihkui vielä maitoa vähän.
mutta eipä noilla lautakunnan tädeillä ole paljon merkitystä minun elämässä.
järjestivät kerran psygologin minun,ja lapseni tapaamiseen.Lausunnossa oli,että läheiset,ja lämpöiset välit meillä.Kun soskut sen saivat,niin siitä ei puhuttu sen jälkeen,koska myönteinen meidän suhteen.
Ei tapaamisen yhteydessä tehdyistä havainnoista ole mitään hyötyä, ihan ajan hukkaa. Normaali arkielämä sen vasta näyttää. Järjestetty tilanne on vain teatteria.
sosku,ja sijaisperhe sitä halusivat sitten?On psykiatrikin monia kertoja tavannut minut,ja lapseni,ja jo vuosia tunnettu,hän samaa mieltä,minun ja lapseni suhteesta.
Olen aivan samaa mieltä siitä, että kerran vuodessa asiat menisivät hallinto-oikeuden mietittäväksi automaattisesti.
Saisivat lapset vihdoinkin olla sijaisperheissä rauhassa, kun olisi joka vuosi oikeuden siunaus sille!
Loppuisi soskujen pelot siitä, että jos bio vie asiaa oikeuteen. Ja samalla tälläiset pelot vaikuttavat lapsiin ja heidän turvallisuuden tunteeseen.
Ei muuta, kun tehdään aloitus eduskuntaan!!!!
pois oteta.Ja uskon,että moni lapsi lährisi kotiin ja saisi sanottua hyvästi vieraille ihmisille.Loppuisi teidän manipulointi,ja pelottelu lapselle.
kirjoittanut.Te teette kaikkenne,että biot syrjään laitettaisiin.Tapaamiset yritätte estää keinoja kaihtamatta.Sijoituksen tarkoitushan on,että lapsi palaa kotiin,kun kriteerit eivät täyty,mutta sinunkaltaisen mielipide tuossa jo selvisi.
jos juttu menee oikeuteen,ellei ole pelättävä virkavirheistä?Lapsilla pelättävänä vain.jos joutuu jäämään sijaisperheeseen.
Tarkoitan juuri sitä, että sossun vakuuttava esitys on helpompi menemään läpi, kuin bioäidin, joka usein siinä tilanteessa ei järkytykseltään osaa mitään sanoa.
niin tulisi tarpeelliset ja tarpeettomat huostassapidot helpommin esille!!!
ja oikeudenmukainen kummallekin osapuolelle.Tuota kannatan minäkin.
vaikka sijaisvanhempi olenkin, en mitenkään voi sanoa haluavani ehdoin tahdoin pitää sijoitettuja lapsia meillä yhtään enempää kuin on välttämättä tarvetta. Siksi kaikki sijoitukset pitäisi läpikäydä vuosittain ja ainakin kiistanalaiset sijoitukset arvioida tarkoin, lopettaa turhat huostat ja jatkaa niitä joihin on vielä tarve. Ihan ehdottomasti!Paljon on sellaisia sijoituksia joihin ei enää olisi tarvetta, mutta jatketaan vaan. Älytöntä.
on varmaan monta lasta,jotka voitaisiin palauttaa kotiin.Silloin selviäisi juuri onko aiheellista jatkaa sijoitusta.
että sossuilla on vuosien,tai vuosikymmenten kokemus,vie varmasti voiton biovanhemmista jotka ekaa kertaa,eikä kukaan heitä auta,tai neuvo.
Annan tässä sinulle nyt neuvon Ferozza seuraavaa oikeudenkäyntiä varten. Kun vastapuoli kysyy sinulta jotain, niin mieti ekana, ennen kuin vastaat, että mitä he hakevat sillä kysymyksellä (em. lapseni hyväksikäyttöä koskevassa oikeudenkäynnissä puolustusasianajaja kysyi minulta, että eikö lapseni välillä vieritä omia kolttosiaan muiden niskaan, jolla haki siis sitä, että lapseni satuilee ja valehtelee normaalisti ja näin ollen myös hyväksikäyttö olisi pelkkää satua) Vastaa aina tyhjentävästi, mutta rehellisesti! Em itse vastasin "Kyllä, joskus hän syyttää pikkusiskoaan jostain, jota tekee, mutta niinhän kaikki lapset tekevät. Kuitenkin hetken päästä tyttäreni kertoo miten asia on, koska hänelle tulee huono omatunto. Hän saattaa siis kertoa asian oikean laidan muutaman tunninpäästä, viimeistään muutaman päivän päästä"
Kaikki kysmykset, joita vastapuoli esittää, niin he esittävät ne saadakseen käännettyä vastaukset sinua vastaan. Tämä on siis otettava huomioon, kun vastaat kysymyksiin. Mieti mitä he hakevat kysymyksellä ja vastaa niin, etteivät he saa haluamaansa. Kaikki siis käännetään sinua vastaan ja sinun pitää osata kääntää asiat eduksesi.
Sitä en osaa sanoa miten sen teet. Itse olin todella järkyttynyt siitä, miten suoruiuduin oikeudenkäynnistä, jossa vastassa oli todella hyvä puolustusasianajaja. Omani nimittäin oli huippuluokkaa ja hän sanoi itse, että vastapuolen oli todella hyvä.
Älä myöskään provosidu tai suutu. Se on vaikeaa, mutta kun pysyt asiallisena, niin olet uskottavampi. Tiedän, että se on vaikeaa. Itsenikin olisi tehnyt mieli repiä silmät vastapuolen päästä, kun yrittivät tehdä lapsestani satutätiä joka fantasioi seksistä aikuisen kanssa (lapsi oli 4-vuotias, kun hyväksikäyttö alkoi) ja kertoo jotain harmitonta satua siitä mitä kauheuksia meidän perhetuttumme hänelle teki.
Pidä mielessä, että olet sinun ja lapsesi asialla ja pystyt silloin mihin vain (sitä minäkin itselleni toistelin, haen oikeutta lapselleni ja suojelen mahdollisia seuraavia uhreja, vaikka mies tekee tuomittunakin silti koulussa vielläkin töitä, mutta ei kauaa). Kirjaa ylös kaikki epäkohdat ennen oikeudenkäyntiä ja kaikki ne kohdat jotka puoltavat lapsen palautusta. Etsi huostaanotonpäätöksestä ym. kaikesta ristiriidat tilanteesi osalta. Ota paperit käteen (päätökset ym. pyydä ne kirjallisina, sinulla on oikeus niihin) ja tee kynällä niihin merkinnät ja käy ne sitten läpi. Näin ne oikeudenkäynissä mukana päässäsi paremmin.
Jotenkin ymmärrän sinua niin hirveen hyvin. Itselläni on hiukan poikaasi vanhempi poika itselläni ja helppolapsi oli sekin (nyt se on taaksejäännyttä elämää;D ) ja omastamielestäni sossu on tehnyt kanssasi virheen.
Muista myös dokumentoida ihan kaikki mikä puoltaa hyvää vanhemmuttasi ja älä luovuta.
Muista myös, että voit kysyä sijaisperheelt lapsen ruokailusta ym. Ja kysykkin. Pidä yhteyttä sijaisperheeseen, vaikka tuntuu, ettet tahtoisi..se voidaan lukea hyväksesi oikeudenkäynissä ja saat arvokasta tietoa! Pyydä myös neuvolasta ym. tiedot kirjallisina, heidän on pakko ne sinulle antaa. Jos eivät anna, muista, että voit aina valittaa korkeammalle pallille (ja se kannattaa muistaa mainita, jos kieltäytyvät "sinulla on pomo ja pomollasikin pomo" ja vaikka lakipykäliin nojaten "oikeudessa tavataan")
stemppiä hirveesti!
sossut pelkäävät sitä työmäärää, mitä siitä tulee kun aletaan tehdä valituksia. Se tulee myös kunnalle kalliiksi, kun pitää juristia käyttää ym
kiitos avustasi. yritän muistaa mitä sanoit.
on vain varmaan vaikea pyörtää sossujen lausumia. aina he keksivät jotakin kautta uuden syyn. heille ei oikein kelpaa mikään.
olen seurannut sinun keskusteluja paljon ja nyt en muistakaan mikä sinun tilanteesi olikaan? etkös siis ole itse entinen sijaislapsi? ja nytkö sinulla on jo omia lapsia? siis onko omakin lapsesi ollut sijoitettuna?! vai mistä on tullut hyväksikäytön epäily? epäiltiinkö sinua ja miestäsi??!
valittaa jos erimieltä,jollei olisi valitus mahdollisuutta,silloinhan täällä olisi diktatuuri,ja voisi käyttää mielivaltaa täysin avoimesti.Kyllähän avioero tilanteissakin usein tarvitaan soskua lapsista tapellessa,ja sekin maksaa.Sekä myös rikosasioissa ne vasta maksavatkin.
Omat lapseni eivät ole olleet sijoituksessa, mutta minut on huostaanotettu 10-vuotiaana veljieni kanssa (tätä ennen on ollut vastaanottokoti jaksoja), asuimme lastekodissa, sitten sijaisperheessä, josta itse muutin nuorisokotiin ja veljeni taas toiseen sijaisperheeseen, josta nuorimmainen jatkoi matkaa viellä kerran perhekotiin ja vanhin pikkuveljeni (joka kuoli keväällä) jatkoi nuorsikotiin (ja vaihtoi toiseen nuorisokotiin).
Hyväksikäyttö epäily syntyi, kun oma tyttäreni kertoi minulle, mitä mieheni isäpuoli hänelle tekee, kun hän on anoppini luona. Siitä alkoi tutkimukset (jossa itse en aluksi voinut uskoa appipuolestani sitä, vaan yritin varovasti selvitellä, ettei kyseessä olisi joku muu) Loppujenlopuksi tekijän oma lausunto toi hänelle tuomion. Niiltä osin hänen kertomansa kävi yhteen lapsen kertoman kanssa ja vain siis tämä teko otettiin huomioon tuomiossa (joka oli vähäisin) ja muu jätettiin huomioimat, ilmeisesti siksi, että lapsen kertoma ei ollut luotettava niiltä osin, kun tekijä ei niitä tunnustanut.
Itse olen tehnyt yhteistyötä keskimmäisen vejeni perhekodin kanssa ja nyt yritän tukea veljeäni, kun hän on muuttanut omilleen. Töitä yritin myös tehdä vanhimman pikkuveljeni kanssa, mutta hän päätyi toisenlaiseen ratkaisuun elämänsä suhteen. Minulla on viellä ekanluokan aloittava pikkuveli, joka pitäisi ottaa huostaan, koska äitini ja tämän mies ovat alkoholisteja, mutta syystä, jota en käsitä, sossu ei suostu näin tekemään. Hänestä se olisi liian traumaattista lapselle. Tätä en voi käsittää, sillä sosulla on kyllä kaikki tiedot käsittääkseni mm. poliisien ym. vierailusta äitini luona ja selvät näytöt väkivallasta sekä päihderiippuvuudesta. Kaksi kertaa velejeni on kiireisesti viety lastenkotiin ja molemmilla kerroilla veljeni on palautunut sieltä viikon sisään kotiin.
Jos vastapuoli heittää jonkun uuden syyn, niin pyri kumoamaan se vastauksella, joka tyhjentää lisää argumentit.
Eli:
- Niin, et sitten kestänyt lapsesi itkua.
- Lapseni ei itkenyt kuin tarpeeseen, viestiessään nälkää, väsymystä tai märkää vaippaa. Mitään koliikki itkua ei esiintynyt ja itse koin lapsen varsin helpoksi vauvaksi.
Siinä ei saa jäädä hirveästi epäröimään, ettei tulee uutta kysymystä tai heittoa kesken kaiken.
En tiedä käytkä asianajajasi kanssa läpi kysymyksiä ja oikeudenkäyntiä? Jos et, niin olisi hyvä, että kävisit sitä läpi jonkun ihmisen kanssa. Sossun lausumia ym. ja vähän miettisit vastauksia tai mitä mahdollisisa lisäkysymyksiä ym. tulee.
Itse en käynyt, kuin vasta oikeudenkäyntiin ajaessani hiukan läpi oikeudenköynnin kulua oman asianajajani kanssa. Pääperiaattessa luin itse kuulustelupöytäkirjat, tein niihin merkintöjä kohtiin, jotka mielestäni olivat ristiriidassa vastapuolen väittämän kanssa, että mitään hyväksikäyttöä ei olisi tapahtunut. Yritin miettiä millä tavoin he pyrkisivät osoittamaan, että koko väite on tuulesta temmattu. Loppujenlopuksi oikeudenkäynti ei ollut niin "likainen" kuin olisi voinut olla. Ennen oikeudenkäyntiä olin aivan paniikissa ja todella hermostunut. Mutta kun omavuoroni sitten tuli, niin jotenkin kaikki oli vaan niin kristallin kirkasta.
Tiedän itsekkin miten turhauttavaa on todistella sosulle jotain, jos sossu ei sitä halua kuulla ja vääntää sen kokoajan väärinpäin. Näin kävi itselläni, kun olin kumityttöni perheen läheisneuvonpidossa. Minä olin siis kummityttöni tukihenkilö ja pyrittiin ehkäisemään äidin repsahdusta huumeisiin ja tukemaan päihteetöntä elämää. Kun otin läheisneuvonpidossa esille asian, joka koski äidin hyvinvointia ja että äiti tuntisi, että ollaan kaikki samalla puolella, niin sossu käänsi asian niin, että minua ei kiinnostanut itse lapsi vaan äiti. Eikä ymmärtänyt millään, vaikka yritin selittää, että nimenomaan äidin hyvinvointi takaa lapsen hyvinvoinnin ja sen, että lasta ei jouduta huostaanottamaan. Loppujenlopuksi en enään uskaltanut sanoa mitään, kun tuntui, että pahensin vaan tilannetta ja sossu jo väläytti, että en ole varmasti sopiva tukihenkilö, koska ajattelen äitiä enkä lasta. Itse taas näin sen paketti ratkaisuna. Lapsi ei voi voida hyvin äidin kanssa, jos äiti ei voi hyvin. Kun äiti ei voi hyvin, niin on suurmepi riski repsahtaa huumeisiin. Sossun mielestä taas oli yks hailee miten äiti voi (sanoi sen suoraan) ja että häntä ei kiinnosta tippaakaan äidin voinnit vaan lapsen.
Loppujen lopuksi koko sossu ajoi tilanteen äidin kannalta jotenkin niin tukalaksi, että äiti muutti ko. sossun piiristä pois, jolloin jäi viikottainen huumeseula ym. kontrollit (vaikka nämä olivat aina olleet puhtaat, puhui sossu jatkuvasti huostaanotosta ja siitä, kun äiti repsahtaa ja muutenkin antoi puheillaan ymmärtää, että huumeseulaa ei hänestä merkinnyt yhtään mitään siitä, että äiti nyt oli kuivilla).
Siinä kävi sitten niinkuin, miehelleni sanoinkin neuvonpidon päätyttyä, että äiti muutti pois, ei ollut mitään kontrollia..kaikki jotenkin kaatui päälle. Hän lakkasi pitämästä yhteyttä ja loppujen lopuksi repsahti ja lapsi huostaanotettiin. Nyt lapsi on kotona, mutta tilanne on taas aika akuutti äidin masennuksen takia. Äiti on kyllä kontrollissa kokoajan, mutta en sitten tiedä miten muu tukeminen. Itse en tahtoisi ottaa kummityttöä hoitoon siksi, että äiti pääsee vetämään päätänsä täyteen ja jotenkin tuntuu, että muunlaista tukea äiti ei suostu ottamaan vastaan. Hän on nyt ollut vasta hiukan yli puolivuotta kuivilla ja kokenut menetyksen, joka tuntuu vieneen pohjaa elämältä jota on rakentanut ja ainakin itselläni on hirveän neuvoton olo sen suhteen, mitä pitäisi tehdä...
Tulipa sepustus ja anteeksi, pomppasi hiukan asian vierestä...
saanut kestää.Tiedän nuo soskujen touhut tarkkaan,vastaa mitä hyvänsä kaikki väännetään toisinpäin sinua vastaan,en milloinkaan elämässäni ole tuollaista tavannut,asian päälaelleen kääntämistä.Ihmettelen vain miten lapsi palautettu takaisin.Minä haen huostaanoton purkua,en juo enkä huumeita kokeillut ikinä,mutta toivottomalle tuntuu taistelu.
haluaisin vielä tietää minkä ikäinen itse olet? paljon olet kokenut ja olet todella vahva! kumarran syvään edessäsi =)
miten huostaanotto purettiin vaikka kummityttösi äiti oli ollut "vasta" puoli vuotta kuivilla? eikös yleensä päihteettömyydestä tarvitse olla näyttöä kaksikin vuotta?
joo, kovasti pelottaa oikeudenkäynti. mutta luotan siihen että se menee omalla painollaan. voi kun saisin edes pitkiä kotilomia. sen jälkeen uskon että huostaanotto purkautuisi nopeasti.
joku lääkäri oli kirjoittanut sossuille lausunnon. minussa ei siis mitään mielenterveysvikaa ole mutta lausunnossa luki että tarvitsen YMPÄRIVUOROKAUTISTA tukea!!! vanhempani olivat lentää perseelleen. aivan kuin minusta tehtäisiin joku kehitysvammainen joka ei pärjää omillaan. olen muuttanut aikoinani kotoa pois 17 vuotiaana ja selvinnyt tähän asti elämässä (nyt 30v.). soitin tänään sille lääkärille että millä perusteella hän on noin kirjoittanut. sanoi vain että ei hän ala sitä lausuntoa perumaan tai muuttamaan.
niin, meillä on nukuttu öisin. en todella ole tarvinnut valvontaa silloin. enkä siis päivälläkään tukea jatkuvasti, mutta lääkäri näkee tämän asian toisin. ja tämä lausunto lähtee myös hallinto-oikeuteen. että onpa minulla näköjään suuret toiveet saada poika kotiin jos tämmöistä kirjoitellaan minusta.
ole olemassakaan,oletkohan ymmärtänyt väärin?Onko tuo vitsi?
olen lukenut sinun viestejäsi pitkään ja niiden perusteella tunnut olevan järkevämpi kuin moni muu. Joskus olen myös vastannut. Mielestäni sinulla on oikeus vaatia tämä selitys lääkäriltä. Sinun asianajajasi voi ottaa yhteyttä lääkäriin. Miksi vanhempasi muuten ei auttanut sinua silloin kun sinulla oli vaikeaa?
Jos todella haluat lapsesi takaisin niin sinun on tehtävä yhteistyötä sijaisvanhempien kanssa. Pyydä että saat soittaa joka ilta ja kysyä kuulumisia. Siis pyydä. Älä vaadi. Se että kieltäydyt tekemästä yhteistyötä osoittaa juuri sitä kypsymättömyyttä vanhemmaksi ja ajattelemaan lapsen parasta. Kuitenkin uskon sinuun! Jos lapsesi pääsee takaisin kotiin niin sinun tarvitsee olla ajan tasalla lapsesi kehityksessä ja kuin sinulla voisi sitä olla jos et pidä yhteyttä? Niele nyt ylpeytesi ja ajattele lapsesi parasta. Nöyryys ei aina ole pahasta. Jos et saa pikkuistas takaisin niin minulta menee usko ihmisiin. Ja sit petyn myös sinuun Feroza. Jotkut "sossut" on niin perehtymättömiä asioihin että ne vääntää ja kääntää. Ahdistettu ihminen ei jaksa kun puolustautua. Ei siinä synny paljon kehittävää "keskustelua". Jos sinulla on asianajaja mukana siellä oikeudessa niin kysy mielipidettä joka kerta ennen kun vastaat mihinkään kysymykseen.
Monet huostaanoton uhan alla elävät äidit ovat lapsen kanssa perhetukikeskuksessa yms. paikassa, jossa on ympärivuorokautinen päivystys. Siellä heillä on tukea saatavilla kaikkina vuorokauden aikoina ja ainakin meidän lasten kohdalla äidit "karkasivat" ja jättivät lapset hoitajien vastuulle. Sen jälkeen tapahtui pikainen huostaanotto.
paikasta ole edes kuullut.
näköjään kypsyn todella hitaasti näihin asioihin...olen alkanut miettiä sitä yhteistyötä sijaisvanhempien kanssa. ja tämmöiset viestit niinkuin sinä kirjoitit, vain vahvistavat päätöstäni. kiitos sinulle. mutta esim. soittaa en kyllä saisi joka päivä. sen olen jo selvittänyt.
sain tänään yhden lastensuojelusossun kiinni ja hän sanoi että voithan asianajajasi kanssa tehdä valituksen lääkärin lausunnosta. siis että tämä elämä on pelkkää valituksen tekoa! kaikki energia menee siihen. miksi ei sossut voi ikinä niellä ylpeyttään ja myöntää tehneensä virheitä? eivät voi joustaa missään asioissa. minä kyllä myönnän virheeni ja voin neillä ylpeytenikin mutta enhän minäkään sossujen pompoteltavaksi ja kynnysmatoksi ala. heille kun ei tosiaan tunnu kelpaavan mikään.
asianajajan kanssa olemme olleet aika vähän juttusilla. hänkin on lomalla nyt. mutta kyllä meillä varmaan jokin palaveri vielä on ennen hallinto-oikeutta.
Eri kaupungeissa tämä paikka voi olla eri nimellä. Meillä päin perhetukikeskuksessa asuvat huostaanoton uhan alla olevat perheet, jotka eivä tule toimeen ilman ympärivuorokautista tukea. Lisäksi perhetukikeskukseen sijoitetaan huostaanotetut lapset, jotka eivät heti mene perheeseen. Osa lapsista asuu siellä pitkään ja varsinkin ne lapset, joiden huostaanotto uskotaan olevan lyhytaikainen sijoitetaan aina perhetukikeskukseen. Samassa paikassa toimii myös turvakoti. Lastenkoteja täällä ei ole.
valitettavasti ei ole vitsi.
minulle joskus ehdotettiin tuollaista perhetukikeskuksen asumismuotoa mutta en sinne halunnut. koin pärjääväni pääsääntöisesti kotona. ja siis suurimman osan ajasta hoidin poikaani kotona yksin ja pärjäsin hyvin. kuitenkin viikottain tunsin itseni yksinäiseksi ja ihmissuhde päästi ahdistuksen valloilleen.
juuri ennen huostaanottoa sanoin suostuvani tukiasumiseen. enää tämä ei ollutkaan mahdollista...en tiedä miksi.
kaupungissa soskut,edes sellaisesta puhuneetkaan.
Sossut eivät voi myöntää virheitä, koska ne ovat virkavirheitä joista seuraa potkut.
Se on ihan sama juttu kuin muilla kunnan/kaupungin/valtion virkamiehillä. Esim meillä lukion aikoina valitimme koko luokka yhdestä opettajasta joka ei kertakaikkiaan osannut ainettaan opettaa. Rehtori tuli meitä luokkaan informoimaan että kun opettajalla oli muodollinen virkaan pätevyys ja vakinainen virka, häntä ei koulusta pois saa kuin virkavirheestä.Sellainen olisi ollut esim oppilaan pahoinpitely, se ettei hommaansa hallinnut ei ollut riittävä peruste.
Sen takia sossut saavat olla yhteistyökyvyttömiä, asenteellisia, puolueellisia ja minkälaisia mulkkuja tahansa halutessaan, nämä kun eivät ole todistettavissa virkavirheeksi.
Jos virheen myöntää, voi virka mennä.
Meillä bioilla taas, jos virheitään ei myönnä, tai ei ota niskoilleen niitäkin virheitä jotka oikeasti ovat olemassa vain sossun päässä, menee lapsi.
ei soskut kerro vapaaehtoisesti mistään muusta kuin sijoituksesta tai adoptiosta. Kelan toimistosta löytyy ilmaisia vihkosia, ne kannattaa käydä hakemassa ja lukea jotta tietää mitä rahallisia tukia voi vaatia.
Muu tukeminen kannattaa etsiä internetistä, hakusanoja esim. perhetyö, tuettu vanhemmuus, lastensuojelu, pakkohuostaanotto tms. Ne on ikävää luettavaa, mutta siellä joukossa on myös tietoa niistä tukimuodoista joista itselle voisi olla apua.
Täällä harvemmin asutuilla seuduilla kerrotaan kyllä kaikesta mahdollisesta tuesta, jota on mahdollista saada. Sijoitettujen lasten äideille on tarjottu ympärivuorokautinen apu perhetukikeskuksesta, mutta siihen he eivät suostuneet. Olemme tukiperheenä pienelle lapselle, jonka vanhemmat saavat jos jonkinlaista tukea. Lapsi arkipäivät päivähoidossa, viikonloppuisin perheessä käy perhetyöntekijä, 3 viikon väliajoin lapsi on meidän perheessä (pe-su). Näillä tukitoimenpiteillä yritetään saada perhe pysymään kasassa ja mahdollisestaan lapsen asuminen bioperheessä mahdollisimman pitkään.
ei edes kerrota mistään tuollaisesta,eikä minkäänlaista tukitoimia,yksikseen saa pärjäillä.2 kertaa vuodessa näkee soskun huoltokokouksessa,siinä tukitoimet.
eduistasi. Tai sitten on niinkin että nähdään turhaksi edes antaa tukitoimenpiteitä.
niin hävyttömästi,ettet ole ennen kuullut.
siis luulisin että saisit soittaa joka päivä jos todella pyytäisit.Kysy? Kysy vaikka että voisit soittaa vaikka kello 21.00 taikka joku aika joka sopii paremmin.Eihän sitä sossuilta tarvi pyytää.Pyydä sijaisvanhemmilta.Kysy ruokailusta,hampaista,nukkumisesta.. Kerro mitä tunnet näille sijaisvanhemmille. Ihan rehellisesti. Usko että suurin osa näistä sijaisvanhemmista toivovat että lapset palaavat omaan kotiin. Uskon että sijaisvanhemmat pitävät sinun lapsesta ja haluavat lapsen parasta. Niin luulen että myös sinä teet. Uskon todella että tulette yhteisymmärrykseen.Älä luovuta. Olet minun ajatuksissa joka päivä.
vaikka en ole sijaisvanhempien kanssa tekemisissä (minulle on vain kerrottu se että asuvat samassa kaupungissa, ei muuta), niin sain selville missä he asuvat ja heidän puhelinnumeronsa. en edes yrittänyt etsimällä etsiä tietoa vaan sattumalta ne selvisi minulle.
olen laittanut heille asiallisia tekstiviestejä, mm. sijoituksen alussa kerroin että minulla on todella kova ikävä poikaani ja että uskon että poikani on hyvä heillä mutta hänen olisi myöskin hyvä kotona. näin halusin vain kertoa tunteistani ja että luotan siihen että he hoitavat poikaani hyvin. eivät he edes vastanneet tekstiviestiin. varmaan siksi kun ei ole sossun lupaa! joten en usko että he antaisivat soittaa minun sinne päivittäin. tai siis he varmaan selvittäisivät asian sossujen kanssa.
poikani on heille ensimmäinen sijaislapsi joten hekin varmaan ovat hyvin varovaisia eivätkä uskalla omin päin tehdä mitään.
sijaisvanhemmat ovat sanoneet että he ovat poikani kanssa vain sen mitä on tarvis ja haluavat tukea ja auttaa minua. joten kyllä varmaan yhteisymmärrystä löytyisi. kuitenkin olen jo tavallaan pahoittanut mieleni etteivät he voi laittaa edes yhtä tekstiviestiä poikani kuulumisista. ja he pelasivat tapaamisten kanssa, peruivat jne.
kyllä he varmaan pitävät minun lapsestani ja haluavat hänen parastaan, mutta on kai luonnollista että pelkään että he "pitävät pojastani vähän liikaa." eli yrittäisivät "omia" hänet itselleen. he haluavat tukea minua mutta kuitenkin eivät ole tuoneet poikaani tapaamiseen. ilmoittivat tietenkin että se peruuntuu. mutta on kai turhauttavaa lähteä ajamaan toiselta puolelta suomea yhden tunnin tapaamisen takia. eikö he tajua miten tärkeä se tapaaminen on? myös pojalleni, mutta eikö sekin ole tukea minulle että saan edes tavata lastani?
kiva kun olen ajatuksissasi =) sekin antaa minulle voimia.
joka sinua sitten noin pahasti loukkasi. Itsehän täällä kirjoittelet kaikke mistä et tiedä mitään. Vai onko joku muu joka kirjoittelee tietämättömyydestään.
Miksi et halua keskustella asiallisesti se antaisi muillekkin apua. Ota siis selvää ensin asioistasi mitä etuja sinulla/teillä on.
Kuinka monta tapausta tiedät, jotka lautakunta on perunut vastoin sossujen päätöstä? Lautakunnat ovat vain kumileimasimia. Eivät tiedä asioista mitään, vain päättävät. Ne ovat poistumassa. Missään muualla läntisessä maailmassa maallikot eivät päätä ihmisoikeuksista.
Meillä sanottiin, ennen huostaanottoa, että lapsen pitää saada turvalliset ja tasapainoiset olot, että voi aloittaa terapian. Arvostettu psykiatri antoi lausunnon, ettei terapiaa tarvita. Lapsi oli viety hänen luokseen sossujen toimesta. Tuostakaan lausunnosta ei puhuttu sen jälkeen.
Eduskunnassa on ravannut porukkaa vuosikausia vaatimassa, että huostaanotot käsiteltäisiin käräjäoikeuksissa. Nyt on toiveita, että tämä toteutuu. Siitä, onko oikeus hallinto-oikeus vai käräjäoikeus, ei ole vielä päätetty.
unohdetaan,eikä enään puhuta niistä.
Johan nykyisin noin 20% on pakkohuostaanottoja, mikä merkitsee satoja käsittelyjä hallinto-oikeudessa vuodessa.
Mitä pelkäämistä sossuilla on, jos ovat toimineet oikein? Kaikissa tapauksissa kunnat eivät käytä yksityisisä juristeja.
että poistuisivat.
Jollet ole ollut tekemisissä sijaisperheen kanssa tähän asti, älä ole vastedeskään ennen oikeudenkäyntiä. Jos lapsesi on heidän ainoansa, he tuskin haluavat hänestä luopua.
Jos tässä tilanteessa menisit vaikka vieraillulle(sovitusti) heidän luokseen, he voisivat oikeudessa antaa vaikka minkälaisia lausuntoja sinusta. Meillä sijaisperheen äiti kertoi ummet lammet oikeudessa minun ja lapseni väleistä vaikken ollut koskaan käynyt heillä eikä hän meillä.
Hallinto-oikeuteen voit tuoda todistajaksi vaikka millaisen määrän asiantuntijoita. Kuitenkin sossujen sana ratkaisee. Ainut, jolla voit tilannetta muuttaa, on aika.
Tulet huomaamaan, että sossut saavat puhua hallino-oikeudessa asiasta(ja vierestä) vaikka kuinka pitkään ja hartaasti ilman, että tuomarit heitä keskeyttävät. Jos itse yrität samaa, sanotaan, että "nämä asiathan voimme lukea papereista"
Tärkeää on korostaa tukiverkostoasi, joka sinulla on käytettävänäsi lapsen kasvatuksessa. Mainitsit, että vanhempasi asuvat lähellä. Onko sinulla miespuolisia sukulaisia, joiden kanssa olet paljon tekemisissä? Pojalle tärkeää olla miehen malli(sossut korostaa)
Lähde siitä, että olet valmis hakemaan apua, jos koet sitä tarvitsevasi. Voit tehdä tukijoistasi itse listan, ettei myöhemmin tule tilanetta, että sossut määräävät sinulle tukihenkilön(t). Sossujen tarjoamien tukihenkilöiden tarkoitus on toimia kyttänä.
Ota listallesi lääkäri, psykologi, lastenhoitaja (esim. Mannerheimin lastensuojeluliitto) vanhempasi, muita sukulaisia, ystävättäriä...
Tee selvitys elämäntilanteestasi. Voit selvittää asiaa vapaasti loppupuheenvuorossasi, jonka voit halutessasi pitää hallinto-oikeudessa. Muista tässä yhteydessä omat harrastuksesi - ilman niitä kukaan ei jaksa. Jollet harrasta esim liikuntaa, taidetta, musiikkia tms. aloita syksyllä kansalaisopistossa. Se osoittaa, että olet aktiivinen. Selvitä kuka hoitaa poikaa, kun olet pois kotoa.
Mielestäni ei ole uskottavaa, että selvittäisit haluavasi olla koko ajan lapsesi kanssa. Pitkällä aikavälillä jokainen tarvitsee myös aikuisia kontakteja jaksaakseen. Toisaalta jokin harrastus osoittaisi sinulla olevan hyvän tavan rentoutua.
Jos tiedät tällaisen lausunnon olemassaolosta, hae toiselta lääkäriltä(tai kahdelta) uusi lausunto. Ota jokin tunnettu lääkäri, johon luottavat. Onko mahdollista saada lausunto esim lääkäriltä, jonka vastaanotolla olet käynyt odotusaikanasi? Kysy neuvoa asianajajaltasi.
joka sana.
ja tekasemaan papereita urakalla,ettei purettaisi huostaanottoa,näin se vaan on.Eihän kukaan halua myöntää tehneensä duunissa virheitä.Kusetukset peitetään uusilla kusetuksilla.
kiva kun annoit vinkkejä. totta oli tosiaan mitä kirjoittelit.
ensinnäkin, ikinä en tule suostumaan siihen että tapaisin poikaani sijaisperheessä. tätä varmaan sossut voivat ehdottaa seuraavassa huoltosuunnitelmapalaverissa. tiedän että se ei ole muuta kuin minun kyttäämistäni sijaisperheeltä. he sitten antavat oman näkemyksensä minusta poikani kanssa.
ei tietenkään ole suotavaa että äiti olisi lapsensa kanssa koko ajan. vaan jokainen tarvitsee omaa aikaa. noita harrastuksia en olekaan vielä miettinyt. liikun kyllä (minulla on myös koira), mutta olen vähän ylipainoinen, jota sossut jo kerran arvosteli, joten oikein liikkumista en voi harrastuksena mainita...tiedättehän kuinka helppo ihmisen on syödä mutta vaikea laihtua =) voihan se olla että sossut katsovat etten pidä itsestäni huolta kun on muutama kilo ylimääräistä. tosin tämä ulkonäköäni arvosteleva sossu on itse kuin kukkakeppi, onko se tervettä olla ihan ruikelo?
muutoin en harrasta oikein kuin lukemista, vähän ruuanlaittoa. keräilyharrastuksia on, mutta eihän niitä kukaan ymmärrä. jos luetelee hirmu liudan harrastuksia, kai sossut katsovat ettei minulla sitten olekaan aikaa pojalleni. kun vain pitää harrastaa.
yksi tosin olisi ollut mielenkiintoinen. vekarauinti(10 kertaa). haluaisin siihen poikani kanssa, että se nimenomaan olisi minun ja poikani harrastus. saisin viedä poikani sinne, tämä ei olisi sijaisperheen harrastus. mutta tuo tuskin toteutuu.
tuo tukihenkilölista kyllä onnistuu. ja lapselle silloin tällöin hoitajaa olen miettinyt. miehenmalliakin mietin joskus, poikani kummi on veljeni (17v.) ja hän varmasti antaisi laatuaikaa pojalleni. tai sitten myöhemmässä vaiheessa tukihenkilö pojalleni, en näkisi sitä haitallisena tai kyttäävänä.
lausuntoja tuskin ehdin enää saada, ainakaan toisilta lääkäreiltä. jos minut on määritelty epäkypsäksi, ei kukaan lääkäri voi sitä tutkia yhdellä käyntikerralla. niin, kerroinkos sen että kun olin raskausaikana sekaisin kuin seinäkello, diagnoosiksi laitettiin määrittelemätön ahdistus- ja masennustila. tämä samainen lääkäri joka väittää minun tarvitsevan ympärivuorokautista tukea. sanoin tästäkin hänelle että väitätkö minun olevan nyt ahdistunut tai masentunut (lääkitystäkään ei ole), niin tiedättekö mitä hän sanoi? no tuo määrittelemätön ahdistus- ja masennustila on niin PIENI ja MITÄTÖN diagnoosi ettei sillä ole mitään merkitystä!! tämä diagnoosi siis menee nyt myös hallinto-oikeuteen...ja tuosta tilasta missä olin diagnoosia tehdessä (olin oikeasti ahdistunut ja aivan sekaisin raskauden alussa, pelkäsin lapsen tuloa ja mies vaan joi), on jo siis reilusti YLI vuosi aikaa.
että jos hallinto-oikeuteen menee ahdistus- ja masennustila, epäkypsä äiti ja että tarvitsen ympärivuorokautista tukea, niin kuullostaako vielä jonkun mielestä että saisin poikani kotiin?
tehän kuulette nyt vain minun näkemykseni ettekä voi tietää kirjoitteleeko täällä joku täysi hullu, mutta jos lähdetään siitä liikkeelle että olen täysjärkinen ja pystyisin kasvattamaan poikani, niin miten hitossa kumoan nuo väittämät?! muuta kuin ajan kanssa osoittamalla.
sijaisäiti?Kirjoituksesi viittaa siihen.17v.miehen malli?Sekasin kuin seinäkello?Ympärivuorokautinen tuki?Ei uskottava bioäidin kirjoitus.
olen bioäiti.
miten mainitsemasi seikat viittaisivat että olisin sijaisäiti?!
toivottavasti jotkut muut uskovat että olen bio.
kirjoitusta tuollainen,ei uskottavaa,että olisi aivan kädetön,ja kaikki maailman ongelmat.
no minähän olen kädetön ja on kaikki maailman ongelmat! ei kai muuten lastani olisi tarvinnut huostaanottaa! etkö tätä nyt tajunnut.
ei kai tälläiselle annettaisi sijaislasta, hei haloo!
hyvä kun sinä tunnet tilanteeni ja pystyt sen arvioimaan.
leikkien biovanhempaa.Huomaa kumpi on bio,tai sijaisvanhemman kirjoitus,ajatusmaailmat niin kaukana toisistaan.
siis miksi kirjoittelisin sijaisvanhempana jos olen menettänyt oman lapseni?!
mielestäni näillä asioilla ei paljon leikitä.
Tee lista tekemistäsi ns. normaaleista asioista, jotka kuuluvat elämääsi.
Esimerkiksi: käyt säännöllisessä työssä, sinulla on hyvin hoidettu koti, et käytä lääkkeitä, hoidat hyvin koirasi, sinulla on hyvä sosiaalinen verkosto, seuraat aikaasi(tilaa jokin päivälehti vaikka vähäksi aikaa, jollei vielä tule)harrastat vaikka lukemista. Jos sinusta tuntuu, että sinulla on ylipainoa käy lenkillä, uimassa tai salilla vaikka alkuun kerran viikossa, niin tulokset näkyvät aika pian. Huolehdi ulkonäöstäsi, ei ylimenevää suuntaan eikä toiseen.
tuo olikin hyvä juttu. niinpä taidankin tehdä.
harrastuksista vielä: minulla oli ennen kaksi hyvin rakasta harrastusta. raviurheilu ja biljardi. nämä on nyt vähän jäänyt lapsen tulon myötä. eikä se haittaa.
mutta jos sanoisin sossuille harrastavani näitä, niin raviurheilu varmaan miellettäisiin uhkapeliksi ja biljardi kapakoissa tapahtuvaksi.
raviradalla on todella paljon lapsiperheitäkin ja biljardia voi pelata salilla, tosin se tapahtuu yleensä ilta-aikaan.
nuorempana olen pelannut jääkiekkoa yli 10 vuotta sm-tasolla. lisäksi salibandya ja kaukalopalloa.
harrastukseni on siis aina ollut "ei niin naiselle sopivaa." itse en koe näitä niin omituisiksi, naisten jääkiekkoa tulee televisiostakin, ravipuolella on paljon naisia ja biljardikin on naisten keskuudessa yleistymässä. ainakin tunnen sieltä muutamia naisia, yh-äidinkin.
mutta ehkä nämä sossuille olisi ihmeellisyyksiä. mitä sitten yh-äidin tulisi harrastaa? käsitöitä en tee.
se on.
Ihan alkuun tuohon kysymykseen, jonka esitit aiemmin. Olen 25-vuotias itse, siis aika nuori, kokemuksiini nähden.
Sitten asiaan. Eli niitä "Tukikoteja" on olemassa, omasta mielestäni voit (mutta asiaa paremmin tuntevat kertokoot oikean mielipiteen?) tuoda oikeudessa esille, sen että olet valmis tuohon tukimuotoon.
Älä esitä 17-vuotiasta veljeäsi miehen mallina. Menetätä uskottavuutesi. Veljestäsi voi ajan kanssa kasvaa pojallesi miehen malli, mutta ei viellä. Mielummin tuo oma isäsi esiin, miehen mallina.
Jos pystyt niin hae myös toisen lääkärin lausunto. Kuka sinulle ko. lääkärin on osoittanut?
päätöksiään,silloinhan tulisi julki huono päätös.
kerran vuodessa raastupa,jossa katsottaisiin palaako lapsi kotiin.