Mä todella uskoin ja luulin, että kaikki oli ok.Niin kuin en uskonut enää koskaan luottavani.Hän oli juuri se, jota olin niin kauan jo etsinyt, ja jo luopunut toivosta koskaan löytääkään..samaa hän sanoi minusta.
Niin kaunista aikaa, hän opetti minut uskomaan kauniimpaan maailmaan, luottamaan ja rakastamaan.Ja ensimmäistä kertaa mulla oli edessäni ihminen, joka näki myös sen pimeämmän puolen muttei juossut sitä karkuun.
Ja ihminen joka näki mussa oikean ihmisen, ei vain kaunista mallinukkea jota voisi esitellä kavereille.
Ja pikkuhiljaa mä todella aloin luottaa häneen, siihen ettei kaikki ollut vain katoavaa harhaa.Mä halusin antaa hänelle itseni ja kaiken, olla hänen arvoisensa."Ole vain oma itsesi ja anna mun tuntea se todellinen sisimpäsi, se on ainoa mitä mä pyydän.."hän pyysi yhä uudelleen.Ja mä päästin hänet katsomaan kuoreni taakse.
Sen tähden mä en voi ymmärtää..eräänä päivänä hän vain lähti pois.Sanomatta sanaakaan, kertomatta yhtään syytä hän katosi elämästäni kuin ei olis koskaan ollutkaan.Ei yhtään puhelinsoittoa, ei mitään viestiä.Enkä minä tiedä mihin hän meni ja MIKSI.
Nyt mä vain kysyn, mitä mä tein väärin.Tai mitä todella tapahtui..mihin kuoli se liekki johon me uskottiin.Kuka sen tappoi?Mitä helvettiä todella tapahtui?..mä muistan vain sen viimeisen soiton,("nähdään parin tunnin kuluttua, mä soitan sulle kohta taas uudestaan..") ja sitten hiljaisuus.
Enkä mä kuullut hänestä enää.Ja jokin osa musta tietää, ettei kaikki ollut hyvin.Mutta mitä tapahtui?Näitä mä kysyn yhä joka hetki.
Mikset sinä edes selittänyt?Mitä tahansa se olikin, mä olisin halunnut ymmärtää!
Mä olisin vain halunnut ymmärtää..ja kertoa miten paljon mä susta välitin.Tiesithän sen?
Lupaa edes, että et tee näin enää kenellekään.Ettei kenenkään tarvitse jäädä kysymään, mitä todella tapahtui.Koska joka päivä mä vielä toivon sun palaavan.Ja joka hetki mä näen sut kaikkialla ja kuitenkaan se et ole sinä..mihin sinä menit ja mitä tapahtui?MIKSI sä lähdit pois?Sulla oli varmasti syysi, mutta mikset edes halunnut selittää?
"..ensi kertaa sä saat mut tänään pelkäämään että menettää voisin sinut ja kaiken mikä on tärkeää.Ja ensi kertaa mä itken hiljaa ikävää, ruohon väkevää, kaiken alleen peittävää niin kipeää.."
Niin kaunista aikaa, hän opetti minut uskomaan kauniimpaan maailmaan, luottamaan ja rakastamaan.Ja ensimmäistä kertaa mulla oli edessäni ihminen, joka näki myös sen pimeämmän puolen muttei juossut sitä karkuun.
Ja ihminen joka näki mussa oikean ihmisen, ei vain kaunista mallinukkea jota voisi esitellä kavereille.
Ja pikkuhiljaa mä todella aloin luottaa häneen, siihen ettei kaikki ollut vain katoavaa harhaa.Mä halusin antaa hänelle itseni ja kaiken, olla hänen arvoisensa."Ole vain oma itsesi ja anna mun tuntea se todellinen sisimpäsi, se on ainoa mitä mä pyydän.."hän pyysi yhä uudelleen.Ja mä päästin hänet katsomaan kuoreni taakse.
Sen tähden mä en voi ymmärtää..eräänä päivänä hän vain lähti pois.Sanomatta sanaakaan, kertomatta yhtään syytä hän katosi elämästäni kuin ei olis koskaan ollutkaan.Ei yhtään puhelinsoittoa, ei mitään viestiä.Enkä minä tiedä mihin hän meni ja MIKSI.
Nyt mä vain kysyn, mitä mä tein väärin.Tai mitä todella tapahtui..mihin kuoli se liekki johon me uskottiin.Kuka sen tappoi?Mitä helvettiä todella tapahtui?..mä muistan vain sen viimeisen soiton,("nähdään parin tunnin kuluttua, mä soitan sulle kohta taas uudestaan..") ja sitten hiljaisuus.
Enkä mä kuullut hänestä enää.Ja jokin osa musta tietää, ettei kaikki ollut hyvin.Mutta mitä tapahtui?Näitä mä kysyn yhä joka hetki.
Mikset sinä edes selittänyt?Mitä tahansa se olikin, mä olisin halunnut ymmärtää!
Mä olisin vain halunnut ymmärtää..ja kertoa miten paljon mä susta välitin.Tiesithän sen?
Lupaa edes, että et tee näin enää kenellekään.Ettei kenenkään tarvitse jäädä kysymään, mitä todella tapahtui.Koska joka päivä mä vielä toivon sun palaavan.Ja joka hetki mä näen sut kaikkialla ja kuitenkaan se et ole sinä..mihin sinä menit ja mitä tapahtui?MIKSI sä lähdit pois?Sulla oli varmasti syysi, mutta mikset edes halunnut selittää?
"..ensi kertaa sä saat mut tänään pelkäämään että menettää voisin sinut ja kaiken mikä on tärkeää.Ja ensi kertaa mä itken hiljaa ikävää, ruohon väkevää, kaiken alleen peittävää niin kipeää.."
Vastaukset 6
Vanhimmat
:( anteeks kultapieni, mut mie en osaa sanoo mitää. kyllä se ajan kanssa. usko se. ja koita pärjätä.
poikia tulee ja poikia menee. ja se poika jää, kuka tajuu minkä aarteen se on löytäny. :)
That's life, ye?
Ehkä sä luulit että kyse oli jostain ohimenojutusta, mutta hän oli mun vierelläni viisi pitkää vuotta.Se on aika jota on vaikee pyyhkiä pois, vaikee ymmärtää..siksi mä en osaa kuin kysyä miksi.Kaikkien niiden vuosien jälkeen ei ainuttakaan sanaa.
It just makes me wanna hate you my love.Hate you like I hate these tears inside of me.Hate you 'cause I'm so fed up to miss you that much.
Yritä jaksaa, tiedän että sulla on vaikeeta, koska mulle kävi lähes samanlailla. Tosin kuukauden päästä (eli tässä just ihan vähän aikaa sitten) sain kuulla sen johtuneen itestäni..
me oltin yhessä reilusti toista vuotta..
No tääkin on ihan tuore juttu.Ja siksi se sattuukin viel niin paljon.
Vaikeinta on se epätietoisuus, mutta hiljalleen nousee myös viha.Vitun kusipää jääkylmä kusipää!Mutta sanovat että viha on parantava tunne.
Viel on vain kovin vaikea hahmottaa elämää ilman häntä.Ja joka hetki venaa että ovi kävis ja hän tulee kotiin, odottaa puhelimen soivan..ja odottaa sitä hetkee ettei enää jaksa toivoa.
Mutta kai kaikella on tarkoituksensa, ja jonain päivänä esiin nousee ne kauniit muistot, kiitollisuus siitä että hän oli kerran mun vierelläni.Vaikka ei koskaan lakkaisikaan kysymästä miksi..
Tota, jos haluut jutella tai jotain niin mailaa:
[email protected]
tarinas oli surullinen..ymmärrän sua täysin..vaikka olinkin tän mun exkullan kanssa vaan 3kk siinä kerkeää rakastamaan niin kovasti..me nähdään koulussa tää viiminen viikko..mä itkin tänäänkin koulussa koska en voi vieläkään uskoa..odotan vieläkin että exäni tulee viereeni antaa suukon poskelle ja halaa. mutta ei..hän vain vilkaisee ja jatkaa matkaa..ihan niinkun ei olisi mitään tapahtunutkaan.kaipaan niin kovasti..ehkä aika parantaa haavat meillä kummallakin mutta mulle tää jättää elinikäsen arven koska se jätkä oli mun ensimmäinen ..tosi rakkaus jota ei koskaan unohda..sun jätkäs varmasti tietää että sinä kärsit..siinä ei oo miestä vaan sanoo sulle että anteeks kun tein niin..hyvää jatkoo sulle..toivottavasti vielä löydät jonkun paremman jolla on "munaa"!=/