Kannabis...

Olin ennen kannabiksen käyttäjä, nykyään olen lantiosta alaspäin halvaantunut ja kuljen pyörätuolissa, oikea käteni on amputoitu ja minulla on neurologisia ongelmia.
Älkää koskeko kannabikseen, kerron teille miksi.

Ensikosketukseni kannabikseen sain kaverini avulla. Hän tarjosi tätä "vaarattomaksi" mainostettua kannabista. Noh, menimme hänelle ja sekoitimme kannabiksensiementä ja leivinjauhoa ja vedimme nokkaan.

Ensiksi se tuntui kuin olisi taju mennyt, sitten aloin nähdä harhoja. Pääkalloja sekä leijuvia veitsiä. Aloin huutamaan ja hakkaamaan seinää ja enempää en enää muista.

Heräsin maasta ja minulla oli helvetinmoinen päänsärky ja olin aivan veressä. Kaverini oli oksentamassa vessassa. Joimme molemmat muutaman lasin koskenkorvaa ja oireet helpottuivat heti. Päätimme, että emme enää koskaa "vaaratonta" kannabista käyttäisi.

Noh, riippuvuus sai meistä molemmista vallan ja päädyimme ostamaan tämän paholaisen kasvin kukkaa. Murskasimme kukan nesteet huumeruiskuun ja tykitimme "ihan vähän" sitä suoneen. Muistan hirvittävän poltteen ja rintakivun. Kaikki sumeni ja välkkyi. Viimeinen asia mitä muistan on kaverini kaatuvan lattialle ja hajoavan mustiksi ja punaisiksi oraviksi, niin sekaisin olin.

Kolmen kuukauden päästä heräsin teho-osastolla. Lääkärit kertoivat kaverini kuolleen heti ja minun selvinneen vain täpärästi. Käteni oli pakko amputoida ettei kannabiksen aiheuttama myrkytys ja kuolio leviäisi. Ymmärsin, että loppuelämäni on pilalla. Kaikki haaveni perheestä ja itsenäisestä elämästä murskaantuivat yhden kannabispiikin takia. Nyt kierrän kouluissa kertomassa kannabiksen vaaroista.

Muistakaa, jo ensimmäinen piikki tappaa!