järkiasiaa veloista

Jatkoa
(sitaatti)

Korhonen sanoo yrittäneensä saada pikavippiriitoja korkeimman oikeuden käsittelyyn lukuisia kertoja, mutta käräjäoikeudet eivät ole halunneet siirtää niitä.

”Tässä ei ole kyse resurssipulasta vaan asenneongelmasta. Kyllä ne, jotka alun perin näitä lakeja ovat säätäneet tietävät, että homma on sössitty. Suurin vastustajani omassa työssäni eivät ole perintäfirmat vaan oikeuslaitokset.”

"Monissa pikavippiriidoissa annetaan niin sanottu yksipuolinen tuomio.

Sellainen annetaan, jos velallinen ei vastaa velkojan vireille laittamaan haastehakemukseen. Tällöin velkoja voi ilmoittaa asian riidattomaksi, eikä sitä käsitellä varsinaisessa oikeudenkäynnissä.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että asian ratkaisevat käräjäsihteerit eivätkä tuomarit tuomioistuimessa. Käräjäsihteereillä ei yleensä ole juristin koulutusta eikä tapauksia tutkita syvällisesti.

”Mutta jos haastehakemukseen vastaa, asia siirtyy varsinaiseen oikeudenkäyntiin ja silloin se tutkitaan huolellisesti.”

Anonyymi00004 kirjoitti:

"Monissa pikavippiriidoissa annetaan niin sanottu yksipuolinen tuomio.

Sellainen annetaan, jos velallinen ei vastaa velkojan vireille laittamaan haastehakemukseen. Tällöin velkoja voi ilmoittaa asian riidattomaksi, eikä sitä käsitellä varsinaisessa oikeudenkäynnissä.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että asian ratkaisevat käräjäsihteerit eivätkä tuomarit tuomioistuimessa. Käräjäsihteereillä ei yleensä ole juristin koulutusta eikä tapauksia tutkita syvällisesti.

”Mutta jos haastehakemukseen vastaa, asia siirtyy varsinaiseen oikeudenkäyntiin ja silloin se tutkitaan huolellisesti.”

Lue lisää

Kuka pystyy ja uskaltaa vastata haasteeseen, kun uskoo oikeuslaitoksen käsiin asiansa? Jokainen on ensikertalainen näissä asioissa enkä usko velkaongelmiin joutuneen pitävän itsestään yhtään enempää älämölöä kuin pakko.
Itse ainakin olin kauhuissani ja täysin kädetön, kun vaikeudet kaatuivat niskaan.
Kohtuuton vaatimus on, että osaa panna hanttiin tai tietää mistä on tässä prosessissa edes kysymys.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Kuka pystyy ja uskaltaa vastata haasteeseen, kun uskoo oikeuslaitoksen käsiin asiansa? Jokainen on ensikertalainen näissä asioissa enkä usko velkaongelmiin joutuneen pitävän itsestään yhtään enempää älämölöä kuin pakko.
Itse ainakin olin kauhuissani ja täysin kädetön, kun vaikeudet kaatuivat niskaan.
Kohtuuton vaatimus on, että osaa panna hanttiin tai tietää mistä on tässä prosessissa edes kysymys.

Lue lisää

Joo , kyllähän se loppujen lopuksi on niin että pikavippejä isosti ottaneet tiesivät ainakin suurinpiirtein mitä se touhu on ja kuinka siinä käy jos ei niitä saa maksettua. Rahankiilto silmissä piti saada äkkiä pelimerkkejä tilille melkein hinnalla millä hyvänsä. Harva niitä ehtoja varmaan jaksoi siinä sen tarkemmin lukea vaikka siellä ne varmaan lähes aina olivat luettavissa vaan iso osa vippaajista löi vaan suoraan rastin ruutuun "olen lukenut lainan ehdot ja hyväksyn ne". Kyllä mä muistan kuinka tälläkin foorumilla iso määrä jengiä oli heti aamulla kyselemässä toisiltaan että onko uusia (vippi)paikkoja ja jos oli (kuten 2000-luvun alkuvuosina usein oli) niin heti oltiin hakkaamassa hakemustekstaria uuteen paikkaan. Usein pienemmät uudet puljut oli heti avajaispäivänään "huoltokatkolla" kun alkupääoma oli jaettu vippaajille hetkessä. No tietäähän sen kaikki että huonosti siinä lopulta käy kun joka kuukausi on useampaan paikkaan auki kuin viime kuussa. Kun uusia paikkoja ei lopulta auennut nopeammin kuin mihin oli piikki tapissa, oli lopputulos joko pankista 1 iso laina jolla kaikki pois tai sitten kupit nurin ja ulosottoon mikä tietysti oli se yleisin lopputulema. Noita ritkuvippejä harva hyvätuloinen edes otti vaan suurin osa vippaajista oli jo valmiiksi melko persaukisia.

Eli lopulta varmaan aika harva jaksaa/kehtaa ruveta omalla nimellään ja naamallaan vääntämään noita puljuja vastaan että tekikö ne jotain lainvastaista vipatessaan liian köyhälle jengille. Suurin osa todennäköisesti lusi/lusii sen 15-20 vuotta ulosoton asiakkaana vähin äänin kunnes ne vanhenee. Jotkut parempituloiset onnekkaat tietysti pääsee irti maksamalla ne pois tilanteensa niin salliessa mutta se varmasti on poikkeuksellista vippaajien kirjossa. Semmoinen fiilis kuitenkin näistä tulee että molemminpuolista kusetusta nuo vipit olivat, ahneet firmat lainasi sikakallista rahaa ihmisille jotka sitä eivät pankista saisi ja ahneet ihmiset taas vippasivat kovalla vimmalla vaikka tiesivät että tuskin niitä maksettua saisi. Hinta tälle leikille oli varsin kova, firmoja meni paljon nurin isojen tappioiden kanssa ja ihmisiä kaatui velkavuoriensa alle elinkautistuomiota pitemmäksi ajaksi.

Ja juu , itse olin yksi näistä vippaajista joten tiedän mistä puhun. Se alkoi kun peliaddiktio ja mukavuudenhalu epärealististen voitto-odotusten siivittämänä vei aluksi ja loppuvaiheessa se olikin enää ajanpeluuta jossa uusia paikkoja jahtasi että sai vanhemmat vipit maksettua ja vielä sen ison voiton vedon vedettyä jolla maksaisi koko paskakasan pois. Ei osunut ei, mutta nyt se alkaa olemaan historiaa eikä samaa enää tulisi tehtyä kaiken koetun jälkeen. Nuorena sitä jaksoi säätää vaikka mitä, nyt vanhana ja vaivaisena ei juuri mitään.

T. Vippi-Ville

Anonyymi00006 kirjoitti:

Joo , kyllähän se loppujen lopuksi on niin että pikavippejä isosti ottaneet tiesivät ainakin suurinpiirtein mitä se touhu on ja kuinka siinä käy jos ei niitä saa maksettua. Rahankiilto silmissä piti saada äkkiä pelimerkkejä tilille melkein hinnalla millä hyvänsä. Harva niitä ehtoja varmaan jaksoi siinä sen tarkemmin lukea vaikka siellä ne varmaan lähes aina olivat luettavissa vaan iso osa vippaajista löi vaan suoraan rastin ruutuun "olen lukenut lainan ehdot ja hyväksyn ne". Kyllä mä muistan kuinka tälläkin foorumilla iso määrä jengiä oli heti aamulla kyselemässä toisiltaan että onko uusia (vippi)paikkoja ja jos oli (kuten 2000-luvun alkuvuosina usein oli) niin heti oltiin hakkaamassa hakemustekstaria uuteen paikkaan. Usein pienemmät uudet puljut oli heti avajaispäivänään "huoltokatkolla" kun alkupääoma oli jaettu vippaajille hetkessä. No tietäähän sen kaikki että huonosti siinä lopulta käy kun joka kuukausi on useampaan paikkaan auki kuin viime kuussa. Kun uusia paikkoja ei lopulta auennut nopeammin kuin mihin oli piikki tapissa, oli lopputulos joko pankista 1 iso laina jolla kaikki pois tai sitten kupit nurin ja ulosottoon mikä tietysti oli se yleisin lopputulema. Noita ritkuvippejä harva hyvätuloinen edes otti vaan suurin osa vippaajista oli jo valmiiksi melko persaukisia.

Eli lopulta varmaan aika harva jaksaa/kehtaa ruveta omalla nimellään ja naamallaan vääntämään noita puljuja vastaan että tekikö ne jotain lainvastaista vipatessaan liian köyhälle jengille. Suurin osa todennäköisesti lusi/lusii sen 15-20 vuotta ulosoton asiakkaana vähin äänin kunnes ne vanhenee. Jotkut parempituloiset onnekkaat tietysti pääsee irti maksamalla ne pois tilanteensa niin salliessa mutta se varmasti on poikkeuksellista vippaajien kirjossa. Semmoinen fiilis kuitenkin näistä tulee että molemminpuolista kusetusta nuo vipit olivat, ahneet firmat lainasi sikakallista rahaa ihmisille jotka sitä eivät pankista saisi ja ahneet ihmiset taas vippasivat kovalla vimmalla vaikka tiesivät että tuskin niitä maksettua saisi. Hinta tälle leikille oli varsin kova, firmoja meni paljon nurin isojen tappioiden kanssa ja ihmisiä kaatui velkavuoriensa alle elinkautistuomiota pitemmäksi ajaksi.

Ja juu , itse olin yksi näistä vippaajista joten tiedän mistä puhun. Se alkoi kun peliaddiktio ja mukavuudenhalu epärealististen voitto-odotusten siivittämänä vei aluksi ja loppuvaiheessa se olikin enää ajanpeluuta jossa uusia paikkoja jahtasi että sai vanhemmat vipit maksettua ja vielä sen ison voiton vedon vedettyä jolla maksaisi koko paskakasan pois. Ei osunut ei, mutta nyt se alkaa olemaan historiaa eikä samaa enää tulisi tehtyä kaiken koetun jälkeen. Nuorena sitä jaksoi säätää vaikka mitä, nyt vanhana ja vaivaisena ei juuri mitään.

T. Vippi-Ville

Lue lisää

Niin, korjattakoon virhe että tällä palstalla ei vipeistä silloin puhuttu vaan Suomi24:n Pikavipit-otsikon alla.

Täällä alettiin vasta sitten kysellä muilta että millaisia maksusopimuksia perintäpuljujen kanssa voi sopia ja tyyliin "mitä mulle nyt tapahtuu kun jouduin ulosottoon" 😁

Just noinhan se meni. Yleensä ei vaadittu mitään muuta kuin se ettei ole maksuhäiriömerkintää ja löytyy omissa nimissä oleva matkapuhelinliittymä ja osoite Suomesta. Muu ei niitä vippifirmoja yleensä kiinnostanut , joskus joku kysyi ammattia niin muistan kuinka pistin siihen huoltomies vaikka olin ko. alan aikuiskoulutuskurssilla vasta pari viikkoa muuten työttömänä ollut , hyvin kelpasi niille ja rahat sieltäkin sain nopeasti. Tosiaan niitä ehtoja en jaksanut edes etsiä saati lukea, jostain pienimmällä fontilla väsättynä ne saattoi löytää jos halusi mutta minäkin halusin vain rahaa ja äkkiä. Perintään kun niitä lopulta meni niin kirjavaa oli sekin touhu. Oli ihan ihmeellisen nimisiä perintäpuljujakin tutumpien lisäksi. Joku ehdotti että voi maksaa vaikka 2 vuoden aikana tyyliin 20 × 30 euroa mutta joku toinen vaati 3 erässä ihan sikamaista summaa ja eka erä olis pitänyt löytyä melkein heti niin päästin tossa vaiheessa irti ja koko paskan ulosottoon mutta silloin prosessi oli melko hidas ja muistan että 2007 keväällä kun ekat lähti käräjille käsittelyyn niin vielä saman vuoden elokuussakin onnistuin ottamaan Suomen Viestilainasta 200 euron vipin ennenkuin hanat sitten meni kiinni. Tosin poikkeus tuohonkin tuli kun joskus 2011 tai 2012 löytyi Virolainen lainapulju joka tarjosi 20 euron vippejä tilille kunhan soitti niiden maksulliseen vippinumeroon ja paineli kännykästä ohjeen mukaan oikeita numeroita kuittaukseksi. Muistan kuinka yhden soiton hinta oli jotain 35 egeä ja sillä yhdellä puhelulla sai aina sen 20e tililleen tunnin viiveellä. Soitin varmaan 10 kertaa samana päivänä siihen vippinumeroon kun olin saanut ekan soiton jälkeen luvatut 20 e tilille niin testin onnistuminen aiheutti vanhan tutun innostumisen. Seuraavana päivänä en (onneksi) kuitenkaan enää onnistunut jatkamaan vippaamista koska puhelinoperaattori oli estänyt soitot tuohon maksulliseen numeroon. Oli siis laskutusliittymä mulla joka oli lainan saannin edellytys ja se lainamaksu kerrytti suoraan puhelinlaskua. Oli luottotiedot mulla silloin siis jo menneet niin operaattori ei vissiin luottanut mun maksukykyyn vaikka puhelinlaskut olinkin aina hoitanut. Oli se silti aika tuskaa tuon vippisoittelun jälkeen maksaa noin 400 euron puhelinlasku. Sinänsä oli hiton hyvä systeemi mutta se katosi markkinoilta hyvin äkkiä kun varmaan monilta jäi puhelinlaskut pystyyn ja operaattorit nosti metelin kun ne tavallaan joutuivat maksamaan nuo vippipuhelut lainafirmalle. Tuolta lainafirmalta taisi puuttua jopa luvatkin toiminnalleen mutta mitäpä sillä väliä oli kun vaan rahaa sai.

T. Vippi-Ville

Anonyymi00009 kirjoitti:

Just noinhan se meni. Yleensä ei vaadittu mitään muuta kuin se ettei ole maksuhäiriömerkintää ja löytyy omissa nimissä oleva matkapuhelinliittymä ja osoite Suomesta. Muu ei niitä vippifirmoja yleensä kiinnostanut , joskus joku kysyi ammattia niin muistan kuinka pistin siihen huoltomies vaikka olin ko. alan aikuiskoulutuskurssilla vasta pari viikkoa muuten työttömänä ollut , hyvin kelpasi niille ja rahat sieltäkin sain nopeasti. Tosiaan niitä ehtoja en jaksanut edes etsiä saati lukea, jostain pienimmällä fontilla väsättynä ne saattoi löytää jos halusi mutta minäkin halusin vain rahaa ja äkkiä. Perintään kun niitä lopulta meni niin kirjavaa oli sekin touhu. Oli ihan ihmeellisen nimisiä perintäpuljujakin tutumpien lisäksi. Joku ehdotti että voi maksaa vaikka 2 vuoden aikana tyyliin 20 × 30 euroa mutta joku toinen vaati 3 erässä ihan sikamaista summaa ja eka erä olis pitänyt löytyä melkein heti niin päästin tossa vaiheessa irti ja koko paskan ulosottoon mutta silloin prosessi oli melko hidas ja muistan että 2007 keväällä kun ekat lähti käräjille käsittelyyn niin vielä saman vuoden elokuussakin onnistuin ottamaan Suomen Viestilainasta 200 euron vipin ennenkuin hanat sitten meni kiinni. Tosin poikkeus tuohonkin tuli kun joskus 2011 tai 2012 löytyi Virolainen lainapulju joka tarjosi 20 euron vippejä tilille kunhan soitti niiden maksulliseen vippinumeroon ja paineli kännykästä ohjeen mukaan oikeita numeroita kuittaukseksi. Muistan kuinka yhden soiton hinta oli jotain 35 egeä ja sillä yhdellä puhelulla sai aina sen 20e tililleen tunnin viiveellä. Soitin varmaan 10 kertaa samana päivänä siihen vippinumeroon kun olin saanut ekan soiton jälkeen luvatut 20 e tilille niin testin onnistuminen aiheutti vanhan tutun innostumisen. Seuraavana päivänä en (onneksi) kuitenkaan enää onnistunut jatkamaan vippaamista koska puhelinoperaattori oli estänyt soitot tuohon maksulliseen numeroon. Oli siis laskutusliittymä mulla joka oli lainan saannin edellytys ja se lainamaksu kerrytti suoraan puhelinlaskua. Oli luottotiedot mulla silloin siis jo menneet niin operaattori ei vissiin luottanut mun maksukykyyn vaikka puhelinlaskut olinkin aina hoitanut. Oli se silti aika tuskaa tuon vippisoittelun jälkeen maksaa noin 400 euron puhelinlasku. Sinänsä oli hiton hyvä systeemi mutta se katosi markkinoilta hyvin äkkiä kun varmaan monilta jäi puhelinlaskut pystyyn ja operaattorit nosti metelin kun ne tavallaan joutuivat maksamaan nuo vippipuhelut lainafirmalle. Tuolta lainafirmalta taisi puuttua jopa luvatkin toiminnalleen mutta mitäpä sillä väliä oli kun vaan rahaa sai.

T. Vippi-Ville

Lue lisää

Juuri näin se oli.
Huvittavinta oli kerran, kun jouduin soittamaan mielenterveyspuhelimeen, oli akuutti kauhu päällä, ja kukaan ei kertonut että se soitto maksoi maltaita. Luulin, että ns. aputerapia olisi ollut jotenkin maksukykyyn suhteutettu juttu, mutta seuraava puhelinlasku paljasti että 20min hätäistä juttelua maksoi työttömälle 120 euroa.
En siinä itsetuhoisessa tilassa tajunnut valinneeni jonkin yksityisen "mieli" puhelinpalvelun.
Että joo, kaikenlaiset tyypit sitä köyhän selkänahasta voitot tekevät.