Minun tehtävä oli viedä lehmät metsälaitumelle.
Joskus sain puoli tuntia lisäaikaa kerätä mansikoita.
Muistatko sinä karjanhoitoa.
Joskus sain puoli tuntia lisäaikaa kerätä mansikoita.
Muistatko sinä karjanhoitoa.
Muistatko kun karjaa hoidettiin?
aamumaito
9767
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Meillä ei ollut karjaa.
En ole koskaan asunut maalla, mutta niin lähellä maaseutua, että lähistön pienillä asutustiloilla oli karjaa. Maito ostettiin maatalosta.
Meillä lähellä oli metsälaitumia, mutta lehmiä niillä oli niin vähän, että ne käytiin lypsämässä paikan päällä. Odottelin maitokannuni kanssa sitä, että lehmä saatiin lypsetyksi.
Englannissa olen nähnyt, että joillakin alueilla lehmiä pidetään kesät, talvet ulkona laitumella. Siellä on vain jokin katos, jonne ne voivat mennä suojaan, ja jossa lypsäminen tapahtuu.
Vaikka en ole mikään maatalouden tuntija, niin minulla on silti sellainen käsitys, ettei lehmiä viedä toisin paikoin ollenkaan laitumelle. Ne ovat kytkettyinä koko ikänsä. Se tuntuu pahalta.
Lapsuudessani oli eräs julma kokemus elämän tosiasioista: En ollut ikinä nähnyt vasikkaa. Pääsin katsomaan sellaista läheisen talon navettaan. Se oli aivan ihastuttava eläin. Sitten vain joku ohimennen totesi, että se viedään teurastamoon. Minä tietysti hätäännyin eläinparan puolseta.
Lapsena sain kasvaatiperheeni lasten kanssa viettää mummolassa kesät.
Muistan miten jännittävää meistä lapsista oli kun karja laskettiin ensimmäistä kertaa ulos. Ne riehuivat ja mylvivät lehmitarhassa ja kun ne rauhoittuivat niiden turpa (vai miten se sanottiinkaan) tervattiin ja niille syötettiin jostakin syystä karkeaa suolaa.
Sitten isommat lapset kuljettivat ne polkua metsään laitumille. Minä en kylläkään päässyt mukaan, kun olin niin pieni, etten olisi jaksanut kulkea matkaa.
Sitten illalla lapset taas hakivat ne lypsettäviksi ja yöt ne olivat lehmitarhassa. Minulla oli tapana viedä muki lypsäjälle. Mukiin lypsettiin suoraan lämmintä maitoa, joka oli minusta hurjan hyvää.
Laidunnettaisiinpa vielä lehmiä, niin meidän ei tarvitsisi juoda apulannoilla ja muilla lisäaineilla kyllästettyä maitoa.
Tuota maalaiselämää, joka ei enää kai koskaan palaa, muistelen kuin kaukaista unta.
En ole koskaan kuullut.
Tiedätkö sinä tai joku muu syyn?
tämä, mutta kirjoitettuani tuosta tervaamisesta aloin ihmetellä sitä itsekin (siis sitä tervaamista, en kirjoittamista).
En löytänyt mistään vastausta, mutta luulen sen olleen jonkinlaisen ammoisista ajoista periytyneen huuhaa-tempun. Vai olisiko sillä sitten ollut tarkoitus suojella lehmiä käärmeenpistoilta. En todellakaan tiedä, mutta muistan kuinka me penskat jähistiin siitä kuka saa sutaista millekin lehmälle tervaa.
Olisi ihan mukavaa jos joku osaisi selittää asian.
koskaan kuullut tervaamisesta. OUTOA!
Mnäkin olen kaupunkilaistyttö, mutta kesät olin
maalla. Minusta oli ihanaa aamulla varhain mennä
karjakon kanssa lehmiä hakemaan lypsyhakaan. Oli
mystiikkaa ilmassa, kun paksu usva nousi ruohikos-
ta ja kaikki oli aivan hiljaista. Pikku linnut al-
koivat hiljaa heräillä.
Ptrui piikoja kottiin, ptruii, ptruii! Voi, kyllä
minäkin tuota harjoittelin.
Kun lehmät saatiin hakaan, laitettiin savu ja
suolaa kiville. Minun tehtäväni oli ripsuta leh-
miä.
Niin ovat ihanat muistot noista kesistä, että toi-
voisin lastenlasteni tuon tunnelman kokevan.
Mutta eihän se enää ole mahdollista.
Kävin lasteni kanssa kerran heidän ollessaan pie-
niä maalla navetassa katsomassa lypsytouhua.
Kaikki kävi koneellisesti jo silloin 60-luvulla.
Emäntä kyllä näytti lapsille, miten käsin lypsy
tapahtuu.
Ei taida enää maalla noita tunnelmia löytyä.
Kaikki muuttuu, kaikki muuttuu, entiselleen ei
mikään jää.... ja niinhän se on.
...vaan pikkukaupungin laidalla niin lähellä maaseutua, että näin maataloutta ja paljon luontoa. Vaikka inhosin sitä kaupunkia, niin on totisesti sanottava, että elämäni olisi köyhempää, ellen olisi nähnyt sitä maatalon arkea ja kaikkea luontoa siinä ympärillä.
Mainitsin tuossa jo edellä, että ne maatalot olivat asutustilallisten pikkutiloja. Näin siis myös sen, miten lähes omavaraisilla maatiloilla ei olisi ollut mitään rahaa käytössään, elleivät isännät olisi käyneet metsätöissä. Siihen aikaan heti sodan jälkeen kaikki olivat köyhiä, joten ei se asutustilallisten köyhyys ollut paljon sen pahempaa kuin muillakaan. Heillä oli kaikkea tarvittavaa, mutta rahaa oli hyvin vähän.
Kun nyt tarkemmin muistelen, niin meilläkin oli kerran pikku pläntti jotakin viljaa kasvamassa, ja kävin isäni kanssa myllyssäkin. Tuloksena oli 1/3 säkillistä jauhoja. Se nyt kai oli vain isän kokeilu.
En kyllä ymmärrä, että minkätakia näihin asiallisiin kyselyihin tulee niinpaljon kieroon kasvatettujen kommentteja, että hävettää aloittajan puolesta moinen nykyajan kasvatuksen hedelmän tuote.
Suurin osa nykyisistä suomalaisista ei edes ymmärrä mitä lehmisavulla tarkoitetaan niin yritä sitten kysellä vaikkapa nykyiseltä kaupunkilaispojalta, mikä olikaan lehmisavun avulla saavutettu voitto?
Jos asia on täysin vieras, olisikohan viisaampaa olla puuttumatta koko juttuun, eikä möläytellä muka viisauksiaan, niin kuin valitettavasti monet tekevät. (Niin tässäkin ketjussa)
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Varsinkin vanhempaa kirjoittajaa ärsyttää tuollainen, vaikka ärsyttämiseksi se on kai tarkoitettukin.
Vanha totuus, että tyhjät tynnyrit kolisevat suurimmalla äänellä, pitää tässäkin paikkansa.
Tietämättömyys on autuaallisin olotila...jne