Tietääkö kukaan, miten yleistä on koirapelko? Itse olen viimeisen puolen vuoden aikana törmännyt useaan ihmiseen, jotka kärsivät tästä vaivasta. Onko mitään tilastoja, jotka kertovat, kuinka aiheellista tällainen pelko on? Siis aiheuttavatko koirat ihmisille vammoja, ja missä määrin? Onko pelko siis aiheelista vai vain sairaalloista?
Koirapelko
Joopa
11899
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tämä on tullut minulle hieman yllätyksenä. Minulla on ollut koira vasta vajaan vuoden ja alussa kaikki halusivat tervehtiä ja silitellä pentua, joka oli nin,nin suloinen. Nyt on tilanne sellainen, että enemmän kohtaa näitä, jotka kiertää ja sanoo pelkäävänsä. Koirani on kyllä kiltti, eikä edes kauhean iso, niin hieman yllättynyt olo, suhtautumisen muuttumisesta. Ensimmäiset puoli vuotta luulin kaikkia vastaantulijoita koiran ystäviksi.
Koirapelko voi olla trauman aiheuttamaa tai synnynnäistä, jolloin voidaan puhua fobiasta (vertaa mihin tahansa muuhun fobiaan). Hoitona toimii parhaiten hidas siedättäminen ja terapia. Jotkut eivät koskaan pääse pelkonsa ylitse, vaikkei heille olisi milloinkaan sattunut mitään negatiivista koiriin liittyvää. Ei siis voida olettaa, että kaikki koirafoobikot olisivat tulleet purruiksi.
Vanhempien suhtautuminen koiriin vaikuttaa lapsen ajatusmaailmaan erittäin paljon. Siksi koiria pelkäävän aikuisen lapsikin usein pelkää koiria.
on aiheettomia. Siksihän niitä peloiksi nimitetäänkin. Itse ainakin olen lopen kyllästynyt ihmisiin, jotka pelkäävät hiiriä, koiria, hämähäkkejä, ja käärmeitä. Myös niihin olen kyllästynyt jotka pelkäävät ryöstäjiä, raiskaajia, ja varkaita. Pelkäävät kovaäänisiä ihmisiä...
Sitten on ukkonen ja salamat, trombit ja tsunamit, maanjäristys sekä mailmanloppu.
Vaan kullakin ihmisellä on ilmeisesti oikeus käyttää elämänsä ihan mihin itse haluaa. Jos joku tykkää pelkäämisestä, niin antaa pelätä vaan: heillä on siihen oikeus.
Itse olen elämäni varrella yrittänyt aina ottaa itseäni niskasta kiinni, jos olen huomannut oireita jostakin pelosta, ja pakottanut itseni toimimaan siten, että olen joutunut alttiiksi kuvitellulle turhalle "vaaralle".
No vieläkin on kesyttämättä korkean paikan kammo: siinä on hiukan ongelmia, kun kiivetessäni vaikka riittävän pitkiä tikapuita alkaa väistämättä pyörryttää, huimata ja ote herpaantuu ja koko kroppa menee kramppiin.
Vaan vielä hyppään laskuvarjolla...
Voi muoriska, mä olen kyllä kateellinen sulle,
mä kun taas pelkään kaikenmaailman asioita, mä oon ihan oikee pekuri.... Koiria en kyllä pelkää, enkä ole koskaan pelännytkään..onnex.
sinä;) Me tavalliset yritämme pärjätä pelkojemme kanssa..hiiriä, rottia, siimahäntiä ja korkea paikka.. en kyllä hyppäisi koneesta, mutta lentämään haluaisin pienkoneella oppia.
meillä on naapurissa ihan mahdottomasti koiria pelkäävä nainen. Häntä on pienenä koira purrut. Kun kävelemme heidän talonsa ohi, koira on aina kytkettynä, silti tuo nainen pakenee ulkoa sisälle, eikä edes ehdi moikkaa huutaa. Ja tie menee noin 50 metrin päästä talosta, ettei edes ihan vierestä. Hänen lapsensa ovat kiinnostuneita koirista ja haluaisivat tulla tutustumaan, mutta äiti ei laske heitä, oman pelkonsa takia.
Oma äitini pelkäsi ennen koiria, heillä oli ollut lapsuudessa naapurissa koira, joka kävi ohipyöräillessä jalkaan kiinni. Kun aikanaan hankin ensimmäisen koirani, äidin pelko laantui vähän kerrassaan, eikä hän enää pelkää. Tosin täysin vieraita koiria hän välttää, muttei erityisesti pelkää niitä.
tulla mukaan tuohon korkeanpaikan kammon häivytykseen? on meinaan melko hankalaa, kun aina ei voi pysyä maan tasalla ja oireet on just noi mainitsemasi...
Jos jollekkin koirapelko aiheuttaa vastaavanlaisen paniikin, niin ei sitä mielestäni kannata väheksyä eikä siitä pilkata. Hienoa olisi, jos kyseinen ihminen voisi harjoitella koirien kanssa oloa, mutta aina se ei ole mahdollista ja meidän tulee mielestäni huomioida nuo pelokkaat ihmiset, kun koiriemme kanssa liikumme, koiraa ei sidota kaupan ovelle odottamaan jne.
Ei saisi pilkata eikä olla aina niin jyrkkä. Anteeksi. Kyllä minä ymmärrän, mutta kun on niin vaikea hyväksyä, että turhaan pelätään koiria.
(Joskus kun joku on antanut ymmärtää, että pelkää minun koiraani tai kyseistä rotua, lohdutan häntä sanomalla, että tilastojenkin mukaan on todennäköisempää, että minä käyn hänen kimppuunsa...)
Vaan mahtavaa, jos sinä ymmärrät sen korkean paikan kammon! Minulle on sanottu, että kiipeät vain, niin huomaat, että ei siinä kuinkaan käy. Ei käykään, sen verran olen kiivennyt. JOS ei nimittäin iske se kammo.
Silloin kun se iskee, on todellinen vaara pudota, kun ei pysty pitämään kiinni tikapuista tai mistään, kädet muuttuvat velliksi eivätkä tottele. Sitä vain alkaa vajota kasaan, lyyhistyy ja...
Sitä on vaikea sellaisen ymmärtää, jolla ei ole ikinä ollut samanlaista kokemusta.
Täytynee vain yrittää totutella. Totta puhuen, pelkkä ajatuskin laskuvarjohypystä vie tajun!
Taitaa olla vain niin, että muoriskan pelot ovat kovin erilaisia!
Ja uhoamalla pelkojen tarpeettomuudesta taitaa paljastaa itsensä, muoriska parka...
En tiedä tuosta yleisyydestä, mutta tiedämpä yhden tutun joka pelkää koiria kuollakseen rodusta tai koosta riippumatta, sitten on vielä tartuttanut pelkonsa lapsiinsa ...kele... Nyt lapsetkin ovat asenteella "kuollut koira on paras koira".
Vähän häpeillen tunnustan että pelkään koiria. Täällä ei ole koirien sosaalistaminen mikään ykkösasia ja epäasosiaalisia ja vaarallisiakin koiria on paljon. Vielä enemmän pelkään koiria koska niitä ei edes yritetä hallita. Ne saavat käyttäytyä miten vain ja olla vaikka vapaana. Koiran hyökätessä isäntä ei yleensä tee mitään tai kun tekee nin sanoo vain että ei tämä noille mitään tee.
Oikeastaan pelkäänkin siis enemmän vastuutonta isäntää kuin epäasosiaalista koiraa. Minulla on kaksi vähän keskikokoista pienempää sosiaalista koiraa ja niiden puolesta pelkään hyvinkin paljon. Ikäviä on tapahtunutkin, sitä ei täällä voi välttää vaikka kuinka välttelisi.
Hallitkaa siis koiranne! Minulle on aivan sama onko koira epäsosiaalinen vai ei, pääasia on että isäntä hallitsee sen niin että kukaan ei ole vaarassa!
On täälläkin pari sellaista koirakkoa minkä koira on epäasosiaalinen, mutta isäntä tietää vastuunsa ja hallitsee koiran hyvin. Sellaisen koirakon kanssa on mukava kohdata. Aina koetan kohdata sen niin että isäntä saa mahdollisuuden kannustaa omaa koiraansa käyttäytymään paremmin ja moni sen mahdollisuuden käyttääkin.
On täällä sosiaalisiakin koiria ja vastuullisia isäntiä, mutta se riittää pilaamaan kaiken että yksikin on vastuuton.