Kalevalan mysteerioviisautta
Kauno Mannonen
Hyvät ystävät ja Kalevan kansa
"Annapas ajan kulua, päivän mennä, toisen tulla, taas minua tarvitahan, katsotahan, kaivatahan", sanoi Väinämöinen jättäessään meidät uuden aikakauden ja uskonnon, kristinuskon hallintaan. Karjalan kuningas, Marjatan poika, Kristus, osoittikin Väinämöistäkin laajempaa tietämystä ja viisautta. Ja hän opetti ja julisti sitä kaikelle kansalle, mutta hänen myöhemmät seuraajansa eivät enää häntä ymmärtäneet. Tämän Väinämöinen tiesi jo lähtiessään ja siksi lupautui taas auttamaan Suomen kansaa: kun ei kuuta, aurinkoa eikä ilmaista iloa - eli kun henkinen valo ja ilo ovat elämästämme kadonneet.
Kalevalainen Väinämöisviisaushan ei ole vanhaa viisautta, vanhenevaa viisautta, vaan ikiviisautta. Se on aina yhtä uusi ja tuore kokijalleen. Totuus ei muutu eikä taivu ajan mukana. Vain muoto mihin se pukeutuu on ajallinen. Runonlaulajat ja Lönnrot yhtenä heistä pukivat sen meidän ajallemme sopivaan muotoon. Kalevalan viisaus ilmenee myös aikamme Suomen kielessä ja mielessä ja mielenkielessä, intuitiossa, ilmeten siten nykylaulajienkin runoissa.
Ihmiskunnassa on koko kirjoitetun historian aikana mies ollut voimallaan ja älyllään tai älyttömyydellään hallitsevana, alistavana osapuolena. Toisin sanoen meitä on hallinnut vasen aivopuolisko eli rationaalinen järki tässä ulkoisessa maailmassa. Kokonaisuutta on siis hallinnut puolinaisuus ja patriarkkaalisuus. Kalevala on kokonaisvaltainen kuvaus ihmisen henkisestä kehitystiestä. Se on sitä siksi, että se ottaa huomioon kaikki olemisen tasot ja pyrkii tuomaan tasapainon tälle fyysisellekin tasolle asti. Uskokaamme suomen kielen viisauteen kun se sanoo Kalevalan olevan koko'naisvaltaisen eli matriarkkaalisen, kun muut pyhät kirjat ovat yleensä miesvaltaisia, patriarkkaalisia. Jeesuskin joutui puhumaan juutalaisille korkeammasta minuudestamme taivaallisena ylkänä; Kalevala kuvaa sen Pohjolan ihanaisena impenä, jonka äiti, Pohjan akka, vielä komentaa itse Väinämöistäkin, Ilmarisesta ja Lemminkäisestä puhumattakaan.
On mielenkiintoista, että meidän aikamme tiedekin on jo herännyt ymmärtämään tämän niin sanotun uuden liiton tien merkityksen. Se tarkoittaa mm. sitä, että meidän miestenkin tulee kuunnella omaa oikeaa aivopuoliskoamme, jonka kautta kulkee tie sydämeemme ja joka edustaa naisellisia ominaisuuksia. Se on yhteydessä myös sala- eli sisätajuntaamme eli Pohjolaan, jossa neitseellinen minuutemme, Pohjan neito, asuu. On siis olennaista, että olen naista.
Uudessa liitossa olennaisuus on siis siinä, että saamme ensin yhteyden omaan pyhään henkeemme, korkeampaan minuuteemme eli Pohjan neitoon, joka sitten auttaa meitä puhdistuksen tiellä kulkemisessa. Kalevalassahan Ilmarinen kulki tätä omantunnon tietä.
Suomen kansa lukee Kalevalaa vielä kuin lapsi satukirjaa ymmärtämättä sen syvällistä jumalaista viisautta eli theosofiaa. Mutta kun sadut muuttuvat elämässämme todeksi, muuttuu virsukulttuurina pidetty Kalevalakin tämän päivän eläväksi henkiseksi opaskirjaksi, jonka elämänohjeet meille eivät tule ihmisiltä, vaan korkeammilta hierarkkioilta, jumalilta. Emmekä siten ihmisinä pysty Kalevalan syvyyttä koskaan loppuun asti ammentamaan.
Ei ole sattuma, että Pekka Ervast, jonka tämän elämän tehtävä oli herättää alkuperäinen todellinen kristinusko ymmärtämättömyyden suosta, teki sen täällä Suomessa ja avasi teosofian lisäksi vielä Kalevalan meille selittämään näitä jumalaisia viisauksia. Pekka Ervast tultuaan vihityksi näkymättömässä maailmassa kalevalaisiin mysteerioihin kirjoitti Kalevalan avaimen kuin kivijalaksi meille oman mysteeriotemppelimme myöhemmille rakentajille. Meidän tehtävämme on jatkaa tästä eteenpäin. Hän osoitti, että me suomalaiset olemme teosofeina erityisessä asemassa, sillä me juomme jo äidinmaidossamme jumalaisen viisauden kansallisena perintönä. Sen minkä HPB toi meille järjellisesti ymmärrettävänä maailmankuvana, sen Kalevala maalaa värikkäänä, elävänä ja rikkaana runollisena vertauskuvana, joka tempaa myös meidän tunnepuolemme mukaansa ja aukaisee sen myötä yhteyden sisätajuntaamme kokonaisvaltaisemman ymmärtämisen aikaansaamiseksi.
Itselläni on ollut tällaisia kokemuksia. Kun luin ensimmäisiä kertoja hirvenhiihdännästä, avautui tämä ajatuksen hillinnän kuvaus valtavan rikkaana lukuelämyksenä. Kun kerroin siitä myöhemmin eräälle tuttavalle, pyysi tämä lukemaan sen. Jouduin häpeäkseni toteamaan, etteihän tässä ollenkaan lue sillä tavoin kuin olin sen aikaisemmin kokenut, elänyt ja ymmärtänyt.
"Ihminen tunne itsesi" on ikivanha mysteeriotemppeleistä lähtenyt kehotus ihmiskunnalle. Eli niin kuin tämän ilmaisun viisaus on säilynyt suomen kielessä, voi korkeamman Itsen tunteminen lähteä ja onnistua vain järjen ja tunteen sopusointuisella yhteistyöllä. Tunne Itsesi. Tunne eli tunnista järjellä ja tunne eli koe tunteella oman korkeamman Itsesi, omantuntosi, läsnäolo.
Suomen kieli on vanha kieli, sillä Suomi on Euroopan vanhin sivistyskansa. Tämänhän todistavat lukuisat eurooppalaiset tutkijat, ja ennen kaikkea Kalevala. Suomalaisuuden juuret ulottuvat ainakin lähes kymmenen tuhannen vuoden takaiseen, jääkauden alta paljastuneeseen, neitseelliseen synnyinseutuumme, nykyiseen Gobin erämaahan, jossa viides juurirotu synnytettiin. Suomalaisessa perimässä on ilmeisesti puhtaimpana, etten sanoisi lapsenomaisimpana säilynyt tämä viidennelle juurirodulle vuodatettu dharma eli elämäntehtävä. Ja sanotaanhan, että viidennessä alarodussa eli kulttuurissa ja sen uskonnossa eli maailmankatsomuksessa tämä tehtävä tulee selvimmin esiintymään.
Tämän viidennen kulttuurin uskonto on kristinusko, ja kuka sen meille Jeesus Kristuksen jälkeen on selvemmin tuonut ymmärrettäväksi kuin Pekka Ervast. Mutta hän tähdentää meille sitä seikkaa, ettei kristinuskoa voi syvällisemmin ymmärtää ellei tutustu muihin juurirodussamme ilmeneviin uskontoihin, mytologioihin ja filosofisiin maailmankatsomuksiin. Niissä kulkee kuin punaisena lankana jumalainen eli teosofinen maailmankuva, jota Kalevalammekin yhtenä parhaimpana ilmentää. Itselleni Kalevala on ollut kuin peili, josta teosofiset opit on yleensä voinut aina tarkistaa.
Jukka Kuoppamäki sanoo Kalevala-laulussaan: Se on kirja viisauden salatun totuuden, perinnöksi me saimme sen, se on lahja demiurgien; eli se on lahja jumalilta. Ja hän jatkaa, että siitä tiedon eläväksi saa, vasta kun sitä noudattaa.
Kalevala pysyy suljettuna kirjana materialisteille ja uskovaisille, sillä se edustaa henkisen tiedon tietä, jota tulee ennakkoluulottomasti lähteä itse astumaan. Ja viisastuakseen on viis'astuttava. Nämä viisi askelmaahan ovat eettisen itsekasvatuksen askeleet, jotka myös Buddha ja Jeesus antoivat seuraajilleen. Mysteeriolaitoksissa ihminen viisastui viiden vihkimyksen kautta jätettyään turhat sinne-tänne-viisastelut. Suorat raput löytyvät Kalevalastakin.
Onneksi suomen kielessä on tätä viisautta säilynyt, niin ettei kukaan voi kuin tietämättömyyttään sanoa suomen kieltä lainatavaraksi. Sehän on vanhaa perua jo Atlantikselta asti. Me suomalaiset olemme vain kadottaneet kielemme syvällisemmän ymmärtämisen.
Kun meitä suomalaisia oli pieni ryhmä käymässä Perussa, niin perulaiset luulivat meidän puhuvan siellä kanta-asukkaiden vieläkin käyttämää ketsuan kieltä, joka kuulostaa aivan suomen kieleltä ja jonka sanoissa on kymmenittäin samoja sanoja, joiden merkityskin on sama kuin suomen kielessä.
Perusta löytyi siis perusta, että kielemme on vanhaa perua, aina Atlantiksen ajan akashisista perunkirjoista luettavaa kieltä.
Kalevalan mysteeriosisällöstä tuon nyt vain yhden näytteen ohjeeksi ja varoitukseksi uuden ajan piireissä heränneelle kiinnostukselle herättää tshakrat toimintaan.
Aino-neiti, joka edustaa Kalevalassa ihmisen persoonallisen, aistillisen tunnepuolen kauneimpia naisellisia ominaisuuksia, pyrkii kaikessa hyvään, kauneuteen, puhtauteen ja onnellisuuteen. Mutta kuinka paljon onkaan ihmiskunnassa tästäkin syystä turhaa kärsimystä ja epätoivoa syntynyt. Joukahainen, Ainon veli, ihmisen persoonallinen järki, on luvannut sisarensa, parhaan puolen itsestään, Väinämöiselle henkensä lunnaiksi. Ja Väinämöinen, eli jumalainen viisaus, kosii Aino-neitiä ikuiseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi. Mutta Aino, meidän tunnepuolemme, ei halua vielä lähteä viis'astumisen tielle, vaan hylkää vanhan viisauden ikävänä ja ilottomana _ ja menee itkien kotiin. Hänen äitinsä eli maaäiti, fyysinen ruumis, ilahtuu Väinämöisen kosinnasta, sillä se tietää, että tämän parempaa ylkää ei voisi odottaakaan. Se merkitsisi vapautusta koko yksilölliselle ihmiselle. Äiti koettaa vielä houkutella tytärtään mahtavilla kapioilla, jotka tämä saisi myötäjäisinä. Äidillä on ollut kätkössä jo ammoisista ajoista, aina kuu- ja aurinkokausilta asti, nämä kapiot, jotka ovat kuuttaren kutomat, päivättären päättelemät. Koko tämä runo on upeaa vertauskuvaa näistä ihmisen näkymättömistä prinsiipeistä ja voimakeskuksista. Niihin ihmistä mysteeriokouluissa opetettiin turvallisesti tutustumaan ja herättämään ne toimintaan tietäjän ohjauksessa.
Mutta Ainon äiti innostuksessaan, kun oli tätä hetkeä niin pitkään odottanut, tekee kohtalokkaan virheen kertoessaan ennenaikaisesti Ainolle, miten ja mistä tämä nämä kapiot löytää. "Mene aittahan mäelle, aukaise parahin aitta. Siel on arkku arkun päällä, lipas lippahan lomassa. Aukaise parahin arkku, kansi kirjo kimmahuta. Siel on kuusi kultavyötä, seitsemän sinihamosta. Ne on kuuttaren kutomat, päivättären päättelemät." Nämä ovat fyysisen kehomme eetteripuolessa olevat seitsemän perustshakraa, jotka Kuupitrit meille kuukaudella kutoivat ja jotka päivätär aurinkokaudella oli suunnitellut eli päätellyt.
Ja Aino menee ja pukee kapiot omin päin päällensä, eli herättää tshakransa toimimaan ennen kuin hänet on vihitty Väinämöiselle eli korkeampaan jumalaiseen viisauteen, teosofiaan.
Ja niin onnettomasti siinä käy, että Aino joutuu astraalimaailman vietäväksi: "Läksi siitä astumahan ahon poikki, toisen pitkin. Vieri maita, vieri soita, vieri synkkiä saloja." Aino ui astraalimaailman houkutusten perässä ja joutuu sen kieputukseen ja lopulta hukkuu kirjavaisena välkkyvän kiven mukana. Siihenpä kana katosi, siihen kuoli impi-rukka.
Uudessa testamentissa Maria menee Josefille, vanhalle miehelle, ja synnyttää Kristuslapsen itsessään.
Valo tulee Pohjolasta ovat jo Nostradamus ja Blavatsky ennustaneet, pienempiä näkijöitä mainitsematta. Onko meille suomalaisille käymässä samoin kuin juutalaisille? Valo tuli, mutta emme sitä ymmärtäneet ottaa vastaan. Pekka Ervast sanoi, että Suomi tulee olemaan omanatuntona Euroopalle. Valo tulee loistamaan täältä Pohjolasta. Ja mikä tämä valo on? Nostradamuksen ja Blavatskyn mukaan se on alkuperäinen todellinen kristinusko.
Teosofia, jonka Kalevala meille suomalaisille vielä elävöittää, valaisee todellisen kristinuskon mysteerit meille ymmärrettäviksi. Ymmärryksen valon syttymisestä meissä Jeesuskin puhui ja tähdensi sen merkitystä. Vain ymmärryksen valo voi poistaa pimeyden meistä _ nimittäin se koko'naisvaltainen ymmärrys. Kun tämä valo alkaa Suomessa loistaa, ymmärtävät Euroopan kansat, miksi Suomi-neito omanatuntona on jo pitkään huiskuttanut heille oikealla kädellään ja koettanut kääntää heidän huomionsa Pohjolaan kuuntelemaan tätä omaa Pohjan neitoaan. Vain sotien ajan, kansalaissodasta jatkosodan loppumiseen asti, Suomi-neito oli nostanut molemmat kätensä ylös kuin voimattomana ylhäältä apua pyytäen. Mutta rauhan tultua huiskuttaa jälleen kosijoilleen iloisesti oikealla kädellään. Turhaanko? Ei, sillä lukuisat ovat ne kansakuntien johtajat, jotka ovat tätä neitoa jo tapailleet ja hyviä sopimuksia hänen loistavassa aurassaan
aikaansaaneet.
Viides kulttuurikausi aikaansai Euroopassa tuskallisten kärsimysten kautta järjen heräämisen, mikä mahdollisti edellisen, kreikkalais-roomalaisen sotaisan kulttuurin rippeistä vapautumisen. HPB oli kuin huutavan ääni erämaassa, joka Johannes Kastajan tavoin julisti meille uuden aikakauden alkamista ja selitti tämän uuden kulttuurin maailmankuvaa. Vesimieskauden alkamisen myötä olemme nyt siirtymässä tähän kulttuuriin, joka tulee olemaan kalevalainen ainakin Rudolf Steinerin mukaan. Saksalaiset jo kuulemma tähyävätkin tätä neitoamme, ja tulevat varmaan kohta Sampoa ryöstämään, ellemme lähde tätä kalevalaista viisauttamme heille jakamaan... Siinähän sitä miettimisen aihetta jo löytyykin.
Kauno Mannonen
Hyvät ystävät ja Kalevan kansa
"Annapas ajan kulua, päivän mennä, toisen tulla, taas minua tarvitahan, katsotahan, kaivatahan", sanoi Väinämöinen jättäessään meidät uuden aikakauden ja uskonnon, kristinuskon hallintaan. Karjalan kuningas, Marjatan poika, Kristus, osoittikin Väinämöistäkin laajempaa tietämystä ja viisautta. Ja hän opetti ja julisti sitä kaikelle kansalle, mutta hänen myöhemmät seuraajansa eivät enää häntä ymmärtäneet. Tämän Väinämöinen tiesi jo lähtiessään ja siksi lupautui taas auttamaan Suomen kansaa: kun ei kuuta, aurinkoa eikä ilmaista iloa - eli kun henkinen valo ja ilo ovat elämästämme kadonneet.
Kalevalainen Väinämöisviisaushan ei ole vanhaa viisautta, vanhenevaa viisautta, vaan ikiviisautta. Se on aina yhtä uusi ja tuore kokijalleen. Totuus ei muutu eikä taivu ajan mukana. Vain muoto mihin se pukeutuu on ajallinen. Runonlaulajat ja Lönnrot yhtenä heistä pukivat sen meidän ajallemme sopivaan muotoon. Kalevalan viisaus ilmenee myös aikamme Suomen kielessä ja mielessä ja mielenkielessä, intuitiossa, ilmeten siten nykylaulajienkin runoissa.
Ihmiskunnassa on koko kirjoitetun historian aikana mies ollut voimallaan ja älyllään tai älyttömyydellään hallitsevana, alistavana osapuolena. Toisin sanoen meitä on hallinnut vasen aivopuolisko eli rationaalinen järki tässä ulkoisessa maailmassa. Kokonaisuutta on siis hallinnut puolinaisuus ja patriarkkaalisuus. Kalevala on kokonaisvaltainen kuvaus ihmisen henkisestä kehitystiestä. Se on sitä siksi, että se ottaa huomioon kaikki olemisen tasot ja pyrkii tuomaan tasapainon tälle fyysisellekin tasolle asti. Uskokaamme suomen kielen viisauteen kun se sanoo Kalevalan olevan koko'naisvaltaisen eli matriarkkaalisen, kun muut pyhät kirjat ovat yleensä miesvaltaisia, patriarkkaalisia. Jeesuskin joutui puhumaan juutalaisille korkeammasta minuudestamme taivaallisena ylkänä; Kalevala kuvaa sen Pohjolan ihanaisena impenä, jonka äiti, Pohjan akka, vielä komentaa itse Väinämöistäkin, Ilmarisesta ja Lemminkäisestä puhumattakaan.
On mielenkiintoista, että meidän aikamme tiedekin on jo herännyt ymmärtämään tämän niin sanotun uuden liiton tien merkityksen. Se tarkoittaa mm. sitä, että meidän miestenkin tulee kuunnella omaa oikeaa aivopuoliskoamme, jonka kautta kulkee tie sydämeemme ja joka edustaa naisellisia ominaisuuksia. Se on yhteydessä myös sala- eli sisätajuntaamme eli Pohjolaan, jossa neitseellinen minuutemme, Pohjan neito, asuu. On siis olennaista, että olen naista.
Uudessa liitossa olennaisuus on siis siinä, että saamme ensin yhteyden omaan pyhään henkeemme, korkeampaan minuuteemme eli Pohjan neitoon, joka sitten auttaa meitä puhdistuksen tiellä kulkemisessa. Kalevalassahan Ilmarinen kulki tätä omantunnon tietä.
Suomen kansa lukee Kalevalaa vielä kuin lapsi satukirjaa ymmärtämättä sen syvällistä jumalaista viisautta eli theosofiaa. Mutta kun sadut muuttuvat elämässämme todeksi, muuttuu virsukulttuurina pidetty Kalevalakin tämän päivän eläväksi henkiseksi opaskirjaksi, jonka elämänohjeet meille eivät tule ihmisiltä, vaan korkeammilta hierarkkioilta, jumalilta. Emmekä siten ihmisinä pysty Kalevalan syvyyttä koskaan loppuun asti ammentamaan.
Ei ole sattuma, että Pekka Ervast, jonka tämän elämän tehtävä oli herättää alkuperäinen todellinen kristinusko ymmärtämättömyyden suosta, teki sen täällä Suomessa ja avasi teosofian lisäksi vielä Kalevalan meille selittämään näitä jumalaisia viisauksia. Pekka Ervast tultuaan vihityksi näkymättömässä maailmassa kalevalaisiin mysteerioihin kirjoitti Kalevalan avaimen kuin kivijalaksi meille oman mysteeriotemppelimme myöhemmille rakentajille. Meidän tehtävämme on jatkaa tästä eteenpäin. Hän osoitti, että me suomalaiset olemme teosofeina erityisessä asemassa, sillä me juomme jo äidinmaidossamme jumalaisen viisauden kansallisena perintönä. Sen minkä HPB toi meille järjellisesti ymmärrettävänä maailmankuvana, sen Kalevala maalaa värikkäänä, elävänä ja rikkaana runollisena vertauskuvana, joka tempaa myös meidän tunnepuolemme mukaansa ja aukaisee sen myötä yhteyden sisätajuntaamme kokonaisvaltaisemman ymmärtämisen aikaansaamiseksi.
Itselläni on ollut tällaisia kokemuksia. Kun luin ensimmäisiä kertoja hirvenhiihdännästä, avautui tämä ajatuksen hillinnän kuvaus valtavan rikkaana lukuelämyksenä. Kun kerroin siitä myöhemmin eräälle tuttavalle, pyysi tämä lukemaan sen. Jouduin häpeäkseni toteamaan, etteihän tässä ollenkaan lue sillä tavoin kuin olin sen aikaisemmin kokenut, elänyt ja ymmärtänyt.
"Ihminen tunne itsesi" on ikivanha mysteeriotemppeleistä lähtenyt kehotus ihmiskunnalle. Eli niin kuin tämän ilmaisun viisaus on säilynyt suomen kielessä, voi korkeamman Itsen tunteminen lähteä ja onnistua vain järjen ja tunteen sopusointuisella yhteistyöllä. Tunne Itsesi. Tunne eli tunnista järjellä ja tunne eli koe tunteella oman korkeamman Itsesi, omantuntosi, läsnäolo.
Suomen kieli on vanha kieli, sillä Suomi on Euroopan vanhin sivistyskansa. Tämänhän todistavat lukuisat eurooppalaiset tutkijat, ja ennen kaikkea Kalevala. Suomalaisuuden juuret ulottuvat ainakin lähes kymmenen tuhannen vuoden takaiseen, jääkauden alta paljastuneeseen, neitseelliseen synnyinseutuumme, nykyiseen Gobin erämaahan, jossa viides juurirotu synnytettiin. Suomalaisessa perimässä on ilmeisesti puhtaimpana, etten sanoisi lapsenomaisimpana säilynyt tämä viidennelle juurirodulle vuodatettu dharma eli elämäntehtävä. Ja sanotaanhan, että viidennessä alarodussa eli kulttuurissa ja sen uskonnossa eli maailmankatsomuksessa tämä tehtävä tulee selvimmin esiintymään.
Tämän viidennen kulttuurin uskonto on kristinusko, ja kuka sen meille Jeesus Kristuksen jälkeen on selvemmin tuonut ymmärrettäväksi kuin Pekka Ervast. Mutta hän tähdentää meille sitä seikkaa, ettei kristinuskoa voi syvällisemmin ymmärtää ellei tutustu muihin juurirodussamme ilmeneviin uskontoihin, mytologioihin ja filosofisiin maailmankatsomuksiin. Niissä kulkee kuin punaisena lankana jumalainen eli teosofinen maailmankuva, jota Kalevalammekin yhtenä parhaimpana ilmentää. Itselleni Kalevala on ollut kuin peili, josta teosofiset opit on yleensä voinut aina tarkistaa.
Jukka Kuoppamäki sanoo Kalevala-laulussaan: Se on kirja viisauden salatun totuuden, perinnöksi me saimme sen, se on lahja demiurgien; eli se on lahja jumalilta. Ja hän jatkaa, että siitä tiedon eläväksi saa, vasta kun sitä noudattaa.
Kalevala pysyy suljettuna kirjana materialisteille ja uskovaisille, sillä se edustaa henkisen tiedon tietä, jota tulee ennakkoluulottomasti lähteä itse astumaan. Ja viisastuakseen on viis'astuttava. Nämä viisi askelmaahan ovat eettisen itsekasvatuksen askeleet, jotka myös Buddha ja Jeesus antoivat seuraajilleen. Mysteeriolaitoksissa ihminen viisastui viiden vihkimyksen kautta jätettyään turhat sinne-tänne-viisastelut. Suorat raput löytyvät Kalevalastakin.
Onneksi suomen kielessä on tätä viisautta säilynyt, niin ettei kukaan voi kuin tietämättömyyttään sanoa suomen kieltä lainatavaraksi. Sehän on vanhaa perua jo Atlantikselta asti. Me suomalaiset olemme vain kadottaneet kielemme syvällisemmän ymmärtämisen.
Kun meitä suomalaisia oli pieni ryhmä käymässä Perussa, niin perulaiset luulivat meidän puhuvan siellä kanta-asukkaiden vieläkin käyttämää ketsuan kieltä, joka kuulostaa aivan suomen kieleltä ja jonka sanoissa on kymmenittäin samoja sanoja, joiden merkityskin on sama kuin suomen kielessä.
Perusta löytyi siis perusta, että kielemme on vanhaa perua, aina Atlantiksen ajan akashisista perunkirjoista luettavaa kieltä.
Kalevalan mysteeriosisällöstä tuon nyt vain yhden näytteen ohjeeksi ja varoitukseksi uuden ajan piireissä heränneelle kiinnostukselle herättää tshakrat toimintaan.
Aino-neiti, joka edustaa Kalevalassa ihmisen persoonallisen, aistillisen tunnepuolen kauneimpia naisellisia ominaisuuksia, pyrkii kaikessa hyvään, kauneuteen, puhtauteen ja onnellisuuteen. Mutta kuinka paljon onkaan ihmiskunnassa tästäkin syystä turhaa kärsimystä ja epätoivoa syntynyt. Joukahainen, Ainon veli, ihmisen persoonallinen järki, on luvannut sisarensa, parhaan puolen itsestään, Väinämöiselle henkensä lunnaiksi. Ja Väinämöinen, eli jumalainen viisaus, kosii Aino-neitiä ikuiseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi. Mutta Aino, meidän tunnepuolemme, ei halua vielä lähteä viis'astumisen tielle, vaan hylkää vanhan viisauden ikävänä ja ilottomana _ ja menee itkien kotiin. Hänen äitinsä eli maaäiti, fyysinen ruumis, ilahtuu Väinämöisen kosinnasta, sillä se tietää, että tämän parempaa ylkää ei voisi odottaakaan. Se merkitsisi vapautusta koko yksilölliselle ihmiselle. Äiti koettaa vielä houkutella tytärtään mahtavilla kapioilla, jotka tämä saisi myötäjäisinä. Äidillä on ollut kätkössä jo ammoisista ajoista, aina kuu- ja aurinkokausilta asti, nämä kapiot, jotka ovat kuuttaren kutomat, päivättären päättelemät. Koko tämä runo on upeaa vertauskuvaa näistä ihmisen näkymättömistä prinsiipeistä ja voimakeskuksista. Niihin ihmistä mysteeriokouluissa opetettiin turvallisesti tutustumaan ja herättämään ne toimintaan tietäjän ohjauksessa.
Mutta Ainon äiti innostuksessaan, kun oli tätä hetkeä niin pitkään odottanut, tekee kohtalokkaan virheen kertoessaan ennenaikaisesti Ainolle, miten ja mistä tämä nämä kapiot löytää. "Mene aittahan mäelle, aukaise parahin aitta. Siel on arkku arkun päällä, lipas lippahan lomassa. Aukaise parahin arkku, kansi kirjo kimmahuta. Siel on kuusi kultavyötä, seitsemän sinihamosta. Ne on kuuttaren kutomat, päivättären päättelemät." Nämä ovat fyysisen kehomme eetteripuolessa olevat seitsemän perustshakraa, jotka Kuupitrit meille kuukaudella kutoivat ja jotka päivätär aurinkokaudella oli suunnitellut eli päätellyt.
Ja Aino menee ja pukee kapiot omin päin päällensä, eli herättää tshakransa toimimaan ennen kuin hänet on vihitty Väinämöiselle eli korkeampaan jumalaiseen viisauteen, teosofiaan.
Ja niin onnettomasti siinä käy, että Aino joutuu astraalimaailman vietäväksi: "Läksi siitä astumahan ahon poikki, toisen pitkin. Vieri maita, vieri soita, vieri synkkiä saloja." Aino ui astraalimaailman houkutusten perässä ja joutuu sen kieputukseen ja lopulta hukkuu kirjavaisena välkkyvän kiven mukana. Siihenpä kana katosi, siihen kuoli impi-rukka.
Uudessa testamentissa Maria menee Josefille, vanhalle miehelle, ja synnyttää Kristuslapsen itsessään.
Valo tulee Pohjolasta ovat jo Nostradamus ja Blavatsky ennustaneet, pienempiä näkijöitä mainitsematta. Onko meille suomalaisille käymässä samoin kuin juutalaisille? Valo tuli, mutta emme sitä ymmärtäneet ottaa vastaan. Pekka Ervast sanoi, että Suomi tulee olemaan omanatuntona Euroopalle. Valo tulee loistamaan täältä Pohjolasta. Ja mikä tämä valo on? Nostradamuksen ja Blavatskyn mukaan se on alkuperäinen todellinen kristinusko.
Teosofia, jonka Kalevala meille suomalaisille vielä elävöittää, valaisee todellisen kristinuskon mysteerit meille ymmärrettäviksi. Ymmärryksen valon syttymisestä meissä Jeesuskin puhui ja tähdensi sen merkitystä. Vain ymmärryksen valo voi poistaa pimeyden meistä _ nimittäin se koko'naisvaltainen ymmärrys. Kun tämä valo alkaa Suomessa loistaa, ymmärtävät Euroopan kansat, miksi Suomi-neito omanatuntona on jo pitkään huiskuttanut heille oikealla kädellään ja koettanut kääntää heidän huomionsa Pohjolaan kuuntelemaan tätä omaa Pohjan neitoaan. Vain sotien ajan, kansalaissodasta jatkosodan loppumiseen asti, Suomi-neito oli nostanut molemmat kätensä ylös kuin voimattomana ylhäältä apua pyytäen. Mutta rauhan tultua huiskuttaa jälleen kosijoilleen iloisesti oikealla kädellään. Turhaanko? Ei, sillä lukuisat ovat ne kansakuntien johtajat, jotka ovat tätä neitoa jo tapailleet ja hyviä sopimuksia hänen loistavassa aurassaan
aikaansaaneet.
Viides kulttuurikausi aikaansai Euroopassa tuskallisten kärsimysten kautta järjen heräämisen, mikä mahdollisti edellisen, kreikkalais-roomalaisen sotaisan kulttuurin rippeistä vapautumisen. HPB oli kuin huutavan ääni erämaassa, joka Johannes Kastajan tavoin julisti meille uuden aikakauden alkamista ja selitti tämän uuden kulttuurin maailmankuvaa. Vesimieskauden alkamisen myötä olemme nyt siirtymässä tähän kulttuuriin, joka tulee olemaan kalevalainen ainakin Rudolf Steinerin mukaan. Saksalaiset jo kuulemma tähyävätkin tätä neitoamme, ja tulevat varmaan kohta Sampoa ryöstämään, ellemme lähde tätä kalevalaista viisauttamme heille jakamaan... Siinähän sitä miettimisen aihetta jo löytyykin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vau.....
Olen sanaton....
Ei ole lisättävää!!!!!
Ja tuon sanon sydämeni kyllyydestä.
Epäilemättä tuo teksti ylitti sinun henkisen kapasiteettisi kirkkaasti...