Kuria anopilta 2

Mutta että vieläkin ja näin isona, melkein aikuisena, ihmettelin. Keskellä pirttiä oli pitkä pöytä jonka eteen, Aili nosti selkänojattoman jakkaran.

-Polvilles tuohon ja vattalles pöytää vasten, Aili komensi.
Mirja totteli äitiään ja asettui määrättyyn asentoon housut alas laskettuna itkua tuhertaen. Itki ehkä nöyryytyksestäkin, tai ehkä siksikin, että tiesi edessä olevan sellaista mikä tekee kipeää. Aili kiskaisi vielä Mirjan paitaa ylemmäksi siten että tämä oli siinä oudossa asennossa polvillaan jakkaralla, vatsa pöydällä, lähes alasti. Paita peitti vain hartioita ja alaslasketut housut olivat myttynä nilkoissa.
-Antaisit nyt olla, kai tämä riittää opetukseksi, yritin sanoa.
-Ei riitä. Tätä vailla se on ollut jo pitkän aikaa. Saat tulla Jussi pitelemään paikallaan, jos se alkaa vikuroimaan. Selkäänsä se nyt saa. Ja saa lisää vaikka joka päivä, jos ei tavat muutu.
Ja niin todella sai. Aili jätti käteensä pisimmän ja paksuimman vitsan pudottaen kaksi muuta lattialle alkaen opettamaan tytärtään vanhaan malliin. Aili piti aluksi vasemmalla kädellä Mirjaa niskasta kiinni ja oikeassa kädessä ollut vitsa alkoi tanssia Mirjan takapuolella.
Eikä ollut mitään ripsauttelua näön vuoksi se. Aili ei käyttänyt risua todellakaan hellästi, vaan antoi varsin reippaita sivalluksia Mirjan pakaroille, joiden valkoinen iho alkoi nopeasti muuttua punajuovaiseksi. Melkein heti Mirja alkoi itkeä, tai kai ennemmin kirkua Ailin vitsan tehdessä työtään. Jonkin ajan kuluttua Aili keskeytti ja luulin hänen lopettaneen, mutta hän nappasikin vain maasta toisen tuoreen vitsan tpkaisten:
- Kinttujenkin pitää saada muistutusta.

Hän jatkoi tyttönsä kuritusta sivaltelemalla nyt risullaan Mirjan reisiä ja pohkeita, jotka nekin pian alkoivat muuttua punaraidallisiksi. Muutaman kerran vitsa oli sattunut myös selkään jättäen sinne muistoksi käynneistään punaiset viirut. Isomman osan olivat kuitenkin saaneet pakarat, joista ei valkeaa ihoa näkynyt. Tulipunaisten kannikoiden yli kulki myös sinertäviä piiskanjälkiä. Tyttö oli todella saanut kunnon selkäsaunan. Todellakin. Mirja ei kirkunut enää, itki vain hartiat nytkyen.
-Vieläkö likan tekee mieli viisastella? Aili kysyi kun sitten lopetti jalkojen suomimisen. -Jos tekee, tätä hyvää kyllä riittää.
Pöydältä kuului nyyhkytyksen seasta vaimea:
-E.. ei.. anteeksi äiti.
-No nouset sitten ylös ja teet niin kuin kuuluu, Aili sanoi seisten topakkana kädet lanteilla edelleen vitsasta pidellen.
Mirja kohottautui pystyyn ja itkuisin kasvoin tuli äitinsä luo tarttuen ja halaten tätä kaulasta.
-Kiitos äiti, en ole enää tuhma.
-Vielähän sinä tavat osaat ja sitten nurkkaan.
Mirja kääntyi ja laahusti nyyhkien ja täristen housujaan nostamatta pirtin kulmaan kasvot nurkkaan päin ja jäi sinne seisomaan.
-Se seisoo tuolla noin niin kauan kun minä sanon. Liian kauan taisi olla edellisestä kerrasta, pitää alkaa pitää sille parempaa jöötä, Aili sanoi posket punaisina päättäväisllä äänellä, hengästyneenä, jotenkin kiihtyneenä.

-Nyt kun vauhtiin pääsin, muistin kuinka sinä Jussi silloin kun aloitte Mirjan kanssa olemaan juotit sille tanssilavalla viiniä ja opetit tupakkaa polttamaan. Annoin minä sille silloinkin selkään, eikä ole sen jälkeen tupakoita taskusta löytynyt. Eikä ole tainnut juodakaan, vai miten on Jussi kerrohan totuus siitä asiasta. Jos nimittäin on niin, aloitetaan sen kunniaksi uusi kierros. Nyt kun likkakin on vielä housut kintuissa.
-Ei ole vastasin, vaikka valehtelinkin. Vasta edellisenä lauantaina olimme jakaneet valkoviinipullon Mirjan kanssa Mäntylän lavallla ennen sisään menoa. Naamani taisi paljastaa, etten puhunut totta, kun Aili sanoi:
-Taidat poika valehdella. Hyvä, jos on totta. Mutta sinulle olisi silloin aikoinaan pitänyt antaa samaa lajia, Koskaan ei ole onneksi myöhäistä! Ja toisekseen, mulle ei pojanklopit valehtele, Aili huudahti.
-Pudotapas poika housut alas ja mene tuohon, missä likka oli äsken.
-Vauhtia nyt, näen samalla minkälaiset vehkeet vävypojalla on.
En ollut uskoa korviani. Ajattelin kumminkin, että jos siihen alistuisin saisin ehkä Mirjalta sympatiaa ja anteeksi, kun hän saattoi ajatella, että äitinsä oli innostunut selkäsaunan antamiseen osin minun leikiksi tarkoittatamieni kommenttien takia. Avasin farkkuni ja olin menossa kohti paikkaa, missä Mirja oli äsken saanut selkäänsä kun Aili tokaisi:
-Äläs hoppuile Jussi-poika, tule tähän eteen, että anoppi näkee kunnolla, Aili komensi.
-No ohhoh! Pojallahan on ihan miehen mulkku ja näyttää olevan puoliksi pystyssä. Sinähän taisit tykätä katsella äskeistä, hän sanoi tarttuen kädellään kalustani aika kovaa puristaen. -Kohta nähdään mitä tykkäät anopin kurista! Ja Mirja, saat kääntyä katsomaan kun Jussi saa maksua niistä viini- ja tupakkatempuistaan ja äskeisestä valehtelusta varsinkin. Kuri saadaan tässä talossa tähänkin juippiin.
jatkuu..