Kivelän perheeseen kuuluvat: Äiti Johanna,Isä kari,Teini Satu,Taapero Anthika.
Näitä kaikkia ei voi tapahtua oikeasti simssissä!
__________________________________________________
Satu räväytti silmänsä auki ja nousi salaman nopeasti ylös.Hän oli hikinen.Hän oli nukahtanut vaatteet päälle.Silloin joku käänsi oen kahvaa ja ovi avautui.
-No huomenta kulta! Oletpas sinä noussut tomerasti.Kohta pitää jo laittaa tavarat autoon.Lähdemme vähän ajan päästä,Äiti sanoi ja juoksi kiireisenä alas.Satu katsoi ikkunasta ulos.Isä pakkaili jopa riippukeinunkin mukaan.
-Olisinpa Miranda..Hän saa tehdä mitä haluaa.Hän saa järjestää kotonaan kotibileet,Satu sanoi masentuneena.Hän otti meikkipussin esiin ja levitti paksusti huulipunaa.Sadun huoneen ovi oli jäänyt raolleen.Anthika kurkki oven raosta.
-Tenkin litko! Anthika huusi ja hihitti.
-ooh!,Satu huusi ja katsoi oveen päin mutta Anthika oli jo mennyt pois.Silloin ovi avautui.
-Noniin Kultaseni.Lähdetääs nyt.Kello on jo paljon,Äiti sanoi ja lähti kävelemään alakertaan matkalaukku ja reppu mukanaan.Satu sammutti huoneestaan valot,ja sulki oven.Satu istuutui auton penkille.Anthika hypytti pientä nallekarhua.
-Onhan kaikki mukana? Äiti kysyi.
-Kyllä ainakin pitäisi.Vai mitä Satu?, isä kysyi.
-Joo on,Satu sanoi.Satu alkoi näpytellä kännykkäänsä.
Oli kulunut tunti.Satu katseli maisemia.Anthika tuijotti Satua.
-Mikt tä katot koko aja pitajje? Anthika kysyi.
-Kotka mä hajuan! Satu sanoi ja matki Anthikan lässytystä.Anthika nyrpisti nenäänsä.
-Äjää! Anthika huusi.
-Lapset rauhoittukaapas nyt..matkaa on vielä noin kolmisen tuntia,Äiti sanoi niinkuin se olisi ollut maailman ihanin asia.Satu huokaisi.
-Äitii...Miks meijä piti lähtee kanarialle? Oltais iha hyvi voitu jäähä kotiinki,Satu sanoi tylsistyneenä.
-Mutta Satu kulta! Sinähän sanoit viime vuonna että haluisit nimenomaan lähteä ulkomaille tänä kesänä! Nythän sinun haaveesi toteutui.olisit iloinen siitä!,Äiti sanoi ja laittoi aurinkolasit päähän.
-Minulla on kamala jano! isä sanoi ja pyyhki hiekä otsaltaan.
-Ta mujja! Anthika huusi ja virnisti.
-Minulla myös..Mutta tämähän on pelkkää maaseutua.Ei täältä mitään huoltoasemaakaan löydy,Äiti sanoi ja naurahti.Silloin isän katse suuntasi puiseen omakotitaloon.Pihalla oli auto.Vanha nainen kanniskeli vesisankoja etupihalla.
-Mennään tuonne! isä huudahti.
-Kari! Emmehän me voi toisten taloon tunkeutua,Johanna sanoi.Mutta isä oli jo kääntymässä pihaan.Satu kurkisti ikkunasta ulos.Silloin hän näki söpön pojan istumassa aidalla heinänkorsi suussaan.Poika katsahti Satuun päin.Hänellä oli ruskeat hiukset.Ja hänen silmänsä olivat ruskeat.Poika väläytti ihanan hymynsä Satuun päin.Satu näytti myös hymynsä.Mutta se näytti pikemminkin irvistykseltä.Äiti ja isä nousivat ylös autosta.
-Hei anteeksi mutta..Olemme matkalla Helsingin lentokentälle.Ja autossa on hyvin kuuma,joten olemme aika janoisia.Joten..Saisimmeko jotain juotavaa? Äiti kysyi epäröiden.Nainen katsahti aluksi isään,sitten äitiin.Tämän jälkeen hän naurahti ja sanoi.
-Vai ette näytä olevan maalta päies.No kylläähhän te vähä janoisilt näytätte.Kyllähhän minä teille jottai tarjjoon.Käykääs sissää.Ainii muute.Minähä olen Hilma.Tämän maatilan omistaja,Hilma sanoi ja naurahti.
-Hei.Minä olen Johanna.Ja tässä on mieheni Kari,ja tuolla autossa ovat lapseni Anthika ja Satu,Johanna kertoi.
-Jaahas,jaahas.Ja se meidän Mika on kova tyttöjä iskeilemmää,Hilma naurahti.Niin Isä,Äiti ja Hilma menivät sisään.Anthika hyppäsi ulos autosta ja juoksi perässä.Sillä välin Mika jututti Satua.
-Moi.Mä oon Mika,Mika sanoi.
-Okei..Mä oon Satu.Sä asut kivassa paikassa,Satu huomautti.
-Nojoo..Kaupungis oli parempaa.Tääl vaa lypsetää lehmii,Mika naurahti.Satu hymyili.Silloin talon takaa juoksi suuri saksanpimen koira, ja sen mukana juoksi myös pieni suloisen näköinen pentu.Mika katsahti taakseen kuullessaan haukuntaa.
-Riitta tänne! Mika huusi ja läpsytti käsiään.
-Hyvä poika! Mika sanoi.Riitta hyppeli ylös ja alas Mikaa vasten.
-Hau hau! Riitta haukkui ja hyppeli.Silloin Mika tunsi jalassaan pientä kutitusta.
-Hei Roki heheh,Mika naurahti ja nosti tämän syliinsä.Satu katsoi kateellisena.
-Teillä on tosi ihania koiria,Satu sanoi.
-Toi pieni on söpö,Satu kertoi.Mika nyökkäsi.
-Tää Riitta sai just 5 poikasta.Mut 4 piti myyä.Riitta paimentaa aina lampaita.Sitte kun Riitta menehtyy,Roki saa olla seuraava lampaitten paimentaja.Roki osaa vasta paimentaa muurahaisia!,Mika nauroi.Satukin nauroi.Pitkän naurukohtauksen jälkeen Mika antoi Sadun Pidellä Rokia.Mika katseli Satua.
-Kuule.Mennääks tonne navettaa..Siel voi vähä haista.Tai mennää vaik heinälatoo.Jutellaa siel,Mika sanoi.Satu katseli ensin epäröiden ympärilleen mutta lopulta hän teki päätöksen.
-Joo mennää vaa,Satu sanoi.
Jatkanko?
Näitä kaikkia ei voi tapahtua oikeasti simssissä!
__________________________________________________
Satu räväytti silmänsä auki ja nousi salaman nopeasti ylös.Hän oli hikinen.Hän oli nukahtanut vaatteet päälle.Silloin joku käänsi oen kahvaa ja ovi avautui.
-No huomenta kulta! Oletpas sinä noussut tomerasti.Kohta pitää jo laittaa tavarat autoon.Lähdemme vähän ajan päästä,Äiti sanoi ja juoksi kiireisenä alas.Satu katsoi ikkunasta ulos.Isä pakkaili jopa riippukeinunkin mukaan.
-Olisinpa Miranda..Hän saa tehdä mitä haluaa.Hän saa järjestää kotonaan kotibileet,Satu sanoi masentuneena.Hän otti meikkipussin esiin ja levitti paksusti huulipunaa.Sadun huoneen ovi oli jäänyt raolleen.Anthika kurkki oven raosta.
-Tenkin litko! Anthika huusi ja hihitti.
-ooh!,Satu huusi ja katsoi oveen päin mutta Anthika oli jo mennyt pois.Silloin ovi avautui.
-Noniin Kultaseni.Lähdetääs nyt.Kello on jo paljon,Äiti sanoi ja lähti kävelemään alakertaan matkalaukku ja reppu mukanaan.Satu sammutti huoneestaan valot,ja sulki oven.Satu istuutui auton penkille.Anthika hypytti pientä nallekarhua.
-Onhan kaikki mukana? Äiti kysyi.
-Kyllä ainakin pitäisi.Vai mitä Satu?, isä kysyi.
-Joo on,Satu sanoi.Satu alkoi näpytellä kännykkäänsä.
Oli kulunut tunti.Satu katseli maisemia.Anthika tuijotti Satua.
-Mikt tä katot koko aja pitajje? Anthika kysyi.
-Kotka mä hajuan! Satu sanoi ja matki Anthikan lässytystä.Anthika nyrpisti nenäänsä.
-Äjää! Anthika huusi.
-Lapset rauhoittukaapas nyt..matkaa on vielä noin kolmisen tuntia,Äiti sanoi niinkuin se olisi ollut maailman ihanin asia.Satu huokaisi.
-Äitii...Miks meijä piti lähtee kanarialle? Oltais iha hyvi voitu jäähä kotiinki,Satu sanoi tylsistyneenä.
-Mutta Satu kulta! Sinähän sanoit viime vuonna että haluisit nimenomaan lähteä ulkomaille tänä kesänä! Nythän sinun haaveesi toteutui.olisit iloinen siitä!,Äiti sanoi ja laittoi aurinkolasit päähän.
-Minulla on kamala jano! isä sanoi ja pyyhki hiekä otsaltaan.
-Ta mujja! Anthika huusi ja virnisti.
-Minulla myös..Mutta tämähän on pelkkää maaseutua.Ei täältä mitään huoltoasemaakaan löydy,Äiti sanoi ja naurahti.Silloin isän katse suuntasi puiseen omakotitaloon.Pihalla oli auto.Vanha nainen kanniskeli vesisankoja etupihalla.
-Mennään tuonne! isä huudahti.
-Kari! Emmehän me voi toisten taloon tunkeutua,Johanna sanoi.Mutta isä oli jo kääntymässä pihaan.Satu kurkisti ikkunasta ulos.Silloin hän näki söpön pojan istumassa aidalla heinänkorsi suussaan.Poika katsahti Satuun päin.Hänellä oli ruskeat hiukset.Ja hänen silmänsä olivat ruskeat.Poika väläytti ihanan hymynsä Satuun päin.Satu näytti myös hymynsä.Mutta se näytti pikemminkin irvistykseltä.Äiti ja isä nousivat ylös autosta.
-Hei anteeksi mutta..Olemme matkalla Helsingin lentokentälle.Ja autossa on hyvin kuuma,joten olemme aika janoisia.Joten..Saisimmeko jotain juotavaa? Äiti kysyi epäröiden.Nainen katsahti aluksi isään,sitten äitiin.Tämän jälkeen hän naurahti ja sanoi.
-Vai ette näytä olevan maalta päies.No kylläähhän te vähä janoisilt näytätte.Kyllähhän minä teille jottai tarjjoon.Käykääs sissää.Ainii muute.Minähä olen Hilma.Tämän maatilan omistaja,Hilma sanoi ja naurahti.
-Hei.Minä olen Johanna.Ja tässä on mieheni Kari,ja tuolla autossa ovat lapseni Anthika ja Satu,Johanna kertoi.
-Jaahas,jaahas.Ja se meidän Mika on kova tyttöjä iskeilemmää,Hilma naurahti.Niin Isä,Äiti ja Hilma menivät sisään.Anthika hyppäsi ulos autosta ja juoksi perässä.Sillä välin Mika jututti Satua.
-Moi.Mä oon Mika,Mika sanoi.
-Okei..Mä oon Satu.Sä asut kivassa paikassa,Satu huomautti.
-Nojoo..Kaupungis oli parempaa.Tääl vaa lypsetää lehmii,Mika naurahti.Satu hymyili.Silloin talon takaa juoksi suuri saksanpimen koira, ja sen mukana juoksi myös pieni suloisen näköinen pentu.Mika katsahti taakseen kuullessaan haukuntaa.
-Riitta tänne! Mika huusi ja läpsytti käsiään.
-Hyvä poika! Mika sanoi.Riitta hyppeli ylös ja alas Mikaa vasten.
-Hau hau! Riitta haukkui ja hyppeli.Silloin Mika tunsi jalassaan pientä kutitusta.
-Hei Roki heheh,Mika naurahti ja nosti tämän syliinsä.Satu katsoi kateellisena.
-Teillä on tosi ihania koiria,Satu sanoi.
-Toi pieni on söpö,Satu kertoi.Mika nyökkäsi.
-Tää Riitta sai just 5 poikasta.Mut 4 piti myyä.Riitta paimentaa aina lampaita.Sitte kun Riitta menehtyy,Roki saa olla seuraava lampaitten paimentaja.Roki osaa vasta paimentaa muurahaisia!,Mika nauroi.Satukin nauroi.Pitkän naurukohtauksen jälkeen Mika antoi Sadun Pidellä Rokia.Mika katseli Satua.
-Kuule.Mennääks tonne navettaa..Siel voi vähä haista.Tai mennää vaik heinälatoo.Jutellaa siel,Mika sanoi.Satu katseli ensin epäröiden ympärilleen mutta lopulta hän teki päätöksen.
-Joo mennää vaa,Satu sanoi.
Jatkanko?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin...^
|
Ei ois kiva että jättäisit kesken näin hyvän tarinan! :) Siks sun pitää jatkaa! :)
Sinun täytyy jatkaa. Pidän kaikista simstarinoista. Varsinkin The Sims 2 tarinoista. :)