Miksi ei saisi valittaa, jos kaikki ei ole helppoa elämässä, erityisesti yksin/yhteishuoltajuudessa? Lapsen elarit on minimit. Lapsen elareita joutuu perimään toiselta. Etävanhempi ei tapaa lastaan. Lapsi kaipaa etävanhempaansa, josta ei kuulu vapaaehtoisesti mitään. Uudet puolisot tekee kiusaa. Uusperheen lapset ovat raadollisia toisilleen. Ihana uusperhe-elämä ei toimi. Yms., joista ei kai saisi puhua mitään negatiivistä.
Tietenkin jokaisella yksin/yhteishuoltajalla on paljon positiivisia asioita elämässään. Ei enää elämää huonossa parisuhteessa. Uusi ihana, ymmärtävä ja kaikinpuolin parempi puoliso. Ja ne ihanat lapset, jotka tuli uuden puolison sivussa elämäänne. Uusi suku. Vapaus, jos se aikaisemmin oli jostain syystä kadonnut jossainsuhteessa liian paljon. Parempi toimeentulo, jos entisestä puolisosta oli liikaa taloudellista vaivaa. Koti on sellainen kuin itse toivoo ellei ole uutta puolisoa. Yms.
En kuitenkaan ymmärrä, miksi pitäisi olla vaatimatta etävanhemmalta lapselle elatusta? Sitä, kun ei olla alullekkaan saatu lasta yksin, niin ei sitä lasta tarvitse elättääkään yksin. Ja lapsella on kaikista asiaan liittyvistä haaroista oikeus molemmilta vanhemmilta elatukseensa, ihan lakipykälien mukaan, valitettavasti. Eli lähivanhemmalla ei ole oikeudellisesti edes oikeutta kuin todella hyvällä perusteella luopua lapsen puolesta, olla perimättä etävanhemmalta elatusta. Mielestäni on turhaa kiillottaa erinomaisuuttaan lähivanhempana sillä ettei ole vaatinut etävanhemmalta lapselle kuuluvaa elatusta. Ja antaa kuvaa kuin elareita vaativat olisi jotain ryöväreitä etän tilipussilla. Se sitten on eriasia mitä kukin henk.koht. vaatii etävanhemmalta, mutta lapsella pitäisi olla oikeus ainakin minimiin, siihen on jokaisella mahdollisuus jollain tavalla kuitenkin.
Tietenkin jokaisella yksin/yhteishuoltajalla on paljon positiivisia asioita elämässään. Ei enää elämää huonossa parisuhteessa. Uusi ihana, ymmärtävä ja kaikinpuolin parempi puoliso. Ja ne ihanat lapset, jotka tuli uuden puolison sivussa elämäänne. Uusi suku. Vapaus, jos se aikaisemmin oli jostain syystä kadonnut jossainsuhteessa liian paljon. Parempi toimeentulo, jos entisestä puolisosta oli liikaa taloudellista vaivaa. Koti on sellainen kuin itse toivoo ellei ole uutta puolisoa. Yms.
En kuitenkaan ymmärrä, miksi pitäisi olla vaatimatta etävanhemmalta lapselle elatusta? Sitä, kun ei olla alullekkaan saatu lasta yksin, niin ei sitä lasta tarvitse elättääkään yksin. Ja lapsella on kaikista asiaan liittyvistä haaroista oikeus molemmilta vanhemmilta elatukseensa, ihan lakipykälien mukaan, valitettavasti. Eli lähivanhemmalla ei ole oikeudellisesti edes oikeutta kuin todella hyvällä perusteella luopua lapsen puolesta, olla perimättä etävanhemmalta elatusta. Mielestäni on turhaa kiillottaa erinomaisuuttaan lähivanhempana sillä ettei ole vaatinut etävanhemmalta lapselle kuuluvaa elatusta. Ja antaa kuvaa kuin elareita vaativat olisi jotain ryöväreitä etän tilipussilla. Se sitten on eriasia mitä kukin henk.koht. vaatii etävanhemmalta, mutta lapsella pitäisi olla oikeus ainakin minimiin, siihen on jokaisella mahdollisuus jollain tavalla kuitenkin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ne on yh äidit jotka valittaa.Nuo muutamat yh miehet taas tuntuvat todella onnellisilta.Mistähän johtuu.Tuskin kaikki voi olla aina kiinni siitä rahasta...tai sitte voi.Tiedä kuinka onnellinen oisit jos saisit tonnin elareita kuussa???
Ja pitääkin valittaa mikäli ei pärjää lapsen kanssa taloudellisesti yksin. Mutta jos valittaminen on vain sen takia, että se nyt vain kuuluu MINULLE, niin kannattaisi pitää pienempää profiilia. Toki kummankin on elätettävä lastaan, siinäkin tapauksessa että toinen (isä) ei ole koskaan lasta halunnutkaan.
uusperheen elämä ei tosiaan välttämättä toimi ja paitsi että siitä saa, siitä myös pitää puhua. Kenenkään lapsen ei tule kärsiä sisko/velipuolista koskaan. Aikuisten tehtävä on saada ikävä tilanne toimimaan edes lasten kannalta.
Toisaalta kun kerrotaan että jopa 20 prosenttia yksinhuoltajista on miehiä niin miksen minä ainakaan ole nähnyt aihnoatakaan yh-miehen valitusta rahojen riittämättömyydestä?
Eikö joka viidennen pitäisi olla miehen kirjoittamia?
» siinäkin tapauksessa että toinen (isä) ei ole koskaan lasta halunnutkaan.»
Ja taas. Se on aina mies joka ei halua lasta eikä halua huolehtia lapsesta ja mies jonka sukupuolivietti vetää uusiin seksisuhteisiin. Jumalauta koska joku ymmärtää että naisissa on samanlaisia kusipäitä.
Että isä yksinhuoltajana ilman lapsen omaa tahtoa on sen verran harvinainen, ettei kehtaa valittaa sivuseikoista. Naiset taas ovat niin tottuneet hyvään asemaansa suomessa, että jos tuntevat euronkin elävänsä pienemmällä rahasummalla kuin eksänsä on siitä vähintään haastettava oikeuteen.
Elatus sujuu parhaiten siten ettei tarvitse siirrellä rahaa vanhempien välillä. Lasteni isä saa laittaa niin paljon rahaa lapsiinsa kuin haluaa - ei kuulu minulle. Tällä tavalla lapset saavat paljon kivaa, heillä on hyvät tilat isän luona jne. Isä varmaan laittaa lapsiin monta sataa euroa per kk. Pärjään itse omilla tuloillaan. Eri asia toki olisi jos olisin sen verran pienituloinen että en selviytyisi - varmaan silloin hakisin elatusapua.