Aika hiljaiselta näyttää tämä palsta, mutta kokeillaan nyt silti. Olen vuosikausia unelmoinut oman kirjan kirjoittamisesta. Haluaisin kirjoittaa omista elämänkokemuksistani, koska kirjoitettavaa olisi paljon. MUTTA, miten onnistua pysymään anonyyminä läheisiltään? Minua ei haittaisi suuren yleisön tietävän kuka olen, mutta silloin tietenkin olisi täysin mahdotonta pysyä salassa läheisiltään. Näin ollen joutuisin tietenkin julkaisemaan kirjan salanimellä tai anonyyminä, mutta miten onnistua pitämään kirja salassa myös läheisiltään?
Syy siihen miksen haluaisi läheisten tietävän kirjasta, on se että en voisi kirjoittaa kirjaa jossa käsittelen omia tunteitani ja tapahtumia elämässäni, satuttamatta heitä. En ole myöskään koskaan ollut se henkilö joka osaisi käsitellä tunteitani tai puhua niistä perheelleni tai kumppaneilleni ja tämä olisi myös asia mitä käsittelisin kirjassani, mutta en missään nimessä haluaisi että kukaan läheinen saisi kirjaa koskaan lukea. Onko mitenkään mahdollista välttää tätä, vai jääkö oman kirjan kirjoittaminen vain ikuiseksi haaveeksi?
Läheisten reaktiot kirjaan
4
<50
Vastaukset 4
- Anonyymi00001
Voithan purkaa mieltäsi kirjoittelemalla, vaikka et siitä heti kirjaa tekisikään. Ehkä ajan myötä ajatukset ja kaikki muuttuu, saatat myöhemmin olla asioista eri mieltä kuin nyt.
- Anonyymi00002
En ehkä ihan saa kiinni siitä mitä tarkoitat?
Olen teinistä saakka kirjoittanut omista tunteista, ajatuksista ja tapahtumista joten ei itse kirjoittaminen ole minulle uutta.
Ajatukset, mieli ja minä itse on muuttunut paljonkin elämäni aikana ja tämähän olisi juuri yksi kirjani pääaiheista/teemoista.
Jos kuitenkin tarkoitat että mieleni läheisten suhteen tulisi muuttumaan, niin sitä en usko. Olen kuitenkin jo yli 40, joten ei tässä mikään nuoren tytön mieli nyt pelkää läheisten reaktioita tai ole vielä oppinut puhumaan tunteistaan. Tämä nyt vain olen minä, monen kymmenen vuoden elämänkokemuksella, en osaa enkä pysty käsittelemään vaikeita aiheita tai tunteita läheisten kanssa.
Minulla on muuten hyvät välit vanhempiini ja sisaruksiini sekä avopuolisoon. Enkä keksi yhtäkään syytä miksi tieten tahtoen kokisin tarvetta satuttaa heitä, mutta jos he saisivat lukea sen mitä kirjoitan, se satuttaisi heitä.
Tiedän että vanhempani ovat tehneet parhaansa kasvattaessaan meitä, eivätkä he koskaan ole tarkoituksella satuttanut tai toivonut meille pahaa. Silti koen itse lapsuudessani olleen paljon asioita, tapahtumia ja itse kasvuympäristö mitkä ovat satuttaneet, tuntunut pahalta ja vahingoittaneen henkistä terveyttäni. Mutta miksi tässä kohtaa elämää kertoa vanhemmilleni että pilasitte ehkä elämäni ja satuttaa heitä turhaan, kun ei asioille enää voi mitään!? Tai että siskoni saisi kuulla nyt aikuisena, kun meilläkin kuitenkin hyvä suhde, että ihan oikeasti vihasin häntä lapsena ja ihan oikeasti olen kokenut todella vaikeita tunteita häntä kohtaan?
Tai entäpä että avopuolisoni saisi lukea että en ole tuntenut oikeita rakkauden tai kaipuun tunteita enää vuosiin ja edellisen kerran kun näin tein, oli jo vuosia ennen kuin tapasin hänet?
Tunnustuskirjallisuus on eräs huomattava maailmankirjallisuuden muoto. Mika Waltarikin opastaa, että ensimmäinen kirja tulee olemaan omaelämänkerrallinen. Taitaa vain olla niin, että lähipiiriltä sitä on mahdoton salata. Yleensä juuri se on ensimmäinen ja asiasta kiinnostunein lukijakunta. Suuret kirjailijat ovat saaneet Nobeleita kirjoittamalla omasta perheestään ja suvustaan vähemmän ihanteellisesti, Thomas Mannin "Buddenbrookit" esimerkiksi. Charles Bukowski ei muusta kuin omasta elämästään kirjoittanutkaan ja Mika Waltarikin aloitti omaelämänkerrallisesti. Henrik Tikkasen "osoitetrilogia" on tahallisen kriittinen oman pesän likaaminen.
Kun haluat kirjoittaa, niin kirjoita! Huolella, ajan kanssa ja hioen, niistä aiheista joista haluat ja jotka tunnet. Kun saat kirjoituksesi valmiiksi, mieti ja punnitse mitä sillä teet. Voithan sitten koettaa käyttää etäännyttämistekniikkaa, henkilöiden nimissä, ominaisuuksissa vaikka yhdistelemällä eri henkilöitä, tapahtumien paikassa ja ajassa jne.- Anonyymi00003UUSI
Kirjallisuuden kirjoittaminen ei ole päiväkirjan kirjoittamista eli prosessissa suhde tekstiin muuttuu. Kirjoita ensin se kirja ja mieti sitten uudelleen. Itse työnteko on helpommin sanottu kuin tehty, suurimmalle osalle kirjan kirjoittaminen jää haaveeksi, vaikka päiväkirjaa on pidetty ja kirjasta on haaveiltu.
Kirjan voi kirjoittaa salanimellä, vaikka kustantaja ei siitä riemastukaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomalaisten pinna paloi - Ärsytys iskee uudesta TTK-juontajasta "Eihän tälle voi kun nauraa"
Oliko Veronica Verho hyvä valinta TTK-juontajaksi? Uuden TTK-juontajan henkilöllisyyttä on arvailtu siitä asti, kun Va1092250- 103896
- 69871
Mitä tapahtuu?
Mitä tapahtuu Humalojalla? Poliiseja talon ympärillä ja paljon ihmisiä pitkin pihoja???22852- 48835
Suomi on viittä vaille sodassa Venäjän kanssa...
...syynä tähän on kokoomuslainen presidenttimme Stubb. Hän on ainoa eurooppalaisen maan johtaja, joka kärkkäästi ja taha541770- 80687
Olen vähän epävarma siitä, oletko kiltti
Nainen, ensivaikutelma oli, että olet tosi hyväsydäminen eli siinä mielessä harvinaisuus. Eli et mene virran mukana, etk76650Herkkä, hellä, aurinkoinen, kaunis upea, valonsäde on hän nainen
Ja myös fiksu, älykäs ja luonnonläheinen. Erittäin mielenkiintoinen ja kiltti ihminen. Haluan tuntea hänet, koska kaik23600- 57561