Uusin korkeimman oikeuden ennakkopäätös on nolo. Nolous koskee nimenomaan perustelujen puutetta.
KKO 2026:56 koskee tapausta, jossa A oli ampunut pistoolilla laukauksen tarkoituksenaan osua B:hen, mutta laukaus oli osunut C:hen, joka oli kuollut. Käräjäoikeus ja hovioikeus tuomitsivat A:lle 10 v 3 kk rangaistuksen taposta. Korkein oikeus hylkäsi syytteen taposta mutta tuomitsi A:n tapon yrityksestä B:tä kohtaan ja törkeästä kuolemantuottamuksesta C:tä kohtaan.
Tapahtumat etenivät seuraavasti: A ja C olivat menneet hissillä asuinkerrokseen, jossa B ja D olivat olleet heitä vastassa porrastasanteella. D oli sumuttanut kaasua A:n kasvoille, ja B oli lyönyt tätä kyynärpäällä. A oli perääntynyt portaita alas kerrosten väliselle tasanteelle ja ampunut laukauksen.
A oli ampunut tarkoituksin osua perään tulleeseen B:hen, mutta laukaus meni ohitse ja osuikin C:hen. Tapaus on tyypillinen aberratio ictus, eli ns. harhaisku, jossa tekijä tuomitaan tahallisesta henkirikoksesta, vaikka hän ei ole tarkoittanutkaan tappaa kohdehenkilöä, joka tässä on siis ollut B. Koska kohdehenkilö on samanarvoinen kuin se, johon vahingossa ampumalla osuttiin, tämä asia ei vaikuta rangaistukseen mitenkään.
Korkein oikeus vaikenee tyystin abberratio ictuksesta. Tämä vaikeneminen on noloa!
Korkein oikeus voi toki olla eri mieltä asian oikeudellisesta arviosta, mutta se ei voi tehdä sitä vaikenemalla. Hyvät tuomiot tunnistaa niiden erinomaisista perusteluista, jotka KKO 2026:56 loistavat poissaolollaan.
Suorastaan koomista on korkeimman oikeuden perustelujen kohta 18. Korkein oikeus toteaa, että syytteen teonkuvaus on tulkinnanvarainen sen osalta, mihin seikkoihin väite A:n teon tahallisuudesta nimenomaisesti perustuu. [ No, se perustuu aberratio ictukseen! ]
Korkein oikeus katsoo, että syytteen teonkuvauksesta ilmenee kuitenkin riittävällä täsmällisyydellä yhtäältä väite siitä, että A on tahallaan ampuessaan yrittänyt tappaa B:n sekä toisaalta se seikka, että laukaus on vastoin A:n tarkoitusta osunut C:hen, joka on kuollut ampumisen seurauksena. Tältä osin voi sanoa, että nyt meni saivartelu täydelliseen huippuunsa oikeusneuvoksilta! Tietenkin se perustuu siihen, kun se kerran on juuri aberratio ictus.
Korkein oikeus kuitenkin sitten rangaistusta mitatessaan toteaa A:n syyksi luettujen tapon yrityksen ja törkeän kuolemantuottamuksen moitittavuus ei arvioitavana olevassa tekokokonaisuudessa eroa olennaisesti täyttyneen henkirikoksen moitittavuudesta. Eli se aberratio ictus on ikään kuin korkeimman oikeuden perustelujen rivien välissä piilossa.
Rangaistus A:lle lieveni yhdellä vuodella ja oli siis 9 v 3 kk.
KKO 2026:56 koskee tapausta, jossa A oli ampunut pistoolilla laukauksen tarkoituksenaan osua B:hen, mutta laukaus oli osunut C:hen, joka oli kuollut. Käräjäoikeus ja hovioikeus tuomitsivat A:lle 10 v 3 kk rangaistuksen taposta. Korkein oikeus hylkäsi syytteen taposta mutta tuomitsi A:n tapon yrityksestä B:tä kohtaan ja törkeästä kuolemantuottamuksesta C:tä kohtaan.
Tapahtumat etenivät seuraavasti: A ja C olivat menneet hissillä asuinkerrokseen, jossa B ja D olivat olleet heitä vastassa porrastasanteella. D oli sumuttanut kaasua A:n kasvoille, ja B oli lyönyt tätä kyynärpäällä. A oli perääntynyt portaita alas kerrosten väliselle tasanteelle ja ampunut laukauksen.
A oli ampunut tarkoituksin osua perään tulleeseen B:hen, mutta laukaus meni ohitse ja osuikin C:hen. Tapaus on tyypillinen aberratio ictus, eli ns. harhaisku, jossa tekijä tuomitaan tahallisesta henkirikoksesta, vaikka hän ei ole tarkoittanutkaan tappaa kohdehenkilöä, joka tässä on siis ollut B. Koska kohdehenkilö on samanarvoinen kuin se, johon vahingossa ampumalla osuttiin, tämä asia ei vaikuta rangaistukseen mitenkään.
Korkein oikeus vaikenee tyystin abberratio ictuksesta. Tämä vaikeneminen on noloa!
Korkein oikeus voi toki olla eri mieltä asian oikeudellisesta arviosta, mutta se ei voi tehdä sitä vaikenemalla. Hyvät tuomiot tunnistaa niiden erinomaisista perusteluista, jotka KKO 2026:56 loistavat poissaolollaan.
Suorastaan koomista on korkeimman oikeuden perustelujen kohta 18. Korkein oikeus toteaa, että syytteen teonkuvaus on tulkinnanvarainen sen osalta, mihin seikkoihin väite A:n teon tahallisuudesta nimenomaisesti perustuu. [ No, se perustuu aberratio ictukseen! ]
Korkein oikeus katsoo, että syytteen teonkuvauksesta ilmenee kuitenkin riittävällä täsmällisyydellä yhtäältä väite siitä, että A on tahallaan ampuessaan yrittänyt tappaa B:n sekä toisaalta se seikka, että laukaus on vastoin A:n tarkoitusta osunut C:hen, joka on kuollut ampumisen seurauksena. Tältä osin voi sanoa, että nyt meni saivartelu täydelliseen huippuunsa oikeusneuvoksilta! Tietenkin se perustuu siihen, kun se kerran on juuri aberratio ictus.
Korkein oikeus kuitenkin sitten rangaistusta mitatessaan toteaa A:n syyksi luettujen tapon yrityksen ja törkeän kuolemantuottamuksen moitittavuus ei arvioitavana olevassa tekokokonaisuudessa eroa olennaisesti täyttyneen henkirikoksen moitittavuudesta. Eli se aberratio ictus on ikään kuin korkeimman oikeuden perustelujen rivien välissä piilossa.
Rangaistus A:lle lieveni yhdellä vuodella ja oli siis 9 v 3 kk.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Erittäin hyvä oli päätös jahyvät oli perusteetkin .