Mietiskelin tässä kun on nuo kaikki fab5:t ja muut sellaiset ohjelmat joissa aina kaikki gay miehet ovat erittäin komeita ja niin pois päin ja useimmat tapaamani miehet kiinnittävät huomiota vain ulkonäköön ei siihen millainen ihminen pohjimmiltaan on. Itse henkilökohtaisesti en ulkonäöltäni ole kovin kaksinen... joten onko kohtaloni elää elämäni ilman kumppania?
Ulkonäkö?
x_o.o_x
71879
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei ole, kyllä jossain on sellanen joka sinusta tykkää ja sä siitä.
Mistä niitä oikeita ihmisiä löytää tällainen kaveri joka ei ole "stereotyyppinen" homo. Pään sisältö kiinnostaa huomattavasti enemmän kuin ulkonäkö tai puntin sisällys oli sitten kaveri tai kumppani kyseessä...
Se on perin huvittavaa, että aina löytyy näitä syvällisiä ihmisiä, jotka jaksavat tilittää tästä ulkonäöstä ja pinnallisuudesta.
Kyllä, ulkonäöllä on väliä.
Miksi siitä tehdä tippakkaan sen monimutkaisempaa?
Pidettäisiin asiat yksinkertasina, ok?
Sillä vaikka vallan mitä sitä muuta hospotettaisiin, ulkonäöllä on kuitenkin loppujen lopuksi aina merkitystä.
Puhutaan seurustelusta?
No, on likipitäen kaksi eri tapaa aloittaa parisuhde.
1. Ollaan paikassa X. Näemme kiinnostavan ihmisen, yleensä hänen ulkonäössään on jotain, joka miellyttää.
Siksi katsomme uudestaankin.
Ihmisillä on estetiikan taju, ja siksi kaunis on kiinostavaam ja sitä halutaan katsoa, ja mennä lähemmäksi.
Ylennsä rumat/kauhistuttavat asiat saavat meidän katsomaan poispäin ja ottamaan etäisyyttä.
Mutta kuitenkin.
Näet kinostavan heknilön, tutustut häneen ja vaikkapa 3kk tuntemisen jälkeen alatte seurustella.
Miksi alatte seurustela? Miksi suhde ei jää platoniselle, ystävyys tasolle?
Seksuaalinen vietti.
Ihmisen voimakkain vietti.
Haluatte toisianne fyysisesti.
Sen syntymiseen teidän pitää pystyä kokemaan toisenne fyysisesti viehättäviksi jotta sukuvietti voi herätä.
Tai toinen mahdollinen tapa aloittaa suhde.
2. Näet edeleen miellyttävän näköisen ihmisen.
Mahdollisesti päädytte harrastamaans seksiä hyvin pian.
Ja tästä kokemuksesta syntyy parisuhde.
Edeleen, funktio on se, että teidän pitää haluta toisianne fyysisesti.
"Kaikki pyörii seksin ympärillä."
No jaa, toisaalta kyllä.
Mutta seksiä voi olla ilman parisuhdetta, mutta parisuhdetta ei voi olla ilman seksiä.
MÄ olen elänyt vuosia suhteessa, ja kyllä mä voin sanoa suoraan, että mun pitää voida haluta mun kumppania fyysisesti.
Ja siihen liittyy taas estetiikka.
Entäpä nämä ihmiset, jotka ovat niin "syvällisiä" ettei ulkonäkö merkitse?
Mihin sitten vedätte rajan?
JOs tempaistaan sargofakista jokin Johannes virolainen, niin alkaisitteko aivan aidon vilpittömästi seurustelemaan hänen kanssaan, suhteessa johon kuuluu myös seksi?
Että vain sisäisellä kauneudella on merkitystä?
Entäpä jos kumppani olisi esim paloarpien peitossa?
Tai häneltä olisi amputoitu jäseniä?
Tai vaikkapa koko vartalon peittävä märkivä ihosairaus?
Missä raja kulkisi?
Toki myönnän, että myös minulle ulkonäkö on tärkeä ja se on useimmiten se juttu johon kiinnittää huomiota ensimmäisenä...tietenkin. Joskus jopa oikein hävettää, miten nirso olen ihmisten ulkonäön suhteen. Mutta en ihan yhtyisi tuohon "kaikki on fyysistä ja kaikkeen tarvitaan fyysistä vetoa"-juttuun...Oletko myös sitä mieltä, että jos rakastamasi ihminen, jonka kanssa sinulla on ollut hyvä suhde, joutuu yhtäkkiä pahan tulipalon tai vaikka auto-onnettomuuden uhriksi, sinun on pakko jättää hänet oitis, koska hän saattaakin näyttää yhtäkkiä aika pahalta...? Jos näin on, niin sitten en kyllä ole samaa mieltä kanssasi. Ulkonäkö on ehkä asia (ja onkin), johon toki ensimmäisenä takertuu, mutta aika pian sen merkitys siirtyy kuitenkin taka-alalle.
Tuota auto-onnettomuus-asiaa et voi tietää, ennenkuin sellanen on tapahtunu. Tuo on ihan mahdollista että suhde kariutuu siihen. Ei pelkän ulkonäön takia vaan myös sen vuoksi, että tuota onnettomuuden uhri muuttuu myös henkisesti usein. Eli sillon se vanha ihminen, mihin ihastuit niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla kuolee...
Noh mitä tulee ulkonäköön niin ei ulkonäkö ole kaikki kaikessa. Seksissä se on. Mutta parisuhdetta ei muodostu, tai ei ainakaan kovin pitkäikäseksi muodostu, jos ei synkkaa. Sitten sen synkkaamisen tulee jatkua myös parisuhteessa eläessään ja tää onkin useimman suhteen kinkkinen puoli. Kaikki muuttuu jatkuvasti, myös me. Esim luot uutta uraa, tulet kiireiseksi jnejne... Ja samalla työtaakka/stressi lisääntyy ymsyms, kusi nousee hattuun jnejne... Kaikki nuo koettelee parisuhdetta. Mulla on ollu aikanaan useita ulkonäöllisesti todella upeita sänkykavereita. Mutta tiesin jo sillon että siitä ei voi tulla mitään syvällisempää... Koska ajatusmaailmat olisi olleet niin ristiriitasia mun ajatusmaailman kanssa... Toinen mitä mulle on konkreettisesti tapahtunu erään kultin kanssa, hän alkoholisoitui ja muuttui tämän myötä hyvin sietämättömäksi ihmiseksi. Ulkonäkö oli ok edelleen mutta ei sitä jaksanu kuunnella sitä vinkumista joka päivä kun viinaa oli saatava. Ei hän enää ollu se sama kulta johon puolitoista vuotta aikasemmin tutustuin.
Olisiko sitten pitänyt kestää alkoholisoitunutta kultia? Eehei, kyllä hän tilaisuuksia sai, mutta kun luottamuksen petti tarpeeksi usein niin se suhteen yksi tärkein kulmakivi romuttui, LUOTTAMUS. Joten eipä jääny kovinkaan paljoa vaihtoehtoja. En mä viittiny tuhlata monta vuotta nuoruudestani siihen, että hän olisi EHKÄ saattanut toipua. Toisekseen tällainen (kalliin viinan aikaan) oli taloudellisesti myös raskasta. Jatkuvasti hänen piti jonnekkin baariin päästä tai alkoon, alkoi niinku lompakko pienentyä kummasti...
Eli siis en tiedä sitten fyysisistä muutoksista, mutta henkiset muutokset vaikuttaa ainakin todella rajusti. En epäilisi etteikö asia olisi näin fyysisissäkin muutoksissa, vaikka ne äkkiarvaamattomia olisivatkin.
Ulkonäkö EI ole tärkein. En pitänyt alkoholistikultiani vaikka ulkonäkö oli ok. Enkä niitä kaikkia nirppanokkasia teinejäkään, vaikka kuinka hoppariskedettäjä oli. Jos jutut olivat liian lapsellisia, ei tuu mitään... Paitsi tietty seksi :D
Pitäisikö sitten koittaa parantaa näitä muuttuneita ihmisiä ja yrittää iänkaiken saada se kulta takaisin johon tutustuit? Näin tässä seliteltiin "et kai sä jätä jos se auto-onnettomuuten joutuu"... Valitettavasti asia ei ole noin yksinkertainen. Jos naama ei tämän jälkeen miellytä ja luonnekkin muuttuu... Niin ei siinä paljoa muitakaan vaihtoehtoja ole. Pitäisikö sitten elää valheessa ja väittää kultalle rakastavansa, vaikka valitettavan onnettomuuden vuoksi rakkaus hiipui? Ei siitäkään mun mielestä mitään tulisi, niinkin raadolliselta kuin tuo kuulostaa...
Onnettomuudet ovat valitettavia ja ne eivät ole kenenkään vika. Elämä on tällaista. Olosuhteet muuttuu jatkuvasti ja siihen on vain MUKAUDUTTAVA. Mutta on täysin turha heittäytyä marttyyriksi ja uhrautua. Jos tilanne vain on kestämätön. Tää on siis vain elokuvafiktiota "seison sairaan vaimoni vieressä vuoteella vaikka lopun ikäni"... Tää on äärimmäisen harvinaista... Näin kävi siis minun alkoholisoituneen kultinikin kanssa, en vain KESTÄNY. Mikään resurssi ei olisi riittäny ylläpitämään sitä suhdetta. Kyllä sitä aluksi kesti ja koitti sanoa, mutta sitten kun lompakko alkaa tyhjenemään ja talous vaarantua, samaan aikaan kulti satelee paskaa päin naamaa ja on häijy kuin perskeles, niin valitettavasti en ole mikään alkoholiparantola. Olisi mennyt ajoissa ammattiauttajien luokse niinkuin neuvoin, niin olisi ehkä ollut jotain toivoa. Mutta mä en sitä menoa kestänyt ja ainoa keino oli jättää...
Elämä on...
Voiskohan olla niin, että kun te homot olette niin pinnallisia, niin ulkonäköön satsaus on teille tärkeämpää kuin heteroille. Jos joku muuta väittää niin valehtelee tai ei ole miettinyt asiaa.
ja mietiskelijä tietysti tuntee KAIKKI Suomenmaan homot vai?