Aina silloin tällöin sitä pohtii omaa identiteettiään itse kukin. Kun asiaa ajattelee, niin minussakin on ripaus kainuulaisuutta. Vaarini oli karjalainen mutta mummoni koko suku oli Kajaanista. Äitini on taasen syntynyt Viipurissa v1943 ja sieltähän tuli tunnetuista syistä asunnonvaihto. Mummo, vaari ja mun äiti muuttivat Keski-Suomeen, missä minäkin olen viettänyt lapsuuteni. Myöhemmin olen asunut myös Kymenlaaksossa ja tällä hetkellä asun Vantaalla.
Vaari kuoli kun olin 7v joten mummo muodostui tutummaksi hahmoksi minun elämässäni.
Mummo aina kertoili juttuja nuoruutensa Kajaanista ja kuinka hän oli kainuulainen. Mummo ja hänen yhdeksän sisarustaan olivat kaikki Kajaanista. He olivat Lehtikankaan Korolaisia. Tietenkin, nykyisin Kajaanikin on kasvanut suuremmaksi, että ei sielläkään kaikki toisiaan tunne joten ei tuollainen mitään sano kenellekään, mutta heidän jälkeläisiään, minun jonkin sortin 1/4 serkkuja edelleen asuu ja elää Kajaanissa.
Mummo kävi viimeisinä elinvuosinaan ahkerasti Kajaanissa mutta kertoi kuitenkin kuinka paljon Lehtikangas on muuttunut siitä mitä se oli hänen nuoruudessaan 1930-luvulla. Tietenkin, olisi aika hassua jos mitään muutosta ei olisi tapahtunut mutta vanhojen talojen häviäminen suretti.
Vaikka mummo oli sielultaan ja mieleltään kajaanilainen niin hänelle ei ollut mitään epäselvyyttä siitä että hänet haudataan Keuruulle, sinne Keski-Suomeen, vaarin viereen kuten sitten kävi kesällä 2001.
Jos mummo ei nuorena likkana olisi lähtenyt seikkailunhalussaan etelään jännään Viipuriin niin hän ei olisi ikinä tavannut miestään joten minun äitiäni, tätiäni ja kahta enoani ei olisi koskaan syntynyt. Ei siten tietenkään myös minua ja minun kuutta serkkuani. Niin pienestä kaikki on kiinni.
Vaikka vaari oli mummon elämän sisältö, eikä mummo ikinä täysin toipunut vaarin kuolemasta vaikka elikin 22v hänen jälkeen, niin se on jäänyt mieleen, että vaarin sukulaisten, karjalaisten, kanssa mummolla ei ollut kauhean lämpimät välit. Muutenkin karjalaisten kanssa meni usein sukset ristiin.
Täten ollen minussakin on pieni ripaus kajaanilaisuutta. Tosin, olen käynyt Kajaanissa 3 tai 4 kertaa, viimeksi 10v sitten, enkä tunne Kajaania juuri lainkaan. Tosin, muistan kun viimeksi kävin ja oltiin Lehtikankaalla niin nopeasti oppi liikkumaan Kajaanissa, sen verran pieni ja kompakti se keskusta on. Lehtikankaalta taisi olla 15min kävelymatka keskustaan, en nyt ole ihan varma mutta sellainen muistikuva mulla on.
Pitäisi kai joskus yhtä ripausta useista juuristani tulla vilkaisemaan.
Vaari kuoli kun olin 7v joten mummo muodostui tutummaksi hahmoksi minun elämässäni.
Mummo aina kertoili juttuja nuoruutensa Kajaanista ja kuinka hän oli kainuulainen. Mummo ja hänen yhdeksän sisarustaan olivat kaikki Kajaanista. He olivat Lehtikankaan Korolaisia. Tietenkin, nykyisin Kajaanikin on kasvanut suuremmaksi, että ei sielläkään kaikki toisiaan tunne joten ei tuollainen mitään sano kenellekään, mutta heidän jälkeläisiään, minun jonkin sortin 1/4 serkkuja edelleen asuu ja elää Kajaanissa.
Mummo kävi viimeisinä elinvuosinaan ahkerasti Kajaanissa mutta kertoi kuitenkin kuinka paljon Lehtikangas on muuttunut siitä mitä se oli hänen nuoruudessaan 1930-luvulla. Tietenkin, olisi aika hassua jos mitään muutosta ei olisi tapahtunut mutta vanhojen talojen häviäminen suretti.
Vaikka mummo oli sielultaan ja mieleltään kajaanilainen niin hänelle ei ollut mitään epäselvyyttä siitä että hänet haudataan Keuruulle, sinne Keski-Suomeen, vaarin viereen kuten sitten kävi kesällä 2001.
Jos mummo ei nuorena likkana olisi lähtenyt seikkailunhalussaan etelään jännään Viipuriin niin hän ei olisi ikinä tavannut miestään joten minun äitiäni, tätiäni ja kahta enoani ei olisi koskaan syntynyt. Ei siten tietenkään myös minua ja minun kuutta serkkuani. Niin pienestä kaikki on kiinni.
Vaikka vaari oli mummon elämän sisältö, eikä mummo ikinä täysin toipunut vaarin kuolemasta vaikka elikin 22v hänen jälkeen, niin se on jäänyt mieleen, että vaarin sukulaisten, karjalaisten, kanssa mummolla ei ollut kauhean lämpimät välit. Muutenkin karjalaisten kanssa meni usein sukset ristiin.
Täten ollen minussakin on pieni ripaus kajaanilaisuutta. Tosin, olen käynyt Kajaanissa 3 tai 4 kertaa, viimeksi 10v sitten, enkä tunne Kajaania juuri lainkaan. Tosin, muistan kun viimeksi kävin ja oltiin Lehtikankaalla niin nopeasti oppi liikkumaan Kajaanissa, sen verran pieni ja kompakti se keskusta on. Lehtikankaalta taisi olla 15min kävelymatka keskustaan, en nyt ole ihan varma mutta sellainen muistikuva mulla on.
Pitäisi kai joskus yhtä ripausta useista juuristani tulla vilkaisemaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
oli minun mielestäni mielenkiintoinen kirjoitus.
Kun silloin tällöin käy katsomassa näitä Kajaanin nähtävyyksiä, (linnanrauniot, joen rannan ympärillä kulkevat kävelytiet, paltaniemi, vaikkapa yläkaupungin viimeiset puurakennukset jne.) niin monesti miettii sitä, mitä suurin osa nykyisestä kaupungin väestöstä tietää koko alueesta ja varsinkaan historiasta?
Toisaalta vähän kummallista ajatella yläkaupungilla tai siellä lähistöllä kuljeskellessa että siellä on aikoinaan ollut ilmatorjunta-aseet täydessä touhussa. Ja siellä vietti nuoruutensa yksi suurimmista suomalaisista.
Olipa kyllä mukava lukea tuommonen kirjoitus. Itestänikin on kiva kuunnella kun mummo kertoilee juttuja vanhasta Kajaanista.