kun mietin että onko lapselleni hyväksi ja mitä tekisin vai tekisinkö mitään... kun hän menee tapaamaan isäänsä isä ei ole ovella vastassa vaan äitipuoli. (Eikö lapsi mene tapaamaan isäänsä ei äitipuoltaan...) Isä voi olla työnsä takia poissa eikä sen takia tule kuin myöhään illalla. Lapseni tapaa joka 2. vkl isäänsä. Hän haluaisi useimmin mutta isä ei halua ottaa. Miten te äidit suhtautuisitta. Lisäksi meillä ei ole hyvät välit. Koen jonkin asteista halveksuntaa... sieltä päästä (ovat paremmissa ammateissa yms).
Entä mitäs siitä, kun lapseni siellä kesälomalla pitemmän ajan ja nämä etävanhemmat estävät kun haluaisin puhua puhelimessa lapsen kanssa, että niinku mitä kuuluu jne.. kertokaa mielipiteitäni panikoinko turhaan... Miten itse käyttäydytte...!!
Entä mitäs siitä, kun lapseni siellä kesälomalla pitemmän ajan ja nämä etävanhemmat estävät kun haluaisin puhua puhelimessa lapsen kanssa, että niinku mitä kuuluu jne.. kertokaa mielipiteitäni panikoinko turhaan... Miten itse käyttäydytte...!!
Vastaukset 15
Vanhimmat
ja varsinkin erän uudet on syntynyt pirusta ja tahtovat PAHAA!
Sä olet kyllä niin tyypillinen esimerkki katkeroituneesta jätetystä miehestä että.
Mielipiteitä saa olla mutta joskus kannattaisi olla ihan hiljaa ettei näytä kaikille kuinka tyhmä on.
Olen mietiskellyt samoja asioita, mutta "roolini" on olla äitipuoli mieheni 4-vuotiaalle tyttärelle.
En ole juurikaan väleissä lapsen bioäidin kanssa, sillä hän jatkuvasti lyö kapuloita rattaisiin suhteessamme, vaikka olemme olleet yhdessä miehen kanssa yli 3 vuotta. Silti mietin mitä hänen päässään mahtaa liikkua, kun aina MINÄ olen ennemmin lapsen kanssa kuin isä. Yritän olla ymmärtäväinen äitiä kohtaan vaikkakin keskustelut rajoittuvat vain ja ainoastaan lasta koskeviin asioihin. Meillä on omat kaunamme toisiamme kohtaan, ne eivät liity lapseen...
Isä juoksee paljon treeneissä, kavereiden luona ja on myös paljon viikonloppuja töissä. Silloin minä olen tyttären kanssa (aika usein kaiken lisäksi), koska mielestäni myös äiti tarvitsee vapaata. Se, että meille (lue, isälle) tulee esteitä ei mielestäni saa tarkoittaa sitä, että sopimuksista poiketaan ja äidille koituisi ongelmia (vaikken häntä siedäkään). Lasta rakastan ja olen hänen kanssaan mielelläni, joskin joskus kaipaisin itsekin vähän vapaata.
Mies menee kyllä ovelle vastaan ja vie tytön äidille, ellei ole suurempaa estettä. Mies myös pyrkii leikkimään tyttären kanssa hänen ollessan meillä, muutenkin pyrimme tapaamaan serkkuja ja omien ystäviemme lapsia, jotta lapsi saa "parempia" leikkikavereita. Totta puhuen välillä kuitenkin ärsyttää, koska MINÄ nousen aamulla kun lapsi herää, MINÄ laitan aamupuurot muut ruuat, MINÄ hoidan vaatteet, siivoukset, hiustenlaitot (luonnollisesti...), iltapesut, iltasadut ja "nukutuksen". Mies ei kauheasti välitä osallistua näihin puuhiin, vaikka onkin hänen tyttärensä kyseessä. Joskus olen tästä hermostunutkin, kaipaisin nimittäin hieman apua joskus ja myös asennevikakin nousee välillä esiin. Ei lasta kohtaan, mutta miestä kohtaan kun "laittaa hoitamaan toisen naisen lasta". Vaikea selittää, rakastan lasta oikeasti koko sydämestäni enkä missään tapauksessa kohdista satunnaista kiukkuani häneen. Tuntuu vaan välillä että ISÄN pitäisi olla tytön kanssa ja hoitaa enemmän näitä yhteisiä juttuja, kuin ÄITIPUOLEN.
Onko se sitten ihme, kun lapsi äidillensä juttelee rakastavansa xxx:aa (=äitipuolta), mutta ei isiä. Sen lisäksi kertoo mitä kaikkea teki minun kanssani muttei mainitse halaistuakaan sanaa isistä.
Tämä ei suoranaisesti liittynyt siihen mitä halusit tietää, mutta kirjoitinpa vaan tuntemuksiani. Olen kuitenkin samaa mieltä, että isäänsä lapsi tulee tapaamaan eikä äitipuolta. Joskus vaan aika on rajallista ja silloin on sopeuduttava tilanteen mukaan siten, ettei kukaan osapuoli kärsi ratkaisusta.
Mutta, vaikka tytärpuoleni äiti ei siedäkään minua (ja minä vielä vähemmän häntä..), hän kuitenkin luottaa ja tietää että tytön parasta ajattelen minäkin. Hänen kanssaan onkin helppo keskustella lapseen liittyvistä asioista ja siinä suhteessa meillä kaikki kyllä toimii.
Sinun tapauksessasi tuntuu tosiaan siltä, että miehesi ja hänen uusi naisensa pyrkivät pitämään sinut pois elämästään. Outoa on kuitenkin jos ei anneta puhelimessa puhua! Itse en ole sitä tytärpuolelta koskaan estänyt, päinvastoin aina on saanut soittaa äidille jos siltä tuntuu. Ymmärrän kyllä tuon selvän pesäeron tekemisen, siis että et ole osa heidän elämäänsä kun lapsi on heillä, yhtä lailla kuin he eivät ole osa sinun elämääsi kun lapsi on sinulla... mutta kai sitä nyt voidaan aikuismaisesti käyttäytyä?
En tarkoita olla ylpeä nyksä enkä mitään, yritän vain olla realisti ja kertoa omista tunteistani. Olen itse ollut äärimmäisen mustasukkainen exästä ja vaatinut miestä olla pitämättä exään yhteyttä, paitsi tietenkin lapseen liittyvissä asioissa. Totta puhuen hermostun myös, jos mies viedessään tytärtä äidilleen jää kahvittelemaan tai muuten vaan venyy ovella kauemmin kuin tarvis... voisiko teilläkin olla tällainen mustasukkaisuus kyseessä, siis äitipuolen puolelta?
Meillä mies petti minua alkuaikoina exän kanssa useasti, vaikka ensin erottiinkin niin myöhemmin palattiin yhteen ja sovittiin tietyt pelisäännöt. Sen jälkeen olemmekin luojan kiitos olleet onnellisesti yhdessä ilman välirikkoja. Mutta vanhat muistot kummittelevat yhä ja koska ex ei lapsen takia kovin äkkiä poistu kuvioista, en minäkään saa mielenrauhaa...
Luin viestini uudelleen ja taidanpa oikeasti kuulostaa ylpeältä, joskin katkeralta.
Haluan vain lisätä, että mies oli eronnut exästään jo kauan aikaa ennen minun kuvioihin tulemistani, en siis ollut perheenrikkojana tässä vaikka välillä sellainen tunne exän kiukuttelusta tuleekin. Huomasin vaan viestissäni mainitsevani useaan otteeseen kuinka vähän siedämme exän kanssa toisiamme. Hän tosiaan pitää minua perheenrikkojana, minä vastaavasti häntä samanlaisena koska ei jätä miestä rauhaan ja vokottelee heti kun tilaisuus koittaa... ikuinen oravanpyörä... Onneksi lapsella on kaikki hyvin. =)
Luin viestisi mielenkiinnolla, koska se on aivan kun minun elämästä. Ja haluaisin uteliaisuuttani kysyä sinulta, oletko itse ollut puheissa miehen exän kanssa vai onko "tieto" mikä sinulla on miehesi kertomaa ? Tarkoitan näitä "kapuloita rattaisiin".
Meillä tosiaan tilanne melko samanlainen. Exän avokki lähettelee minulle viestejä missä ihmettelee, miksi yritän estää isän ja lapsen tapaamisen. Isää ei vaan kiinnostanut ottaa lasta luokseen eikä ilmoittanut meidänkään suuntaa ettei ota, mutta miten se kerrotaan nykyiselle, laitetaan lapsen äidin piikkiin. Hehän eivät ole puheväleissä, joten mahdollisuus jäädä valehtelusta kiinni avokille on todella pieni. Ja kuinka voin tehdä niin tai näin, vaikka todellisuudessa mitää niistä hänen kirjoittamista ei ole tapahtunut. Näitä viestejä tuli ja niitä tuli monta. Eli olen tehnyt sen johtopäätöksen, että exä puhuu sontaa nykyiselle, niin kun teki aikanaan minulle. Ja tämä avokki luulee, että olen mustasukkainen, kun hänellä on minun ex. Hän ei tajua, että säälin häntä. Onneksi hän on lapsellemme kiva, kun hän on siellä. Se riittää minulle
Olen monesti miettinyt puhuuko mieheni mulle sontaa exänsä puheista, mutta en oikein jaksa uskoa koska olen itsekin puheväleissä exän kanssa, olen ollut aina. En halunnut aikaisemmassa kohdassa paljastaa yhtä yksityiskohtaa, ehkä siksi kun heti miettisitte mitä ihmettä teen enää kyseisen miehen kanssa. Oli miten oli, mies petti mua exänsä kanssa vielä kahden vuoden seurustelumme jälkeen. Muutti itse asiassa hänen luo pariksi viikoksi asumaan, mutta palasi häntä koipien välissä takaisin luokseni.
Exän kaksinaamaisuuden huomasin tässä, koska pari vuotta oltiin niiiiiin kaveria ja itsekin annoin periksi ja pidin häntä "kaverina" huolimatta menneistä, tosin olin aika varauksellinen siitä millaisista asioista hänelle kerroin ja mitä en. En välittänyt kahvitteluista, hän taas pyyteli mua yhteiseen illanviettoon ja kehotti käymään enemmän ulkona, että mies saisi itse olla lapsen kanssa keskenään ilman kotiorjaansa. Ei varmaan tarvitse kauheasti selittää, mutta inhottaa ja kuvottaa tuollainen selkään taputtelu "toivon teille kaikkea parasta" ja "olen niin onnellinen teidän puolestanne" -tyyppinen uskottelu, kun todellisuudessa tuntuu että ex odotti vain sitä oikeaa hetkeä jolloin iskeä. Bongasi mieheni baarissa, en tiedä millä helvetin keinolla, samaan aikaan kun itse istuin kotona HEIDÄN lapsensa kanssa. Mies petti useamman kerran ja lopulta heitin ulos ja annoin heidän kokeilla onneaan. Kun mies vielä asui luonani ekan pettämiskeikan jälkeen, hänen exänsä vannotteli mulle ettei missään tapauksessa halua meidän eroa eikä todellakaan ota miestä takaisin. Kun tästä mainitsin miehelleni, hän vaan nauroi ja sanoi että ex tekisi kaikkensa, jotta SAISI hänet takaisin. Totuus oli silminnähtävissä, kun ex kiltisti avasi ovensa kun potkin mieheni pihalle... ja kun tästä hänelle kaikella ystävyydellä ja asiallisuudella huomautin, hän käänsikin kelkkansa täysin ja sanoi mm. "tiesit, että on ajan kysymys kun näin käy" ja "me olemme oikeat toisillemme" ja "sinä rikoit meidän perheen alunperin" jne jne jne. Ja kun mies palasi luokseni, eiköhän ex heti laitellut viestiä että "hymyillään kun tavataan, ei kanneta kaunaa" jne. Siis oletus, että kaikki palaa ennalleen. Ei palaa, never.
En tiedä miksi otin miehen takaisin, kai se rakkaus kertoo jotain. No, onhan tässä taas vuosi puuskutettu "onnellisesti". Jatkuva pelko perseessä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tämän episodin jälkeen en ole ollut miehen exään muussa yhteydessä kuin lapseen koskevissa asioissa. En välitä nähdä häntä, hänellä ei ole asiaa minun kattoni alle eikä miehen parane exän luona viettää aikaansa yhtään ylimääräistä. Minä sanelen nyt pelisäännöt.
Poikkesi vähän asiasta, mutta halusin "puolustaa" omaa käsitystäni miehen exää kohtaan. Itse en ole miestäni pettänyt, en ketään aikaisempaakaan enkä tule pettämään. Enkä tietenkään ole mikään pyhimys, mutta tällä ehkä haluan myös huomauttaa siitä, ettei kaikki äitipuolet ole niitä pahoja. Mun omatunto on puhdas. (Sori itsekkyyteni, mutta näin on.)
Voi olla, että mies on valehdellut mulle monista asioista joiden tietää suututtavan minut, esim. puheluista exän kanssa. Enkä välitä tietääkään niin kauan kun ne ovat vilpittömiä. Ex kuitenkin puhuu itse itsensä pussiin jatkuvasti. En tarkoita haukkua häntä, hän on äärimmäisen fiksu ja hyvässä työssä oleva nätti nainen, ilman tätä miestä voisin kuvitella tulevani hyvin toimeen hänen kanssaan. Mutta historia kun on mikä on, eikä kunnioitusta herunut meidän suhteellemme... en vaan enää "anna anteeksi". Ja huom. minä en tosiaan heidän perhettään rikkonut, vaan molemmat asuivat erossa jo kauan ennen kuin tulin kuvioihin mukaan. Silti yllä roikkuu "perheenrikkojan" maine, ja siltä se kai exästä tuntuu ikuisesti. :(
Lisää kapuloita rattaisiin aiheuttaa elatusmaksut ym. "säännöistä poikkeavat" asiat, muu rahastus, tuomiset ja viemiset jne.
Ja muuten, eipä ole montaa viikonloppua tämän vuoden puolella, kun äiti olisi ollut lapsensa kanssa pe-su kotona (hänen vuorollaan). Aina baarissa, valitettavan usein vielä molemmat illat...
Tulipa stoori, katkeran sävyinen kaiken lisäksi. Näin siis meillä, mutten aio enää haudata omia tunteitani. Kai jokaisella on oikeus puolustaa parisuhdettaan?
Sinun kohdallasi on varmastikin kyse enemmänkin toisen mustamaalaamisesta. Ei mies minullekaan kovin kauniita exästään yleensä puhele, silti meni ja petti. Sinuna en ottaisi nokkiini niistä sen naisen viesteistä, tiedäthän itse miten asiat todellisuudessa ovat.
Millaisia viestejä ne sitten olivat? Voithan tottakai puolustaa itseäsi ja pyytää naista yksinkertaisesti hieman kyseenalaistamaan miehensä puheita.
Ja ehkä meillä äitipuolilla on tarve tosiaan pitää omia puoliamme ja puolustaa niitä "miehen oikeuksia", ehkä sinunkin tapauksessasi nainen vilpittömästi uskoo miehen puheita ja puuttuu asiaan siksi. Ehkä voisit tosiaan simppelisti vaan laittaa hänelle päin viestiä, että miettii kahteen kertaan. Miksi et haluaisi vapaa-aikaa itsellesi? Miksi et muka antaisi lasta isälleen? Kyllä palaset loksahtavat pian paikalleen...
Kiitos sinulle vastauksesta! Tarkoitukseni ei ollut syytellä, tuomita, herättää epäluuloa tai olla mitenkään muutenkaan ilkeä. Tosiaan halusin tietää, miten ja miksi teillä, kun kirjoituksessasi oli tosiaan paljon samaa kun meillä. Sitä vaan haluaisi itselleen vastauksia miksi toisten pitää toimia, niin kun toimivat. Tätä helvettiä on meillä jatkunut 3 vuotta, ex haki oikeusteitse lasta heidän luo asumaan, käy huorittelemassa parvekkeen alla, kiristää lasta, pihalla odottamassa kun tulemme kotiin (kerran hän oli ollut yhteydessä sossuun, uhkaillut kaikkea, onneksi soittivat sieltä ja käskivät pysyä kaukana kotoa. poliisi ei puutu, ennen kun käy kiinni). Oikeudenkäynnin voitin, ex vei hoviin ja voitin sielläkin. Eikä minulla ollut mitään pelättävääkään, että hän voittaisi, mutta rankkaa se oli. Sanoin tai tein mitä tahansa, niin ne oli oikeudessa käännetty nurin niskoin. Minun piti varoa mitä puhuin kotona lapsen kuullen, kun isä piti lapsen kanssa "keskustelu"hetken, kun lapsi oli siellä. Lapsemme tykkää äitipuolesta ja minusta se on todella hyvä asia, tuntuu, että enemmän kun isästään. Kun äitipuolelta alkoi tulla viestejä "tekemisistäni", aluksi vastasin niihin ja kerroin oman kantani, mutta sitten exä alkoi ravata tosiaan partsin alla ja oven takana hakkaamassa, ajattelin että antaa olla. Exä oli minua kohtaan väkivaltainen, oikeudessa oli käännetty asia, että minä hakkasin häntä (äitipuolikin kertoi oikeudessa kuinka exä on kertonut minun väkivaltaisuudesta). Pari kuukautta oikeudenkäynnin jälkeen lapset olivat joutuneet kutsumaan heille poliisit, kun exä oli käynyt äitipuolen päälle.
Kolmesta viimeisestä vuodesta sai aika paksun romaanin...
En pidä tätä äitipuolta pahana, hän vaan on asioista, joihin sekaantuu ihan pihalla. Enhän itsekään tiedä kaikkea mitä heillä tapahtuu, mutta en myöskään ole niihin puuttumassa. Pelko tai mikä lie sitten saa hänet toimimaan niin kun hän toimii. Tai sitten hän tosiaan on niin sinisilmäinen... Ja minä se hirviö, onhan mies niin sanonut.
Aurinkoista kesän jatkoa !
Toivottavasti luet tän joskus, olen tyystin unohtanut tän viestini, koska lopulta ajattelin että eiköhän kaikki järjesty parhain päin. Mun mielestäni vastasit juuri siihen mitä kysyinkin... Kiitos siis siitä. Sehän on tosi että ehän mä hoksaa ajatella äitipuolta juuri. Kai sitä niin ajattelee että ne on valintansa tehnyt kuten mäkin aikoinaan kun aloin myös äitipuoleksi... Että johan ne ny kestää.... No kuiten lasta siis kun ajattelen niin siinä siis tulee mieleen että kuinka hän tykkää kun isä ei ole vastassa. Vaikka siis tykkäiskin äitipuolesta... Mut toi mustasukkaisuus jäin miettimään mistä hän vois olla mustis? Lapsesta vai?Minusta ei voi olla kun aikoinaan ex:äni jätin se oli sillä selvä. Meillä ei seikkailtu eikä muutakaan. Ollaan monta vuotta sitten erottu jne...
Kommentoin tätä myös äitipuolen näkökulmasta =)
Minusta panikoit turhaan tuosta että äitipuoli on lasta vastassa. Ehkäpä isä ei ole päässyt paikalle ja jos äitipuoli ei olisi lasta vastassa, voisivat tapaamiset olla vieläkin harvemmin kun ketään ei olisi paikalla, eikö? Lapsen kannalta varmasti tärkeintä että tulee myös äitipuolen kanssa toimeen ja viihtyy isänsäkin luona.
Meillä on tällä hetkellä lapsi lomaa viettämässä ja isi töissä..On siis päivät täällä minun kanssani, ja näkee isäänsä vain iltaisin. Isälle sattui loma syksyksi, joten lapsella ehtii jo koulu alkaa silloin. Meillä ainakin tämä oli ainut ratkaisu ja monesti muulloinkin mies saattaa olla töissä kun lapsi on meille tulossa, jolloin minä olen kotona odottamassa lasta.
Tottakai lapsi tulee pääasiassa tapaamaan isäänsä, mutta monestikaan ei esim töitä saa sovittua niin että pystyisi kaiken ajan olemaan lapsen kanssa. Tästä syystä siis ihan hyvä että on olemassa äitipuoli, joka pystyy hoitamaan lasta hetken, jotta on edes jonkinlainen mahdollisuus isän nähdä lasta välillä.
Mutta, tuo kuulostaa todella oudolta että lapsi ei saa äidilleen soittaa!! Siitä olisin huolissani.
Heips,
Miksi olisit siitä huolissasi? Mä ite aattelin että jos he inhoavat mua niin paljon että kostoksi estävät... Mutta voisko siinä olla jokin muukin syy? No se on ohitte ja seuraus on tällä hetkellä käynnissä... En vaan siitä halua puhua, kun toivon sen menevän ohi..
Jopas on isä, jos ei lapsesta huolehdi. Taitaa isä vähät välittää, omasta lapsestaan,jos ei tuon vertaa ite vaivaudu. Onkohan niin, että tämä naisel on taas sormet pelissä! Tuollatavoin niitä vieroitetaan omasta lapsestaan. Aika järkyttävää että tuollaista tapahtuu. Mutta rohkea olet, että uskallat lapsesi jättää vieraalle naiselle!
en suostunut tähän "isän tyttöystävä" hakee systeemiin ollenkaan. Exä oli vuorotyössä eli olisi ollut viikonloppuisinkin poissa. Mitä se lapsi olisi siellä tehnyt, kun isi olisi tullut yöllä kämpille ja lähtenyt taas aamulla. Mikä isäviikonloppu se olisi ollit. Olihan siellä ne tyttöystävä lapset, mutta haloo! eikös sinne mennä isää tapaamaan. Isälle piti vääntää rautalangasta tämä asia. "muttamutta" ei ei, jos isä ei ole ollenkaan paikalla, paitsi nukkuu, mikä tapaaminen se on?
jos olisikin ollut tavalline työ, mutta vuoroissa.
Saatiin sovitettua, tapaamisia silloin kun kummallakin oli aikaa, mutta sekin loppui, kun isää ei sitten enää kiinnostanutkaan tavata. Nyt on aloittanut uudellee, kun lapsi on jo iso, osaa kulkea yksinkin tapaamisiin. Tyttöystävistä en nyt tiedä, ei ole ollut puhetta.
Lapsihan menee toiseen kotiinsa olemaan perheensä kanssa - johon myös kuuluu isän puoliso.
Yritä rauhoittaa lapsen oleskelua siellä turhilla puheluilla - jos vaikka ehdottaisit että saisit soittaa loman aikana vaikka kerran viikossa tms?
Ihan pakko kysyä, kun en tiiä tästä.. Lapseni oli siis vauva kun erosin ex:stä. Ehkä mulla on asenne ongelma kun en ole koskaan ajatellut että se ois toinen koti? ai miksikö? Typerää kai mut eikö kotiin olla yhteyksissä kun halutaan esim. soittamalla tai käymällä. Esim. mummoonsa hän on yhteydessä jne..
sekä etäisälle että tälle äitipuolelle. Kyllä se on ihan normaalia, että lapselle soittaa, kun hän ei ole kotona.
Jos ei ole näillä hyvissä ammatissa olevilla luurankoja kaapissa (alko-ongelmia etc.) en olisi muuten kovin huolissani. Isäähän lapsi menee tapaamaan ja äitipuoli on osa arkea, ei voi mitään.