Kuvaan E-300:lla ja treenaan kovaa vauhtia täysin manuaalista kuvanhallintaa. Valotuksen ailahtelu on herättänyt minussa kiinnostusta ulkoisen valotusmittarin hankintaan.
Onko siis ulkoisen mittarin antama tulos selkeästi erilainen kuin kameran oma? Toisaalta onko harrastekuvaajalle todellista hyötyä ulkoisesta valotusmittarista, vai onko loppujen lopuksi kyse kameran huonosta tuntemisesta?
Onko siis ulkoisen mittarin antama tulos selkeästi erilainen kuin kameran oma? Toisaalta onko harrastekuvaajalle todellista hyötyä ulkoisesta valotusmittarista, vai onko loppujen lopuksi kyse kameran huonosta tuntemisesta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
valotusmittarin hankinta on paikallaan. Valotusmittareitahan on kahta laatua heijastuvan ja kohdistuvan valon mittareita. Kameran mittari mittaaa aina heijastuvaa valoa ja kohteen ominaisuudet vaikuttavat mittaustulokseen, tästä erot kuvissasi. Tuloksen erilaisuus on luokkaa -2 aukkoa... 2 aukkoa, eli todella paljon. Valkoinen kohde alivalottuu ja musta ylivalottuu. Kohdistuvan valon mittari taas mittaa kohteeseen tulevaa valoa ja mittaustulos on oikea. Kameran mittari tietysti menee heijastuvan valon mittarina, mutta yleensä erillisessä pistemittarissa mittauskulma on pienempi ja näin käyttökelpoisempi. Kameran mittarilla kyllä tulee toimeen, kun tietää miten sitä käytetään.
''myös tarpeen. Ja ihan pakollinen jos käytät lisäsalamaa orjakennolla tai piuhan päässä.
Yhdistelmälaite ois kätevin...
mittarit mittaavat myös salaman ja sekavalon
Kun siis tälle linjalle lähdettiin, niin pystyttekö suosittelemaan jotain tiettyä mittaria? Löytyykö suomenkielistä sivustoa, jossa perehdytään asian hienouksiin laajemmin?
vaihtoehtoja on, mutta Gossenin Variosix F(2) on hyvä ja Sekonicilla on hyviä vehkeitä, näitä suosittelisin. Pistemittaria jos meinaat, niin Minoltalta löytyy niitä.
Mulla on 2 Minoltan mittaria.Toinen on spottimittari (piste) ja toinen kuplamittari (kohdistuvan valon).
Nykyään tulee käytettyä digillä pääasiassa kuplamittaria kun käytän studiosalamoita studiossa tai miljöössä täytevalona. Käytän myös 45-nuija Matziä täytevalona ulkokuvauksissa kun verkkovirtaa ei ole saatavilla.
Salamavaloa mitattaessa mittarista näkee vallitsevan ja salamavalon suhteen joka on tärkeää henkilökuvauksessa.
Kameraan (20D) laitan yleensä herkkyydeksi 100 ASA ja mittari pitää tällöin laittaa 80 ASA:n arvolle jotta valotus sopii nappiin, jotenka digin mittari näyttää hieman eri valotusarvoja kuin Minoltan kuplamittari.
Harrastajan näkökulmasta mittarin tarve voi tulla kyseeseen kun käytetään salamavaloa ilman salaman automatiikkaa ja varsinkin täytevalona. Myös studiomaiset valaisut puoltavat mittarin hankintaa. Pistemittareiden herkkyydet ovat yleensä niin huonoja, että esimerkiksi yökuvauksessa ei Minoltan Spotmeter F:llä ole paljonkaan tekemistä.
Yleisestiottaen filmikamera hyötyy enemmän käsimittarista digikameraan verraten. Digillä kun useinmiten valotuksen voi tarkistaa histogrammista, kun filmiltä ei voi. Jos ei ehdi tarkistamaan histogrammista, niin ei välttämättä ehdi siinä tilanteessa mittarillakaan mittailemaan.