Mhuistoihin perustuva kertomus on kuin peilikuva todellisuudesta. Tai kaleidoskooppi,tai kollaashi koottu särkyneen peilin sirpaleista jotka ovat vähän epäjärjestyksessä, palat eivät ihan sovi yhteen.
Neljä ikäihmistä, neljä sisarusta, nuorin 66, vanhin 80, samassa huoneessa kertomassa samaa tarinaa syntymäkotinsa seinähirsistä, vaatimattomasta lapsuudesta maalla, vanhemmistaan, kylän tapahtumista ja jokaisen tarina on vähän erilainen. Minun totuuteni, sellaisena kun sen muistan poikkeaa toisen totuudesta, sellaisena kun hän se muistaa ja kumpikaan ei kerro valheita.
Tästä on hyvä jatkaa.
Neljä ikäihmistä, neljä sisarusta, nuorin 66, vanhin 80, samassa huoneessa kertomassa samaa tarinaa syntymäkotinsa seinähirsistä, vaatimattomasta lapsuudesta maalla, vanhemmistaan, kylän tapahtumista ja jokaisen tarina on vähän erilainen. Minun totuuteni, sellaisena kun sen muistan poikkeaa toisen totuudesta, sellaisena kun hän se muistaa ja kumpikaan ei kerro valheita.
Tästä on hyvä jatkaa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ihmisten todistukset poikkeavat aina toisistaan. Kait siksi, että kunkin ihmisen nk. sielunmaailma on erilainen: ymmärrys, näkökyky, kuulo, muisti sekä halu selittää itselleen ja muille näistä saatua tietoa, eli rehellisyys.
Lapsuudenkodissammekin näimme asioita sen mukaan kuin missä tilanteessa olimme itse läsnä ja missä emme ja miten tuon tilanteen silloin itsellemme selitimme.
Yritän koota näistä muisteloista yhtenäistä narratiivia ja minun täytyy kai tyytyä siihen, että se tulee loppupeleissä olemaan oma tulkantani todellisuudesta, jota olen paikkaillut muiden kertomuksista poimituilla tiedonmurusilla.
Olennyt lopullisesti luopunut ajatuksesta lunastaa syntymäkotini takaisin itselleni: pelkkä nostalgia ei riittänyt perusteeksi realiteetin edessä: perustat liikkuneet, , kosteutta talon alla, kellarissa vettä,lattian tukihirret mädät. lattia voi romahtaa milloin tahansa. Ovet ei mene enää kiinni eikä auki; talo on elänyt ja asettunut ja sen korjaaminen olisi melkeinpä utopiaa: ainoa mahdollisuus olisi purkaa kokonaan ja rakentaa perustuksista lähtien uusi ja se ei tunnu mielekkäältä, jos ei aio asustella talossa kuin ehkä viikon tai pari joka kesä.
Joten seuraavaksi tulee irtaimiston poistaminen, sähköliittymän purkaminen ja antaa talovanhuksen siirtyä rauhassa muistojen joukkoon. Ehkäpä joku kolmannesta sukipolvesta vielä kiinnostuu ja rakentaa kesämökin kauniille pihatontille.
Minä jatkan tehtävääni jonka olen itse itselleni ottanut: dokumentoida omaa ja sukuni tarinaa.
Muistelemme usein serkkujeni kanssa lapsuuttamme. Usein tulee esiin saman tapahtuman hyvinkin erilaiset muistikuvat.
EVVK.
En Voi Välttää Kommentointia.
Ja jaksuhalit sinne Sulle kaupanpäälle!
"...ja kumpikaan ei kerro valheita."
...eikä kumpikaan kerro valheita.
On oikeampaa suomea.
Kyllä vaan, kiitos oikoluvusta :)
Ei se täällä haittaa.
Lisämausteen näihin sisarusten ja muiden lähisukulaisten pitkiin keskustelusessioihin antaa se että olemme kaikki eläneet hyvin erilaisen elämän, mitä tulee kulttuuri ja-kieliympäristöön, perheolosuhteisiin, elämänkatsomukseen ja poliittiseen kantaan. Keskustelut liikkuivat laidasta laitaan, jokaine sisaruksista toi esille vaikeita ja kipeitä asioita omasta elämästään ja yhdessä pohdittiinratkaisuja, melkein kuinperheterapaa.
Veljeni on äärikonservatiivi republikaani USA:n lännestä, sisareni kristillisdemokraatteja Suomesta, toinen suurperheen äiti, toinen maalaislääkäri eläkkeellä, ja minä pohjoismaisten liberaalien arvojen edustaja, humanisti ja agnostikko.
Suuri osa aikaa taisi sitten näiden keskustelujen loppuosassa kulua yritykseen pelastaa minun sieluni, ennen kuin on liian myöhäistä.
Taitaa olla mahdoton tehtävä.
En pelkää kuolemaa, vaikka en ole mitenkään vakuuttunut siitä että jotain jatkoa tälle narratiiville on. Olisihan se tietysti upeaa kohdata kaikki rakkaat ihmiset helmiporteilla, ikävä on ollut. Mutta kysymys herää, ovatko nekin ihmiset joita en välttämättä haluaisi tavata odottamassa minua siellä kunhan olen päässyt sisälle porteista?
Ja ovatko he sitten parantaneet tapansa ja tulleet kilteiksi siellä?
Se muutos pitäisi tapahtua sinussa itsessäsi, jos olet niin suvaitsematon, ettet mahtuisi samaan taivaaseen kaikkien Jeesuksen omien kanssa.
Koko joukko tyyppejä, joita en haluaisi tavata helmiporteilla. Jos ne on sitten niitä Jeesuksen omia sitten....minä vain ihmettelen.
Älä pelkää.
Tuolla asenteellasi sinulla tuskin on mitään asiaa helmiporteille.
”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo jouutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”
Ei siinä erotella kenestä sinä tykkäät, eikä iankaikkista elämää luvata agnostikoille.
Onko Amerikan veli onnistunut vuolemaan kultaa , vai muuten aatteen palo iskenyt?
Luulen että pitkä palveluaika USA:n ilmavoimissa on vahvistanut jo hänen alkuperäistä vakaumustaan. En tiedä hänne ekonomiastaan, mutta hyvin näkyvät pärjäävän. Ei hän kai lähtenytkään kultaa vuolemaan, vaan ihan muita ajatuksia päässään silloin, kesällä 69. Olin morsiusneitona heidän häissään .
Oliko veljesi Vietnamissa?
Oli. aivan sodan loppuvaiheessa.
Onneksi taivaaseen pääsee uskomalla Jeesuksen sovitustyöhön, eikä sinne itseään täydellisenä pitävät ole etuoikeutettuja.