Miten vaikea tai hidas prosessi on muuttaa huoltajuussopimusta? Se tehtiin lapsen ollessa vasta vuoden ikäinen ja tuo sopimus on ollut voimassa nyt kaksi vuotta. Jos toinen osapuoli ei suostu muutoksiin niin edessä on käräjöinti.
Miten sitten käräjöintikulut jaetaan? Täällä palstalla on aina korostettu sitä miten tärkeä on palkata hyvä lakimies eikä oikeusavustajaa...mutta entäpä jos kumpikin osapuoli palkkaa "hyvän lakimiehen"! Oikeudessa on aina vain joko voittaja tai häviäjä.
Miten sitten käräjöintikulut jaetaan? Täällä palstalla on aina korostettu sitä miten tärkeä on palkata hyvä lakimies eikä oikeusavustajaa...mutta entäpä jos kumpikin osapuoli palkkaa "hyvän lakimiehen"! Oikeudessa on aina vain joko voittaja tai häviäjä.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Siis mitä haluat muuttaa ja millä perusteilla?
Lapsi oli niin pieni huoltajuussopimusta tehtäessä. Minulla on oikeus tavata lastani milloin haluan kunhan vain ilmoitan viimeistään kaksi päivää ennen tapaamista lapsen äidille. Työni on muuttunut epäsäännölliseksi enkä mitenkään voi tietää varmaksi kahtaa päivää eeteenpäin elämäntilannettani, joten haluaisin muuttaa sopimusta siten ettei minun tarvitsisi ilmoitella etukäteen. Lapsen äiti ei suostu tähän, koska hänellä voi olla sovittuna jotakin omassa päivärytmissään. Eikö lapsen etu ole kuitenkin tärkemämpi kuin ne omat menemiset?
Ja onhan tässä muitakin asioita. Ymmärtänette että lapsen kasvaessa tilanteet muuttuvat myös vanhemmilla. Itselläni on uusi ihmissuhde, ja sen hoitaminen on myös tärkeää ja lapsen tutustuttaminen uuteen kumppaniini. Lapsen äiti on omistautunut lapselleen liikaakin kun ottaa huomioon miten huonot edellytykset hänellä on äidiksi, mm. oli iäkäs saadessaan lapsen eikä hänellä ole lapsenhoitoon mitään koulutusta. Uusi naisystäväni on lastentarhanopettaja ja nuori (31-vuotias ja hänellä on edellisestä liitosta pieni tytär - hän on upea äiti. Entinen vaimoni on VTM ja on nyt aloittanut jatko-opiskelut. Olen tarjonnut hänelle mahdollisuutta, että voisin uuden naisystäväni kanssa ottaa lapsen, jotta hän voisi keskittyä rauhassa opintoihinsa, mutta hän ei halua luopua lapsesta.
Jokainen tajuaa, että lastentarhanopettaja on ammatillisestikin pätevä hoitamaan lasta ja hänellä ei ole mitään sitä vastaan että ottaisimnme uusioperheeseemme myös minun pienokaiseni. Eikö lapsellekin olisi hyvä, että hänellä olisi leikkikaveri?
Tätä eivät vain halua viranomaiset hyväksyä.
ilman tätä uutta suhdettasi, olisitko tyytynyt sovittuun vanhaan systeemiin?
epäilen vastauksen olevan kyllä, vaikka kiellätkin.sinulla ei ole oikeutta oman epäsäännölliseksi muuttuneen työaikasi takia sekoittaa lapsen elämää. tajuatko, miten halveksivasti kirjoitat lapsesi äidistä?
jos oikeus saisi tämän kirjoituksesi liitteeksi hakemukseen, sinulta evättäisiin isyys.
hyi helvetti näitä nykyajan miehiä. huomaa pieni m, isoa et ansaitse. vai on lastentarhaopettaja parempi kasvattaja kuin oma äiti, ihan ammatillisesti, jumalauta tuollaisia puupäitä. on niitä lastentarhanopettajissa pedofiilejäkin, jos tarkemmin tutkimaan alettaisiin.
kerrankin viranomaisilla on järki päässä.
Tein pahan virheen kirjoittaessani tänne, koska ainakin osalle ihmisistä tuntuu vieraalle ajatus siitä että elämäntilanteissa saattaisi tapahtua muutoksia. Kirjoitinko muka halveksivasti lapseni äidistä? En mielestäni. Kerroin totuuden. Ennen kuin tuohtuneena käyt arvostelemaan muita niin istupa nojatuoliisi ja mieti tätä ja perustele uudelleen kirjoituksesi (jos sinulla on mitään perusteltavaa):
Lapseni äiti on ns. uraihminen, materialistisen maailmankatsomuksen omaava itsekäs ihminen jonka kanssa jouduin jopa riitelemään ristiäisjärjestelyistä. Olen krisitty, kuulun kirkkoon ja jopa silloin tällöin käyn kirkossa. Lapseni äiti olisi halunnut annettavan kastetta lapsellemme, mutta myöntyi sitkeyteni edessä. Hän loi uraa 40-vuotiaaksi saakka, muttei koskaan saavuttanut päämääräänsä.
Tutustuessani häneen hän oli burn-out, mutta kykenin auttamaan häntä henkisesti ja alkaessaan odottamaan lasta hänessä tapahtui positiivinen muutos. Hän ei ollut koskaan pitänyt lapsista, mutta oma lapsi muutti hänen asenteensa. Pelkään hänen tartuttavan materialistisuutensa yhteiseen lapseemme. Arvostan sitä, että hän pitää lapsesta huolta, mutta onko tavaran paljous oikeaa äidinrakkautta. Kykeneekö hän antamaan lapselle henkisesti mitään? Hän ylpeilee sillä, että on "uhrannut oman uransa ja jäänyt lapsen kanssa kotiin", 3-vuotiaan lapsemme hän on opettanut (lue; pakottanut) lukemaan - sen sijaan että lapsi olisi voinut nauttia oikeasta lapsuudesta; leikkiä muiden ikäistensä kanssa. Lapsi on hyvin paljon yksin äitinsä kanssa eikä ole kiinnostunut muiden lasten seurasta. Jokainen tietää, että lapselle täytyy turvata oikea lapsuus. Koulu opettaa lukemisen ja kirjoittamisen. Lapsi roikkuu äitinsä helmoissa ja vierastaa muita ihmisiä.
Olisin voinut tarjota lapselleni aidon lapsuuden ja henkistä pääomaa etenkin kun minulla on rinnallani aidosti lapsista pitävä ihminen, joka on lisäksi kasvatusalan ammattilainen.
Lastenvalvojan mielestä lapsemme paras paikka äitinsä luona, koska hän on voimakkaasti kiintynyt äitiinsä. Onko se peruste? Millä mitataan kiintymys? Silläkö, että lapsella ei ole muita ihmiskontakteja kuin oma äiti? Väärin.
Jaksan uskoa oikeuden toteutumiseen luonnollista tietä. Jonakin päivänä lapsi tajuaa itse tilanteensa ja uskon, että muutaman vuoden kuluttua hän on vapaaehtoisesti valmis muuttamaan minun ja morsiameni luo huomatessaan, toivottavasti ei liian myöhään, että lapsuuteen kuuluu leikkiminen eikä uran rakentaminen varhaislapsuuden vuosista lähtien.
miksi vasta uuden suhteen myötä alat epäillä lapsesi äidin kykenevyyttä vanhempana?
Olen aina tiennyt että jotakin on "vialla", mutta en ole tiennyt mitä. En ainoastaan minä ole epäillyt vaan myös lapsen isovanhemmat, jotka ovat olleet huolissaan lapsesta. Olen joutunut työni takia matkustamaan paljon ja olemaan pois kotoa. Nämä ajat lapseni äiti oli yksin lapsen kanssa. Isovanhemmat kantoivat huolta lapsen äidin jaksamisesta ja hänen kokemattomuudestaan, yliopistossa kun ei opeteta lasten kasvatusta.
Lapsemme syntyi kuukautta ennen laskettua aikaa ja painoi syntyessään muutamaa grammaa vaille 3 kg. Lapsen pituuden ja painon kehitys oli hidasta. Jouduin tuohon aikaan olemaan paljon pois kotoa enkä ollut huolehtimassa saako lapsi tarvittavan ravinnon. Ja ennättääkö lapsen äiti lukemisiltaan katsoa lapsen perään. Hoitovirheestä en koskaan saanut häntä kiinni, joten en voinut viedä asiaa oikeuteen. Soitin usein neuvolaan koska olin huolissani lapseni hitaasta kasvuvauhdista.
Lapsestaan huolehtivaa isää pidetään jonkinlaisena häirikkönä. Tämän olen kokemuksesta huomannut. Enkä ole ainoa isä joka on joutunut silmätikuksi vain siksi, että haluaa puolustaa omaa lastaan.
Voi helvetti! Lue nyt omaa tekstiäsi: "Isovanhemmat kantoivat huolta lapsen äidin jaksamisesta ja hänen kokemattomuudestaan, yliopistossa kun ei opeteta lasten kasvatusta." Mites me kaikki muut äidit ja isät??? me jotka ei ole saatu alan koulutusta??? Mites me voidaan ja meidän lapset, jerra jestas, kun ei olla saatu mitään koulutusta tähän lasten tekemiseen tai kasvattamiseen??? Mitä ihmettä oikein puhut?
Kirjoitin edellisessä viestissäni "yliopistossa kun ei opeteta lasten kasvatusta". Aivan oikein! Tuon jopa sinä älysit, mutta oletko lukenut aiemmat tekstini, joita en viitsi tässä ryhtyä kertaamaan kokonaan.
Kerroin, että uusi elämäntoverini on ammatiltaan lastentarhanopettaja. Hän on kasvatusalan ammattilainen. Hänen koulutuksessaan on painotettu mm. sitä, että koulun tehtävä on opettaa lapsi lukemaan. Minun lapseni äiti ei ymmärrä tehneensä hallaa lapsen kehitykselle. Hän ei ole pedagogi vain pelkkä valtiotieteilijä, jolla ei ole kasvatustieteissä arvosanaa. Vain ammatillisen koulutuksen saanut ihminen saa opettaa lapsen lukemaan, koska muuten lapsi saattaa oppia lukemaan väärällä tavalla, joka kostautuu myöhemmin koulussa. Tämä asia ja monet muut asiat, jossa olemme eri mieltä lapsen äidin kanssa ovat nyt kärjistyneet. Uskon, että lapseni äiti kokee kateutta uudesta onnesta. Hän kun ei ole löytänyt elämäänsä miestä vaan on antanut kaiken aikansa lapselle. Lapsella täytyy olla myös isän malli.
>>Tämä asia ja monet muut asiat, jossa olemme eri mieltä lapsen äidin kanssa ovat nyt kärjistyneet...
työsi meni lapsen hyvinvoinnin edelle? jo ensimmäisen vuoden aikana oli huolissasi, etkä tehnyt muuta kuin soitit neuvolaan?
huh huh
>>Vain ammatillisen koulutuksen saanut ihminen saa opettaa lapsen lukemaan, koska muuten lapsi saattaa oppia lukemaan väärällä tavalla, joka kostautuu myöhemmin koulussa.
muuta osaakin sitten ollessaan 5 vaatia muuttoa sinun luoksesi.oletko aivan varma että olet siinä vaiheessa kyseisen naisen kanssa?ja taitaa olla tämäkin juttu uuden kumppanin aikaan saannos mustasukkaisuutta.itsellä sama tilanne ja exän nyxä siellä huseeraa kun äijä semmonen lapatossu ettei osaa eitä sanoa vaan ämmä määrää mitä tehdään ihan kun se olisi oman lapseni parhaaksi.heilläkin ero kohta edessä mutta lapsen elämään on yritettävä hänet vaan ujuttaa.
Mun vanhemmat on opettanut mut lukemaan kun olin 4-5 vuotias. Tällä hetkellä käydään mun 2-vuotiaan kanssa aakkosia läpin koska lapsi itse tykkää!! Voi jestas, mene nyt jonnekin itse kasvamaan.
Siis lievästi vainoharhaista porukkaa koko suku!!!!
Missäs koulussa sinä olet lasten kasvatusta opetellut, kysyn vaan?
Arvaa vaan onko neuvolassa pyöritelty päätä, kun sinä olet sinne soitellut huolistasi.
Olisit ollut kotona vartioimassa vaimoasi.
Tosi hyvä argumentti tuo, että nykyinen naisesi on kasvatusalan ammattilainen, esitä se oikeudessa ja olet vahvoilla!
Jopa aloit sinäkin nähdä mitä oikea vanhemmuus on.
Epäillä sopii ovatko ajtukset syntyneet sinun päässäsi vai olisko ammattilaisella jotain osuutta asiaan.
Suosittelen sinua ottamaan yhteyttä muihinkin ammattilaisiin vainoharhojesi vuoksi.
kotiinsa saanut mies..valittaa, kun äiti on moraaliton ateisti. Ateistitkin ovat ihmisiä ja usein "parempia" kuin uskonkiihkoilijat. Nainen on nyt pyörittänyt sinut sekapäiseksi uskonnon ohella. Anna äidin hoitaa ja elää lapsen kanssa rauhassa ja tehkää te omia niin, ei tarvitse toiselta lasta olla riistämässä.
Tapaamisista: ne on hoidettava sovitusti. Ei lapsi ole paketti, jonka noudat milloin sattuu.
En ole yrittänyt nostaa itseäni jalustalle sen vuoksi että olen uskossa ja lapseni äiti ei. Mutta kristillisiin perhearvoihin kuuluu kodin kunnioittaminen ja myös erotilanteessa molempien vanhempien kuuleminen ja ennen kaikke joustavuus. Tätä halusin korostaa lapseni äidin tapauksessa. Joustamattomuudellaan hän vaikeuttaa lapsi-isä-suhteen kehittymistä. Hän on mielestään älykäs ja lukenut ihminen. Miksi hän ei siis voi ymmärtää sitä, että elämäntilanteiden muutokset tuovat muutoksia myös perhesuhteisiin. Toimenkuvani työssäni on muuttunut ja on mahdotonta sanona työnantajalle, että lupasin tavata lapseni silloin ja silloin. Tämä tilanne pitäisi myös lapseni äidin ymmärtää, mutta itsekkäästi hän asettaa omat suunnitelmansa lapsen edun edelle ja tylysti on ilmoittanut pitävänsä kiinni siitä, että minun on kahta vuorokautta aiemmin ilmoitettava kun haluan nähdä lapseni. Isänä minulla on oikeus nähdä lastani milloin haluan.
olen kanssasi samaa mieltä.mies ei vain itse näe vaikuttimiaan.
Sulla ei taida olla kaikki huoneet lämpösinä !?
Ehkä kuitenkin lapsen on paras asua äidin luona
vastaamaan henkilölle, joka ei kykene asiallisesti lähestymään. Piste.
on pakko olla provo!! Sun teksteisä on niin monta ihmeellistä kommenttia etteivät voi olla muuta kuin keksittyjä..
niin minäkin haluan uskoa,mutta totuus on se,että näitä samanlaisia tapauksia on ihan oikeasti out there.uusi naisystävä-lastenhoitaja saa miehen pään sekaisin ja mies kuvittelee sitovansa uuden ystävänsä itseensä lapsella.tai uusi naisystävä tekee itsensä tarpeelliseksi lastenhoitajana.suosittelisin pariskunnalle koiranpentua,se on helpompi hävittää sitten kun suhde päättyy.
vie käräjille asiasi.sittenpä näet,että kolme ensimmäistä vuotta olivat ratkaisevat,sinun kannaltasi.ei käräjilläkään typeryksiä olla.jokainen osaa laskea 1 1 yhteen kuka asian takana on.juuri näiden erinomaisten exien takia käräjäoikeus on tukehtumassa huoltajuusriitoihin.
ota nyt hyvä mies järki käteen ja yritä sovittaa työsi ja aikasi lapsen parhaaksi,äläkä hypi uuden ystäväsi pillin mukaan.teidän touhunne onläpinäkyvää,vaikka luulottelette jopa itsellenne toimivanne lapsen parhaaksi.olette omahyväisiä.
Se että olet alkanut seurustella lastentarhan opettajan kanssa ei ole syy vaihtaa lapsen asumista luoksesi.
Lapsen vakiintunut koti on ollut äidin luona jo useita vuosia ja harvoin sitä aletaan oikeudessa vaihtamaan jollei äiti kohtele lastaan kaltoin.
Ja uusi suhteesi ei ole todellakaan sellainen syy miksi asumista vaihdettaisiin.
Mitä tulee tapaamisiin.
paripäivää ennen tapaamista ilmoitettu tapaamisajankohta sitoo kyllä lähivanhempaa aivan liian paljon. ja jos lapsen äiti on siihen suostunut ole tyytyväinen.
Itse en suostuisi muuttamaan omia ja lasten suunitelmia noin pikaisella aikataululla.
Ja lasteni täytyy kyllä tietää missä mennään aikaisemmin, Onhan heillä jo oma elämänsäkin.
Käräjöinti kulut varmaan menee niin että kumpikin maksaa ne omansa.
Mutta jos otat yhteyttä lastenvalvojaan.. hän tullenee sanomaan samaa kuin minäkin.. tuon syyn takia ei kannata lähteä käräjöimään lasten asumisesta.
Pitää olla pätevät syyt asumisen muutokseen.
lastentarhanope uo,na ei ole sellainen syy. Suhteet tulee ja menee.... mihin lapsesi sitten joutuisi jos alat seurustella jonkun tsupparin kanssa ja hän ei osaakaan kasvattaa lastasi?
Jos tätä voi edes keskusteluksi kutsua. Aloitin täysin asiallisesti keskustelun asiasta, joka on minulle tällä hetkellä akuutti. Halusin muiden näkemyksiä asioihin ja nyt huomaan, että olette suorastaan nostanut pyhimykseksi lapseni äidin, jota ette edes tunne. Minä tunnen. Olen mielestäni tuonut esille hänen vahvuutensa, samoin kuin hänet ja omat heikkouteni.
Keskutelun tarkoitus oli kiinnittää huomio elämänolosuhteiden muuttumiseen. Eikö meille kaikille jossakin vaiheessa tavalla tai toisella käy niin? Ja lapset ovat suurimmat kärsijät näissä tilanteissa. Tätä yritin selittää omalta osaltani. Olen aina ajatellut ensimmäisenä lapseni etua, vasta sitten itseäni ja muita. Keskustelu kääntyi täysin nurinkuriseksi vain siksi, että minut käsitettiin väärin tai haluttiin (katkerat ja kateelliset yh-äidit) käsittää tahallisesti väärin.
Asialliseen kysymykseen toivoisiin vastaisuudessakin asiallisia kommentteja. Niitä ei täältä palstalta löytynyt ainoatakaan.
Onko nykyinen onneni joillekin liikaa? Keneltä se on pois? Jääköön tämä kysymys vastausta vaille ja kunkin itsensä mietittäväksi.
ehkäpä jätit jotain oleellista kertomatta ja me teimme päätelmät vajaiden viestiesi perusteella.
en vieläkään ymmärrä,miten sinun muuttunut elämäntilanteesi pitäisi vaikuttaa lapsen elämään? olet tähänkin saakka tyytynyt seuraamaan sivusta mielestäsi (ja sukusi mielestä) epäkelvon äidin kasvatuspyristelyjä. olet asettanut työsi lapsen edelle aiemmin ja edelleen asetat lapsen elämän kakkostilalle vedoten isänoikeuksiisi tavata lasta miten sinulle sattuu sopimaan.lapsellasi on oikeus tavata sinua,sinä tyydyt siihen mikä on lapselle paras, ja se on säännöllinen elämä turvallisen ja pysyvän ihmisen ¤ eli äidin, seurassa.
nenään, mutta täytyy sinun myöntää, että jutuissasi oli aika lailla kummallisuuksia. Et puhunut siitä, että olisit itse parempi huoltaja kuin lapsen äiti, vaan että nykyinen siippasi olisi koulutuksensa perusteella. Kummastelit, miten nainen, joka ei ole saanut lastenhoitokoulutusta, voisi hoitaa lapsensa hyvin. Suurin osa ihmisistä ei ole saanut ko. koulutusta. Kerroit, että olit aina poissa kun lapsi oli pieni ja samaan hengenvetoon kerrot, miten tärkeä lapsi sinulle on... Aika ristiriitaista. Sitten kauhistelit, kun lapsesi äiti itse meni ja opetti lapsen lukemaan. Voi sentään, tosi moni meistä muistakin ja meidän lapsista on joko oppinut itsekseen tai vanhemmat ovat opettaneet. Jne. Eli ei kyllä mikään noista seikoista saa ymmärtämään, että lapsesi äiti olisi huono huoltaja?
Ja tosiaan, mielestäni teillä on tosi hienosti asiat, jos näet lastasi aina kun haluat 2 päivän varoitusajalla. Katsos, vaikka et uskoisi, luultavasti exälläsi ja lapsellasi on elämää: eivät istu vain odottamassa, milloin tulet. Toinen asia on, että JOS exällesi ja lapselle sopii, tottakai voisit tavata lasta myös lyhemmällä varoitusajalla. Mutta silloin sinun täytyy aina huomioida, että välttämättä juuri nyt ja tällä kertaa ei sovi.
Et kertaakaan näiden kirjoitusten aikana antanut meille selvää faktaa siitä, että lapsellasi on huono olla joten siksi kukaan ei kirjoitustasi tosissaan ottanut. Ja eiköhän tuo viimeinen lauseesi jo kertonut kaiken luonteestasi :
"Keskustelu kääntyi täysin nurinkuriseksi vain siksi, että minut käsitettiin väärin tai haluttiin (katkerat ja kateelliset yh-äidit) käsittää tahallisesti väärin."
Muista näyttää tuo uudelle tyttöystävällesi, hänkin varmasti pitää lauseesta entisenä yyhoona..
Kukaan ei ole nostanut pyhimykseksi ketään, paitsi sinä uuden suhteesi.
Mikä on lapsen etu muuttuvien elämäntilanteiden pyörityksessä?
Se että hänet riistetään tutusta kodista ja viedään vieraaseen kotiin jossa hän on vieraillut isän luona silloin kun isälle on sattunut työn puolesta sopimaan?.
Vai jatkaa asumista tutussa turvallisessa kodissa missä hän on asunut äitinsä kanssa jo vuosia?
Pitäsikö lapsen perusturvallisuus järkyttää kun sinä olet löytänyt uuden suhteen?
Järjestä se työsi niin että pystyt pitämään tapaamises säännöllisinä... sitä tuon ikäinen lapsi tarvii.
Joku voittaa ja toinen häviää.Eihän sinne muuten tarttisi mennäkkään.Paitsi...Nykyään on yleistynyt periaate viikko äidillä viikko isällä.Tai kaks ja kaks.Ite en tota suosinut ja otin riskin,että olen häviäjä.
Tottakai prosessi kestää.Jokainen riita on tapauskohtainen ja riippuu paljon paikkakunnasta,millaiset ruuhkat siellä on.Itellä meni kaikkiaan toista vuotta.
Meillä päin on tapana,että huoltajuuskiistassa molemmat osapuolet maksavat pääsääntöisesti omat kulunsa.Sekä voittaja,että häviäjä.Huom.pääsääntöisesti.Jos oikeus toteaa vastapuolen monet haasteet ja käsittelyt lähinnä kiusanteoksi,voi se mätkäistä molemmat laskut hänelle ja hän on sitte se hävinnyt osapuoli.
Tossa alempana,joku "neuvoi" meitä miehiä miten "kuuluu" toimia.Se on varmaan vain provokaatio yritys,mutta yllättävän paljon siinä on tottakin.
Jos oikeuteen tarttee mennä,niin tottakai palkataan hyvä lakimies.Sun lastes tulevaisuudestahan siin on kysymys.
minä ei tiedä,miten ajatukseni ilmaisisin,
mutta jotain on tehtävä,että tämän esimerkki kärsimön kaltaiset tapaukset loppuisivat.
liian usein nykyään riitaisien huoltajuuskäsittelyjen takana on lapsen isän uusi naisystävä.
en tiedä,onko yh-liitolla tai muilla asiaanperehtyneillä tahoilla tietoa tai ovatko sosiaaliviranomaisten silmät avoinna,kun kärsimön tapainen uusiopari hakee huoltajuutta. toivottavasti joku jossain ymmärtää äiten arvon ja raskaat arkipäivää rasittavat oikeuskäsittelyt vähenisivät. itse luulen niiden lisääntyvän koko ajan,eikä sillä ole mitään tekemistä lapsen parhaimman kanssa.
että todellakin haluan yksinhuoltajuuden tälle syntymättömälle vaavilleni. Ihan kiva kun on näitä kärsimöitä, jotka tänne kirjoittelee ja varoittaa meitä naisraukkoja, jotka ovat haksahtaneet vääriin miehiin.. Hui, ihan menee kylmät väreet :½
Lapsi on kiinni äidissään koska äiti on hänestä yksin huolehtinut,sinun tehdessäsi epäsäännöllistä työtä.
Lapsi on äitiinsä kiintynyt sanovat sosiaaliviranomaiset.Et ole saanut äitiä kiinni hoitovirheestä sanot sinä.
Mene hoitoon ja lakkaa kiusaamasta exääsi,sinä et tule lasta saamaan äidiltään pois sen vuoksi että sinulla on panopuuna lastentarhanopettaja.
Tämä kirjoitus oli kyllä sitäpaitsi provo,ei kolmevuotiaat osaa lukea ja vaikka osaisivat niin ei siitä haittaa ole.