Yrjö-nimen katastrofi

Miksi on nimi Yrjö, vaikka merkitys on ikävä? Selitys on se, ettei sanan merkitys ole ollut ikävä nimen käytössäolon alusta asti. 1900-luvulla se sai sellaisen merkityksen. Ensimmäiset merkit siitä ovat vuosisadan puolimaista, ja 1960-luvulla ilmaisu yleistyi Stadin slangissa ja sitten levisi Helsingistä eri puolille Suomea. Ennen tätä ei Yrjö liittynyt oksennukseen mitenkään. Se oli sävyltään kunniakas etunimi. Slangimerkitys osoittautui sille katastrofiksi: nimen suosio romahti 1960-luvulla, ja sittemmin suosio jatkoi laskuaan vuosikymmenestä toiseen. Nykyään sitä annetaan tuskin lainkaan. Nimen tulevaisuutta ajattelevalle sitä arvostavalle tilanne on tukala. Nimen pelastamisen estää se, että sen antaminen lapselle olisi tälle ongelmallista. Koko hieno nimi poistuu käytöstä, kun sen nykyiset kantajat poistuvat keskuudestamme. Sen elvyttäminen käyttöön aiheuttaisi liikaa kiusaamista. Niin me menetämme yhden hienoimmista ja perinteikkäimmistä suomalaisista miehennimistä. Kieli köyhtyy. Hienoja perinnenimiä eivät korvaa mitkään 1960-luvun Jarit, 1980-luvun Jonnet eivätkä 2000-luvun Veetit. Nyt on supersuosittuna nimenä onneksi Eino. Se on perinnenimi. Tytöillä vastaava supersuosittu Aino ei ole varsinainen perinnenimi vaan Lönnrotin nimeksi tekemä, mutta kunniakas suomalainen naisennimi se on. Tilanne yleisesti ottaen ei ole kamala. Mutta yksi sävyltään erityisen hieno perinnenimi menetetään.