Olin Lexin pääsykoekurssilla, enkä päässyt Turun oikikseen sisälle... Ajattelin, että jos ensi vuonna haen, en menekään kurssille, koska siinä tuhrautuu tuhottomasti aikaa kuunnellessa niitä luennoitsijoita, kun saman ajan voisi käyttää tehokkaaseen lukuun ja sen jälkeen levätä.
Onko tässä ajattelutavassa perää, eli pitävätkö monet muut valmennuskurssia "ajan tuhlauksena"? En nyt sano, etteikö siellä olisi selvennetty asioita, mutta eihän ne asiat muutenkaan mitään kvanttifysiikkaa ole... Lähinnä ongelmani tänä vuonna oli, että vastasin ohi otsikon muutamaan kysymykseen. Muutamasta sitten taas tuli hyvät pisteet.
Onko tässä ajattelutavassa perää, eli pitävätkö monet muut valmennuskurssia "ajan tuhlauksena"? En nyt sano, etteikö siellä olisi selvennetty asioita, mutta eihän ne asiat muutenkaan mitään kvanttifysiikkaa ole... Lähinnä ongelmani tänä vuonna oli, että vastasin ohi otsikon muutamaan kysymykseen. Muutamasta sitten taas tuli hyvät pisteet.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Suosittelen tuota. Nimittäin kerran kurssin käytyään ja yhdessä kokeessa "mokattuaan" suunnilleen tietään mitä täytyy lukea ja kuinka vastata päästäkseen sisään.
Kurssi maksaa ja tosiaan vie paljon aikaa. Tiivistelmien ja tehtäväpakettien tilaaminen sen sijaan voi kannattaa, jos ei osallistu kurssille.
Onnea ensi vuoteen!
t.Parin pisteen päähän jäänyt
Jotakin on kyllä opiskelutavassasi pahasti pielessä kun useampaankin kysymykseen vastasit kysymyksen vierestä. Itse muistan pääsykokeessa, että kun olin lukenut kysymyksen, muistin sivun jota kysymys koski ja sitten aloin vain kirjoittaa kaiken mitä muistin. Pääsin Turkuun melko suurella marginaalille. Sinun kannattaisi ensi vuonna kiinnittää huomiota siällysluetteloon, useinhan kysymykset, jopa ns. oikeustapaukset, vastaavat tiettyä alaotsikkoa. Myös se eri väristen yliviivaustussien käyttö voisi auttaa sivujen muistelemisessa.
Tsemppiä ensi vuoteen!
Kiitos vinkeistä! Luulen, että ongelmani on juuri se, etten lukenut sisällysluettelon kanssa, ja sen vuoksi kysymykset menivät "ohi". Nyt kun katsoin oikeita vastauksia, ne olivat sellaisia, mitä olisin itsekin osannut kirjoittaa, mutta kirjoitin sitten jostain muusta "näkövinkkelistä". Eli olisin tiennyt, mutta en älynnyt laittaa niitä juttuja vastaukseeni...
En myöskään saanut oikein pidettyä keskittymistäni yllä koko luku-urakan ajan, vaan ajatukset harhaili. Eli kyllähän näitä syitä löytyy, miksen päässyt sisälle.
Olitko Oik.Yo muuten itse valmennuskursseilla, vai luitko yksin tms.?
Olin itse lexin valmennuskurssilla. Minusta kurssin parasta antia oli juuri vertaistuki ja se, että siellä tajusin kuinka paljon todella täytyi lukea. Hieman kilpailuhenkisenä minuun valoi lisää lukuintoa nähdä, että muutkin lukevat älyttömästi ja halu lukea vieläkin enemmän... Harjoituspäsykokeetkin olivat hyöydyllisiä kun sai vähän viitteitä omasta tasosta verrattuna muihin.
Minusta kurssilla istuminen tuntui tervetulleelta lomalta lähes fanaattiseen lukemiseeni...
Minäkin olen sitä mieltä, että yksi valmennuskurssi lienee riittää, kyllähän sitä jo yhdestä kertaa tajuaa homman luonteen. Sellainen intensiivikurssi tms. voisi toisaalta olla hyvä, että voisi kysellä epäselviksi jääneitä asioita.
Terve !
Tuosta tussien käytöstä tulikin mieleen seuraavaa. Itse en kyllä yliviivaillut kovinkaan paljoa. Yhdellä värillä sieltä täältä erittäin tärkeät asiat korostin. En ymmärrä mitä järkeä on värittää pääsykoekirjat läpikotaisin viidellä eri värillä, koska kaikki kirjassa oleva tieto tulee muistaa ulkoa jokatapauksessa. Se myönnettäköön että järkevällä tavalla KESKEISET asiat kultakin sivulta yliviivaamalla, saa sivusta aikaan visuaalisesti uniikin jolloin sivulla esiintyvät asiat voi palauttaa helposti muistiin muistamalla kyseisen sivun visuaalisesti mielessään.
Pointti on se että mielestäni sinne sivuille voi yhtähyvin piirrellä kuvia käsitellyistä asioista jotka ajavat samalla tavalla edellä mainitun asian..
Minä taas käytin tusseja ja varsin tiheäänkin. Tekniikkani tosin oli varsin erilainen, kuin täällä on esitetty.
Koska oikiksen kirjoja ei vars. otsikoiden alla oltu jäsennelty valmiiksi, tein tämän yliviivaustussien avulla. Aina kun alkoi uusi asia, yliviivasin asian vihreällä värillä. Sitten käytin muita värejä sekä numerointia(jos lista) asioissa, jotka liittyivät tähän vihreään "otsikkoon". Lait ym. oikeuslähteet ja normit yliviivasin paikkapaikoin ohuella punaisella, jotta ne tulisi huomatuksi myöhemminkin kerratessa. Myös muilla tietyn sisältöisillä asiolla, kuten seuraamusluont. asioissa, käytin oranssia.
Yliviivaamisen lisäksi ja oikeastaan vielä tärkeämpi minulle kerratessa ja asioiden hahmottamisessa oli marginaalin käyttö. Sinne kirjasin poimimani otsikot ja alaotsikot ja keräsin niiden alle olennaiset asiat lyhyesti niin, että ne kattoivat kaiken tekstin, mitä vieressä sanottiin.
Tekstin pilkkominen osiin omiin asiakokonaisuuksiin toimi erinomaisesti omalla kohdallani. Eri asia on, toimiiko se jnkn muun kohdalla. Itse sain vinkkejä lukemisesta ja muistiinpanojen tekemisestä runsaasti ennen valintakoetta, ja niistä kehittelin/valitsin itselleni sopivan synteesin.
PS. Jos tekstissä oli jokin ylitärkeä tai -vaikea asia, käytin asian erottamiseksi marginaalissa X-koodia sekä tekstissä ALLEviivausta.
Tehtäväpaketit ja vain ne ovat ainakin minusta erittäin jees. Vertaistukea ja osaamista kannattaa hakea korkeintaan vastaustekniikkakurssilta. Kaveri, joka osallistui viime vuonna valmennuskeskuksen vippikurssille, jätti kokonaan osallistumatta luennoille kun ne tuntuivat ajanhukalta.
Toisaalta ne marginaalioppijat, joilla on nimenomaan hyvä auditiivinen muisti voisivat hyötyä tällaisesta kirjojen kuuntelemisesta luennoilla. Monipuolinen ja -sensorinen opiskelu on lähtökohtaisesti hyvä asia, mutta pääsykokeissa luennoilla istuminen on kuitenkin mielestäni liika hidaste.
Useissa yliopistoissa ei ole pääsykokeita, käsittääkseni useissa eurooppalaisissa yliopistoissa sekä muualla maailmaa. Myös Ruotis mukaan lukien. Ruotsissa on nyt menossa täydennyshaku. Ja kuulemma Tallinnaankin pääsee aika kohtuullisella lukukausimaksulla.
Jotkut yliopistot ottavat vielä tammikuussa opiskelijoita sisään!
Samaa tekevää opiskeletko Turussa tai toisella puolella maailmaa! Korkeakoulun tutkinto on kaikkialla samaa ja kaikkialla voimassa!
Etsi nyt ihmeessä omalle korkeakoulu!:)
Voi V mitä skeidaa. Todellakaan et tee lakimiehen hommia jos olet suorittanut OTK-tutkinnon esim. Ruotsissa, Viron-kehitysmaassa tai missä tahansa muualla kuin Suomessa. Sitä paitsi: vaikka ulkomaille ehkä helpommin pääsisikin, sieltä myös lentää ulos helposti, jos ei saa riittävän hyviä arvosanoja tenteissä . Ja niitähän ei voi saada ellei puhu ja kirjoita kohdemaan kieltä äidinkielen veroisesti! Kuinka moni puhuu toisena äidinkielenään viroa, ruotsia, saksaa, italiaa, ranskaa, englantia jne. ?? Joten jäitä hattuun isin lompakolla kävijät!
Lue keskustelua "Opiskelu ulkomailla"!
Sieltä näet kuinka moni on menossa Tallinnaan lakiopintoihin.
Ei Suomen pätevyyden hankkiminen mikä ongelma ole, vaan pari aineopintojen tenttiä täällä.:)
Maailma nykyään yhä enemmän kansainvälistyy ja yhä enemmän tarvitaan muiden maiden lakien sekä kielien tuntemusta.
Katso kuinka paljon on täällä eestiläisiä esim.!
Heillä on perintöjä, lapsiriitoja, kiinteistöongelmia; sitten kaupankäyntiä, verotusta, sairaanhoito, etc.
Sama vaikkapa ruotsalaisten kohdalla!
Jonkun toisen maan ja lain tuntemuksella on kyllä paremmat mahdollisuudet!:)
Kummallista, ohessa esimerkkinä Helsingin yliopiston sivuilta tietoa ETA-kelpoisuuskokeesta, vastaavat tiedot löytyvät toki myös Turusta ja Rovaniemeltä:
http://www.helsinki.fi/oik/tdk/opiskelu/opinto_oppaat/opas7/eta.html
Muistaakseni aikaisemmin Ruotsissa tutkinnon suorittaneelle oli ainoastaan yksi hieman suppeampi tentti.
Suomen ja Ruotsin oikeusjärjestykset sattuvat olemaan aika pitkälle yhteneväiset, katsos vaikkapa oppikirjojen lähdeluetteloa tai lue tekstiä hieman syvällisemminkin kuin ulkolukuna.
Musta ainakin on hyvä juttu, että jengi lähtee jonnekin eestiin etsimään sitä aidan matalimpaa kohtaa, ovatpahan poissa kunnon ihmisten tieltä.
Ei ole mitään syytä pelätä, että nämä Tallinnan "oikkarit" kilpailisivat suomalaisten "kollegojensa" kanssa joskus samoista työpaikoista Suomessa. Kukapa heitä nyt palkkaisi lakimiehen tehtäviin? Tuskin ainakaan kukaan suomalaisen tutkinnon suorittanut( tai ainakin täytyy olla aika helvetisti enemmän näyttöä pätevyydestään kuin jotkut Mustamäen torilta ostetut juristinpaprut).
anyways...elikkä kävin itse kahtena vuonna valmennuskurssilla ( ekana vuonna tilasin sen pelkän itseopiskelu-paketin) ja nyt kolmannella pääsin sisään. viime vuonna tosiaan olin lexin kurssilla, ja vaikka tän vuoden pääseminen oli kiinni siitä että päätin että tää on se vuosi, ni silti se lexin kurssi oli mielestäni vuosi sitten a)liian iso, b) laatu ei ollu parasta, liikaa opettajat sillon ainakin luki suoraan kirjasta. taas tänä vuonna huippuvalmennuksen kurssilla oli vaan 15 ihmistä ja opetus oli NIIN paljon a)tehokkaampaa ja b) asiat eriteltiin eikä vaan luettu suoraan kirjoista, c) ne tiivistelmät oli tosi paljon lexin kurssia paremmat.
ehdottomasti tärkeetä lukemisessa on nimenomaan sen sisällysluettelon lueskelu ja tärppi on tosiaan kun opettelet sellaset yksittäiset kohdat sieltä sisällysluettelosta, tänäkin vuonna turussa kysyttiin mm. eu:n laillisuusperiaatetta joka oli ihan sellaisenaan yhden kappaleen otsikko.
ja kaikille jotka on antamassa periksi ekan tai tokan kerran jälkeeen: SINNE EI OLE MAHDOTONTA PÄÄSTÄ..PÄÄTÄT VAAN JA PYSYT LUKU-SUUNNITELMASSA..kaikki oik.yo:t on ihan tavallisia ihmisiä jotka on vaan uhrannu MUUTAMAN kk elämästään..ja saavuttanut unelmansa=) TSEMPPIÄ!
tänne lakitoimistoihin!:)
Kaikissa isoissa on ainakin yksi eestiläinen asianajaja.:)
niin ne varmaan teille siellä kertovat.
"pikku natsi"!!!!:(
Aivan naurettavaa väitettä täällä liikkuu. Millä perusteella Helsingin Yliopiston järjestämä OTM tutkinto on parempi kuin kansainvälisen yliopiston järjestämä Master of Laws, joka suoritetaan kokonaan englannin kielellä. Opinnothan perustuvat kokonaan EU:n lainsäädäntöön, WTO:n lainsäädäntöön, Baltian maiden lainsäädääntöön, Venäjän lainsäädäntöön, Usa:n lainsäädäntöön ja Ihmisoikeuksiin ja Vapaaseen liikkuvuuteen jne. Tässä oli vaan esimerkkejä. Nykyään tarvitaan paljon kansainvälisen lainsäädännön asiantuntijoita eri tehtävissä aina tuomarista lähtien ulkoministeriöön saakka. Suomessahan ei opiskella kuin pari hassua opintopistettä kyseisistä asioista, joita aina tulevaisuudessa 3-4v kuluttua tullaan tarvitsemaan. Nykyään suomessa on huutava pula kansainvälisen lainsäädännön harjoittajista, joten tässä tapauksessa kansainvälinen tutkinto on juuri se mitä tarvitaan.
Taitavat nämä suomessa opiskelevat oik.yo:t olla katkeria siitä, etteivät ymmärtäneet kansainvälisyyden olevan tämän vuosituhannen avain sana. Kuinka moni suomalainen asianajaja voi tuosta noin vaan lähteä pätemään keski-eurooppaan, kun hänellä ei ole aavistustakaan miten siellä tulee menetellä. Tässä suhteessa kansainvälinen oikeustieteen maisterintutkinto on huomattavasti etulyöntiasemassa. Ja vielä pitää lisätä se, että me voimme harjoittaa ammattiamme melkein missä vaan, tosin joudumme, käymään kohdemaan pari hassua tenttiä läpi ja toisissa maissa sitä ei edes vaadita, kun on kansainvälinen lisenssi, kun on suorittanut kansainvälisen tukinnon Master of Laws.
Varmaan pirun tasokasta koulutusta pystytään antamaan, kun oppilaatkin on laatukamaa.
Mitä eroa on muuten tiedolla ja mielipiteellä?
http://www.oph.fi/pageLast.asp?path=1,17629,2280,14957,14945,31571