Nuoruuden työpaikkoja?

Kukkakaupan tsupparina aloitin työhommat.Fillarilla kukkapaketit perille, seuraava homma oli ruokakaupan mopolähetti.

Onpa kiva tuo keilojen pystyttäjä, en ole koskaan kuullut. Oma tyttöni oli golfkentällä pallojen kerääjä.
Itse olin mattokutomossa ja hakkasin kangaspuita päivät päästään. Kerran suututti kun joku rouva tilasi ja sitten kun piti maksaa ja hakea pois niin sanoi kauppiaalle: en osta kun on niin löysästi kudottu. Tekosyy oli, ei muuten ollut löysää. Käsivoimat oli kuin apinalla. Silloin kun oli katsonut vastaavaa mattoa, tähän uuteen siis valitsi eri värit, oli ihan samanlaisella tiiviydellä kuin mitä aina kudoin.

Tiilien putsarina viikon pari olin, vanhoja tiilitaloja oli purettu, ja naputeltiin rappia pois tiilistä, siitä sai jotain pikkurahaa.

Ei ole töissä ollut monikaan palstalainen, ei.

13v ikäisenä äitini tuntevan talollisen propsin kuorintaa saaressa venematkan päässä. Yksin kuorimassa. Majoitus pinon kupeelle tekemässäni havumajassa.
Maanantai aamuisin 3km:n soutumatka ja yksi askarointia lauantaiden puolelle päivin ja sitten soudellen venerantaan ja fillarilla kotiin saunomaan, syömään ja nukkumaan. Varhain maanantai aamulla homma uusiksi.
14v ikäisenä EG:n sellutehtaan edessä järvellä tukkien lajittelua, propsinippujen riisumista. Yksi viikko yöt järjestelyhinaajalla klo 17 > klo 06:een.
Joskus on tullut yhden vuoden vaihesiirto vuosilukujen muistamisessani.
Olin jo 15 ikäinen oppiessani em. firman verstaalla rautarakentamisen alkeet yksinkertaisten piirrustusten lukemisesta tuotteen osien valmistamiseen ja kokoonpano hitsaukseen. Sähköllä. Hyvät koneet ja emäksiset puikot. Palkka oli hyvä. 150mk/h. Nuoremman hitsaajan palkka oli 210mk ja vanhemman 240mk.
Kouluvuosina en pitänyt lainkaan oikeita kesälomia.
Sellaisen 2-viikkosesta nautin ensimmäisen kerran 27v ikäisenä.
Muutama kuukausi ennen inttiin menoa sain pitää osan palkastani. Selvisin maksamalla mittavan ruokarahan äidilleni.
Selvitäkseni siitä, minun oli vaihdettava tehtaan kunnossapito verstaan työ paremmin palkattuun rakennuspuuhaan.

Vieraalle tehdyn palkkatyön vastapainoksi lopetin vakituisen työn 52 vuotisena ja harrastelin sitä työttömyysjaksojen väleissä 57 vuotiseksi.

Kaupunkinuorena oli mukavaa päästä maalle heinätöihin, ajamaan traktoria ja hakemaan ihan yksin lehmiä kilometrien päästä laitumelta.

Kyllähän lapset meidän nuoruudessamme töitä tekivät kotitilalla.
Heinäpellolla ja pikkusisäaskareita.
Itse olin 13-vuotias, kun minut laitettiin muutamaksi viikoksi jäätelöä myymään. Matkaa oli 10 km, jonka menin polkupyörällä.
Se oli ihan luonnollista silloin maalla.
Sitten olin kotikyläni kaupassa ja kaupungissa baarissa.

Siihen mailmanaikaan oli yksi pääasioista, että työtä piti oppia tekemään.
Se oli kaikilla sama. Ei silloin mitään lapsityövoimasta puhuttu.
Kouluistakin sai perunannostolomia.

Maailma muuttuu. Onko tuo hyvä vai paha, että lapset kulkee kaupungilla kännykkä korvalla, eivätkä nosta perunoita.

Meidän nuoruudessa mentiin töihin kun koulu loppui.Nyt ei mennä, kun ei ole töitä.
Kun koulu loppui, kiertelin kaupunkia ja kyselin eri paikoista ja sitten menin "työnvälitystoimistoon" Sieltä annettiin lappu kouraan, että mene tuonne. Menin musiikkikauppaan myymään äänilevyjä ja soittimia. Sieltä sitten menin mielenkiintoisempaan paikkaan, vaikka pienemmällä palkalla ja sillä alalla olin eläkeikään saakka.

On siinä taasälynvälys ollut aloituksen tekijällä..
Tilastoako teet.

Hyvä etteivät kaikki olle vetonarussasi pomotar, joka luulee olevansa oikealla asialla!

Hgin kaup. Puiso-osasto oli mukava työpaikka.

Samaten Postin lajittelukeskuksen jouluapulaisena.

Sitten passi voiduitta sossuyhteiskunna tukien kinuajiksi?

Katselin tuossa amerikkalaista keskustelua taivaska navalta jossa oli kotirouvayhdistys, ja ohimennen todettiin

että valtaosalla niistä on oma yritys, siis jotain pientä paikallispuuhastelua

Aivan mahdoton ajatus sosdemsääntelyssä jossa pitää olla tilintarkastjat ja luvat ja eläkemksut mikroyrityksillä ja jossa

sosiaalituet viedään jos erehtyy tekemään joku hullu työtä korvauksella mikroyrityksessään

Portsarina tuli oltua nuoruudessa maaseudun hotelliravintolan ovella.
Viikolla oli hiljaista, mutta viikonloput kiireisiä monella muotoa.
Takintaskut täyttyivät kolikoista mukavasti, joukkoon mahtui myös lehtirahoja.
Välillä piti käydä respan puolella tyhjentämässä.

Silloin sai tilinkin käteisellä, ei tarvittu pankkeja välissä.

Olihan silloin voimia vaikka mihin.

Teollisompelijana olen ollut ja hoitoapulaisena kehitysvamma-alan laitoksessa. Lapsepiikanakin yritin olla, mutta tuli potkut kun en ymmärtänyt lasten päälle mitään, ihan hyvä niin.