Hei mitäs jo välillä kerättäis ketjua noista ihanista koirista ja siitä, mikä niissä viehättää?
Mua tympii nuo provot ja muut, olisi mukavaa oikeasti keskustella juuri koirista!
Mulla on ihan pikkunen pentu, odotan ihan kamalasti että se kasvaisi niin, että sen kanssa voisi lähteä pitkillekin kävelyille. Millaisia lenkkejä tuollaisen 11-viikkosen kanssa voisi tehdä? Vai voiko vielä mitään? Varsinainen lenkkeilyttäminenhän pitäisi aloittaa vasta 5 kk iässä, mutta mukavaa olisi vähän käydä tuolla muuallakin kuin ihan pihapiirisssä.
Minä olen sellainen syksy-ihminen. Odotan niin kovasti jotakin syys-lokakuuta, jolloin puiden lehdet on oranssinsävysiä ja voin mettissä kävellä koirani kanssa. Ja ei väliä vaikka sataisikin, on se vaan niin mukavaa!
Töitä pari tuntia jäljellä, paljon mieluummin olisin kotona koirani kanssa! Mutta kaippa se tässä menee! Tiedänpähän ainakin, että siellä se minua oottaa! :)
Mua tympii nuo provot ja muut, olisi mukavaa oikeasti keskustella juuri koirista!
Mulla on ihan pikkunen pentu, odotan ihan kamalasti että se kasvaisi niin, että sen kanssa voisi lähteä pitkillekin kävelyille. Millaisia lenkkejä tuollaisen 11-viikkosen kanssa voisi tehdä? Vai voiko vielä mitään? Varsinainen lenkkeilyttäminenhän pitäisi aloittaa vasta 5 kk iässä, mutta mukavaa olisi vähän käydä tuolla muuallakin kuin ihan pihapiirisssä.
Minä olen sellainen syksy-ihminen. Odotan niin kovasti jotakin syys-lokakuuta, jolloin puiden lehdet on oranssinsävysiä ja voin mettissä kävellä koirani kanssa. Ja ei väliä vaikka sataisikin, on se vaan niin mukavaa!
Töitä pari tuntia jäljellä, paljon mieluummin olisin kotona koirani kanssa! Mutta kaippa se tässä menee! Tiedänpähän ainakin, että siellä se minua oottaa! :)
Vastaukset 25
Vanhimmat
Niinpä, mikäs sen ihanampaa kuin olla koiranomistaja (vai liekö ennemminkin koiranomistama). Itselleni on tulossa piiiitkän odotuksen jälkeen dobermanninpentu loppuvuodesta! En vain jaksaisi millään odottaa sitä, on nimittäin vuoden päivät sen tuloa tässä odottanut... Ja niin kauan kun on edellinen pentu ollut itselläni, vanhus-dobberi on nyt jo 13-vuotias. Minäkin suorastaan rakastan pitkiä ulkolenkkejä, raikasta ilmaa (jota tosin nykyisessä kotimaassani ei voi edes verrata Suomen ilmaan) ja ihanaa tunnetta, kun näkee koiran kirmailevan ja nauttivan elämästään.
Kaikkea hyvää sinulle ja mäykyllesi!
Olisi todella hienoa vaihtaa kuulumisia useamminkin kun sinullakin on pentu ja miksei muidenkin koiranomistajien kanssa, tai koiraa hankkivien kanssa.
Minulla on siis koiranpentu, 10,5 vko vanha. Juuson (eli siis uros) emä on sekarotuinen harmaanorjanhirvikoira ja isä on islanninlammaskoira. Aivan mahtav tapaus, jos ei oteta lukuun uusien nahkakalusteiden lähempää tuttavuutta (emme silti meiheni kanssa ole päivääkään katunut hänen tuloaan perheeseemme). Juuso oli 7,5 vko:n kun tuli meille. Olemme harjoitelleet hihnassa käyttäytymistä ja hämmästyksekseni olen huomannut hänen nauttivan suuresti päästessään muuallekin kuin omaan pihapiiriin. Juuso kävelee koko ajan vierelläni ja pysähtyy vain nuuhkiakseen outoja hajuja. Makupaloja en ole tarvinnut! Olemme harjoitelleet myös harjaamista ja kynsien leikkaamista, mikä on ollut jätkän mielestä aivan kaameaa!!! Mitään vahinkoa ei ole sattunut, mutta häntä ei oltu käsitelty yhtään vanhassa paikassa, joten huusi pelkästään sitä kun jotui olemaan sylissä.
Kerro minulle ihmeessä yhteisistä kokemuksistanne ja ehkä kenties teillekin on jo sattunut yhtä ja toista... =)
No juu, munkin pentu on tarkkaanottaen 10,5 viikkoa vanha, täyttää ens maanantaina sen 11 viikkoa. :)
Eipä meille ihmeempiä, tosin mein pentu haluaisi aina pysyä tutuilla seuduilla, mutta kyllä tulee mukaan kun tarpeeksi yritän. Ei varmaan ole vielä sillä alkanut sellainen oikein kunnon uteliaisuus, mutta kaippa me pian pääsemme jonnekin vähän kauemmas.
Kotona ei ole Jeppe tehnyt oikein mitään pahoja. Sohvista on tietty kiinnostunut, harmi vain kun eräässä kohtaa todella mukavaa sohvaa on jokin repeämä ja pentu on sitten sen hoksannut ja koko ajan tahtoisi sitä repiä! Pihapiirin eräs koiranomistaja antoi vinkin, että kokeilisi laittaa sohvien alla sipulia! Ei ole kuulemma niiden pentu enää sen jälkeen sohvista välittänyt! Täytynee kokeilla!
Mitenkä teillä on sisäsiisteys onnistunut? Meillä pennun ikäänkatsoen ihan hyvin, tietty on lammikot silloin kun tulen töistä, mutta eipä oikein muuten, toki se vaatii iteltäni tarkkaavaisuutta, mutta aika hyvin on oppinut jo näkeen siitä mitä se millonki aikoo!
Mulle ei nuo sinun mainitsemat rodut oikein sano mitään. Minkä kokoinen suurinpiirtein koirastasi tulee? Meillähän tuo tahtoo jäädä aika pieneksi, mutta sellaisen juuri halusinkin.
Entä toiset koirat, miten niihin suhtautuu? Meillä ihan kiitettävästi, paras olin kun tuli vanhempieni ja siskoni koirien kanssa toimeen, että voi sinnekin mennä kyläilemään! :) Mutta naapurinkin koirat on ihan mukavia, oikein isoja koiria Jeppe on vähän kaikonnut, mutta no eihän se ole mikään ihme, isot koirat on sille varmaan ihan sama asia kuin ihmisille norsut! :)
Kirjoittelehan, ja kirjoitelkaa muutkin! :)
Sisäsiisteys...mitä se on? =) Ei vaan. Juuso käy hyvin ulkona tarpeillaan ja vielä kun hieman rohkaisee. Nyt sille on alkanut tulla sellaista, että aina kun olemme mieheni kanssa ruokapöydässä kahvilla tai syömässä, hän pissii pitkin lattioita (ei saa huomiota juuri sillä hetkellä...). Jos on oikein kova hätä ja emme ehdi viemään jätkää ulos, hän etsii paperin ja tekee asiansa siihen, paitsi kun kerjää huomiota. Aloimme miettimään pitäisikö huomio-pissaaminen jättää huomioimatta, silloinhan se saa huomion kun menen sitä komentamaan, vai oppiiko se sitten siihen että saa pissiä mihin lystää?! Kakspiippunen juttu!! Eli jos sinulla tai jollakulla muulla on tähän sopiva konsti niin kertokaa ihmeessä!!!
Islanninlammaskoiran (eli isä) kasvaa keskikokoa pienemmäksi ja harmaanorjanhirvikoira (seropi emä) kasvaa keskikokoiseksi, eli Juusosta tulee varmaankin jotain keskikokoista sorttia, jännityksellä odotamme.
Toisiin koiriin Juuso suhtautuu hieman liioitellen, ensimmäiset 20 minsaa se juoksee toista osapuolta pakoon häntäkoipien välissä ja sen jälkeen hän aloittaa toisen koiran komentamisen/paimentamisen (haukkuu, murisee, nyppii korvista jne. jne.) luulee olevansa hieman suurempi mitä todellisuudessa on. =) Juuso on ollut tekemisissä nyt länsiylämaanterrierin,Waelssin Corkin,lapinkoiran ja Cavalierin spanielin kanssa, joista ainutkaan ei ole edes murahtanut kun toinen on repinyt esmes korvista!
Juuson ominaispiirteisiin kuuluu erityisesti se että sen pitäisi saada olla kaikessa mukana mitä kodin seinien sisäpuolella tapahtuu. Mieheni remontoi pesuhuonettamme ja Juuso niin mielellään olisi mennyt ja painanut laastiin oman käpälänsä kuvan... =) Kerran sanoin että viedään pyykit ulos kuivumaan, niin koiran oli pakko saada ottaa pyyhkeen reunasta kiinni ja niin me veimme yhdessä pyykit ulos. Jopa vessaan sen pitäisi saada tulla, mikä ei todellakaan onnistu, ja jos olen yksin kotona, ja menen vessaan kuuluu oven takaa haukuntaa ja kun tulen pois on pissalammikko oven takana.
Että näin meillä.
Mä luulen että se voi kyllä tehdä silleen ihan "piruuttaan". Kun siis ootte kahvilla, niin se haluais huomiota.
Kyllähän tuo 11-viikkonen on niin pieni vielä, että luulisin että tuommonen menee ohi. Jätä vaan huomiotta, mutta kehu sitä kun tekee ulos. Osaa kyllä jossakin vaiheessa yhdistää ulos tekemisen hyväksi asiaksi.
Hassu se vessa-juttu, silleen että sitten on lammikko ulkopuolella. Yritäppäs keksii sille jotakin omaa tekemistä, mein pentu viihtyy tosi hyvin yksinäänkin, joten voin huoletta käydä suihkussa kun olen yksin, eikä se oo mua ikävöinyt oven takana. Silleen että kiinnitä sen mielenkiinto johonkin. Sitten lähdet itse pois sen luota.
Mut jos se tekee silleen samalla tavalla kun puhutaan asiasta "ilopissa". Eli luikauttaa kun on tosi ilonen jossakin. Meillekin tuli vieraita eilen ja sain sen jälkeen kulkea pyyhkeen kanssa pitkin lattioita.. Niin et se tekis tolleen vähän niinku ikävästä.
Miten sitten kun ootte töissä tai jossakin? Jääkö se kauheesti ikävöimään?
Tänään on ollut ensimmäinen päivä kun Juuso on pissannut sisään yhden ainoan kerran, (ei parane nuolasten ennen kun tipahtaa, iltaa on vielä jäljellä!) ja sekin oli taas sellainen juttu kun minä olin toisessta vessassa ja mieheni toisessa. Lammikko oli "minun" vessani edustalla... Vaikka kuinka koitan sille keksiä tekemistä seuraa se perässäni ja odottaa oven toisella puolen, eikä auta vaikka juttelen sille, tai olen juttelematta. Pihalle tekee kyllä hienosti asiansa, mutta kun ei saa mielestään tarpeeksi huomiota, niin siinä vaiheessa kökötetään ja koirasta huomaa että joutuu oikein keskittymään että sieltä pari tippaa tulisi, keskelle keittiön lattiaa...
Olen ollut itse lomalla koko koiran meillä olon aikana (eli n.3 vko) ja mieheni hieman vähemmän, parin viikon kuluttua menemme taas töihin... Olemme heti alusta pitäneet Juusoa yksin pieniä hetkiä ja nyt sujuu yksinoleminen ilman huutoa jo pitempiäkin aikoja. Ensimmäisillä kerroilla oli koko huone täynnä... ja parilla kerralla oli oksentanutkin vaikka ei ollut juuri saanut edes ruokaa. Nyt Juuso haukkuu kun kuulee auton tulevan pihaan ja askelia. Kauhea itku on aina seuraavat 15 min.
Juuso pitää mieheni äidistä aivan valtavasti, eikä lähtisi millään hänen luotaan edes kotiin. Koskaan ei ole pissannut ilosta, eikä kyllä pelostakaan.
Onko sinun koirallasi jotain hassuja tapoja!?
Juu Jeppekin on aika hyvin osannut tehdä asiat jo pihalle. Tosin se on mun omaa tarkkaavaisuutta, varmasti menis heti ekana pissiin lattialle, ellen olisi sitä aina ulos viemässä. Luulen, että pikkuhiljaa alkaa menee kaaliin, :)
Jepessä on yks hassu juttu. Meillä on aina iltaisin taistelu siitä, tulisiko se sänkyyn nukkumaan vai ei. En haluaisi sitä sinne ottaa, mutta yritän tuota naapurisopua ylläpitää. Vinkuu ja vinkuu ja lopulta otan sen sinne. Sitten alkaa hirmuinen puremisvimma, ja nostan sen heti pois kun sitä tekee, vähän sillä tarkoituksella, että se olis sille hirvee rangaistus kun joutuu pois, että siis pian tajuis et pureskella ei saa. No kuitenkin, sittenkun otan sen pois, se menee tyytyväisenä omalle pedille nukkumaan ja siellä pysyy! Tosi hassu, mitähän se mahtaa sillä oikeen tarkottaa, kun kovasti on eka sänkyyn tulossa, mut tahtoo näemmä vain tulla mun kerran kiusaamaan?? :)
Tämmöstä ihanaa arkea meillä! Ootko vielä opettanut Juusolle jotakin näitä istu, maahan juttuja? Ei tolle mein pennulle oikeen tahdo mennä vie mikään kaaliin, mutta kohta tosiaan tarttee niitä ruveta sille opettaan että pienenä oppii!
Nyt on Juuso jo huomattavasti tarkenpi itsekin pihalle menosta, joskus tosin vinkuu pihalle ilman hädän häivää...Meillä kun tuota lääniä pihalla on niin joskus haluaa vain ulos leikkimään. Mieltään kyllä vielä sillointällöin osoittaa pissaamalla keskelle köökin lattiaa, mut enää ei piittaa olemmeko ruokapöydässä vai emme,JES! Mieheni kun vielä tekee pesuhuoneremonttia, Juuso olisi jälleen kerran halunnut tapansa mukaan mennä auttamaan ja mieheni kieltäessä, oli hetken kuluttua kuulunut lorina...
Olemme opetelleet istumista, eli aina kun Juuso saa jotain tai lähdemme lenkille, on hänen istuttava. Jos menemme anoppini luo, istuu jo ennen kuin edes tarjotaan mitään makupalaa, tietää saavansa jos osaa olla oikein nätisti... =) Mieheni opetti Juuson noutamaan palloa, ja tänään kokeilin itsekin että oliko ne heidän pallon hakemisensa joitain satunnaisia. Ihmetyksekseni huomasin jätkän todella hakevan pallon kun heitin ja tuovan sen vielä minulle takaisin...
Juuso saa aamuisin tulla sänkyymme kun kumpainenkin meistä on herännyt. Joskus nuo miehet tekevät minulle kiusaa...kun en vielä ole täysin hereillä, nostaa mieheni Juuson säänkyyn ja saan heti jo sängyssä naamapesun. =)
Meilläkin tuo pureminen äityy joskus oikein todella pahaksi. Kerran on ollut huulessani reikä kun on koira päässyt yllättämään... Jos ei usko kun sanon EI, laitan kädet selän taa ja sanon että kädet menivät piiloon kun kerran purraan. Juusoa ainakin harmittaa suuresti kun leikki loppuu niin äkisti, hetken päästää kapuaa syliin jos olen lattialla ja kaikki alkaa alusta, jos hän tällä kertaa saisi ottaa kovemmin kiinni.
Autossa Juuso istuu mielellään. Nokka kiinni tuuletusluukuissa, ja korvat sojottaa sivuille (voin kertoa, on erittäin hupaisa näky =)).
Toivottavasti olet koirastasi ottanut paljon "vauva"-kuvia!!! Minä kehitin jo ensimmäiset 24 kuvaa (koira ollut meillä kohta kuukauden) ja voi että on pojasta hyvää vauhtia kasvamassa komee nuori mies!!!!
Nyt meillä alkaa sunnuntaina pentukurssi, hieman jännittää. Juuso kun on sellainen että kaikki tuntemattomat koirat ja ihmiset kiinnostavat... Naapurin nainen ilmoitti että asuinpaikkakunnallame järjestetään pienimuotoinen näyttely ja Juuso pärjäisi varmasti tuomariston edessä nauravilla ja lempeillä kasvoillaa... Saa nähdä jos emäntä tästä innostuu... =)
Juu eilen tuli sellainen oma moka. Tulin töistä ja tohkeissani tein kaikkia mahdollisia kotijuttuja. Jeppe siinä välillä vinkui ja silleen enempää huomiota kiinnittämättä huutelin sille että olepas hiljenpaa..No voi pientä, se oikeesti ensimmäistä kertaa pyysi ulos! En silleen ajatellut, kun juuri pihalta oltiin tultu! Aikansa se huusi ja sen jälkeen teki isot kakkaläjät lattialle! Voi h*lvetti! Siis sillee kun kerranki älys pyytää ja mä en huomannut! Toivottavasti tekee vielä noin, ettei saanut jotakin käsitystä, ettei pyytää sais!
Joo meillä sujuu kans tuo pallon ym heitto. Tuo takaisin ja päästää nopeasti irti, paljon nopeammin, kuin esim. kengistä. Se on hyvä, ja taitaa tykätäkin tuosta leikistä.
Istumista ollaan tässä harjoiteltu, mutta tuntuu että se istuu ihan aina kun kiinnitän sen huomion..Sileen ihan hyvä, mutta että se osais sitten yhdistää tuon istu-sanan siihen, :)
joo tuota puremista, eilen koko illan sain kieltää sitä, voi voi..Eipä mennyt kaaliin, mutta toivottavasti pian. Aikas rasittavaa kun jos ei mua pure niin sen jälkeen menee järsiin sohvaa ym. Eikä se jaksa oikeen aina kiinnostua niistä omista leluistaan, olisi kai sitten paljon mielenkiintosempia järsittäviä lähettyvillä. :)
Oli pentu kyllä tosi pitkään hereillä eilen, nukku vaan tunnin kun ensin neljä tuntia remuttiin. Tosi ihme, mutta nukkui sitten koko yön kiltisti! Kymmenen minuuttia ennen mun herätyskellon soimista se herätti mut. No nousin sitten, oli ollut tosi ihana kun antoi mun kerranki nukkua koko yön, ja itse nukkui jopa lattialla! Aikas karmee taistelu meillä aina on tuosta sänkyyn tulemisesta :)
Joo on kamalasti kuvia! Silleen koneella sähkösesti, täytyis kehittää ettei niitä oo kohta jo niin paljon, että tulee sit ihan törkee lasku. Teen sille oikeen jonkun hienon kansion, tässä on mein Jeppe vauvana! :)
Mimmonen se pentukurssi on? Missä päin? Onko se tarkotettu vaan sekarotusille?
Mä vien Jeppen sitten näyttelyyn kun kasvaa, sinne junior-luokkaan 7-kuisena. Ihan mielenkiinnosta mennään kattomaan!
Kyllä on töissä tylsää, kun pääsis jo kotiin. Tulee mieskin kotiin Tanskasta, ollut sie melkein pari viikkoa. On kadettina merisotakoulussa, joten tekevät välillä tollasia retkiä! Että me Jepen kanssa odotellaan, mutta onneksi tulee jo tänään! :)
Hyvä että oot kanssa rekisteröinyt ton nimen, niin sitten tietää aina millon sä kirjoittelet!
Teillä ollaan sit kiinnostuneita muistakin kuin omista leluista... (kengät yms.)?! Meillä Juuso onneksi,ei ainakaan vielä, ole kiinnostunut meidän kengistä tai huonekaluista (pitänee koputtaa puuta!), omat lelut ovat vielä riittäneet. Yksi aamu kuulemma (mieheni kertoi) sen jälkeen kun olin lähtenyt kotoa, sängyn alta löytyi verkkarini ja mieheni sukat...Niille ei ollut kyllä käynyt mitenkään... =)
Oletko joutunut komentamaan "kunnolla" koiraasi? Yhdessä keskustelussa joku keseli mitä tehdä tällaisen pennun kanssa joka ärisee ja murisee? Kirjoitin oman kokemukseni (taisin kirjoittaa epäselvästi) ja heti tuli kauhea haloo.... Ihmisillä kun on erilainen näkemys koiran kasvattamisesta. Meillä on käytössä ns. lempeä kasvatus, mutta joskus pitää Juusolle näyttää kuka määrää. Koskaan emme väkivalloin kohtele pentuamme!
Niin se pentukurssi järjestetään Porin liepeillä. Eikä ole tarkoitettu pelkästään sekarotuisille! Sinne kuulemma otetaan niin paljon porukkaa kuin vaan on tulossa ja jakavat sitten pienempiin ryhmiin.
Juu kyllä kaikki mahdolliset kengät ja muut kiinnostaa, tosin pidän niitä toisessa huoneessa, joten ei sinne yksinään pääse. Aika paljon on pentu muuttunut viikon aikana, se on kauheesti alkanut kiinnostumaan kaikennäkösestä, ihan hyvä, niin pääsemme jo pidemmille lenkeille ja saa sen energian purettua sinne, :)
Juu nää on nää keskustelupalstat just tätä, että kirjottaa jonkun sanan vähänkin vinoon niin kaikki repii siitä heti omat johtopäätöksensä. Kurittamisenkin voi käsittää täällä niin tuhannella eri tapaa, joo.
Mutta kyllä sitä jonkun verran on pitänyt Jeppeä käskeä. Se just roikkuu lahkeissa ja näykkii, välillä jopa niin kovaa, että oikeesti sattuu ja tosi paljon! Yleensä just kovin sanonut sille sitä ei:tä ja ottanut silleen kuonosta kiinni, et se pysyy kiinni, tietkö mitä tarkotan? Silleen näyttää meneen aika hyvin perille. Ei tietenkään mitään lyömistä eikä kovia tuuppimisia. Mutta tietty välillä täytyy vähän äänensävyä muuttaa, mun mielestä se siinä tärkein onkin. Muuten mä silleen lässytän sille tavallisesti ja kun tekee jotakin oikein, mutta jos jotakin väärin, niin vaihdan äänensävyä matalampaan, se huomaa sen eron. Ja just tolleen mun siskon pennun kasvattajakin neuvoi.
Mulla toi mäyris kun on tosi luja luonne, mutta ei Jepen kanssa suurempia ongelmia ole, kyllä se huomaa kun en tykkää jostakin, ja sehän se tärkein on! :)
Kyllä kasvattamistapoja on niin monenlaisia, eikä yhtä oikeaa olekaan. Ainakin omasta mielestäni olen osannut olla pennun kanssa ihan kohtalaisen hyvin, uskon että siittä ihan kunnon kaveri tulee. Sellaisia avuliaita neuvojia riittää joka paikassa, mutta itse kuitenkin parhaiten tietää kun oman pennun tuntee.
Kyllä meilläkin on tämä lempeä ja ystävällinen kasvatustapa, mutta eihän kaikkea voi hymyillen opettaa ellei millään suostu uskomaan! Kyllä sellainen jonkunnäkönen kuri pitää olla, eihän se muuten arvosta yhtään omistajaansa!
Sellasta taas!
Vai Porissa, no juu, vähän turhan kaukana kun ollaan täällä Vantaalla!
Pitkästä aikaa...
Mahtaiaiko sinulla olla sähköpostia jos kirjoiteltaisiin sieltä käsin? Täällä kun joutuu hieman miettimään mitä kirjoittaa kun on kaikkien luettavissa nämä viestit.
Tänään oli ensimmäinen pentukurssi... Löytyi Juusosta uusia piirteitä, on aikas ärhäkkä... Vaikka taisi olla pieni stressi-tilanne päällä kun äkkiä olikin toistakymmentä koiraa ympärillä.
Juuso on kasvanut "isommaksi" koiraksi luonteeltaan viikon aikana... Osaa olla oikeinkin herrasmies, varsinkin vieraiden läsnäollessa, ja toisinaan taas täysin mahdoton. "Turha" koheltaminen on kuitenkin jäänyt vähemmälle. Tulihan herralle tänään täyteen 12 viikkoa... =)
Juu taas uusi työviikko edessä, niin mielelläni olisin vaan Jeppen kanssa kotona, joo..:)
Joo kirjotellaan sähköpostia, toi mun keskustelun aloitus on jo niin vanha, että ei ihmiset jaksa näin kauas kelata. Toivottavasti ei porukkaa kamalasti lukis tätä, mutta millä muullakaan sulle saan osoitteeni. Kun vaan sattuu oleen tollanen etunimisukunimi-tyyppinen :)
Mutta tässä siis:
[email protected]
Tuo on mulla käytännössä tollanen hupi-sähköposti, mutta en viitti laittaa työpaikan osotetta tänne, heh..Perkules kun oli varattu se sellainen piste-versio, niin joudun käyttään tuollasta ärsyttävää alaviivaa!
Juu mun pennulle tuli tänään täyteen 12 viikkoa! Viikon päästä mennään ekaan rokotukseen :)
Me ollaan menty jo tosi fiksusti lenkillä, tahtoo mennä jo niin kovaa, että täytynee ruveta sille opettaan että ei vetäisi! On tosi kiltti ollut taas muutaman päivän..Oltiin tossa appivanhemmilla viikonloppuna, niillä on kissa, Jeppe meni syömään koko ajan sen ruuat! Tais olla hyvää! Ja tosi hassua, se välillä melkein pitää samanlaista ääntäkin kuin kissat! Mau mau..:) Kuulostaa tosi typerältä, mutta ei voi muutakun nauraa!
Ootkos lukenut tuota "koirani tappoi"-keskustelua? Aika juttu, ja toinen osapuoli oli kirjoittanut tänne viikonloppuna "tapetun kettuterrierin"-otsikolla..Aika juttu, taitaa olla tosi pimee muija, ellei sitten ole taas provo!
Mutta kirjoittelehan!
Kiva keskustelun aihe;))
Meillä on sellanen 9vko wallu jäbä. On muuten aikas itsepäinen kaveri mutta niin olen minäkin. Nyt just tällä hetkellä ärsyttää ukkoni väärä lause väärään aikaan ja yritän sitä parhaillaan unohtaa.
No kun pääsee kotiin niin ainaskin wallu on todella iloinen ja sit siivotaan yhdessä pissa paperit. Se on muuten loppu viimeks aikas kivaa. Paljon olis juttuja mitä ois kiva purkaa tänne vaikka kukaan ei sitä välttämättä lue, mut en taida nyt viittiä kiusata teitä moisilla jutuilla. Nyt jos ei huomenna tarttis tulla töihin niin pakkaisin auton, koiran ja lapseni autoon ja menisin jonnekin rauhalliseen paikkaan. viel tunti töis ja sit kotio hössöttään wallun ja pojan kans. asiaan kuulumaton kysymys meneekö teillä koskaa hermot omaan ukkoon kun se sanoo jotain tosi tyhmää?? Hauskaa päivän jatkoa kaikille jotka jakso tänkin jutun lukea!!
No niin, kivaa että saan palauttettakin, että mukava keskustelun aihe! :)
Minkä rotunen on wallu? Ei oikeen sano mulle mitään..:)
Mä kuule istun töissä silleen, että ei ole mitään töitä ja kaikki muut on kesälomalla, täytyy kuitenkin olla täällä tasan 8-16 puhelimen ja faksin takii, että on todella tylsää. Kolmas viikko tällästä menossa; elikkäs kyllä minä jaksan lukea vaikka kuinka pitkiä juttuja! :)
Ja tottakai omaan ukkoon välillä hermot menee!
Mulla on käytännössä tuo homma aika helppoa, kun miehellä on ammatti, että on aika paljon poissa..Eihän se nyt kivaa ole, mutta ikävä kasvaa ja sitä toista oottaa aina kotiin, niin ei sitä tule sitten paljoo taisteltua asioista, :)
On seropi siinä on cockeria,cottonia ja lhasa apsoa. Tossa kun olen tutustunut tarkemmin lhasa rotuun niin hyvin paljon samoja piirteitä luonteessa ja kasvot ja häntä. Sen isässä oli myös samoja rotuja ja veikkaisin että koolta tulis wallusta cockerin kokonen. Se on oikea mamman tissiväli koira ;))
Kohta voin itse lähtee kotiin mutta kyl tääkin päivä on menny ihan punaselle ristille. On muuten aikas tylsää kun ei ole varsinaisesti hommia.Onneks voi kirjotella juttuja tänne.
Tokihan lenkillä voi ja pitääkin käydä. 12 viikon iässä muistat rokotukset ja sitten voit käydä vähän muuallakin. Tietenkin sen mukaan mitä pentu jaksaa, ensin muutaman sadan metrin lenkkejä ja sitten vähän koiran jaksamisen mukaan. Jos pentu ei jaksa kävellä niin sitten syliin ja kotiin. Tuossa iässä on tärkeää että pentu tottuu kaikkeen mitä tulee elämässään kohtaamaan. Totuta koira olemaan auton kyydissä, käy kaupungilla pikku kävelyllä, käy metsiköissä, totuta muuten turvallisella paikalla olemaan myös vapaana, toisiin koiriin on hyvä tutustua (ei tietenkään kaikkiin vaan sellaisiin miten sen nyt sanoisi mutta niin että toisen koiran omistajallekin se käy). Kaikkea perus koulutusta voi aloitella leikin varjolla mutta kohtuudella. Koira koulunkin voi aloittaa varsin nuorella iällä. yms yms...
Mutta jos aloittaa koiran lenkkeilyttämisen ja samalla sosiaalistamisen puolivuotiaana niin sitten on jo aika myöhäistä.
Eikä sitten todellakaan liian pitkiä lenkkejä eikä muutakaan tarpeetonta rasitusta vielä kehittymässä olevalle koiralle.
Juu kyllä me mennään lenkille! Siitä vain, että en tiedä miten pitkiä lenkkejä viitsii tehdä, mutta kaipa pennusta sen huomaa ellei se jaksa.
Sosiaalistettu ollaan tosi paljon ja autossa matkustettu..Sain sen viimein tottuun sellaseen kantokoppaan mikä kuuluu autoon, hirvee mielenosoitus siitä oli, mutta alkaa jo tottua! :)
Juu ja rokotusajan oon varannut :)
Pentu on nähnyt jo aika paljon kaikenlaista, et hyvin silleen on mennyt systeemit. :)
Minullakin on pikkuinen pentu täällä kotona! Se on jotain päälle 3kk, tarkkaa ikää en tiedä, koska se on löytökoira ja tuotu Virosta!Tytön nimi on Pimu ja hän on terrieri mix. Pimu rakastaa kaikkia ötököitä ja jahtaa niitä pihalla ihan hulluna! Ihanimpia sen mielestä ovat perhoset ja niitä se ajaa takaa ihan uskomattoman kauan...Sisäsiisteyttä opetellaan ja aika hyvin jo osataankin,mutta tietty vahinkoja sattuu. Mitään ei ole vielä ehtinyt tuhota kotona, mutta vielähän se kerkeää :)Mäkin odotan, että voin ruveta ihan kunnolla käymään lenkeillä. Ollaan jo pikkasen lähdetty pois pihasta ja sit kun on ruvennu näyttää siltä ettei jaksa ni olen napannu syliin...Metsässä Pimu tykkää juosta ja siellä se jaksaiski olla koko päivän!Ihan näin mielenkiinnosta kysyisin, että mitä ruokaa syötätte pennuillenne ja onko koirulinne teidän ensimmäinen?
Vai sellainen teillä! :)
Eilen oltiin pikkusen pidemmällä lenkillä, oli poju kyllä jo vähän innoissaankin kun mentiin uusiin paikkoihin, se on vähän aristellut noita outoja paikkoja ja mieluiten leikkisi vaan pihapiirissä. Asutaan kerrostalossa, ja pihat on ihan sairaan kamalassa kunnossa, olen siittä YIT:llekin vähän informoinut tuloksetta. Mut kuitenki just sen takii tahtoisin päästä jonnekin vähän kauemmas.
Tällä hetkellä syötän pennulle Purina Pro Plan-penturuokaa, tuota samaa oli kasvattajalla, joten ostin samanlaisen pussin että pennulla on edes vähän jotakin tuttua kun tuli meille. Sairaan kallista muonaa on, vähän jo oon vierottanut sitä siitä laittamalla sekaan Pedigreen-pentunappuloita. Ihan hyvin näyttää kelpaavan. Tosin pedigree kuulemma on aika huonoa muonaa, joten vähän on hakusessa että mitä lajia sitä sille alkais sitten syöttää. Sekaan laitan välillä jauhelihaa tai makkaraa, mutta maistuu kyllä ilmankin. Isäni antoi sille peuranlihaakin, toivottavasti ei totu siihen, että sitä saadaan aina kun sinne mennään, niin hirveesti meinaan tykkäs!
Tuo mun vipeltäjä on ihan mun eka oma koira. Perheessä on ollut aina koiria, beaglea ja suomenajokoiria, mutta nyt kun näin omillani olen, niin ensimmäinen mun oma koira on. Kauan sain mieheltä sitä kitistä, mutta lopulta antoi periksi kun tietää tän mun koirahulluuden, sillä itellään on ollut aina sitten kissoja..:)
Olen itse ollut koiraihminen vuosikymmeniä,rodustasi en tiedä mutta itselläni on ollut eri rotuja ja olen antanut aina pennuille varsinkin kasvuaikana viiliä tai raejuustoa niin saa tarpeelliset kalkit kasvuun. Kannattaa kyllä antaa kuivamuonan lisäksi jauhelihaa siihen joukkoon sitähän saa ostaa pakasteena ihan koirille omaa ja ei ole silloin kovin kallista.Olen aina sanonut pennun hakioille että totuttakaa koira monipuoliseen ruokaan ei maha silloin ole niin herkkä muutoksille.Hyvää jatkoa vaan teille.
Vai olitte jo hieman pidemmällä kävelemässä...Miten pikkuisesi kävelee narussa? Meidän Pimu menee ihan hyvin, mitä nyt välillä intoutuu pureskelemaan ja nyppimään hihnaansa :)
Vai, että peuranlihaa söi...Pitäs varmaan munkin kokeilla,ku pakkasesta sitä löytyy!Pimu on nyt syönyt ihan kaupan nappuloita ja on kyllä kaikki ruokainen.Mietityttää just muakin, et mitä sille nyt sit vakituisesti alkais syöttää.En haluais ruveta mitään kalliita eläinkaupan ruokia syöttää, ku kyl sitä rahaa muuhunkin saa menemään :)
Pimu on kans mun eka koira vaiks meidänkin vanhemmilla on aikaisemminkin ollut koiria.Kyllä me kans avokin kanssa tovi pohdittiin pennun hankintaa, mutta todettiin, että nyt jos ei koskaan...
Juu no eipä nyt mitenkään kauhean pitkälle menty, mutta mein aikasemmien lenkkien suhteessa, :)
Ihan hyvin kävelee narussa, ensin oli hirvee taistelu siitä, yritti saada sitä pois, mut enää ei näytä huomaavan ollenkaan sitä. Välillä nappasee kiinni, mutta päästää irti kun huomaa jotakin mielenkiintoista.
Juu isä syötti Jeppelle peuraa, sillä oli sitä niinku paistina kaapissa, raa'asta en tiedä, olisi varmaan aika sitkeetä. Mutta hyvin maistui!
Mun mielestä on ihan turhaa ruveta niitä eläinkaupan säkkejä raahaamaan..Mä olen aika vanhanaikasesta perheestä, että ihan kotiruokaa on koirat syöneet. Mut en mä varmaan ihan mitään rainbowta osta, mut jotakin vähän halvempaa kuitenki. Oon vähän vertaillut kaupoissa niitä säkkejä, ravintosisältö saattaa olla todella samanlaista vaikka olis halvempaankin. Mutta toivottavasti nyt kumpikin löydetään jokin hyvä merkki.
Ton pentu-ajan annan kyllä vähän parempia nappuloita, onhan Jeppe sentään kasvavassa iässä.
Katselin galleriasta, että teillä on kotona ollut ajokoiria.
Minä olen sydämeni myynyt täysin ko. rodulle. Ne ovat mitä suloisimpia luppakorvia. Häntä kuin vispilä, aina heiluu, ja hymy korviin saakka. Ihan oikeasti ajokoira hymyilee ;o))
Tietty pelkäksi sohvaperunaksi eivät sovi, mutta luonne on mitä mahtavin. Niin, ja tietty koulutettavuus on aina haasteellista ;-)) luupää,mikä luupää...mutta toisaalta niin ahne ruualle, että tekee mitä vain, että saa ruokaa.
Miellä ajuri on varastanut pöydältä mm voirasia, makaronipaketin ;)) Noh, siitä oppineena, emme jätä mitään enää pöydille..
Juu ja syksyä rakastan minäkin ;)
Joo mulla on muutenkin näistä koiraroduista juuri nämä luppakorva-tyyppiä edustavat sydäntä lähellä, ovat vaan niin älyttömän ihania!
Niin kauan kun olen ollut maisemissa meillä on ollut 4 koiraa, kaksi ekaa oli suomenajokoiria, siitä jälkimmäisestä muistan jotakin. Sitten oli beagle, oli aivan uskomaton tapaus, niin ihana ja uskollinen kuin joku yksilö voi vain olla. Se oli meillä melkein koko mun peruskouluajan, hirveesti jäänyt mieleen siitä koirasta. Sitten se kuoli ja pian otettiin toinen beagle, joka on vanhemmilla vieläkin.
Itellä on nyt tuo mäyris, jonka aina halusin. Jos otan vielä toisen koiran jossakin vaiheessa, todennäköisesti otan beaglen! :)
Tuosta pöydältä varastamisesta, vanhemmat kertoi joskus eräästä joulusta, kun äiti oli keittiössä leipomassa. Meni muutamaksi sekunniksi käymään toisessa huoneessa, kuului kauhea rysäys, oli koira napannut koko pellillisen alas joulutottuja ja jokaikisen oli ehtinyt hotkia kun menivät katsomaan! :) Mahtoi olla hyvää! :)