Sitä nyt jokaiselle kertyy kaikenlaista varallisuutta tai tavaraa ihan senkin takia että jotenkin pitää asua. Siis asuntoa ja mökkiä ja kulkupeliä ja muuta romua. Ei välttämättä mitään suurta omaisuutta mutta itepähän on tullut tienattua.
Itse olen aina ajatellut että kun sosiaaliturva nyt tulevaisuudessa on mitä lieneekään niin kaikenlainen kiinteänpi omaisuus on asiallinen asia sitten kun ikää kertyy ja terveys heikkenee. Onpahan jotain realisoitavaa jolla sitten pystyy makselemaan vaikka lääkkeensä.
Vaan ainahan jotain voi sattua, voihan sitä vaikka jäädä auton alle.
Siitä seuraakin sitten asia jota olen koittanut pähkäillä. Siis kun rintaperillisiä ei ole ja jos puoliso vaikkapa kuolee samalla. Siis mitä tekisi omaisuudelleen, hautaanhan ei juuri kalman lisäksi mahdu paljoakaan muuta.
Ok valtio ja kaupunki. Vaan asiallisesta tuntuisi kohdentaa perintönsä jonnekin. Onhan noita joitan sukulaisten lapsia ja kummilapsia. Mutta mielestäni het eivät ole ollenkaan tarpeeksi muistaneet minua eläissäni mielistellä joten joutavat olemaan vähemmillä perinnöillä minun osaltani.
Ja kuten vaikkapa tuossa surkuhupaisassa korkeasaaren paviaanihommelissa havaittiin eivät rahat sitten välttämättä mene sellaiseen tarkoitukseen mitä lahjoittaja oli niitä kaavaillut( siis eläintenystävän perintö käytettiin median ja yleisön painostuksesta suomenoloihin sopimattomien ja hävityslistalla olleitten elukoitten "pelastamiseen" vastoin eläintarhan omaa tahtoa ja eläinten parasta).
Siis pitäisi kaiketi keksiä jokin tapa säätiöidä varansa johonkin omasta mielestäni hyödylliseen tarkoitukseen niin että voisi luottaa että tahto tapahtuu.
Onhan noita mielessä kaikenlaisia kohteita käynyt kotiseudusta punaiseen ristiin mutta esimerkiksi noissakin on vikansa. Kotiseudusta ei ole erityisen lämpimiä muistoja ja punaisenristin toiminnassa on puolia jotka eivät ole mielestäni yhteneviä omien ajatusteni kanssa.
"Säätiö tukemaan netissä sorsittujen ihmisten mielenterveydenhoitoa" ei myöskään vaikuta mielekkäältä.
Asia on pyörinyt jokusen vuoden mielessä mutta koska tuollaiset asiat eivät tunnu mitenkään kiireellisiltä niin eipä ole testamenttia tullut tehtyä. Liekö joku keksinyt vastaavassa tilanteessa jonkin nerokkaan ratkaisun?
~~~~~
=DW=
Itse olen aina ajatellut että kun sosiaaliturva nyt tulevaisuudessa on mitä lieneekään niin kaikenlainen kiinteänpi omaisuus on asiallinen asia sitten kun ikää kertyy ja terveys heikkenee. Onpahan jotain realisoitavaa jolla sitten pystyy makselemaan vaikka lääkkeensä.
Vaan ainahan jotain voi sattua, voihan sitä vaikka jäädä auton alle.
Siitä seuraakin sitten asia jota olen koittanut pähkäillä. Siis kun rintaperillisiä ei ole ja jos puoliso vaikkapa kuolee samalla. Siis mitä tekisi omaisuudelleen, hautaanhan ei juuri kalman lisäksi mahdu paljoakaan muuta.
Ok valtio ja kaupunki. Vaan asiallisesta tuntuisi kohdentaa perintönsä jonnekin. Onhan noita joitan sukulaisten lapsia ja kummilapsia. Mutta mielestäni het eivät ole ollenkaan tarpeeksi muistaneet minua eläissäni mielistellä joten joutavat olemaan vähemmillä perinnöillä minun osaltani.
Ja kuten vaikkapa tuossa surkuhupaisassa korkeasaaren paviaanihommelissa havaittiin eivät rahat sitten välttämättä mene sellaiseen tarkoitukseen mitä lahjoittaja oli niitä kaavaillut( siis eläintenystävän perintö käytettiin median ja yleisön painostuksesta suomenoloihin sopimattomien ja hävityslistalla olleitten elukoitten "pelastamiseen" vastoin eläintarhan omaa tahtoa ja eläinten parasta).
Siis pitäisi kaiketi keksiä jokin tapa säätiöidä varansa johonkin omasta mielestäni hyödylliseen tarkoitukseen niin että voisi luottaa että tahto tapahtuu.
Onhan noita mielessä kaikenlaisia kohteita käynyt kotiseudusta punaiseen ristiin mutta esimerkiksi noissakin on vikansa. Kotiseudusta ei ole erityisen lämpimiä muistoja ja punaisenristin toiminnassa on puolia jotka eivät ole mielestäni yhteneviä omien ajatusteni kanssa.
"Säätiö tukemaan netissä sorsittujen ihmisten mielenterveydenhoitoa" ei myöskään vaikuta mielekkäältä.
Asia on pyörinyt jokusen vuoden mielessä mutta koska tuollaiset asiat eivät tunnu mitenkään kiireellisiltä niin eipä ole testamenttia tullut tehtyä. Liekö joku keksinyt vastaavassa tilanteessa jonkin nerokkaan ratkaisun?
~~~~~
=DW=
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ota niin paljon lainaa että koko potti kuluu siihen, kun laina kuoleman jälkeen lankeaa maksettavaksi kokonaisuudessaan.
Tämän ohjeen olen saanut äidiltäni, joka on koko työuransa (40 v.) tehnyt Kansallispankissa/Meritassa/Nordeassa.
Onneksi ei itselläni ole moisia huolia... senttiäkään ei jää jaettavaksi.
on joskus maininnut tuosta vaihtoehdosta.
Hmmm Jagge viiskytvuotis lahjaksi itselle...
Mutta vaikea ajatella tuota velanottoa kun jotenkin sitä ajattelee että pitäisi elää elonsa "rehellisesti". Tosin mitäpä sitä epärehellistä siinä on jos hukkaa vain omansa...
tos.
=DW=
Aivan niin, eihän lainaa ilman vakuuksia saa. Oma kiinteä omaisuus on vakuutena eikä asia kuulu kenellekään muulle.
minua myös. Olen aina vaan siirtänyt pohtimista eteenpäin. Vaikka tässä ei ole kuolemaa tekemässä, niin sitä tiedä milloin sitä auton alle jää eikä ole edes miestä joka hoitasi asiaa minun jälkeen! Omaisuutta kuitenkin sen verran, ettei sitä valtiolle viitsisi lahjoittaa! Nyt teenkin tässä ja nyt päätöksen, että testamentti on kunnossa tämän vuoden loppuun mennessä :) Ei siitä jää kun murto-osa sukulaislapsille perintöverojen jälkeen eli pitäis keksiä jotain järkevämpää!
" Siis asuntoa ja mökkiä ja kulkupeliä ja muuta romua. Ei välttämättä mitään suurta omaisuutta mutta itepähän on tullut tienattua."
vaihtoehto myös.
Säätiön alkupääoma on varsin pieni 25 000€ ja jos noinkin pieni summa sijoitetaan asiallisesti niin kyllä siitä tuotosta jotain jäisi vuosittain myös lahjoitettavaksikin.
Ainoa ongelma olisi löytää joku joka sitä hoitaisi.
tietoa asiasta :
http://www.prh.fi/fi/saatiorekisteri/perustaminen.html
=DW=
itse vastailet ongelmanasetteluusi?
Montako tuntia pähkäilit?
Lahjoita omaisuutesi vähäosaisille.
Eikös Veikko Hurstin poika jatka isänsä aloittamaa toimintaa?
varmaan on köyhiä sukulaisia. en tarkoita että antaisit rahasi suoraan heille mutta esim. lasten opiskelua voisit tukea. Ainakin jos perheessä on useampi lapsi saa vanhemmat miettiä päänsä puhkis mistä kirjoihin ja muihin opiskelumenoihin saaraan rahaa. opintolainoilla opiskelu on kallista ja työt tulevaisuudessa epävarmoja. Kesätyöpaikat tahtoo mennä suhteilla että ei aina riitä niille jotka todella tarvitsisivat. Tässä yksi vaihtoehto
on kaiketi jossain lähenpänä 70 vuotta. Enkä tosiaan ole tekemässä kuolemaa toivoakseni moneen kymmeneen vuoteen.
Tarkoitin tilannetta jos jotain yllättävää tapahtuu minulle, vaikkapa salama iskee samantien.
Ja lapsilla on taipumuksena kasvaa. En aio sponsoroida heitä enää enenpää, piru muutamat sellaisia itsekeskeisiä ja kaikentietäviä kolmikymppisiä.
Eli tässä jotenkin pärjäilee omassa elossaan enkä ole "rikas". Mutta se mitä ihmisen elämästä jää jäljelle niin sen kohtalo joskus on mielessä.
=DW=
Itselläni ei ole kertynyt elämän varrella asuntoja, autoja eikä kesämökkejä. Kyllä yksinhuoltajuus, kallis maku ja pienet tulot ovat katastrofaalinen yhdistelmä. Joskus kun on oikein hävettänyt, olen vain tuumannut että "käärinliinoissa ei ole taskuja".
Silti esim. kirjoja on kertynyt järisyttävä määrä enkä missään nimessä aio niistä luopua elinaikanani. Poikani on luvannut pistää tulitikun koko kasan alle heti kun potkaisen tyhjää.
Mielestäni kauniiden esineiden keräily on hyvä harrastus, joka jää elämään myös keräilijän siirryttyä muihin sfääreihin. Kristallejani poika ei inhoakaan, kun on tottunut, että juhlapöydässä juodaan kauniista laseista.
Nykyisinä aikoina kun museoiden ja kirjastojen määrärahoja jatkuvasti vähennetään ja kiristetään, tuntuisi mukavalta, että oma harrastus hyödyttäisi jotakin kulttuurilaitosta.
Taidanpa laittaa jälkisäädökseen toivomuksen, että kirjani voitaisiin lahjoittaa kuolemani jälkeen esim. johonkin sairaalaan; niissä kuulema kovasti kaivataan luettavaa ja niiden kirjastotoiminta on sivistystä arvostamattomien poliitikkobyrokraattien alituisella tulilinjalla.
sillä kun enenpi bibliofiilistä- ja kokoelmaarvoa kuin yksittäisillä kirjoilla.
Pikkasen vaan epäilyttää miten kirjojen lukeminen säilyy arvossaan nuorisolla,joka on lapsesta oppinut paljon valmiiksi pureskellunpaan ja ärsykepitoisenpaan ajanvietetarjontaa.
Kirjan julkaiseminen ja painaminen ovat tänä päivänä niin edullista hommaa että joka paikka on kaikenmaailman muistelmia pullollaan...
No arvokirjat erikseen. Niitä minulla ei varsinaisesti ole kai paljoakaan mutta kokoelmat sinällään eivät ole huonoja.
Mutta niistä voisi jonkin kiusan jonnekin tehdäkin :)
=DW=
Helsingissa,
Kannelmaessa aivan Prisman pohjoispuolella ollut
niitty on erinomainen osoitus siita kuinka huono
selkaranka saatioiden ja kaupungin paattajilla
on.
Kyseisen niityn (entinen maatila) maanomistaja
jatti kaupungille ehdolla, etta siita tehdaan
puisto virkistysalueeksi Helsinkilaisille.
Ajan "annettiin kulua" ja muutaman vuoden kulut-
tua kaupunki teki periaate-paatoksen alueen uudel-
leen kaavoittamiseksi ja tarpeiden maarittamisek-
si.
Seuraukset ovat kaikkien nahtavissa. Tuli huolto-
asemaa, paikoitustilaa, uusia asuinrakennuksia,
ja pieni ruohoplantti ja lammikonaihio piilossa
kompleksin keskella. Siina perintoa kaupunkilai-
sille, joka toimii paa-asiassa ymparilla asuvien
koiran ulkoiluttamispaikkana.
Nain se toimii. Luotetaan ihmisten lyhyeen muis-
tiin ja valinpitamattomyyteen.
olet saanut väärää tietoa, tai muistat väärin....joko tahallasi, tai huonomuistisuuttasi.
Kyseessä olevan kaupunginosan entinen omistaja ei todellakaan jättänyt noin umpimähkäisesti puistoaluetta kaupungille.
"Testamentista" on asiakirjat jokaisen Helsingin kaupungin asukkaan vapaasti nähtävillä, kaupungin kaavoitusalueita käsittelevän toimiston tiloissa. Tervemenoa tutustumaan!
Asiakirjat ovat kaikien vapaasti tarkistetavina.