Siteeraan itseäni aiemmasta ketjusta:
>>>Kullekin uskonsa mukaan. Sano itsemurhapommittaja kun yksilöhedonistisesti posautti itsensä palmupuiden katveeseen 75 neitsyen kanssa libidonsa kanssa pyristelemään, for a greater cause, of course. Ja jeesustelussaan vankkumatonta Blairia odottaa tietty ikuinen ilo harppua rimputtelemassa.
>>>Kullekin uskonsa mukaan. Sano itsemurhapommittaja kun yksilöhedonistisesti posautti itsensä palmupuiden katveeseen 75 neitsyen kanssa libidonsa kanssa pyristelemään, for a greater cause, of course. Ja jeesustelussaan vankkumatonta Blairia odottaa tietty ikuinen ilo harppua rimputtelemassa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mikset mielummin jakaisi materialistis-kollektiiviseen ja transendenttis-individualistiseen?
Miksi mieluummin materialistis-kollektiiviseen ja transendenttis-individualistiseen?
Miksi kun kerran koko pointti oli panetella ja parjata nykymaailman kollektiiviseen tajuntaan tiukasti lämähtänyttä individualismin myyttiä, tai meemiä jos niin tahdot, sekä luuloteltua yksilönvapautta. Mitäs erinomaisen yksilöllistä on siinä että kaikki maailman laumasielut, mä mukaanlukien, tahtoo olla ja esittää olevansa niin maan perusteellisen yksilöllisiä?
Toki setiläiset sun muut transendentikot saa mun puolesta paistatella transendenttisessa itseydessään ihan niin individualistisesti kui minkä Tahto tahtoo, näähän on sentään pelkkiä sanoja vaan, pentele! :)
Vaikka menikin hilseen yli, kun minä en sanakirja kourassa ja aivot solmussa yleensä tapaa tekstejä tapailla, niin kuitenkin roiskahti mieleen että tuo yksilöllisyyden vs. massahappeningin dilemma on mielenkiintoinen. Kuinka yksilöllisiä olemme, tai voimme olla? Emmekö voi lainkaan olla?
Olin eilen yleisessä saunassa jonne lehahti kolme pientä poikaa. Tuskin oli sekuntiakaan persus penkillä vanunut, kun ilmeinen laumanjohtaja alkoi esitelmöidä siitä kuinka lämmintä (eli kivaa) järvessä oli ollut. Toinen poika sanoi että siellä oli kylmää, jota mieltä oli myös kolmas poika. Mutta eikä mitä, johtajauros ampaisi pihalle ja vastahakoisesti mutta kuitenkin seurasivat kaksi muuta poikaa häntä sinne jorpakkoon jäähtymään.
Olisiko siis niin että yksilöllisyys ja vapaa tahto on varattu johtaja-ainesta oleville ihmisille? Muut tulkoot perästä?
Olen itse havainnut netissä toistumiseen olevani topic starter, eli jonninmoista johtamista on meikäläisenkin takataskussa. Vaikkei ehkä noin muuten. Vapaus pitää siis repiä siitä mistä se löytyy, minulla on vapaus aukoa päätäni, muut saavat sitten reagoida mites lystäävät...
Mutta tekeekö se minusta erityisen yksilöllisen, mene tiedä. Tuskin. Onhan noita pakonomaisia lörpöttelijöitä mielin määrin.
Yksilöllisyys on tosi kova juttu, mutta pelkkä illuusio 6 miljardin ihmisen joukossa. Kannattaako siitä sitten pitää kuitenkin kiinni jotta omassa elämässä on edes jonkinlaista mielekkyyttä...? Joillekuille on tietenkin yksi lysti josko ovat pelkkiä massana mäkättäviä lampaita tai kimpassa ammuvia nautoja, mutta heitähän tuskin löytää Magia-foorumilta, vai miten on? Siis kyllähän täällä määytään, mutta itsekukin kuvittelee kumminkin määkyvänsä yksilöllisesti, nääs!
>>>Olisiko siis niin että yksilöllisyys ja vapaa tahto on varattu johtaja-ainesta oleville ihmisille? Muut tulkoot perästä?
>Mut onko vastasyntynyt yksilö? Ei taatusti ainakaan ite kuvittele olevansa. Yksilöllisyys on jo lähtökohtaisesti siis ulkoisia vaikutteita, sosiaalista ja biologista ehdollistumista, kulttuurin tuote.
Vertauskuvia alati kalastava mieleni pullautti kuvan puunjuurista joita ei toisistaan erota. Näistä juurista tunkee myöskin periaatteessa samanlaisia puita (siis kun pysytään saman lajin sisällä). Mutta yhtä puuta vähän myrsky riepottaa, toisen päälle tallaa lehmä (olen kuullut että useampia päälatvoja puskevat koivut ovat yleensä nuorena tulleet lehmän tallomiksi), jotakin puuta nuolaisee salama. Etc.
Siinä puiden yksilöllisyys.
Liekö meidän ihmistenkin samoin, että ulkoiset olosuhteet veistävät meistä (=tietoisuuksistamme) näennäisesti erilaisia? Missä silloin vapaus, saati joku ihka-oikea yksilöllisyys, kun kaikessa onkin kyse vain reagoimisesta ulkoisiin yllykkeisiin?
Tämähän meneekin jo Magia-palstan ikivihreisiin kysymyksiin: "miten päättää robottimainen reagoiminen". Ehkäpä kysymys vailla vastausta, sillä kun karsii joitakin ehdollistumia, kehittää toisia. Ja vaikuttaapa varsin epätodennäköiseltä että lopultakaan pystyisi käyttäytymään muuten kuin lajilleen ominaisella tavalla. Joka ei välttämättä sinänsä ehkä ole mikään itkun aihe.
Luonnonkansojen parissa erinäisin riitein ja varsinkin kemikaalein pystytään heittämään jotain elukkatrippiä, mutta taitaapa sekin olla pelkkä ihmisen variaatio siitä mitä hänen tietoisuudessaan on tuona ko. eläimenä olemisesta. Voisiko todellinen, vaikkapa jaguarisoituminen, tapahtua? (Tämähän taas tietenkään ei edistä yksilöllisenä olemisen asiaa, vaan "muuna" olemisen.)
>>>Tämähän meneekin jo Magia-palstan ikivihreisiin kysymyksiin: "miten päättää robottimainen reagoiminen".>Ehkäpä kysymys vailla vastausta, sillä kun karsii joitakin ehdollistumia, kehittää toisia.>Voisiko todellinen, vaikkapa kaguarisoituminen, tapahtua?
Jotain väkkäränä pyöriviä äijiä on joskus hillunut telkassa. Kuulema transsitilaan pääsevät pyörimisellään. Jotkut sanoo että ko. tanhut kuvaavat taivaankappaleitten liikkeitä.
Jaa kaguarisoituminen... Mikäs se semmoinen on...
Ei dervissipyöriskelyä, zeimbekiko on ihan eri tanssi. Hasukkaperinnetyyliiin toooosiiii hiiiidaastaa horjahtelua, joku ylläripylläri äkkiliike aina välillä, että piru vie, ei toi sittenkää kaatunu! Tahtilaji 9/8...